Sun kipu on mun, siksi ehdotan että päästät irti ennakkoluuloistasi minua kohtaan ja kohtaat minut

No näin voisi palstaäijän tuntemattomalle naiselle kirjoitetusta pakinasta päätellä. Lukoo ihan tuossa vuodatuksessa, notta

Kaikki me ollaan rikki joltain osin. Ei ehyttä ihmistä olekaan. Tunteet ja ajatukset muuttuu päivien, hormonien, iän, kuormituksen jne mukaan. Kyllä se toinen voi olla toisen tukena ja rakkauskin parantaa. Ei tarvitse olla täydellinen toisen rinnalla. Saa olla heikko, rikki, tuntea avuttomuutta ja kertoa omista heikkouksistaan ja tunteistaan. Ei tarvitse olla naamio, joka yrittää peittää kaiken sen, mitä sisällään kantaa.

Anonyymi00003 kirjoitti:

Kaikki me ollaan rikki joltain osin. Ei ehyttä ihmistä olekaan. Tunteet ja ajatukset muuttuu päivien, hormonien, iän, kuormituksen jne mukaan. Kyllä se toinen voi olla toisen tukena ja rakkauskin parantaa. Ei tarvitse olla täydellinen toisen rinnalla. Saa olla heikko, rikki, tuntea avuttomuutta ja kertoa omista heikkouksistaan ja tunteistaan. Ei tarvitse olla naamio, joka yrittää peittää kaiken sen, mitä sisällään kantaa.

Ei täydellinen, mutta aloittaja on niin sekaisin ettei hänestä ole suhteeseen. Vastuullinen ottaisi yhteyttä terveydenhuoltoon ja hankkiutuisi keskusteluavun piiriin. Sairas ihminen ei vain halua kuulla totuutta koska se on kivulias ja vaatii häneltä itsestään radikaalia muutosta.

Olen täysin samaa mieltä! Olen ollut parisuhteessa, jonka toinen osapuoli ei pystynyt muuttumaan ollenkaan, koska ei edes tuntunut tajuavan sitä miksi niin pitäisi tehdä, kyseessä aspergermies, joiden on hyvin vaikeaa ymmärtää vuorovaikutuksen perusasioista mitään! Se on synnynnäinen ominaisuus ja siksi ymmärsin, että minun on lopetettava parisuhteemme, koska en jaksanut sitä enää ollenkaan! Tuon kaiken läpikäyneenä, minun on täysin mahdotonta ruveta auttamaan ketään, en ole koskaan kokenut sitä tehtäväkseni, että minun pitäisi taas ruveta auttamaan sellaista ihmistä, jonka psyykessä on isoja ongelmia! Olen jo sen verran vanha, että haluan elää rauhallista ja tasapainoista elämää oman lapseni kanssa yhdessä asuessa ja ainoa toive on löytää samaa ikäluokkaa oleva tasapainoinen mies ystäväkseni! Olen aina ajatellut eroni jälkeen, etten halua olla missään tekemisissä psyykkisesti epävakaan ihmisen kanssa! Parisuhteen ongelmat olivat sitä luokkaa, että voin huonosti monen vuoden ajan! Siksi minun oli välttämätöntä lopettaa parisuhde, koska se olisi rikkonut minua aina vain enemmän! Ja olen ollut hyvin tyytyväinen eroni jälkeen! En ole kaivannut uutta parisuhdetta, enkä sellaista halua enää koskaan! Ystävyyssuhde on minun näköistä elämää, samoin ajattelevan vanhemman miehen kanssa!

Anonyymi00006 kirjoitti:

Ei täydellinen, mutta aloittaja on niin sekaisin ettei hänestä ole suhteeseen. Vastuullinen ottaisi yhteyttä terveydenhuoltoon ja hankkiutuisi keskusteluavun piiriin. Sairas ihminen ei vain halua kuulla totuutta koska se on kivulias ja vaatii häneltä itsestään radikaalia muutosta.

Tuota olen ajatellut, että miksi hänen lähisukulaisensa eivät toimita häntä hoitoon! On ehdottoman tärkeää, että hän suostuisi lähtemään hoitoon! Minulla ei ole minkäänlaista jaksamista enää vanhempana ihmisenä ruveta ketään holhoamaan!