Asuisitko mieluummin meren/järven/joen rannalla isossa omakotitalossa maaseudulla?
Vai hikisen nihkeässä kerostalokämpässä Helsingin keskustan tuntumassa?
Ja missäpäin Suomea mieluiten asuisit?
Vai hikisen nihkeässä kerostalokämpässä Helsingin keskustan tuntumassa?
Ja missäpäin Suomea mieluiten asuisit?
Vastaukset 21
Vanhimmat
..ois kissoja, koiria, poro ja lampaita pihamaalla.. Ja tietysti iso tontti.. Ja hirsitalo tai punatiili.. Ja Hesaan matkaa 30minuuttia..
Heh, tollaista ei oo varmasti olemassakaan..
kysymys. Hikinen ja järvenranta=)
Noh, mä ottaisin tällä hetkellä valoisan, parvekkeellisen asunnon kaupungin keskustasta.
Kesällä on kiva käydä maalla, mutta talvella siellä ei ole juurikaan mulle mitään. Ja kesälläkkin riittää se pari viikkoa.
näin:
Valitsen sen hikisen nihkeän Helsingin kerrostalon ja vieläpä meren rannalta. Jos ei kysyjälle tullut mieleen niin myöskin Helsingissä on yllättävän lähellä vettä. :) Ja erittäin upeat näköalat. En ikipäivänä voisi kuvitella asuvani HIKISEN NIHKEÄSSÄ maatalossa keskellä ei mitään vaikka luonnosta ihan tykkäänkin. Luontoa tärkeämpänä itselleni pidän kuitenkin kulttuuria. Musiikkia, teatteria, taiteita ja jopa urheilutapahtumia, joten ihan jo senkin takia Helsinki tarjoaa paremman asumisympäristön MINULLE. Ja mikäli rauhaa tulen joskus kaipaamaan niin matkustan ulkomaille, johonkin missä ei arki paina mieltä.
että, myös Helsingistä saa isoja kämppiä, ei vain ja ainoastaan maaseudulta. jep. :]
Aika johdateltu kysymys..
Johtui varmasti omista tunteista..
Olin just palannut parin päivän maaseutumatkalta kotiin..
Ja ei yhtään tää Helsinki sitten innostanut..
Mutta enpä kait täältä osaisi pois kuitenkaan muuttaa..
Haaveilla aina saa
on se kaikkein keskeisin pointti mulle..
Se että ois tavallaan kaikkea lähellä - mutta kuitenkin kaukana..
Eli ehkä pikku saari Helsingin edustalla vois olla se mun juttu..
Soutamalla töihin, heh..
vaan joku ihan ikioma pikkusaari..
Löytyisköhän sellaista?
En tiedä, miten on ostamisen tai vuokraamisen kanssa. Mitä vikaa on stadin isommissa saarissa? Minäkin vietän saarelaiselämää parin-kolmenkymmenentuhannen muun kanssa. Rappunaapurit väistetään aurinkoisella kohteliaisuudella (livahdus kotiin jäämättä rupattelemaan), kauempana asuviin saaren asukkaisiin suhtaudutaan nurkkakuntaisen platonisella rakkaudella, muukalaiset brutaaleine muutossuunnitelmineen torjutaan yhtenä monoliittisena rintamana, vandaalit!
Se on kivaa, sopii puolisosiaaliselle. Lokit, meri, suolan tuoksu, viimat, jää, kaikki ihan siinä.
Asuisin kesällä melkein koko kesän maalla,pääasia et olis oma kunnon ranta ja lääniä missä touhuta kaikkee mukavaa..ja muuten kaupungissa keskustassa jossain suomen suurinmista kaupungeista:P
Ja ai niih.. mä elän omaa unelmaani jo tavallaan, mut ainahan voi muusta unelmoida jostain mitä ei oo muka;) .. hehehee:D
Asun pikkukaupungin keskustassa kerrostalossa. Ikkunastani näkyy metsä ja kirkko. Matkaa rantsuun Pielisen rantaan on 200 metriä, ja Nurmesjärven rantaan myös 200 metriä. Parvekkeella nautin aamukahvin ja savukkeita. Sitten oikaisen Sankarihautausmaan läpi metsäpolkua pitkin duuniin tekniseen virastoon parin kilsan matkan tai fillaroin Pappilansuoran.
