Mä olen monta kertaa miettinyt sitä että jos toinen on myös kiinnostunut niin, että haluaa olla myös yhteydessä sun muuta, niin silloinhan sitä ehdottomasti antaa toiselle konkreettisesti myös vihreää valoa ja haluaa nimenomaan myös tehdä oman osuutensa kiinnostuksen suhteen, edes jotain pientä tai suurta. Eikö näin ole? Jos kaikki on kovin yksipuolista niin silloin se on tosissaan sitä? Ainakin oma käsitys ja maailmankuva on se että jos olet ollut aina pitkäänkin tunteidesi kanssa yksin, sitä se on eikä siinä ole vaihtoehtoja. Tuskin kukaan yrittää aina yhä uudestaan jotain sellaista mistä ei ole saanut koskaan positiivista kaikua tunteilleen tai olemassa ololleen? Se taitaa olla jo suoranaista tyhmyyttä.
-Kysyn ja pohdiskelen näin viimeisinä kirjoituksina vielä tänne-
-Kysyn ja pohdiskelen näin viimeisinä kirjoituksina vielä tänne-
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jotenkin noin. Ei kai päätään kannata montaa kertaa seinään lyödä.
Parempi kun et mieti muiden rajoja tai muutakaan. Säilyy kupla ehjänä vielä hetken.
Monet asiat ovat loogisia niin tämäkin aloitus, MUTTA? Meitä on erilaisia luonteita ja elämäntilanteetkin voivat vaikuttaa asioihin. Kaikki eivät ole aina niin helposti ymmärrettäviäkään. Itse ajattelen välillä kohtaamisiani, jos niistä jää hyvä mielikuva itselleni, että siinäpä voisi olla kiva kumppani itselle?
Harvemmin kuitenkaan uskoo siinä hyvään, jos itsellä on huono tilanne ja ennakoi aina tulevasta, että kuinka paljon rahan puute voi aiheuttaa turhalta tuntuvia riitoja, kun näkemykset asioista eivät kohtaa.
Vielä jos on tietoinen, että on naisia, jotka ovat ehdottomia siinä, että ajattelevat mustavalkoisesti ja tuomitsevat toisen jo ennalta, kun monet kivat jutut jäävät kokematta, kun toisella ei ole niihin varaa osallistua.
Itse ennakoin paljon tulevaa ja pitkäaikaistyöttömänä jätän tällaiset kohtaamiset vain mieleen tuomaa sitä hyvää mieltä omaan arkeen, että herätänkö näitä tuntemuksia ihmisissä vielä? Myönteinen ajattelu on hyvästä arjen kurjuudessa itsellekin.
Halpa huvi, jolla ei pahoita toisten mieltä. Ajattelen heistä kuitenkin aina, että ovat hyviä ihmisiä, samalla kuitenkin ajattelen myös, että tuskin olisin heille riittävän hyvä tilanteeni vuoksi ja siksi tyydyn mielummin yksin oloon.
No TOTTA helvetissä sitä pitää olla yhteyksissä.
Valitettavasti tasa-arvon kultamaassa kuulutetaan miten naiset muka tekevät aloitteita, joo tekevät varmaan 1 miljoonasta ja nekin baarissa jollekin hunksille tai sitten jossain työpaikalla "aloite" on että menevät samaan pöytään istumaan työpaikkaruokailussa kaksi kertaa peräkkäin.
En ala enää yhteenkään vitun suhteeseen jossa nainen on passiivinen möllykkä joka ei osaa näyttää kiinnostusta ja välittämistä. Tulkitsen sen välittömästi siten ettei kiinnosta eikä välitä.
En ala miksikään vitun perässä itkijäksi tai vetämään toista kuin kivirekeä että jospa se nyt vähän kostuisi että saisi jalkoja kohta raottaa.
Joko kiinnostaa tai ei kiinnosta, aivan sama minulle.
MUTTA VITUSSA NÄYTÄ SE.
Niin ja MIESTEN on enää turha miettiä onko vika itsessä tai teinkö jotain väärin.
Vastuu on naisella jos mies on oman osansa tehnyt.
Naisesta ei vain suhteeseen ollut eikä tule olemaan.
Kiitos hyvä näin.
Mutta jos ei ole mitään kanavaa...kumpikin ikävöi
Täällä palstalla jätetyt itkee ikäväänsä toivoen että vielä exä tulisi ja yhteiselo jatkuisi mutta turhaa se taita suurimmalla osalla olla.
platonin suhde ystävän kanssa
jooo
Joskus minä puhuin suoraan ja rehellisesti. Silloin ei kelvannut. Enään en halua mitään.
Minulta mieheltä
Okei...
Siksi mä en ole jättäny vaihtoehtoa jos mut haluaa pitää se osoittaa osaamalla oikean oven taakse ja valehtelulla haluaa aloittaa siitä mitä musta haluaa osaa samoin tein kääntyä kannoillaan ja yhtä tarkasti pitää osata kertoa omat taustansa jos se kuuluu vaateisiin että mä kerron omistani jos asioista keskustelemalla sovitaan mulle ei niin tärkeää mä muistan muutenkin mun ei tarvitse kuulla mistä sovin mitä sovin ja kenen kanssa sovin jotain etuja joita mulla on miksi näin mulle riittää yksi vaihtoehdoista oleminen vaikka paras olisinkin en täytä kaikkia haku lokerikoita sen voin luvata enkä koskaan tule täyttämään siinä kohti kun saan hoidettua itselleni riittävästi rahaa loppuelämäkseni mä jään eläkkeelle ja si ei tarvi kenenkään suunnitella mua saavansa keksin jonkin tavan saada silloin yhden lapsen jonka elämästä äiti ei välttämättä joudu täysin poistumaan riippuu lapsesta itsestään mun kanssa ei tarvitse olla missään tekemisissä siihenkin on jo vaihtoehdot olemassa eikä niistä yksikään ole suomalainen miksi kenties kaipaan haasteita tiedän jo millaisia lapsia suunnilleen saa erilaisia suomalais luonteita yhdistämällä siihen olen sen mahdollisen avioliiton varannu helpoin tapa saada kansalaisuus lapsen äidille miksi näin siksi että ne mitä muut on maahan tuonu on liian pehmeä luontosia (liian helposti kontrolloitavissa)