moi! Onko muita, jotka olette saanu opiskelupaikan, mutta jännittäminen tuntuu olevan esteenä astua uuteen kouluun ja pitämään siellä esitelmiä? Edellisessä koulussani onnistuin välttelemään kaikki esitelmät ja se vaan teki koulun käynnistä stressaavampaa.. en vaan tiedä miten kykenisin (edes lääkkeiden avulla) pitämään esitelmiä/puheita jne. 30:lle hengelle.. Miksi jännittämisen pitää pilata koko tulevaisuus.
Opiskelu
Jännittäjä
91095
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mä olen juuri samalainen.olen kauppakorkeaan menossa ja siellähän sitä esiinnytään oikein urakalla.Olen vain päättänyt, että nyt se loppuu ja pakotan itseni harjaantumaan esiintymiseen.Siihen ei kukaan ole kuollut ja varmasti tilanne helpottuu jo noin 100:n esiintymisen jälkeen:)Tsemppiä sulle, äläkä anna tollasen pikkuvaivan pilata ihanaa opiskeluaikaa.
Kiitos paljon kannustuksesta! Sulla ei varmaan oo yhtä paha ongelma ku mulla. Jännittääkö sua muut sosiaaliset tilanteet kuin esiintyminen, niin että oot joutunu välttelemään tilanteita? Jännittääkö ne alkuesittelyt kun on uusia opettajia ja pitää itsestään kertoa? Eihän siinäkään teitty koko elämänkertaa oo pakko sanoa.. vaikka vaan nimi ja ikä..
Mua vaan pelottaa et jos taas livistän paikalta kun pitäis jollain tavalla esiintyä. Sitten siitä ei tuu enää mitään. =(
Varmasti yhtä paha ongelma ku sulla.Olen jäänyt kotiin kun pelottaa niin he.....sti.Mutta sitten päätin, ettei tuollainen ongelma minua nujerra!Olen hoksannut että esiintymisessä pitää keskittyä siihen asiaan, eikä esim.omaan naamaan.Onko tuttua, että et muista jälkeenpäin mitään mitä olet esitelmässä sanonut?Minulle käy aina niin,koska keskityn vain siihen kuinpa punainen olen......säälittäväää...
Pitää ihan laittaa omat kommentit, niin samanlaisia ne ovat.
Uudessa koulussa tietää joutuvansa esittelemään itsensä. Yleensä mennään riveittäin, ja sitä laskee ja odottaa vain omaa vuoroaan ja muiden puheet menevät ohi korvien. Pulpetti alkaa leijailla, kun verenpaine nousee. Tankkaan niitä muutamaa lausetta, jotka ajattelen sanoa omalla vuorollani (olen esitellyt itseni väärällä nimellä!). Kun sitten tulee oma vuoroni ja saan sanotuksi jotain, olen niiiiiin helpottunut, etten kuule loppujenkaan puheita.
Jos joudun pitämään puheen, kirjoitan kaiken ylös (onhan se helppo unohtaa esim. oma nimensä) ja tankkaan asiani paperista.
Esiintyminen vie yöunet, keskittymisen ja energian. Nämä ovat vain omia tuntemuksiani. Jostain kumman syystä kukaan ulkopuolinen ei huomaa tätä. Minua pidetään rauhallisena esiintyjänä.
Jännitykseen on auttanut esiintyminen. En enää ajattele, olenko punainen, hikoilenko, tärisevätkö käteni, väriseekö ääni... Yleensä olen punainen (parempi kai kun olla sininen), hikoilen ja käteni tärisevät esim. jos joudun kirjoittamaan jotain piirtoheitinkalvolle. Sallin itselleni nämä oireet ja keskityn itse asiaan.
Jossain vaiheessa kärsin mm. kahvikuppineuroosista. En uskaltanut juoda lasista tai haukata voileipää seurassa, kun kuvittelin, että käsi tärisee ja menee ohi suun. Lopulta suutuin itseeni ja päätin, että senkun tärisee! Ongelma poistui.
Suurin ongelmani on ilmeisesti itsekontrollin menettämisen pelko (kuinka monella tekee mieli ruveta kirkumaan bussissa?) ja mitä muut ajattelevat minusta -pohdinta.
Kaikki jännittävät, joten tsemppiä, kyllä se siitä!
tuo sos.til.pelko. Pelkää, että menettää kontrollin, vaikka mitään syytä ei siihen ole. Varsinkin jos alkaa ajatella, että kohta kädet taas tärisee, niin sitä ruokkii lisää ja varmasti kädet tärisee.
Nimim. itse samasta vaivasta kärsivä.
Yliopisto on niin anonyymi laitos, että vaikka yrittäisit saada miten huomiota, niin varmaan et saisi mitenkään. Olet numero listassa tai koodi taulukossa tuhansien seassa ja vuosienkaan päästä sinua ei tiedä kukaan, jos ei tee työtä sen eteen. Opettajille siellä ei suurimmalta osalta esittäydytä, ei siihen ole aikaa, eikä tarvetta.
Kuulostaa tismalleen omalta tilanteeltani. Olen nyt menossa syksyllä aikuislukioon. Entisessä koulussani vältin kaikki esitelmät, paitsi sellaisista joista en tiennyt mitään. Opettaja vain joskus saattoi pistää pieniin ryhmiin ja samana päivänä ne esitettiin. Inhottaa tuollainen kun ei ole valmistautunut (yleensä otan kotona joitakin tabletteja joiden tulisi auttaa esiintymispelkoon).
Nyt olen kuitenkin menossa lukioon syksyllä ja tiedän että lukiossa pidetään enemmän esitelmiä. Siitä on kuitenkin kauan aikaa kun viimeksi olen pitänyt yhtäkään esitelmää ja ajatus tuntuu todella ällöttävältä. Aina kun opettaja määrää esitelmän tehtäväksi niin tuntuu, että voisin kuolla siihen paikkaan. Pelkään myös kamalasti että joudun esittelemään itseni ja kertomaan jotain itsestäni koulun alussa. En voi sietää sitä tunnetta kun kaikki kääntyvät katsomaan minua ja kuuntelevat kun epävarmasti sössötän ääni täristen. Että kun suututtaa.
Kaikki jännittävät, itellä kyllä tuo propral antaa varmuutta, eikä tarvitse enää niin kovasti jännittää. Pienen jännityksen pitää hyväksyä, kun hyväksyt että saat jännittää, niin on jo puolet parempi olo. Et ole ainoa olet se 9:s 10 :stä jotka jännittävät. :) tsemppiä vain. Pärjäät varmasti.
Olis varmaan pitäny yliopistoon hakea (ei kyllä ois ollu mahiksia). Kun ammattikorkeakouluun oon menos ja siellä ainakin oma luokka tutustutetaan toisiin.. Mulla on propralia ja opamoxia, diapamia ja tenoxia, mutta ei nekään kauheasti auta.. Mä luulen niin teillä monilla jännittäminen on kovaa, mutta uskon että ihan terveellä tasolla. Mulla se alkaa olla jo sairaus, koska vaikuttaa sosiaaliseen elämään.. Mä kyllä haluaisin NIIN lujaa sinne kouluun ja näyttää muille että mustakin on johonkin ja saada hienon ammatin, hyvän työpaikan ja vielä kivaa palkkaa..