Raamatun jumala on eksyttäjä

Anonyymi-ap

Tämän voimme todistaa yhdellä raamatun jaksella

Kuninkaiden kirja 22:21-23

Silloin eräs henki astui esiin ja seisoi Herran edessä sanoen: "Minä viekoittelen hänet." Herra kysyi häneltä: "Millä keinoin?" Hän vastasi: "Minä menen ulos ja olen valheen henki kaikkien hänen profeettojensa suussa." Hän sanoi: "Sinun on viekoiteltava hänet, ja sinä onnistut; mene ulos ja tee niin." Nyt siis, katso, Herra on pannut valheen hengen kaikkien näiden profeettojesi suuhun; Herra on ennustanut sinulle onnettomuutta."


Kuten näemme raamatun Jumala käyttää profeettoja ihmisten eksytytykseen. Kristinusko on tuulimyllyjä vastaan taistelua

236

612

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi00001

      Puhutaan täällä idän jutuista.

      • Anonyymi00002

        Vika ei ole Raamatussa vaan siitä, mitä tästä on tullut sensuroinnin jälkeen.


      • Anonyymi00003
        Anonyymi00002 kirjoitti:

        Vika ei ole Raamatussa vaan siitä, mitä tästä on tullut sensuroinnin jälkeen.

        "Kuten näemme raamatun Jumala käyttää profeettoja ihmisten eksytytykseen. Kristinusko on tuulimyllyjä vastaan taistelua"

        Ei koko kristinusko, vaan se allegorinen "saatana" on tuulimylly.


      • Anonyymi00004
        Anonyymi00003 kirjoitti:

        "Kuten näemme raamatun Jumala käyttää profeettoja ihmisten eksytytykseen. Kristinusko on tuulimyllyjä vastaan taistelua"

        Ei koko kristinusko, vaan se allegorinen "saatana" on tuulimylly.

        Tällainen “valheen henki” muistuttaa käsitettä maya, joka peittää todellisuuden, koska yksilö, jolla on tietty halu, ego tai kiintymys, vetää puoleensa juuri sellaista tietoa ja ohjausta, joka vahvistaa hänen omaa suuntaansa. Se sallitaan, jotta ihminen saa kokea valintojensa seuraukset.


      • Anonyymi00005
        Anonyymi00004 kirjoitti:

        Tällainen “valheen henki” muistuttaa käsitettä maya, joka peittää todellisuuden, koska yksilö, jolla on tietty halu, ego tai kiintymys, vetää puoleensa juuri sellaista tietoa ja ohjausta, joka vahvistaa hänen omaa suuntaansa. Se sallitaan, jotta ihminen saa kokea valintojensa seuraukset.

        Jumala sallii eksytyksen niille, jotka sitä itse tavoittelevat tai jotka ovat kiintyneet siihen. Samalla Hän tarjoaa aina mahdollisuuden nähdä totuus, mutta sitä ei voi pakottaa kenellekään.


      • Anonyymi00006
        Anonyymi00005 kirjoitti:

        Jumala sallii eksytyksen niille, jotka sitä itse tavoittelevat tai jotka ovat kiintyneet siihen. Samalla Hän tarjoaa aina mahdollisuuden nähdä totuus, mutta sitä ei voi pakottaa kenellekään.

        Ajatus siitä, että ihminen voi joutua harhaan joko oman taipumuksensa, karmansa tai jumalallisen järjestyksen kautta, ei ole lainkaan ainutlaatuinen. Se esiintyy monissa uskonnoissa, vaikka sitä selitetään eri tavoilla.


      • Anonyymi00007
        Anonyymi00006 kirjoitti:

        Ajatus siitä, että ihminen voi joutua harhaan joko oman taipumuksensa, karmansa tai jumalallisen järjestyksen kautta, ei ole lainkaan ainutlaatuinen. Se esiintyy monissa uskonnoissa, vaikka sitä selitetään eri tavoilla.

        Korostetaan maya-käsitettä: todellisuus peittyy niiltä, jotka ovat kiintyneitä egoon, nautintoon tai valtaan. Harha ei ole sattumaa, vaan seurausta tietoisuuden tilasta.


      • Anonyymi00008
        Anonyymi00007 kirjoitti:

        Korostetaan maya-käsitettä: todellisuus peittyy niiltä, jotka ovat kiintyneitä egoon, nautintoon tai valtaan. Harha ei ole sattumaa, vaan seurausta tietoisuuden tilasta.

        Myös Buddhism puhuu samasta ilmiöstä eri kielellä. Siellä keskeinen käsite on myös avidya, tietämättömyys. Ihminen ei näe todellisuutta sellaisena kuin se on, vaan projisoi siihen omat harhansa. Kukaan ulkopuolinen ei “eksytä” häntä — hän eksyy, koska ei ymmärrä.


      • Anonyymi00009
        Anonyymi00008 kirjoitti:

        Myös Buddhism puhuu samasta ilmiöstä eri kielellä. Siellä keskeinen käsite on myös avidya, tietämättömyys. Ihminen ei näe todellisuutta sellaisena kuin se on, vaan projisoi siihen omat harhansa. Kukaan ulkopuolinen ei “eksytä” häntä — hän eksyy, koska ei ymmärrä.

        Islam - Jumala voi “sinetöidä sydämen” niiltä, jotka toistuvasti torjuvat totuuden. Tämä ei yleensä tarkoita mielivaltaista eksyttämistä, vaan sitä, että ihminen itse valitsee olla kuulematta, ja lopulta kyky nähdä totuus heikkenee.


      • Anonyymi00010
        Anonyymi00009 kirjoitti:

        Islam - Jumala voi “sinetöidä sydämen” niiltä, jotka toistuvasti torjuvat totuuden. Tämä ei yleensä tarkoita mielivaltaista eksyttämistä, vaan sitä, että ihminen itse valitsee olla kuulematta, ja lopulta kyky nähdä totuus heikkenee.

        Samanlainen ajatus esiintyy monissa uskonnoissa — mutta sitä ei yleensä nähdä niin, että Jumala huijaisi viattomia, vaan että ihminen ja todellisuus “kohtaavat” tavalla, joka heijastaa ihmisen omaa sisäistä tilaa.


      • Anonyymi00011
        Anonyymi00010 kirjoitti:

        Samanlainen ajatus esiintyy monissa uskonnoissa — mutta sitä ei yleensä nähdä niin, että Jumala huijaisi viattomia, vaan että ihminen ja todellisuus “kohtaavat” tavalla, joka heijastaa ihmisen omaa sisäistä tilaa.

        Shivan inkarnaatio Adi Shankaracharya (Shankara) on juuri se tapaus, jota usein käytetään esimerkkinä “tahallisesta harhaanjohtamisesta” — mutta tämäkin ymmärretään tietyssä teologisessa kehyksessä.


      • Anonyymi00012
        Anonyymi00011 kirjoitti:

        Shivan inkarnaatio Adi Shankaracharya (Shankara) on juuri se tapaus, jota usein käytetään esimerkkinä “tahallisesta harhaanjohtamisesta” — mutta tämäkin ymmärretään tietyssä teologisessa kehyksessä.

        Padma Purana - Shiva ilmestyi Shankarana opettamaan Advaita Vedanta-filosofiaa, joka n ei ole korkein totuus.T ämä oppi annettiin ihmisille, jotka eivät olleet valmiita henkilökohtaiseen jumalasuhteeseen (bhaktiin).

        Tämä ei kuitenkaan tarkoita yksinkertaista “valehtelua”, vaan eräänlaista asteittaista opetusta.


      • Anonyymi00013
        Anonyymi00012 kirjoitti:

        Padma Purana - Shiva ilmestyi Shankarana opettamaan Advaita Vedanta-filosofiaa, joka n ei ole korkein totuus.T ämä oppi annettiin ihmisille, jotka eivät olleet valmiita henkilökohtaiseen jumalasuhteeseen (bhaktiin).

        Tämä ei kuitenkaan tarkoita yksinkertaista “valehtelua”, vaan eräänlaista asteittaista opetusta.

        Maailmassa on erilaisia ihmisiä, joilla on erilainen valmius ymmärtää hengellisiä asioita. Kaikki eivät ole valmiita hyväksymään persoonallista Jumalaa. Siksi jumalallinen järjestys tarjoaa myös sellaisia filosofioita, jotka vievät ihmistä pois karkeasta materialismista, vaikka ne eivät vielä olisi lopullinen totuus. Shankaran opettama ei-dualismi nähdään tällaisena välietappina: se murtaa kiintymystä aineelliseen maailmaan, mutta ei vielä johda täyteen jumalasuhteeseen.

        Tästä näkökulmasta “harhaanjohtaminen” on enemmänkin pedagoginen keino kuin petos. Ihmiselle annetaan sellainen käsitys, jonka hän pystyy sillä hetkellä vastaanottamaan.

        Mutta on tärkeää sanoa suoraan:
        Advaita Vedanta seuraajat itse eivät pidä oppiaan alempana tai harhaanjohtavana — päinvastoin, he pitävät sitä korkeimpana totuutena.

        Eli kyse ei ole yksiselitteisestä “Jumala lähettää valehtelijan”, vaan eri koulukuntien välisestä teologisesta tulkintaerosta siitä, mikä on lopullinen totuus ja mikä välivaihe.


      • Anonyymi00014
        Anonyymi00006 kirjoitti:

        Ajatus siitä, että ihminen voi joutua harhaan joko oman taipumuksensa, karmansa tai jumalallisen järjestyksen kautta, ei ole lainkaan ainutlaatuinen. Se esiintyy monissa uskonnoissa, vaikka sitä selitetään eri tavoilla.

        Esimerkiksi Jeesus Kristus myöntää:


        »Paljon enemmänkin minulla olisi teille puhuttavaa, mutta te ette vielä kykene ottamaan sitä vastaan.

        Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. (Joh. 16.12).

        Tästä seuraa yksiselitteisesti, että on olemassa jokin kätketty tieto, jota Kristus ei paljastanut, koska hänen opetuslapsensa eivät olleet siihen valmiita. Hän valitteli tätä:

        (Joh. 3:12) Jos ette usko, kun minä puhun teille maallisista, kuinka te uskoisitte, jos minä puhun teille taivaallisista?




        Ja kuuluisassa Hadithissa profeetta Muhammed julistaa saman totuuden islamista:

        "Minä kerron ihmisille heidän henkisten kykyjensä mukaan."


        Vaikka Herra Chaitanya Mahaprabhu tunnusti kaikkien maailmanuskontojen merkityksen ja auktoriteetin, Hän puhalsi opetuksillaan uutta elämää kattavaan Veda-perinteeseen.


      • Anonyymi00015
        Anonyymi00014 kirjoitti:

        Esimerkiksi Jeesus Kristus myöntää:


        »Paljon enemmänkin minulla olisi teille puhuttavaa, mutta te ette vielä kykene ottamaan sitä vastaan.

        Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. (Joh. 16.12).

        Tästä seuraa yksiselitteisesti, että on olemassa jokin kätketty tieto, jota Kristus ei paljastanut, koska hänen opetuslapsensa eivät olleet siihen valmiita. Hän valitteli tätä:

        (Joh. 3:12) Jos ette usko, kun minä puhun teille maallisista, kuinka te uskoisitte, jos minä puhun teille taivaallisista?




        Ja kuuluisassa Hadithissa profeetta Muhammed julistaa saman totuuden islamista:

        "Minä kerron ihmisille heidän henkisten kykyjensä mukaan."


        Vaikka Herra Chaitanya Mahaprabhu tunnusti kaikkien maailmanuskontojen merkityksen ja auktoriteetin, Hän puhalsi opetuksillaan uutta elämää kattavaan Veda-perinteeseen.

        "Padma Purana puhuu tämän tiedon jatkuvuuden tärkeydestä: "Henkilön tulisi oppia toistamaan mantraa vastaanottamalla se jossakin neljästä sampradayasta, opetuslapseuden perimyslinjasta.


        Muuten hänen pyrkimyksensä jäävät tuloksettomiksi." Edelleen selitetään: "Ponnistelut tuottavat tulosta, jos oppii mantransa Sri-, Brahma-, Rudra...- sampradayassa"; "...tällä hetkellä kutakin näistä edustavat Ramanuja, Madhva, Vishnuswami ja Nimbarka". Vedalaisen henkisen perinteen siirtyminen opettajalta oppilaalle säilytti sen sisäisen puhtauden.


      • Anonyymi00016
        Anonyymi00015 kirjoitti:

        "Padma Purana puhuu tämän tiedon jatkuvuuden tärkeydestä: "Henkilön tulisi oppia toistamaan mantraa vastaanottamalla se jossakin neljästä sampradayasta, opetuslapseuden perimyslinjasta.


        Muuten hänen pyrkimyksensä jäävät tuloksettomiksi." Edelleen selitetään: "Ponnistelut tuottavat tulosta, jos oppii mantransa Sri-, Brahma-, Rudra...- sampradayassa"; "...tällä hetkellä kutakin näistä edustavat Ramanuja, Madhva, Vishnuswami ja Nimbarka". Vedalaisen henkisen perinteen siirtyminen opettajalta oppilaalle säilytti sen sisäisen puhtauden.

        Mitä tarkoittaa Parampara?

        Parampara – tiedon perimysketju opettajalta oppilaalle. Parampara-järjestelmässä tieto siirtyy muuttumattomana sukupolvelta toiselle. Parampara-linjan kautta voidaan välittää monenlaista tietoa niin henmisellä alueella kuin taiteessa jne.

        Parampara tunnetaan myös nimellä guru-shishya parampara tai guru-parampara, henkisten opettajien ketju tai opetuslapseusperimys, jonka kautta henkinen tieto siirtyy eteenpäin. Pyhien kirjoitusten mukaan tämän järjestelmän on perustanut Jumala itse, ja sen kautta tieto säilyy alkuperäisessä muodossaan. Parampara vahvistaa saadun tiedon totuuden tai auktoriteetin. Se auttaa välttämään keksintöjä ja todellisten arvojen korvaamista toissijaisilla arvoilla. Jokaisen henkistä tietoa jakavan gurun on myös itse kuuluttava paramparaan.


      • Anonyymi00017
        Anonyymi00016 kirjoitti:

        Mitä tarkoittaa Parampara?

        Parampara – tiedon perimysketju opettajalta oppilaalle. Parampara-järjestelmässä tieto siirtyy muuttumattomana sukupolvelta toiselle. Parampara-linjan kautta voidaan välittää monenlaista tietoa niin henmisellä alueella kuin taiteessa jne.

        Parampara tunnetaan myös nimellä guru-shishya parampara tai guru-parampara, henkisten opettajien ketju tai opetuslapseusperimys, jonka kautta henkinen tieto siirtyy eteenpäin. Pyhien kirjoitusten mukaan tämän järjestelmän on perustanut Jumala itse, ja sen kautta tieto säilyy alkuperäisessä muodossaan. Parampara vahvistaa saadun tiedon totuuden tai auktoriteetin. Se auttaa välttämään keksintöjä ja todellisten arvojen korvaamista toissijaisilla arvoilla. Jokaisen henkistä tietoa jakavan gurun on myös itse kuuluttava paramparaan.

        Joskus Maahan lähetetään tarkoituksella väärää tietoa eli eksytystä. Esimerkiksi Buhhda lähetettiin julistamaan väärää tietoa, VAIKKA HÄN TIESI TOTUUDEN. Ja hän oli Itse Vishnun avatara. Mutta Buddha, jota nykyään palvotaan, ei ole Vishnun avatara. Toinen oli Shankaracharya, joka oli Shivan inkarnaatio. Hänkin tiesi totuuden, mutta Krishnan/Vishnun pyynnöstä hän kertoi harhaanjohtavaa filosofiaa. Buddhan tehtävä on kuitenkin suuri, ja hän muun muassa lopetti kokonaan eläinuhrit, joita suoritettiin Vedojen nimissä. Ja hän toi väkivallattomuuden filosofian ihmisten keskuuteen. Ja hänen tehtävänsä päättyi. Myöhemmin tuli Madhvacharya, joka muutti edelleen filosofiaa, ja niin edelleen.


      • Anonyymi00018
        Anonyymi00017 kirjoitti:

        Joskus Maahan lähetetään tarkoituksella väärää tietoa eli eksytystä. Esimerkiksi Buhhda lähetettiin julistamaan väärää tietoa, VAIKKA HÄN TIESI TOTUUDEN. Ja hän oli Itse Vishnun avatara. Mutta Buddha, jota nykyään palvotaan, ei ole Vishnun avatara. Toinen oli Shankaracharya, joka oli Shivan inkarnaatio. Hänkin tiesi totuuden, mutta Krishnan/Vishnun pyynnöstä hän kertoi harhaanjohtavaa filosofiaa. Buddhan tehtävä on kuitenkin suuri, ja hän muun muassa lopetti kokonaan eläinuhrit, joita suoritettiin Vedojen nimissä. Ja hän toi väkivallattomuuden filosofian ihmisten keskuuteen. Ja hänen tehtävänsä päättyi. Myöhemmin tuli Madhvacharya, joka muutti edelleen filosofiaa, ja niin edelleen.

        Jumala voi järjestää erilaisia opetuksia eri ihmisille eri aikoina. Jumala toimii maailmassa monien energioidensa ja ilmentymiensä kautta, ja kaikki opetus ei ole samalla tasolla. Tässä mielessä ajatus “asteittaisesta ilmoituksesta” on olennainen.


      • Anonyymi00019
        Anonyymi00018 kirjoitti:

        Jumala voi järjestää erilaisia opetuksia eri ihmisille eri aikoina. Jumala toimii maailmassa monien energioidensa ja ilmentymiensä kautta, ja kaikki opetus ei ole samalla tasolla. Tässä mielessä ajatus “asteittaisesta ilmoituksesta” on olennainen.

        Kunnioitamme silti buddhalaisia. Buddha on Vishnun avatarana, jonka tehtävä oli lopettaa väärinkäytökset — erityisesti eläinuhrit, joita tehtiin Vedojen nimissä. Tässä kehyksessä Buddhan opetus ei ole pelkkää “väärää tietoa”, vaan tarkoituksellinen interventio: hän ohjasi ihmiset pois väkivallasta, vaikka ei opettanutkaan teististä bhaktia.


      • Anonyymi00020
        Anonyymi00019 kirjoitti:

        Kunnioitamme silti buddhalaisia. Buddha on Vishnun avatarana, jonka tehtävä oli lopettaa väärinkäytökset — erityisesti eläinuhrit, joita tehtiin Vedojen nimissä. Tässä kehyksessä Buddhan opetus ei ole pelkkää “väärää tietoa”, vaan tarkoituksellinen interventio: hän ohjasi ihmiset pois väkivallasta, vaikka ei opettanutkaan teististä bhaktia.

        On myös tärkeä huomio: historiallinen Gautama Buddha ja se Buddha, jonka tunnistammen Vishnun avataraksi, eivät ole sama henkilö. Buddhoja on monia.


      • Anonyymi00021
        Anonyymi00020 kirjoitti:

        On myös tärkeä huomio: historiallinen Gautama Buddha ja se Buddha, jonka tunnistammen Vishnun avataraksi, eivät ole sama henkilö. Buddhoja on monia.

        Maailmassa hengellinen opetus ei ilmene yhtenä ainoana muuttumattomana muotona, vaan eri aikoina ja eri ihmisille annetaan erilaisia opetuksia heidän valmiuksiensa mukaan. Jumala voi sallia tai järjestää sellaistenkin oppien syntymisen, jotka eivät ilmaise koko totuutta, mutta jotka ohjaavat ihmisiä pois vielä suuremmasta harhasta. Tässä valossa Buddha nähdään Vishnun avatarana, jonka tehtävä oli lopettaa väkivaltaiset uhrit ja tuoda esiin myötätunto ja väkivallattomuus. Samoin Shankaracharya esitti filosofian, joka auttoi irrottautumaan materialismista, vaikka se ei ole lopullinen ymmärrys. Myöhemmin muut opettajat, kuten Madhvacharya, tarkensivat tätä ymmärrystä edelleen. Näin hengellinen historia näyttäytyy asteittaisena prosessina, jossa totuutta lähestytään vaihe vaiheelta.


      • Anonyymi00022
        Anonyymi00021 kirjoitti:

        Maailmassa hengellinen opetus ei ilmene yhtenä ainoana muuttumattomana muotona, vaan eri aikoina ja eri ihmisille annetaan erilaisia opetuksia heidän valmiuksiensa mukaan. Jumala voi sallia tai järjestää sellaistenkin oppien syntymisen, jotka eivät ilmaise koko totuutta, mutta jotka ohjaavat ihmisiä pois vielä suuremmasta harhasta. Tässä valossa Buddha nähdään Vishnun avatarana, jonka tehtävä oli lopettaa väkivaltaiset uhrit ja tuoda esiin myötätunto ja väkivallattomuus. Samoin Shankaracharya esitti filosofian, joka auttoi irrottautumaan materialismista, vaikka se ei ole lopullinen ymmärrys. Myöhemmin muut opettajat, kuten Madhvacharya, tarkensivat tätä ymmärrystä edelleen. Näin hengellinen historia näyttäytyy asteittaisena prosessina, jossa totuutta lähestytään vaihe vaiheelta.

        Jopa Raamatussa on jotain sellaista.


        2. Tessalonikalaiskirje 2:11 FB38
        Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen


      • Anonyymi00023
        Anonyymi00022 kirjoitti:

        Jopa Raamatussa on jotain sellaista.


        2. Tessalonikalaiskirje 2:11 FB38
        Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen

        Seuraavassa käännösvirheet suomen kielessä:

        Shivan ja hänen puolisonsa Parvatin keskustelusta:

        "Rakas Parvati, Kali-yugassa otan brahmanin muodon ja opetan tätä kuviteltua Mayavada-filosofiaa. Huijatakseen ateisteja kuvailen Jumaluuden Korkeimman Persoonallisuuden olevan vailla muotoa ja ominaisuuksia"


        Vishnun/Krishnan tahdon mukaisesti myös Shiva inkarnoitui maan päälle jakamaan vääriä ja harhaanjohtavia opetuksia ihmisille, jotka eivät halunneet tuntea Jumalaa.


        Ja tietenkin Shankacharya tiesi totuuden, mutta sanoi tarkoituksella eri tavalla - eksyttääkseen. Tällais


      • Anonyymi00024
        Anonyymi00023 kirjoitti:

        Seuraavassa käännösvirheet suomen kielessä:

        Shivan ja hänen puolisonsa Parvatin keskustelusta:

        "Rakas Parvati, Kali-yugassa otan brahmanin muodon ja opetan tätä kuviteltua Mayavada-filosofiaa. Huijatakseen ateisteja kuvailen Jumaluuden Korkeimman Persoonallisuuden olevan vailla muotoa ja ominaisuuksia"


        Vishnun/Krishnan tahdon mukaisesti myös Shiva inkarnoitui maan päälle jakamaan vääriä ja harhaanjohtavia opetuksia ihmisille, jotka eivät halunneet tuntea Jumalaa.


        Ja tietenkin Shankacharya tiesi totuuden, mutta sanoi tarkoituksella eri tavalla - eksyttääkseen. Tällais

        Ja tietenkin Shankacharya tiesi totuuden, mutta sanoi tarkoituksella eri tavalla - eksyttääkseen. Tällaista tapahtuu joskus, ihan Jumalan käskystä.


        Shankaracharya on suuri henkinen opettaja, joka saarnasi monismin (advaita-vada) filosofiaa - oppia, jonka mukaan Jumalalla ei ole tiettyä muotoa. Häntä pidetään Shivan ilmentymänä.


      • Anonyymi00025
        Anonyymi00024 kirjoitti:

        Ja tietenkin Shankacharya tiesi totuuden, mutta sanoi tarkoituksella eri tavalla - eksyttääkseen. Tällaista tapahtuu joskus, ihan Jumalan käskystä.


        Shankaracharya on suuri henkinen opettaja, joka saarnasi monismin (advaita-vada) filosofiaa - oppia, jonka mukaan Jumalalla ei ole tiettyä muotoa. Häntä pidetään Shivan ilmentymänä.

        Shivan inkarnaatio Shankaracharya tiesi Krishnasta, oli se. että hän teki laulun:
        "Bhaja Govindam Bhaja Govindam"
        (Stotram by Sri Adi Shankrachar).

        Ja Krishna on Govinda.


      • Anonyymi00026
        Anonyymi00025 kirjoitti:

        Shivan inkarnaatio Shankaracharya tiesi Krishnasta, oli se. että hän teki laulun:
        "Bhaja Govindam Bhaja Govindam"
        (Stotram by Sri Adi Shankrachar).

        Ja Krishna on Govinda.

        Ennustus Shivan ilmestymisestä Shankaracharyana Kali Yugassa


        Toinen mielenkiintoinen ennustus kertoo, että Kali-yugassa yksi suurista puolijumalista, Herra Shiva, ilmestyy Shankaracharyana.

        Padma Puranassa (6.236.5-12) Shiva selittää vaimolleen Parvatille, kuinka hän laskeutuu Kali-aikakaudella julistamaan buddhalaisuuden illusoriseksi, vääräksi uskonnoksi.
        Hän sanoo levittävänsä Mayavadaa eli persoonattomuuden filosofiaa, jonka pääaiheena on Brahmanin, suuren persoonattoman henkisen voiman, määrittelemätön luonne.

        Shiva sanoo:
        Mayan filosofia (Mayavada) on jumalaton oppi, se on pseudobuddhalaisuutta. Minä julistan sen ilmestymällä Kali Yugassa brahmanin muodossa. Se tekee Vedojen pyhät tekstit merkityksettömiksi, maailma tuomitsee sen.
        Tämä oppi kehottaa luopumaan velvollisuuksista (olemaan vapaa karmasta), ja siksi se on langenneiden uskonto. Sillä perusteella, että Korkein sielu ja yksilön sielu kumpuavat (samasta) ... Brahmanista, julistan ne tasa-arvoisiksi.
        Oi Jumalatar, olen päättänyt levittää Mayavada-uskontoa (persoonattomuutta) PETTÄÄKSENI Kalin aikakauden ihmisiä {suuntaamalla heitä kohti ateismia kieltämällä Jumalan persoonallisen muodon).


        Shiva Purana siteeraa Korkeimman Herran sanoja, jotka on osoitettu lordi Shivalle:

        Johdata Kali-yugan ihmiset harhaan saarnaamalla Vedojen kuvitteellista merkitystä hämmentääkseen heitä.

        Korkein Herra Itse määräsi lordi Shivan laskeutumaan Kali Yugaan eksyttääkseen ateistit ja kehittääkseen filosofian ja kirjallisuuden, joka kätkee Korkeimman Herran ja saa ihmiset luulemaan, että Shiva on Korkein Herra.


      • Anonyymi00027
        Anonyymi00026 kirjoitti:

        Ennustus Shivan ilmestymisestä Shankaracharyana Kali Yugassa


        Toinen mielenkiintoinen ennustus kertoo, että Kali-yugassa yksi suurista puolijumalista, Herra Shiva, ilmestyy Shankaracharyana.

        Padma Puranassa (6.236.5-12) Shiva selittää vaimolleen Parvatille, kuinka hän laskeutuu Kali-aikakaudella julistamaan buddhalaisuuden illusoriseksi, vääräksi uskonnoksi.
        Hän sanoo levittävänsä Mayavadaa eli persoonattomuuden filosofiaa, jonka pääaiheena on Brahmanin, suuren persoonattoman henkisen voiman, määrittelemätön luonne.

        Shiva sanoo:
        Mayan filosofia (Mayavada) on jumalaton oppi, se on pseudobuddhalaisuutta. Minä julistan sen ilmestymällä Kali Yugassa brahmanin muodossa. Se tekee Vedojen pyhät tekstit merkityksettömiksi, maailma tuomitsee sen.
        Tämä oppi kehottaa luopumaan velvollisuuksista (olemaan vapaa karmasta), ja siksi se on langenneiden uskonto. Sillä perusteella, että Korkein sielu ja yksilön sielu kumpuavat (samasta) ... Brahmanista, julistan ne tasa-arvoisiksi.
        Oi Jumalatar, olen päättänyt levittää Mayavada-uskontoa (persoonattomuutta) PETTÄÄKSENI Kalin aikakauden ihmisiä {suuntaamalla heitä kohti ateismia kieltämällä Jumalan persoonallisen muodon).


        Shiva Purana siteeraa Korkeimman Herran sanoja, jotka on osoitettu lordi Shivalle:

        Johdata Kali-yugan ihmiset harhaan saarnaamalla Vedojen kuvitteellista merkitystä hämmentääkseen heitä.

        Korkein Herra Itse määräsi lordi Shivan laskeutumaan Kali Yugaan eksyttääkseen ateistit ja kehittääkseen filosofian ja kirjallisuuden, joka kätkee Korkeimman Herran ja saa ihmiset luulemaan, että Shiva on Korkein Herra.

        Tämä todetaan Padma Puranassa (6.71.89-116). Tässä jakeessa saamme vahvistuksen sille, että Korkeimman Herran pyynnöstä Herra Shiva ilmestyi Shankaracharyan muodossa Kali Yugassa.


        Shankaracharya (788-820 jKr.), joka tunnetaan myös nimellä Shankara, palvoi Shivaa. Hän syntyi Etelä-Intiassa brahmaniperheeseen, joka asui Kaladin kaupungissa Periyar-joen rannalla. Shankaran ilmestyessä buddhalaisuus oli jo levinnyt koko Intiaan. Buddhalaisia suojeli 3. vuosisadalla eaa. itse keisari Ashoka, eivätkä he epäröineet hylätä Vedoja. Buddhalainen filosofia perustuu käsitykseen, jonka mukaan aineellinen luomakunta on vain absoluuttisen totuuden ilmentymä, joka puolestaan on väliaikainen ja egoististen halujen ylläpitämä. Uskotaan, että ennen kuin ihminen voi palata tyhjyyteen, nämä halut on tuhottava. Tästä seuraa, että tyhjyys itsessään on ainoa ikuinen todellisuus ja että se on kaiken ilmenemisen lähde. Buddhalaiset eivät usko Jumalaan tai sieluun, vaan heidän perususkomuksensa on, että kaikkien asioiden ydin on tyhjyys eli tyhjyys, jossa ihminen voi löytää nirvanan eli vapautumisen kaikesta kärsimyksestä.

        Niinpä Shankara tuli uudistamaan ja puhdistamaan uskonnollista elämää palauttamalla vedalaisten kirjoitusten auktoriteetin. Hänen tulkintansa Vedoista tunnetaan ..., koska hän opetti, että yksilöllinen jiva (sielu) on identtinen Jumalan kanssa ja että loppujen lopuksi henkinen olemassaolo on vailla monimuotoisuutta eikä siinä ole yksilöllisyyttä tai persoonallisuutta. Hänen opetuksensa mukaan Korkeimman Olennon ja jivan yksilöllisyys on harhaa.


      • Anonyymi00028
        Anonyymi00027 kirjoitti:

        Tämä todetaan Padma Puranassa (6.71.89-116). Tässä jakeessa saamme vahvistuksen sille, että Korkeimman Herran pyynnöstä Herra Shiva ilmestyi Shankaracharyan muodossa Kali Yugassa.


        Shankaracharya (788-820 jKr.), joka tunnetaan myös nimellä Shankara, palvoi Shivaa. Hän syntyi Etelä-Intiassa brahmaniperheeseen, joka asui Kaladin kaupungissa Periyar-joen rannalla. Shankaran ilmestyessä buddhalaisuus oli jo levinnyt koko Intiaan. Buddhalaisia suojeli 3. vuosisadalla eaa. itse keisari Ashoka, eivätkä he epäröineet hylätä Vedoja. Buddhalainen filosofia perustuu käsitykseen, jonka mukaan aineellinen luomakunta on vain absoluuttisen totuuden ilmentymä, joka puolestaan on väliaikainen ja egoististen halujen ylläpitämä. Uskotaan, että ennen kuin ihminen voi palata tyhjyyteen, nämä halut on tuhottava. Tästä seuraa, että tyhjyys itsessään on ainoa ikuinen todellisuus ja että se on kaiken ilmenemisen lähde. Buddhalaiset eivät usko Jumalaan tai sieluun, vaan heidän perususkomuksensa on, että kaikkien asioiden ydin on tyhjyys eli tyhjyys, jossa ihminen voi löytää nirvanan eli vapautumisen kaikesta kärsimyksestä.

