Se oli siellä piilossa
puhumattomien sanojen joukossa
oma runosielu.
Pompotti sydämen sykkeenä
pakotti kielenkärjessä
kuin tärpätti tippa silmässä.
Tänään annoin sen tulla ulos piilostaan
puhkaista reiän ja käytävän hiljaisuuden kallioon
ja huudan yksinäisyydessä
unohdettujen ajatusten sanoja esiin.
Reilu-peli.
puhumattomien sanojen joukossa
oma runosielu.
Pompotti sydämen sykkeenä
pakotti kielenkärjessä
kuin tärpätti tippa silmässä.
Tänään annoin sen tulla ulos piilostaan
puhkaista reiän ja käytävän hiljaisuuden kallioon
ja huudan yksinäisyydessä
unohdettujen ajatusten sanoja esiin.
Reilu-peli.
Vastaukset 175
Vanhimmat
Runosielun on pakko saada olla vapaa. Muuten se särkyy.
Tuhansiksi sanomattomaksi hetkiksi, kipeiksi kaipauksiksi,
sydämen sivulyönneiksi. otsan rypistyksiksi.
Sanan ollessa vapaa, rento, kevyt
se lentää kuin sudenkorento
lipuu kuin lumme,
avautuu kuin ruusu,
tuoksuu kuin koivu,
antaa iloa kuin hymy.
Huhtikuu on lupaus ja toivo uudesta alusta.
"Huhtikuu on julmin kuukausi, se siittää
syreenejä kuolleesta maasta, sekoittaa
muiston haluun, herättää
hengettömät juuret
kevään sateeseen.
Talvi piti meidät lämpiminä, se peitti
maan unohduksen lumeen, ruokki
mukuloilla sitä vähää mikä elämästä oli jäljellä."
Julmuus on kaukana keväästä ja huhtikuusta, lokakuuta vois kutsua ehkä julmaksi, tai rankaksi.
Tässä minä taas tulen, Herra - sinun luoksesi
Ei ollakaan puhuttu pitkään aikaan, mutta olethan sinä tiennyt missä olen menossa.
Vähän arkaillen näin tulen, olen kai oppinut, että tuomitset.
Ei vain kuulu kuumaa kiveä - eikä maa aukene altani.
Olenko sittenkin tervetullut?
Voiko olla että pidät minusta - ihan näin tällaisena.
Läysin laatikon pohjalta runon tunti sitten kun etsin ihan muuta. Ei aavistustakaan mistä olen saanut ja kuka kirjoittanut. Kun nyt joku teistä oli runolla aloittanut, tulin siihen tulokseen että oli kai Jumalan tarkoitus, että jaan tämän löytöni.
Kuulumme kaikki tänne.
Sanat olivat hukassa
minut oli leikattu
kun piti herätä
sydämeni pysähtyi
muistan kuulleeni huutoa
akuuttiin, akuuttiin ...
tajuntaani ei muuta jäänyt.
Oli minua kyselty
mitään ei kerrottu
- leikattu on mutta ei ole osastolla -
Heräsin tietämättä eilisistä
sanatkin olivat hukassa
kieli liian iso suuhuni
ja kädet eivät totelleet käskyäni
Huoneeni valot sammutettiin
laitoin kädet ristiin ja puhuin Jumalalle.
Olin yksin,
Kysyin, miksi olen tässä
haluaisin elää
äiti tarvitsee minua
ja lapset. . .
Jumalani, rukoilen Sinua
puhuin ajatuksissani
mutta sanoja ei suustani syntynyt
mitään ei kuulunu kuultavaksi
mutta silmistä putoili kyyneliä tyynylle.
Muistan yhä, kun minulla ei ollut sanoja
puhuin Jumalalle, puhumatta,
Hän kuuli ja toi minulle sanat takaisin
ja käsiini voimat niitä muistiin merkitsemään.
Kiitän tänäänkin,
Minulla on armolahja.
Huhtikuun tunnelmaa
Pajut ja leskenlehti
kukkimaan jälleen ehti,
ennen kuin niiden heräävän näin
ja nousevan hangen alta uudelleen ylös päin.
Nietos oli taittanut pajut alleen
mutta sitkeät vartensa nosti ylös jälleen.
Taittelen pajuja, niistä koreja taas punoa aion
Nyt niiden kissa oksilla kotiini koristeita taion.
Leskenlehden kukat jätän varrelle tien
niiden muistona kamerassa kuvan kotiin vien.
Piia
Raihnainen keho taistelee yö yön jälkeen
etsii hyvää asentoa
vaihtaa tyynyä
yrittää löytää käsille oikean asennon
lihaksia särkee
suonenveto iskee kesken unen.
Parantaako särkylääke 'jos syö purkillisen.
Mereltä tuulee,,,,,
kylmä
siinä istun
penkillä ,,,,,,,,,,,,,,,,
kaunista
jää peittää maisemaa
yksi roheka pilkkijä
kaivaa reikää
istuu siinä
tuijottaa
jokin nykkii
olisko kala,
käännän katseen
on kevät
kaunis auinko
huomaan
olen vielä elossa !
kirj: vanhus 2026 v !
Vain siten osaa.
Runosuoni ei toimi, puuttuu kenties loimi, katselen meren rantaa, kyllä elämä kantaa.
Taas kuljen kohti rantaa
meri kiehtoo
lumoaa
hentoinen tuuli luo levottomuutta aaltoihin
laineet liplattaa
kuin meren musiiki
lohdun toisi ,
vanhus odottaa
taivaan rataan tähyää
nähdäkseen
purjeet valkoiset
aurinko häikäisee,
laivaa ei näy
vanhus astuu askeleen , toisenki ,
huokaa
lähtöä ei tullutkaan
vielä,
jospa huomenna !
kirj: vanhus 2026 v
Jamppa Tuominen !
Valkoiset purjeet !
https://www.youtube.com/watch?v=XZwheUTgiv0&list=RDXZwheUTgiv0&start_radio=1
Jospa huomenna, sanot runossasi
kun mietiskelit määränpäätä askelissasi.
Toivot että askel tänään kantaa
ja kävellen käyt katsomassa rantaa.
Nyt tuuli kantaa pienimmänkin huokauksen
ja taivaan isä kuulee heikoimmankin huokauksen.
On moni ikääntynyt väsynyt ja voimaton.
vaan milloinkaan ei ei ole aivan toivoton,
kun ajatus jo täytyy huomisista.
ja ilon löytää oienistäkin kukkasista.
kirj. Aloittaja
... ja taivaan isä kuulee heikoimmankin ----- rukouksen,---- vaihda huokauksen tilalle!
