Virtuaalia vai todellisuutta

Keskustellaanko totuudessa nyt.
En usko sinun kaipaavan minusta mitään. Et sitä tehnyt ennenkään, etkä nyt. Ei mussuteta siitä, että kaipuusi olisi syntynyt yhtäkkiä. En sitä ole sinulta saanut tietää muuta kuin verhottuina ja kätkettyinä viesteinä. Ne ei johda mihinkään. En tiedä mitä haluat edes kertoa kaikella. Älä usko kaikkea? Olkoon tämå opiksi?

Minä taas, olisin varmasti ollut yhä valmis katsomaan kortit. Kaikesta kätketystä ja salatusta huolimatta. Ei himosta ja halusta, vaan siitä sisäisestä, mitä se minulle kertoo. Luulin, että sen sanoman tulisi olla yhteneväistä. Ehkä olin väärässä.

-H.

Sitten karu kieli. Ei kaunista, ei herkkää.
Rakastuminen sinuun teki minussa asioita. Olen uskollinen sinulle, vaikket minua edes halua ja se ei ole molemminpuolista. En pysty esittämään rakkautta, tehdä vastoin sitä. Minulle rakkaus, on myös hengellinen kokemus, ei pelkästään näkyvä ja fyysinen maailma.

Haaveissani voisin olla kainalossasi ja painaa pääni rintaasi vasten. Tahtoisin tehdä niin. Ja en odottaisi kymmentä vuotta.

Niin. Olisi mukava, että pelleily loppuisi. Kaikesta huolimatta, herään todennäköisesti huomennakin uuteen päivään ja sinusta ei kuulu mitään. Miksibsiis kiusaisit minua kaikella?

-H.

Mutta, jos puhutaan biiseistä. Tämä on jäänyt mieleeni. Sehän oli lahja sinulta myös?

Chisu -Sabotage

-H.