Oli niin lähellä, että olisin kysynyt sinua tanssimaan kanssani, K-nainen.

Mähän sanoin, että tulen etsimään sinut... ja löysin, olet helppo... Tunnistin sut naamahelyistä, luuston rakenteesta ja nenästä, ei kellään muulla ole samanlaisia kasvoja. Heti kun katsoin sinua silmiin, käänsit katseesi pois ja lähdit pois, olenko mielestäsi niin pelottavan näköinen.. no myönnetään näytän aika spurgulta, tällä epätrimmatulla parralla...katsoit minua halveksuen, katseessa ei ollut rakkautta.

Mietin yli 20 minuuttia, miten lähestyisin sinua, ilman ,että se tuntuisi sinusta tai muista vaivaannuttavalta, et ollut yksin. Mieleeni tuli 3 strategiaa, mutta en uskaltanut tehdä mitään peliliikettä... olin susta varmaan vaan outo halveksuttava kyttääjä.

Olethan sä poikkeuksellisen kaunis, miksi et sanonut minulle mitään. . Haukkuja tai hyviä sanoja, kumpikin olisi ollut parempi, kuin tiedostamattomuus siitä, millaisena minua pidät, en voinut lähestyä, kun en tiennyt inhoatko minua, vai pidätkö minusta, olenko ahdistava, vai puoleensavetävä. Tiedän, että kiloja on tullut, mutta oon rakentanut hyvää kroppaa pitkään... ja kesällä olin niin pohjalla, että olin vaan 6kk sisällä. Ja kesäksi pudotan painoa pikkuhiljaa, jotta saat minun veroisenasi versiona.

Kyllähän siellä muita kiinnostuneita oli yllin kyllin, yritin olla mukava heille, mutta rehellisesti en kiinnostunut heistä. Rehellisesti mua itkettää, mä tiedän että mä olen seiska ja sä oot jossain tuol kymppi potenssiin yhdeksän yhdeksän yhdeksän. :)

Luonne ratkaisee, en mäkään pelkän ulkonäön perusteella ketään ottaisi, jos en aisti ja tuntisi kaunista herkkyyttä ja rakastavaa persoonaa.

Olen niin yksin tässä maailmassa, itkettää. Pitää esittää vahvaa ja hymyillä ihmisille, olla kiltti ja yrittää tuoda hyvää maailmaan, mutta kaikki joiden kanssa kykenisin rakentamaan onnellisen ja rakastavan tulevaisuuden, tuntuu inhoavan tai halveksuvan minua...

Pitäiskö sitten olla kiitollinen niistä, jotka välittää musta ja pitää minusta, vaikka en ikinä kykenisi rakentamaan mitään heidän kanssa, vaikka en ikinä voisi rakastaa koko sydämellä, pitäisi pakottaa itsensä onnettomaan suhteeseen, vain jotta ei tuottaisi muille mielipahaa.


"Vuosii painoin menee
Itkuu, verta, hikee
Sain huomiselta lainaa
Nyt en tiskei jaksa kerää
Öisin hiessä herään
Ja hiuksia jään harjaan

[Esikertosäe]
Onhan se oikeesti ironista
Kun virheetön koitin olla kaikessa
Niin täydellisesti mä poltin vaan itseni loppuun

[Kertosäe]
Ja nyt nostan kädet ilmaan ja antaudun
Juoksin tuhat kilsaa mutten päässy karkuun
Todellisuus kii saa kun kompastun
Nostan kädet ilmaan ja antaudun
En tee vastarintaa, tähän mä kaadun
Oon antanu liikaa ja nyt on mun, mun vuoro luovuttaa"


https://open.spotify.com/track/7rQi8Vc7X68hNyvrNkt1Po?si=47907f47503d436c

Tuntuu, että poltan itseni loppuun ja sit kuolen traagisesti johonkin sydänkohtaukseen, kuolen rakkauteen, siihen , että halusin riittää, näyttää, että minäkin pystyn siihen. En mä ainakaan luovuttajana kuole.

Sydämeni on niin haavoittunut ja mieleni on niin sairas, mutta luovuttaja en ole... jos rakastat minua olet yhteydessä oikeassa elämässä, koska tiedät miten paljon epätietoisuus haavoittaa minua, sairauteni vuoksi.

