Miksi ihmiset on niin itsekkäitä nykypäivänä, miksi kukaan ei voi uhrautua vuokseni ja ottaa minua

Aina ajatellaan muita, ja ilkeitä ihmisiä. Ja yritän olla hyvä kaikille ja auttaa, palkaksi hakataan ja lyödään päähän, vuosia. Siitäkään huolimatta en oo katkeroitunut tai muuttunut pahaksi, ja yrittänyt taistella voimmakkaammin.

Mutta ei se oo helppoa, ypöyksin yrittää pelastaa tätä uppoavaa maailmaa. Itkuinen ja pelokas minä toivoo helpotusta maailman kärsimyksestä, samaan aikaan joudun pitämään yllä haarniskaa ja muuria, niin suuria, että en murenisi, olemaan ilkeä, asettamaan rajat, vain jotta ihmiset saisivat lisää aseita joilla haavoittaa sitä herkintä.

Ja kun ei muurit ja haarniskat enää kestä, niin se kaikki paskaa osuu aidoimpaan, herkimpään minään. Siihen, joka yritin olla pitkään, kunnes maailman pahuus taas pakotti mut kuoreeni.

Oon heikompi kuin lasi, sanat, katseet, ilkeys, se murtaa mua. Yritin tehdä kaiken oikein olla, hyvä, auttaa muita, tuoda positiivisuutta, olla hyvä mies, äänet päässä sanoo, että se ei riitä. En tuu ikinä kelpaan tai riittämään omana itsenäni, en koskaan.

Itkenyt niin paljon, tunteet on myrkky, sisälläni. Kuinka monta kertaa oon meinannut, menettää henkeni, tän epävakaan psyykkeen takia. Kaikki on hyvin kun en tunne mitään, kaikki on hyvin kun oon itsekäs kusipää, kaikki on hyvin kun oon karismaattinen ja ilkeä roolihahmo, silloin kukaan ei voi satuttaa mua...

Silti tiedän, että se ei ole minä! Olen niin järkyttynyt siitä, miten ilkeä ja julma olen kyennyt olemaan, kuin eri ihminen. Enkä halua toista samanlaista, haluan aidosti herkän,tunteikkaan ja herkän, joka ymmärtää mua.

Että mun ei enää koskaan tarvitse paeta , sitä kuka aidosti olen. Mä oikesti luon sellaisen positiivisuuden maailmaan olemalla vain oma itseni, saan ihmisten sydämet sulamaan ja tuon heille näkökulmia ja positiivisuutta elämään, yritän vaan paikata kaikkea sitä pahaa, mitä mun tunteista on koitunut. Mutta aidosti rakastan nähdä ihmisiä onnellisina.

Mikä sattuu eniten, on miten sokeasti ihmiset luottaa toisiin täällä. Mä tunnistan pahuuden ja hyvyyden kuin sen näen. Mä en voi pelastaa kaikkia, vaikka yritän auttaa monia, siitäkin mua vaan syytetään, millainen maailma on sellainen, jossa ihmiset saa vaan käyttää muita objekteina, ja sitkun joku puuttuu siihen torutaan tai ajatellaan että hän on itse kiinnostunut, EN EDES OLE.

Aloitin sodan, koska kuuntelin omaa sydäntäni, siinä ei ollut mitään tekemistä omien halujeni kanssa. Mä ajattelin toisen parasta, en halunnut edes olla hänen kanssaan, halusin vaan pelastaa pahalta ja hyväksikäytöltä.

Siitä huolimatta, olen yksin, täysin yksin. Eikä kukaan näe mua täällä, ainoa helpotus tähän tuskaan tuntuu olevan lääkekaapin pillerit, ja niiden tuoma "lopullinen" helpotus, uusi alku, poistun pahan keskuudesta.

Mutta aikani ei ole vielä. On muutama asia, jonka haluan kokea ja varmistaa tosi elämässä. On totta, että tämä paikka on tuntunut kaukaisemmalta ja vastenmielisemmältä jo pitkän aikaa, enkä kaipaa tällaista pahuutta tai julmuutta elämääni, kun haluan olla turvassa,voida hyvin ja olla tasapainossa.

Niin, mikä siinä on, että kukaan ei ole valmis uhrautumaan vuokseni, vaikka minä yritän niin paljon muiden vuoksi. Oon jopa valmis antamaan rakkautta pelkästä myötätunnosta, ja tuskan tunteesta, koska oon kärsinyt niin helvetisti.

Ja loppua ei näy? Kidutetaan hengiltä? Potkitaan päähän, mustamaalataan ja mitä vielä? Vain jotta joku muu mies saisi kokea keskiverto tason elämää.... vaikka mulle se olis unelma, ja haaveiden täyttymys ,saada kokea aitoa rakkautta, ja antaa sitä, olla vain minä....
3160
1Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Voisitko muuttaa mielipiteesi pois uhrin roolista ja kasvaa ihmisenä ?

2Äänestä
  • Tuota samaa olen ajatellut minäkin. Sen mitä näin hänessä ohi mennessä kertoi minulle, että hän kokee selvästi olevansa uhri. Alistunut katse ja yhtä aikaa hyvin ahdistunut ilme ja paljon surua. Oletin että hän kävisi terapiassa.