        Niinpä Shankara tuli uudistamaan ja puhdistamaan uskonnollista elämää palauttamalla vedalaisten kirjoitusten auktoriteetin. Hänen tulkintansa Vedoista tunnetaan ..., koska hän opetti, että yksilöllinen jiva (sielu) on identtinen Jumalan kanssa ja että loppujen lopuksi henkinen olemassaolo on vailla monimuotoisuutta eikä siinä ole yksilöllisyyttä tai persoonallisuutta. Hänen opetuksensa mukaan Korkeimman Olennon ja jivan yksilöllisyys on harhaa.

        Hänen opetustensa mukaan Korkeimman Olennon ja jivan yksilöllisyys on illuusio.

        Tämä Mayavada-filosofia sisältää myös väitteen, jonka mukaan koko aineellinen maailma on valheellinen. Vain persoonaton Brahman, suuri kirkas valo, on totta. Luoputtuaan egosta (kehotietoisuudesta) mayavadi pyrkii jälleen sulautumaan Brahmaniin, jossa ei ole toimintaa, ei henkisiä yksilöllisiä piirteitä. Tästä voimme päätellä, että impersonalistit eivät tutki Vedoja lainkaan, Vedanta-sutroja lukuun ottamatta. Itse asiassa, jos lukee huolellisesti Vedan kirjallisuutta aina Puranoihin asti, huomaa, että se on omistettu pääasiassa Absoluuttisen Totuuden persoonallisten ominaisuuksien kuvaamiselle, ja tämä on vastoin impersonalistien näkemystä ja osoittaa selvästi, että Korkein on persoonallisuus.
        Saarnatakseen oppiaan Shankara-charya joutui hylkäämään monia Vedan lausumia, joiden mukaan Absoluuttinen Totuus on Korkein Persoonallisuus ja jiva on sen alisteinen osa. Jonglööraamalla sanoilla hän loi väärän teorian, jonka mukaan Brahman on yksin puhdas persoonaton Brahman, ja kaikki Jumalan inkarnaatiot tässä maailmankaikkeudessa ovat vain tämän Brahmanin ilmentymiä.

        Näin Shankaracharya asettui vastakkain kaikkien perinteisten vedalaisten koulukuntien kanssa. Buddhan tavoin hän kieltäytyi vastaamasta kosmoksen luonnetta koskeviin kysymyksiin ja julisti, että maya, illuusion energia, oli selittämätön.
        Koska buddhalaiset olivat vuosisatojen ajan noudattaneet täydellisen ateismin filosofiaa eivätkä koskaan hyväksyneet ajatuksia korkeimmasta jumalallisesta persoonallisuudesta, Shankaran filosofia oli ainoa näkemysjärjestelmä, jonka he saattoivat hyväksyä. Se oli jonkinlainen kompromissi ateismin ja teismin välillä, mutta Shankara rakensi oppinsa Vedojen varaan. Shankara matkusti ympäri Intiaa, hänen argumenttinsa valtasivat kaikkialla, ja buddhalaisuus kumarsi niitä. Tavoite siis saavutettiin, ja siinä määrin, että Shankaran kirjaa Shariraka-bhashya pidetään vielä tänäkin päivänä lopullisena Vedantan tulkintana.
        Ei kuitenkaan pidä unohtaa, että Puranat tunnustavat lordi Shivan lordi Vishnun, Krishnan, suureksi palvojaksi. Hänen kuvissaan Shiva näyttää aina uppoutuneena meditaatioon, jonka keskipisteenä on Absoluuttinen Totuus, Sri Krishna.


      • Anonyymi00029
        Anonyymi00028 kirjoitti:

        Hänen opetustensa mukaan Korkeimman Olennon ja jivan yksilöllisyys on illuusio.

        Tämä Mayavada-filosofia sisältää myös väitteen, jonka mukaan koko aineellinen maailma on valheellinen. Vain persoonaton Brahman, suuri kirkas valo, on totta. Luoputtuaan egosta (kehotietoisuudesta) mayavadi pyrkii jälleen sulautumaan Brahmaniin, jossa ei ole toimintaa, ei henkisiä yksilöllisiä piirteitä. Tästä voimme päätellä, että impersonalistit eivät tutki Vedoja lainkaan, Vedanta-sutroja lukuun ottamatta. Itse asiassa, jos lukee huolellisesti Vedan kirjallisuutta aina Puranoihin asti, huomaa, että se on omistettu pääasiassa Absoluuttisen Totuuden persoonallisten ominaisuuksien kuvaamiselle, ja tämä on vastoin impersonalistien näkemystä ja osoittaa selvästi, että Korkein on persoonallisuus.
        Saarnatakseen oppiaan Shankara-charya joutui hylkäämään monia Vedan lausumia, joiden mukaan Absoluuttinen Totuus on Korkein Persoonallisuus ja jiva on sen alisteinen osa. Jonglööraamalla sanoilla hän loi väärän teorian, jonka mukaan Brahman on yksin puhdas persoonaton Brahman, ja kaikki Jumalan inkarnaatiot tässä maailmankaikkeudessa ovat vain tämän Brahmanin ilmentymiä.

        Näin Shankaracharya asettui vastakkain kaikkien perinteisten vedalaisten koulukuntien kanssa. Buddhan tavoin hän kieltäytyi vastaamasta kosmoksen luonnetta koskeviin kysymyksiin ja julisti, että maya, illuusion energia, oli selittämätön.
        Koska buddhalaiset olivat vuosisatojen ajan noudattaneet täydellisen ateismin filosofiaa eivätkä koskaan hyväksyneet ajatuksia korkeimmasta jumalallisesta persoonallisuudesta, Shankaran filosofia oli ainoa näkemysjärjestelmä, jonka he saattoivat hyväksyä. Se oli jonkinlainen kompromissi ateismin ja teismin välillä, mutta Shankara rakensi oppinsa Vedojen varaan. Shankara matkusti ympäri Intiaa, hänen argumenttinsa valtasivat kaikkialla, ja buddhalaisuus kumarsi niitä. Tavoite siis saavutettiin, ja siinä määrin, että Shankaran kirjaa Shariraka-bhashya pidetään vielä tänäkin päivänä lopullisena Vedantan tulkintana.
        Ei kuitenkaan pidä unohtaa, että Puranat tunnustavat lordi Shivan lordi Vishnun, Krishnan, suureksi palvojaksi. Hänen kuvissaan Shiva näyttää aina uppoutuneena meditaatioon, jonka keskipisteenä on Absoluuttinen Totuus, Sri Krishna.

        Shankara itse paljasti todelliset näkemyksensä, Herran Krishnan hartaan näkemykset, useita kertoja elämänsä aikana. Esimerkiksi Kaladissa, Shankaran kotikaupungissa, on hänen äitinsä haudan lähellä temppeli, jossa on Shankaran itsensä asentama Herran Krishnan.... Lisäksi hänen Gita-bhashyansa ensimmäisessä säkeistössä todetaan, että Narayana (toinen Krishnan inkarnaatio) tai Bhagavan (Korkein Jumalallinen Persoonallisuus) on aineellisen luomakunnan yläpuolella. Kirjassa Bhagavad-gita ja Sri Shankaracharya ... toteaa kirjassaan "Meditaatio Bhagavad-gitasta", että Herra Shiva sanoo:


        "Tervehdys sinulle, oi Vyasa. Mahtavan mielesi ja silmiesi taito on yhtä laaja kuin täysin kukkiva lootuskukka. Olet sytyttänyt viisauden lampun täyttämällä sen Mahabharatan öljyllä." Shankara toteaa myös, että Bhagavan Krishna on..., "jonka kunniaa Vedojen säkeet laulavat, jonka kunniaa Sama-vedan laulajat kertovat, jonka urhoollisuutta Upanishadien kertosäe jyrisee." Hän on myös se, "jonka kunniaa Vedat laulavat, jonka kunniaa Sama-vedan laulajat kertovat, jonka urhoollisuutta Upanishadien kertosäe jyrisee." Kaikki tämä osoittaa, että juuri Srila Vyasa-devan kirjoittamia Bhagavad-gitaa ja Mahabharataa Shankara neuvoo vakavasti lukemaan, jotta voi ymmärtää perimmäisen henkisen tiedon. Tämä todistaa myös sen, että Shankaran omat näkemykset olivat aivan erilaisia kuin hänen opettamansa filosofia. Tästä ei ole selkeämpää todistetta kuin hänen Bhagavad-gitaa koskevan mietiskelynsä tekstit 8 ja 9:

        Kumarran kunnioittavasti Jumalan Korkeimmalle Persoonallisuudelle, Krishnalle, ...
        ... ja kaikki jumalat ylistävät Vedan ja sen täydennysten, Upanishadien, jumalallisilla hymneillä, jota Sama-Vedan seuraajat ylistävät, jota täydelliseen meditaatioon uppoutuneet suuret mystikot mietiskelevät ja jonka rajoja puolijumalien ja demonien joukot eivät tunne. Kumartukaa, kumartukaa, kumartukaa Hänelle, Korkeimmalle Herralle...


      • Anonyymi00030
        Anonyymi00029 kirjoitti:

        Shankara itse paljasti todelliset näkemyksensä, Herran Krishnan hartaan näkemykset, useita kertoja elämänsä aikana. Esimerkiksi Kaladissa, Shankaran kotikaupungissa, on hänen äitinsä haudan lähellä temppeli, jossa on Shankaran itsensä asentama Herran Krishnan.... Lisäksi hänen Gita-bhashyansa ensimmäisessä säkeistössä todetaan, että Narayana (toinen Krishnan inkarnaatio) tai Bhagavan (Korkein Jumalallinen Persoonallisuus) on aineellisen luomakunnan yläpuolella. Kirjassa Bhagavad-gita ja Sri Shankaracharya ... toteaa kirjassaan "Meditaatio Bhagavad-gitasta", että Herra Shiva sanoo:


        "Tervehdys sinulle, oi Vyasa. Mahtavan mielesi ja silmiesi taito on yhtä laaja kuin täysin kukkiva lootuskukka. Olet sytyttänyt viisauden lampun täyttämällä sen Mahabharatan öljyllä." Shankara toteaa myös, että Bhagavan Krishna on..., "jonka kunniaa Vedojen säkeet laulavat, jonka kunniaa Sama-vedan laulajat kertovat, jonka urhoollisuutta Upanishadien kertosäe jyrisee." Hän on myös se, "jonka kunniaa Vedat laulavat, jonka kunniaa Sama-vedan laulajat kertovat, jonka urhoollisuutta Upanishadien kertosäe jyrisee." Kaikki tämä osoittaa, että juuri Srila Vyasa-devan kirjoittamia Bhagavad-gitaa ja Mahabharataa Shankara neuvoo vakavasti lukemaan, jotta voi ymmärtää perimmäisen henkisen tiedon. Tämä todistaa myös sen, että Shankaran omat näkemykset olivat aivan erilaisia kuin hänen opettamansa filosofia. Tästä ei ole selkeämpää todistetta kuin hänen Bhagavad-gitaa koskevan mietiskelynsä tekstit 8 ja 9:

        Kumarran kunnioittavasti Jumalan Korkeimmalle Persoonallisuudelle, Krishnalle, ...
        ... ja kaikki jumalat ylistävät Vedan ja sen täydennysten, Upanishadien, jumalallisilla hymneillä, jota Sama-Vedan seuraajat ylistävät, jota täydelliseen meditaatioon uppoutuneet suuret mystikot mietiskelevät ja jonka rajoja puolijumalien ja demonien joukot eivät tunne. Kumartukaa, kumartukaa, kumartukaa Hänelle, Korkeimmalle Herralle...

        Elämänsä loppupuolella Shankara kirjoitti säkeen, joka oli osoitettu niille, jotka eivät olleet ymmärtäneet Vedojen todellista sanomaa. Shankaracharyan seuraajat hylkäsivät usein tämän säkeen, mutta joka kuitenkin kuvastaa Lordi Shivan todellista tunnelmaa. Tässä se on:
        Palvokaa Govindaa, palvokaa Govindaa, palvokaa Govindaa, palvokaa Govindaa, oi oppineet typerykset! Sillä elämän lopussa kieliopilliset temppunne eivät auta teitä.


        ...

        Tämä siis myös on todiste siitä, että Shankara tiesi totuuden, mutta tahallaan Krishnan käskystä antoi väärää tietoa.


      • Anonyymi00031
        Anonyymi00030 kirjoitti:

        Elämänsä loppupuolella Shankara kirjoitti säkeen, joka oli osoitettu niille, jotka eivät olleet ymmärtäneet Vedojen todellista sanomaa. Shankaracharyan seuraajat hylkäsivät usein tämän säkeen, mutta joka kuitenkin kuvastaa Lordi Shivan todellista tunnelmaa. Tässä se on:
        Palvokaa Govindaa, palvokaa Govindaa, palvokaa Govindaa, palvokaa Govindaa, oi oppineet typerykset! Sillä elämän lopussa kieliopilliset temppunne eivät auta teitä.


        ...

        Tämä siis myös on todiste siitä, että Shankara tiesi totuuden, mutta tahallaan Krishnan käskystä antoi väärää tietoa.

        Tosiasia on, että kun Herra päätti inkarnoitua maan päälle Buddhan muodossa, ihmiset olivat niin alennustilassa, että he alkoivat käyttää Vedalaisen tiedon karmallisia osioita, joissa määrätään eläinten uhraamisesta - vain nauttiakseen niiden lihasta. He eivät olleet kiinnostuneita tämän rituaalin alkuperäisestä merkityksestä, jossa papit järjestivät itselleen eräänlaisen "henkisen kilpailun", sillä mystisen voimansa ansiosta he testasivat käytännössä suurta määrää erityisiä mantroja, joissa tapetun eläimen sielu sai joko ihmisen kehon tai nuoren eläimen kehon. Kuudennen vuosisadan alussa eKr. tällaisia pappeja ei käytännössä enää ollut jäljellä, ja teurastettujen eläinten hirvittäviä huutoja kuultiin kaikkialla maassa.


        Krishna ei voinut hyväksyä tätä vääryyttä, joten Hän päätti pettää kaikki ...ja koska Hän oli Itse Veda-tiedon ruumiillistuma, Hän tuli Buddhana ja hylkäsi Vedat.

        Toisin sanoen Krishna hylkäsi Itsensä. Hän teki tämän tarkoituksella, vain pysäyttääkseen vedalaiset uhrit.


        Koska Hän itse oli Vedan ja kaikkien uskontojen ruumiillistuma, Hän sai ihmiset seuraamaan Vedan sijaan Itseään, mutta koska Hän Itse on Vedan lähde, ihmiset puhdistettiin. Se on Jumalan niin ovela temppu.

        Siksi buddhalaisuuden seuraajat eivät tunnusta Vedoja. Jos he toteuttavat elämässään buddhalaisuuden pääperiaatetta - ahimsaa, eli eivät tee väkivaltaa eläimille - heidän elämänsä paranee, ja lopulta he pääsevät henkimaailmaan. Jos buddhalainen tukee eläinten tappamista ja syö lihaa, hän on yksinkertaisesti tekopyhä.


      • Anonyymi00032
        Anonyymi00031 kirjoitti:

        Tosiasia on, että kun Herra päätti inkarnoitua maan päälle Buddhan muodossa, ihmiset olivat niin alennustilassa, että he alkoivat käyttää Vedalaisen tiedon karmallisia osioita, joissa määrätään eläinten uhraamisesta - vain nauttiakseen niiden lihasta. He eivät olleet kiinnostuneita tämän rituaalin alkuperäisestä merkityksestä, jossa papit järjestivät itselleen eräänlaisen "henkisen kilpailun", sillä mystisen voimansa ansiosta he testasivat käytännössä suurta määrää erityisiä mantroja, joissa tapetun eläimen sielu sai joko ihmisen kehon tai nuoren eläimen kehon. Kuudennen vuosisadan alussa eKr. tällaisia pappeja ei käytännössä enää ollut jäljellä, ja teurastettujen eläinten hirvittäviä huutoja kuultiin kaikkialla maassa.


        Krishna ei voinut hyväksyä tätä vääryyttä, joten Hän päätti pettää kaikki ...ja koska Hän oli Itse Veda-tiedon ruumiillistuma, Hän tuli Buddhana ja hylkäsi Vedat.

        Toisin sanoen Krishna hylkäsi Itsensä. Hän teki tämän tarkoituksella, vain pysäyttääkseen vedalaiset uhrit.


        Koska Hän itse oli Vedan ja kaikkien uskontojen ruumiillistuma, Hän sai ihmiset seuraamaan Vedan sijaan Itseään, mutta koska Hän Itse on Vedan lähde, ihmiset puhdistettiin. Se on Jumalan niin ovela temppu.

        Siksi buddhalaisuuden seuraajat eivät tunnusta Vedoja. Jos he toteuttavat elämässään buddhalaisuuden pääperiaatetta - ahimsaa, eli eivät tee väkivaltaa eläimille - heidän elämänsä paranee, ja lopulta he pääsevät henkimaailmaan. Jos buddhalainen tukee eläinten tappamista ja syö lihaa, hän on yksinkertaisesti tekopyhä.

        Vedoissa on monia erilaisia lausuntoja ERI IHMISTYHMILLE, jotka eivät sovi meidän alkuperäiseen ymmärrykseemme.


      • Anonyymi00033
        Anonyymi00032 kirjoitti:

        Vedoissa on monia erilaisia lausuntoja ERI IHMISTYHMILLE, jotka eivät sovi meidän alkuperäiseen ymmärrykseemme.

        MYÖS BUDDHA TIESI TOTUUDEN, MUTTA TARKOITUKSELLA KERTOI MUUTA.


      • Anonyymi00034
        Anonyymi00033 kirjoitti:

        MYÖS BUDDHA TIESI TOTUUDEN, MUTTA TARKOITUKSELLA KERTOI MUUTA.

        Jumala haluaa myös, että Häntä rakastetaan eikä vain pelätä. Jopa henkimaailmassa Krishna ei aina paljasta, että Hän on Jumala (ja tämän saa aikaan Yoga Maya), joten Häntä rakastetaan Hänen Itsensä vuoksi, ei Hänen suuruutensa vuoksi.

        Henkimaailmassa on siis myös illuusio Yoga Mayan muodossa, paitsi Vaikuntah:ssa, joka on myös henkimaailmaa, mutta siellä Jumalaa palvotaan ilman illuusiota... jne.


        Muualla henkimaailmassa on siis myös Maya - illuusio, mutta Yoga maya, ei Maha maya, kuten aineellisessa maailmassa.


        Yoga maya - muuten tällaiset suhteet eivät ole mahdollisia.


        mahamaya lit. ‘great illusion’; the material world; the energy of the Supreme Lord known as His illusory energy, material energy, and external energy; another name of the goddess of illusion, Maya Devi.


        Maha-maya on Herran ulkoinen, aineellinen energia, vastakohtana yoga-mayan korkeammalle, henkiselle energialle.


        Yogamaya the aspect of the Lord’s personal energy that coordinates His eternal Pastimes. She is best known for her power to remove awareness of the Lord’s majesty from both the Lord’s devotees and the Lord Himself in order to facilitate their exchanges of pure love.


        Yogamaya on Herran Persoonallisen energian aspekti, joka koordinoi Hänen ikuisia leikkejään.

        Hänet tunnetaan parhaiten voimastaan poistaa tietoisuus Herran majesteettisuudesta sekä Herran hartailta että Herralta Itseltään, jotta heidän puhtaan rakkauden vaihtonsa olisi helpompaa.

        Yogamaya ) on Krishnan sisäinen energia, joka luo kaiken tarvittavan Hänen liloilleen.


      • Anonyymi00035
        Anonyymi00034 kirjoitti:

        Jumala haluaa myös, että Häntä rakastetaan eikä vain pelätä. Jopa henkimaailmassa Krishna ei aina paljasta, että Hän on Jumala (ja tämän saa aikaan Yoga Maya), joten Häntä rakastetaan Hänen Itsensä vuoksi, ei Hänen suuruutensa vuoksi.

        Henkimaailmassa on siis myös illuusio Yoga Mayan muodossa, paitsi Vaikuntah:ssa, joka on myös henkimaailmaa, mutta siellä Jumalaa palvotaan ilman illuusiota... jne.


        Muualla henkimaailmassa on siis myös Maya - illuusio, mutta Yoga maya, ei Maha maya, kuten aineellisessa maailmassa.


        Yoga maya - muuten tällaiset suhteet eivät ole mahdollisia.


        mahamaya lit. ‘great illusion’; the material world; the energy of the Supreme Lord known as His illusory energy, material energy, and external energy; another name of the goddess of illusion, Maya Devi.


        Maha-maya on Herran ulkoinen, aineellinen energia, vastakohtana yoga-mayan korkeammalle, henkiselle energialle.


        Yogamaya the aspect of the Lord’s personal energy that coordinates His eternal Pastimes. She is best known for her power to remove awareness of the Lord’s majesty from both the Lord’s devotees and the Lord Himself in order to facilitate their exchanges of pure love.


        Yogamaya on Herran Persoonallisen energian aspekti, joka koordinoi Hänen ikuisia leikkejään.

        Hänet tunnetaan parhaiten voimastaan poistaa tietoisuus Herran majesteettisuudesta sekä Herran hartailta että Herralta Itseltään, jotta heidän puhtaan rakkauden vaihtonsa olisi helpompaa.

        Yogamaya ) on Krishnan sisäinen energia, joka luo kaiken tarvittavan Hänen liloilleen.

        Maya Devi the goddess of illusion, who serves the Supreme Lord by detaining souls who are averse to the Lord within the material world and subjecting them to the law of karma. Her purpose is to completely remove all forms of aversion to the Lord from the hearts of the conditioned souls. When souls fully surrender to the Lord and become indifferent to her temptations, she considers her purpose fulfilled and happily releases them. She is the consort of Lord Siva and known by numerous names, such as Parvati, Durga, and Kali.


        Maya Devi on illuusion jumalatar, joka palvelee Korkeinta Herraa pidättämällä Herraa vastustavia sieluja aineellisessa maailmassa ja alistamalla heidät karman lakiin. Hänen tarkoituksenaan on poistaa kokonaan kaikki vastenmielisyyden muodot Herraa kohtaan ehdollistuneiden sielujen sydämistä.


        Kun sielut antautuvat täysin Herralle ja suhtautuvat välinpitämättömästi hänen houkutuksiinsa, hän pitää tarkoitustaan täytettynä ja vapauttaa heidät onnellisesti. Hän on Herra Sivan puoliso ja tunnetaan lukuisilla nimillä, kuten Parvati, Durga ja Kali.

        Yogamaya on Herran Persoonallisen energian aspekti, joka koordinoi Hänen ikuisia leikkejään ja tunnetaan parhaiten voimastaan poistaa tietoisuus Herran majesteettisuudesta sekä Herran hartailta että Herralta Itseltään, jotta heidän puhtaan rakkauden vaihtonsa olisi helpompaa.

        SILLÄ TAVALLA ONNISTUU SUHTEET HENKIMAAILMASSA.


      • Anonyymi00036
        Anonyymi00035 kirjoitti:

        Maya Devi the goddess of illusion, who serves the Supreme Lord by detaining souls who are averse to the Lord within the material world and subjecting them to the law of karma. Her purpose is to completely remove all forms of aversion to the Lord from the hearts of the conditioned souls. When souls fully surrender to the Lord and become indifferent to her temptations, she considers her purpose fulfilled and happily releases them. She is the consort of Lord Siva and known by numerous names, such as Parvati, Durga, and Kali.


        Maya Devi on illuusion jumalatar, joka palvelee Korkeinta Herraa pidättämällä Herraa vastustavia sieluja aineellisessa maailmassa ja alistamalla heidät karman lakiin. Hänen tarkoituksenaan on poistaa kokonaan kaikki vastenmielisyyden muodot Herraa kohtaan ehdollistuneiden sielujen sydämistä.


        Kun sielut antautuvat täysin Herralle ja suhtautuvat välinpitämättömästi hänen houkutuksiinsa, hän pitää tarkoitustaan täytettynä ja vapauttaa heidät onnellisesti. Hän on Herra Sivan puoliso ja tunnetaan lukuisilla nimillä, kuten Parvati, Durga ja Kali.

        Yogamaya on Herran Persoonallisen energian aspekti, joka koordinoi Hänen ikuisia leikkejään ja tunnetaan parhaiten voimastaan poistaa tietoisuus Herran majesteettisuudesta sekä Herran hartailta että Herralta Itseltään, jotta heidän puhtaan rakkauden vaihtonsa olisi helpompaa.

        SILLÄ TAVALLA ONNISTUU SUHTEET HENKIMAAILMASSA.

        EI PETOS, VAAN ASTEITTAINEN ILMOITUS.


        Maailmassa hengellinen opetus ei ilmene yhtenä muuttumattomana kokonaisuutena, vaan eri aikoina ja eri ihmisille annetaan opetuksia heidän valmiuksiensa mukaan.

        Jumala ei ainoastaan paljasta totuutta, vaan myös ohjaa ihmisiä asteittain kohti sitä. Tämän vuoksi Hän voi sallia sellaistenkin oppien syntymisen, jotka eivät ilmaise koko totuutta, mutta jotka auttavat ihmisiä irtautumaan vielä syvemmästä harhasta.


      • Anonyymi00037
        Anonyymi00036 kirjoitti:

        EI PETOS, VAAN ASTEITTAINEN ILMOITUS.


        Maailmassa hengellinen opetus ei ilmene yhtenä muuttumattomana kokonaisuutena, vaan eri aikoina ja eri ihmisille annetaan opetuksia heidän valmiuksiensa mukaan.

        Jumala ei ainoastaan paljasta totuutta, vaan myös ohjaa ihmisiä asteittain kohti sitä. Tämän vuoksi Hän voi sallia sellaistenkin oppien syntymisen, jotka eivät ilmaise koko totuutta, mutta jotka auttavat ihmisiä irtautumaan vielä syvemmästä harhasta.

        Tässä valossa Buddha nähdään Vishnun avatarana, jonka tehtävä oli lopettaa väkivaltaiset uhrit ja tuoda esiin myötätunto sekä väkivallattomuus. Samoin Adi Shankaracharya esitti Advaita Vedanta -filosofian, joka auttoi ihmisiä irrottautumaan karkeasta materialismista, vaikka sitä ei tässä traditiossa pidetä lopullisena ymmärryksenä.

        Myöhemmin opettajat kuten Madhvacharya kehittivät ajattelua edelleen, tuoden esiin uusia näkökulmia Jumalan ja yksilön suhteeseen. Näin hengellinen historia näyttäytyy asteittaisena prosessina, jossa totuutta ei aina anneta kerralla täydellisenä, vaan sitä lähestytään vaihe vaiheelta ihmisen tietoisuuden kehittyessä.


      • Anonyymi00038
        Anonyymi00037 kirjoitti:

        Tässä valossa Buddha nähdään Vishnun avatarana, jonka tehtävä oli lopettaa väkivaltaiset uhrit ja tuoda esiin myötätunto sekä väkivallattomuus. Samoin Adi Shankaracharya esitti Advaita Vedanta -filosofian, joka auttoi ihmisiä irrottautumaan karkeasta materialismista, vaikka sitä ei tässä traditiossa pidetä lopullisena ymmärryksenä.

        Myöhemmin opettajat kuten Madhvacharya kehittivät ajattelua edelleen, tuoden esiin uusia näkökulmia Jumalan ja yksilön suhteeseen. Näin hengellinen historia näyttäytyy asteittaisena prosessina, jossa totuutta ei aina anneta kerralla täydellisenä, vaan sitä lähestytään vaihe vaiheelta ihmisen tietoisuuden kehittyessä.

        Totuus annetaan ihmisille heidän valmiuksiensa mukaan


      • Anonyymi00039
        Anonyymi00038 kirjoitti:

        Totuus annetaan ihmisille heidän valmiuksiensa mukaan

        Myös Jeesus viittaa siihen, ettei kaikkea voi vielä sanoa (Joh. 16:12)
        Muhammad korostaa samaa periaatetta

        Vaishnavism tekee tästä systemaattisen: tieto annetaan asteittain

        Tämä on filosofisesti vahva ja johdonmukainen.


      • Anonyymi00040
        Anonyymi00039 kirjoitti:

        Myös Jeesus viittaa siihen, ettei kaikkea voi vielä sanoa (Joh. 16:12)
        Muhammad korostaa samaa periaatetta

        Vaishnavism tekee tästä systemaattisen: tieto annetaan asteittain

        Tämä on filosofisesti vahva ja johdonmukainen.

        “Jumala eksyttää”
        “asteittainen ilmoitus”

        Nämä eivät oikeastaan ole sama asia.


      • Anonyymi00041
        Anonyymi00040 kirjoitti:

        “Jumala eksyttää”
        “asteittainen ilmoitus”

        Nämä eivät oikeastaan ole sama asia.

        Kyse EI ole siitä, että Jumala valehtelee, vaan:

        ihmiset ovat eri tasoilla
        heille annetaan opetusta, jonka he voivat vastaanottaa
        joskus tämä opetus ei ole lopullinen totuus


      • Anonyymi00042
        Anonyymi00041 kirjoitti:

        Kyse EI ole siitä, että Jumala valehtelee, vaan:

        ihmiset ovat eri tasoilla
        heille annetaan opetusta, jonka he voivat vastaanottaa
        joskus tämä opetus ei ole lopullinen totuus

        Ei petos, vaan pedagoginen sovitus (adhikāra – valmiustaso)


      • Anonyymi00043
        Anonyymi00042 kirjoitti:

        Ei petos, vaan pedagoginen sovitus (adhikāra – valmiustaso)

        Buddha - hän ei opettanut teististä totuutta, mutta hänen opetuksensa oli tarkoituksenmukainen tietylle ajalle


      • Anonyymi00044
        Anonyymi00043 kirjoitti:

        Buddha - hän ei opettanut teististä totuutta, mutta hänen opetuksensa oli tarkoituksenmukainen tietylle ajalle

        Maya ja Yogamaya

        Maya (harha, joka sitoo)
        Yogamaya (jumalallinen peittäminen rakkauden vuoksi)

        Tämä on tärkeä ero Gaudiya-ajattelussa:

        Maya - tietämättömyys
        Yogamaya - rakkauden mahdollistava “unohtaminen”


      • Anonyymi00045
        Anonyymi00044 kirjoitti:

        Maya ja Yogamaya

        Maya (harha, joka sitoo)
        Yogamaya (jumalallinen peittäminen rakkauden vuoksi)

        Tämä on tärkeä ero Gaudiya-ajattelussa:

        Maya - tietämättömyys
        Yogamaya - rakkauden mahdollistava “unohtaminen”

        Maailman uskonnoissa esiintyy ajatus, että totuus paljastuu asteittain ihmisten valmiuksien mukaan.


        Filosofiamme korostaa tätä erityisesti: Jumala ei aina anna täydellistä ymmärrystä kerralla, vaan ohjaa ihmisiä vaiheittain.

        Tässä valossa Buddhan tehtävänä oli lopettaa väki


        Samoin Adi Shankaracharyan filosofia auttoi irrottautumaan materialismista, vaikka sitä ei pidetä lopullisena totuutena. Näin hengellinen kehitys nähdään prosessina, jossa ihmiset etenevät askel askeleelta kohti syvempää ymmärrystä.


      • Anonyymi00046
        Anonyymi00045 kirjoitti:

        Maailman uskonnoissa esiintyy ajatus, että totuus paljastuu asteittain ihmisten valmiuksien mukaan.


        Filosofiamme korostaa tätä erityisesti: Jumala ei aina anna täydellistä ymmärrystä kerralla, vaan ohjaa ihmisiä vaiheittain.

        Tässä valossa Buddhan tehtävänä oli lopettaa väki


        Samoin Adi Shankaracharyan filosofia auttoi irrottautumaan materialismista, vaikka sitä ei pidetä lopullisena totuutena. Näin hengellinen kehitys nähdään prosessina, jossa ihmiset etenevät askel askeleelta kohti syvempää ymmärrystä.

