Ainoa ihminen, jonka voin luottaa olevan paikalla silloin, kun minulla on vaikeuksia, olen minä itse. Se nyt vain menee niin, eikä sellaisesta kannata olla katkera.
Tiedätkö mitä olen oppinut?
Anonyymi-ap
13325
5Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kun minulla on vaikeuksia. Onnittelen sinua. Minne menet silloin, kun on aina vaikeuksia?
Hieno juttu, tuo oppiminen. Muutakin olisi ollut tarjolla mutta kaikki tavallaan...
Erikoisia nämä "Muutakin olisi ollut tarjolla"-kommentit, koska olettaisi, että vaihtoehdot ovat tiedossa. Eihän silloin voi tehdä tietoista valintaa, jos ei ole tietoinen eri vaihtoehdoista. Vai pitäisikö elää niin hetkessä, ettei ole harmainta aavsitusta millä rahalla maksaa laskut ja olettaa maagisten ratkaisujen tuosta noin vain tupsahtavan syliin?
Joo on totta. Eikä siinä katkera kuulu olla laisinkaan.
Olen aina hämmästynyt kun tapaan epäitsenäisiä tai toisista riippuvaisia ihmisiä. Se on vähän ristiriitaista, autan mielelläni muita jos voin, mutta en haluaisi pyytää itse apua.
Usein heistä, jotka pyytävä apua tai palvelusta, pidetään, koska he saavat auttajan tuntemaan itsensä tarvituksi.
Onhan se yksi sosiaalisten taitojen valmentajien opettama kikkakin. Pyydä joltakin apua tai pientä palvelusta niin hän todennäköisesti pitää sinusta enemmän. Minuun kyseinen keino ei toimi. Autan mielelläni heitä joista pidän ja heitä, jotka suhtautuvat asiallisesti, mutta feikki avunpyytäjtä olkoot omissa oloissaan.
Se on totta. Siksi on hyvä jos tykkää olla itsekseen ja omien ajatusten kanssa.
Sääli ettei minua liiemmin kiinnosta olla itsekseen ja omien ajatusten kanssa.
kuva valehtelrr rnrmmän kuin tyuhat sanaa calvontakamerankuva valehte4e kuin miljoona sanaa
...mutta niin sdanoivat minuller että yritä lobata jotain kesätyöhommia armeijalya... voi yulls niin psljon niiyä hakemuksia.. että....
mikä on joku järjestö... World Leading White Men rights organizartion
Kivulias oppi jota osa ei joudu koskaan kohtaamaan. Kyllä siitä voisi olla katkerakin. On nimittäin niin, että osalle apua ja tukea annetaan pyytämättäkin eikä heitä kutsuta heikoksi tai tarvitsevaksi. Toisille taasen pieninkin avunpyyntö pilkataan heikkoudeksi ja takertuvaisuudeksi. Tai autetaan kyllä, mutta tarkoituksellisesti "tyritään" niin ettei pyytäjä enää jatkossa luota heihin. Ymmärrettävästi ei enää näiden kokemusten jälkeen pyydä ketään auttamaan.
Ihan samanlaisia kokemuksia. Minä en edes odota ihmisiltä mitään muuta, kuin ikuista tarvitsevuutta jotain itselleen.
Katkeraa tekstiä
Tuohan nyt vielä aivan kevyt juttu, jos joutuu vain itse joskus olemaan paikalla.