Ovatko suomalaiset vielä erakkokansaa ?

Olen ulospäin suuntautuva, ihmishakuinen. Viihdyn kyllä joskus hetken
omassa rauhassanikin, niinkuin varmaan jokainen.

Suomalainen on ehkä vähän jäyhä ja yksikseenkin viihtyvä ? Nuoret ei niinkään.
Nuoret ovat kansainvälisiä ja vilkkaampia ilman perinteistä suomalaista varauksellisuutta. Nuoret tuntuvan olevan avoimia kaikelle.

Ikävää, että yhteiskunnan meininki nyt on nuoria lamaava.
On vaikea saada töitä ja päästä elämän alkuun, kun yhtä
työpaikkaa hakee tuhat ihmistä.

Naapurin nuori nainen äskettäin kertoi, että hän oli etsinyt kesätyöpaikkaa
jo viikkoja ja vihdoin tärppäsi, kun haki 300 kilometrin päästä.
Hänet oli valittu viidensadan hakijan joukosta !
Kesätyöpaikka löytyi 200 kilometrin päästä, jossa asuu ystävä, jonka luona
hän voi asua työpestin ajan.

Suomalaiset ovat omaan napaan tuijottavia jotka eivät osaa ottaa huomioon itsekkyytensä vaikutusta kanssaihmisten toimintaan.
Ilman mainittavaa lisävaivaa voisi saada kokonaisuuden sujumaan helpommin.

Itse olen erakko.

Minäkin olen erakko vaikka asun kaupungissa.
Kiitos aloittajalle tuosta linkistä. On jokunen jota en ole nähnyt. Keskiviikkona sadepäivä, silloin joudan katsomaan.

Joudun olemaan yksin enimmäkseen ja se tekee minut surulliseksi.
Ihmisten seura olisi tärkeää minulle. Kun läheisiä ja ystäviä oli vielä
elossa oli niin ihanaa, kun joku soitti ja kysyi "Mitä kuuluu ?"
Nyt ei ole enää ketään, vain joku puolituttu naapuri, joka elää
omaa elämäänsä eikä siihen mahdu yksinäistä.

Suomessa asui vuoden 2024 lopussa noin 1,34 miljoonaa ihmistä yksin. Yksinasuvien määrä on kasvanut tasaisesti, ja nykyisin jo lähes joka neljäs suomalainen asuu yksin.

Yhden hengen taloudet ovat yleisin asuntokuntamuoto. Esimerkiksi Helsingissä peräti 49 % kaikista asuntokunnista on yhden hengen talouksia.

Yksinasuminen on yleistä kaikissa ikäryhmissä, mutta erityisen suuri osa heistä on iäkkäämpiä; yli 60-vuotiaiden osuus kaikista yksinasuvista on noin 45 %.

Kuten monesti on todettu yksinasuminen ei aina tarkoita yksinäisyyttä,
mutta yksinäisiä vanhuksia on laskettu olevan 300000 tai jopa puoli
miljoonaa.
Eivät kaikki ole erakoita omasta tahdostaan.

Miten joku voi muka vapaaehtoisesti erakkouden ?

Luostareissa harjoitetaan erakko elämää. Historiasta muistan lukeneeni, että varsinkin keskiajalla vetäydyttiin luostariin. Jopa siinä määrin, että siitä tuli ongelma, kun lasiskaa ainesta kerääntyi niihin liikaa.
Onhan Suomessakin vielä luostareita: Valamon munkkiluostari ja Lintulan nunnaluosrit Heinävedellä. Ovat molemmat ortodoksisia.
Kyllä ev.lut. kirkollakin on luostarinomaista toimintaa. Naantalin Birkittalaisluostarista on puhuttu, mutta löytyy muualtakin vastaavanlaista toimintaa.
Luostareissa voi hiljentyä, puuhailla kasvien kanssa maata muokaten ja nauttia luonnosta.

Oma tila ja rauha on suomalaisuutta, ehdottomasti.

Itse olen erakko.

Kyllä sitä pakostaki erakoituu kun tulee vanhaksi,
kaikki rakkaat ja läheiset kaverit ovat kuolleet,
on vain jälkeläiset ja nuoremmat ikäpovet
eikä heidän kanssaan ole semmosia läheisiä juttu tuokioita eikä menoja kuin oman ikäisillä omilla kaveeillaan oli,

kyllä tämä vanhuus on todella hankalaa aikaa,
yksin ei tahtois olla
olis edes joku puhekaveri elossa mutta kun ei ole,
eikä vieraitten muitten kanssa jutut ole samoja kuin omien tuttujen kanssa oli

tänäänki olen kokenu itteni erakoksi, yksin kävin suihkussa pari tuntia ähräsin kylppärissä,
enne ei suhkussa käyntikää ollu näin vaikeeta kuin nyt on,

KUOLIS POIS tässä maailmassa ei ole minulle enään mitäään minkä vuoksi eläisin,

saisivat alkaa jakaa eutanasia myrkky pillereitä ainaki minulle
lähtisin äkisti saappaat jalassa ,
enkä olis kenkään huolen aihe enään,

nythän eduskuntaa myöten ovat SCHKISSA meidän vanhusten takia,
kun valtiolla ei ole rahaa huolehtia enään omista suomen vanhuksista,

niillä on siellä HIRVITTÄVÄN huono omatunto sen takia,
siellä ne RÄYHÄÄ keskenään meidän vanusten takia, kauheessa rahapulassaan,,, surku, kun eivät ole osanneet hoitaa valtion taloutta niin että menot ja tulot olis tasapainossa, kaikki on nyt helvettiä valtion kassassaki vain velka hevetti riesana , josta ei ole ulostuloa tiedossakaan,,


MÄ en aijo yhteiskuntaa rasittaa omalla vanuudellani millää tavalla,
en ikinä ole sossusta saanu mitää enkä mitään tukia yhtitikas mihinkää,
me puolisonkanssa elimme omalla työllä ja lopuksi työeläkkeellä,

puoiliso on vaan kuollu ja nyt mä ERAKKONA vietän loppelämääni oman itteni ympäillä pidän itse itsestäni huolta ja kuolen pois sitten kun luoja muistaa hakea mut poissa,

muistais vaan pian hakea
olen jo vanha ja voimat hiipuu,
ja tämä erakkoelämäki on kovain kovin kovin tylsää,
ennen oli toisin
me lähdetiin , metiin ja tultiin, ja matkusteltiin ympäri suomea ja ulkomaita,

minäki puolison kuoleman jälkeen yksinki lähdi vaikka minne harrastuksiin ,kun oli veil paremmassa kunnossa,
mutta kun kunto hiipuu nyt ei lähdekkään enään noin vain,
kyllä vanhan ihmisen loppuelämä on maanpäällinen helvetti lopulta,

ei ooooo edes puhekavereita elossa, eikä nuorten kanssa kiinosta jutut niikuin kiinosti oman ikäisten omien kavereitten kanssa,

no niiin,
tulipahan taas purnattua ,
helpotti kummasti tätä vanhan erakon elämää,
on edes tämä tietokone jonka kanssa saa marmattaa pahan olonsa julki,

on mulla joskus kivempiaki päiviä,
nyt oli tämmömen marmatus ,

kohta alanki kattomaan TV:tä jos sieltä tulis jotain mielenkiintoista,

moikka nyt voikaa te hyvin, ainaki paremmin kuin minä,

minäki kyllä koitan selvityä näitten vanhuuden hankaluuksieni kanssa kunnialla hautaan,,,,

kirjoitellaan kuulumisia kuitenki,,,

koitan selvitä ihan yksin tämän loppuelämän,
ja kuolen kenekään tietämättä yksikseni sitten kun aikani on,
se ainaki on toiveeni,

