Yksi keskeisimmistä kysymyksistä judossa on se, miten nuori harrastaja saadaan pysymään mukana riittävän pitkään, jotta todellinen kehitys ja mahdollinen menestys ovat edes mahdollisia. Lähtökohta on yllättävän yksinkertainen: lapsen täytyy viihtyä. Ilman iloa, kavereita ja turvallista ilmapiiriä harjoittelu ei kanna pitkälle, ja suurin osa lopettamisista tapahtuukin ennen murrosikää. Siksi varhaisessa vaiheessa tärkeintä ei ole tulos tai tekninen täydellisyys, vaan se, että lapsi kiinnittyy lajiin ja kokee sen omakseen.
Harjoittelun määrän tulee kasvaa hitaasti ja suunnitelmallisesti vuosien aikana. Pienillä lapsilla muutama harjoituskerta viikossa riittää hyvin, ja harjoittelun tulisi sisältää runsaasti monipuolista liikkumista judon ulkopuolelta. Nuoruusvaiheessa harjoitusmäärää voidaan lisätä asteittain, ja mukaan tulee enemmän tavoitteellisuutta sekä ensimmäisiä oheisharjoittelun elementtejä. Vasta teini-iässä siirrytään selkeämmin urheilulliseen harjoitteluun, jossa kokonaismäärä kasvaa merkittävästi ja harjoittelu alkaa muistuttaa tavoitteellista kilpaurheilua. Aikuisiällä harjoittelu on jo yksilöllistä ja määrällisesti vaativaa, mutta tässä vaiheessa ratkaisevaa ei ole enää pelkkä harjoittelun määrä vaan myös palautumisen laatu. Keskeinen periaate koko polulla on se, että kuormitusta lisätään kärsivällisesti, ei kiirehtien.
Pelkkä judoharjoittelu ei riitä rakentamaan menestyvää urheilijaa, vaan rinnalle tarvitaan monipuolista oheisharjoittelua. Lapsuudessa tämä tarkoittaa ennen kaikkea kehonhallintaa ja yleisiä liikuntataitoja, kun taas nuoruudessa mukaan tulee systemaattisempi voimaharjoittelu, jossa kehitetään erityisesti keskivartaloa, jalkoja ja vetäviä liikkeitä. Myöhemmässä vaiheessa harjoittelu laajenee maksimi- ja räjähtävään voimaan. Liikkuvuus on tärkeä osa harjoittelua läpi uran, sillä se tukee tekniikan oppimista ja ehkäisee loukkaantumisia, erityisesti lonkkien, selän ja hartioiden osalta. Kestävyyttä rakennetaan aluksi yleisliikunnan kautta ja myöhemmin yhä enemmän lajikohtaisilla harjoitteilla, kuten randorilla ja intervalliharjoittelulla. Lisäksi nopeus, ketteryys ja reaktiokyky ovat ominaisuuksia, jotka tukevat suoraan judon suorituskykyä. Kaiken tämän rinnalla palautuminen, riittävä uni ja kehonhuolto muodostavat perustan, jonka varaan kehitys rakentuu.
Fyysisen harjoittelun lisäksi psyykkinen kehitys on ratkaisevassa roolissa, kun tarkastellaan, ketkä jatkavat lajissa ja ketkä lopulta menestyvät. Judoka joutuu väistämättä kohtaamaan epäonnistumisia, tappioita ja vaikeita hetkiä, joten kyky käsitellä niitä rakentavasti on keskeinen taito. Pitkäjänteisyys ja sitoutuminen harjoitteluun myös silloin, kun motivaatio ei ole huipussaan, erottavat usein ne urheilijat, jotka jatkavat aikuisuuteen asti. Tässä valmentajalla on merkittävä rooli, sillä hän ei ole pelkästään tekniikan opettaja vaan myös kasvattaja, joka luo ilmapiirin ja tukee urheilijan henkistä kehitystä.
Kilpaileminen on tärkeä osa judopolkuja, mutta sen ajoitus ja määrä ovat olennaisia. Lapsuudessa kilpailujen tulisi toimia oppimiskokemuksina ilman tulospainetta, kun taas nuoruudessa kilpailumäärää voidaan lisätä hallitusti. Liiallinen kilpaileminen liian aikaisin voi johtaa kuormituksen kasvuun ja motivaation laskuun, mikä lisää riskiä lopettaa laji kokonaan. Oikein rytmitettynä kilpailu tukee kehittymistä ja antaa suuntaa harjoittelulle.
Kun tarkastellaan niitä tekijöitä, jotka saavat nuoren pysymään judossa, korostuvat hyvä valmennus, toimiva ryhmähenki ja kokemus omasta kehittymisestä. Nuori tarvitsee sopivasti haastetta, mutta ei liikaa, jotta motivaatio säilyy. Vastaavasti yleisimmät syyt lopettamiseen liittyvät liian kovaan kuormitukseen, liian aikaiseen tuloskeskeisyyteen, yksipuoliseen harjoitteluun ja loukkaantumisiin.
Kokonaisuutena judokan kehittyminen lapsesta aikuiseksi on pitkä prosessi, joka vaatii aikaa, suunnitelmallisuutta ja kärsivällisyyttä. Menestys ei synny nopeasti, vaan se rakentuu vuosien aikana oikeiden valintojen, monipuolisen harjoittelun ja vahvan motivaation kautta. Kun perusta tehdään huolellisesti, mahdollisuudet kehittyä pitkälle lajissa ovat olemassa lähes jokaiselle.
Resepti menestykseen
35
1147
Vastaukset
- Anonyymi00001
Seuran ja valmentajan merkitys tässä kaikessa on ratkaisevaa. Jos tavoitteena on, että juniori kasvaa lapsesta aikuiseksi judokaksi ja vielä menestyy, vastuu ei ole vain urheilijalla. Seura ja valmentaja luovat ympäristön, jossa tämä kehitys joko mahdollistuu tai estyy. Kyse ei ole yksittäisistä harjoituksista, vaan kokonaisvaltaisesta toimintakulttuurista.
Seuralta tämä vaatii ennen kaikkea selkeää ja pitkäjänteistä valmennuslinjaa. On ymmärrettävä, että kaikki eivät kehity samaan tahtiin, eikä varhainen menestys ole tae myöhemmästä tasosta. Seuran pitää pystyä tarjoamaan eri ikä- ja tasovaiheisiin sopivaa toimintaa niin, että jokainen kokee kuuluvansa joukkoon. Tämä tarkoittaa myös sitä, että harrastaminen ei saa muuttua liian vakavaksi liian aikaisin, mutta toisaalta motivoituneille nuorille pitää olla tarjolla mahdollisuus kehittyä tavoitteellisesti.
Seuran rooli näkyy myös rakenteissa. Harjoitusvuorojen, ryhmien ja valmennusresurssien pitää tukea kehittymistä pitkällä aikavälillä. On eri asia järjestää kaksi viikkoharjoitusta lapsille kuin rakentaa polku, joka mahdollistaa 5–10 viikoittaisen harjoituksen turvallisesti ja laadukkaasti nuoruus- ja aikuisiässä. Lisäksi seuran tulisi kannustaa monipuoliseen liikkumiseen ja hyväksyä se, että erityisesti nuorena muutkin lajit tukevat judokehitystä.
Valmentajalta tämä vaatii ennen kaikkea ymmärrystä kehityksen vaiheista. Hyvä valmentaja osaa suhteuttaa vaatimustason urheilijan ikään ja kehitykseen, eikä yritä oikaista prosessia. Hänen tehtävänsä on rakentaa harjoittelua niin, että kuormitus kasvaa asteittain ja turvallisesti, samalla kun tekniikka, fyysiset ominaisuudet ja kilpailuvalmius kehittyvät rinnakkain.
Valmentajan rooli on myös vahvasti kasvatuksellinen. Hän luo ilmapiirin, jossa on lupa yrittää ja epäonnistua, ja jossa kehittymistä arvostetaan enemmän kuin yksittäisiä tuloksia. Tämä on erityisen tärkeää murrosiässä, jolloin moni nuori lopettaa lajin. Valmentajan pitää tunnistaa yksilölliset erot motivaation, kypsyyden ja elämäntilanteen suhteen ja pystyä tukemaan urheilijaa niiden mukaisesti.
Lisäksi valmentajalta vaaditaan osaamista oheisharjoittelussa. Judotekniikan opettaminen ei yksin riitä, vaan hänen tulee ymmärtää perusasiat voimaharjoittelusta, liikkuvuudesta, kestävyydestä ja palautumisesta. Vaikka kaikkea ei tarvitsisi itse opettaa, valmentajan on osattava ohjata urheilijaa oikeaan suuntaan ja tarvittaessa hyödyntää muita asiantuntijoita.
Yksi keskeinen tekijä on myös viestintä. Seuran ja valmentajan tulee pystyä kommunikoimaan avoimesti niin urheilijoiden kuin vanhempien kanssa. Erityisesti nuorten kohdalla on tärkeää, että vanhemmat ymmärtävät, miksi harjoittelua rakennetaan tietyllä tavalla ja miksi esimerkiksi tulokset eivät ole varhaisessa vaiheessa keskiössä.
Lopulta kyse on kulttuurista. Seura, jossa arvostetaan pitkäjänteistä kehitystä, monipuolisuutta ja hyvinvointia, tuottaa todennäköisemmin aikuisurheilijoita ja menestystä kuin seura, jossa keskitytään nopeisiin tuloksiin. Valmentaja puolestaan toimii tämän kulttuurin näkyvimpänä edustajana arjessa.- Anonyymi00003
Erinomainen avaus ja kirjoitus (ja jatko). Siinä vaiheessa kun siirrytään tavoittelemaan kv menestystä on henkilökohtaisen valmentajan rooli aivan ratkaiseva. Vaikka suurin osa harjoittelusta tapahtuisikin Urheassa ja MJ piirissä niin tuskin kukaan voi nousta huipulle ilman että vieressä kulkee juuri sen urheilijan tunteva henkilökohtainen valmentaja joka jaksaa ja osaa analysoida kisasuoritukset urheilijan kanssa ja suunnata sekä voima, tekniikka että taktiikka harjoittelua tarvittavaan suuntaan. Valitettavasti kaikilla nuorilla edes maajoukkueessa ei ole tällaista rinnalla kulkijaa ja tähän tulisi maajoukkuevalmennuksen kiinnittää huomiota. Ei riitä että vuosilomakkeesta löytyy jonkun seuravalmentajan nimi vaan tulisi varmentaa että nimetty valmentaja on oikeasti mukana päivittäisessä valmennuksessa. Paras keino tähän olisi MJ valmentajan, henkilökohtaisen valmentajan ja urheilijan väliset säännöllisesti järjestettävät keskustelut joissa käydään läpi mennyttä ja varmistetaan että suunnitelma tulevaan on yhtenevä. Jos tällaisia keskusteluja oli vaikka 3 kertaa vuodessa veisi se työaikaa ikäluokan MJ valmentajalta n. Yhden työviikon. Väittäisin että se olisi tuloksellisempaa ajankäyttöä kuin se mistä se mahdollisesti olisi poissa
- Anonyymi00002
Kirjoitin tuon ylläolevan tarinan nyt tänne kun jotkut täällä huutelevat menestyksen perään. Pitäisi ymmärtää, että ennenkuin huippuja voidaan jalostaa, pitää seuran tehdä jo pitkään työtä joka mahdollistaa sen kaiken. Kaikkien palasten ei tarvitse osua ihan täydellisesti, mutta tietyt perusteet täytyy olla jotta on edes mahdollista yrittää huipulle.
Suomalaisessa judossa pitäisi luopua vyökoetavotteista ja alkaa oikeasti kasvattaa urheilijoita. Vyöarvot ovat sitten tukena. Ne lisäävät kokemusta kehittymisestä ja antavat parhaimmillaan motivaatiota. Vastaavasti tekniikkaa ei tulisi painottaa niin paljon sen itsensä takia. Se on vain väline. Kamppailu on tärkeää ja sen osaaminen kaikissa muodoissaan.
Nyt sitten vain tarvitaan niitä seuroja, joissa on riittävästi osaavia tekijöitä valmiina antamaan vähintään 5-10h viikostaan pyyteettömästi suomalaisen judon alttarille. - Anonyymi00004
Haluan ottaa kantaa keskustelun otsikkoon: Resepti menestykseen.
Katsoin läpi tuon edellisviikonlopun U21 kisan tuloksia ja vertailin Suomen, Ruotsin ja Viron ottelijoita. Tätä vertailuahan täällä on käyty aiemminkin. havaitsin huomattavia eroja meidän ja muiden maiden välillä kansainvälisessä ottelukokemuksessa. Kisassa oli mukana 6 ottelijaa kustakin maasta. Alla urheilijat ja heidän EJU ja IJF tason otteluiden määrä:
Suomi Pekki 45
Suomi Anthoni 15
Suomi Karjalainen 10
Suomi Tenhu 5
Suomi Seikkula 1
Suomi Polishchuk 3
Ruotsi Marlov 119
Ruotsi Jabiyev 49
Ruotsi Cordova 73
Ruotsi Poblocki 42
Ruotsi Cabouri 4
Ruotsi Pehrson 33
Viro Mäsak 75
Viro Dikajev 79
Viro Schekotin 48
Viro Pogosyan 39
Viro Komin 32
Viro Jakimov 12
Suomen ottelijoilla keskimäärin 13,2 ottelua takana.
Ruotsin ottelijoilla 53,3
Viron ottelijoilla 47,5
Top 7 sijoittuneiden ottelukeskiarvo 54,7
Ei-sijoittuneiden ottelukeskiarvo 17,1
Eli sijoittuneilla on keskimäärin yli kolme kertaa enemmän matseja takana.
Mitä tuumitte tästä? Kyseessä tietysti vain yksi EJU Cup mutta naapurimaiden urheilijoiden kansainväliset ottelumäärät ovat huomattavasti suurempia ja se näkyy kyllä menestyksessäkin. Suomella 1, Ruotsilla 2 ja Virolla 3 mitalia.
Olisi hienoa saada muutakin pohdintaa kuin se väsynyt rok rok.- Anonyymi00005
Hyvää pohdintaa! Pohdinnan tueksi, olisi hyvä tietää ruotsin ja Viron säännöt osallistumisiin ja kustannusten jako.
- Anonyymi00008
Tuo kv-otteluiden määrä liittyy osaltaan myös kuinka hyvä urheilija on muutenkin. Saatko otteluita per kisa 1 vai 5?
- Anonyymi00010
Anonyymi00008 kirjoitti:
Tuo kv-otteluiden määrä liittyy osaltaan myös kuinka hyvä urheilija on muutenkin. Saatko otteluita per kisa 1 vai 5?
Tottakai. Cordova/Swe ja Shchekotin/Est käynyt 29 kisaa. Jabiyev/Swe 17 kisaa. Sofia Pekki 10. Kahdella ensin mainitulla luonnollisesti alkupään kisat päättyneet 1-3 matsiin ja menestystä on alkanut tulla myöhemmin. Pekin keskiarvo 4,5 ottelua per kilpailu, on tosi korkea. Toki, kyseessä kadettikisat tätä viimeistä lukuunottamatta. Lienee selvää, että U21 taso on selvästi kovempi. Mutta otti heti ekasta mitalin. Vaikuttaa vahvasti siltä, että paljon kisoja kiertävät alkavat pärjäämään. Tähän taktiikkaan luottavat naapurimme etelässä ja lännessä.
- Anonyymi00016
Tää on ihan hyvää pohdintaa, mutta datan olet kerännyt kyllä jotenkin väärin jos saat Seikkulalle esim 1 ottelun, koska hänellä kuitenkin esim kadettien EJU Cup mitali ja varsinkin ennen niitä kadettiaikojen loukkaantumista kiersi useammankin kisan. Lisäksi tästä puuttuu ottelumäärät vastaavan tai melkein vastaanvatason kisoista kuten Bremen, Thuringen, Hollanti, Puola.
Anyway - kyllähän tuossa perää on ja tätä samaa vertailua on tehty tällä foorumilla aikaisemminkin muutama vuosi sitten juuri tästä Olin / Saha / Puumalainen ikäluokasta, joilla noita juniori-iän matseja löytyi paljon enemmän kuin (silloisella) juniorijoukkueella.
Jos nyt haluttaisiin lähteä oikeasti datan kautta tarkastelemaan - niin outlierithan pitäisi tuolta poistaa. Pekki, Mäsak, Dikajev, Cordova keränneet eniten otteluita sen takia, että heti tuolle tasolle mennessään ovat olleet jo niin hyviä että ovat otelleet mitaliotteluissa ja keränneet sitä kautta heti suuren määrän otteluita (ja jatkaneet siitä samaa rataa), eli EJU-cup otteluiden määrä = mitaliodottama on heidän kohdallaan väärä päätelmä ja siitä ei siis muuta toimintaohjetta saisi kuin "ole parempi" mikä ei tietenkään ole järkevää.
Marlowi (myös pienemmillä ottelumäärillä Schekotin ja Poblocki) on siitä hieno esimerkki miten tuo grindaaminen toimii - koska tuo suuri ottelumäärä on todellakin tullut siitä, että käynyt enemmän kisoja kuin muut ja se on luonut menestystä.
Toki taas jos haluaa tarkastella dataa taas järkevästi niin pitäisi huomioida se että selittääkö ottelumäärä itsessään menestystä vai korreloiko EJU cuppien ottelumäärä enemmänkin sitä, kuinka kauan on harjoitellut tavoitteellisesti ja sitä kautta ollut mukana EJU cupeissa?
Itsellä ei tähän mitään yksioikoisia vastauksia ole, mutta jos jotain haluaa miettiä mihin voidaan vaikuttaa niin varmaan nämä kysymykset kaipaisivat vastauksia:
-Pitäisikö kadettina käydä useammassa European Cupissa?
Ruotsi ja Viro käyvät 1-2 kisaa enemmän vuodessa mutta toisaalta Viro ei käy Hollanissa, Puolassa, eikä Bremenissä, joten itseasiassa suomalaiset kiertävät enemmän. Ruotsi puolestaan käy kyllä - mutta jos lasketaan pois entinen Stockholms Judoklubbin porukka joita suuri osa tuolta listalta on, niin kaikki ei todellakaan käy kaikissa.
- Pitäisikö eurooppa cupeissa käyminen aloittaa nuorempana?
Jos cupeissa alkaa käydä nuorempana ja häviää aina ensimmäisen ottelun, niin lisääkö se sitten tulevaisuuden menestyspotentiaalia lainkaan? Vai onko helpompi lannistua ja masentua vaikka alemman tason kilpailuita kiertämällä olisi saattanut jatkaa ja kehittyä luonnollisesti kunnes on valmis european cup tasolle?
Vaikeita kysymyksiä ylipäätään ja kuten todettua, tilastoja on monenlaisia, mutta tilastot yksinään ei kerro mitään jos ei katso sitä mistä ne muodostuu. Omalla mutulla sanoisin että nuorille paras paikka ovat kisat joissa pystyvät normisuorituksella 2-3 otteluvoittoon ja niin, että mukana on muutama kisa jotka ovat kovempia. Se, että päättömästi kierrettäisiin EJU Cuppeja tuskin vie eteenpäin. Toki leireille voisi lähettää myös niitä jotka eivät vielä kisaa. - Anonyymi00018
Anonyymi00016 kirjoitti:
Tää on ihan hyvää pohdintaa, mutta datan olet kerännyt kyllä jotenkin väärin jos saat Seikkulalle esim 1 ottelun, koska hänellä kuitenkin esim kadettien EJU Cup mitali ja varsinkin ennen niitä kadettiaikojen loukkaantumista kiersi useammankin kisan. Lisäksi tästä puuttuu ottelumäärät vastaavan tai melkein vastaanvatason kisoista kuten Bremen, Thuringen, Hollanti, Puola.