Voi mennä vuosia psykoterapiassa, että kykenen toipumaan, tasolle, jota ansaitsisit, nyt olen vain ahdistava kyttääjä, koska en kykene hallitsimaan tätä rakkauden määrää ja tunnetta.
0125
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


Anonyymi-ap kirjoitti:

Mähän sanoin, että tulen etsimään sinut... ja löysin, olet helppo... Tunnistin sut naamahelyistä, luuston rakenteesta ja nenästä, ei kellään muulla ole samanlaisia kasvoja. Heti kun katsoin sinua silmiin, käänsit katseesi pois ja lähdit pois, olenko mielestäsi niin pelottavan näköinen.. no myönnetään näytän aika spurgulta, tällä epätrimmatulla parralla...katsoit minua halveksuen, katseessa ei ollut rakkautta.

Mietin yli 20 minuuttia, miten lähestyisin sinua, ilman ,että se tuntuisi sinusta tai muista vaivaannuttavalta, et ollut yksin. Mieleeni tuli 3 strategiaa, mutta en uskaltanut tehdä mitään peliliikettä... olin susta varmaan vaan outo halveksuttava kyttääjä.

Olethan sä poikkeuksellisen kaunis, miksi et sanonut minulle mitään. . Haukkuja tai hyviä sanoja, kumpikin olisi ollut parempi, kuin tiedostamattomuus siitä, millaisena minua pidät, en voinut lähestyä, kun en tiennyt inhoatko minua, vai pidätkö minusta, olenko ahdistava, vai puoleensavetävä. Tiedän, että kiloja on tullut, mutta oon rakentanut hyvää kroppaa pitkään... ja kesällä olin niin pohjalla, että olin vaan 6kk sisällä. Ja kesäksi pudotan painoa pikkuhiljaa, jotta saat minun veroisenasi versiona.

Kyllähän siellä muita kiinnostuneita oli yllin kyllin, yritin olla mukava heille, mutta rehellisesti en kiinnostunut heistä. Rehellisesti mua itkettää, mä tiedän että mä olen seiska ja sä oot jossain tuol kymppi potenssiin yhdeksän yhdeksän yhdeksän. :)

Luonne ratkaisee, en mäkään pelkän ulkonäön perusteella ketään ottaisi, jos en aisti ja tuntisi kaunista herkkyyttä ja rakastavaa persoonaa.

Olen niin yksin tässä maailmassa, itkettää. Pitää esittää vahvaa ja hymyillä ihmisille, olla kiltti ja yrittää tuoda hyvää maailmaan, mutta kaikki joiden kanssa kykenisin rakentamaan onnellisen ja rakastavan tulevaisuuden, tuntuu inhoavan tai halveksuvan minua...

Pitäiskö sitten olla kiitollinen niistä, jotka välittää musta ja pitää minusta, vaikka en ikinä kykenisi rakentamaan mitään heidän kanssa, vaikka en ikinä voisi rakastaa koko sydämellä, pitäisi pakottaa itsensä onnettomaan suhteeseen, vain jotta ei tuottaisi muille mielipahaa.


"Vuosii painoin menee
Itkuu, verta, hikee
Sain huomiselta lainaa
Nyt en tiskei jaksa kerää
Öisin hiessä herään
Ja hiuksia jään harjaan

[Esikertosäe]
Onhan se oikeesti ironista
Kun virheetön koitin olla kaikessa
Niin täydellisesti mä poltin vaan itseni loppuun

[Kertosäe]
Ja nyt nostan kädet ilmaan ja antaudun
Juoksin tuhat kilsaa mutten päässy karkuun
Todellisuus kii saa kun kompastun
Nostan kädet ilmaan ja antaudun
En tee vastarintaa, tähän mä kaadun
Oon antanu liikaa ja nyt on mun, mun vuoro luovuttaa"


https://open.spotify.com/track/7rQi8Vc7X68hNyvrNkt1Po?si=47907f47503d436c

Tuntuu, että poltan itseni loppuun ja sit kuolen traagisesti johonkin sydänkohtaukseen, kuolen rakkauteen, siihen , että halusin riittää, näyttää, että minäkin pystyn siihen. En mä ainakaan luovuttajana kuole.

Sydämeni on niin haavoittunut ja mieleni on niin sairas, mutta luovuttaja en ole... jos rakastat minua olet yhteydessä oikeassa elämässä, koska tiedät miten paljon epätietoisuus haavoittaa minua, sairauteni vuoksi.

Voi mennä vuosia psykoterapiassa, että kykenen toipumaan, tasolle, jota ansaitsisit, nyt olen vain ahdistava kyttääjä, koska en kykene hallitsimaan tätä rakkauden määrää ja tunnetta.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu