Metsäman vaikuttaa

Ei se ole tunne vaan totuus, vanhat miehet erittävät ukinkammarin hajua, ihollaan ja hengityksellään joka haju pinttyy asuintilojen seiniin ja verhoihin aivan kuin tupakan savu pysyvästi.
Vanhan miehen pitää käydä iltaa aamua suihkussa jos haluaa ettei tupa ja kamari ala haisemaan ukinkamarille.
Itse vanha mies ei pahaa hajuaan tunne mutta naiset ottavat etäisyyttä.
Pari sauna kertaa viikossa ei riitä, lisäksi alkohoilijuomien tissuttelu, rasvaisten ruokien mässyttely, istuskelu, makailu ja satunnainen hikoilu vain pahentaa tilannetta.

On varmasti Putin pannu kalenteriin ylös kun omit sen vitun sen ohtaan väkerteli?

Anonyymi00011 kirjoitti:

On varmasti Putin pannu kalenteriin ylös kun omit sen vitun sen ohtaan väkerteli?

Hmmm

Anonyymi00011 kirjoitti:

On varmasti Putin pannu kalenteriin ylös kun omit sen vitun sen ohtaan väkerteli?

Lähetän täältä käsin lämpimän myötätunnon sille, joka joutui tuon kommentin vastaanottamaan ilman ennakkovaroitusta.
Se teksti oli nimittäin sellainen kielellinen luonnonkatastrofi, että sitä olisi pitänyt lähestyä pelastusliivit päällä ja hätäraketit taskussa.

Yritin lukea sitä kuin tutkija, joka avaa muinaista savitaulua, mutta jo ensimmäisen sanan kohdalla tajusin, että tarvitsisin siihen vähintään kielitieteilijän, shamaanin ja ehkä jonkun, joka osaa tulkita lintujen lentokuvioita.
Verbit olivat karanneet pimeään, substantiivit olivat menneet lakkoon ja välimerkit näyttivät siltä, että ne olivat ottaneet varhaiseläkkeen.

Jos tuo oli tarkoitettu teräväksi heitoksi, niin terä jäi kyllä sepän pajalle, sepän kahvitauolle ja ehkä vielä sepän viikonloppuvapaallekin.
Mutta sille, joka sen joutui vastaanottamaan — nostan hattua.
Harva selviää tuollaisesta sanallisesta viidakosta ilman viidakkoveistä, karttaa, kompassia ja pientä eväspakettia.
Toivon, että palautuminen on alkanut ja että mahdolliset kielioppivammat ovat lieviä ja paranevat ajan kanssa.

Sanon tämän nyt heti alkuun: en toivo sotaa, en toivo kenenkään lentävän minnekään, en edes vahingossa. Mutta jos joku heittää ilmoille kommentin, jonka mukaan jotain ‘lentää ilmaan’, niin universumi alkaa jo kaivella varoituskolmioita, koska viimeksi kun vastaava lause lausuttiin, koko todellisuus meni hetkeksi uudelleenkäynnistykseen.

Ensimmäisenä katkesi aika. Se vain pysähtyi keskelle lausetta ja sanoi: ‘Palaan kohta, älkää tehkö mitään tyhmää’. Sillä välin painovoima lähti kahville ja jätti lapun: ‘Jos joku alkaa leijua, se ei ole minun vastuulla’.

Pilvet alkoivat järjestää improvisoitua kokousta, jossa ne äänestivät yksimielisesti, että nyt on liikaa draamaa. Yksi pilvi piti puheen, joka oli niin pitkä, että sade ehti syntyä, kasvaa, valmistua koulusta ja muuttaa pois kotoa ennen kuin puhe päättyi.

Samaan aikaan jossain universumin teknisessä tukikeskuksessa hälytykset alkoivat soida. Siellä joku kosminen IT-työntekijä huusi: ‘Ihmiset tekevät taas jotain käsittämätöntä! Kuka antoi niille pääsyn metaforiin?’ Päivitys yritettiin ajaa sisään, mutta se jäi jumiin 99 prosenttiin, kuten aina.