Asuin 6 vuotta Tampereella Amurissa ja vaikka upea kaupunki onkin, kaunis ja kulttuuritarjontaakin löytyi, niin olin onneton. Tarvitsin hiljaisuutta. Ja oikean talven, paljon lunta ja pakkasta.
Olen majaillut täällä neljä vuotta ja olen ollut elämäni laatuun varsin tyytyväinen. Rakastetut ovat tosin olleet toiselta paikkakunnalta, kasvukeskuksista, joten olen reissannut vähä paljon viikonloppuisin. Silti en lähde täältä kuin pakolla. Tämän hankepätkän jälkeen pitää varmaan kiiruhtaa jonnekin tuntemattomaan jälleen, mutta sitä ennen nautimme kesästä.
Riikka (Möykyn fani)
Asiassa on kaksi puolta. Kokemukseni mukaan maaseudulla ollaan suvaitsevaisempia kuin kaupungissa.
Maaseudulla täysiä hulluja hihhuleita on vähemmän pelkästään sen takia että ihmisiä on vähemmän ylipäätään. Kaiken lisäksi ihmiset tuntevat toisensa. Minulle ei ole ikinä tullut harmia ihmisten kanssa jotka tuntevat minut.
Minulle ruoka on tärkeää. On kummallista että maaseudulla kaupasta saa vain teollisuustekoista prosessoitua tärkkelystä ja kaljaa kaupasta joka minulle väärin perustein ruokakaupaksi mainittiin.
Sen sijaan keskellä betonierämaata on Stokkan Herkku josta saa sitten aitoa maalaisruokaa.
En oikeastaan haluaisi asua missäin päin Suomea mutta jos pakko olisi valita niin kyllä tuo itä-Suomi on minulle tutuin. Jotenkin ymmärrän savolaisuutta paremmin kuin pohjalaisuutta.
Helsingissä, mutta maalle palaan taatusti, vaimossa vaan on suostuttelemista. Isossa kaupungissa on toki hyvät puolensa, esim. paljon vapaa-ajanviettomahdollisuuksia, mutta hullut/känniset/narkomaanit alkaa jo ketuttaa. Samoin jatkuva turvaton olo ärsyttää, ihmisiin ei voi luottaa. Mieluiten muuttaisin Lappiin, sieltä oma tupa veden ääreltä ja paljon elikoita. Ah ihanuutta.
Helsingin keskustan tuntumassa, avarassa, ilmastoidussa kerrostalokämpässä.
En muuttaisi maalle enää. Olen sieltä aikoinaan lähtenyt ja erittäin tyytyväinen päätökseeni. Maalla on kiva käydä, mutta asuisi siellä en.
kokemukset kummastakin. Syy miksi kaikkosin juuri maaseudulta on se ahdasmielisyys, tai sitten se oli eniten omassa päässä, ihmiset tarvitsevat aina aikaa tottuakseen uuteen ja toisaalta juoruiluhan on kivaa...;). Kyllä sitä aikan.vahdattiin kun naapurin vanhap. morsmaikkua hankki oikein kylän voimalla tai sama tuo kun kerrostalon pihalla kysellään mihin taloon olen menossa..ja minne meinaan auton parkkeerata.
Voin asua kaupungissa kuten nyt teenkin mutta sopivan matkan päästä on oltava metsää/puita vesistöä. Jossa voi rentoutua ja olla vaan.
Hieman kalskahti asenteelliselta tuo kysymyksen asettelu...
Jos kaupungissa niin mielellään ihan keskustassa.
Jos maalla niin mielellään ihan keskellä metsää tai muuten vaan pöndellä.
Tällä hetkellä asun kaupungin keskustassa, mutta haaveissa pyörii kämppä maalaismaisemassa...tai ainakin mökki.
Mutta ei kai mahdollinen. Miltä kuulostaa oma pieni talo ison lammen lähellä, saunasta uimaan, iso tontti ja 10 minuuttia keskikokoisen kaupungin keskustaan, siis jos sinne haluaa mennä. Teistä en tiedä, mutta minä ainakin viihdyn mainiosti.
