Olen hyvän ystäväni pojan kummitäti. Olen iloinen että sain kunnian päästä kummiksi ja pidän kummipojastani oikein paljon. Ongelma on vaan siinä, etten oikein ole lapsi-ihmisiä enkä ole hirmu kärsivällinen. En siis vihaa lapsia mutten koskaan ole esimerkiksi halunnut hankkia omia lapsia.
Kummipoika on nyt uhmaiässä ja on välillä, tai siis aika usein, hankala. Hän on myös perinyt vanhemmiltaan melko menevän luonteen, eli hiljaisesta ja ujosta pojasta ei ole kyse.
Olenko huono kummitäti jos komennan kummipoikaani kun hän tekee pahojaan? Vanhemmat eivät jaksa/viitsi komentaa joka asiasta, mutta itse hermostun jos poika esim. käsittelee eläimiä kovakouraisesti tai kiljuu suoraa huutoa ilman syytä. Olen vanhempien kuullen komentanut poikaa eivätkä he ole nähdäkseni loukkaantuneet, mutta astunkohan heidän varpailleen kuitenkin? Onko minulla "oikeus" kasvattaa kummipoikaa eli kieltää tekemästä ilkeyttä?
Kummipoika on nyt uhmaiässä ja on välillä, tai siis aika usein, hankala. Hän on myös perinyt vanhemmiltaan melko menevän luonteen, eli hiljaisesta ja ujosta pojasta ei ole kyse.
Olenko huono kummitäti jos komennan kummipoikaani kun hän tekee pahojaan? Vanhemmat eivät jaksa/viitsi komentaa joka asiasta, mutta itse hermostun jos poika esim. käsittelee eläimiä kovakouraisesti tai kiljuu suoraa huutoa ilman syytä. Olen vanhempien kuullen komentanut poikaa eivätkä he ole nähdäkseni loukkaantuneet, mutta astunkohan heidän varpailleen kuitenkin? Onko minulla "oikeus" kasvattaa kummipoikaa eli kieltää tekemästä ilkeyttä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
kieltää rääkkäämästä eläimiä.. oli kenen lapsi tahansa. Jos eivät vanhemmat asiaan puutu, niin jonkun täytyy.
Tottakai sinulla on oikeus,sanosimpa velvollisuus komentaa lasta jos hän tekee jotain kiellettyä!kummin velvollisuuksiin kuuluu olla tukemassa vanhempia lasten kasvatuksessa.Itse kiellän varmasti jos tilanne sitä vaatii.RAJAT ja RAKKAUS ovat tärkeimmät asiat elämässä.Rajat luovat turvallisuutta.Olen huomannut että lapsi ketä komennan/määrään eniten niille olen huomannut olevani erittäin tärkeä!Olet HYVÄ kummitäti kun uskallat komentaa!Jatka samaa rataa.
Tottakai lasta on komennettava jos pahaa tekee. Itse komennan niin omia kuin muidenkin mukuloita ja odotan niin omillenikin tehtävän, jos on aihetta.
Kuulostat ihanalta kummitädiltä jos jaksat huolehtia kummipoikasi kasvatuksestakin, vaikket lapsista niin välitäkään.
Saanko kysyä millaisissa tilanteissa sinä olet komentanut, mitä kummipoikasi on tehnyt?
On ihan hyvä että joku "vieras" välillä komentaa lasta, joskus silloin viesti voi mennä paremmin perille. En minä ainakaan pane pahakseni jos joku vieraistamme komentaa lapsiamme JOS siihen on siis oikeasti syytä.
Jos joku pilkuntarkka hermoheikko täti tulee meille eikä kestä lasten melua ja alkaa sättiä heitä omassa kodissaan mielestämme ilman perusteltavaa syytä, en usko että se täti sen jälkeen on meille enää kovin tervetullut, voisin hyvinkin ottaa siitä herneen nenääni. Mutta olenkin aika herkkis ;)
Se on vaan niin että lapset pitää meteliä, varsinkin nämä menohaluisemmat ;) ja liikkuvat vikkelään, kyllä ne siitä vanhemmiten rauhottuvat.