Anyway - kyllähän tuossa perää on ja tätä samaa vertailua on tehty tällä foorumilla aikaisemminkin muutama vuosi sitten juuri tästä Olin / Saha / Puumalainen ikäluokasta, joilla noita juniori-iän matseja löytyi paljon enemmän kuin (silloisella) juniorijoukkueella.
Jos nyt haluttaisiin lähteä oikeasti datan kautta tarkastelemaan - niin outlierithan pitäisi tuolta poistaa. Pekki, Mäsak, Dikajev, Cordova keränneet eniten otteluita sen takia, että heti tuolle tasolle mennessään ovat olleet jo niin hyviä että ovat otelleet mitaliotteluissa ja keränneet sitä kautta heti suuren määrän otteluita (ja jatkaneet siitä samaa rataa), eli EJU-cup otteluiden määrä = mitaliodottama on heidän kohdallaan väärä päätelmä ja siitä ei siis muuta toimintaohjetta saisi kuin "ole parempi" mikä ei tietenkään ole järkevää.
Marlowi (myös pienemmillä ottelumäärillä Schekotin ja Poblocki) on siitä hieno esimerkki miten tuo grindaaminen toimii - koska tuo suuri ottelumäärä on todellakin tullut siitä, että käynyt enemmän kisoja kuin muut ja se on luonut menestystä.
Toki taas jos haluaa tarkastella dataa taas järkevästi niin pitäisi huomioida se että selittääkö ottelumäärä itsessään menestystä vai korreloiko EJU cuppien ottelumäärä enemmänkin sitä, kuinka kauan on harjoitellut tavoitteellisesti ja sitä kautta ollut mukana EJU cupeissa?
Itsellä ei tähän mitään yksioikoisia vastauksia ole, mutta jos jotain haluaa miettiä mihin voidaan vaikuttaa niin varmaan nämä kysymykset kaipaisivat vastauksia:
-Pitäisikö kadettina käydä useammassa European Cupissa?
Ruotsi ja Viro käyvät 1-2 kisaa enemmän vuodessa mutta toisaalta Viro ei käy Hollanissa, Puolassa, eikä Bremenissä, joten itseasiassa suomalaiset kiertävät enemmän. Ruotsi puolestaan käy kyllä - mutta jos lasketaan pois entinen Stockholms Judoklubbin porukka joita suuri osa tuolta listalta on, niin kaikki ei todellakaan käy kaikissa.
- Pitäisikö eurooppa cupeissa käyminen aloittaa nuorempana?
Jos cupeissa alkaa käydä nuorempana ja häviää aina ensimmäisen ottelun, niin lisääkö se sitten tulevaisuuden menestyspotentiaalia lainkaan? Vai onko helpompi lannistua ja masentua vaikka alemman tason kilpailuita kiertämällä olisi saattanut jatkaa ja kehittyä luonnollisesti kunnes on valmis european cup tasolle?
Vaikeita kysymyksiä ylipäätään ja kuten todettua, tilastoja on monenlaisia, mutta tilastot yksinään ei kerro mitään jos ei katso sitä mistä ne muodostuu. Omalla mutulla sanoisin että nuorille paras paikka ovat kisat joissa pystyvät normisuorituksella 2-3 otteluvoittoon ja niin, että mukana on muutama kisa jotka ovat kovempia. Se, että päättömästi kierrettäisiin EJU Cuppeja tuskin vie eteenpäin. Toki leireille voisi lähettää myös niitä jotka eivät vielä kisaa.Tiedän Seikkulan historian. Otannassa käytin puhtaasti IJF ottelijakortteja ja huomasin että Pihlan Riikan 3. sija ei siellä ollut. Olen myös tietoinen Dutch open, Krakova, Thuringen, Bremen, Danish open jne. Näistä kisoista ei ollut helppoa dataa saatavilla. Totesin myös että tarkastelussa oli vain yksi kilpailu viime viikonlopulta enkä tietenkään väitä, että nämä löydökset kävisivät ihan oikeasta tilastosta. Ei tietenkään. Esimerkki urheiljijat valikoituivat siksi, että Pekki on ainoa suomalainen jolla vertailtava määrä otteluja. Hänelle valitsin verrokkimäärillä varustettuja urheilijoita. Ehkä olisi pitänyt jättää Pekki pois koska hänen lukunsa ovat poikkeus. Mutta ilman hänen otteluitaan olisi Suomen ottelukeskiarvoksi tullut 6,8 jolloin muihin maihin verrattuna otteluita seitsemän tai kahdeksan kertaa vähemmän. Mistä se sitten kertoo? En jaksa uskoa että Suomalaiset ovat huonompia. PM ja BSC osoittavat, että pärjäämme naapureille siellä. EJU on sitten toinen juttu.
Tässä tarkoituksenani oli herättää keskustelua, ja olen kovin mielissäni että siinä onnistuttiin. Sinun, ja muidenkin kommentteja on ilo lukea. Yleensähän näihin vastauksena tulee "liitossa ei kukaan osaa mitään".
Itse olen sitä mieltä, että EJU kisoja tulisi olla ohjelmassa enemmän. Monilla ottelijoilla kisajännitys näkyy liikaa. Mielipiteitä ja pohdintaa kiitos! - Anonyymi00019
Anonyymi00018 kirjoitti:
Tiedän Seikkulan historian. Otannassa käytin puhtaasti IJF ottelijakortteja ja huomasin että Pihlan Riikan 3. sija ei siellä ollut. Olen myös tietoinen Dutch open, Krakova, Thuringen, Bremen, Danish open jne. Näistä kisoista ei ollut helppoa dataa saatavilla. Totesin myös että tarkastelussa oli vain yksi kilpailu viime viikonlopulta enkä tietenkään väitä, että nämä löydökset kävisivät ihan oikeasta tilastosta. Ei tietenkään. Esimerkki urheiljijat valikoituivat siksi, että Pekki on ainoa suomalainen jolla vertailtava määrä otteluja. Hänelle valitsin verrokkimäärillä varustettuja urheilijoita. Ehkä olisi pitänyt jättää Pekki pois koska hänen lukunsa ovat poikkeus. Mutta ilman hänen otteluitaan olisi Suomen ottelukeskiarvoksi tullut 6,8 jolloin muihin maihin verrattuna otteluita seitsemän tai kahdeksan kertaa vähemmän. Mistä se sitten kertoo? En jaksa uskoa että Suomalaiset ovat huonompia. PM ja BSC osoittavat, että pärjäämme naapureille siellä. EJU on sitten toinen juttu.
