rakkauteni. Se viimeinen suuri avaruuden huuto, jonka jälkeen vain tuuli kulkee dyyneillä. Kuihtuneet kukat, jäätyneet kalliot, laulu sinulle ja minulle. Toista sinua ei tule, tietoisuus siitä lävistää minut, miekka saaliin sydämen. Vain yksin olen kanssasi totta: rakennamme pesän ja saamme sinne poikueen, nukumme samaa unta. Pian menen pois, polku kasvaa umpeen. Unohdus on lopullinen hallitsija, jonka valtikkaa kohti kääntyneenä pyydän armoa: kuin en olisi sinua koskaan tavannut.
Olet kielletty
Anonyymi-ap
9402
4Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
En ole kielletty. Sinä teet minusta kielletyn. Olet kieltänyt minut jo monta kertaa vaikka ainoa tosi asia on rakkautemme toisiamme kohtaan. Kukaan muu ei sitä paikkaa voi viedä tai täyttää, tuoda sitä täyttymystä mitä kumpikin toisiltamme saamme. Tule luokseni.
Marika
Odotat sitä että kaikki unohtuu?
Pian yritän sanoa lopulliset hyvästit ja unohtaa.
Miten unohtaminen on mahdollista?
Haalistuminen ehkä on.
Kaikki meissä on oikein.
Ei vielä mutta tulee
No niin, siinäpä sitten. Luottamus toiseen pitää ansaita.
Miten tämä liittyy aloitukseen?