Runo keväälle

Maaliskuun kuiskaus
Hanki on hauras ja reunoista harmaa,

vaikka talvi on otteesta varma.

Mutta jossain, lumen alla ja syvällä,

maa vastaa valoon tunteella hyvällä.

Räystäs jo soittaa pisaroiden kieltä,

aurinko kutittaa kulkijan mieltä.

Ei kiirettä vielä, ei lehtien havinaa,

vain sulaa vettä ja purojen tarinaa.

On ilmassa lupaus, kirkas ja uusi:

pian herää koivu ja silmuun puhkeaa kuusi.

Valo voittaa, se pimeän karkottaa,

ja sydän taas kevättä rakastaa.