        Kaksivuotiaalle myös ei sanota heti kaikkea-esimerkikis lapsien saamisen mekanismi, sanotaan vaikka: haikara toi sinut jne.


      • Anonyymi00047
        Anonyymi00046 kirjoitti:

        Kaksivuotiaalle myös ei sanota heti kaikkea-esimerkikis lapsien saamisen mekanismi, sanotaan vaikka: haikara toi sinut jne.

        Koksa lapsen taso ei ole vielä valmis vastaan ottamaan-myöhemmin on.


      • Anonyymi00048
        Anonyymi00047 kirjoitti:

        Koksa lapsen taso ei ole vielä valmis vastaan ottamaan-myöhemmin on.

        Kaksivuotiaalle myös ei sanota heti kaikkea-esimerkikis lapsien saamisen mekanismi, sanotaan vaikka: haikara toi sinut jne.

        Koksa lapsen taso ei ole vielä valmis vastaan ottamaan-myöhemmin on.


      • Anonyymi00049
        Anonyymi00048 kirjoitti:

        Kaksivuotiaalle myös ei sanota heti kaikkea-esimerkikis lapsien saamisen mekanismi, sanotaan vaikka: haikara toi sinut jne.

        Koksa lapsen taso ei ole vielä valmis vastaan ottamaan-myöhemmin on.

        Seuraavaksi tekstiä täältä, katkelmia eri paikoista:

        Käännösvirheet suomen kielessä:


        Teksti otettu täältä:
        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com


      • Anonyymi00050
        Anonyymi00049 kirjoitti:

        Seuraavaksi tekstiä täältä, katkelmia eri paikoista:

        Käännösvirheet suomen kielessä:


        Teksti otettu täältä:
        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com

        Seuraavaksi tekstiä täältä, katkelmia eri paikoista:

        Käännösvirheet suomen kielessä:


        Teksti otettu täältä:
        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com


        897. 1983.01.12.C2.

        Kaksi Buddhaa

        Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Gosvāmī Mahārāj

        Oppilas: Śrīmad-Bhāgavatamissa kuvataan Buddha-jumalan ilmestyminen ja hänen missionsa. Mutta miksi hän hylkäsi koko vedalaisen järjestelmän?


        Śrīla Śrīdhar Mahārāj: Buddhoja ei ole vain yksi. On erilaisia Buddhoja. “Buddha” tarkoittaa viisautta, sanasta buddhi, buddha — viisas ihminen. Buddhoja ei ole vain yksi.

        On erilaisia Buddhoja, aivan kuten erilaisia Kapiloita. Kapila ei ole vain yksi. Yksi Kapila on ateisti, yksi Buddha on ateisti; toinen Buddha on Jumalan inkarnaatio.



        Oppilas: Jumalaton Buddha? Miksi hän tuli ja hylkäsi kaikki Vedat? Sanotaan, että hän tuli uudistajana. Voisi odottaa…


        Śrīla Śrīdhar Mahārāj: Monet ovat tulleet uudistajina, ei vain Buddha. Monet persoonallisuudet, suuret valon tuojat, ovat tulleet julistamaan omia oppejaan, jotka useimmiten ovat olleet ateistisia.

        Oppilas: Mutta jos Buddha oli inkarnaatio, avatāra…


        Śrīla Śrīdhar Mahārāj: Se on toinen Buddha. Se Buddha, joka kuvataan Bhāgavatamissa, on Buddha-avatāra. Historiallinen Buddha, nastika-Buddha (jumalaton Buddha), on toinen Buddha.

        Hän ei uskonut sielun olemassaoloon. Ei vain Jumalaan, vaan hän ei hyväksynyt myöskään jīva-sielun olemassaoloa. Hän uskoi vain mentaalisen järjestelmän jälleensyntymiseen.

        Cārvāka (kuten ateistinen Kapila) katsoi, että kehon tuhouduttua ei jää mitään. Mutta Buddha katsoi, että kehon tuhouduttua jää mentaalinen järjestelmä. Kun mentaalinen järjestelmä lopulta hajoaa ja tuhoutuu, ei jää enää mitään.



        Śrīla Śrīdhar Mahārāj: Buddha-avatāra tuli myös vastustamaan karma-kāṇḍaa, koska eläimiä tapettiin uhrirituaaleissa.

        Hän opetti: “Tämä on reaktiivinen tie; teoista seuraa väistämättä seuraukset. Teidän tulee omaksua pyhä tie ja seurata sitä. Te uhraatte liikaa eläimiä niin kutsutun jumalan ja uskonnon nimissä.” Hän saarnasi näin.



        Kun eläinuhraukset olivat lisääntyneet äärimmilleen, tämä Buddha tuli opettamaan: “Älkää tappako eläimiä Jumalan nimissä tässä maailmassa. Omaksukaa sattvinen suunta.” Tämä Buddha syntyi Gayassa.

        Śaṅkaran koulukunta hyväksyy Buddhan Jumalan inkarnaationa — tämän Buddhan. Nykyiset buddhalaiset puolestaan katsovat, että Buddha ilmestyi Gayassa. Mutta śaṅkarit sanovat: “Se ei ole heidän Buddhansa, vaan meidän Buddhamme, avatāra.” Śaṅkaran koulukunta väittää voittaneensa tämän kiistan (oli jopa oikeudenkäynti).


      • Anonyymi00051
        Anonyymi00050 kirjoitti:

        Seuraavaksi tekstiä täältä, katkelmia eri paikoista:

        Käännösvirheet suomen kielessä:


        Teksti otettu täältä:
        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com


        897. 1983.01.12.C2.

        Kaksi Buddhaa

        Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Gosvāmī Mahārāj

        Oppilas: Śrīmad-Bhāgavatamissa kuvataan Buddha-jumalan ilmestyminen ja hänen missionsa. Mutta miksi hän hylkäsi koko vedalaisen järjestelmän?


        Śrīla Śrīdhar Mahārāj: Buddhoja ei ole vain yksi. On erilaisia Buddhoja. “Buddha” tarkoittaa viisautta, sanasta buddhi, buddha — viisas ihminen. Buddhoja ei ole vain yksi.

        On erilaisia Buddhoja, aivan kuten erilaisia Kapiloita. Kapila ei ole vain yksi. Yksi Kapila on ateisti, yksi Buddha on ateisti; toinen Buddha on Jumalan inkarnaatio.



        Oppilas: Jumalaton Buddha? Miksi hän tuli ja hylkäsi kaikki Vedat? Sanotaan, että hän tuli uudistajana. Voisi odottaa…


        Śrīla Śrīdhar Mahārāj: Monet ovat tulleet uudistajina, ei vain Buddha. Monet persoonallisuudet, suuret valon tuojat, ovat tulleet julistamaan omia oppejaan, jotka useimmiten ovat olleet ateistisia.

        Oppilas: Mutta jos Buddha oli inkarnaatio, avatāra…


        Śrīla Śrīdhar Mahārāj: Se on toinen Buddha. Se Buddha, joka kuvataan Bhāgavatamissa, on Buddha-avatāra. Historiallinen Buddha, nastika-Buddha (jumalaton Buddha), on toinen Buddha.

        Hän ei uskonut sielun olemassaoloon. Ei vain Jumalaan, vaan hän ei hyväksynyt myöskään jīva-sielun olemassaoloa. Hän uskoi vain mentaalisen järjestelmän jälleensyntymiseen.

        Cārvāka (kuten ateistinen Kapila) katsoi, että kehon tuhouduttua ei jää mitään. Mutta Buddha katsoi, että kehon tuhouduttua jää mentaalinen järjestelmä. Kun mentaalinen järjestelmä lopulta hajoaa ja tuhoutuu, ei jää enää mitään.



        Śrīla Śrīdhar Mahārāj: Buddha-avatāra tuli myös vastustamaan karma-kāṇḍaa, koska eläimiä tapettiin uhrirituaaleissa.

        Hän opetti: “Tämä on reaktiivinen tie; teoista seuraa väistämättä seuraukset. Teidän tulee omaksua pyhä tie ja seurata sitä. Te uhraatte liikaa eläimiä niin kutsutun jumalan ja uskonnon nimissä.” Hän saarnasi näin.



        Kun eläinuhraukset olivat lisääntyneet äärimmilleen, tämä Buddha tuli opettamaan: “Älkää tappako eläimiä Jumalan nimissä tässä maailmassa. Omaksukaa sattvinen suunta.” Tämä Buddha syntyi Gayassa.

        Śaṅkaran koulukunta hyväksyy Buddhan Jumalan inkarnaationa — tämän Buddhan. Nykyiset buddhalaiset puolestaan katsovat, että Buddha ilmestyi Gayassa. Mutta śaṅkarit sanovat: “Se ei ole heidän Buddhansa, vaan meidän Buddhamme, avatāra.” Śaṅkaran koulukunta väittää voittaneensa tämän kiistan (oli jopa oikeudenkäynti).

        Oppilas: Onko kyse yksi vai kaksi eri henkilöä?

        Śrīla Śrīdhar Mahārāj: Kaksi eri henkilöä.

        Oppilas: Ilmestyivätkö he samaan aikaan?

        Śrīla Śrīdhar Mahārāj: Ei.

        Oppilas: Milloin ateistinen Buddha sitten ilmestyi?

        ...
        ...


        buddho nāmnāñjana-sutaḥ

        Ateistisen Buddhan äiti oli Mahāmāyā. Bhāgavatamissa sanotaan: “Añjanā oli Buddhan äiti: buddho nāmnāñjana-sutaḥ.” Tämän Buddhan äidin nimi oli Mahāmāyā; Buddha-avatāran äiti oli Añjanā. Tämä Buddha ilmestyi Gayassa, Bihārissa — ateisti-Buddha.

        Oppilas: Opettiko myös inkarnaatio-Buddha väkivallattomuutta?

        Śrīla Śrīdhar Mahārāj: Kyllä, mutta se oli eräänlainen yhdistelmä. Hän opetti väkivallattomuutta erityisesti liiallisiin eläinuhrauksiin liittyen. Näistä on olemassa kirjallisia lähteitä.


      • Anonyymi00052
        Anonyymi00036 kirjoitti:

        EI PETOS, VAAN ASTEITTAINEN ILMOITUS.


        Maailmassa hengellinen opetus ei ilmene yhtenä muuttumattomana kokonaisuutena, vaan eri aikoina ja eri ihmisille annetaan opetuksia heidän valmiuksiensa mukaan.

        Jumala ei ainoastaan paljasta totuutta, vaan myös ohjaa ihmisiä asteittain kohti sitä. Tämän vuoksi Hän voi sallia sellaistenkin oppien syntymisen, jotka eivät ilmaise koko totuutta, mutta jotka auttavat ihmisiä irtautumaan vielä syvemmästä harhasta.

        Ainutlaatuisuus on siinä, että tieto on kulkenut opetuslapseusketjussa opettajalta oppilaalle, joten niissä ei ole tapahtunut muutoksia. Yhdistävän voimansa, kaiken kattavan luonteensa ja universaalin lähestymistapansa vuoksi se on ainultlaatuinen.

        Länsimaiset oppineet ja filosofit ovat usein tunnustaneet sen suuruuden ja kuvailleet sitä mitä innostavimmalla tavalla. He ovat aina korostaneet sekä tämän monimutkaisuutta että yksinkertaisuutta ja sitä, että se sulautuu täydellisesti jokaisen elämään aina hedelmöityshetkestä siirtymiseen tuonpuoleiseen. Sillä ei ole juurikaan merkitystä, onko ihminen vilpittömästi uskovainen vai ei, oppinut tai lukutaidoton.


      • Anonyymi00054
        Anonyymi00052 kirjoitti:

        Ainutlaatuisuus on siinä, että tieto on kulkenut opetuslapseusketjussa opettajalta oppilaalle, joten niissä ei ole tapahtunut muutoksia. Yhdistävän voimansa, kaiken kattavan luonteensa ja universaalin lähestymistapansa vuoksi se on ainultlaatuinen.

        Länsimaiset oppineet ja filosofit ovat usein tunnustaneet sen suuruuden ja kuvailleet sitä mitä innostavimmalla tavalla. He ovat aina korostaneet sekä tämän monimutkaisuutta että yksinkertaisuutta ja sitä, että se sulautuu täydellisesti jokaisen elämään aina hedelmöityshetkestä siirtymiseen tuonpuoleiseen. Sillä ei ole juurikaan merkitystä, onko ihminen vilpittömästi uskovainen vai ei, oppinut tai lukutaidoton.

        Vedalaisuus ei perustu uskoon ja uskonnolliseen dogmiin vaan ihmisen käyttäytymiseen ja elämäntapaan. Tämä selittää myös suvaitsevaisuuden muita uskontoja ja uskomuksia kohtaan. Sen kannattajat uskovat, että kaikki uskonnot ovat erilaisia tapoja palvoa samaa Jumalaa (tai puolijumalaa).

        Siksi mikään uskonto ei voi vaatia itselleen monopolia henkiseen viisauteen.
        Mikään uskonto ei voi vaatia itselleen monopolia henkiseen viisauteen, siis yksinoikeutta.


        Nykyään uskonnon ja tieteen välillä on suuri ero, mitä ei ollut muinoin. Uskonnosta on tullut uskomus, koska se perustuu todistamattomiin postulaatteihin, joita pidetään epätieteellisinä. Tiede sen sijaan perustuu siihen, mitä voidaan havaita ja todistaa kokemuksen avulla.

        Mutta silti Vedoissa jäljitetään tiedon kokonaisuutta, ja niissä mainitaan ja jopa kuvataan se, mitä tiede ei vieläkään voi todistaa.

        Pyhien tekstien jokaisella sanalla on sekä yleinen että erityinen merkitys, ja lisäksi kaikki sanan muodostavat tavut ovat hyvin toiminnallisia. Äänteellä, kieliopillisella muodolla, tavuihin jakamisella, osilla, sijalla lauseessa, ajan ja mahdollisen toiminnan merkityksellä on suuri semanttinen merkitys.

        Vedojen tieteellinen arvo ihmiskunnan hyväksi voidaan helposti todentaa.

        Ensiksikin meillä on runsaasti tietoa, jonka vedalaiset tietäjät ovat tallentaneet Kirjoituksiin.

        Toiseksi jokainen Vedojen osa voidaan todentaa nykyaikaisen tieteen tulosten perusteella ja kolmanneksi se voidaan todentaa välittömällä kokemuksella ihmisen havaintokyvyn tasolla.

        Vedat eivät rajoitu aineellisen maailman tutkimiseen, vaan ne koskevat myös ihmistä itseään tutkimuskohteena ja hänen suhdettaan aineelliseen ja henkiseen maailmaan.


      • Anonyymi00055
        Anonyymi00054 kirjoitti:

        Vedalaisuus ei perustu uskoon ja uskonnolliseen dogmiin vaan ihmisen käyttäytymiseen ja elämäntapaan. Tämä selittää myös suvaitsevaisuuden muita uskontoja ja uskomuksia kohtaan. Sen kannattajat uskovat, että kaikki uskonnot ovat erilaisia tapoja palvoa samaa Jumalaa (tai puolijumalaa).

        Siksi mikään uskonto ei voi vaatia itselleen monopolia henkiseen viisauteen.
        Mikään uskonto ei voi vaatia itselleen monopolia henkiseen viisauteen, siis yksinoikeutta.


        Nykyään uskonnon ja tieteen välillä on suuri ero, mitä ei ollut muinoin. Uskonnosta on tullut uskomus, koska se perustuu todistamattomiin postulaatteihin, joita pidetään epätieteellisinä. Tiede sen sijaan perustuu siihen, mitä voidaan havaita ja todistaa kokemuksen avulla.

        Mutta silti Vedoissa jäljitetään tiedon kokonaisuutta, ja niissä mainitaan ja jopa kuvataan se, mitä tiede ei vieläkään voi todistaa.

        Pyhien tekstien jokaisella sanalla on sekä yleinen että erityinen merkitys, ja lisäksi kaikki sanan muodostavat tavut ovat hyvin toiminnallisia. Äänteellä, kieliopillisella muodolla, tavuihin jakamisella, osilla, sijalla lauseessa, ajan ja mahdollisen toiminnan merkityksellä on suuri semanttinen merkitys.

        Vedojen tieteellinen arvo ihmiskunnan hyväksi voidaan helposti todentaa.

        Ensiksikin meillä on runsaasti tietoa, jonka vedalaiset tietäjät ovat tallentaneet Kirjoituksiin.

        Toiseksi jokainen Vedojen osa voidaan todentaa nykyaikaisen tieteen tulosten perusteella ja kolmanneksi se voidaan todentaa välittömällä kokemuksella ihmisen havaintokyvyn tasolla.

        Vedat eivät rajoitu aineellisen maailman tutkimiseen, vaan ne koskevat myös ihmistä itseään tutkimuskohteena ja hänen suhdettaan aineelliseen ja henkiseen maailmaan.

        Vedat eivät rajoitu aineellisen maailman tutkimiseen, vaan ne koskevat myös ihmistä itseään tutkimuskohteena ja hänen suhdettaan aineelliseen ja henkiseen maailmaan.

        Juuri tämä lähestymistapa tutkimukseen tekee vedalaisesta tieteestä täydellisen ja täysin ainutlaatuisen.

        Mikään uskonto maailmassa ei voi vaatia itselleen monopolia hengelliseen viisauteen, siis yksinoikeutta.

        Yksikään uskonto ei voi julistautua henkisen viisauden monopoliasemaan, toisin sanoen yksinoikeuteen. Jos joku väittää, että hänen uskonnollinen suuntauksensa on ainoa ja oikea, se on seurausta tietämättömyydestä, sivistyksen alhaisesta tasosta, joka on vaarallista sekä henkilölle itselleen että koko sivilisaatiolle.


        Ihmisen uskonto vastaa hänen senhetkistä tietoisuuden ja kehityksen tasoaan. Jos uskonto on alkeellinen, se tarkoittaa, että ihminen ei kykene nyt enempään, mutta kykenee siihen myöhemmin - ehkä. Tämä primitiivisyyden taso on tarpeellinen - aluksi, ellei siihen liity dogmatismia, jolloin se on tie alaspäin, taantumuksellinen.

        Kaikkien uskontojen kannattajat jaetaan kahteen ryhmään: niihin, jotka ovat ymmärtäneet sisäisen piilotetun merkityksen, ja niihin, joilla on pinnallinen ymmärrys.


      • Anonyymi00057
        Anonyymi00055 kirjoitti:

        Vedat eivät rajoitu aineellisen maailman tutkimiseen, vaan ne koskevat myös ihmistä itseään tutkimuskohteena ja hänen suhdettaan aineelliseen ja henkiseen maailmaan.

        Juuri tämä lähestymistapa tutkimukseen tekee vedalaisesta tieteestä täydellisen ja täysin ainutlaatuisen.

        Mikään uskonto maailmassa ei voi vaatia itselleen monopolia hengelliseen viisauteen, siis yksinoikeutta.

        Yksikään uskonto ei voi julistautua henkisen viisauden monopoliasemaan, toisin sanoen yksinoikeuteen. Jos joku väittää, että hänen uskonnollinen suuntauksensa on ainoa ja oikea, se on seurausta tietämättömyydestä, sivistyksen alhaisesta tasosta, joka on vaarallista sekä henkilölle itselleen että koko sivilisaatiolle.


        Ihmisen uskonto vastaa hänen senhetkistä tietoisuuden ja kehityksen tasoaan. Jos uskonto on alkeellinen, se tarkoittaa, että ihminen ei kykene nyt enempään, mutta kykenee siihen myöhemmin - ehkä. Tämä primitiivisyyden taso on tarpeellinen - aluksi, ellei siihen liity dogmatismia, jolloin se on tie alaspäin, taantumuksellinen.

        Kaikkien uskontojen kannattajat jaetaan kahteen ryhmään: niihin, jotka ovat ymmärtäneet sisäisen piilotetun merkityksen, ja niihin, joilla on pinnallinen ymmärrys.

        Ihmisen uskonto vastaa hänen senhetkistä tietoisuuden ja kehityksen tasoaan. Jos uskonto on alkeellinen, se tarkoittaa, että ihminen ei kykene nyt enempään, mutta kykenee siihen myöhemmin - ehkä. Tämä primitiivisyyden taso on tarpeellinen - aluksi, ellei siihen liity dogmatismia, jolloin se on tie alaspäin, taantumuksellinen.

        Kaikkien uskontojen kannattajat jaetaan kahteen ryhmään: niihin, jotka ovat ymmärtäneet sisäisen piilotetun merkityksen, ja niihin, joilla on pinnallinen ymmärrys.


        Myös entisaikoina korkeakulttuuri ja primitiivinen elämä elivät rinnakkain.

        Lisäksi sivistyneet ja sivistymättömät ihmiset elävät rinnakkain jopa nyt saman aikakauden sisällä.
        Niinpä afrikkalaisista pygmeistä ja Amazonin intiaaneista ei tule sivistyneitä, sillä Vedojen mukaan ne ovat yksinkertaisesti erilaisia ihmiselämän muotoja.

        Erilaisia ihmiselämän muotoja on universumissamme 400 000, kaikki heistä eivät ole biologisia elämänmuotoja.


        Mutta jopa maapallolla on erilaisia ihmiselämänmuotoja, biologisia elämänmuotoja, joitakin ihmisiä jne. jotka ovat liian erilaisia keskenään.

        Maapallolla elää nykyäänkin hyvin yksinkertaisia ja hyvin kehittyneitä ihmismäisiä olentoja, joiden tietoisuuden taso on hyvin erilainen.

        Siksi viidakkotason villi-ihmiset eivät voi heti ottaa vastaan korkeamman henkisen tiedon tasoa, vaan he kehittyvät elämästä toiseen.

        He eivät saa karman reaktiota esimerkiksi eläinten tappamisesta juuri lainkaan, koska heiltä eivät voi vaatia enempää.

        Koska tietoisuuden taso on kovin erilainen.

        Siksi viidakkotason villi-ihmiset eivät voi heti ottaa vastaan korkeamman henkisen tiedon tasoa, vaan he kehittyvät elämästä toiseen.


      • Anonyymi00058
        Anonyymi00057 kirjoitti:

        Ihmisen uskonto vastaa hänen senhetkistä tietoisuuden ja kehityksen tasoaan. Jos uskonto on alkeellinen, se tarkoittaa, että ihminen ei kykene nyt enempään, mutta kykenee siihen myöhemmin - ehkä. Tämä primitiivisyyden taso on tarpeellinen - aluksi, ellei siihen liity dogmatismia, jolloin se on tie alaspäin, taantumuksellinen.

        Kaikkien uskontojen kannattajat jaetaan kahteen ryhmään: niihin, jotka ovat ymmärtäneet sisäisen piilotetun merkityksen, ja niihin, joilla on pinnallinen ymmärrys.


        Myös entisaikoina korkeakulttuuri ja primitiivinen elämä elivät rinnakkain.

        Lisäksi sivistyneet ja sivistymättömät ihmiset elävät rinnakkain jopa nyt saman aikakauden sisällä.
        Niinpä afrikkalaisista pygmeistä ja Amazonin intiaaneista ei tule sivistyneitä, sillä Vedojen mukaan ne ovat yksinkertaisesti erilaisia ihmiselämän muotoja.

        Erilaisia ihmiselämän muotoja on universumissamme 400 000, kaikki heistä eivät ole biologisia elämänmuotoja.


        Mutta jopa maapallolla on erilaisia ihmiselämänmuotoja, biologisia elämänmuotoja, joitakin ihmisiä jne. jotka ovat liian erilaisia keskenään.

        Maapallolla elää nykyäänkin hyvin yksinkertaisia ja hyvin kehittyneitä ihmismäisiä olentoja, joiden tietoisuuden taso on hyvin erilainen.

        Siksi viidakkotason villi-ihmiset eivät voi heti ottaa vastaan korkeamman henkisen tiedon tasoa, vaan he kehittyvät elämästä toiseen.

        He eivät saa karman reaktiota esimerkiksi eläinten tappamisesta juuri lainkaan, koska heiltä eivät voi vaatia enempää.

        Koska tietoisuuden taso on kovin erilainen.

        Siksi viidakkotason villi-ihmiset eivät voi heti ottaa vastaan korkeamman henkisen tiedon tasoa, vaan he kehittyvät elämästä toiseen.

        Koska tietoisuuden taso on kovin erilainen.

        Siksi viidakkotason villi-ihmiset eivät voi heti ottaa vastaan korkeamman henkisen tiedon tasoa, vaan he kehittyvät elämästä toiseen.

        He eivät saa karman reaktiota esimerkiksi eläinten tappamisesta juuri lainkaan, koska heiltä eivät voi vaatia enempää.

        Mitä korkeampi tietoisuuden taso, sitä suurempi vastuu.

        Vielä nykyäänkin on kannibaalien heimoja, heille ei voi viedä korkeampaa tietoa heti, mutta voi vaikka sanoa, että älä tapa ihan kaikkia ihmisiä, vaan valikoivasti, koska he ovat eläimen tasolla, he eivät voi ottaa korkeampaa tietoa vastaan lainkaan, paitsi jos heillä on tarpeeksi sukritia edellisistä elämistä, silloin he voivat ottaa vastaan enemmän.

        Siksi viidakkotason villi-ihmiset eivät voi heti ottaa vastaan korkeamman henkisen tiedon tasoa, vaan he kehittyvät elämästä toiseen.

        Niille, jotka ovat hieman kehittyneempiä, voi jo sanoa: älä tapa jne.

        Mutta hyvin kehittyneet tietävät sen joka tapauksessa, miksi sanoa itsestäänselvyyksiä.

        Se, mikä on syntiä yhdelle ihmiselle, ei ole syntiä toiselle, koska tietoisuuden taso on erilainen.

        Mitä korkeampi tietoisuuden taso, sitä suurempi vastuu.

        Ei ole niin, että on vain yksi uskonto ja kaikkien pitäisi toimia samalla tavalla "pelastuakseen", muuten on ikuinen helvetti.

        Kyseenalaistaminen on älykkyyden tunnusmerkki.

        Mikään uskonto maailmassa ei voi vaatia itselleen monopolia hengkiseen viisauteen, siis yksinoikeutta.


      • Anonyymi00059
        Anonyymi00058 kirjoitti:

        Koska tietoisuuden taso on kovin erilainen.

        Siksi viidakkotason villi-ihmiset eivät voi heti ottaa vastaan korkeamman henkisen tiedon tasoa, vaan he kehittyvät elämästä toiseen.

        He eivät saa karman reaktiota esimerkiksi eläinten tappamisesta juuri lainkaan, koska heiltä eivät voi vaatia enempää.

        Mitä korkeampi tietoisuuden taso, sitä suurempi vastuu.

        Vielä nykyäänkin on kannibaalien heimoja, heille ei voi viedä korkeampaa tietoa heti, mutta voi vaikka sanoa, että älä tapa ihan kaikkia ihmisiä, vaan valikoivasti, koska he ovat eläimen tasolla, he eivät voi ottaa korkeampaa tietoa vastaan lainkaan, paitsi jos heillä on tarpeeksi sukritia edellisistä elämistä, silloin he voivat ottaa vastaan enemmän.

        Siksi viidakkotason villi-ihmiset eivät voi heti ottaa vastaan korkeamman henkisen tiedon tasoa, vaan he kehittyvät elämästä toiseen.

        Niille, jotka ovat hieman kehittyneempiä, voi jo sanoa: älä tapa jne.

        Mutta hyvin kehittyneet tietävät sen joka tapauksessa, miksi sanoa itsestäänselvyyksiä.

        Se, mikä on syntiä yhdelle ihmiselle, ei ole syntiä toiselle, koska tietoisuuden taso on erilainen.

        Mitä korkeampi tietoisuuden taso, sitä suurempi vastuu.

        Ei ole niin, että on vain yksi uskonto ja kaikkien pitäisi toimia samalla tavalla "pelastuakseen", muuten on ikuinen helvetti.

        Kyseenalaistaminen on älykkyyden tunnusmerkki.

        Mikään uskonto maailmassa ei voi vaatia itselleen monopolia hengkiseen viisauteen, siis yksinoikeutta.

        Kyseenalaistaminen on älykkyyden tunnusmerkki.

        Mikään uskonto maailmassa ei voi vaatia itselleen monopolia hengkiseen viisauteen, siis yksinoikeutta.

        Ihmisen uskonto vastaa hänen senhetkistä tietoisuuden ja kehityksen tasoaan. Jos uskonto on alkeellinen, se tarkoittaa, että ihminen ei kykene nyt enempään, mutta kykenee siihen myöhemmin - ehkä. Tämä primitiivisyyden taso on tarpeellinen - aluksi, ellei siihen liity dogmatismia, jolloin se on tie alaspäin, taantumuksellinen.

        Jos joku puhuu taivaista ja paratiiseista, joissa kadut on tehty kullasta, ja jos se on kaikki, mihin ihminen kykenee, ja jos se on hänen motiivinsa yläraja, se on silloin niin.

        Itsekkyyden motiivi on ilmeisesti myös tärkeää ennen kuin ottaa seuraavan askelman, hieman korkeamman.

        Vedalaisuus ei perustu uskoon ja uskonnolliseen dogmiin.

        Vaishnavat ei pyri mihinkään taivaisiin tai paratiiseihin.
        Kaikki sellainen on oman edun tavoittelua, tee näin ja pääset paratiisiin, taivaaseen? Mitä se sellainen on? Aikuiset eivät puhu noin,

        Itse asiassa se on uskontoa alimmalla tasollaan, suorastaan rikollisella tasolla. Kyse on vain oman edun tavoittelusta, paratiisin nautinnoista ja ikuisen helvetin pelosta. Ja sellaisesta puhuvat aikuiset ihmiset?


        Vaishnavismi alkaa siitä, mihin neljä Vedaa loppuu, siis Rig, Yajur, Sama ja Atharva Veda.

        Tämä vaihe on jo ohitettu.


      • Anonyymi00060
        Anonyymi00059 kirjoitti:

        Kyseenalaistaminen on älykkyyden tunnusmerkki.

        Mikään uskonto maailmassa ei voi vaatia itselleen monopolia hengkiseen viisauteen, siis yksinoikeutta.

        Ihmisen uskonto vastaa hänen senhetkistä tietoisuuden ja kehityksen tasoaan. Jos uskonto on alkeellinen, se tarkoittaa, että ihminen ei kykene nyt enempään, mutta kykenee siihen myöhemmin - ehkä. Tämä primitiivisyyden taso on tarpeellinen - aluksi, ellei siihen liity dogmatismia, jolloin se on tie alaspäin, taantumuksellinen.

        Jos joku puhuu taivaista ja paratiiseista, joissa kadut on tehty kullasta, ja jos se on kaikki, mihin ihminen kykenee, ja jos se on hänen motiivinsa yläraja, se on silloin niin.

        Itsekkyyden motiivi on ilmeisesti myös tärkeää ennen kuin ottaa seuraavan askelman, hieman korkeamman.

        Vedalaisuus ei perustu uskoon ja uskonnolliseen dogmiin.

        Vaishnavat ei pyri mihinkään taivaisiin tai paratiiseihin.
        Kaikki sellainen on oman edun tavoittelua, tee näin ja pääset paratiisiin, taivaaseen? Mitä se sellainen on? Aikuiset eivät puhu noin,

        Itse asiassa se on uskontoa alimmalla tasollaan, suorastaan rikollisella tasolla. Kyse on vain oman edun tavoittelusta, paratiisin nautinnoista ja ikuisen helvetin pelosta. Ja sellaisesta puhuvat aikuiset ihmiset?


        Vaishnavismi alkaa siitä, mihin neljä Vedaa loppuu, siis Rig, Yajur, Sama ja Atharva Veda.

        Tämä vaihe on jo ohitettu.

        Yli 90 prosenttia Veda-tiedosta on aineellista tietoa, vain loput, alle 10 prosenttia on henkistä.


        Nämä neljä Vedaa ovat pääasiassa ihmisille, jotka haluavat jatkaa nauttimista tässä maailmassa eivätkä lainkaan siirtyä henkimaailmaan.

