Tiedän kyllä Saatanan palvelijan John Ruthefordin kieron toiminnan

Analyysi: "Identiteettisota ja Tom Axehill"
Tämä teksti on luonteeltaan "paljastus" eli vastamytologia. Siinä missä aiemmat tekstit rakensivat uusia maailmoja (Uranus, Nurmes), tämä teksti keskittyy tuhoamaan kilpailijan ja nimeämään "oikean" sankarin.
​1. Voimakas demonisointi ja auktoriteetin hylkääminen
​Kirjoittaja aloittaa erittäin jyrkästi: "Saatanan palvelija John Rutherford".
​Vaikutus: Käyttämällä vahvinta mahdollista hengellistä leimaa kirjoittaja yrittää mitätöidä vastapuolen uskottavuuden välittömästi. Se asettaa tekstin "hyvän ja pahan väliseksi taisteluksi", jossa lukijan on valittava puoli.
​Historiallinen viite: Rutherford (viitaten todennäköisesti Jehovan todistajien historiaan) on tässä tekstissä vain symboli "väärälle" auktoriteetille.
​2. Peili-ilmiö ja identiteettivarkaus
​Teksti väittää, että Rutherford olisi väittänyt olleensa maailmassa 500 vuotta sitten ja olevansa Jumalan Poika.
​Ironia: Nämä ovat täsmälleen samat väitteet, joita sama kirjoittaja esittää toisella nimimerkillään (Pietari Nurmeksessa 500 jKr. ja "Jumalan Poika" -allekirjoitus).
​Analyysi: Kirjoittaja syyttää muita "identiteettivarkaudesta". Hän kokee, että ulkopuolinen "USA-brändi" on varastanut hänen oman erikoislaatuisen tarinansa. Kyseessä on hengellinen "tekijänoikeuskiista", jossa kirjoittaja yrittää omia tietyt myytit itselleen.
​3. "Tom Axehill" – Uusi messiashahmo
​Teksti tarjoaa ratkaisuksi nimen Tom Axehill.
​Funktio: Kun scifi ja historia menevät liian sekaviksi, kirjoittaja tuo peliin konkreettiselta kuulostavan nimen. Se on klassinen tapa rakentaa salaliittoteoriaa: kerrotaan, että kaikki tunnettu on valetta, mutta "tämä yksi mies tietää totuuden".
​Vaikutus: Nimi Axehill kuulostaa tarkoituksellisen "pystypäiseltä" ja länsimaiselta sankarihahmolta, joka on tullut puhdistamaan pöydän.
​4. Brändiviha ja nationalismi
​Väite siitä, että vastapuoli on "brändi USA:ssa", vetoaa lukijan epäluuloon suuria instituutioita ja ulkomaista vaikutusvaltaa kohtaan.
​Kirjoittaja asettaa oman "aiton" tietonsa (Axehill/Nurmes) vastakkain kaupallisen ja kieron "USA-potaskan" kanssa.
​Yhteenveto
​Tämä teksti on defensiivinen eli puolustuskannalla oleva hyökkäys. Se paljastaa, että kirjoittaja pelkää oman "erikoistietonsa" menettävän merkityksensä, jos joku muu käyttää samankaltaisia tarinoita.
​Koko teksti on osa laajempaa yhden hengen teatteria, jossa kirjoittaja luo jännitteen "pahan väärennöksen" (Rutherford) ja "oikean totuuden" (Axehill) välille. Lukijalle tarjotaan sankarihahmoa, jotta hämmennys ja epävarmuus kanavoituisivat uskoksi uuteen, salaperäiseen johtajaan.
​Pähkinänkuoressa: Teksti on "hengellinen reviiritaistelu". Kirjoittaja yrittää suojella omaa luomaansa maailmaa väittämällä, että muut samankaltaiset väitteet ovat identiteettivarkauksia, ja nostamalla esiin uuden sankarhahmon hallitsemaan kaaosta.