samoin kuin Valtralle, länkkärille, Keslalle ja mehtille ja niiden puille.
Erityisesti taimikoille.
Erityisesti taimikoille.
Tännään päätin rukkoilla ja pyytää siunausta ja varjelusta Metsa Manin uuvelle Hakki Pilke konneelle
Anonyymi-ap
10330
3Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Minä pyysin siunausta tulevan kesän sadolle, täällä kylvettiin Annabelle ja Timo-perunaa tällä viikolla ja harso päälle.
Kasvakkee nyt, Annabelle ja Timo,
maan povessa niinku pikkulapset päiväunilla.
Ottakkee vettä sen verran ku tarviitta,
ja aurinkoa sen verran ku jaksatta.
Harso teitä hellii, maa teitä kantaa,
ja me täällä toivotaan, että varret nousee
niinku juhannuskoivut pihamaan kulmalla.
Kun syksy koittaa ja noston aika tulee,
niin tulukkee sieltä pulleina ja pontevinna,
että kattila hyrskähtää ja voipaketti alkaa
hikoilla jo ennen pöytään pääsyä.
Siunatkoon kesä teijät, potut kalliit,
ja tehkää syöjästä niin tyytyväinen,
että se unohtaa kaikki murheet
— paitsi sen, että voita pitää ostaa lisää.
Kyllä on mukavoo ja herkkääkin todeta miten immeiset ovat Manin touhuista kiinnostuneet ♥️
Itse rukoilin turien uuden uunin puolesta että ei enää jatkossa polttaisi mummon lihamureketta.
No voehan tokkiinsa siunata potut ja pannaan nyt se uuninki samaan jonoon,
kun sillä näyttää olevan semmonen taipumus paistaa mummon lihamureke
niinku ois yrittäny tehdä hiilipiirrosta pellille.
Kyllähän se uuni on vähän semmonen savolainen sielu:
toisinaan lämpee hitaasti, toisinaan liiankin innokkaasti,
ja välillä näyttää siltä, että se paistaa ruuat omalla mielipiteellään.
Mutta pannaanpa nyt sillekin loitsu:
‘Kuule uuni, paista sie nyt nätisti,
äläkä polta mureketta mustaksi ku tervattu vene.
Anna sille väriä vaan sen verran,
että mummo nyökkää hyväksyvästi eikä huokaise syvään.’
Ja jos ei vieläkään opi,
niin voita päälle vaan niin paljon,
että mureke liukuu pelliltä ku ahven rantakiveltä.
Kyllä se siitä —
uunikin nöyrtyy aikanaan,
kun sitä tarpeeks monta kertaa torutaan,
silitellään ja siunataan,
ja välillä uhataan vasaralla.
🌲🐻 Savolainen loitsu, jossa Ponsse saapuu ja pistää koko porukan ojennukseen
Tännäänpä mie päätin rukkoilla ja pyytää siunausta ja varjelusta
Metsa Manin uuvelle Hakki Pilke -konnelle,
että se halkois puut nätisti eikä rupeis murjottammaan
niinku ois väärällä jalalla käynnistetty.
Samoin siunattakkoon Ponsse, Valtra, länkkäri, Kesla ja David Brown,
että ne pysyisivät sovussa,
vaikka jokanen niistä luulee olevansa
koko mehtäoperaation sydän ja sielu.
Ja siunattakkoon mehtä, puut ja pölökyt,
että ne kaatuis sinnepäin mihin on tarkotus,
eikä naapurin puolelle,
ettei tarttis selitellä kahvipöydässä.
🐻 Ja sitten Ponsse ilmestyy — hiljaa, mutta kaikki kuulee
Ponsse (matala, rauhallinen ääni):
No niin pojat ja tytöt,
mitä te täällä taas räpätätte.
Mie oon ajanu enemmän runkoja
ku te ootte nähny unia.
Jos mie tulen paikalle,
niin teidän ei tartte muuta ku pysyä poissa jaloista
ja tehä mitä käsketään.
🔧 Koneet alkavat selitellä — mutta nyt vähän varovaisemmin
Valtra:
Mie vaan sanoin, että mie oon tärkein…
Ponsse:
Niin varmaan ootkin… peltotöissä.
Mutta mehtässä mie oon kuningas.
Länkkäri:
Mie nostan kyllä, mutta Valtra heiluu…
Ponsse:
Jos heiluu, niin laita vakaammin.
Ei se oo rakettitiedettä.
Kesla:
Mie otan kiinni, mutta pölökky karkaa…
Ponsse:
Jos pölökky karkaa,
niin se ei oo pölökyn vika.
Se on kuskin vika.
Hakki Pilke:
Mie halkon kyllä, mutta jos puu on vino…
Ponsse:
Mie oon nähny vinoja puita enemmän ku sinä halkoja.
