Selkäydinkanavan ahtauma

Leikkauskutsun saanet muutamaa viikkoa ennen leikkausta. Ennen leikkausta, noin 1 5 vk aikaisemmin, ainakin tällä hva:lla on leikkausta edeltävä käynti ssiraalassa (sairaanhoitaja, fyssari ja lääkäri), jolla käynnillä saa myös ohjeita. Leikkauskutsun mukana itse sain myös jumppaohjeita sekä ohjeita apuvälineitten hommaamisen.

Itsellä oli selkäleikkaus, äkäinen pullistuma ja siitä irronnut irtokappale painoi hermoa. Kyynärsauvoja jouduin jo ennen leikkausta käyttämään ja sen jälkeenkin. Tarttumapihdit on oikein hyvä, ettei tarvi kumarrella. Sukanvetolaitekin oli, mutta en juuri käyttänyt. WC-pytyn koroketta ei ollut eikä suihkujakkaraa.
Taivuttelut eteen ja taakse kiellettyjä leikkauksen jälkeen muutaman viikon.
Nostamisrajoitus muistaakseni kuuteen viikkoon saakka. Muutaman kilon kaupparepun sai laittaa selkään.

Fysioterapiaa en saanut, vain jumppaohjeita terkan fyssarilta. Omalla rahalla tietysti pääsee yksityiselle fyssarille.

Sairaslomaa olisi kirjoitettu neljä viikkoa, jos olisi töissä.

Leikkaus tehtiin nukutuksessa. Sairaalassa yhden yli.

Toivottavasti saat vastauksia nyös ihan samaa sairautta potevilta.

Ihme odottamista taas lekureilla. Toisaalta odottaminen monesti kroonistaa oireita, mutta noissa on suuret riskit, että homma voi mennä dramaattisesti pahemmaksi (kukaan ei halua olla tilastopoikkeus). Siksipä kai leikkauslinja on lähinnä pidätyskyvyn ongelmat tai jalan selvä halvaus. Tuolla alaselassa on keskus (plexus lumbosacralis), josta lähtee hermoja lantionpohjaan ja jalkoihin. Toivottavasti kaikki menee hyvin👍

On hyvin tuttuja juttuja itselle, ja mulla on myös caudaa-oiretta☹️mikä on se kaikkein vmaisin lievempänäkin, eikä vähiten sosiaalisesti.

Monisairas

Minä kärsin takavuosina selkäkivuista seitsemän vuotta, sanottiin vain, että on iskias, jumppaa ja kipulääkkeitä.
Kunnes pääsin sitten hyvälle ortopedille, joka otatti magneettikuvat, ja leikkaus oli edessä. Sitä vielä odottelin puoli vuotta, ja kipu jäikin leikkauspöydälle. Napsivat muutamia niveliä poikki selästä, että kanava vapautui.
Ihminen, potilashan siitä selkäkivusta kärsii, potilaalla menee elämänlaatu heikoksi, ei ne lääkärit siitä välitä, heillä ei ole elämänlaadun kanssa ongelmaa, eivät he kanna sitä kipua, joka on potilaalla.
Julkisen puolen hoitopolku voi todellakin olla pitkä, kestää vuosikausia.

Palataanpa jälleen asiaan. Leikkauksesta on kulunut nyt noin kuukausi ja se meni tiettävästi hyvin. Heti leikkauksen jälkeen selkä oli todella jäykkä, aivan kuin kakkosnelonen olisi ollut selässä pitämässä selkää suorassa. Tätä jatkui varmaan parisen viikkoa.
Pystyin silti kävelemään jollain lailla omin jaloin heti leikkauksen jälkeen, vaikka toki sairaalassa ensimmäinen nousu sängystä tapahtui kävelytuen avustuksella.

Parin ensimmäisen viikon aikana minulla oli kyllä kyynärsauva mukana, kun menin asioille mutta se oli lähinnä henkisenä tukena ja toisaalta varoituksena muille, että näkevät vähän väistää, kun kävely oli kuitenkin alkuun aika varovaista. Porraskävely on onnistunut alusta alkaen kohtuu hyvin ja sitä kyllä kokeiltiin sairaalassakin ennen kotiutumista.

