Kuinka paljon paskaa kestää ihminen harteillaan, kuinka pitkään jaksaa elää pelon ja henkisen väkivallan, kontrollin ja vittuilun ilmapiirissä. Olen huolissani elämäni naisesta, hän joutuu moista sietämään nykyisen ukkonsa taholta. Edellämainitun vuoksi hän ei kai uskalla tehdä sitä ratkaisevaa liikettä, jolla pääsisi eroon mokomasta Gestaposta. Haluaisin tehdä kaiken mahdollisen hänen elämänsä parantamiseksi, mutta mitä, asia kun ei tässä vaiheessa kuitenkaan kuulu mulle. Sydänta vaan raastaa kun hyvä ja herttainen ihminen saa osakseen täysin ansaitsematonta paskaa. Vituttaa.
Kuinka paljon paskaa
3pyöräkö?
142071
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ootkohan sie ny ymmärtäny mitään niinku silleen oikein. Ei sitä paskaa pietä harteilla vaan saostekaivossa. Sinne mahtuu sit useampi sata litraa niin märempää kuin kuivempaa sitä ihteensä. Jos tarttet apua niin soita vaikka lauroselle niin se tulee loka-autonsa kanssa apuun heti kun vaan löytää perille. (omakohtainen kokemus) meinaan viimeksi se lauronen ajeli sillä lullallaan reippaan viikon ees sun taas ettiesään meille ja mittariraksutti kuin taksissa et tulipahan taas paskalle hintaa.
Teuvo sorvaa syvämmen hajalle
Ihminen kestää yllättävän paljonkin. Ihminen antaa myös paljon anteeksi - rakkaudesta ja tyhmä kun on.
Joku päivä tulee sellainen tilanne, että ei enää pystykään ottamaan mitään enää vastaan. Henkinen väkivalta, toistuvasti petetyksi tuleminen, valehtelu ja kontrolli on tehnyt tehtävänsä. Sitä sulkee tunteet, ei pysty nukkumaan tai syömään kunnolla. Ilmenee fyysisiä oireita erilaisina saurauksina (väsymyksen oireet). Henkinen kantti alkaa pettämään.
Sitten joskus, kovan riidan päätteeksi hän makaa sängyssä ja itkee, huutaa äänettömästi raivoaan ja koittaa käsitellä sanoinkuvaamatonta vihan ja väkivallan tunnetta sisällään pimeässä yössä läpikäyden kaikki ne kerrat, kun on lyöty maahan. Nousee sängystyä, menee keittiöön, kaivaa kädet raivosta täristen veitsen, lysähtää voimattomana lattialle istumaan ja viiltelee itseään. Kipu vie vihan ja väkivallan pois. Sielu lähtee sen 3:nnen pyörän luoksen.
Jos en jo vuosia sitten olisi osaa sydämestäni antanut toiselle, en olisi tässä enää. En vain jaksaisi tätä kaikkea. Kaikkein hurjinta on se, etten uskalla puhua asiasta kenellekään. En vanhemmille, sisaruksille, ystävilleni.. enkä sille kolmannelle. Minun kolmas ei tiedä - vai tietääkö?
Kestäkää vielä vuosi tai pari. Kyllä se vielä muuttuu kun jaksatte tarpeeksi rakastaa. Tsemiä.
Voi olla että sen aavistaa, kun ennen niin iloisesta ja avoimesta ihmsestä tulee hymytön ja tekopirteä. Ennen sain hymyn huulilleen pelkällä olemassaololla, nyt pitää koettaa saada hänet ensin tulemaan lähelle.
En tiedä kuinka pitkään jaksan, joskus tuntuu etten jaksakaan. Mutta rakkaus antaa voimaa, uskon sittenkin, että joskus tämä vielä muuttuu parempaan.
Ensiksi kun olet kolmas pyörä luulen etei sulla ole todellista kuvaa mitä siinä liitossa tapahtuu vaan sulla on ainoastaan pariskunnan vaimon sana.Ja tämän rehellisyys ja moraali ei ole kestävää jos se liiton aikana pelehtii toisen miehen kanssa.Kyllä muakin ottais aivoon jos sama tilanne olis mulla että joku tulee liukkaille.Käske sen ensin ottaa ero ja sitten vasta alatte rakentaa suhdetta se on paljon reilumpaa peliä.
Juuri näin on sovittukin, eli ei olla hypätty toistemme sängyissä. Kyseessä on tietoinen valinta, kyse ei ole siitä että ei olisi ollut haluja/mahdollisuutta. Eli en ota tuota rikkojan viittaa harteilleni, sori vaan.
Juuri sinä saatat olla suuri syy näihin riitoihin!!
Voi olla niinkin, en kuitenkaan usko että se olisi ihan kokonaan minun aikaansaannostani. Toivon ainakin niin, ja itse sen tiedänkin miten asia on. Mutta pistää kieltämättä ajattelemaan. Olenko tiedostamattani / tahtomattani huonontanut hänen elämäänsä, kun pyrkimys on ollut koko ajan toinen.
Minusta on aivan ihana, että rakkaallasi on sinut voimavarana kotihelvettiin. Monet hakatut naiset ovat aivan yksin asiansa kanssa. Käsittelevät asiaa aivan omassa poloisessa päässään, mikä on muutenkin rikki potkittu. Minusta sinun tulisi tukea häntä. Itse hän ei ymmärrä tilanneettaan ennen kuin tajuaa sen mitä hänelle on tapahtumassa ja tosiaan haluaa päästä siitä kaikesta paskasta eroon. Olen itsekkin ollut neljä vuotta hullun psykopaatin kanssa, joka piti minua kotona vankinaan, ei edes vessaan kuselle yksin päässy, heti oli muka huoraamassa. Toivon teille rakkautta ja tsemppiä....
Kiitos, tuki hänelle onkin kai ainut mitä voin nykyisessä tilanteessa tehdä, sekä se, että annan rakkauteni näkyä niin sanoissa kuin teoissa.
Jospa se veisi joskus sinne mihin halutaan, pois siitä mitä hän ei ansaitse.
et voi kuin tukena olla, puhua järkeä ja rukoilla vaikka enkeleitä avuksi:)
itse hänen täytyy päättää mitä tekee elämällään, jos haluaa kärsiä et voi sille mitään..jos ei välitä itsestään et voi sille mitään..
auttaisikohan ammattiauttaja tilanteessa? avaisi silmät?
Et voi muuta tehdä kuin toimia tukena. Puuttumalla tilanteeseen pahennat vain asioita, näin kävi omalle kohdalleni. Exäni piti minua otteessaan, mustasukkainen kun oli, mitään en saanut tehdä hänen tietämättänsä, missään ei voinut käydä ja lopulta hän jopa määräili työvuoroistani (olin töissä vain yhtäaikaa kun hänkin oli). Avauduin yhdelle ihmiselle ja tämäpä päätti puhua exälleni "järkeä" sillä seurauksella, että päädyin exäni mukiloimana sairaalaan.
Toivon, että ymmärrät pitää näppisi erossa tilanteesta ja toimia neutraalisti, ettet pahenna tilannetta.
Oletko muuten varma, että itse olet ko. naiselle hänen elämänsä mies? Parantuisiko naisen elämä jos eläisi sinun kanssa?
Kiitokset kaikille kannustaneille, olen päättänyt, että tämän asian katson loppuun asti kävi miten kävi, jatkan valitsemallani linjalla, kyseessä on kuitenkin hänen elämänsä.
Kysymykseesi siitä, että olenko hänen elämänsä mies, en tiedä muuta kuin sen mitä hän on minulle tunteistaan kertonut. Kemiat toimivat, joten en usko ainakaan elämän huonompaan suuntaan menevän. Ei kai sitä muuten alkaisi mihinkään suhteisiin jos ei näin uskoisi. En halua olla mikään maailmanpelastaja, vaan haluan hänet rinnalleni tasaveroisena kumppanina jakamaan elämän ilot ja surut. Nyt tuntuu, että surua on enemmän, joten se ilon aika kai koittaa myöhemmin. Ilon ja surun määrä kun taitaa olla vakio, vaikuttaa vaan, että niitä paskoja päiviä tulee enemmän perätysten...
ensin tahdon sanoa sinulle että KIITOS!! kiitos että jaksat olla se tukea antava ihana ihminen..
Puhun ihan omasta kokemuksesta..olin se nainen jota hakattiin ja syyteltiin..se oli tuskaa, en olisi jaksanut ilman suojelusenkeliäni..minun suojelusenkelini ei kylläkään tiennyt olevansa se pelastaja, ei ennen kuin erosin ja kerroin hänelle..
olin kolme vuotta siinä hakatun kotiäidin roolissa, ensimmäisen kerran mies kävi kimppuuni kun odotin lastani, ( ihme että lapsi on ) ja sitten se jatkui ja paheni..ainoa helpottava asia ( johon tarrauduin yön pimeinä pelokkaina tunteina ) oli mies joka ei ollut samanlainen, vaan kiltti ja ihana..tutustuin tähän mieheen ohimennen ja saatan kiittää häntä hengestäni, sillä hän antoi minulle voimaa päästä pois ja toivoa paremmasta elämästä..
kun tutustuimme kunnioitin tätä miestä alusta asti ( ei juo ja oma mies alkoholisti ) ensin se oli vain ystävyyttä, lopulta se meni siihen että aina kun olin murrettu ja hakattu ja peloissani, saatoin vaan omissa unelmissani matkata tämän miehen luo, olla turvassa hänen sylissään, niin ettei kukaan enää voinut minua satuttaa..olin niin iloinen aina kun mies tuli käymään ( yleensä kuskiksi ryyppyiltoina ) koska silloin tiesin ettei avomieheni voisi tehdä minulle mitään pahaa..lopulta tämä kyseinen mies oli se kuka antoi voimia minulle lähteä ( edelleen tietämättään ) tieto siitä että maailmassa olisi myös sellaisia miehiä ketkä eivät lyö ja keiden kanssa on turvallista olla oli se syy miksi tajusin lopulta että oli pakko lähteä...
neljä kuukautta eron jälkeen menin suojelijani luo ja sanoin suoraan, että hän oli se kuka pelasti minut..ja hän otti minut avosylin vastaan..nyt hän on rinnallani suojelemassa minua ja pientä poikaani niiltä pahoilta miehiltä jotka unissani silloin tällöin kummittelee..
pelkkä ajatus tästä miehestä pelasti minut toisen miehen kynsistä...minä kiitän sinua, koska sinä voit olla se ajatus jollekkin muulle. olet ihana ihminen, kiitos.