Lähin kahvikuppi alkoi täristä niin kovaa, että se sai ylennyksen seismologiksi. Pölynimuri ilmoitti haluavansa johtotehtäviin ja alkoi pitää motivaatiopuhetta: ‘Imuroikaa unelmanne!’ Jääkaappi avautui itsestään vain todetakseen: ‘Ei täällä mitään uutta ole, mutta voin kyllä pitää ääntä jos se auttaa’.

Ja kaiken tämän keskellä joku yritti vielä väittää, että ‘kosula lentää ilmaan’. Siinä kohtaa universumi laittoi kädet lanteilleen, huokaisi syvään ja sanoi: ‘Nyt riittää. Te saatte yhden varoituksen. Seuraavasta heitosta avaan debug-valikon ja piilotan teiltä maanantait.’

Eli jatka toki kommentointia — mutta jos kosminen byrokratia alkaa vilkuttaa varoitusvaloja, se ei johdu sodasta eikä kenenkään lentämisestä, vaan siitä että tämä keskustelu on jo ylittänyt absurdiuden suositellun viikkorajan.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Sanon tämän nyt heti alkuun: en toivo sotaa, en toivo kenenkään lentävän minnekään, en edes vahingossa. Mutta jos joku heittää ilmoille kommentin, jonka mukaan jotain ‘lentää ilmaan’, niin universumi alkaa jo kaivella varoituskolmioita, koska viimeksi kun vastaava lause lausuttiin, koko todellisuus meni hetkeksi uudelleenkäynnistykseen.

Ensimmäisenä katkesi aika. Se vain pysähtyi keskelle lausetta ja sanoi: ‘Palaan kohta, älkää tehkö mitään tyhmää’. Sillä välin painovoima lähti kahville ja jätti lapun: ‘Jos joku alkaa leijua, se ei ole minun vastuulla’.

Pilvet alkoivat järjestää improvisoitua kokousta, jossa ne äänestivät yksimielisesti, että nyt on liikaa draamaa. Yksi pilvi piti puheen, joka oli niin pitkä, että sade ehti syntyä, kasvaa, valmistua koulusta ja muuttaa pois kotoa ennen kuin puhe päättyi.

Samaan aikaan jossain universumin teknisessä tukikeskuksessa hälytykset alkoivat soida. Siellä joku kosminen IT-työntekijä huusi: ‘Ihmiset tekevät taas jotain käsittämätöntä! Kuka antoi niille pääsyn metaforiin?’ Päivitys yritettiin ajaa sisään, mutta se jäi jumiin 99 prosenttiin, kuten aina.

Lähin kahvikuppi alkoi täristä niin kovaa, että se sai ylennyksen seismologiksi. Pölynimuri ilmoitti haluavansa johtotehtäviin ja alkoi pitää motivaatiopuhetta: ‘Imuroikaa unelmanne!’ Jääkaappi avautui itsestään vain todetakseen: ‘Ei täällä mitään uutta ole, mutta voin kyllä pitää ääntä jos se auttaa’.

Ja kaiken tämän keskellä joku yritti vielä väittää, että ‘kosula lentää ilmaan’. Siinä kohtaa universumi laittoi kädet lanteilleen, huokaisi syvään ja sanoi: ‘Nyt riittää. Te saatte yhden varoituksen. Seuraavasta heitosta avaan debug-valikon ja piilotan teiltä maanantait.’

Eli jatka toki kommentointia — mutta jos kosminen byrokratia alkaa vilkuttaa varoitusvaloja, se ei johdu sodasta eikä kenenkään lentämisestä, vaan siitä että tämä keskustelu on jo ylittänyt absurdiuden suositellun viikkorajan.

Lue lisää

Sanon tämän nyt heti alkuun sinulle söheltäjälle, ennen kuin kukaan ehtii kuljettaa sinua teleportaita pitkin Niuanniemeen ja muuttaa sinut metaforiseksi perunaksi.
En toivo sotaa, enkä toivo, että sinut lennätettäisiin sotatantereelle ja pudotettaisiin keskelle taistelun melskettä sotadronen haisteltavaksi.
En toivo edes sitä, että joku lausuu sanan “lentää” liian kovalla äänellä, koska viimeksi kun niin kävi, universumi meni vahingossa demo-tilaan ja alkoi näyttää ohjevideoita itsestään.

Ensimmäisenä katkesi aika, mutta ei tasaisesti, se repesi keskeltä kuin huonosti lämmitetty lettu ja ilmoitti palaavansa, kunhan löytää oikean versionumeron. Painovoima puolestaan lähti kaapille mutta palasi takaisin vain huomatakseen, että sinä olit sillä välin juonut tyhjäksi sen pöytäviina pullon. Siksi kaikki leijui, mutta vain maanantaisin ja parillisilla viikoilla.

Pilvenveikot pitivät kriisikokouksen ja muistelivat kuinka vartioivat perunasäkkejä ilmasotakoulun kellarissa, mutta muuttuivat kesken kaiken pyöreä silmäisiksi zombeiksi ja yksi pilvi alkoi kuljetella niitä pitkin ja poikin kellaria niin hitaasti, että lattian karkea betoni ehti puhkoa niiden housuista persaukset niin, että persvaot kärysivät.

Samaan aikaan ilmasotakoulun teknisessä tukikeskuksessa hälytykset soivat ja pottukellarin säkkivahdit alkovat väännellä naamojaan tanssien hurjimalla paljas persieineen.
Kosminen tubettaja yritti sammuttaa kuumottavat persiet, mutta painoi hätäpäissään lisvapiippiä apuun huutaessaan väärää nappia ja käynnisti vahingossa television ja kävi pitkälleen tuvan sänkyyn.
Mutta tällä kertaa käynnistys myös alkoi pyörittää ruutua ympäri, koska joku oli laittanut sen dynamiittiset animaatiot asetukselle.

Lähin kahvikuppi ei vain tärissyt, se alkoi hevetillisesti rytäjämään.
Kosminen mulkosilmä ilmoitti haluavansa johtaa koko aurinkokuntaa ja piti motivaatiopuheen, joka koostui pelkästä kiroilusta, mutta silti kaikki tunsivat itsensä yllättävän inspiroituneiksi.
Jääkaappi avautui, sulkeutui, avautui uudelleen ja sanoi lopulta: “Minulla ei ole imekettä, mutta olen päättänyt alkaa pitää stand up -iltoja.”

Ja kaiken tämän keskellä joku vielä väitti, että Kosula lentää ilmaan.
Siinä kohtaa universumi ei enää huokaissut se otti Maunon lähettämät kosmista kusen keltaista väriä heijastavat aurinkolasit muljuaville silmilleen ja pani taustamusiikin päälle ja ilmoitti: “Jos vielä yksi metafora karkaa käsistä, minä piilotan teiltä viikonpäivät ja korvaan ne satunnaisilla eläinäänillä.”

Eli jatka toki kommentointia, mutta jos kosminen byrokratia alkaa vilkuttaa varoitusvaloja, se ei johdu sodasta, lentämisestä tai Kosulasta, vaan siitä että tämä keskustelu on nyt niin absurdi, että jopa absurdius itse pyysi ylityökorvauksia

Anonyymi00015 kirjoitti:

Sanon tämän nyt heti alkuun sinulle söheltäjälle, ennen kuin kukaan ehtii kuljettaa sinua teleportaita pitkin Niuanniemeen ja muuttaa sinut metaforiseksi perunaksi.
En toivo sotaa, enkä toivo, että sinut lennätettäisiin sotatantereelle ja pudotettaisiin keskelle taistelun melskettä sotadronen haisteltavaksi.
En toivo edes sitä, että joku lausuu sanan “lentää” liian kovalla äänellä, koska viimeksi kun niin kävi, universumi meni vahingossa demo-tilaan ja alkoi näyttää ohjevideoita itsestään.

Ensimmäisenä katkesi aika, mutta ei tasaisesti, se repesi keskeltä kuin huonosti lämmitetty lettu ja ilmoitti palaavansa, kunhan löytää oikean versionumeron. Painovoima puolestaan lähti kaapille mutta palasi takaisin vain huomatakseen, että sinä olit sillä välin juonut tyhjäksi sen pöytäviina pullon. Siksi kaikki leijui, mutta vain maanantaisin ja parillisilla viikoilla.

