sain just kuulla et mun sedällä on mahasyöpä ja se leikattiin,mut mitään ei oo enää tehtävissä..elinaikaa on puolesta vuodesta kahteen vuoteen.. =( mä en tajua miten selviän ku se on mulle tosi rakas =( itken varmaan joka päivä ku on niin sairaan paha olla =(
miten selviän?
kehäkukka
81142
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Muistoja ei vie kukaan kuitenkaan pois. Jaksamista sinulle.
jaksamista tässä tarvitaan.näin setäni eilen ja se oli kyl menny tosi pahaan kuntoon..ja huomasin et sillä oli kipuja..hirveetä ku ei voi auttaa,kattoo vaan sivusta ku toinen kärsii =(
Voimia sinulle näinä raskaina aikoina! itselläni on sama suru ystäväni takia. Mieheni sisko 35v vasta, sairastui syöpään 2,5 vuotta sitten, heti synnytyksen jälkeen. Nyt syöpä on levinnyt pahasti eikä hoitoja enää anneta. Hän on todella huonona, vasenpuoli halvaantuneena. Hänen äiti ja isä hoitavat häntä kotona. Aviomies hoitaa heidän kolmea tytärtä omassa kotona ja käyvät usein katsomassa. Itse kävin tänään häntä katsomassa, hetken aikaa vain jaksoi tuettuna istua, sitten vain nukkuu. Voimia tämä vaatii!!! Koeta jaksaa sinäkin!!!
sullekkin!ei tämmöstä tuskaa toivo ees pahimmalle vihamiehellensä.nyt pitäis vaan pystyä menee kattoon sitä ku vielä voi..vaikeeta tulee oleen,mut pakko ettei sitten kaduta jälkeen päin.
olen menettänyt jo yhden sukulaiseni viime marraskuussa syöpään ja noin kaksi viikkoa sitten sain tietää että isälläni on syöpä.
Voisin sanoa siis että ymmärrän. Toisaalta tuntuu että en jaksa itse ymmärtää että minulta viedään kaksi sukulaista tälla tavoin.
tää elämä kyl on välillä niin hirveen epäreilua =( jaksamisia myös sulle!
Kehäkukka, paras ystäväni kuoli keuhkopussin syöpään pari vuotta sitten. Hän sanoi minulle,
että pahinta kaikesta oli se tunne, että tuottaa
niin paljon surua muille. Hän ainakin tykkäsi
eniten jutella minun ja muiden kanssa, joiden
kanssa saattoi jutella mukavia asioita. Niiden
kanssa, jotka epätoivoisina itkivät, hänen oli
paljon raskaampi olla. Vuosi tai pari on sentään
aika pitkä aika.
Eli jos vain suinkin voit, juttele hänen kanssaan
mukavia - ja itke jossakin muualla. Ja muista
ehdottomasti kertoa hänelle se, että hän on
sinulle tosi rakas. Semmoiset asiat lämmittävät
uskomattoman paljon mieltä kaikkien kipujen keskellä.
kiitos,en tullut ajatelleeksi.