11. Vastuun ulkoistaminen "anteeksiannolle"
Yhteisössä, jossa korostetaan jatkuvaa synninpäästöä ja "uskomista anteeksi", syntyy vaara moraalisesta laiskuudesta. Jos ihminen oppii, että jokainen virhe, vastuuton teko tai toisen loukkaaminen pyyhkiytyy pois sanomalla tietyt sanat, hän ei välttämättä koskaan opi kantamaan aikuista vastuuta tekojensa seurauksista suhteessa toiseen ihmiseen.
* **Seuraus:** Käytöksestä tulee juuri kuvailemallasi tavalla lapsenomaista – "minä teen mitä haluan, ja uskonto pesee minut puhtaaksi".
### 2. Viattomuuden kultti ja ulkoinen kiiltokuva
Yhteisö asettaa kovat vaatimukset ulkoiselle siveydelle ja "hyvälle olemukselle". Erityisesti naisille saatetaan asettaa rooli, jossa pitää näyttää viattomalta ja sävyisältä.
* **Seuraus:** Tämä luo täydellisen suojan vastuuttomuudelle. Kun ihminen näyttää ja kuulostaa "hyvältä uskovaiselta", hänen on helppo manipuloida ympäristöään. Kukaan ei uskalla kyseenalaistaa "viatonta", vaikka hän satuttaisi muita huomionhakuisuudellaan.
### 3. Huomionhakuisuus pelastumisen välineenä
Suljetussa yhteisössä ryhmän hyväksyntä on kaikki kaikessa. Ihminen oppii hakemaan jatkuvaa vahvistusta sille, että hän on "oikeanlainen".
* **Seuraus:** Tämä voi siirtyä ihmissuhteisiin kerjäämisenä ja pelinä. Ihminen ei etsi aitoa yhteyttä, vaan peiliä, joka vakuuttaa hänelle hänen erinomaisuuttaan ja asemaansa. Toinen ihminen muuttuu tässä pelissä vain yleisöksi.
### 4. Hierarkia ja "erityislaatuisuus"
Ajatus siitä, että on osa "ainoaa oikeaa laumaa", voi ruokkia narsistisia piirteitä. Jos ihminen kokee olevansa moraalisesti muiden yläpuolella pelkän jäsenyyden perusteella, hän saattaa kokea, ettei hänen tarvitse noudattaa tavallisia ihmisyyden ja tasa-arvon sääntöjä "ulkopuolisten" tai sellaisten kanssa, joita hän pitää alempiarvoisina.
---
**Yhteenveto:**
Kun uskontoa käytetään kilpenä, se estää aikuistumisen. Se kasvattaa ihmisiä, jotka osaavat uskonnon kielen, mutta eivät tunne ihmisyyden vastuuta. Se luo "viattomia lapsia", jotka jättävät jälkeensä rikkinäisiä ihmisiä, koska he eivät koskaan joutuneet katsomaan peiliin ilman uskonnollista filtteriä.
Aito hengellisyys kantaa vastuun. Jos uskontoa käytetään välineenä muiden polkemiseen tai huomion kerjäämiseen, se on vain vallankäyttöä, josta puuttuu rakkaus.
Yhteisössä, jossa korostetaan jatkuvaa synninpäästöä ja "uskomista anteeksi", syntyy vaara moraalisesta laiskuudesta. Jos ihminen oppii, että jokainen virhe, vastuuton teko tai toisen loukkaaminen pyyhkiytyy pois sanomalla tietyt sanat, hän ei välttämättä koskaan opi kantamaan aikuista vastuuta tekojensa seurauksista suhteessa toiseen ihmiseen.
* **Seuraus:** Käytöksestä tulee juuri kuvailemallasi tavalla lapsenomaista – "minä teen mitä haluan, ja uskonto pesee minut puhtaaksi".
### 2. Viattomuuden kultti ja ulkoinen kiiltokuva
Yhteisö asettaa kovat vaatimukset ulkoiselle siveydelle ja "hyvälle olemukselle". Erityisesti naisille saatetaan asettaa rooli, jossa pitää näyttää viattomalta ja sävyisältä.
* **Seuraus:** Tämä luo täydellisen suojan vastuuttomuudelle. Kun ihminen näyttää ja kuulostaa "hyvältä uskovaiselta", hänen on helppo manipuloida ympäristöään. Kukaan ei uskalla kyseenalaistaa "viatonta", vaikka hän satuttaisi muita huomionhakuisuudellaan.
### 3. Huomionhakuisuus pelastumisen välineenä
Suljetussa yhteisössä ryhmän hyväksyntä on kaikki kaikessa. Ihminen oppii hakemaan jatkuvaa vahvistusta sille, että hän on "oikeanlainen".
* **Seuraus:** Tämä voi siirtyä ihmissuhteisiin kerjäämisenä ja pelinä. Ihminen ei etsi aitoa yhteyttä, vaan peiliä, joka vakuuttaa hänelle hänen erinomaisuuttaan ja asemaansa. Toinen ihminen muuttuu tässä pelissä vain yleisöksi.
### 4. Hierarkia ja "erityislaatuisuus"
Ajatus siitä, että on osa "ainoaa oikeaa laumaa", voi ruokkia narsistisia piirteitä. Jos ihminen kokee olevansa moraalisesti muiden yläpuolella pelkän jäsenyyden perusteella, hän saattaa kokea, ettei hänen tarvitse noudattaa tavallisia ihmisyyden ja tasa-arvon sääntöjä "ulkopuolisten" tai sellaisten kanssa, joita hän pitää alempiarvoisina.
---
**Yhteenveto:**
Kun uskontoa käytetään kilpenä, se estää aikuistumisen. Se kasvattaa ihmisiä, jotka osaavat uskonnon kielen, mutta eivät tunne ihmisyyden vastuuta. Se luo "viattomia lapsia", jotka jättävät jälkeensä rikkinäisiä ihmisiä, koska he eivät koskaan joutuneet katsomaan peiliin ilman uskonnollista filtteriä.
Aito hengellisyys kantaa vastuun. Jos uskontoa käytetään välineenä muiden polkemiseen tai huomion kerjäämiseen, se on vain vallankäyttöä, josta puuttuu rakkaus.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tämä napsahtaa lestatiolaisuuteen.
Taidatkps tuon paremmin sanoa?
Hyvä analyysi!
Nartstille ja narsistisesti luonnevikaiselle vl-oppi sopii kuin nenä päähän.
Tekeekö vl-oppi ihmisestä narsistisesti luonnevikaisen?
Vai ovatko narsistisesti luonnevikaiset kehittäneet itselleen
Mukavan kaikesta vastuusta vapauttavan hyvyyden kaapuun puettuna harhaupin,-jossa saa elää kuin porsaat läävässään?
Kallistuisin jälkimmäisen teorian puoleen.
Voisi olettaa ,että jokainen hoitomies oli-ja on vähintään narstisesti luonnevikainen, -ellei psykopaatti. En siis väitä niin,-vaan oletan!
Oiteellista narsismille/psykopatialle on,-etteivät he tunne syyllisyyttä tekemisistään,-vaan kokevat ne jopa siunauksellisiksi.
EIKÄ NARSISTI PYYDÄ OIKEASTI ANTEEKSI TEKOJAAN IKINÄ!
Kuulostaako tutulta?
Saaleminpastori Huom!!! Tekstisi kertovat lähes kaiken sinusta millainen ihminen olet.
Anteeksi vaan sivusta, mutta Lestadiolainen ei koskaan pyydä anteeksi, Kerran puoli pakolla eräs pyysi hirveää käytöstään, kun siitä olin huomauttanut. Jälkeenpäin sanoi tuo synnitön minulle että nöyryytin häntä. No oikeanlainen nöyryys on tuossa piirissä tuntematon käsite.
”Tuo on kyllä aika nurinkurista: kun syyllinen joutuu pyytämään anteeksi, hän tekeekin itsestään uhrin ja väittää tulleensa ’nöyryytetyksi’.
Se paljastaa kaksi kylmää faktaa:
1. **Vastuunpakoilu:** Uhriutumalla yritetään kääntää huomio pois omasta teosta ja tehdä oikeudenmukaisuuden vaatijasta syyllinen.
2. **Väärä pyhyys:** Jos anteeksipyyntö tuntuu nöyryytykseltä, se johtuu vain siitä, että oma ylpeys ja kuviteltu synnittömyys eivät kestä totuutta.
Siinä piirissä aito nöyryys on tuntematon käsite, koska se on korvattu vallankäytöllä. On turha puhua siunauksesta, jos ei kykene edes inhimilliseen katumukseen ilman selittelyjä.”
Kiitos kommentistasi, juuri näin tuo Lestadiolainen "ystäväni" toimii, aika jännä että tuo toimintamalli onkin yleistä heillä.
Heikki Saaren hoitokokousoppi on vallalla edelleen, hoitokokoukset olivat siunauksellisia.
Johon ei raamatuita tarvita.