Olen hyväksymässä kohtaloni, tai en ehkä kokonaan. Eli olen loppuun kulunut ja tuskin minusta on enää sinulle iloa. Enimmäkseen suren mennyttä, eikä mikään keinotekoinen enää voi auttaa. Olisin sinulle vain rasite. Ethän voi minua arvostaa etkä rakastaa. Edes. Eiköhän elämä ollut tässä.
Viime aikoina ajatukset sinusta
Anonyymi-ap
30608
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Niin olikin, todeeellisuus on jotain muuta.
Kuulostaa tutulta. Mutta ei pysyväl mielentilalta. Huomenna toisin ajatuksin.
Vähän samoja ajatuksia. Olen jotenkin niin murtunut elämän painon alla, että en jaksa toivoa. En jaksa miettiä edes syitä, että miksi, olen vaan. M
Olet aivan oikeassa, en ole oikeastaan koskaan rakastanut sinua, koska olet aivan väärän ikäinen minulle! En pysty rakastamaan oman lapseni ikäistä, niin kuin nainen rakastaa meistä! Jos ne kysymykset olisi esitetty, se olisi tullut selväksi jo ennen projektin aloitusta ja olisi jäänyt monta elämäni rankinta vuotta kokematta!
ei meistä vaan miestä
korvauksia odotellessa..
Millaisia korvauksia odottelet esim suhteessa palstaäijän höpinään, palstaan tai nettiin? Onko täällä häärääminen tuottanut kipua ja kärsimystä sinulle vai mikä homma?
No johan nyt on pessimistiset ajatukset! Stuntit seis. Unta kaaliin, aamulla kahvia ja uusi aurinkoinen päivä!
Aamulla mieli on tavallisesti uponnut vielä syvemmälle.
P.s Elämä on tässä. Ei sitku, ei mutku.
Ei tarvitse olla täydellinen. Ihan vain oma itsensä ja se riittää.
Elämä on tässä. Juuri nyt tunnen olevani kurjempi kuin eilen samaan aikaan. Tai viime vuonna. Pohjat ilmeisesti odottaa.
Johtuuko se kaivatusta vai omasta elämäntilanteesta? Univajeesta? Vitamiinien puutteesta? Liikunnan vähyydestä? Rakkaus parantaa, joten yhteys siihen kaivattuun.
Viime aikoina olen nukkunut hyvin.
Väsynyt olo lähes aina. Hän kyllä särki minua pahasti. Ehkä se mursi minut lopullisesti.
Minä olen oma itseni aina, koska en osaa näytellä, mutta se on täysin varmaa etten halua koskaan olla missään tekemsissä oman lapseni ikäisen kanssa! Eikö minulla saa olla omia mielipi´teitä ollenkaan!!
Onko tullut mieleen, että sinulla taitaa olla dementia. Hoet samaa asiaa loputtomasti.
Miten särki sinut?
Palstasetä, eli aloittaja trollaa tätä vakiosaaarnaa lähes jokaiseen aloitukseensa ja minusta on vähän kyseenalaista, miksi näet tästä kerronnasta vaivaa ylipäätään tai tuossa mittakaavassa
Eli olet todella niin itseriittoinen että roikut tässä palstaäijän surkunarratiivissa ja tarjoat ”eheyttävää” rakkautta ratkaisuksi. Ajattelutapasi on hyvin narsistinen. Naiselta
Kenelle tämä...?
Herra taivaan armahda äläkä saata minua kiusaukseen kirjoittaa mitään ”tymää” amen. Sivusta
Aamulla kohti uusia pettymyksiä. Tai taas yksi päivä kun ei tapahdu mitään.
Kuinka kauan pitää odottaa ja pitää positiivisuutta yllä?
Riittääkö 40-vuotta? 50-vuotta?
Kunnes toinen jalka on haudassa?
Ei, kun pistät viestin tai kilautat puhelun. Ei se tapa. Vähän voi kirpaista, jos tulee pettymys. Minun kaivatulle ei tule pettymystä.
En tiedä yhdenkään henkilön puhelinnumeroa, joten ei ole mitään tarvetta kertoa mitään kenellekään. En ole edes puhunut yhdenkään miehen kanssa moneen vuoteen! Kyllä häirikön pitäisi jo ymmärtää se, etten ole koskaan ollut kiinnostunut hänestä edes ystävänä!
Et taida aloittajaäijä naistenkaan kanssa rupatella kovinkaan? T naiselta. Nk allekirjoitus on muuten teitä proosaluusereita varten
Mites se sun susta itsestäsi kumpuavavomanarvon tunne ja itsensä arvostus ?
Miksi pitää olla joku muu vastuussa sun onnesta?
Hän on nyt tuossa vaiheessa. Puolen vuoden kuluttua voi olla aivan toisin. Elämä menee eteenpäin (no ei aina). Minä olen ainakin päättänyt, etten hukkaa enää omaa elämääni. Tosin tässä on muutama asia mitä pitää hoitaa kuntoon ja se ei ole ihan tuosta noin vaan. Mutta vaikka olen uupunut ja vähän rikkikin, niin periksi ei anneta!
Olen ymmärtänyt, että on ollut tapahtumia, jotka ovat vaikuttaneet ei niin mukavasti elämääni. Mutta ne asiat ovat menneisyydessä ja olen työstänyt niitä paljon. Kuluttavat ja hyväksikäyttävät ihmissuhteet on jääneet taakse myös.
Joitakin harmittaa, kun enää en ole heitä hyysäämässä, vaan keskityn ihan omaan olemiseeni. Niin paljon joskus yritin "ostaa" olemisen oikeutustani ja ottanut ihan kaikesta syyllisyyttä. Mutta nyt se on ohi. Kohta alan olla siinä kunnossa, että rakas lapsenlapseni saa viettää aikaansa vähän terveemmän ja pirteämmän mummonsa kanssa.
Tietysti tässä on vielä tehtävää, minuuttiakaan en ole vielä tänä yönä nukkunut. Unet pitäisi saada jotenkin kuntoon, pitäisikö hankkia rakastaja? Nappeja en halua enää napsia, ei ole minun juttuni. Mutta välillä on ollut pakko, että sain kuitattua univelkojani. Koitin olla kyllä tarkkana siinä, mitä kitusistani laitoin alas. Stressiä en suostu ottamaan enää mistään. No lapset. Vähän heistä pitää olla huolissaan.
Koska palstasetä tykkää performoida jotain toista tuossa valossa, eikä sen tarvitse ainakaan sinun suppeaa ja seksistä ajattelumaailma vasten erikseen toitottaa olevansa nainen kun olet jo kyselemässä näitä latautuneita kysymyksiäsi. T naiselta. Koska vastaat, että mene hoitoon tai muuta?
No olipa tämä ramaattinen esitys, palstaäijä. Sisällöstä ei aivan saa edelleenkään kiinni
Ihan oma vikasi oli mitä menit pelleilemään olisit tajunnu että joskus mullekkin tulee se sun pelleilyn pääte piste