    Äänestä

  • Anonyymi00002 kirjoitti:

    Tuota samaa olen ajatellut minäkin. Sen mitä näin hänessä ohi mennessä kertoi minulle, että hän kokee selvästi olevansa uhri. Alistunut katse ja yhtä aikaa hyvin ahdistunut ilme ja paljon surua. Oletin että hän kävisi terapiassa.

    Ehkä mä vaistosin vain muuttneet olosuhteet. Tilanne on muuttunut.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi-ap kirjoitti:

Aina ajatellaan muita, ja ilkeitä ihmisiä. Ja yritän olla hyvä kaikille ja auttaa, palkaksi hakataan ja lyödään päähän, vuosia. Siitäkään huolimatta en oo katkeroitunut tai muuttunut pahaksi, ja yrittänyt taistella voimmakkaammin.

Mutta ei se oo helppoa, ypöyksin yrittää pelastaa tätä uppoavaa maailmaa. Itkuinen ja pelokas minä toivoo helpotusta maailman kärsimyksestä, samaan aikaan joudun pitämään yllä haarniskaa ja muuria, niin suuria, että en murenisi, olemaan ilkeä, asettamaan rajat, vain jotta ihmiset saisivat lisää aseita joilla haavoittaa sitä herkintä.

Ja kun ei muurit ja haarniskat enää kestä, niin se kaikki paskaa osuu aidoimpaan, herkimpään minään. Siihen, joka yritin olla pitkään, kunnes maailman pahuus taas pakotti mut kuoreeni.

Oon heikompi kuin lasi, sanat, katseet, ilkeys, se murtaa mua. Yritin tehdä kaiken oikein olla, hyvä, auttaa muita, tuoda positiivisuutta, olla hyvä mies, äänet päässä sanoo, että se ei riitä. En tuu ikinä kelpaan tai riittämään omana itsenäni, en koskaan.

Itkenyt niin paljon, tunteet on myrkky, sisälläni. Kuinka monta kertaa oon meinannut, menettää henkeni, tän epävakaan psyykkeen takia. Kaikki on hyvin kun en tunne mitään, kaikki on hyvin kun oon itsekäs kusipää, kaikki on hyvin kun oon karismaattinen ja ilkeä roolihahmo, silloin kukaan ei voi satuttaa mua...

Silti tiedän, että se ei ole minä! Olen niin järkyttynyt siitä, miten ilkeä ja julma olen kyennyt olemaan, kuin eri ihminen. Enkä halua toista samanlaista, haluan aidosti herkän,tunteikkaan ja herkän, joka ymmärtää mua.

Että mun ei enää koskaan tarvitse paeta , sitä kuka aidosti olen. Mä oikesti luon sellaisen positiivisuuden maailmaan olemalla vain oma itseni, saan ihmisten sydämet sulamaan ja tuon heille näkökulmia ja positiivisuutta elämään, yritän vaan paikata kaikkea sitä pahaa, mitä mun tunteista on koitunut. Mutta aidosti rakastan nähdä ihmisiä onnellisina.

Mikä sattuu eniten, on miten sokeasti ihmiset luottaa toisiin täällä. Mä tunnistan pahuuden ja hyvyyden kuin sen näen. Mä en voi pelastaa kaikkia, vaikka yritän auttaa monia, siitäkin mua vaan syytetään, millainen maailma on sellainen, jossa ihmiset saa vaan käyttää muita objekteina, ja sitkun joku puuttuu siihen torutaan tai ajatellaan että hän on itse kiinnostunut, EN EDES OLE.

Aloitin sodan, koska kuuntelin omaa sydäntäni, siinä ei ollut mitään tekemistä omien halujeni kanssa. Mä ajattelin toisen parasta, en halunnut edes olla hänen kanssaan, halusin vaan pelastaa pahalta ja hyväksikäytöltä.

Siitä huolimatta, olen yksin, täysin yksin. Eikä kukaan näe mua täällä, ainoa helpotus tähän tuskaan tuntuu olevan lääkekaapin pillerit, ja niiden tuoma "lopullinen" helpotus, uusi alku, poistun pahan keskuudesta.

Mutta aikani ei ole vielä. On muutama asia, jonka haluan kokea ja varmistaa tosi elämässä. On totta, että tämä paikka on tuntunut kaukaisemmalta ja vastenmielisemmältä jo pitkän aikaa, enkä kaipaa tällaista pahuutta tai julmuutta elämääni, kun haluan olla turvassa,voida hyvin ja olla tasapainossa.

Niin, mikä siinä on, että kukaan ei ole valmis uhrautumaan vuokseni, vaikka minä yritän niin paljon muiden vuoksi. Oon jopa valmis antamaan rakkautta pelkästä myötätunnosta, ja tuskan tunteesta, koska oon kärsinyt niin helvetisti.

Ja loppua ei näy? Kidutetaan hengiltä? Potkitaan päähän, mustamaalataan ja mitä vielä? Vain jotta joku muu mies saisi kokea keskiverto tason elämää.... vaikka mulle se olis unelma, ja haaveiden täyttymys ,saada kokea aitoa rakkautta, ja antaa sitä, olla vain minä....

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu