Anteeksiantamattomuus

En anna anteeksi jos mua pelotellaan tai uhkaillaan.

Ei tietenkään tee

Ei välttämättä. Mutta se todennäköisesti kuormittaa itseäsi. Viha ja katkeruus näkyvät stressireaktiona kehossa aiheuttaen terveyshaittoja. Sekä monesti tuollaisen taustalla tietynlaista pelkoa joka saa pitämään kiinni vihasta. Terapiasta vois olla hyötyä.

Ei tee, mutta siihen pisteeseenkin voi päästä. Vääryyttä ei tarvitse silti hyväksyä.

Kaikkihan riippuu siitä, mikä on se vääryys. Onko tekijällä vääryyttä tehdessään minkälainen tarkoitus ja kertoa se.

Ei, vaan vahvan yksilön.

Tietenkään ei. Ei kaikkea tarvitse antaa anteeksi vaan elää elämäänsä ja jatkaa eteenpäin uhraamatta ajatustakaan tai tunteitaan heille, jotka ovat loukanneet.

Tuskin mutta millaisen se tekee sinun elämästä ettet pääse asiasta eteenpäin

No olipa kyse anteeksi antamisesta tai ei, niin kyää minäpidän tietyt ihmiset kaukana itsestäni. En esimerkiksi koe tarvitsevani läheisempää äitisuhdetta, koska olemme persoonina niin erilaiset ettemme tule koskaan ymmrtämään toisiamme, joten harjoitan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos tekniikkaa hänen kohdallaan. Sama muutaman muun suhteen. ilkoseni olen huomannut ettei minua enää liiemmin loukka sanomiset tai loukkaamiset, jos en välitä kyseisestä ihmisestä

Yleensä anteeksi antaminen tapahtuu, kun antaa enemmän tilaa rakastaniselle, ja/tai huomaa, että itsekin tarvitsee anteeksiantoa. Ja osaa nähdä toisen hyvän, olkoonkin piilossa, vaikka teot ovatkin aiheuttaneet kipuja. Ja ymmärtää myös, että voi tulla päivä, jolloin töppää itse tosi pahasti ja silloinkin elämän on vain jatkuttava ja yritettävä parhaansa. Ihmiselämään yhteisössä kuuluu se, että tulee liikenneonnettomuuksia, virheitä töissä, osaamattomuutta suhteissa jne. On eroja kodeissa ja kasvatuksessa ja geenitkin (äly, taipumukset) on erilaiset. Maailma muuttuu nostamalla hyvää, eikä tarttumalla vihaan, kostoon jne. (Turvassapito on toki tärkeää…)