Takareisi kivut ja krampit ovat jääneet kokonaan pois, jalassa jossa on ollut vuosikausia iskias-kipua on ainakin vielä jonkinlaista haamukipua, välillä kipua on ja välillä ei ole. Varpaisiin leikkaus tuntuisi sen sijaan vaikuttaneen vähiten, siellä on jonkinlaista kipua edelleen, tosin alun perinkin kipu siellä on ollut vähäisempää kuin muualla jaloissa ja pakaroissa.
Luultavasti menee vähintään kuukausia ennen kuin tilanne asettuu lopullisiin uomiinsa, uskon että tämä tulee tästä vielä paranemaan, kun hermot tottuvat uuteen tilanteeseen, jossa niillä on enemmän tilaa.

Apuvälineistä sen verran että kyynärsauvoja en sitten paljonkaan tarvinnut, pari ensimmäistä viikkoa niin kuin tuossa jo mainitsin.
Tarttumapihdit sen sijaan oli ihan must have-tarvike. Selkä oli alkuun niin jäykkä ja leikkaushaava sen verran arka, ettei kyykistelystä olisi tullut mitään eikä selkää muutenkaan saanut kauheasti taivutella.

Autolla ajamisen taisin aloittaa puolitoista viikkoa leikkauksen jälkeen.

Täälläkin on kirjoiteltu tuosta terveydenhuollon hidastelusta lähettää potilaita leikkaukseen, vaikka joissakin tapauksessa siihen olisi jo selvä tarve. En osaa sanoa minkä verran kyse on julkisen puolen resurssien rajallisuudesta ja minkä verran muista syistä. Tuolla selässä menee tosiaan hermotusta moneen paikkaan ja on aika lailla onnenkauppaa mitkä hermot jäävät puristuksiin ja kuinka pahasti. Itsellä käynyt siinä mielessä hyvä tuuri, ettei pidätyskyvyn kanssa ole missään vaiheessa ollut ongelmia.

Justus

Laitan vähän vielä päivitystä kun 3 kuukautta mennyt leikkauksesta. Mitään dramaattista ei ole tapahtunut mutta jotain pienenpientä edistystä kuitenkin.
Kipu säteilee edelleen toiseen jalkaan kun joutuu olemaan pidempään jalkeilla ja erityisesti jos joutuu seisomaan pidempään paikallaan. Olen palannut jo takaisin töihin mutta lyhyemmällä työajalla.

Aikanaan kun minulla oli vielä kiusana lähinnä välilevyn pullistuma siihen auttoi tosi paljon se kun vahvistin vatsalihaksia, niinpä nytkin jo aika varhaisessa vaiheessa yritin alkaa kokeilla pystynkö tekemään vatsalihas harjoituksia. Yritin sitä ensimmäisen kerran jo n. kuukausi leikkauksen jälkeen – ja se yritys loppui heti alkuunsa kun tuo harjoitus provosoi kipua jalkaan niin pahasti ettei siitä tullut mitään ja kipu jatkui pahana useamman päivän senkin jälkeen joten luovuin siitä suosiolla sillä kertaa. Vasta jotain 2,5 kk leikkauksesta pystyin aloittamaan vatsalihasten harjoittamisen kevyesti kun kipu jalassa ei enää mainittavasti lisääntynyt harjoituksen seurauksena. Varovaisesta alusta lähtien olen hieman jo lisännyt harjoitusten määrää. Samalla olen yrittänyt muutenkin vähän voimistella ja venytellä.

Rehellisyyden nimessä on silti mietittävä sitäkin että tilanne ei välttämättä tästä tule mainittavasti enää paranemaan.

Olen silti ajatellut että jos noin vuoden kuluttua leikkauksesta tilanne ei ole juuri muuttunut paremmaksi niin sitten voi ehkä vielä yrittää päästä ortopedin pakeille ja magneettikuvaan ja katsoa olisiko sinne selkään jäänyt joku paikka mikä vieläkin painaa hermoa ja voisiko sille tehdä jotain.

Mutta ymmärrän silti sen että pahimmassa tapauksessa voi käydä niin että voin joutua jäämään osa-aikaiselle eläkkeelle jos tilanne ei tästä muutu. Ja jos menee pahemmaksi niin voi olla että sitten kutsuu kokoaikainen eläke. Haluaisin kuitenkin jatkaa vielä työelämässä jos mahdollista.

En tiedä mitä tulee tapahtumaan mutta olen jo sen verran oppinut elämästä että se tehdään mikä voidaan, lopun edestä ei kannata liikaa murhetta kantaa jos sitä ei voi muuttaa. Tilanne voisi olla paljon huonompikin pystyn kuitenkin kävelemään aika hyvin.
Justus