Katsoin tuon "Niitty" ohjelman Ylen Areenasta.
Paikansin murteen perusteella tapahtumapaikan lähelle omia kotikuntujani, syntymäseutuani., ja kesäinen luonto oli idyllinen ja nostalginen skenario josta tämä tosikertomus lähti alulle. Sisar ja veli, pienet puitteet, saari, niitty, kotitalo ja karja, koira seurana, eikä he osanneet edes kaivata muuta. He olivat erakoita omasta tahdostaan ja heille riitti ivät elämän pienet puitteet. Kun sisarelta kysyttiin, olisiko hän ehkä viihtynyt paremmin kirkonkylässä, niin hän vastasi ettei tiennyt, koska ei ollut koskaan asunut siellä.
Suomalaiset ovat itsetutkiskeluun taipuvaista kansaa ja tämä oman reviirin tarve, eristäytyminen ja jopa erakkoutuminen tulee usein mainituksi erityisenä suomalaisena kansanpiirteenä. Siinä on varmasti perää, että Suomessa on eniten erakkoja/ yksinään viihtyviä/ihmisiä karttavia yksilöitä per neliömetri kuin monessa muussa maassa. Väestötiheys ei koskaan ole ollut suuri ja vaikka kaupungissa voi tuntea itsensä aivan yhtä yksinäiseksi, niin se on usein syrjäytyneisyyden osoitus, ei itse valittua eristäytymistä.
Mutta ei se ole välttämättä mikään negatiivinen asia. Olemme pidättyväisiä, emme päästä vierasta iholle, emme välttämättä kaipaa aina seuraa.

Olemme erakoituitumiseen taipuvaisia, valtaosaltaan introverttejä ja kunnioitamme toistemme reviirejä.
Mutta olemme maailman onnellisin kansa ja meillä on lupa olla sellaisia kuin olemme. Ei meidän tarvitse pyydellä anteeksi koko maailmalta "kun olemme tällaisia".

Meirän muori - 91-vuotta - sanoo joihinkin aiheisiin: "kun se metsä on vielä niin lähellä". Siis ei niin kaukana takana, ettei se vaikuttaisi. Metsäläisyys.

Olen erakkoluonne. Kuitenkin nyt vanhana kaipaan välillä ihmisten seuraa. Haluan kuitenkin valita ajan, milloin olen jonkun seurassa.
Oma koti ja oma rauha on parasta minulle ja haluan olla enimmäkseen yksin joka tapauksessa. Sosiaalinen ähky tulee pian.

Kyllä se on niin,,,,
vanhuus ja vanhuuden vaivat tekee vanhasta ihmisestä erakon,

ei kiinosta ei jaksa enään nuoretn kanssa suuremmin jutustella,
me eletään niin eri maailmassa,
me vanhukset alkukantaisessa alkeelisessa suomessa syntyneet,
ei edes sähköjä olu puhelimista puhumattakaan,

ja kun nuoret teko-äly laitteitten kanssa eläneet,

RAILO
on niin suuri että väkisin me lähes sata vuotiaat elemme kuin menenitten aikojen omituisia otuksia,

nuorena ja terveenä perheellisenä ME emme olleet erakkoluonteita,
mutta kun yksin jää ja kaikki rakaat ja kaverit ympäriltä kuolee
on vain nuoermmat jälkeäiset omine elämän vaatimuksineen
ei heillä ole aikaa eikä suuremmin rakkutta eikä kiinostusta edes omia vanhempiaan kohtaan,
pikaisesti sotetaan kysyäkseen onko vanhus elossa vielä
niiiiiiiin, kaikki hyvin heippa vaan,,, on kiire,,,
että pakostaki vanhuksista nyky suomessa tulee erakkoja,
vaikka välttämättä ei niin olisi aikoinaan edes sunnitellu elämän kaartaan,
näin on nyt asiat yhteiskunnassamme,,,,

rahat on valtiolata loppu suomi konkurssikypsä,


vähintä mitä eduskunta ja hallitus voi tehdä on hyväksyä eutanasia laki voimaan,
niin että,
kaikki me yli 80+++-- 90+++ v jotaka ITSE PYYTÄÄ saada myrkkypillerin lääkekaappiinsa valmiiksi niin SE PITÄÄ MYÖNTÄÄ kaikille niille jotka ITSE sitä pyytää ja ITSE sen ottaa SILLOIN kun katsoo ITSE että nyt haluaa nukkua pitempään heräämättä enään tähän hulluun maailmaan,
me on työt- tehty elämälle ja verot maksettu , se pitää olla oikeutemme näinä loppu elinvuosina kaikille jotka ITSE on niin päättäny,
siihen EI sivulliset saa sekaantua millä muotoa !