Siitä on jo kauan

Tänään, jos saisin sanoa nuorelle itselleni jotain sanoisin ehkä, että mieti todella tarkkaan nousetko niille, koska sillä on isot seuraukset elämääsi ja vielä vuosienkin jälkeen kaipaat häntä. Sanoisin perehdy paremmin siihen, mistä sait kuulla pari vuotta sitten riparilla ja keneen jo ainakin vähän uskoit ala-asteella. Tosin ehkä juuri Hänen tahdostaan siinä nyt oletkin. Sanoisin, että rakas edesmennyt isoisäsi ei varmaankaan tällaista sinulle olisi toivonut vaan olisi toivonut, että saat rakastaa ja olla rakastamasi rakastama ilman niin monia sydänsuruja ja asioita, joihin tähän liittyy. Sanoisin myös, että et tosin ketään toista tule samalla tavalla rakastamaan sen jälkeen, mitä nyt olet aikomassa tehdä toisen ystävällisen eleen takia ja kaiken, mitä siihen kuului, miksi juuri nyt olet siellä, missä olet. Et heti tajua, mutta muutaman vuoden päästä vähän paremmin, mutta vuosienkin jälkeen olet joistain asioista ”pihalla”.

Tänään (ja aiemminkin) mietin, että ehkä en osaa kaikilla tavoin rakastaa sua, niin kuin tarvisit, mutta toisinkin päin. Opettelen myös paremmin arvostamaan ja rakastamaan itseäni, toivottavasti en itsekkäästi, mutta paremmin.
Sitä myös antaa paljon anteeksi sille, jota aidosti paljon rakastaa, mutta syytä opetella arvostamaan ja rakastamaan itseänsäkin paremmin. Enkä ole väittämässä, että olisin täydellisesti käyttäytynyt tässä asiassa itse.

Vielä en ole kaikkia vastauksia saanut. Olen aidosti kiitollinen sinusta ja olet vaan niin kovin tärkeä. Välillä vaan sattuu niin paljon enkä ymmärrä, mitä tahdot.
Kerro se minulle kahden kesken suoraan.
Tämä tänne, koska en itse enää laita suoraa viestiä ensin.

-naiselta miehelle