Oletteko ihastuneet ja rakastuneet sivullisiin avioliittonne aikana? Katsotteko edes ihaillen ulkopuolisia ja hakeudutte heidän seuraansa, koska heidän läheisyytensä saa aikaan jänniä viboja?
Rehellisiä vastauksia ilman nimimerkkiä pyydän.
Rehellisiä vastauksia ilman nimimerkkiä pyydän.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Monta vastausta siihen yhteen kysymykseen:
1a) olemme, 1b) emme ole
2a) katsomme, 2b) harvoin
1a 2a
On olemassa miehiä, joiden kanssa olo on jännittyneempi kuin toisten. Onko se sitten lievää ihastumista? Olen huomannut joidenkin vl-miesten katselevan silmiin epämiellyttävän pitkään ja puhuvan rivouksia naisten seurassa. Onko se sitten ihastumista. Joka tapauksessa mieheni on ainoa, jonka kanssa haluan elää elämäni loppuun asti. Uskoisin hänen katselevan ihaillen hyvännäköisiä naisia ja pitävän joitakin mukavinakin mutta luotan sataprosenttisesti häneen ja hänen rakkauteensa minua kohtaan. Olemmehan anataneet toisillemme uskollisuuslupauksen Jumalan silmien edessä.
Ainahan nuori nainen vanhassa miehessä viboja saa aikaan, jos mies on jonkunkin verran terve.
Vastaus on siis kyllä!
tässä käytöksestänne. Tämmöset vanhat miehet jotka tuntevat jotain viboja katsellessaan, niin näistä tulee kohteelle todella pahaolo, kun he pullistuneilla lihanhimoisilla silmillään tuijottavat.
Pois se minusta. Minä menen henkilön juttusille.
vaikka olen luvannut tahtoa rakastaa. On eri asia tahtoa rakastaa kuin rakastaa. En omaa enkä muita...
me emme oikein voi itse vaikuttaa siihen mitä tahdomme tai emme.
Jos saamme rakkauden, niin me emme saa sitä pois, tai haluamme rakastua johonkin, niin ei se onnistu tahdollamme. Rakkaus ei ole meidän päätettävissämme, sillä jokaiselle on tarkoitettu se yksi sieltä monien joukosta.
Aina ensin on rakkaus, sitten solmitaan avioliitto jossa lupaamme tahtoa rakastaa niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin. Ja tähän lupaukseen tarvitsemme sitä tahtoa rakastaa, emmekä luopua siitä rakkaudesta mikä meille on annettu. Varmasti jokaisessa avioliitossa tulee joskus erimielisyyksiä, mutta rakkaus on kärsivällinen ja se kestää.
Sitten taas moni avioliitto menee helposti rikki mitkä eivät perustu todelliseen rakkauteen, niin silloin ei rakastaminenkaan onnistu kolhujen keskellä, vaan valitaan se helpointie ja ero. Ja niitä ihastumisen tunteitahan ei enään takaisin saa joita on erehdytty rakkaudeksi luulemaan, sillä ihastus on katoavaista, rakkaus taas on ikuista.
Miksi olet mennyt naimisiin, ellet rakasta vaimoasi? Mitä tunnet häntä kohtaan?
"En omaa enkä muita..."
Mutta huomaan, etten rakastanut. Olin ihastunut ja sekaisin kun edellisen kanssa meni poikki. Jumala on kumminkin hänet minulle tarkoittanut, niin nyt on vaan "rakastettava" vaikka mikä olisi. Monesti rukoilen, että tunne syttyisi aidosti.
Sillä Jumalan sana varoittaa huoruudesta.
Eli, on parempi varoa kuin katua.
Sanot ettet tee, mutta teetpä kuin teetkin. Miksi sinä valehtelit? Luulitko ettei Jumala tunne sinun salaisimpiakin ajatuksiasi?
"Parempi varoa kuin katua"
Lukemisen ymmärtäminen helpottaa keskustelua.
minä ainaski olen tosi onnellinen mieheni kanssa.
en luopus siitä millään ja ei minun tarvihe muita kahtella...
Vastaan rehellisesti, että kyllä olen ihastunut moneenkin avioliittoni aikana, mutta sitä ei ole tiennyt kuin minä ja Jumala. Ihastuminen on eri asia kuin rakastuminen, ihastumista ei voi välttää edes vl-uskovainenkaan.
En ikimaailmassa kuitenkaan pettäisi miestäni fyysisesti, vaikka ihastuminenkin on tavallaan pettämistä, mutta tunteille ei voi mitään. Maailmassa on paljon asioita jotka viettelee ihmistä, mutta on eri asia lähteekö toteuttamaan mielitekoja vai ei.
"silläsilmällä" katsominen toisen puolisoa/kumppania on jo huorin tekemistä ihastumisesta puhumattakaan.
tuossa tiivistetysti sinulle ja muille.
