Minusta tuntuu

Anonyymi-ap kirjoitti:

siltä, että koska ihmiset eivät tunteneet minua hyvin he eivät ymmärtäneet sitä, että olen introvertti ja erityispiirteinen ja kun he eivät tätä ymmärtäneet he luulivat, etten osaa etsiä uutta ystävää elämääni. Mutta sellaiseen minulla ei ole koskaan tarvetta. Olen aika paljon samanlainen kuin vanhin siskoni, koska hän tykkää liikkua yksin ja asua yksin, mutta minä tykkään asua lapseni kanssa. Yksin liikkuminen musiikkia kuunnellen on sellainen tapa josta pidän. Oikeastaan olen koko projektin ajan ollut ahdistunut siitä, että minun pitäisi olla sosiaalisempi ja minun pitäisi jakaa ajatuksiani uusien ihmisten kanssa! Molemmat minulle rakkaat työkaverit olivat hyvin sosiaalisia ja ehkä he luulivat etten minä osaa etsiä uusia ystäviä, mutta siitä ei koskaan ollut kyse. Ehkä on niin että sosiaalisemmat ihmiset eivät pysty ymmärtämään sellaista ihmistä joka viihtyy hyvin yksin ja jolla ei ole mitään tarvetta jakaa ajatuksiaan kenenkään muiden kuin omien lasten kanssa. Menin todella rikki projektin takia ja kestää varmaan vuosia selvitä kaikesta kokemastani, koska koin että minua yritettiin muuttaa toisenlaiseksi kuin olen tyrkyttämällä minulle uutta ihmistä elämääni! On tuntunut pahalta, kun minun ei ole hyväksytty annettavan liikkkua yksin ja nauttia siitä ettei kukaan sano minulle sanaakaan! Joka ikinen päivä joku tunki lähelle ns. kertomaan jostain henkilöstä, johon minun olisi pitänyt haluta tutustua! Miksi muut eivät ymmärrä sitä, ettemme kaikki ole samanlaisia? Se on mitä suurinta henkistä väkivaltaa, jos muut yrittävät muuttaa ketä tahansa toisenlaiseksi kuin hän on! Se on juuri se juttu, miksi olen koko projetin ajan voinut todella huonosti! Minä olen sellainen kuin olen ja pidän itsestäni juuri sellaisena kuin olen! Minussa on paljon samaa kuin äidissäni, joka ei enää isän kuoleman jälkeen koskaan halunnut uutta suhdetta kenenkään kanssa ja äitini viihtyi hyvin yksin vielä 20 vuotta isän kuoleman jälkeen kunnes hän kuoli. Emmekö siis voi vain hyväksyä ihmiset juuri sellaisena kuin he ovat! Minä en ole koskaan sanonut lapselleni, että hänen pitäisi etsiä kaveri itselleen, koska tiedän ettei hänellä ole siihen mitään tarvetta. Jos alkaisin vaatia häneltä sellaista, hän järkyttyisi syvästi. Siksi minäkin olen ollut syvästi järkyttynyt koko projektin ajan, koska minulta on vaadittu jotain sellaista mikä ei olisi ollenkaan minun näköistä elämää!

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä