Moderni viljelijä - Pohjoinen intohimo

Kaltaisiaan on paljon etsimässä toisiaan Pohjanmaan maanteiden taukopaikoilla.

On kummallista että elokuva ratsastaa ennakkomainonnassa biseksuaalisuudella, vaikka kyse on siitä, että toinen aviopuolisoista on saanut luvan käydä vieraissa. Onko oletus siis, että bi:n on saatava seksiä molemmista suunnista? Kovin äitelästi ihanteellinen tämä selostus elokuvasta. Kolme pientä aikuista oli kamala esimerkki ”opetusrlokuvasta”, jossa näytettiin ihannekuva siitä. kuinka seksi monen ihmisen kanssa on jokin ylin ihanne. Todellisuudessa on vain niin, että seksi on vain yksi elämän osa-alue, vaikka nykykuplassa eläville se näyttää olevan pakkomielle, kuten muukin suorittaminen ja sisustaminen. Ja toinen fakta on se, että on oikea saavutus saada vain kahden ihmisen suhde toimivaksi. Kolmannet ja vielä useammat sivusuhteet antavat varmasti kyytiä ja draamaa sellaista kaipaaville, tasapaino missään asiassa ei ole muodissa nykyään. Elokuvan perunanviljelijällä lienee käynyt flaksi, kun kiltti laupeudensisar on löytynyt vaimoksi ja pääsee vähemmillä selkkauksilla. Kaikki eläkööt miten hyväksi näkevät, yli-imelyys elokuvassa ei vain uppoa kaikkiin.

Nainen kokee, ettei aiemmissa suhteissa kelvannut, mutta nyt kelpaa sellaisenaan, kokonaan. Niin, kyllä hän kelpaa, muttei riitä nykyiselle kumppanilleen. Mikä ero lopulta kelpaamattomalla ja riittämättömällä? Ja kuin huomaamatta kumppani yrittää hänetkin kykeä omiin seksuaalisiin tarpeisiinsa (kimppa), niin kuin tekevät tyypillisesti ihmiset, joilla on jonkinlainen ”tvisti” seksuaalisuudessaan, vrt. esim. pornoaddiktit. Anun rooli näyttäytyy äidin korvikkeena; ehdottoman rakkauden antajana. - ja sitähän tämä kumppani yhä kipuilee, äidiltä saamatta jäänyttä syliä. Ei ole tasavertainen liitto; perustuu paljolti toisen tarpeiden tyydyttämisen sallimiseen. Toimisiko, jos mies kävisi vieraissa naisissa? Naikoot ketkä hyvänsä, keitä hyvänsä, ristiin ja rastiin. Mutta ei sitä tarvitse yrittää normalisoida parisuhteeseen kuuluvaksi. Eikä sitä tarvitse hyväksyä. Se saa tuntua loukkaavalta, epäkunnioittavalta, hyväksikäytöltä. Se on sitä. Joskus oman läheisriippuvuuden saattaa pukea ymmärtämättömyyttään kaikensallivaksi rakkaudeksi.
”Et ole vielä karannut?”
”Vielä ehtii.”
Niin ehtii. Jätä Petri ja perunat - ansaitset parempaa.
PS. Se viimeinen miesparikohtaus tihkui jo rakkautta.
PS2. Dokumenttielokuvan kuvaaja oli kyllä taitava.

Ohjaajilla on tietty aina jonkinlainen oma lehmä ojassa, kun valitsevat aiheensa ja näkökulmansa.
Elokuvassa esitetty suhde toimii varmaan siksi, että aviovaimoksi on löytynyt hurskas herran palvelija. Muistan että oman uskonnollisen sukuni vanhemmat naiset nimittivät omaa aviomiestään ”meidän isäksi” ja ylipäätään mies, olipa mikä ja kuka hyvänsä, edusti jotakin äärettömän korkeaa. Tämä tuli lähinnä mieleen tämän elokuvan asetelmasta. Oletus on, että naisen ulkopuolinen suhde ei olisi saanut ohjaajaa loihtimaan elokuvaan kovin harrasta tunnelmaa.

Maaseudulla naiset monasti yhä alistuvat ja heitä pidetään kotiorjina.