Olen pakkomielteinen, koska ajatus siitä, että saisin rakastaa omana itsenäni peittelemättä

Rakkauttani, tunnettani ja todellista luontoani, on niin absurdi ja kaukana todellisuudesta. En ole tarpeeksi ulkoisesti, henkisesti tai edes energisesti. (Energisesti oon kyllä pallosalama )

Se, että joku kykenisi minua rakastamaan omana herkkänä , aitona itsenäni, ja pitäisi minusta, ulkoisista virheistä tai täydellisyytömättömyydestä huolimatta, olisi niin outoa ja vierasta.

Se, että saisin rakastaa ja kokea onnen sellaisen ihmisen kanssa, josta pidän täysin, joka on kuin luotu mulle, jolla on omat virheet, mut täydellinen mulle, ihana persoona ja ulkonäkö viehättää täysin, ei tarttis miettiä, antaa tunteen virrata.

Se ajatus on niin kaukana todellisuudesta? Maailma on paha ja julma, mun käsitys rakkaudesta on naivi, puhdas, ja niin kaunis. En halua olla onnettomassa suhteessa, tai epäröidä tunteitani. Tunteen pitää olla varma...

En myöskään osaa tai kykene kehittymään sillä tahdilla, että pääsisin sille, tasolle, jota potentiaalinen kaivattuni vaatisi, kaksi täydellistä ihmistä.

Potentiaali on vaikka mihin, mutta terapiassa pitäisi käydä pitkään, jotta kykenisin prosessoimaan tunteita tavalla, joka olisi normaalia, moni ei sitä voi sietää, tai ymmärtää...

Kuinka kauan joudun vielä peittelemään ja laimentamaan itseäni, kun haluaisin olla vaan mä (miinus trauma ja haittakäytös)
10292
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 10

Vanhimmat

Hullu

Äänestä
  • Tyypillinen ihmisen vastaus.

    Ohi.

    1Äänestä

  • Kerroitko proosatäti että mistä palstaäijän virkkeestä tällä kertaa ahdistuit väkinäisesti?

    Äänestä

  • Anonyymi00004 kirjoitti:

    Kerroitko proosatäti että mistä palstaäijän virkkeestä tällä kertaa ahdistuit väkinäisesti?

    Eli sinä maaninen ääliö, jonka elämän kiintopiste on ollut vuosia narsistin lapsellinen raivo, joka oikeuttaa lässyttämään mitä tahansa. Tuhosit jo itsesi kun halusit tuhota toisen sitä saa mitä tilaa

    Äänestä

  • Anonyymi00005 kirjoitti:

    Eli sinä maaninen ääliö, jonka elämän kiintopiste on ollut vuosia narsistin lapsellinen raivo, joka oikeuttaa lässyttämään mitä tahansa. Tuhosit jo itsesi kun halusit tuhota toisen sitä saa mitä tilaa

    Sit nää tällaiset *laavaa palstalla* vuodatukset:

    VOISITTEKO OKSENTAA SEN VIESTIN
    IRRALLISENA VIESTINÄ, tonne alas,
    EI VASTAUKSENA JOHONKIN.

    TOI on niin tokutonta.

    Viesti: päivää, tänään on pilvistä.
    Vastaus: sinä staanan…..narsisti, lässyttää, raivo, hullu, tuhota….*kaikkea negatiivista*.

    Toi on niin kahelia.

    Jos tuntuu noin negatiiviselta,
    vuodata se mieluummin
    irrallisena viestinä.

    Tonne alas. Ketjun perään.

    Äänestä

  • Anonyymi00005 kirjoitti:

    Eli sinä maaninen ääliö, jonka elämän kiintopiste on ollut vuosia narsistin lapsellinen raivo, joka oikeuttaa lässyttämään mitä tahansa. Tuhosit jo itsesi kun halusit tuhota toisen sitä saa mitä tilaa

    ja sä luulet että minä taas kirjoittelen sinulle
    Olet melkoisen itserakas

    Äänestä

Kuvailit rakkaustunteen sellaisena
kuin se on.

Se alkuperäinen ja millaisena se koetaan ihmisen elämässä.

Miltä noiden kahden ero tuntuu
Harvoin näkee kirjattuna,
moniko edes tajuaa…muistaa

Äänestä

Ei sinua kukaan rakasta. Kävelet oidosti

Äänestä

Täällä taas oletetaan tietävän toisen ihmisen tilannetta ja asioita. Olette sairasta sakkia. Toivon että pääsette hoitoon.

Äänestä
  • Ei kukaan tiedä mitään,
    ei edes kuvittele.

    Hajaantukaa, ei ole mitään nähtävää.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi-ap kirjoitti:

Rakkauttani, tunnettani ja todellista luontoani, on niin absurdi ja kaukana todellisuudesta. En ole tarpeeksi ulkoisesti, henkisesti tai edes energisesti. (Energisesti oon kyllä pallosalama )

Se, että joku kykenisi minua rakastamaan omana herkkänä , aitona itsenäni, ja pitäisi minusta, ulkoisista virheistä tai täydellisyytömättömyydestä huolimatta, olisi niin outoa ja vierasta.

Se, että saisin rakastaa ja kokea onnen sellaisen ihmisen kanssa, josta pidän täysin, joka on kuin luotu mulle, jolla on omat virheet, mut täydellinen mulle, ihana persoona ja ulkonäkö viehättää täysin, ei tarttis miettiä, antaa tunteen virrata.

Se ajatus on niin kaukana todellisuudesta? Maailma on paha ja julma, mun käsitys rakkaudesta on naivi, puhdas, ja niin kaunis. En halua olla onnettomassa suhteessa, tai epäröidä tunteitani. Tunteen pitää olla varma...

En myöskään osaa tai kykene kehittymään sillä tahdilla, että pääsisin sille, tasolle, jota potentiaalinen kaivattuni vaatisi, kaksi täydellistä ihmistä.

Potentiaali on vaikka mihin, mutta terapiassa pitäisi käydä pitkään, jotta kykenisin prosessoimaan tunteita tavalla, joka olisi normaalia, moni ei sitä voi sietää, tai ymmärtää...

Kuinka kauan joudun vielä peittelemään ja laimentamaan itseäni, kun haluaisin olla vaan mä (miinus trauma ja haittakäytös)

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu