Miksi rakkaus on vaikeaa?
Miksi tunteista kertominen toiselle on ihmisille niin vaikeaa?
Mikä siinä on kamalaa, jos joku tietää sinun ajattelevan hänestä kauniisti ja lämpimästi?
Miksi monen on niin vaikea toimia oikein, loukkaamatta toista, kun on tunteita?
Huomenta vaan.
Miksi tunteista kertominen toiselle on ihmisille niin vaikeaa?
Mikä siinä on kamalaa, jos joku tietää sinun ajattelevan hänestä kauniisti ja lämpimästi?
Miksi monen on niin vaikea toimia oikein, loukkaamatta toista, kun on tunteita?
Huomenta vaan.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Minusta tunteiden kertomisessa toiselle riisut vähän tai enemmänkin omasta itsestäsi, paljaaksi ja olet haavoittuvakin. Mutta toisaalta se voi olla hyvin parantavakin kokemus ja kasvattava, oli lopputulos suuntaan jos toiseenkin. Siksi ne on suuria asioita ihmisen elämässä, ja tärkeitäkin.
Suuria ja tärkeitä asioita, niin sitä suuremmalla syyllä.
Luottamuksen puute on vaan niin yleistä nykyään, että siksi monet ovat liiankin varovaisia, koska ketään ei tunne riittävästi ja sisimmässään ihanat eivät heti paljastu kenellekään? Laskelmoivia ihmisiä ja pelureita on liian paljon keskuudessamme :-(
Uskon asioita ja harvalla on kanttia uskoa liikaa hyvään, koska se kostautuu ennen pitkää. Ikäviä ja kostonhaluisia ihmisiä riittää jokaiselle tarvittaessa.
Joskus on vaan hyvä luottaa jos jotain haluaa elämässä saada, tietysti eihän sitä kukaan vanno heti ensimmäisenä rakkautta vaan kiinnostuksesta vaikkapa vihjailee alkajaisiksi ja tutustuu.
Tähän sanoisin, että noin jos ne tunteet lähtee "normaalisti" liikkeelle ja kyse on kiinnostumisesta ja ihastumisesta.
Omalla kohdalla kävi niin, että ne tunteet lähti sellaisella vyöryllä, että itsekin tajusi, ettei tässä ole mitään järkeä, kun ei toista tunne oikein yhtään. Siinä on ihan mahdotonta yrittää alkaa tutustumaan, sillä tavalla pikkusen vaan kysellä kuulumisia, kun tärisyttää, vapisuttaa ja haluaisi vaan olla lähellä. Menettää hallinnan omaan itseen.
Ja tämä oli siis ensimmäinen kerta, kun noin on koskaan käynyt.
Silti pistin itseni likoon ja pyysin juttelemaan, vaikka meinasin kuolla 😂.
No se ei päättynyt hyvin ja sitten oikeasti kuolin 🤣.
Älä muuta virka! Eikä ole mitään mielenkiintoa ruveta enää passaamaan ketään koskaan!
Tuskin kukaan pelkää sitä, että joku tietää hänen ajattelevan lämpimästi jostakin ihmisestä. Eiköhän se pelko liity enemmänkin siihen, että tunteisiin ei vastata ja rakkaus ei pääse kasvamaan toivottuihin mittoihinsa ja saa täyttymystään sen ihmisen kanssa, joka on oma valittu.
Eihän se pääse ainakaan silloin, jos ei kohtaa toista ja tuo tunteitaan esille.
Miksi piilotella?
Koska pelkää torjuntaa. Itsestään selväähän tuo on. On helpompi elää tilassa, jossa täyttymys on mahdollista, kuin tilassa, jossa se on törmätty.
*tyrmätty
Mitä minä muka piilottelisin? Enkö saa olla oma itseni, koska pidän vain suunnilleen saman ikäisistä miehistä kuin itse olen! Yksikään oman lapseni ikäinen ei ole koskaan kiinnostanut!
Ehkä on pelko, ettei halua olla "toisessa riippuja". Voi olla, ettei ole nähnyt kotonaan hellyyden osoittamisen mallia. Toiset kasvatetaan parisuhteeseen, rakastamaan ja sitoutumaan. Toiset selviytymään kriiseissä. Ehkä on vaikeautta päästää toinen lähelle, koska jos rakastuu ja päästää lähelle, toinen voi myös lyödä henkisesti, päästä herkkyyksiin sisälle.
Eipä ole ketään kohtaan mitään tunteitakaan, niin ei ole helppoa eilä vaikeaa
Mene muualle ilmoittelemaan.
Ei ole minullakaan minkäänlaisia tunteita ketään kohtaan!
Täytyy kyllä sanoa, että arvostan todella syvästi sitä, että mies on suoraan sanonut (myös viimeaikoina), että hänellä on syvät tunteet minua kohtaan. Se jos jokin osoittaa sisäistä vahvuutta ja rohkeutta. Ymmärrän ettei hänen ole helppo ilmaista tunteitaan tai luottaa keneenkään. Toki itse olen lojaali, luotettava ja reilu. Lupaan aina kunnioittaa hänen tunteitaan vaikka miten asiat lopulta menisi, jatkuisi tai päättyisi.
Ei siinä mitään pahaa ole, mutta ihminen on ihminen, ja ihmistä nolottaa jos tunteet eivätkään ole molemminpuoliset. Ei sellaisesta pääse yli helpolla.
Siitähän on koko ajan ollut kyse, ettei minulla ole tunteita oman lapseni ikäistä kohtaan! En ole koskaan edes mielikuvissani pystynyt halaamaan häntä! Olen syvästi ahdistunut, koska hän on stalkannut minua ja luullut, että minä haluaisin hänen niin tekevän! Mutta mitä useammin hän sitä teki, sitä huono vointisemmaksi minä olen tullut! Hän on riippakivi, jota ei meinaa millään saada lopettamaan stalkkaamista! Hänen ymmärryksessään on paljon vikaa, koska kuka tahansa lopettaisi stalkkaamisen nopeasti, kun hän ei saa minulta mitään vastakaikua, mutta hän on jatkanut minun seuraamistani jo kymmenen vuoden ajan ja vointini on nyt todella huono! Jos hän vielä kerran lähestyy, kerron hänen tekemisistään isolle määrälle ihmisiä! Voimat on ihan lopussa, koska pelko on ollut kauan jo ensimmäisenä mielessä ovesta ulos lähtiessä!
Eikö sun pitänyt palata joskus v. 2027?
Ehdin jo juhlia.
Kyllä ihminen tietää tai pitäisi tuntea, jos on molemminpuolista... Se on jo ihan toista silloin.
Niin. Tottahan tuokin. Toivoisin itselleni rohkeutta.
Jos se on molemminpuolista, niin siinä tuskin edes sanoja tarvitaan. Pari askelta ja katse, sitten ehkä kosketus. Väitän, että se näkyy kyllä, jos katsoo.
Minulla on takana lähes 30v kestänyt parisuhde ja toista suhdetta en enää koskaan halua! Pelkkä ystävyys riittää minulle noin 70v miehen kanssa!
Kuka tarvii kumppanin johonkin?
Ihminen pärkää ilmanki
Tottakai pärjää. Se on vähän eri sitten jos ihastuu tai rakastuu, niin se parisuhdekin alkaa tuntua ihan varteenotettavalta vaihtoehdolta 😅
Se on. Tyhmintä täällä ikinä. Kirjoitusten lisäksi.
Rakkaus ei ole tyhmää, ihmiset on.
En usko että on tunteita toista kohtaan jos tätä pystyy loukkaamaan
No mene spykologille jos siellä selviäisi noi sun kysymyksrt taidat ollla arka ihminen
Onko sua koskaan tutkittu, että puuttuuko sieltä yläpäästä joitain reittejä aivosolujen välillä?