en jaksa enää tätä tuskaa ja paskaa..yritän vaan koko ajan olla iloinen ja normalii mut se ei vaan onnistu...haluun vaan koko ajan kuolla ja menin tänään vetämään viinaa kukkulalle ja se oli lähellä etten hypänny, siellä kulki vaan liikaa ihmisiä...
en vaan jaksa tätä paskaa enää, miksi en vaan voi kuolla lopullisesti pois..kaksi itsemurha yritystä takana ja kaksi sairaalakeikkaa jossa olin yli kaksi kuukautta mut mikään ei onnistu ja kaikki menee vaan hemmetin pieleen.. mitä tahansa teenki niin teen sen aina väärin.. oon sairas paska joka ei ansaitse yhtään mitään enkä ansaitse ruokaakaan, en yhtikäs mitään...mie siis vihaan itteeni niin paljon et oksettaa, en jaksa enää kauan...
en vaan jaksa tätä paskaa enää, miksi en vaan voi kuolla lopullisesti pois..kaksi itsemurha yritystä takana ja kaksi sairaalakeikkaa jossa olin yli kaksi kuukautta mut mikään ei onnistu ja kaikki menee vaan hemmetin pieleen.. mitä tahansa teenki niin teen sen aina väärin.. oon sairas paska joka ei ansaitse yhtään mitään enkä ansaitse ruokaakaan, en yhtikäs mitään...mie siis vihaan itteeni niin paljon et oksettaa, en jaksa enää kauan...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itse olin samankaltaisessa tilanteessa joitain vuosia sitten. Tein seuraavasti:
Annoin itselleni luvan olla täysin välinpitämätön.
En ottanut mitään paineita mistään asioista. En edes siitä, että mikään ei kiinostanut, ei ilahduttanut eikä vihastuttanut.
Viina join aina kun siltä tuntui, aika usein ja söin vain silloin tällöin.
Tärkeintä oli antaa täydellisen välinpitämättömyyden rauhan laskeutua sisimpään.
Noin vuosi meni ja asiat alkoivat taas pikkuhiljaa kiinostaa, aivan itsestään.
Tietysti kaikki on yksilöllistä. Tärkeää mielestäni on ettei yritä olla iloinen tai normaali, koska se ei tilanteessasi ole normaalia.