Noin reilu vuosi sitten päätin että nyt aloitan uuden elämän tavan, kuntoilen ja laihdun!olin silloin 17-vuotias,54 kiloinen ja 163cm pitkä. Tavoite paino oli 50kg. Siihen aikaan oli paljon riitoja poikakaverin kanssa ja yritin tietenkin olla sille mieliksi näyttää hyvältä ja halusin vain timmimpään kuntoon. Karsin ruokavaliosta kaikki turhat sokerit,rasvat ja vaaleatjauhot pois. Aloin harrastaa runsaasti liikuntaa ja paino tippui kohisten. Viime kesänä painoin 45kg ja myönsin itselleni että ruoka ja kalorit hallitsevat elämääni. En ollut kesällä paljon kotona ja syksyllä kun alkoi koulut poikakaverin kanssa meni poikki ja oli vaikeaa. Äitini oli minusta huolissaan ja itki monet yöt. Sillon päätin että nyt laihutus sai riittää ja että lihotan 50kg. Kerroin asiasta koulu terveydenhoitajalle, kävin jonkin aikaa psykiatrilla ja punnituksessa kunnes paino kulki 48-50kg välillä... tuntui vain että haluan olla laiha ja suhtautumiseni ruokaan ei muuttunut yhtään... harrastin vähän väli omia ihme diettejäni jonka seurauksena välillä ahmin ruokaa hillittömästi jonka jälkeen tuli tosi huono oma tunto ja pakotin itseni oksentamaan ja käytin ulostuslääkkeitä, sairastuin bulimiaan. Nykyään paino kieppuu siinä 50 kilossa ja ruuan kanssa on jatkuvasti ongelmia...välillä bulimikko käyttäytyminen vaikempaa...en enää tiedä miten kauan jaksan tätä syömisrumbaa...kertokaa miten olette selvinneet syömishäiöistä ja muutenkin omista kokemuksista. Kiitos jo nyt! ja hauskaa kesän alkua kaikille!
syömiskierre
ikuinen laihduttaja
172654
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Sun ongelma kuulostaa aika tavalla siltä, mihin mun elämä tulee lähikuukausina/viikkoina valumaan. Olen alkanu harrastaa n. kuukaus sitten ihan himona liikuntaa (ainaki 1h päiväs) ja sitte on samalla ahmimispuuskia! Eli vaikka kulutan ihan sikana, silti syön kaiken takaisin. Olen pari kertaa yrittänyt oksentaa, mutta vielä ei ole siihen mennyt. Eli ongelma tulee ennemmin tai myöhemmin. Olen nyt 48kg, 162cm ja haluan laihemmaksi, keinolla millä hyvänsä, eli otan kesälomalla itseäni kiloista kiinni ja laihdutan. Ja niinkuin sinä sanoit, et tiedä miten kauan jaksat, minulla tämä on alkamassa, mutta sairainta on se, etten HALUA lopettaa...
siis mitä?!!?!??!? 162cm/48kg. siis tajuuzä et sä oot liian laiha. ennemminki alipainonen mitä ylipainonen. siis sä ET SAA laihduttaa!!! jos sä laihdutat ni sulle tulee anorexia. eixe oo pahempi ku bulimia??? jos sul on bulimia ni sä voit tulla tulevaisuudessa vaik raskaax mut jos sä meet anorexia kans liian pitkälle ni sä et voi saada ees lapsia. siis älä ihmeessä laihduta!!!
Ei millään pahalla, mutta toi on jo ihan sairasta. Kirjoituksesi perusteella tajuat että sinulla on ongelma,eiköhän sinun pitäisi tajuta jo mennä hoitoon ennen kuin on liian myöhäistä!! Olet jo melkein laiha kuin lyhtypylväs ja kuka poika haluaa langanlaihaa tikkua?? Ei kukaan.Naisella pitää olla muodot kohdallaan ja terveys ennen kaikkea. Itse olen 160/55 ja olen todella tyytyväinen itseeni!!En ole liian laiha enkä myöskään lihava ja muodotkin on ihan kohdallaan. Syön terveellisesti ja harrastan terveellisissä merkeissä liikuntaa ja pysyn hyvässä kunnossa. Eikä pojistakaan ole huolta!! Ota nyt järki käteen!!!!!
Mene hoitoon jo nyt!yritä edes!vaikka sekään ei aina auta! tiedät itsekkin että olet laiha! vaikka me ollaan samanlaisia, haluan silti huolehtia muista... aluksi se on kieltämättä hauskaa kun kokeilee omaa itsekuria! sun elämä menee tästä pilalle! vaikea sitä on lopettaa tijän sen!KERRO SIITÄ EES JOLLEKIN SUNKAVERILLE!!!!!
Arvaa vaan, kuin monta kertaa oon yrittäny hokee tota ittelleni... Mut jotenki en vaa välitä, ku "täytyy olla vaa muille silmäniloksi". Kauhee klishee... Anorexiaa mulla ei oo (vielä) mutta oon kyllä ihan sairas liikuntahullu (jopa 3h päiväs). Enkä oikee tajua, et jos menee liian pitkälle, se vaikuttaa mun tulevsisuuteen...
