Se oli harmaa lokakuu,
kun sade riepotti puiston puut.
Ja ihmiset kiirehti kaduilta,
pois myrskystä - kotiinsa.
Oli asfaltti harmaa ja likainen,
siitä huokui ankeus kylmyyden.
Mä itsekin kiirehdin kotiin päin,
kunnes portaikon suojassa jotakin näin.
Mies nuori, parinkymmenen,
siinä viritti soitintaan.
Ja pian aloin kuulemaan,
niin kaunista säveltä viulustaan.
Hän soitti laulua Solweigin.
Tuskin katsettaan kohotti ihmisiin
niin eläytyi viulunsa säveliin,
tämä mies, tummatukkainen
- vierasmaalainen.
Mä herkkiin säveliin lumouduin
ja kiviseen seinään nojauduin.
Niin kaunista siinä hetkessä luin;
sen lokakuun ankea harmaus
ja soitujen hauraus.
Vein kolikon hattuun soittajan
- hymyn pienen vaihdoimme-
kunnes hän
alkoi uutta sävelmää soittamaan
harmaan lokakuun tunnelmaan.
kun sade riepotti puiston puut.
Ja ihmiset kiirehti kaduilta,
pois myrskystä - kotiinsa.
Oli asfaltti harmaa ja likainen,
siitä huokui ankeus kylmyyden.
Mä itsekin kiirehdin kotiin päin,
kunnes portaikon suojassa jotakin näin.
Mies nuori, parinkymmenen,
siinä viritti soitintaan.
Ja pian aloin kuulemaan,
niin kaunista säveltä viulustaan.
Hän soitti laulua Solweigin.
Tuskin katsettaan kohotti ihmisiin
niin eläytyi viulunsa säveliin,
tämä mies, tummatukkainen
- vierasmaalainen.
Mä herkkiin säveliin lumouduin
ja kiviseen seinään nojauduin.
Niin kaunista siinä hetkessä luin;
sen lokakuun ankea harmaus
ja soitujen hauraus.
Vein kolikon hattuun soittajan
- hymyn pienen vaihdoimme-
kunnes hän
alkoi uutta sävelmää soittamaan
harmaan lokakuun tunnelmaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kaunis runo.
Kiitos, Kukkanen.
On hienoa, että joku jaksaa ja välittää antaa palautetta.
olet saanut tuohon runoon paljon tärkeitä asioita ja vielä kauniisti sanottuna. tuli hyvä mieli lukiessa! :)