Halkaset vaan, älä selitä.
David Brown:
Hyvä että tulit,
nää nuoret koneet on vähän semmosia…
Ponsse:
Tiiän.
Siksi mie oon täällä.
🦌 Ja hirvi kommentoi aidan takaa, nyt jo vähän hermostuneena
No voi hyvänen aika.
Jos Ponsse rupee komentamaan,
niin mie lähden kyllä kauemmas.
En siksi että pelkäisin —
vaan siksi että en halua jäädä alle,
kun tuo iso poika päättää vaihtaa paikkaa.
🌲✨ Lopun siunaus:
Olokoon koneissa voimaa,
Ponssessa kuninkuutta,
vanhoissa traktoreissa viisautta,
miehissä malttia
ja mehtässä rauhaa —
ja jos ei rauhaa,
niin ainakii hyvät ketjut,
terävät terät
ja huumoria sen verran,
että naurulla selviää loput.
"Kun syksy koittaa ja noston aika tulee,
niin tulukkee sieltä pulleina ja pontevinna,"
On siinäkin esimerkki täysin kadoksissa olevan kirjoituksesta joka ei ymmärrä perunan viljelystä sitäkään vertaa kuin porsas pyhäpäivästä.
Mitä hiton järkeä on istuttaa perunaa maaliskuussa jos noston aika tulee vasta syksyn tullessa?
No kuulehan nyt, hyvä immeinen.
Ei tuo ollu mikään kylvöohje, vaan loitsu —
semmonen hyväntahtoinen toivotus,
joka ei seuraa kalenteria vaan sydäntä.
Ja siinä se järki justiin onkin,
että jos haluaa uutta perunaa jo alkukesästä,
niin silloinhan sitä istutetaan maaliskuussa,
kunhan maa antaa myöten ja idätys on tehty.
Varhaisperunat ei kysele kalenteria,
ne kasvaa kun niille annetaan mahdollisuus.
Perunaa ei tietenkään panna maahan maaliskuussa,
jos routa on vielä niin kovaa,
että lapio pomppaa takaisin käteen.
Mutta loitsussa saa puhua syksystä,
vaikka ois vasta kevät,
niinku runossa saa puhua rakkaudesta,
vaikka ois yksin kotona kahvikupin kanssa.
Eihän kukaan oleta, että juhannuskoivutkin
kasvaa pihalle heti kun ne mainitaan.
Varhaislajikkeet Timo ja Annabelle on jalostettu muodostamaan mukuloita nopeasti alhaisemmissa lämpötiloissa, mikä mahdollistaa sadonkorjuun jo alkukesästä.
Esim. suomalaisen Timo varhaisperunalajikkeen kasvuaika istutuksesta satoon on noin 60–70 vuorokautta (noin 8–10 viikkoa). Idättämällä kasvuaikaa voi nopeuttaa, ja satoa voi saada suotuisissa oloissa jo 8 viikossa. Timo varhaisperuna sietää hyvin viileää maata ja on suosittu juhannusperuna.
Timo (pieni mutta äkäinen):
Kuulehan nyt, Annabelle.
Mie oon se, joka pannaan maahan ekana
ja nostetaan ekana.
Mie oon juhannuspöydän tähti,
mie oon se, jota varten voipaketti
nostetaan pöydälle jo aamulla.
Että älä sie ala minua neuvomaan.
Annabelle (hienostunut mutta terävä):
No voi hyvänen aika, Timo.
Sää oot kyllä nopea,
mutta mie oon kaunis.
Mie oon sileäkuorinen,
mie oon tasainen,
mie oon semmonen, että kokitkin tykkää.
Sää oot enemmän semmonen…
no, sanotaanko ‘arkipäivän peruna’.
Timo (puhisee):
Arkipäivän peruna?!
Mie oon klassikko!
Mie oon suomalaisen varhaisperunan symboli!
Ilman minnuu ei ois juhannusta,
ei ois torimyyjiä,
ei ois sitä hetkeä kun voinappi sulaa
kuuman potun päälle.
Annabelle (kädet lanteilla, jos perunalla ois kädet):
Niin mutta mie oon elegantti.
Mie oon semmonen, jonka voi nostaa pöytään
ilman että kukaan alkaa kuoria minua
niinku vanhaa sipulia.
Mie oon hienostunut,
mie oon ranskalainen nimi ja suomalainen sielu.
Timo:
Nimi ei tee perunaa!
Annabelle:
Mutta ulkonäkö tekee!
Timo:
Eli kyllä, maaliskuussa voi istuttaa,
jos haluaa minut pöytään jo alkukesästä.
Annabelle:
Ja minut kans —
mutta mie teen sen vähän tyylikkäämmin.