Tässä tarkoituksenani oli herättää keskustelua, ja olen kovin mielissäni että siinä onnistuttiin. Sinun, ja muidenkin kommentteja on ilo lukea. Yleensähän näihin vastauksena tulee "liitossa ei kukaan osaa mitään".
Itse olen sitä mieltä, että EJU kisoja tulisi olla ohjelmassa enemmän. Monilla ottelijoilla kisajännitys näkyy liikaa. Mielipiteitä ja pohdintaa kiitos!Joo, itse olisin myös muilta mailta ehkä jättäny pari ottelijaa pois noista syistä mitkä mainitsin ja se olisikin ehkä enemmän kun Suomi24 arvoinen homma jos noista "pienemmistä" kisoista kaivaisi ottelumäärät. Hyvä että kaivoit nämä.
Oma pointti oli ehkä se, että miten dataa käsittelee niin voi päästä eri lopputuloksiin (esim jos tätä kisaa ei laskettaisi mukaan niin Tenhu 0 - ottelua, mutta kuitenkin 9. sijoitus nyt ja varmasti jos Elsa olisi ollut 2 vuotta sitten cupeissa niin en itse näe että se olisi kehitystä mitenkään lisännyt kun ei olisi niihin ollut valmis)
Ihan mielenkiintoinen ajatus se, että lisää EJU kisoja ohjelmaan. Kyllä niitä varmaan se 1-2 mahtuisi hyvinkin ja auttaisi kisajännityksen kanssa. Toki nuoret myös ehkä laitaa näihin itse niitä paineita enemmän sen takia että mahdollisuus saavuttaa se kuuluisa "EM-paikka" - eivät välttämättä niinkään sen itse kisan takia.
Enemmän kyse on varmaan resurssien kohdentamisesta. Siitä, että olisiko se pari extra kisaa hyödyllistä rahan käyttöä ottelijoiden tasoon nähden? Jo nyt varsinkin u21 joutuu valikoimaan nuo lähtökohtaisesti "helpohkot" cupit, jotta on mahdollista saada menestystä ja Kaunasiin näyttääkin olevan iso porukka lähdössä.
Olen kyllä tietyllä tavalla kanssasi samaa mieltä, sillä tällä hetkellä suomessa jätetään täysin käyttämättä nuo EM-jälkeiset cupit kun niistä ei voi saada sitä kisapaikkaa. Tänäkin vuonna Skopje (ennen EM, mutta ei ehdi näytöksi), Podgorica ja Maribor tulisivat varmasti olemaan sen tason kisoja että sieltä sitä ottelukokemusta saisi haettua.
Viimeisenä huomiona tähän se - että onneksi tuo tilanne on hieman parantumassa. Nyt viimeisiä vuosia u21 ottelevat ovat viimeisiä niistä, joiden osalta korona sekoitti kadettiaikaa. Muutama vertailu ensimmäisen vuoden junioreista joita tuolla ei ollut mukana - joten kyllä suomalaisillakin on tuota tämän kisan keskiarvoa enemmän yleensä otteluita. (vaikkei toki viroon ja ruotsiin verrattuna)
- Balayev 18 ottelua
- Lambacka 14 ottelua
- Lappeteläinen 21 ottelua (tiedän että ei 1.vuosi mutta viime vuonna vain 1 ottelu niin laskin mukaan).
ja sitten vikan vuoden kadetit (poislukien Pekki) - jotka ehtinevät kerätä tänä vuonna noita matseja.
- Mantykenttä 18
- Silen 10
- Kildeeva - Anonyymi00020
Anonyymi00019 kirjoitti:
Joo, itse olisin myös muilta mailta ehkä jättäny pari ottelijaa pois noista syistä mitkä mainitsin ja se olisikin ehkä enemmän kun Suomi24 arvoinen homma jos noista "pienemmistä" kisoista kaivaisi ottelumäärät. Hyvä että kaivoit nämä.
Oma pointti oli ehkä se, että miten dataa käsittelee niin voi päästä eri lopputuloksiin (esim jos tätä kisaa ei laskettaisi mukaan niin Tenhu 0 - ottelua, mutta kuitenkin 9. sijoitus nyt ja varmasti jos Elsa olisi ollut 2 vuotta sitten cupeissa niin en itse näe että se olisi kehitystä mitenkään lisännyt kun ei olisi niihin ollut valmis)
Ihan mielenkiintoinen ajatus se, että lisää EJU kisoja ohjelmaan. Kyllä niitä varmaan se 1-2 mahtuisi hyvinkin ja auttaisi kisajännityksen kanssa. Toki nuoret myös ehkä laitaa näihin itse niitä paineita enemmän sen takia että mahdollisuus saavuttaa se kuuluisa "EM-paikka" - eivät välttämättä niinkään sen itse kisan takia.
Enemmän kyse on varmaan resurssien kohdentamisesta. Siitä, että olisiko se pari extra kisaa hyödyllistä rahan käyttöä ottelijoiden tasoon nähden? Jo nyt varsinkin u21 joutuu valikoimaan nuo lähtökohtaisesti "helpohkot" cupit, jotta on mahdollista saada menestystä ja Kaunasiin näyttääkin olevan iso porukka lähdössä.
Olen kyllä tietyllä tavalla kanssasi samaa mieltä, sillä tällä hetkellä suomessa jätetään täysin käyttämättä nuo EM-jälkeiset cupit kun niistä ei voi saada sitä kisapaikkaa. Tänäkin vuonna Skopje (ennen EM, mutta ei ehdi näytöksi), Podgorica ja Maribor tulisivat varmasti olemaan sen tason kisoja että sieltä sitä ottelukokemusta saisi haettua.
Viimeisenä huomiona tähän se - että onneksi tuo tilanne on hieman parantumassa. Nyt viimeisiä vuosia u21 ottelevat ovat viimeisiä niistä, joiden osalta korona sekoitti kadettiaikaa. Muutama vertailu ensimmäisen vuoden junioreista joita tuolla ei ollut mukana - joten kyllä suomalaisillakin on tuota tämän kisan keskiarvoa enemmän yleensä otteluita. (vaikkei toki viroon ja ruotsiin verrattuna)
- Balayev 18 ottelua
- Lambacka 14 ottelua
- Lappeteläinen 21 ottelua (tiedän että ei 1.vuosi mutta viime vuonna vain 1 ottelu niin laskin mukaan).
ja sitten vikan vuoden kadetit (poislukien Pekki) - jotka ehtinevät kerätä tänä vuonna noita matseja.