Ajatus, vastasin puhelimeen välillä ja edellisen rivin loppusointu,,, kertautuo samana sanana, Oli vahinko.
Kun maailma elää kun kello käy !
https://www.youtube.com/watch?v=kidlIqJAF7o&list=RDkidlIqJAF7o&start_radio=1
Maailma elää, vaikka ei olisi olemassa yhtään kelloa!
Tämä on runoketju, ei juutuuppi! Kiitos jos maltat olla klikkamatta linkkejä tänne.
Kirjoita oma runo, tai jos kopioit, kerrothan kuka on kirjoittaja.
MITÄ HORISET ??????
En i k i n ä kopioi toisten runoja,
miten on kopiotko sinä ???????
Vastaa rehellisesti jos kehtaat ?
19:12:21
miksi kiukuttelet ?
sori kun tunkeuduin runo kettjuusi,
ei noi linkitukset ole juttuja,
ne on kaunista muisiikia, runoon ja ikäämme liittyen
ei kaikki runjon tekijät halua julkisuutta, mä olen tuntematon runon kirjoittaja kaikki runot on lähtöisin minusta itsestäni, siis tunteistani kokemuksista , näkemyksistä elämässä, ym.
ne kaksi on mun
nimmarilla kirj. vanhus 2026 v
mull on kymmeniä nimimerkkejä, kätän satunnaisesti mitä milloinki,
kovasti anteeksi
en vaivaa ketjuasi tämän enempää,
terv. yksi meitä palstan vanhuksista,
luoja sinuaki sinuatkoon ja ohajtoon oikeaan lppuelämäsi taipaleella,
ja pöytälaatikko runoja löytty satoja kotoa,
jos jälkipolvet kuoltuani haluaa niistä kirjan tehdä
se on heidän asiasnsa,
tai menkköön sitten vaikka roskiin,
se on heidän asiansa sitten,,,,,
Huomasin eilen tuon kiukuttelun ja ohjaamisen.
Tämä suomi24 on näköjään kuolinkamppailussa. Kommenttien määrät vähenee. Keskustelua ei synny luonnollisesti ja sitä tyssäävät nämä isottelijat, jotka tekevät aloituksen, vaativat ja yrittävät rajoittaa osallistumista omilla säännöillään.
Tuosta Kasevan biisistä. Siinä on koskettavat ja hyvinkin ajankohtaiset sanat ja se musiikki.
Vanha biisi ja mietin mitä on aikoinaan sanoittajan mielessä liikkunut.
Viime vuonna olin menossa Kasevan keikalle, mutta tuli este. Yritän tänä vuonna. Toinen bändi, jonka keikalle mielin on Ernos.
niiiin ne rutot on minun henkilökohtaista ihtoriaa,
elämän kokemuksia näkemyksiä tuhansin tuntein ilmaistuna runon muodossa,
olettaisin ketään ei ne kiinnosta koska ne on VAIN MINUN HENKILÖKOHTAISIA tunteita pyyntjö, rukouksia toistenki puolesta,,
tyhmää kopioida toistenrunoja se tavalaan onki rikos,
kannataa miettiä
rehellisyys maanperii, vanha sanonta,, ei vilppi koskaan,,
Olisi kohteliasta kertoa mitä linkin takana on!
Tämähän on kuin erään jokivarren tekstit, linkki on, mutta ei tietos mitä ja mistä se kertoo,
Runo on runo, mutta kun se on sävelletty, se onkin o musiikkikappale, jolla on nimi ja säveltäjä.
Sanoitusta ei ole lupa kirjoittaa runona!
Se on jo musiikintuottajan omistuksessa.
Runojen kirjoittajat itse päättävät mitä ja missä julkaisevat.
Runoistani joita on tehty musiikkia, tai jotka on julkaistu joissain muissa julkaisuissa, ei tänne ilmesty tekstiä,
eikä linkkejä niihin.
Kiitos kun ymmärrät perusteet.
Luokaa Musiikkiketju, Tilaa on.
Olin minäkin ihminen
minua kaivattiin
ikävöitiin
ja itkettiin perääni.
Sinä olit ihminen
joka tapoit ihmisen minussa.
Halveksit
inhosit
ja vertasit muihin
kauniimpiin
viisaampiin ja rikkaampiin.
Olivat sinulle rakkaampia
mutt elääkö joku heistä?
Minä elän!
- Sinusta en tiedä -
2026.04.09 klo 10:05:26
runosi kertoo syvästi loukkantuneesta henkilöstä,
oman kokemusken mukaan k a i k k i ihmiset jossaki vaihetta elämää kokee raastavaa vääryyttä ja loukkuksia, niin minäki,,,,
mutta,
syyhän ei ole sinun
vaan syy ja häpeä on sen ihmisen joka on sinua loukannu,,,,
hän hävetköön tahollaan ,
ilmeisesti pyytäis myös sinulta anteeksi
jos tietäisi itse sinua joskus loukanneen,
yleesä terve ihminen selviää näistäki henkisistä loukkauksista
vaikka ehkä ne kaihertaa läpi elämän sielussa
ja aiheuttaa sielun-kipua, ja pahaa mieltä,
niin olen itsekki kokenu paljonki VÄÄRYYTTÄ omassa elämässä
mutta
mun on vaan ollu pakko elää tuskani kanssa ,
ne loukkaukset ja vääryydet edeleenkin haavoittaa sieluani kun muistuu mieleen,
itse olen päätelly niin että maailmassa on paljon vain ajattelemattomia ihmisiä
jotka eivät tajua
kuin pahoin he vahingoittaa lähimmäistään lokkavalla vääryydellään ja käytöksellään,
mutta
LUOJA tietää ja näkee kaiken,
mä olen selvinny vain LUOJAN avulla kaikesta vääryydestä pahasta
mitä olen joutunu kohtaamaan eläni aikana toisten ihmisten taholta,
hartaasti toivon sinullekki luojan siunasta loppu elämäsi taipaleelle,
vain luoja on se johon voi ania turvata,
ja hädässä huutaa apua, hädässä luoja aina auttaa,
" vaikka kulkisin minä pieässä laaksossa,
en minä mitään pelkää
sillä luoja on aina kanssani "
on raamatun sana ja raamatun sana on totta,,,,,
hyvää päivän jatkoa ja parempia päiviä loppuelämääsi,
tv. vanhus 2026 v
Valot sammuneet
ja iltalinjan viimeinenkin asiakas poistunut.
Musta katu huutaa yksinäisyyttä
sadepisaroiden ropinaan,
Mies seisoo apteekin ovi syvennyksessä
hartiat kumaraan painuneina
kasvot täynnä ikävän uurteita,
harmaa huopahattu päässään
hän on entisyyden muisto nykypäivään.
jatkuuko... ?
Tuli tuosta mieleeni Hakaniemen Ympyrätalon Apteekki.
Se palveli yölläkin ja asiointi oli luukun kautta pienessä kopissa.
On aina ollut vaarallista päästää ihmisiä yhden palveluhenkilön kanssa samaan liiketilaam n, vaikka ei olisi lääkkeitäkään.
Alepan myymälä Asematunnelissa oli varastelijoiden paras mesta.
Valvonta hoitivat parhaiten muut asiakkaat!
Runoa en jatka.
Vanha ajat mielessä.
Aprillipäivän runoketju ihan hieno, ilmassa odotusta kevään.
Tässähän se on!
Piirun paarun
runolle siirryn
taivaalla on vanha kuu
ja liikkeellä myös yksi muu
kun kuuta kiersi astronautit
siitä varmaan sinä nautit
tiede pelaa taidoillaan
rikas nauttii rahoistaan
köyhällä ei varaa ostaa ruokaa.
edes hyvä mieli tänne suokaa
kun runoilla joku tunnelmaa nostaa
ei pitäisi pilkalla sitäkin kostaa
esimerkki Agricolan antaa sanoja mulle
tässä nyt tänä runonen myös sulle.
Reilu-peli täällä ryömii esiin.
lämmintä mieltä Teille tuleviinkin kesiin.
On varaa vaikka olen köyhä kuin kirkonrotta, tämä on aivan totta.
Vainajia on haudattu kirkkojen lattioiden alle. Kirkon rotta ei aina ollut ilmeisesti nälässä, koska kanta on jatkunut.
Ei köyhyys ole häpeä.
Joka elättää itsenä köyhyydessä, ja saavuttaa vanhuuden, on todella taitava taloden hoitaja.
Naapurini, varakas leskimies on usein sanonut etsivänä köyhää naista eläm
nsä vanhuuteen. Syyksi kertonut, että sellainen nainen osaa laittaa vähistäkin eväistä hyvää ruokaa. Hänen vaimovauinajansa tarvitsi taloon köökkipiian ja keittäjän, eikä talossa silti ollut koskaan pöydässä kun suolasilakkaa ja pottuja.
Hän tietää, että naapurin töllissä syödään paremmin.
Ei oikeasti köyhiä Suomessa ole.
Miksi sitten on niin paljon valittajia?
Köyhyysrajan alla on monta Suomen kansalaista ja jopa perheitä. Olisikohan aika tutustua sinunkin virallisiin tilastoihin.
Valittajia on, se on totta, ja media nostaa valittajien valitukset esiin, koska ne myyvät, huonot uutiset myy, hyvät ei.
Tilastot ovat tietysti aika vaikeasti luettavia ja tulkittavia. Varsinkin, jos ei tunne tilastoja ollenkaan.
Vale , emävale, tilasto.
Well, ehkä tuo kertoo sen, mitä niistä ymmärrät.
Onko tilasto joku elämäntapa uusi
joku tuohonkin asiaan vihaisena huusi!
Tehdään tilastoista turhaa turinaa
kun köyhän mahassa on pelkkää kurinaa.
Tilastoon on pikku pakko vedota, jos joku on niin taukki, ettei tiedä sellaisia olevan olemassa, joilla eläminen ja oleminen on tiukkaa rahallisesti. Tässä(kin) maassa.
Määrittele "oikeasti köyhä". Tässä maassa köyhyys on kyllä erilaista kuin esim. Ambomaalla, mutta niin ovat yhteiskunnatkin erilaisia siellä ja täällä.
Suomessa on lähes miljoona köyhää.
Ei Afrikan köyhiä ja Suomen köyhiä voi verrata.
Saarijärven Paavokin peltoa raivas
köyhyys hänen aikakauttaan vaivas
kun palkkatyötä tehdenkään ei köyhyydestä päästä
ja kaikki tahot huutavat: säästä, säästä.
Onko tullut aiks kaikki metsäni kaataa
ja Paavon lailla ne pelloksi raivata, kuokkia, raataa?
Sanoissa soi sieluni laulu
sitä ruokkii seinällä taulu.'
Sävel syntyy sydämen sykkeestä
soinnut taulun enkelin silmistä.
Kahta lasta enkeli yli virran vie
näkyy silta ja pieni hiekka tie.
Ovat siivet enkelin auki, levällään
ja hellästi ohjaa lapsia kädellään.
Siitä kuvasta aihe rukoukseen
sanattomaan huokaukseen
joka lauluna kohoaa kuultavaksi
sävelet nuoteiksi, soitettaviksi.
Ano tämäkin.
Minne menit, Reilu peli?
Olis aika kiva keli
juosta Korpeen katsomaan
kuinka alkaa kukkimaan
mustikka ja puolukka
suolla myöskin juolukka.
Ulkomailta mansikkaa
luumuja ja kirsikkaa
kaupan hyllyyn kannetaan
ostettavaks tarjotaan.
Maltetaanko hetki
tehdään vielä pieniretki
runon tiellä täällä
sadepäiväin säällä.
Uudet tuulet puhaltaa
kuka mukaan uskaltaa?
koe.
Heitetäänkö sivuun jos tunkee mukaan
kun ei muakaan täällä tunne kukaan?
Saapiko olla kaikessa mukana aina,
vaikka ei tykkäysnappia koskaan paina?
Hylkikö tämä joukko, kun en kerro huhua?
Saako täällä tilaa kun on tapana totta puhua?
Syö en suuria annoksia illallisruokia
enkä harrasta makaroonivuokia.
Vähäkuituinen ruoka pilaa ruo'ansulatuksen
ja lopettaa suolessa "jätemaassojen " kuljetuksen!
Puhutan runomitalla
lauletaan puisto raitilla.
Onko runomitta vettä kupillinen,
tai luumusoppaa koko kauhallinen?
Juuri mittailin, kun keitin aamukahvin
täytin mehulla tuon lasikarahvin,
ja leivälleni pilkoin valkosipulista kynnen.
Tämän heitin tähän ihan ohimennen,
Silmämitalla silmäilin
luumusoppaasi ihailin.
Leipään minä tyydyin
kahvikupposeen hyydyin.
Kirjoitin hyvin lyhyen runon tuhmasta tytöstä, mutta se poistettiin.
Yritä uudestaan. T. Tuhma tyttö.
Tuhma tyttö tahallaan
makaa aina mahallaan.
Tuota hoki muinoin ukko
mutt' auennut ei aittani lukko,
Nyt olis aitan ovi ihan auki
mutt' ukkolla on paha tauti.
Ei se muista tietä aittani ovelle
ei paina päätänsä minun povelle.
Sillä on mielessä muut metkut
kylillä kulkee, juo kaikki litkut,
En itke moisen ukon perään
kun yksin aitastani taas herään.
Tässä Aamulaulu Aitasta.
Perjantaina riimit rimmaa, kevät on kuin elon mannaa.
Sade toi meille vihreän kesän
huomasin koivussa pikkulinnun pesän.
Ei ollut peittynyt pesä lehtiverhoon
ja peipponenkin liittyi laulukerhoon.
Yritin viheltää kuin laulurastas
mutta siihen katolla varis vastas.
Iltalauluksi.
Kesän ylistys.
Aurinko ihana meille paistaa,
tänään uskon-työtkin maistaa.
Taivas niin sininen, pilvetön aivan
minäkin unohdan huolet ja vaivat.
Tänään mä kukkia maahan laitan,
pöydälle maljakkoon jonkun taitan.
Tuoksua kesän mä hengitän,
runoratsuani kengitän.
Ratsullain kirmaisen haavemaahan,
mukaani Sinut- sinne saanhan?
Unelmien puistoon, sinne vie tie,
sieltäkö löydän kesäisen tien.?
On ihmisen niin hyvä olla,
mielikuvien kaapu on yllä.
Surut ja huolet- unholaan,
iloinen mieli ja nauretaan.
Näin kuljen kesässä taas kerran,
kuunnellen, katsellen silmätkin suljen.
Tuoksut, lämmön ja lintujen laulun,
nämä kaikki aistin, tunnen
elämästä, kesästä kiitän.
Kirj.13.6.2008
Silloin kaikki oli toisin, oli ilo kirjoitella.
Tuo pvämäärä sopii ja osuu. Oli hieno kesä ja huumaavaa.
Ihanan runon iltalauluksi annoit
lintujen laulut uneemme kannoit.
Hyvän tunnelman iltaan loit
levollisen mielen unelle soit.
Ei ole mulla ääntä lauluun
ei sovi runokaan naamatauluun.
Tuo aika toukokuun ja tuoksu koivupuun.
Kyllä. Koivun ja luonnon tuoksu on huumaavaa sateen jälkeen.
Kahvipirtti.
Pieni kotoinen pirtti tää,
nyt jälleen oven auki jättää.
Sisään astukaa ystävät, tutut,
kertokaa meille hauskat jutut.
Jos uutena mukaan tahdot tulla,
on käsi ojossa silloin mulla.
Voi tänne astella kadulta sisään,
pöytään käydä, ei estä mikään.
Kohtapa pirttimme lämpö hohtaa,
ystävän täällä kun aina kohtaa.
Ei yksikseen koskaan kukaan jää,
se mottomme, ystäviks kaikki nää.
Ulkona pakkanen paukkukoon,
tai räntää työntää taivas.
Pirtissä ystävät kokoontuu,
jää kauas huolien häivä.
Ystävät aarretta kalliimmat,,
myös pirtissä tavata saamme.
Joukossa ilot ja surutkin,
ne kaikki yhdessä jaamme.
Tanssimaan joudu jo pappa ja muori,
jalka se nousee, mieli on nuori.
Vaivat pois heitä ja mukaan riennä,
tätäpä riemua kukaan ei kiellä.
Muistoja niiltä ajoilta, kun kirjoittaminen oli iloa.
Kenen runo?
Kirjoittaja jäi mmainitsematta!
Se on sanavapauden yksimmääräys, jos lainaat, kerro.
Anteeksi, en ollut kirjautunut,
Ei nytkään kirjaus esiin tullut, joten Hil-la on syntipukki.
Niin arvelinkin, siksi halusin tarkentaa ja kysyä.
Kiitos.
rouva on hyvä vaan....
Muistan ylösalaisin käännetyn veneen Kaisaniemen puiston rannassa
ja muistan se kulmakioskin siinä kiviaidan kulmassa
Ravintola Kaisaniemeen menomatkalla poikkesin
silloin 75 vuotta sitten ostamaan ”Malaisliittolaisia pastilleja”
Veneen alla makasi mies,
Soutuveneitä oli siinä Hakaniemen sillan ja Kaisaniemen välisellä rannalla
eikä kaupunki niitä kiektänyt.
Tuo mies, hän huusi minulle sieltä venen alta
piikkikorkokengissäni ja hieniossa juhlapuvussani
menin veneen viereen, kumarruin ja kysyin mikä hätä?
Tuo tapaaminen muutti minun elämänasenteeni vaikka
en koskaan ollut ylenkatsonut heikkoja, köyhiä ja apua tarvitsevia.
Minut on kasvatettu olemaan auttaja,
ei huutamaan apua kun polvessa on rupi.
Kulmakioskia ei ole, tuskin veneitäkään,
mutta tänäkin iltana rukoilen voimia ja armeliaita ihmisiä
huomaamaan kuinka veneen alla makaava jalaton mieskin
voi olla henkisesti kunnossa, sivistynyt ja oppinut ihminen,
vaikka kohtalo on jättänyt hänet muiden avustettavaksi.
Kaikki he eivä löydä edes vanhaa venettä suojaksensa,
Kuolio on kohtalokas, kun elää veneen alla,
lähellä Helsingin rautatieasemaa.
Minulle jäi hänestä hyvä mieli.
Kiitos, että sain tutustua Sinuun.
Huokaan syvään muistoille.
Nälkäiselle ostan ruokaa, palelvalle annan vaikka oman takkini.
Tahaa en anna.
Ja onki käteen, ei kalaa.
Sanat ovat ilmaisia
kun opit ne kiinni nappaamaan.
Lapset olivat iloisia
ja alkoivat tyynyjä hakkaamaan.
Äiti toi Aapiset
opetti heitä lukaan Iitä, Aata ja Oota.
Se lopetti hakkaamiset
Pihaportiksi sanoivat oppimansa Hoota.
Sanat tallensi ihan lukkojen taakse, ja
taispa totta tosiaan suurin tallennetila ollakin omassa päässä.!
OLi piilos politiikan alla
omian halua kertoa meille Malla
vaalitja valheet palstalla laukkaa
tyhmä niitä lohdukseen haukkaa.
Syödään vain pottumuusia
tai keitetään tillissä uusia
niistä täyttyy maha ja pää
kuin kiukkuiseha nälkään jää.
Opettajaksi ei ole miusta
leipänä vaikka syön vain ruista
pissat ja dinnerit outoja mulle
taitavat maistua ehkä sulle
sokerinkin täällä joku kieltää
sitä on vaikea minun mieltää
kun sokeria en muutoinkaan syö
on opetuksissa kai suuriin työ
porukka täällä kaikelle nauraa
minun aamupurossan aina on kauraa.
Yöäs valoon, pimeästä.
Aina ruista ranteisiin ja kauraa voimankeruuseen.
Suviyön salaisuus
salattu rakkaus.
Me olemme lempineet toisiamme
kaikki vuodet.
Paljon on aikaa vietetty sylityksin
en ole vieläkään yksin!
Sinua olen Rakastanut
Sinua olen Kaivannut.
Olethan aina vain minun
sillä minä olen ikuisesti sínun.
En amma kaiken unohtua
ei kaikki saa tuhoutua,
kun viestejä menee silppuriin,
minä talletan tämänkin albummin.
Piirun paarun
piikkikoroissani liikun
katutansseissa paljaon jaloin
lenkkaripuutetta anteeksi anoin.
Korkkareissa katua kuljeskelin
ja vanhoja lavatanseja ajattelin.
Sulla on tyttö kepiät jalat
jok pian mulla akaksi alat
kyseli poika tansien lomassa
ja sitten olimme liitossa somassa.
Kysyin tuntemattomalta, vieraalta onnistuuko, hän totesi enpä tiedä.
Toivotin kuitenkin onnea, anna elämän viedä.
nopiat jalat ja polkan tahti
siinä se koko tanssin mahti
minulle sopii molemmat noista
kaikki eivät ehkä koskaan loista
pollkan rytmi on kiivas ja kuuma
yanssijan valtaa tanssin huuma.
Saa riimit laittaa sanat taittaa, ei se mitään haittaa kesä maittaa.
Sanoin pahasti.
Hän pani paremmaksi.
Sanoi hyvästi.
Korennon viimeinen ohje
elä päivä kerrallaan,
Ei selviä elämästä hengissä, ainakaan missään jengissä. J.L.
"Ei elämästä selviä hengissä, eikä ainakaan missään jengissä voi elämästä selvitä hengissä ... ". Juice oli nero; joukoissa tyhmyys tiivistyy.
Lapsien lailla
huolia vailla,
vesilätäkäista nauti.
Se ei ole paha tauti.
Lapsen mielellä
sokeri kielellä
se makealle maistuu.
Pulla uunisa paistuu.
Punotaan runot esiin, lämpimiin kesiin.
Ei ole kaikkien elämä mustaa.
Tänne joku aina runoja rustaa!
Sateinen kausi ja viileä sää kai ovat saaneet sanasepot telkkarin ääreen. Mitä sieltä kannattaa katsoa, en vältä jalkapallosta.
Sanoja esiin pyytää anoja, anotaan anoilta uusia sanoja.
Tulee sieltä vanhan uusintaa.
Runous on kansan ominaisuus, runonlaulajia on kaikissa roduissa ja kansoissa.
Vainajalle on laulettu runoillen, kerrottu entisestä ja tulevasta,
Lapin jouku on laulua ja sen taitajilla on osansa menneisyyten tapojen säilymisenä nyky yhteiskunnassa,
Onn joku nuorimies joka jokasi kilpailuissa, mutta en muista ja googlella en nyt siitä ala hakemaan.
Olympiavoittaja, painija Pertti Ukkola runoili usein kisoissa.
Tämä ryhmä , tai yksi täällä, runoilee aloituksilla.
Siitä sain aiheen:
Aina on kysymysmerkki perässä.
Se kyselee monessa erässä,
kun ei voi mitään muuta ossaa kuin kysyä,
voisi jo noilla taidoilla hiljaisena pysyä.
On täällä ennekin runoilla puhuttu
eikä silloin naapureista mitään huhuttu,
nyt leviää tiedot perheestä jopa omasta,
ei kyllä ole järkeä saanut oikeasta kopasta.
Järki ja potut ovat sattuneet samaan koppaan
siksi saikin kerättyä liikakiloja omaankroppaan.
Tai voihan se olla myös emäntä laihimmasta päästä
se ei noita omia asioitaankaan julkisuudelta säästä.
Moneksi meitä on täällä ollut ja aina tulee uusia
jotka leipoo, paistaa, kattaaja keittää jopa muusia.
Ruoka se on täälläkin noiden suurisuiden juttu.
mahtaako se nälkä olla kuitenkaan kovin tuttu.
Jokupoikkeaja.
Muuten, voisi täällä kirjoitella runomitassa ueammin, ja useampi.
Taitoja luulisi täälläki riittävän. Olettaisin,
Juhannus tuli, oli ja nukuin yön yli
ei ollut aamulla vieressä lämmin syli.
Joku muisto vaivasi
pyöri ajatus päässä,
Liekö syy viileässä säässä
kun juhlinta loppui ajoissa
jopa noissa pihan teltoissa.
Koski kuohuu
kukko kiekuu
isäntä nukkuu
emäntä liikkuu
lapsi keinuu
lippu liehuu
Sellaista juhannusta.
Kyllä ossaavat olla innokkaita jokku tuosta kuolemasta.
Sehän on vaan nukkumista pois ajallisesta.
Mittään kummallista siihen ei kai liity,
jos ei ite ala pelekäämään.
Jos sitä ny itelseen miettiin pittääkö kaikki kirijotta muihen lujettavaksi?
Hyttyset hittolaiset
inisivät ilähellä
kävelivät iholla
alkoi nislkaa kutittaa
riivin raavin
ihon rikki
iloa en nauttinut
hyttysiä huiskinut
koko iltalenkin ajan.
Sataa vettä, ei ole itikoita.
Hinua hinua hakastan
yö laskee päälleni pimeän jonkun
liekö merkki varhaisen dementtian
kun ei muista
mitä tulee laulajien suista
se erottaa vanhukset muista
" ... pimeän seppeleen". Nuku yöllä, uni puhdistaa aivoja, muistat sitten paremmin.
Ehkä hän kirjoittikin tuon Sinua ärsyttääkseen?
Osui ja upposi, Voit lopettaa valvontasi, me nukummekin, koska muutoin emme eläisi.
Huvittavaa... oikolukijana valvoo.. hmmm-
Mukavaa, että huvitut kirjoittamistani. Kommentoin, kun kommentoin, en oikolue enkä aina ärsyynnykään. Joskus kyllä, kun joku 'onnistuu' ylihyvin.
Hiiri meni lypsylle. . . vanhan runon lauseesta.
Näimme lapsenlapsen kanssa, kun laitumella makasi päiväunilla muutamia tuttuja lehmiä. pysöhdyimme katsomaan, siinä märehti ilmeisestimhiljattain poikinut lehmä, koska utereista valui maitoa maahan,
Pieni kysyi miksi maitoa valuu, ja koitin selittää, että pian on iltalypsyn aika, ja silloin se utare tyhjenee.
jatkoin matkaani, mutta hön huusi minua katsomaan kuinka hiiri imee tissiä,
En nähnyt mitään, mutta sitten livahti pieni hiiri siinä valuneen maidon tipoissa, kailipais maitoa ja meni kiireesti meiltä piioon , heinä ei ollut lyhyttä kuin leikattu nurmikko ja sinne katosi maidon juoja..
Hiiri oli lypsyllä!
Kiva tarina. Itse nostin päivällä nurmikkoon lyhentämisen jälkeen jääneen kuivuneen heinätukon. Alkoi kuulua kovaa inisemistä ja pelästyin, että siellä oli linnunpoikasia. Ei ollut, vaan sentin, parin pituisia hiirulaisen lapsia.
Ajattelin, että nämä tulevat syksyllä sisälle, pitäisi lopettaa. Mutku ma en pysty sellaista tekemään, niin heitin heinätukon takaisin niitten päälle.
Hiiren lapset kasvavat
pian pahantekoon jo jaksavat
jyrsivät ja sotkevat
taisivat vielä olla sokeat.
No, olisit jättänyt peiton pois,
luonto niiden elämästä päättänyt ois.
Ne kun ovat ruokaa linnuille
maistunut olis niiden ppikasille monille.
Sattuuhan noita. Hiiri ei niin suuri haittaeläin, kuin monissa kupungisssa nykyisin elelee suuria rottalaumoja.
Niiden hävittämien on jo yhteiskunnallekkin ongelma.
Huomasin tuon jutun itsekin sitten nukkumaanmenoaikaan puoliltaöin. En enää lähtenyt ulos asiaa toimittamaan enkä tänään muistanut; kaupunkipäivä.
Jotensakin on kummallista, ettei rottalaumoja saada nykyaikana hävitetyksi. Tuhoaahan ihminen toisia ihmisiäkin; sotii, sottaa ja tärvää monella tavalla suuria joukkoja.
Hiiriperhe muutti syksyllä vinttikammariin
tyhjä huone, viileä ja mukava
kukaan ei nukkumaan tule.
Vanutäkin kulmasta täkin sisään
tänne mahdumme kaikki
alakerran kissa ei pääse häiritsemään
siellä on ovessa säppi.
Mutta alakerran akka huomasi öisen rapinan
ja päätti ryhtyä toimeen
kehitti hiiriä vastaan kunnon kapinan
ja päästi kissan vinttiin.
Johan alkoi juoksu ja piiloon meno hiirillä
ja ruoka aitassa riitti syötävää
mutta kissapa ei syönyt niitä.
Se kantoi elävät hiiret alakerran akalle
ja päästi ne sänkyjen alle.
Akka kiljui kissalle ja hiirille,
Hankki hiirenloukkuja vintille
ja hävitti hiirien armeijan.
Kissan kanssa on välit taas hyvät.
Kesä.
Kesä, pieni iloinen tyttönen,
paljain varpain astellen.
Hymysuu ja silmät tuikkii,
onnesta, lämmöstä meille kuiskii.
Ystävä tämä tyttönen on,
tuoden meille valon ja auringon.
Suloisen leppoisan tuulen,
lintujen laulunkin nyt mä kuulen.
Tuo rakkauden kuiskeen illoin,
missä lienet, mitä tehnet silloin?
Mielen se valtaa tunne tuo
ja ystävän rakkaan kaipuun suo.
Vihdoin kun hänet kohtaan,
silmät ne sinunkin tähtinä loistaa.
Ei maailma mustalta näyttää voi,
kun kesä meille rakkauden toi.
Tämä pieni tyttönen kesäinen,
on ystävä hyvä kaikkien.
Häntä mielellä hyvällä tervehditään
ja kesästä kauniista nautitaan.
Kirj. joskus 2006 vuonna.
Ainakaan kaupunkilaiskissa ei syö hiiriä, mutta tappaa ne kyllä kiinni saadessaan. Kumma, ettei lorusi kissa toimi luontonsa mukaisesti.
Tuuli taivuttaa ja tuutii koivuja.
Ihailin pilvimuotoja, joita ei tänne voi kuvina laittaa,
Satuja niistä laadin, ja lapsille luen.
Ne ovay kuin eläviä kertomiksia taivaalla, sen kun lukee.
Pivipohgarit kuvasivat patjapilviä, tai niiyäsanotaan myös pilvikääröiksi ja makkarapilviksi.
Kivoja juovis taivaalla, Ylen kuvissa näin.
Sanoja on keksitty
lauseiksi rakennettu
pisteellä lauseet lopetettu.
Vanhoissa runoissa
pilkutkin apikoillaan
ja ajatusviivat unohdettu.
Kuka laati runoille säännöt,
kaikki pilkun ja pisteen käännöt
kun ilman niitäkin syntyy lauseita.
Kirjanpitäjillä on pilkkusääntö
eikä liikaa nollia ennen pilkkua!
Runonlaatija saa olla pelkkää nollaa.
Eivät pisteet ja pilkut yms. merkit tietysti välttämättömiä ole. Mutta ilman niitä kirjoitetusta tulee sellaista puuroa ja epäselvää sekasotkua, josta ei ota selvää erkkikään. Jos ihminen kirjoittaa, eikö ole tarkoitus, että lukijat ymmärtävät, mitä asiaa hänellä on sanottavanaan.
Heinäkuu alkoi taas, lehmät kaukana haas, kanat pihalla kotkottaa, kukaan ei jaksa motkottaa, sillä nyt nautimme kesästä, kuin lintu ekasta pesästä.
Kanat olisikin kivat, ne pistäisivät punkit poskeensa. Vaikka en niitä nurtsilla olekaan tavannut. Ainakaan vielä.
Kerran olen elämäni aika punkin jäljen nähnyt ihollani, ei se tavallinen otus ole kokemukseni perusteella, ja vaaraton ainakin mulle.
Kyllä se on vaarallinen sulle(kin), jos se on sellainen punkki, jolla on se pöpö, joka taudin aiheuttaa.
Yksinäinen mies
miettii miksi on yksin
miksi ja milloin hän unohti elää itselleen
omaa elämää.
Työtä ja työtä
urakka urakan perään
hätäinen markkaraperunat baarissa
muut pojat nauratti tyttöjä
hän söi ja meni töihin.
Kävi kaverin häissä
siellä tapeltiin
morsian sammui ja
sulhanen karkasi kylille.
Hänkin haaveili
rakensi talon
osti metsää ja säästi,
Yksinäinen mies mietii
miksi hänellä
ei ole perhettä
ei enää ketään.
