Voiko käydä näin, notta kun luulee tyytyväisesti rakastavansa jotakuta, niin kohtaakin toisen ja tuntuu että joku lyö pesäpallomailalla polvitaipeisiin, selkään ja niskaan ja se on siinä! Ja toinen tuntee samoin silmänräpäyksessä. Kaikki miten toinen koskee ja sanoo on heti oikein. Onko rakkaus oikeasti vain kemiaa? Kaikista ihmisistä, ketä olen koskenut ja kuka minua on koskenut, en koskaan ole saanut tällaista tälliä suoraan selkärankaan...minä olen polvillani edessäsi...:-)
salama kirkkaalta taivaalta
tsädäm
81395
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
oot vain ollut pesäpalloa katsomassa. Siellä välillä huiskitaan mailoilla ketä vaan.
Täälä kirjottaa vaan ne jotka ei pääse koskemaan.
noinkin yksiselitteisiä asioita...Ihanaa kun sä varmasti keksit kaikki ratkaisut kysymyksiisi täältä saamilla vastauksilla.Ihanaa ihanaa!
IHANAA!
rakastuminen on kemiaa, rakastaminen ei.
kyllä siinä fysiikkaakin on mukana
Jos kerran tuntuu siltä että se todellakin löi sut pesäpallomailalla polviin, niin osta sille räpylä ettei satu niin lujaa seuraavalla kerralla. Mene sen luo HETI!! Ja kerro sille tunteistas...Tää maailma tarttee pesäpalloilijoita=) Sulla on vaan yks elämä jäljellä eikä sulla ole varaa kolmeen paloon. Haavoittua kyllä voit..mut jokatapauksessa=)
Niin se vaan on, ettei siitä tunteesta pääse sitten millään. Oon tässä itekin yrittäny uskotella itelleni, että tää on vaan jotain outoa, eikä mitään todellista, ja että se kundi on ihan niinku muutkin. Mut ei se ole. Oon kovasti yrittäny katella muita, ja olluki jotain juttuja, mut ei tästä tunnu mitään tulevan. Ja kun tiiän, etten sitä miestä tuu saamaan ikinä, "hän on toisen oma".