kertominen

En itse kertonut vanhemmilleni asiasta. Äitini kanssa soitteli yhtenään ja kyseli missä olen jne ja sanoin silloin olevani kurssilla enkä voi vastata puhelimeen päivällä. Illaksi menin kaverini luo yöksi ja sinne sai sit jo soitella. En edelleenkään ole kertonut asiasta kenellekkään muulle kuin parhaalle kaverileni. Tämä tapahtui siis jo 10 vuotta sitten...

Jos et muuta keksi, niin puhelin äänettömälle ja anna äitisi soittojen mennä vastaajaan. Ainahan voit sanoa, että et kuullut soittoääntä.

Toisekseen, itse kyllä alkaisin vieroittamaan äitiä holhousvietistään. Kyllä jokaisella pitää olla oma rauha ja jos joka puhelu alkaa kysymyksellä missä oot ja mitä teet, niin ei soittaja ole oikeasti kiinnostunut juttelemaan. Hän haluaa kontrolloida toisen elämään - ei ymmärrä että lapsen pitää antaa itsenäistyä.

Ota vähän etäisyyttä; älä vastaa kaikkiin soittoihin ja vaihda aihetta vastaamatta jos heti kysyy että missä olet ja mitä teet. Pitkällä tähtäimellä välinne kehittyvät paljon paremmiksi kun äitisi ymmärtää että et ole enää holhottava pikkulapsi.

Olet äidillesi rakas ja niin kuin äidit yleensä, hänkin vaistoaa lapsensa tilanteen herkästi.

Kertominen on todellakin vaikeaa. Toisaalta siitä voikin seurata parempaa kuin kertomatta jättämisestä. Äitisi voi arvostaa sitä, että osoitat luottamusta häntä kohtaan kertomalla asiasta ja ehkä omat ajatuksesi ja tunteesikin savat selvyyttä ja helpotusta. Tässä olisi myös mahdollisuus siirtyä vääränlaisesta holhoamisesta (jos sellaista on ollut) tasavertaisempaan aikuisten väliseen suhteeseen, jollainen kuitenkin syntyy useimpien vanhempien ja lasten välille jossain vaiheessa lasten aikuistuttua.

Oletko lukenut tai kuullut monien abortin tehneiden naisten hirveästä tuskasta? Ettei sinun kävisi samoin.. Voitko vielä harkita asiaa? Sittenkin?

mä en kertonut vaik asuin kotona ja olin 16.
ja sairaalassa piti olla ekalla kerralla yheksältä ja sit parin päivän päästä kaheksalta, ja sillon toka kerralla piti olla melkei iltaan asti. ja sit se vuoto kesti 8 päivää ( aika pitkät menkat!!) ja se voi kestää kuukaudenkin. oli surullinen ja masentunut olo aika kauvan.. vieläkin aika usein... mut en vaan halunnut/pystynyt kertoa.:(