Luottamuksen hinta kun rakkaus muuttuu hyväksi käytöksi

Voimmeko luottaa siihen, että seurakunnan työntekijät ovat luotettavia myös yksityiselämässään ? Tämä kysymys nousi mieleeni, kun kuulin tuttavieni tarinan kortomuksen , joka on valitettavasti totta ja antaitsee tulla kuulluksi.

Matti , yrittäjä 60 kymppinen tapasi vuosia sitten tansseissa Saijan seurakunnan palveluksesssa olevan diakonisssan, joka vähän Mattia nuorempi. Molemmat olivat vielä tahoillaan parisuhteesssa, mutta rakkaus roihahti ja ajan myötä he alkoivat vakavan suhteen.

He viettivät kaikki viikonloput ja lomat yhdessa, kihlautuivat ja suunnittelivat yhteistä tulevaisuutta. Matti myi omaisuuttaan pois jotta voisi ostaa yhteisen kodin heille Sannan kotipaikkakunnalta. Kesähäät olivat jo ovella , sormukset hankittuna ja tulevaisuus näytti valoisalta.

Yllättäen vain kuukausi ennen häitä , Sanna ilmoittti vielä Matin syntymäpäivänä haluavansa erota, hän pakkasi tavaransa ja katosi. Pian Matille selvisi, että Sannalla oli ollut jo pitkää toinen suhde , eikä hänellä ollut koskaan aikomustakaan mennä naimisiin. Vielä pahempaa koko suhteen ajan Matti oli maksanut lähes kaikki matkat yhteisen asumisen ja muut menot.

Myöhemmin kävi ilmi , että hän oli aiemminkin asunut miesten luona ilman mitään taloudellista panosta ja asuu jälleeen uuden miehen talossa.

Tapaus on herättänyt monia kysymyksia ? Miten pitkälle voi mennä toisen hyvän tahtoisuuden hyväksikäytössä ? Missä kulkee moraalinen raja, kun kys on rakkaudesta ja luottamuksesta ? Ja onko oikein , että henkilö joka työskentelee luottamustehtävissä seurakunnassa , toimii yksityiselämässään näin?

Tämä ei ole yksittäisttapaus, Yhä useampi ikääntyvä mies- tai - nainen joutuu hyväksikäytön uhriksi rakkaussuhteisssa.

Usein kysen ei ole vain sydänsuruista, vaan myös taloudellisista menetyksistä ja syvästä luottamuksen pettämisestä

On tärkeää että uskallamme puhua näistä asioista ääneen. Rakkaus ei saa olla keino hyötyä toisen hyväuskoisuudesta