Että minäkin eroaisin heti ja menisin naimisiin erään toisen kanssa jota rakastan. Mutta on vain kestettävä joka päivä tämä totuus. On tullut luvattua rakastaa myötä ja vastamäessä.Oma moka, mutta Jumalankin tahto. Joka päivä uskon, että joskus vielä rakastan. Vaimoni rakastaa minua täysillä ja minä yritän kaikin keinoin rakastaa, hemmotella ja tehdä mitä tahansa ollakseni sen arvoinen, enkä ikimaailmassa halua hänen tietävän totuutta. Uskon että muutun. Kovaa on joskus elämä.
Kukaan ei pääsisi taivaaseen ilman Jeesuksen pelastustyötä. Minunkin on pakko vain siihen turvata. Miten muuten tälläinen paskiainen voisi selvitä taivaan porteille?
Nii'in paholainen viekoittelee meitä jatkuvasti syntiin, mutta sille ei pidä antaa pikkusormeaankaan muuten menee koko käsi. Mitä tarkoitat "silläsilmällä" katsomisella,jotain seksuaalista vai.
Kun itselleni tulee ihastumisentunne jotakin miestä kohtaan niin en ajattele seksisuhdetta, minä vaan ihastun siihen ihmiseen siinä ihmisessä vaan jokin viehättää. Asia jää ihastumisen asteelle ja se siitä. Nyt vanhemmiten näitä ihastumisia ei juurikaan tule ja olen ollut mieheni kanssa aviossa yli 30 vuotta
Kovaa on elämä, mutta minkä on Jumalan edessä luvannut niin se pitää pitää. Uskon, että opit vielä rakastamaan vaimoasi, anna ajan ja Jumalan hoitaa asia. Itse olen ollut aviossa yli 30 vuotta ja vasta viime vuosina me on opittu entistä enempi kunnioittamaan ja rakastamaan toisiamme.
joita ei itse ymmärrä.Kuten se, että ihastuu tai peräti rakastuukin toisen omaan. Ja näille tunteillehan ei uskovainen voi mitään sen kummemmin kuin ei-uskovaisetkaan. Uskovaiset eivät vain lähde omia eikä toisten liittoja rikkomaan tuntemistensa takia. On aivan tosi mitä sanoit, että katsominen on jo huorintekemistä, mutta me olemmekin armon alla, emme lain alla. Tästäkin asiasta on lupa tehdä parannusta.
Olen joutunut sekä työssä että muussa elämässä kosketuksiin näidenkin asioiden kanssa, ja ne eivät ole totisesti helppoja. Siksi en itse ainakaan voi yhtyä heittoosi" siinä sinulle ja muille". Ihmisenä ei ymmärrä Jumalan aivoituksia, miksi tällainenkin jollekulle sallitaan. Sormusten paino on todella raskas silloin, kun itse uskoo että ne kiinnittävät väärään ihmiseen. Joskus on haettu lohtua ajatuksesta, että ihastumisen kohde todennäköisesti menettäisi satumaisen hohtonsa, jos suhde häneen olisi mahdollinen. Se muuttuisi ainakin yhtä arkiseksi kuin suhde siihen omaan puolisoon, ja voisi olla arkisempikin.
Ei voi muuta kuin luottaa siihen, että Jumala tässäkin asiassa on johtanut elämää aivan oikein ja hyvin. Vaikka omat suunnitelmat eivät aina toteudukaan, saa olla varma, että Jumalan suunnitelmat toteutuvat aina oikein ja ajallaan.
rakkautta aviopuolisoa kohtaan voi pyytää Herralta,Hän itse kehoitti anomaan,että teidän ilonne olisi täydellinen.Olen itse myös pyytänyt,koska niin helposti tunteet lähtee ohjailemaan ajatuskulkua ja tulee sitten niitä kiusauksia.Ilman Jumalaa en heikkona voi onnistua omin voimin rakkaudessakaan,mutta uskossa luottaen anokaamme rakkautta puolisoitamme kohtaan.siunausta!
Minä olen vl ja elänyt läheisteni ja ympäristön arvostamana puolisona - mutta aivan väärän kumppanin kanssa 31 vuotta. Uskoin että kun Jumala on yhdistänyt, sitä ei voi ihminen enää erottaa.
Mutta elämäpä vain erotti vaikka miten yritin.
Usko minua, väärän kanssa elämäisestä tulee tragedia itsellesi. Eikä vain itsellesi vaan myös lapset sen aistivat. Aikuisina he tunnistavat miksi kotona oli epäaito ja painostava tunnelma.
Vastuuta omasta elämästä ei voi sysätä minnekään eikä kenellekään toiselle. Ei Jumalalle varsinkaan, hänen tahtonsa on että elät aidosti.
Kuoleman hetkellä katuu että jätti elämänsä elämättä. Jos ei edes yrittänyt toimia oman aidon unelman toteuttamiseksi.
Sinkku ihastuu naimisissa oleviin ja haluaa...