1990-luvun alussa, aikana jolloin Suomi etsi itseään Neuvostoliiton varjosta ja formulat vielä haisivat bensiiniltä eikä brändistrategialta, syntyi hanke, jota kukaan ei virallisesti hyväksynyt mutta jota kukaan ei myöskään estänyt: nyrkkeilyliiton rahoittama formulatalli. Ajatus oli yksinkertainen ja täysin mieletön. Jos nyrkkeily kehittää refleksejä, kestävyyttä ja leukaa, miksei se kehittäisi myös kilpa-ajajaa?
Tallipäälliköksi päätyi mies, joka ei kuulunut mihinkään liittoon, mutta joka ilmestyi paikalle aina kun raha, kaaos ja kohtalo leikkasivat toisensa: Baltic Uncle Augustin. Hän seisoi varikkomuurilla peltorit päässä, ei niinkään melua varten kuin suodattamaan todellisuutta. Kukaan ei ollut varma, kuunteliko hän radioliikennettä, merisäätä vai omaa sisäistä Itämeren aaltoaan. Hän ei koskaan huutanut käskyjä. Hän nyökkäsi. Joskus hän sylkäisi. Se riitti.
Tallipäälliköksi päätyi mies, joka ei kuulunut mihinkään liittoon, mutta joka ilmestyi paikalle aina kun raha, kaaos ja kohtalo leikkasivat toisensa: Baltic Uncle Augustin. Hän seisoi varikkomuurilla peltorit päässä, ei niinkään melua varten kuin suodattamaan todellisuutta. Kukaan ei ollut varma, kuunteliko hän radioliikennettä, merisäätä vai omaa sisäistä Itämeren aaltoaan. Hän ei koskaan huutanut käskyjä. Hän nyökkäsi. Joskus hän sylkäisi. Se riitti.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ja sitten oli kuski. Ior Bock. Ainoa. Ei varakuskeja, ei junioriohjelmaa, ei testipäiviä. Ajatus oli, että jos universumi on tarinallinen, se kyllä pitää huolen lopusta. Ior ei ajanut autoa niin kuin kilpa-ajaja. Hän lausui sillä. Kierrokset olivat runoja, apexit muinaisia solmukohtia, joissa Lemurian muistot ja slick-renkaat kohtasivat. Kun insinöörit puhuivat aliohjautuvuudesta, Ior puhui verilinjoista. Jostain syystä kierrosajat paranivat.
Auto itsessään oli kasa kompromisseja: italialainen runko, saksalainen moottori, suomalainen rahoitus ja täysin epäselvä kirjanpito. Nyrkkeilyliiton rahat kulkivat mutkan kautta, usein urheiluhieronnan tai ulkomaanleirityksen nimikkeellä. Kukaan ei kysynyt, miksi budjetissa oli kohta “rituaalinen polttoaine”.