Pilvenveikot pitivät kriisikokouksen ja muistelivat kuinka vartioivat perunasäkkejä ilmasotakoulun kellarissa, mutta muuttuivat kesken kaiken pyöreä silmäisiksi zombeiksi ja yksi pilvi alkoi kuljetella niitä pitkin ja poikin kellaria niin hitaasti, että lattian karkea betoni ehti puhkoa niiden housuista persaukset niin, että persvaot kärysivät.

Samaan aikaan ilmasotakoulun teknisessä tukikeskuksessa hälytykset soivat ja pottukellarin säkkivahdit alkovat väännellä naamojaan tanssien hurjimalla paljas persieineen.
Kosminen tubettaja yritti sammuttaa kuumottavat persiet, mutta painoi hätäpäissään lisvapiippiä apuun huutaessaan väärää nappia ja käynnisti vahingossa television ja kävi pitkälleen tuvan sänkyyn.
Mutta tällä kertaa käynnistys myös alkoi pyörittää ruutua ympäri, koska joku oli laittanut sen dynamiittiset animaatiot asetukselle.

Lähin kahvikuppi ei vain tärissyt, se alkoi hevetillisesti rytäjämään.
Kosminen mulkosilmä ilmoitti haluavansa johtaa koko aurinkokuntaa ja piti motivaatiopuheen, joka koostui pelkästä kiroilusta, mutta silti kaikki tunsivat itsensä yllättävän inspiroituneiksi.
Jääkaappi avautui, sulkeutui, avautui uudelleen ja sanoi lopulta: “Minulla ei ole imekettä, mutta olen päättänyt alkaa pitää stand up -iltoja.”

Ja kaiken tämän keskellä joku vielä väitti, että Kosula lentää ilmaan.
Siinä kohtaa universumi ei enää huokaissut se otti Maunon lähettämät kosmista kusen keltaista väriä heijastavat aurinkolasit muljuaville silmilleen ja pani taustamusiikin päälle ja ilmoitti: “Jos vielä yksi metafora karkaa käsistä, minä piilotan teiltä viikonpäivät ja korvaan ne satunnaisilla eläinäänillä.”

Eli jatka toki kommentointia, mutta jos kosminen byrokratia alkaa vilkuttaa varoitusvaloja, se ei johdu sodasta, lentämisestä tai Kosulasta, vaan siitä että tämä keskustelu on nyt niin absurdi, että jopa absurdius itse pyysi ylityökorvauksia

Lue lisää

Oletko nyt aivan varma henkilöstä?
Sanon tämän nyt heti alkuun, ennen kuin kukaan ehtii kiskoa sinua metaforisen portin läpi Valkealan takamaille ja muuttaa sinut symboliseksi lantuksi, joka pyörii kohtalon ruletissa kuin VR:n aikataulu pakkasaamuna.
En toivo sotaa, en toivo räjähdyksiä, en toivo että kukaan lentää, leijuu, kohoaa, kohoilee tai edes nostaa kulmakarvojaan liian äkisti.
Viimeksi kun joku teki niin, universumi meni vahingossa testausympäristöön, ja sen jälkeen kaikki toimi vain, jos sitä potkaisi.

Ensimmäisenä ei katkennut aika — ei, se kierähti itsensä ympäri, sylkäisi ulos pari ylimääräistä sekuntia ja ilmoitti, että se pitää nyt lakisääteisen tauon, koska “tämä meno ei ole enää työehtosopimuksen mukaista”.
Painovoima puolestaan yritti mennä piiloon siivouskomeroon, mutta löysi sieltä vain kolme puoliksi syötyä piparia ja yhden eksyneen pölynimurin, joka oli jo ehtinyt valita itselleen uuden nimen: Imu-Jorma, universumin johtaja.

Pilvet eivät pitäneet kokousta — ne pitivät ammattiliiton kriisipalaverin, jossa yksi cumulonimbus luki ääneen pöytäkirjaa niin hitaasti, että sade ehti perustaa perheen, kasvattaa lapset, erota, löytää uuden puolison ja muuttaa takaisin kotiin ennen kuin ensimmäinen kohta oli käsitelty.
Yksi pilvi alkoi pyörittää zombimaisia säkkivahteja ympäri kellaria niin verkkaisesti, että persvakoista noussut lämpö sai aikaan oman mikroilmaston, jota Ilmatieteen laitos ei suostunut kommentoimaan.

Ilmasotakoulun tekninen tukikeskus ei vain soinut — se ulvoi kuin kosminen palohälytin, joka on nähnyt liikaa.
Pottukellarin vartijat tanssivat paljain persieineen niin hurjasti, että koko rakennus alkoi muistuttaa avantgarde-teatteria, jota kukaan ei ollut tilannut.
Kosminen tubettaja yritti sammuttaa tilanteen, mutta painoi tietenkin sitä nappia, joka käynnisti 80-luvun testikuvan ja sai ruudun pyörimään kuin se olisi osallistunut Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaan.

Kahvikuppi ei vain rytäjännyt — se aloitti maanjäristyksen, joka sai pöydän harkitsemaan avioeroa.
Kosminen mulkosilmä piti motivaatiopuheen, joka koostui pelkästä kiroilusta ja yhdestä epäselvästä pieruäänestä, mutta silti kaikki tunsivat itsensä yllättävän voimaantuneiksi.
Jääkaappi avautui, sulkeutui, avautui, sulkeutui ja lopulta ilmoitti:
“Minulla ei ole mitään tarjottavaa, mutta voin kyllä pitää ääntä. Se on minun vahvuuteni.”

Ja kaiken tämän keskellä joku vielä väitti, että Kosula lentää ilmaan.
Siinä kohtaa universumi ei enää huokaissut — se otti Maunon kusenkeltaiset aurinkolasit, laittoi taustalle musiikin, joka kuulosti siltä kuin joku olisi yrittänyt soittaa haitaria veden alla, ja ilmoitti:
“Jos vielä yksi metafora karkaa käsistä, minä korvaan viikonpäivät satunnaisilla eläinäänillä ja teen keskiviikosta pysyvän ‘määk’-päivän.”

Eli jatka toki kommentointia, mutta jos kosminen byrokratia alkaa vilkuttaa varoitusvaloja, se ei johdu sodasta, lentämisestä tai Kosulasta — vaan siitä, että tämä keskustelu on nyt niin absurdi, että absurdius itse pyysi virkavapaata ja lähti mökille.

Kyllähän se pihapiiri aina omannäköisekseen muotoutuu.
Toisella on omenapuita, toisella merikontti ja kolmannella se romuauto, joka ei koskaan käynnisty mutta seisoo silti kuin kunniavartiosto.
Savossa sanotaan, että kun ei oo naapurin tontilla, niin ei oo naapurin murheissakaan.

Ja työvaatteista… no, niistäpä näkee, että on tehty muutakin kuin näppäilty näppäimistöä.
Peltipaita ei pinty, ellei sitä käytetä – ja pitkät kalsarit on semmonen juttu, että niitä pitää se, joka ei palele eikä kysele lupia.
Eikä niitä Savossa julkiseksi lasketa, jos ei niissä torille asti kävellä.

Pyykkäyksestäkin on monta koulukuntaa.
Toiset pesee joka päivä, toiset kun sattuu muistamaan, ja kolmannet silloin kun paita alkaa seistä itsekseen.
Mutta eipä se kenenkään elämää kaada, jos naapurin rumpu ei pyöri joka sunnuntai.

Ja se kontti… rumahan se voi olla, mutta niin on moni muukin asia, joka silti hoitaa hommansa.
Savolainen viisaus kuuluu näin:
'Kun ei lähe liian läheltä kattommaan, niin ei näy rumuus eikä kauneus – vain naapurin rauha.'

Että annetaan konttien olla, autojen levätä ja kalsareiden lämmitellä.
Maailma pysyy pystyssä niistä huolimatta.