- Mantykenttä 18
- Silen 10
- KildeevaNäin on mutta ovat nuo suomalaisten EJU määrät silti pieniä. Ja toki, perheen pussistahan se kulu on joten ei kaikki edes pysty lähettämään omaa lasta täydelle kiertueelle vaikka se olisi liiton puolesta mahdollista tai ohjelmassa. Mutta on pakko heittää kysymys ilmaan: Jos se EM paikka on päätavoite sen sijaan että tähdätään ehdottomalle huipulle niin onko järkeä lähettää urheilijoita sinne toivotaan toivotaan asenteella. Kuitenkin riittää että otat pistesijan yhdestä kisasta. Kaavioilla on kuitenkin oma roolinsa eli joku voi päästä helpolla eteenpäin jne. Enkä tarkoita väheksyä kenenkään menestymistä mutta tulisiko sen kisarajan olla korkeammalla kuin nyt?
- Anonyymi00022
Anonyymi00018 kirjoitti:
Tiedän Seikkulan historian. Otannassa käytin puhtaasti IJF ottelijakortteja ja huomasin että Pihlan Riikan 3. sija ei siellä ollut. Olen myös tietoinen Dutch open, Krakova, Thuringen, Bremen, Danish open jne. Näistä kisoista ei ollut helppoa dataa saatavilla. Totesin myös että tarkastelussa oli vain yksi kilpailu viime viikonlopulta enkä tietenkään väitä, että nämä löydökset kävisivät ihan oikeasta tilastosta. Ei tietenkään. Esimerkki urheiljijat valikoituivat siksi, että Pekki on ainoa suomalainen jolla vertailtava määrä otteluja. Hänelle valitsin verrokkimäärillä varustettuja urheilijoita. Ehkä olisi pitänyt jättää Pekki pois koska hänen lukunsa ovat poikkeus. Mutta ilman hänen otteluitaan olisi Suomen ottelukeskiarvoksi tullut 6,8 jolloin muihin maihin verrattuna otteluita seitsemän tai kahdeksan kertaa vähemmän. Mistä se sitten kertoo? En jaksa uskoa että Suomalaiset ovat huonompia. PM ja BSC osoittavat, että pärjäämme naapureille siellä. EJU on sitten toinen juttu.
Tässä tarkoituksenani oli herättää keskustelua, ja olen kovin mielissäni että siinä onnistuttiin. Sinun, ja muidenkin kommentteja on ilo lukea. Yleensähän näihin vastauksena tulee "liitossa ei kukaan osaa mitään".
Itse olen sitä mieltä, että EJU kisoja tulisi olla ohjelmassa enemmän. Monilla ottelijoilla kisajännitys näkyy liikaa. Mielipiteitä ja pohdintaa kiitos!Mani mani, sitä ei ole meillä kaikilla judokoille, onneksi joillakin.
- Anonyymi00024
Anonyymi00020 kirjoitti:
Näin on mutta ovat nuo suomalaisten EJU määrät silti pieniä. Ja toki, perheen pussistahan se kulu on joten ei kaikki edes pysty lähettämään omaa lasta täydelle kiertueelle vaikka se olisi liiton puolesta mahdollista tai ohjelmassa. Mutta on pakko heittää kysymys ilmaan: Jos se EM paikka on päätavoite sen sijaan että tähdätään ehdottomalle huipulle niin onko järkeä lähettää urheilijoita sinne toivotaan toivotaan asenteella. Kuitenkin riittää että otat pistesijan yhdestä kisasta. Kaavioilla on kuitenkin oma roolinsa eli joku voi päästä helpolla eteenpäin jne. Enkä tarkoita väheksyä kenenkään menestymistä mutta tulisiko sen kisarajan olla korkeammalla kuin nyt?
Niin, mene ja tiedä. Kisaraja voi olla ihan ok - mielestäni enemmän jotain pitäisi tehdä sen eteen että pitkän tähtäimen menestys nähtäisiin tärkeämpänä kuin yksittäiset EM-kisat nuorissa.
Huono askel ei tosiaan olisi se että panostettaisiin myös noihin EM-jälkeisiin cuppeihin missä sitä kisakokemusta voi hakea ilman tuota painetta.
- Anonyymi00006
Tällä hetkellä on tärkeissä valiokunnissa ja hallituksessakin sellaisia ihmisiä että ne ei kykene viemään Suomen judoa eteenpäin että siinä olisi tulevaisuutta. Valitettavasti .
- Anonyymi00007
Kyllä siellä on parhaat pl. Hukkanen puuttuu.
Kyllähän Suomessa ja somessa kirjoittaa osataan.
Hienosti meillä menee.
- Anonyymi00009
Huippu-urheilussa ei ole muuta varmaa kuin epävarma.
Satuja osaa moni kirjoitella.- Anonyymi00011
Öö okei. Mitähän tuokin mahtaa tarkoittaa?
- Anonyymi00012
Anonyymi00011 kirjoitti:
Öö okei. Mitähän tuokin mahtaa tarkoittaa?
Että, et ole ollut mukana huippu-urheilutoiminassa.
- Anonyymi00014
Anonyymi00012 kirjoitti:
Että, et ole ollut mukana huippu-urheilutoiminassa.
Ja oma historiasi huippu-urheilun saralla lienee mittava? Sittenhän sinulla on varmasti muutakin annettavaa kuin "muuta varmaa kuin epävarma"?
- Anonyymi00015
U18- ja U21-vaiheesssa harjoittelu muuttuu selvästi tavoitteellisemmaksi, mutta kokonaiskuormituksen hallinta nousee aivan keskiöön.
U18-ikäisillä "hyvä" kilpailumäärä on noin kymmenen ja viidentoista kisaviikonlopun välillä vuodessa. Tämä tarkoittaa käytännössä noin yhtä kilpailua kuukaudessa. Tärkeää ei ole pelkästään määrä, vaan se, että kilpailut ovat tasoltaan sopivia ja tukevat kehitystä. Liian kova taso jatkuvasti voi murentaa itseluottamusta, mutta toisaalta liian helppo taso ei kehitä. Kotimaahan osuu näistä puolet (samurai-cup, sm, baltic jne.)
U21-vaiheessa kilpailumäärä pysyy usein samassa suuruusluokassa tai kasvaa hieman. Tässä vaiheessa mukaan tulee enemmän kansainvälisiä kilpailuja, ja yksittäisten kisojen merkitys kasvaa. Samalla kilpailujen väliin pitää jäädä riittävästi aikaa harjoittelulle ja palautumiselle, sillä pelkkä kilpaileminen ei enää kehitä samalla tavalla kuin aiemmin.
Jos lisäksi on maju-leirejä neljä ja muita leirejä saman verran (kesäleirit yms.), alkaa kalenteri jo täyttyä. Täältä kaukaa joutuu aina matkustamaan paljon jolloin palautuminen ei ole ihan niin yksinkertaista ja kustannuksia tulee paljon.
Kokonaisuutena tärkein ajatus on, että kilpailut ja leirit eivät ole itseisarvo, vaan väline kehitykselle. Jos niitä on liikaa, harjoittelu kärsii ja riski ylikuormitukseen kasvaa. Jos niitä on liian vähän, kehitys hidastuu ja kansainväliseen tasoon tottuminen jää puutteelliseksi. Hyvä valmentaja rytmittää vuoden niin, että kilpailut, leirit ja harjoittelu tukevat toisiaan, eivätkä kilpaile keskenään.
Yhteenvetona siis en olisi vain lisäämässä kilpailuja vaan ennemminkin lisäisin ymmärrystä siitä mitä tehdään ja yksilöllistetään noita polkuja kohti huippua. Realismia lienee myös ettei liittotasolta aleta maksamaan U18 ja U21 ikäluokkaurheilijoiden kuluja, niin sekin on sitten vanhempien vastuulla. Harvalla kotiseurallakaan on rahkeita tukeen muuten kuin ehkä valmennuksen kautta. Siihenkin vain valitettavan harvalla.- Anonyymi00028
Tämä varmasti osuu nyt pahaan paikkaan: Samurai cup ei ole sellainen kilpasarja, josta on juurikaan URHEILULLISTA hyötyä korkeimmalle huipulle tähtääville. Siellä otetaan niiden samojen 1-3 kaverin kanssa jotka on randori ja leiri kavereita muutenkin. Materiaalin kapeus näkyy siten, että jonkun tasoisia matseja tulee se 0-3 ja loput niitä helppoja. Eikä nämä tasokkaatkaan juuri vie eteenpäin kun he tuntevat toisensa läpikotaisin.
Tällä en yritä esittää ettei niitä tulisi käydä. Sarja on tärkeä niille nouseville kyvyille ja maan judoväen yhdistävä tekijä.
Millä tähän parannusta? Millä saadaan lisää kisaajia ja sitä kautta leveyttä materiaaliin?
Shiai painotusta valmennukseen! Miten voi olla että Espoosta ei yhtään kilpajudokaa? Jyväskylä, Kuopio? Miten voi olla mahdollista että Kiteeltä lähtee aina kisoihin iso joukkue? Porvoosta samoin. Meidän pitäisi käydä näiltä pieniltä kysymässä ja oppimassa. - Anonyymi00030
Anonyymi00028 kirjoitti:
Tämä varmasti osuu nyt pahaan paikkaan: Samurai cup ei ole sellainen kilpasarja, josta on juurikaan URHEILULLISTA hyötyä korkeimmalle huipulle tähtääville. Siellä otetaan niiden samojen 1-3 kaverin kanssa jotka on randori ja leiri kavereita muutenkin. Materiaalin kapeus näkyy siten, että jonkun tasoisia matseja tulee se 0-3 ja loput niitä helppoja. Eikä nämä tasokkaatkaan juuri vie eteenpäin kun he tuntevat toisensa läpikotaisin.
Tällä en yritä esittää ettei niitä tulisi käydä. Sarja on tärkeä niille nouseville kyvyille ja maan judoväen yhdistävä tekijä.
Millä tähän parannusta? Millä saadaan lisää kisaajia ja sitä kautta leveyttä materiaaliin?
Shiai painotusta valmennukseen! Miten voi olla että Espoosta ei yhtään kilpajudokaa? Jyväskylä, Kuopio? Miten voi olla mahdollista että Kiteeltä lähtee aina kisoihin iso joukkue? Porvoosta samoin. Meidän pitäisi käydä näiltä pieniltä kysymässä ja oppimassa.Hyvä, just näin. Ei mitään urheilullista hyötyä.
Varmasti on kun tekee kunnon ottelusuunnitelman, testaa uusia tekniikoita, taktiikoita, mutta ei.
Samaa polvikieppiä vaan.
Ja jos saataas 70 % edustusryhmistä paikalle, niin johan olis karkelot! Mutta ei, mieluummin yksi eju.
Ps. Jos jostain haetaan oppia, niin se on Urhea. - Anonyymi00031
Anonyymi00030 kirjoitti:
Hyvä, just näin. Ei mitään urheilullista hyötyä.
Varmasti on kun tekee kunnon ottelusuunnitelman, testaa uusia tekniikoita, taktiikoita, mutta ei.
Samaa polvikieppiä vaan.
Ja jos saataas 70 % edustusryhmistä paikalle, niin johan olis karkelot! Mutta ei, mieluummin yksi eju.
Ps. Jos jostain haetaan oppia, niin se on Urhea.Arvasin, että tästä mielipahaa tulee.
- Anonyymi00032
Anonyymi00031 kirjoitti:
Arvasin, että tästä mielipahaa tulee.
Hienoa, olet mestari ja varmasti otellut, sekä valmentanut paljon.
- Anonyymi00033
Anonyymi00032 kirjoitti:
Hienoa, olet mestari ja varmasti otellut, sekä valmentanut paljon.
Valmentanut joo. Mestari en ole. Miten omat mestaruutesi? Jos ja kun olet tietäjä ja taitaja, niin ottaisitko kantaa tuohon asiaan? Vai jäätkö urputtamaan? Toivon, että tuot osaamisesi tähän keskusteluun.
- Anonyymi00034
Anonyymi00032 kirjoitti:
Hienoa, olet mestari ja varmasti otellut, sekä valmentanut paljon.
Kiukkua kovasti näköjään. Kyllä me tarvitaan lisää kilpailijoita. Onneksi Pohjoinen hoitaa! Nyt ois etelän vuoro.
- Anonyymi00035
Anonyymi00033 kirjoitti:
Valmentanut joo. Mestari en ole. Miten omat mestaruutesi? Jos ja kun olet tietäjä ja taitaja, niin ottaisitko kantaa tuohon asiaan? Vai jäätkö urputtamaan? Toivon, että tuot osaamisesi tähän keskusteluun.
Tässä se juuri on, tietäjiä ja taitajia ei ole kuin saduissa ja elokuvissa.
En ole. Seuratoimija ja ohjaaja.
Tuon osaamiseni salilla 3 krt viikko.
Kansallinen judo kuntoon. Markkinoidaan muutakin kilpailua kuin olympiajudo.
Arvostetaan itse kilpailua, joukkuekisat, kk kisat urheassa, maaottelut, jne.
Nyt hypätään SM suoraan maailmalle ja lopetaan kun nähdään se työn määrä mitä pitäisi tehä. Kaikista ei ole huipulle, mutta satoja matseja pohjoismaisella tasolla 30 v asti olisi jo miehekäs saavutus työn/opiskelun ohella. Mutta ei, kaikkien pitäisi olla ammattilaisia tässä lilliputtilajissa, ( pohjoismaat ja valtaosassa Euroopan maita). - Anonyymi00036
Anonyymi00035 kirjoitti:
Tässä se juuri on, tietäjiä ja taitajia ei ole kuin saduissa ja elokuvissa.
En ole. Seuratoimija ja ohjaaja.
Tuon osaamiseni salilla 3 krt viikko.
Kansallinen judo kuntoon. Markkinoidaan muutakin kilpailua kuin olympiajudo.
Arvostetaan itse kilpailua, joukkuekisat, kk kisat urheassa, maaottelut, jne.
Nyt hypätään SM suoraan maailmalle ja lopetaan kun nähdään se työn määrä mitä pitäisi tehä. Kaikista ei ole huipulle, mutta satoja matseja pohjoismaisella tasolla 30 v asti olisi jo miehekäs saavutus työn/opiskelun ohella. Mutta ei, kaikkien pitäisi olla ammattilaisia tässä lilliputtilajissa, ( pohjoismaat ja valtaosassa Euroopan maita).Ei mielipiteessäsi mitään väärää ole. Ehkä kuitenkin olisi hyvä lukea tämän keskustelun otsikko? Aika pikkumaista pahoittaa mielensä siitä, että joku vaihtaa mielipiteitä kansainvälisestä menestyksestä. Kukaan ei ole vaatinut, että kaikkien tulee olla ammattilaisia. Siinä ollaan samaa mieltä, että kansallinen judo kuntoon. Ilman kunnollista juniorituotantoa jää kärki liian kapeaksi.
- Anonyymi00017
Nyt täytyy kiittää kirjoittajia asiassa pysymisessä, kiitos! Miten kirjoittajat saataisiin livenä pyöreänpöydän ääreen pohtimaan ja suunnittelemaan tulevaisuutta?
- Anonyymi00021
Jos liitto päästää kadetit vain kolmeen kisaan vuodessa niin ei siinä paljoa kokemusta kerry?!
- Anonyymi00023
Päästää??!!
- Anonyymi00025
Nytkin on tulossa hyvä entry-level kisa Lundissa toukokuussa. Siihen päälle vielä leiri. Jokainen seura voi ihan itse ilmoittaa urheilijansa sinne. Ottamalla mitalin sieltä olet jo selvästi edellä muuta ikäluokkaa ja sen jälkeen voi alkaa katsoa muita vaativampia kisoja. Esim. kesäkuussa PM-kisat ja mitali sieltäkin on aika lähellä.
Et tarvitse liittoa ja on ihan turhaa kysellä päästääkö liitto sinut jonnekkin. Rahoitus on taas toinen juttu. En muutenkaan odota, että liitto jotain maksaisi. Liiton valmentajan mukana olo ei ole välttämätöntä. Varsinkin jos teette seurana yhteistyötä niiden kanssa jotka valmentajia sinne lähettävät. - Anonyymi00026
Kolme nyt on ihan hatusta vedetty luku. Yleensä pelkästään cuppeja on 4 + bremen/thurigen ja hollanti jotka molemmat paljon tasokkaampia kuin riikan cuppi.
- Anonyymi00027
Anonyymi00023 kirjoitti:
Päästää??!!
Kyllä, päästää. Cuppin et saa lähteä vaikka massia riittäis.
- Anonyymi00029
Anonyymi00025 kirjoitti:
Nytkin on tulossa hyvä entry-level kisa Lundissa toukokuussa. Siihen päälle vielä leiri. Jokainen seura voi ihan itse ilmoittaa urheilijansa sinne. Ottamalla mitalin sieltä olet jo selvästi edellä muuta ikäluokkaa ja sen jälkeen voi alkaa katsoa muita vaativampia kisoja. Esim. kesäkuussa PM-kisat ja mitali sieltäkin on aika lähellä.
Et tarvitse liittoa ja on ihan turhaa kysellä päästääkö liitto sinut jonnekkin. Rahoitus on taas toinen juttu. En muutenkaan odota, että liitto jotain maksaisi. Liiton valmentajan mukana olo ei ole välttämätöntä. Varsinkin jos teette seurana yhteistyötä niiden kanssa jotka valmentajia sinne lähettävät.kyse oli eju cupista. Ei saa mennä muihin kisoihin kun liiton määräämät, jos vaikka haluiais em kisoihin päästä rankingille.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Lindtman I vasemmistohallitus aloittaa viimein Suomen kuntoon laittamisen
Tässä nyt on 3 vuotta seurattu irvokasta kärsimysnäytelmää nimeltään "valtion budjetin tasapainotus by äärioikeisto", ja1562548Missä viipyy persujen lupaama euron bensa?
En edes muista milloin bensapumpussa olisi ollut ykkösellä alkava litrahinta. Missä siis viipyy persujen lupaama euron b1482377Kirje, PellePelottomalle.
Tärkeää olisi luoda ystävyys, että se, jota rakastaa, on samalla paras ystävä ja luotettavin, jolle voi ja uskaltaa luot1021072- 64901
- 65839
Persut jakavat tekoälyllä tehtyjä kuvia maahanmuuttajista somessa
Eivät mainitse, että ovat tekoälyllä tehtyjä. Eivät näe asiassa mitään ongelmaa. Valehtelijapuolue taas vauhdissa. Unka274717Mistä löytyy naisseuraa sinkkumiehelle?
Kertokaapas kokeneemmat mistä löytyis naisseuraa sinkulle. Ihan ois eukko nyt tosissaan hakusessa. Tanssipaikat kun on a18717Voi teitä naisia
Suudeltiin ja nukuttiin toisissamme kiinni mutta pillua ei tullu, ei edes aamulla. t.38vmies85710Martinan hevoset.
Tämä todella kaunis ja ketterä harmaa hevonen jolla monet kilpailut voitetaan ei ole Martinan.Tytär ratsastaa sillä tait203680Hyvä meininki
TTP:ssa väkeä tosi runsaasti paikalla. Hyvää ruokaa jälleen ja munkit ja sima erinomaista. Kiitos yrittäjälle! Hieno Vap22658