Vangin vaimokkeen ahdistus

Tapasin elämäni miehen. Hän kertoi heti, että jossain vaiheessa on tulossa oikeudenkäynti ja saattaa joutua vankilaan. Kysyi että olenko valmis siihen. Olin..
..tai niin luulin.

Elettiin onnellisena kaikista muista elämän mutkista huolimatta 2 vuotta.
Molemmat tunsi löytäneensä loppu elämän kumppanin.
Kunnes tuli oikeudenkäynti. Ensin ravaaminen oikeudessa, sitten tuomion saamisen odottelu.
Tuohon meni kuukausi.

Mies pysyi rauhallisena, tiesi ettei mitään ollut tehtävissä. Oikeudenkäynti oli pelkkää mestausta. Minä panikoin ja itkin, yritin pysyä järjissäni, vaikka ahdisti koko ajan.

Sitten tuli tuomio sähköpostilla 🙄.
11 vuotta.
Joo. 😓

Epätodellinen olo. Mitä, miksi, milloin, oikeastikin, miten kaikki tapahtuu??
Itkin monta tuntia mieheni sylissä. Tuntui että elämä loppuu nyt.

Tuomion ohessa luki vankilaan meno päivä, huh vasta kk päästä. Onneksi hetki vielä yhdessä. Asianajajan kanssakin piti soitella sit maanantaina.

Iltalenkille yhdessä lähtiessä, kaksi vartijan näköistä miestä tuli vastaan ja sanoi että nyt tulet meidän mukaan ja lähdet vankilaan.
Mies oli lukihäiriöisenä lukenut sähköpostista väärin.

Kamat kasaan ja heippa. Molemmin puolin sanottiin "Koeta jaksaa vahvana". Halattiin pitkään ja pussattiin.

Vartijat oli hyvin välinpitämättömiä. "Saattehan te sit jossain välissä soiteltua ja nähtyä" 🙄. Hei kiitti, paljon lohdutti. Lähtiessä toinen niistä huusi että "Koetahan pärjäillä".
Ihmetytti ettei huomioineet sitä että olin yksin ja itkin paniikinomaisesti. Ei mitään "kriisiapua" tai tukiyhdistyksen numeroa.

Joo itkin yöt ja päivät. Tyttöni totutti jo hieman arkeen. Silti tunne ihan kuin puuttuisi jalat ja kädet. Koko ajan pinta hengitystä. Täysin rakkaudeton olo, iloton ja surullinen. Välillä vihainen. Migreeni kesti viikon putkeen. Tyhjä, olematon, tunteet haihtunu. Mulla ei ole enää mitään.

Ei oo mitään tietoa milloin siitä kuuluu. Milloin pääsen käymään. Miten se jaksaa siellä. Eihän sitä satuteta siellä. Eihän se unohda meitä.

Syytä, miksi sinne joutui, ei tarvitse tässä mainita. Syytön kuitenkin on minun mielessäni.
Tämä nyt vain sattuu meille. Paskoja ihmisiä sattuu tulemaan elämään ja sitten ne aiheuttaa pahaa.

Halusin vain kertoa tän, koska kohtalovaimoja varmaankin on.
Tää on vain asia josta ei puhuta.

Tälleen alkoi tämä osa elämää. Toivottavasti aika kuluis nopeasti.

- Vailla murua ry.