Elämä meni ohi
muut naivat
hän rakensi perheelle kotia.
Sekin pari erosi
asuivat vuokralla
saivat häädön.
Elävät tukien varassa
ja riitelevät lapsista.
Huokasi syvään
sanomatta mitään.
Keräsimme rakastaa ei rakasta kukkia.
Juoksimme pelloilla ilman kenkiä sukkia
tulvakin alkoi paluu tietämme vedellä tukkia
mutta meillä oli tosi paljon päivänkakkaran kukkia.
Pian ei tuo mehiläinen saa enää kukista mettä
pian tämä peltokin tulvii kun yhä lisää sataa vettä.
Keräsimme kukkaseppeleitä varten päivänkakkaroita
eikä mikään osto kukka näiden kauneutta ja värejä voita.
Kömikä kettu kplppn, kun runoilijat katosivat.
Ramoona oli tässäkin aktiivi, miten lie muut mummot ja paapat?
Jänis stui maassa, torkkuen...
minä tuolilla silmät auki, ihmettelen.
Hypsis Kömpikö kettu koloon ...
Heinäkuussa lintu puussa, poikaset pesässä Suomen kesässä.
Tuule tuuli leppeämmin on kai runo. en sitä jatka
kerron oman
Tuuli tuudittelee koivun latvuksia
kukan mettä maistelavat mehiläiset.
Lintu emon suussa joitain hyönteisiä
joilla ruokkii pesän poikasia.
Tuuli tyyntyi illaksi, aatokset muuttuvat sillaksi, toiseen asiaan johtaa, uuden näkemyksen kohtaa.
Tallinnan jälkeen
on mulla isot tissit ja peppu
Sen tietää joka heppu
Kun palvelutaloon palaan
ei se jää keltään salaan
On silloin panokepeille töitä
joka valvoa jaksaa öitä
Tulevalta kokoelmalta Seniilin säkeitä (2026)
Älyttömyytesi on nolo.
Kesäinen Suomi heinäkuussa onneks ei olla nyt marraskuussa.
Olen lain puolella tulkinnat teen huolella, ei tullut minusta juomaria ei tuomaria, näin filmin nimeltä High Noon ja päätin pelastaa koko Kainuun, laitan rintaani tähden ja nälkämaahan lähden, korpeimme kuiskintaa kuulemaan laitan asiat tuulemaan.
.......
Eka päivä elokuuta, mitä sanoisin muuta...no, ilmoja pitelee ja hellettä (+22) lykkää, ja siitähän useimmat tykkää.
Ylihuomenna eläke tulee taas, ja kaikki hyvin maas.
Vuokra maksuun laittaa, elämäkin maittaa.
Palstoilla mellastaa politrukki tyhmiä haastaa kuin sahapukki, kauhea paniikki päällä aivan joka säällä.
Lotossa 4 oikein ok alku elokuuhun, vielä on rahaa muuhun, mut kahta asiaa en lopeta toinen on pelaaminen, toinen....
Ei ole vielä rahat taskusta loppu, ei pankkiin huomennakaan hoppu.
Kesän iloista alasti ei täällä kukaan nyt nauti, muuttui lma kylmäksi ja tuli vilusta horkka tauti
Iloa, hymyä,,,
Voi olla, että untasi muistelet,
tai muuten muistikuvissa liitelet.
No paha ei ollenkaan ole tuo,
jos ilon rintaan Sinulle tuo.
Kai päivä tämäkin hyvä olla voi,
sävelet lempeet sinulle soi.
Niin paljon siihen vaikuttaa tuo,
miten elämää itse arvioi, puntaroi.
Tätä toivon Sinulle ystävä tuntematon,
hymyä, iloa päivääsi suokohon.
Jokainen onnea etsiköön,
jokainen sen myös kohdatkoon.
Iloiten kuljemme päivän tään,
kera auringon hymyä säteillään.
Hyvämieli on tänään mulla,
miten lienee runonurkan ystävät sulla?
Vuosi 2006
Silja voitti kultaa, ei ole nuorena nukkunut, vaan kääntänyt rautaa kuin multaa, salilla hikeensä melkein hukkunut.
Mitä silloin tapahtuu,
kun aurinko kokonan sammuu?
Kenen pellolla kasvaa viljaa ja vihanneksia
missä ota aurinkoa ja rusketat paljaita lihaksia?
Ei sammu aurinko ikinä, on syytä lopettaa vikinä.
Runosuoni mut missä on jutun juoni? Viekö mies riimejä, vai riimit miestä?
Piiperrän tai paaperran
kun eteenpäin menen,
osaan väistellä lammikoiden veden.
Jalkoja en lammikoisssa kastellut
Runoja olen koko aamun ajatellut.
Aion tästä isolle kirkolle lähteä,
ei nänä sanat tässä, ansaitse tähteä.
Hei runorakkaat ja sanojen ystävät.
Minulla on juoni kun heräsi runosuoni.
On paha soutaa, kun paatti vuotaa.
Olispa ämpäri, tai edes äyskäri,
niin veden pois heittäisin ja saaren soutaen kiertäisin.
Kun ei vettä pidä, miksi suren sitä,
että näkisin talon, tai edes pienen valon.
Siellä mökissä on piilossa, tai naapurin vilja siilossa.
se jätkä joka petti minua, taisi pettää myös sinua.
Hän vuokrasi mökin kesäksi minulle lemmen pesäksi.
Nyt en pääse asiaa tukimaan, en petturia poskelle hutkimaan.
Antaisin oikean ja vasemman puhua.
Voimaini kovuus, se ei ole huhua,
Ei mitään kovin pahaa, en antanut sille rahaa.
Parempi on vanhan olla antamatta.
Suuri luojamme antoi sadetta viljalle!
Kuinka nyt käy sen korjaamisen.
Märkä pelto ei kestä koneiden painoa.
Leikataam sirpillä lyhteiksi ja kuhilaille.
Taloja on jäänyt tulvan saartamiksi, lampaat haetttu pois saaresta kun jäivät tulvaan, joessa vesi nousi vuorokaudessa yli metrin, ja muuta kuuluu maaseudulta ja kaupungeista,
Oli aurinko ja oli kuu
oli suukkoja odottava suu.
en nyt kerro mitä minä tein
kun neitosen kammariini vein,
Ei siitä hommasta tuon enempää kuulukaan kertoa.
Pornoa kun netin aalloilla surffaan
ratsastan mustalla melalla afrikkaan
tai rodeota rajua kohti aavaa Preeriaa
Vain taivas on rajana
kun on leikkimieltä
ja suuret kulmunit paljaana.
Finlandiaa tavoittelevasta kokoelmasta Seniilin säkeitä (2026)
On reilua yhä heilua, elokuussa kuin lehti puussa, putoaa maahan muusiksi keväällä otetaan uusiksi.
Ruskaa odotellessa.
Vielä kukki kukkaset,
puut vihertää.
Ilma kuulas,
syksyä ennustaa.
Kohta väreissä loistaa
lehtipuut,
kukat viimeiset kukkii,
on syyskuu.
Tuuli tuimana tuivertaa,
linnut kauaksi katoaa.
Ruskasta kumminkin iloita voi,
vaikka laulu
ei lintujen enää soi.
Luonto käy lepoon
ansaittuun,
taas uudelleen heräten
- uuteen kevääseen.
Näin vierivät vuodet,
kesästä syksyyn,
ruskasta talveen, pakkaseen.
Kunnes uusi kevät
taas alun antaa.
Näin vuodesta toiseen-
jatkamme matkaa.
Kirj. 1.9.2008
Syytön on ihminen jokainen, silti kaikki syntisiä jokainen. Kivaa...
Tekoälyllä kun runoja rustaa
ei mieli lyö mustaa
Aina mestariteoksen saa
ja voi alkaa oottaa Finlandiaa
Melankoliaa kesän lopulla.
Pöytälaatikoiden kätköissä on aarteita.
Paljon rakkaudesta kertovia lauseita,
joita mikään aika ei voi haalistaa.
Kukaan ei julkisiksi voi niitä salistaa.
Jotain kevyttä ja hiukan roskaa.
Haalistuneita ja muuta moskaa
voi tänne jakaa palstan täytöksi
kun muuhun eivät kelpaa käytöksi.
Olkoon vaikka kuinka pientä,
tai kopassani sata kehnäsientä,
joita matsukoiksi kiinassakin sanotaan.
Ei sienet mene painotalossakaan ladontaan.
Lauseita ja sanoja, virkkeitä ja kanoja.
Pidä lauseet, hävitä kanat.
Elokuun vimppa päivä, kesästä muisto jäljellä häivä.
Vimppa on vinossa, Viimeinen on Vika!
Elokuun viimeinen päivä ja minulle tämä on onnea ja iloa, minulla oli niin hyvät vanhemmat, että sotien ja köyhyyde nohessa kasvattivat minusta muita kunnioittavan ja kunnollisen kansalaisen.
Olen saanut jalöytänyt sen mitä olen elämästäni etsinyt.
Taiteellisuus ja unelmoiva minuus, joka ei pienistä ole lannistunut, koska minut kasvatettiin kohtaamaan vastamäetkin valittamatta.
Olin tie ja polku,
olin pelto ja metsä,
ja niissä olin elävä mieli.
Lauloin lintuna,
olin tielläni kivenä,
ja aurinkona kaiken yllä.
Valona omalla tielläni.
Ajatuksissa syntyvät sanatkin.
Muistan kuinka joku sanoi että kantaa sanoja.
Minulla sanat painavat mielessä ja olishan se kiva vähän paim´noa alentaa, mutta ei tänne häiriköiden joukkoon kannata ruutia tuhlata.
Laita tänne vaan runoa, lauseita koita punoa.
Kuka täällä nyt häiriköi? Ellet sinä, kun kerran "sanat paianvat".
Kannan kassillisen sanoja kerrallaan
jätepaperiin joutavat ne joita jaellaan
joka kotiin joka kylässä ja kaupungissa
eikä monikaan löydä ostettavaa niissä mainoksissa.
Leipä on samaa tuotetta joka kaupassa
ei sen laau muutu maksetussa mainoksessa.
Syyskuu; on kurjet suon jo jättäneet on metsät hiljenneet, ja kaupunkien kasvot kylmenneet. (H.H)
Aivan kesäisen hieno päivä oli tänään. Metsä vieressäni / takanani ei ollut hiljainen ollenkaan. Harmittelin, kun en tunne lintujen ääniä, kun se oli niin metkan kuuloista.
Upea aamu täällä rannikolla, harvinaisen tyyntä aurinko paistaa, +13.
Luojan kämmenellä lepää luotu,
henkiin herää kaikki hengen saaneet.
Kaikki joille täällä elämä ja järki on suotu
ovat ehkä levollisina yönsä maanneet.
Tässä istun täydet unet nukkuneena
kahdeksan on tunteja nyt saanut unta.
Helppo tässä aamiaisen jo nauttineena
uutisista kuulla kuinka elää yhteiskunta.
Tiistai aamu syksy tuli hiljaa kuin haamu, toinen päivä syyskuuta eipä mulla muuta.
Yhä on lämmin ilma vaikka syyspimeys.
Mikä pimeys? Päässäsi(kö?). Kirkas, kaunis aurinkoinen päivä. Tuuli kyllä vilvoitti.
Oli tosi pimeää yöllä kun pyöräilin eilen. Huomaa se viestini lähetysaika.
Sori. Pyöräilit yöllä. Tosin olen nähnyt liikenteessä muitakin uhkarohkeita.
On se ilmoja pidellyt.
Kaukaa nouse aurinko,
tiedätkö kuinka on pitkä sillä matka?
ja eilen oli jo lunta maassa.
Rakeita sulaan maahan,
suksikeliksi sanoi
ja parempää säätä anoi
se joka kesärenkailla ajoi
ja ruokalähetyksiä jakoi.
On mielessä aina Riikka
hän Suomen pelastaa
On viinilasi toisessa kädessä
toisessa sakset
Näin nautitaan leikkauksen hetelmistä
vanhuksetkin saa jatkaa leveästi elämistä
Sä kauniin tulevaisuuden näät eessäs
kun äänestät peeäs!
Älä iki mailmassa kuuntele tämän palstan akitaattoreita
ne ovat vain yliannoksen jonkun lupauksen antaneista nauttineita,
juoksevat laumoina pitkin kujia ja katuja huutaen p.skan nimeä
ja luulevat, että kaikki halauvat sitä hulluutta itseensä imeä.
Ei kuunnella eikä totella. Lahkosaarnaajat paasaa turhaan.
Lauantai iltaa vietän mäkin, ihan niinkuin säkin.
Haulla: Puhumattomia sanoja. Löytyi sattumalta!
Oi, kuinka ihanaa sanailua.
Joukossa pelkkää ivailua.
Ei anneta haitata moisen,
avaan uuden sman moisen.
Ei kiiku, mutta tulee uusi ja syyölinen on tässä.
valhetta
ne poistetut EI ollu sääntöjen vastaisia,
ne varasti joku omaan yritykseen kirjoittaa oma runo kirja,
siis vars pitkäkyntinen on ollu poistojen takana !!
haloo se on poliisi asia,,