No olen kertonut parhaalle kaverilleni, sillä on ollu anorexia pari vuotta sitten. Sillon (8-luokalla) mä jotenkin ihailin sitä ku se oli niin laiha (en tienny sillon et sillä oli anorexia), ja nyt oon ite jääny siihen koukkuun...
Jos viitsittäis ottaa ensin selvää asioista ja sitten vasta opettaa muita...Eli myös bulimian fyysisinä seurauksina saattaa olla amenorrea eli kuukautisten poisjäänti. Näin ollen myös bulimiasta voi olla seurauksena lapsettomuutta, mikä on luonnon kannalta varsin viisasta, sillä bulimikkoäidin ei ehkä kannata hankkia lasta. Kuukautisten takaisin saanti onnistuu vielä suht helposti, mutta esim. bulimikolla hampaat ja anorektikolla luukato ovat asioita, joiden korjaantumiseen ei syömishäiriöstä paraneminen auta.
heips ikuinen laihduttaja ja muut lukijat! en osaa sanoa onko mulla syömishäiriö, mutta pikkuhiljaa alkaa tuntua siltä.. oon 176cm pitkä ja painan 56 kiloa. mä en pysty ajattelemaan muuta kun sitä, että paljon oon päivän aikana syöny, oonko syöny liikaa, mitä tekis et sais kulutettuu liiat kalorit pois. päivässä syön noin 800 kaloria ja jos tulee syötyä enemmän (tai ainakin tuntuu siltä) niin seuraavana päivänä poistan syömisestä sen määrän. joskus kokeilin oksentamista, n. 4 kertaa, mutta se oli inhottavaa. liikun myös aika paljon, pyöräilen viikottain 60-80 kilometriä, käyn lenkillä lähes joka päivä, jumppaan..ym.. kerran kännissä kerroin kaverilleni tästä jutusta, mutta en muista siitä paljoa eikä sen jälkeen olla asiasta puhuttu.
Toi kuulostaa kyllä huolestuttavan tutulta. Itse ajauduin anoreksiaan kolmisen vuotta sitten juuri vastaavien ajatusten pohjalta. Kokemus oli tosi rankka ja yhä olen itselleni vihainen siitä, että menetin pari vuotta nuoruudestani typerien kalorinvahtailujen takia. Oikeesti: 800 kaloria/päivä?!? Tiedätkö kuinka paljon kaloreita menee jo siihen, että sydämesi jaksaa takoa koko päivän!!? Lisäksi liikuntamääräsi viittaa jo pikemminkin pakkomielteeseen kuin puhtaaseen liikunnan iloon... Tee itsellesi elämäsi palvelus ja mene OITIS jonkun asiantuntijan juttusille! Syömishäiriö ei ala siitä, kun kilot putoavat vaan siitä kun päässä alkaa olla tuollaisia ajatuksia. Eikä se ole ollenkaan leikin asia. Hyvää ruokahalua ja elämäniloa toivotellen...!
Miten sä sait, jos sait ajatuksesi takaisin normaaleiksi?!!? "kamppailen" itsesyyttely ajatusten kanssa ja olen sekaisin. itellä liikunta on tärkeetä, mutta koska olin viikko sitten kipeenä en saisi nyt paljoa liikkua. oon käynyt flunssan jälkeen kolme kertaa lenkillä ja ottaa vähän keuhkoihin... toiseksi en aina "jaksa" urheilla muiden kanssa, alan itkemään... tsemppiä kuitenkin sulle ja auringon paistetta ja lintujen laulua elämään!!!!!
ja jos nyt sitten vielä vakio...50/169
Kilojen puolesta olen kyllä parantunut täysin syömishäiriöstäni, mutta valehtelisin jos väittäisin epänormaalin ruokasuhteen olevan kokonaan takanani. Parin vuoden aikana käydyt keskustelut terapeutin kanssa olivat ainakin mulle tosi hyödyllisiä. Oikeasti -kannatan! Yksin en varmaankaan olisi tullut ajatelleeksi asioita niin paljon, ja oikeasti koittanut metsästää sitä, mistä paha olo, asenteet ja ajatukset kumousivat. Olen oppinut olemaan hyvä itselleni, kuuntelemaan itseäni, vaatimaan vähemmän. Loppujen lopuksi asiat ovat hyvin yksinkertaisia: ihmisen on syötävä riittävästi voidakseen hyvin ja pysyäkseen henkisesti ja fyysisesti kunnossa. Liikunta on mielenvirkistystä, jonka tulisi olla sellaista, että keho nauttii siitä. Sun kehosi on kestettävä monenlaista vielä (toivottavasti) monta vuotta eteenpäin, joten kohtele sitä sen ansaitsemalla tavalla! Kesä on täällä - nauti kesän herkuista ja kesän mahdollistamista liikuntamuodoista. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi turhanpäiväisyyksiin. Koskaan ei tiedä, milloin itse kuolee. Siihen asti on syytä suoda itselleen elämän herkkuja ja kohdella itseään oikein! Kaikkea hyvää elämääsi!!!
(ja 50...hui, miten vähän..)