Ei äidit aina "näe" lastensa melskettä tai kurittomuutta siten kuin vieras ja vielä lapseton ihminen ne näkee eikä kaikki aina oikeasti JAKSA koko ajan sanoa ja kasvattaa.
En minäkään, meillä osaa lapset laittaa shown pystyyn kun vieras ihminen tulee(siis harvinainen vieras joka käy harvemmin), ei siinä auta äidin, isän eikä kumminkaimankaan sana, sitä kestää juuri se hetki ja sitten on rauha maassa.
Lapset reagoivat eri tavalla uusiin tilanteisiin, ujommat ovat hiljaa sylissä ja rohkeampien lasten pitää näyttää kaikki temput ja jutut ennen kuin asettuvat.
Minun lapsuudenkaverini on poikani kummitäti, hänkään ei ole lapsirakas ihminen, ei tosiaankaan! Mutta miten ihanaa olisi jos hän soisi edes yhden katseen kummipoikaansa kun meillä käy kerran vuodessa, eikä aina sitäkään...
Tuli valittua "väärin" kummit pojalle, pojan toiset kummitkaan (mieheni serkut) eivät ole nähneet poikaa sitten ristiäisten ja poika on pian 5v! Ei tule soittoa, kyselyjä pojan kuulumisista, paketti jouluna ja se siinä. Lahjat ovat lapsille tässä iässä hirveän tärkeitä muttemme (me aikuiset) odota AINA sitä pakettia, olisi joskus kiva vaikka vaan jos tulee postikortti pojalle osoitettuna ilman sen suurempaan syytäkään.
Minä ainakin otan kummiuden kunniana, eräät ilmeisesti eivät välitä ovatko kummeja vaiko eivät. Ei näytä hetkauttavan.
Eniten "joudun" komentamaan häntä eläinten kovakouraisesta kohtelusta. Kummipoikani ajelee tahallaan isokokoisilla leluilla mm. koirien päälle. Välillä käsken myös olemaan vähän hiljempaa jos hän huutaa suoraa huutoa ilman syytä. (Ja tämä ei ole mikään hiljainen poika, en sentään halua kuulovammaa hänen takiaan.) Onhan se totta että jotkut ihmiset kestää enemmän meteliä ja toiset vähemmän, mutten itse näe siinä mitään väärää kehottaa lasta hillitsemään äänenkäyttöään hieman. Kasvatukseenhan se kuuluu ihan samalla tavalla.
Lisäksi kiellän lukuisissa eri tilanteissa jos esim. vanhemmat eivät huomaa mutta tiedän kuitenkin että ko. asia on kiellettyä. Poika on vaan siinä iässä että kukaan ei saisi häntä komentaa ja alkaa tietenkin inttää vastaan ja komentelee vuorostaan minua.
Itselläni on kolme kummilasta, 2 tyttö ja 1 poika. Ovat jo 25-17 vuoden iässä. Vanhin heistä poika, jopa nykyisin kutsuu minua mammaksi vaikken hänen äitinsä olekaan. En hänelle lahjoja jaellut, aikaa sitäkin enemmän, jokaiselle heistä. Minun luonani ollessaan, tiesivät rajat mitä saa tehdä mitä taas ei. Kyllä siinä koville otti varsinkin vanhimman kanssa. Vanhempien elämässä alkoholi näyttelisuurta osaa. Tämään olen "famu" vaikken sitä oikeasti olekaan. Poika sanonut; hyvä kun olet hänelle ollut äiti, antanut aikaa, kieltänyt silloin kun piti. Halannut silloin kun sen aika on. Myös suhde kummilapsen vanhempiin vaikuttaa asiaan. Suhde heihin?
Mielestäni kaikkien aikuisten velvollisuus on kasvattaa lapsia, mutta jos lapsen omat vanhemmat ovat paikalla, eivätkä reagoi, kannattaa varmaan keskustella äidin kanssa. Kysy, voitko sinäkin kasvattaa poikaa tarvittaessa.