Tällä hetkellä kerrostalossa pohjoisessa, Lapin pääkaupungissa. Hyvin sopii opiskelijaelämään... Ihmiset ovat suhtautuneet suvaitsevaisesti, ja ne jotka eivät suhtaudu, ovat pitäneet suunsa kiinni. Yleensäkin tuntuu, että pohjoisessa ihmisillä on enemmän aikaa huomioida toisensa.
Kulttuuria löytyy myös muualta kuin pääkaupunkiseudulta, samoin urheilua - ei ehkä samoissa mittakaavoissa, muttei välttämättä yhtään vähemmän laadukkaina. Kaikki tarvittavat palvelut ovat saatavilla, ja harrastusmahdollisuudet hyvät - lyhyen matkan päässä, vaivattomasti ja jonottamatta - ja matkustaminen on vain omasta asenteesta kiinni.
Tulevaisuuden haaveissa on omakotitalo, kenties järven rannalla (hieman ongelmallista kun lapset ovat pieniä...), jostain rauhallisesta kolkasta sopivan matkan päässä keskikokoisesta kaupungista. Eli vaikka täältä...
.. pääkaupunkimme ytimessä. Ei ole asunto hikinen ja ikkunasta aukeaa vehreä näkymä. Hyvin olen viihtynyt. Mitä nyt tietenkin talvella kaipaa kunnon talvea.
Sitten joskus kun kyllästyn tähän, niin sitten silloin joskus muutan asumaan unelmaani. Se on saaressa meren äärellä. Siellä olen minä ja minun naiseni. Ja meidän koira. Ja ehkä myös lapsia. Siellä on purjevene ja siellä on saunamökki. Tosin siellä me olemme vain kesät koska heti ruskan alettua tulee meille kiire pohjoiseen missä oikeasti asumme. Keskellä aavaa. Lämpimän tupamme ikkunasta näkyy vain tyhjyyttä silmänkantamattomiin. Tyhjyys koostuu tuntureista, käppyräisistä puista ja pohjoisen valosta. Joki menee läheltä ja sen joen rannalla on soutuvene ja saunamökki. Ja joesta nousee paljon kalaa. Joen rantatörmät ovat hiekkaa ja se upottaa kun siellä käy kävelyllä koiran kanssa. Jäämerelle ei ole pitkäkään matka - hyvä niin, koska sieltä tienaamme elantomme.
Tätä kaikkea odotellessa viihdyn siis kuitenkin täällä oikein hyvin. Ihminen on onnellinen päänsä sisällä, ei ympäristönsä mukaan.
Maaseutualue läheltä kaupunkia jo pelkästään sen takia, että tulevaisuudessa lapset saisivat rauhallisen kasvuympäristön ja olisi kuitenkin suhteellisen paljon omaa rauhaa ympärillä. Kuitenkin menopaikatkin olisi tärkeä olla suhteellisen lähettyvillä.... Nyt vain sitten tontin etsintään ja talo pystyynn..=)
jos olisi varaa useampaan kuin yhteen asuntoon. Yksi voisi olla kaupungissa, toinen toisessa kaupungissa, kolmas vaikka toisessa maassa... Kesämökeistä en niin välitä. Enkä oikeastaan välitä ulkomailla asumisestakaan, kunpahan nyt sanoin. Norjassa lomaillessa voi vuokrata pienen retkeilymajan vaikka meren rannalta. Mikäs sen ihanempaa vaihtelua tähän nykyiseen asumiseeni, jossa eniten harmittaa, ettei ole omaa pihaa eikä yrttimaata, kukkiakin voisi kasvatella. No, samapa tuo, eipä ole pakko tehdä sitten pihatöitäkään. Viihdyn parhaiten lähiössä vähän kauempana keskustasta, kun luonto on lähellä ja ilma puhtaampaa ja melusaastettakin vähemmän. Keskustassa voi sitten käydä mutta ei siellä jaksaisi aina olla. Asun mieluiten täällä missä asun. Viihdyn vähän liiankin hyvin, olen tällainen kotikissa.
järven rannalla sopivan pienessä hirsitalossa. Ja mieluimmin pohjois suomessa tai lapissa.