Hei kaikki kanssa sisaret,voisin kertoa oman tarinani, jos joku vois mua jelpata, rupee ottaa jo päähän tuo sama laulu"syö muutakuin rehuja"ei tuo ole ihmisen ruokaa"!olen 18 vuotias nytten ja mun oma ruuan kanssa kamppailu alkoi 3vuotta sitten kun en saanut tavoitettani läpi(halusin lukioon)jotenka katsoin peiliin ja sanoin:"tyhmä ja läski,sun pitää sitten laihtua,jos kerran muuten en pärjää"jotenka lopetin syömisen.. aloin tiputtelee ruokia..tai söin vain muutaman nokareen perunasta.(olen muuten kasvissyöjä, ollut jo 4vuotta)painoni laski,pahimmillaan se oli 40kg/160cm.nyt se on 48/160.siis nyt syön sentään jotain.. ja välillä ahmin hirveesti, ja sitten muutaman kerran yritin oksentaa, mutta ei onnistunut.syön hirveesti herkkuja, mutta ruokaa en syö lähes mitään. nyt syön kyllä, kun kaverini pakottavat mut syömään, katsovat että mä syön sentään jotain.haluaisin laihtua takaisin sinne 45kg. jossa välillä olinkin, mutta taas lihoin.Siis olenko sairas?!
T:Levoton tuhkimo
Oma tytär kamppailee anorexiaan viittaavien ongelmien kanssa - koko perhe mukana.
Kesti kauan ennenkuin hän itsekään tunnusti ongelmaa joka näkyi kaikille ystäville.
Tietoa asiasta on kyllä täällä netissäkin. Kysymys on vakavasta taudista eikä kenenkään pitäisi leikkiä ja kokeilla itsekuriaan jättämällä normaali ruokailu.
Tyttöjen ja nuorten naisten laihuusihanne on kyllä sairasta laajemminkin. Me miehet emme kyllä tuota laihaa mannekiinityyliä ihaile.
Mun iskä sanoi mulle kolme vuotta sitten usein, että olen läski ja nyt mulla taitaa olla syömishäiriö tosin olen vieläkin painoindeksin mukaan ylipainoinen sillä painoindeksini oli tuolloin yli nelkyt.Paastoon ihan hullun lailla monia kuukausia silleen etten syö lähes mitään ja välillä jos tulee ahmimiskohtauksii niin oksennan.
En ole nähnyt isään vuoteen enkä koskaan enään halua nähdäkkään, sillä se ainakin pitää mannekiini vartaloista, aina telkastakin kun tulee missi kilpailut niin kuolaa niitä katsellessaan.Ja vertailee mua kaikkiin tuntemiinsa tyttöihin ja naisiin.
Sairasta tää on mix mä laihdutan, mutta jotenkin musta tuntuu, että kaikki muutkin ajattelevat musta samanlailla kuin isäni ja sitä en haluu.
Enkä keksinyt mitään muuta ratkaisua kuin tämän syömishäiriön tai itsarin, mut en halua kuitenkaan kuolla sillä en halua jättää mun koiraani ja kahta kissaani yksin.
Välistä kyllä olen kokeillut normaalia ruokavaliodieettiä, mutta se menee ahmimiseksi tai sitten vähitellen ruoka annokset katoavat olemattomiin.
Sinä ONNETON/yksin!Sinun isäsi on sairas,ja tarvitsee hoitoa!Älä ole hänen mieliksi.Oma tyttäreni sairastui syömishäiriöön,hän kamppaili sairauden kanssa muutamia vuosia,mutta luovutti.Jälkeenpäin,liian myöhään selvisi,että hän kärsi siitä,että isä ihaili pieniä ja pyöreitä naisia.Tyttäreni ei kuitenkaan halunut olla sellainen.Monessa muussakin asiassa tyttö koki,että isää on aina miellytettävä,olla mieliksi.Nyt on myöhäistä saada selville asioita,joilla olisi ehkä voitu välttää ikävät seuraukset.Asia on tuskallista kestää.Ole oma arvokas itsesi!Ota yhteyttä esim.nuorisopsykiatrianpolille,kerro isästä ja mitä tunnet häntä kohtaan.Et mieti itsaria,et voi jättää kissoja,koiraa,muita läheisiäsi.Itse itken täällä koiran kanssa ja mietin,hyvästelikö tyttäreni rakkaan koiransa..?!
Moikka Ikuinen laihduttaja!Mäkin haluun ´kovasti vielä laihtua kun olen näin ylen lihava.En tiiä olenko ihan ylipainoinen mutta tällä hetkellä olen n.47kg ja n.165cm.Eli aika lihava vai mitä?Millä saan vielä n.5kg pois?En syö paljon mitään ja kalorit kulutan pois tekemällä työtä.Helppiä?
noilla mitoilla sun painoindeksi on 17,2635..., että siis alipainon puolella. normaali olisi 18,5-24 ja 18,5-19 ei ole edes tavoitepainojen joukossa;). tajuun kyllä, että laihduttaminen tuntuu elämäntehtävältä. itellä oli sama juttu, nykyään en tiedä. lue roomalaiskirjettä=)
hauskaa kesää!