        Viimeksi mainitut ovat harvinaisia.


        Kaikki muut ovat enimmäkseen materialisteja, jotka haluavat tietää, miten elää kunnolla tässä maailmassa ilman suurempia kärsimystä, miten nauttia, miten olla rikkomatta kosmisia lakeja ja silti nauttia.

        Tätä varten ihmisille on annettu käytävä, jota pitkin kulkea. Jos ette riko kosmisia lakeja, ette kärsi paljon, mutta voitte nauttia.

        Vaisnavat eivät välitä edes vapautuksesta, muktista, joita on ainakin viittä erilaista, ja impersonalistinen vapautus on vaishnaveille pahempaa kuin mikään helvetti. Ei todellakaan mitään sellaista.


      • Anonyymi00061
        Anonyymi00060 kirjoitti:

        Yli 90 prosenttia Veda-tiedosta on aineellista tietoa, vain loput, alle 10 prosenttia on henkistä.


        Nämä neljä Vedaa ovat pääasiassa ihmisille, jotka haluavat jatkaa nauttimista tässä maailmassa eivätkä lainkaan siirtyä henkimaailmaan.

        Viimeksi mainitut ovat harvinaisia.


        Kaikki muut ovat enimmäkseen materialisteja, jotka haluavat tietää, miten elää kunnolla tässä maailmassa ilman suurempia kärsimystä, miten nauttia, miten olla rikkomatta kosmisia lakeja ja silti nauttia.

        Tätä varten ihmisille on annettu käytävä, jota pitkin kulkea. Jos ette riko kosmisia lakeja, ette kärsi paljon, mutta voitte nauttia.

        Vaisnavat eivät välitä edes vapautuksesta, muktista, joita on ainakin viittä erilaista, ja impersonalistinen vapautus on vaishnaveille pahempaa kuin mikään helvetti. Ei todellakaan mitään sellaista.

        "Hän ennusti Ukrainan vallankumouksen, hän ennusti, että Kiina valtaa maailman markkinoidensa avulla. Hän ennusti, koska hän on Trikalagya, hän näkee ajan läpi."

        Vedat ennustivat tällaisia asioita tuhansia vuosia sitten, ja kristityt väittävät, että Vedat ovat peräisin luolista, oopiumiluolista. Miten ne siis voisivat ennustaa nykyajan tapahtumia luolissa, ja sitä paitsi Vedat ovat täynnä tiedettä, olivatko luolamiehet silloin yhtä älykkäitä kuin nykyajan tiedemiehet?

        Kristityn on liian vaikea myöntää, että Vedat ovat superälykkäitä, yli-älyllisiä ja että näin pitkälle edennyt tiede olisi voitu aikaansaada ”luolissa”, joissa kristityn mukaan Vedat ”keksittiin”.

        Vedat ovat täynnä tiedettä, johon vasta nykyajan tiedemiehet ovat vähitellen pääsemässä kiinni.

        Kristitylle tämä on sietämätöntä, eikä siitä pääse yli millään.


      • Anonyymi00062
        Anonyymi00061 kirjoitti:

        "Hän ennusti Ukrainan vallankumouksen, hän ennusti, että Kiina valtaa maailman markkinoidensa avulla. Hän ennusti, koska hän on Trikalagya, hän näkee ajan läpi."

        Vedat ennustivat tällaisia asioita tuhansia vuosia sitten, ja kristityt väittävät, että Vedat ovat peräisin luolista, oopiumiluolista. Miten ne siis voisivat ennustaa nykyajan tapahtumia luolissa, ja sitä paitsi Vedat ovat täynnä tiedettä, olivatko luolamiehet silloin yhtä älykkäitä kuin nykyajan tiedemiehet?

        Kristityn on liian vaikea myöntää, että Vedat ovat superälykkäitä, yli-älyllisiä ja että näin pitkälle edennyt tiede olisi voitu aikaansaada ”luolissa”, joissa kristityn mukaan Vedat ”keksittiin”.

        Vedat ovat täynnä tiedettä, johon vasta nykyajan tiedemiehet ovat vähitellen pääsemässä kiinni.

        Kristitylle tämä on sietämätöntä, eikä siitä pääse yli millään.

        Vedat ovat kuin puu, jossa on monia oksia. Niiden äänillä on yhteinen juuri, yksi lähde. Se, jolla on ymmärrystä, pääsee varmasti juurelle, liikkuipa hän mitä haaraa pitkin tahansa. "Mene tuohon suuntaan. Sen, mitä etsit, löydät puun juurelta. Kukin oksa on totuuden erillinen puoli, mutta se itse ruumiillistuu kokonaisuutena juuressa. Mene sinne, niin kuulet äänen, joka voi sammuttaa janosi. Ei ole mitään järkeä matkustaa oksalta toiselle. Kun kuulette Kokonaisuuden äänen, kuulette sen yksittäisten osien äänen.


      • Anonyymi00063
        Anonyymi00062 kirjoitti:

        Vedat ovat kuin puu, jossa on monia oksia. Niiden äänillä on yhteinen juuri, yksi lähde. Se, jolla on ymmärrystä, pääsee varmasti juurelle, liikkuipa hän mitä haaraa pitkin tahansa. "Mene tuohon suuntaan. Sen, mitä etsit, löydät puun juurelta. Kukin oksa on totuuden erillinen puoli, mutta se itse ruumiillistuu kokonaisuutena juuressa. Mene sinne, niin kuulet äänen, joka voi sammuttaa janosi. Ei ole mitään järkeä matkustaa oksalta toiselle. Kun kuulette Kokonaisuuden äänen, kuulette sen yksittäisten osien äänen.

        Virheellinen käsitys itsestä

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com

        Muutama lause A. Maharajan luennoista:
        Käännösvirheet suomen kielllä.


        Virheellinen käsitys itsestä

        Kaikki, mitä nyt koemme itsessämme, on pelkkä väärä käsitys, harha. Mutta nyt olemme hyvin kiintyneitä siihen. Olemme hyvin kiintyneitä kehoomme.

        Olemus, se, mitä olemme nyt, ei ole vain jotain meitä muistuttavaa. Se on negatiivinen osa jäävuorta. Ja kaikki, mikä on tämän olemuksen jatke, on negatiivinen jatke. Negatiivinen jatke meistä itsestämme. Kaikki, mitä tiedämme, kaikki kokemuksemme tästä maailmasta, kaikki käsityksemme, kaikki tämä on negatiivinen jatke tälle fyysiselle keholle. Kun puhumme henkisestä kehosta, henkisestä tietoisuudesta, kaikki, mitä meillä on, on luonteeltaan täysin erilaista.

        Haluamme rakkautta. Emme voi elää ilman rakkautta....


        Miksi? Koska se on luontomme. Emme voi elää ilman sitä. Emme voi elää ilman rakkautta. Emme voi elää ilman ystävyyttä. Emme voi elää ilman itsensä uhraamista. Siksi yritämme tehdä kaikkea tätä. Mutta yritämme olla perhosia toukkien ruumiissa. Siinä on suurin ongelma. Juuri siksi meitä odottaa pettymys tässä maailmassa.


      • Anonyymi00064
        Anonyymi00063 kirjoitti:

        Virheellinen käsitys itsestä

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com

        Muutama lause A. Maharajan luennoista:
        Käännösvirheet suomen kielllä.


        Virheellinen käsitys itsestä

        Kaikki, mitä nyt koemme itsessämme, on pelkkä väärä käsitys, harha. Mutta nyt olemme hyvin kiintyneitä siihen. Olemme hyvin kiintyneitä kehoomme.

        Olemus, se, mitä olemme nyt, ei ole vain jotain meitä muistuttavaa. Se on negatiivinen osa jäävuorta. Ja kaikki, mikä on tämän olemuksen jatke, on negatiivinen jatke. Negatiivinen jatke meistä itsestämme. Kaikki, mitä tiedämme, kaikki kokemuksemme tästä maailmasta, kaikki käsityksemme, kaikki tämä on negatiivinen jatke tälle fyysiselle keholle. Kun puhumme henkisestä kehosta, henkisestä tietoisuudesta, kaikki, mitä meillä on, on luonteeltaan täysin erilaista.

        Haluamme rakkautta. Emme voi elää ilman rakkautta....


        Miksi? Koska se on luontomme. Emme voi elää ilman sitä. Emme voi elää ilman rakkautta. Emme voi elää ilman ystävyyttä. Emme voi elää ilman itsensä uhraamista. Siksi yritämme tehdä kaikkea tätä. Mutta yritämme olla perhosia toukkien ruumiissa. Siinä on suurin ongelma. Juuri siksi meitä odottaa pettymys tässä maailmassa.

        Aineellisen maailman kehityshistoriaa voi kuvata vain se, joka on sen ulkopuolella ja tarkkailee sitä ulkopuolelta. TOTUUS PALJASTUU eläville olennoille SIINÄ MÄÄRIN, KUIN NE VOIVAT HAVAITA SEN PAIKAN, AJAN JA OLOSUHTEIDEN MUKAAN. Se ILMENEE ERIASTEISESTI Raamatussa, Koraanissa, Vedoissa ja muissa kirjoituksissa. Eri ihmisillä on erilainen ajattelutapa, joten vaikuttaa siltä, että tietty ihmisryhmä voi omaksua sen. Vaikka jumalallisesti ilmoitettu Totuus ON SAMA KAIKILLE, SE SAA MUODON, joka sopii parhaiten niille, joille se on tarkoitettu.

        Yksi ilmoitettu Totuus esitetään ERI VERSIOINA, jotka toisinaan vaikuttavat ristiriitaisilta. ... Täydellinen Totuus esitetään joskus tietämättömien ihmisten hyväksi tavallisen uskonnon muodossa, joka SALLII KOMPROMISSIN maallisten pyrkimysten kanssa.

        Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj

        ***********************

        Teksti


        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com

        *****************

        Käännösvirheet suomen kielellä.

        Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj

        Katkelma kirjasta "Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio"


      • Anonyymi00065
        Anonyymi00064 kirjoitti:

        Aineellisen maailman kehityshistoriaa voi kuvata vain se, joka on sen ulkopuolella ja tarkkailee sitä ulkopuolelta. TOTUUS PALJASTUU eläville olennoille SIINÄ MÄÄRIN, KUIN NE VOIVAT HAVAITA SEN PAIKAN, AJAN JA OLOSUHTEIDEN MUKAAN. Se ILMENEE ERIASTEISESTI Raamatussa, Koraanissa, Vedoissa ja muissa kirjoituksissa. Eri ihmisillä on erilainen ajattelutapa, joten vaikuttaa siltä, että tietty ihmisryhmä voi omaksua sen. Vaikka jumalallisesti ilmoitettu Totuus ON SAMA KAIKILLE, SE SAA MUODON, joka sopii parhaiten niille, joille se on tarkoitettu.

        Yksi ilmoitettu Totuus esitetään ERI VERSIOINA, jotka toisinaan vaikuttavat ristiriitaisilta. ... Täydellinen Totuus esitetään joskus tietämättömien ihmisten hyväksi tavallisen uskonnon muodossa, joka SALLII KOMPROMISSIN maallisten pyrkimysten kanssa.

        Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj

        ***********************

        Teksti


        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com

        *****************

        Käännösvirheet suomen kielellä.

        Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj

        Katkelma kirjasta "Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio"

        Ikuisen täydellistymisen tietä kulkevat

        (Materiaaleista, jotka eivät sisältyneet elokuvaan “Himalajan salaisuudet”)


        Edes syntymä ja kuolema totuuden vuoksi eivät pelästytä heitä, ja minusta on hyvin kaunista ja symbolista, että itse valaistumisen tie kuvataan ikuiseksi tieksi.

        Eräs bengalilainen henkinen laulu sanoo: cakṣu-dāna dilā ye, janme janme prabhu sei — “Elämästä elämään haluan kulkea täydellistymisen tietä.”

        Se on kaunista, koska kristillisestä näkökulmasta nykyuskonnossa on vain ikuinen helvetti tai ikuinen paratiisi.

        Mutta näin ei ole. Kaikessa on aste-eroja — emme voi sanoa, että joku maallikko, joka eilen uskoi Kristukseen ja osallistui ehtoolliselle tänään, olisi yhtä suuri kuin Serafim Sarovilainen. Näin ei ole.

        Henkisessä elämässä on suurin ja syvin aste-ero. Juuri henkisen elämän aste-erojen varaan on rakennettu Vedat ja Upaniṣadit.

        Asteittaisuus on erittäin hienovarainen asia. Vain asiantuntija kykenee erottamaan kullan, timanttien ja muiden jalokivien hienot laatuerot. Silti erot voivat olla hämmästyttäviä. Kivi, jossa on joitakin epätäydellisyyksiä, voi olla melko halpa, vaikka se olisi rubiini tai smaragdi. Jopa pieni, mutta täysin puhdas kivi voi maksaa valtavia summia.

        Samoin Vedat sanovat, että persoona, jolla on tiettyjä epätäydellisyyksiä, voi olla jossain määrin henkinen. Mutta erityisesti Vedat arvostavat henkisiä timantteja — suurimmat viisaat, jotka ovat täysin puhdistuneet henkisen harjoituksen seurauksena. Näin he ovat irtautuneet aistimusten vaikutuksesta ja saavuttaneet asemansa jumalallisessa maailmassa.

        Mutta tämä ei ole kaikki. Vedat kertovat myös, että henkimaailmasta ilmestyy tuhansia avatāroja ja opettajia. Nämä persoonat tulevat ihmisten maailmaan opettamaan.

        Siksi, kun kohtaamme sellaisia persoonia kuin Buddha, Gautama, Śrī Caitanya Mahāprabhu sekä monia muita pyhiä ja opettajia, ihmettelemme, miksi he ovat niin täydellisiä.

        Vedat sanovat: siksi, että he ovat laskeutuneet henkimaailmasta.

        Ja vaikka he ulkoisesti näyttelevät tavallisten ihmisten roolia, joskus he menevät naimisiin, joskus heistä tulee kuninkaita, mutta myöhemmin he luopuvat aineellisesta maailmasta. Siitä huolimatta tämä on vain eräänlainen leikki, jonka tarkoituksena on osoittaa, että tavallinen ihminenkin voi saavuttaa valaistumisen.

        Siitä huolimatta nämä suuret pyhät, nämä suuret avatārat, ovat henkisen tiedon pilarit. He tuovat kokonaisia uskonnollisia ja henkisiä järjestelmiä sekä vahvistavat uusia periaatteita.

        Miksi näin tapahtuu? Koska aika muuttuu jatkuvasti. Olemassaolomme dramaturgia on rakennettu niin, että se, mikä toimii tänään, ei toimi huomenna, ja se, mitä pidämme täydellisenä huomenna, on ylihuomenna jo vanhentunutta. Kaikki muuttuu — joka vuosi vaihtuvat kauppojen näyteikkunat, muodit, laitteet ja tietokoneet.

        Mutta jostain syystä me ajattelemme, että henkisyys on muuttumatonta. Yhdeltä kannalta henkisyys todella on muuttumatonta: se säilyttää aina ikuiset periaatteensa, mutta toisaalta ihmiset ja heidän ymmärryksensä henkisyydestä muuttuvat.

        Juuri siksi Vedat kuvaavat jatkuvaa ilmoitusta, ikään kuin internetissä. Todellinen opettaja, todellinen profeetta, on se, joka on jatkuvasti tässä “internetissä”: hän vastaanottaa totuutta lakkaamatta ja välittää sitä muille — kuin palveluntarjoaja — Wi-Fin kautta tai muilla tavoilla, esimerkiksi kirjoituksen avulla. Todellinen opettaja on siis aito välittäjä.

        A. Maharaj

        Teksti


        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com

        *****************

        Käännösvirheet suomen kielellä.


      • Anonyymi00066
        Anonyymi00065 kirjoitti:

        Ikuisen täydellistymisen tietä kulkevat

        (Materiaaleista, jotka eivät sisältyneet elokuvaan “Himalajan salaisuudet”)


        Edes syntymä ja kuolema totuuden vuoksi eivät pelästytä heitä, ja minusta on hyvin kaunista ja symbolista, että itse valaistumisen tie kuvataan ikuiseksi tieksi.

        Eräs bengalilainen henkinen laulu sanoo: cakṣu-dāna dilā ye, janme janme prabhu sei — “Elämästä elämään haluan kulkea täydellistymisen tietä.”

        Se on kaunista, koska kristillisestä näkökulmasta nykyuskonnossa on vain ikuinen helvetti tai ikuinen paratiisi.

        Mutta näin ei ole. Kaikessa on aste-eroja — emme voi sanoa, että joku maallikko, joka eilen uskoi Kristukseen ja osallistui ehtoolliselle tänään, olisi yhtä suuri kuin Serafim Sarovilainen. Näin ei ole.

        Henkisessä elämässä on suurin ja syvin aste-ero. Juuri henkisen elämän aste-erojen varaan on rakennettu Vedat ja Upaniṣadit.

        Asteittaisuus on erittäin hienovarainen asia. Vain asiantuntija kykenee erottamaan kullan, timanttien ja muiden jalokivien hienot laatuerot. Silti erot voivat olla hämmästyttäviä. Kivi, jossa on joitakin epätäydellisyyksiä, voi olla melko halpa, vaikka se olisi rubiini tai smaragdi. Jopa pieni, mutta täysin puhdas kivi voi maksaa valtavia summia.

        Samoin Vedat sanovat, että persoona, jolla on tiettyjä epätäydellisyyksiä, voi olla jossain määrin henkinen. Mutta erityisesti Vedat arvostavat henkisiä timantteja — suurimmat viisaat, jotka ovat täysin puhdistuneet henkisen harjoituksen seurauksena. Näin he ovat irtautuneet aistimusten vaikutuksesta ja saavuttaneet asemansa jumalallisessa maailmassa.

        Mutta tämä ei ole kaikki. Vedat kertovat myös, että henkimaailmasta ilmestyy tuhansia avatāroja ja opettajia. Nämä persoonat tulevat ihmisten maailmaan opettamaan.

        Siksi, kun kohtaamme sellaisia persoonia kuin Buddha, Gautama, Śrī Caitanya Mahāprabhu sekä monia muita pyhiä ja opettajia, ihmettelemme, miksi he ovat niin täydellisiä.

        Vedat sanovat: siksi, että he ovat laskeutuneet henkimaailmasta.

        Ja vaikka he ulkoisesti näyttelevät tavallisten ihmisten roolia, joskus he menevät naimisiin, joskus heistä tulee kuninkaita, mutta myöhemmin he luopuvat aineellisesta maailmasta. Siitä huolimatta tämä on vain eräänlainen leikki, jonka tarkoituksena on osoittaa, että tavallinen ihminenkin voi saavuttaa valaistumisen.

        Siitä huolimatta nämä suuret pyhät, nämä suuret avatārat, ovat henkisen tiedon pilarit. He tuovat kokonaisia uskonnollisia ja henkisiä järjestelmiä sekä vahvistavat uusia periaatteita.

        Miksi näin tapahtuu? Koska aika muuttuu jatkuvasti. Olemassaolomme dramaturgia on rakennettu niin, että se, mikä toimii tänään, ei toimi huomenna, ja se, mitä pidämme täydellisenä huomenna, on ylihuomenna jo vanhentunutta. Kaikki muuttuu — joka vuosi vaihtuvat kauppojen näyteikkunat, muodit, laitteet ja tietokoneet.

        Mutta jostain syystä me ajattelemme, että henkisyys on muuttumatonta. Yhdeltä kannalta henkisyys todella on muuttumatonta: se säilyttää aina ikuiset periaatteensa, mutta toisaalta ihmiset ja heidän ymmärryksensä henkisyydestä muuttuvat.

        Juuri siksi Vedat kuvaavat jatkuvaa ilmoitusta, ikään kuin internetissä. Todellinen opettaja, todellinen profeetta, on se, joka on jatkuvasti tässä “internetissä”: hän vastaanottaa totuutta lakkaamatta ja välittää sitä muille — kuin palveluntarjoaja — Wi-Fin kautta tai muilla tavoilla, esimerkiksi kirjoituksen avulla. Todellinen opettaja on siis aito välittäjä.

        A. Maharaj

        Teksti


        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com

        *****************

        Käännösvirheet suomen kielellä.

        Srila Bhakti Sudhir Goswami Maharaj

        https://scsmathbrasildotcom.wordpress.com/wp-content/uploads/2013/07/sudhirmjj.jpg?w=512&h=340

        ******************
        Armo ylittää oikeudenmukaisuuden

        Kun Śrīla Guru Mahārāj kuuli vedalaisen aforismin (Manusmṛti 4.138): “Satyaṃ brūyāt priyaṃ brūyān na brūyāt satyam apriyam”, joka tarkoittaa, että totuus tulee aina sanoa miellyttävällä tavalla eikä katkeraa totuutta tule lausua, hän sanoi: ”Kyllä, hyvä. Totuus on aina sanottava miellyttävällä tavalla.” ”Kyllä!” Lisäksi sanotaan: ”Mutta katkeraa totuutta ei pidä sanoa.” Guru Mahārāj, joka oli näkemyksissään puolueeton ja rehellinen, tunnusti vilpittömästi ja avoimesti: ”Se ei ole minulle mieleen. Mielestäni totuus tulee aina sanoa, seurauksista riippumatta, vaikka totuus olisi katkera.”
        Mutta tässä on vedinen totuus, jumalallinen ääni, śabda-brahma, joka on laskeutunut ilmoituksena: ”Älkää sanoko katkeraa totuutta.” Miksi? Hän ei saanut vastausta heti, mutta koska hän oli hyvin omistautunut ja uskollinen näille totuuksille, hän oli valmis odottamaan. Meidänkin tulisi oppia tästä.
        Myöhemmin hän tuli siihen vakaumukseen, että kauneus ylittää voiman, sydän on intellektiä korkeampi, armo ylittää oikeudenmukaisuuden ja olemus on muotoa tärkeämpi. Ja ennen kaikkea: armo ylittää oikeudenmukaisuuden.

        *********************

        Teksti otettu täältä:
        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com

        **********************

        Srila Bhakti Sudhir Goswami Maharaj
        Mercy Over Justice


        English:

        When Śrila Guru Mahārāj heard the Vedic aphorism (Manusmṛti: 4.138), “Satyaṃ brūyāt priyaṃ brūyān na brūyāt satyam apriyam: that one should always speak the truth…”, he said, “All right, that. Yes.” “…and one should speak the truth in a pleasing way.” “Yes.” And it said, “But one shouldn’t speak an unpleasant truth.” And Guru Mahārāj, because he’s very candid and honest, always, about his position, he will say innocently, openly, “That didn’t sit well in my heart. I’m thinking, ‘No. You should speak the truth, whatever the consequences are; even if it’s unpleasant.’” But here, it’s Veda; it’s divine sound; Śabda-brahma has come down and said, “Don’t speak an unpalatable truth.” Why? But he doesn’t have an immediate answer. But because he’s so devoted and dedicated to these things, he’s also willing to wait. That, we have to learn, also. Later his consideration became, ‘Beauty over power’; ‘Heart over intellect’; ‘Mercy over justice’; ‘Substance over form’. ‘Mercy over justice’.


        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com



        Sua Divina Graça Srila Bhakti Sudhir Goswami Maharaj recebeu sua primeira iniciação em 1971 e a segunda em 1972 de A.C. Bhaktivedanta Swami Prabhupad. Em maio de 1982 recebeu a iniciação de sannyas de Srila Bhakti Raksak Sridhar Dev-Goswami. Desde então vem servindo ao Sri Chaitanya Saraswat Math. Considera-se um protegido ocidental de Srila Sridhar Maharaj, e viaja o mundo representando a linha ontológica de Srila Sridhar Maharaj, sob a tutela de Srila Bhakti Sundar Govinda Dev-Goswami Maharaj. É considerado um Acharya detentor da filosofia do SCSMath, editou e publicou importantes obras de Srila Sridhar Maharaj tais como: A Busca por Sri Krsna: A Realidade, o Belo, Sri Guru e Sua Graça, O Vulcão Dourado do Amor Divino, A Busca Amorosa pelo Servo Perdido, Evolução Subjetiva da Consciência, Os Guardiões da Devoção.


        https://scsmathbrasildotcom.wordpress.com/guardioes-e-mestres/acharya-board-conselho-de-acharyas/srila-bhakti-sudhir-goswami-maharaj/


        https://scsmathbrasildotcom.wordpress.com/guardioes-e-mestres/acharya-board-conselho-de-acharyas/srila-bhakti-sudhir-goswami-maharaj/


        Hänen jumalallinen armonsa Śrīla Bhakti Sudhīr Goswami Mahārāj sai ensimmäisen vihkimyksensä vuonna 1971 ja toisen vuonna 1972 A.C. Bhaktivedanta Swami Prabhupadalta. Toukokuussa 1982 hän vastaanotti sannyāsa-vihkimyksen Śrīla Bhakti Raksak Śrīdhar Dev-Goswamīltä.

        Siitä lähtien hän on palvellut Sri Chaitanya Saraswat Mathia. Hän pitää itseään Śrīla Śrīdhar Mahārājin länsimaisena suojattina ja matkustaa ympäri maailmaa edustaen Śrīla Śrīdhar Mahārājin ontologista linjaa Śrīla Bhakti Sundar Govinda Dev-Goswamī Mahārājin ohjauksessa.

        Häntä pidetään SCSMathin filosofian acharyana (opettajana). Hän on toimittanut ja julkaissut useita tärkeitä Śrīla Śrīdhar Mahārājin teoksia, kuten: Sri Krishnan etsintä: Todellisuus ja kauneus, Sri Guru ja hänen armonsa, Jumalallisen rakkauden kultainen tulivuori, Rakkaudellinen etsintä kadonneen palvelijan puolesta, Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio sekä Omistautumisen vartijat.


      • Anonyymi00067
        Anonyymi00066 kirjoitti:

        Srila Bhakti Sudhir Goswami Maharaj

        https://scsmathbrasildotcom.wordpress.com/wp-content/uploads/2013/07/sudhirmjj.jpg?w=512&h=340

        ******************
        Armo ylittää oikeudenmukaisuuden

        Kun Śrīla Guru Mahārāj kuuli vedalaisen aforismin (Manusmṛti 4.138): “Satyaṃ brūyāt priyaṃ brūyān na brūyāt satyam apriyam”, joka tarkoittaa, että totuus tulee aina sanoa miellyttävällä tavalla eikä katkeraa totuutta tule lausua, hän sanoi: ”Kyllä, hyvä. Totuus on aina sanottava miellyttävällä tavalla.” ”Kyllä!” Lisäksi sanotaan: ”Mutta katkeraa totuutta ei pidä sanoa.” Guru Mahārāj, joka oli näkemyksissään puolueeton ja rehellinen, tunnusti vilpittömästi ja avoimesti: ”Se ei ole minulle mieleen. Mielestäni totuus tulee aina sanoa, seurauksista riippumatta, vaikka totuus olisi katkera.”
        Mutta tässä on vedinen totuus, jumalallinen ääni, śabda-brahma, joka on laskeutunut ilmoituksena: ”Älkää sanoko katkeraa totuutta.” Miksi? Hän ei saanut vastausta heti, mutta koska hän oli hyvin omistautunut ja uskollinen näille totuuksille, hän oli valmis odottamaan. Meidänkin tulisi oppia tästä.
        Myöhemmin hän tuli siihen vakaumukseen, että kauneus ylittää voiman, sydän on intellektiä korkeampi, armo ylittää oikeudenmukaisuuden ja olemus on muotoa tärkeämpi. Ja ennen kaikkea: armo ylittää oikeudenmukaisuuden.

        *********************

        Teksti otettu täältä:
        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com

        **********************

        Srila Bhakti Sudhir Goswami Maharaj
        Mercy Over Justice


        English:

        When Śrila Guru Mahārāj heard the Vedic aphorism (Manusmṛti: 4.138), “Satyaṃ brūyāt priyaṃ brūyān na brūyāt satyam apriyam: that one should always speak the truth…”, he said, “All right, that. Yes.” “…and one should speak the truth in a pleasing way.” “Yes.” And it said, “But one shouldn’t speak an unpleasant truth.” And Guru Mahārāj, because he’s very candid and honest, always, about his position, he will say innocently, openly, “That didn’t sit well in my heart. I’m thinking, ‘No. You should speak the truth, whatever the consequences are; even if it’s unpleasant.’” But here, it’s Veda; it’s divine sound; Śabda-brahma has come down and said, “Don’t speak an unpalatable truth.” Why? But he doesn’t have an immediate answer. But because he’s so devoted and dedicated to these things, he’s also willing to wait. That, we have to learn, also. Later his consideration became, ‘Beauty over power’; ‘Heart over intellect’; ‘Mercy over justice’; ‘Substance over form’. ‘Mercy over justice’.


        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com



        Sua Divina Graça Srila Bhakti Sudhir Goswami Maharaj recebeu sua primeira iniciação em 1971 e a segunda em 1972 de A.C. Bhaktivedanta Swami Prabhupad. Em maio de 1982 recebeu a iniciação de sannyas de Srila Bhakti Raksak Sridhar Dev-Goswami. Desde então vem servindo ao Sri Chaitanya Saraswat Math. Considera-se um protegido ocidental de Srila Sridhar Maharaj, e viaja o mundo representando a linha ontológica de Srila Sridhar Maharaj, sob a tutela de Srila Bhakti Sundar Govinda Dev-Goswami Maharaj. É considerado um Acharya detentor da filosofia do SCSMath, editou e publicou importantes obras de Srila Sridhar Maharaj tais como: A Busca por Sri Krsna: A Realidade, o Belo, Sri Guru e Sua Graça, O Vulcão Dourado do Amor Divino, A Busca Amorosa pelo Servo Perdido, Evolução Subjetiva da Consciência, Os Guardiões da Devoção.


        https://scsmathbrasildotcom.wordpress.com/guardioes-e-mestres/acharya-board-conselho-de-acharyas/srila-bhakti-sudhir-goswami-maharaj/


        https://scsmathbrasildotcom.wordpress.com/guardioes-e-mestres/acharya-board-conselho-de-acharyas/srila-bhakti-sudhir-goswami-maharaj/


        Hänen jumalallinen armonsa Śrīla Bhakti Sudhīr Goswami Mahārāj sai ensimmäisen vihkimyksensä vuonna 1971 ja toisen vuonna 1972 A.C. Bhaktivedanta Swami Prabhupadalta. Toukokuussa 1982 hän vastaanotti sannyāsa-vihkimyksen Śrīla Bhakti Raksak Śrīdhar Dev-Goswamīltä.

        Siitä lähtien hän on palvellut Sri Chaitanya Saraswat Mathia. Hän pitää itseään Śrīla Śrīdhar Mahārājin länsimaisena suojattina ja matkustaa ympäri maailmaa edustaen Śrīla Śrīdhar Mahārājin ontologista linjaa Śrīla Bhakti Sundar Govinda Dev-Goswamī Mahārājin ohjauksessa.

        Häntä pidetään SCSMathin filosofian acharyana (opettajana). Hän on toimittanut ja julkaissut useita tärkeitä Śrīla Śrīdhar Mahārājin teoksia, kuten: Sri Krishnan etsintä: Todellisuus ja kauneus, Sri Guru ja hänen armonsa, Jumalallisen rakkauden kultainen tulivuori, Rakkaudellinen etsintä kadonneen palvelijan puolesta, Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio sekä Omistautumisen vartijat.

        Kauneus on katsojan silmissä

        (Materiaaleista, jotka eivät sisältyneet elokuvaan ”Himalajan salaisuudet”)


        S. Prabhu: On olemassa käsite nimeltä estetiikka, eli kyky arvostaa kauneutta, ja tämä kyky on kehittynyt eri ihmisillä eri tavoin: jotkut eivät voi elää ilman hienostuneita maalauksia ja hienovaraisen musiikin tarjoamia elämyksiä, kun taas toisille riittävät hyvin yksinkertaiset, jopa mauttomat visuaaliset elämykset; etsijän näkökulmasta riippuen joku voi havaita näissä paikoissa jotakin ylimaallista, kun taas toinen voi sanoa: ”Minulle tämä on vain turismia” tai ”Minulle tämä on jonkinlaista käsittämätöntä ajanhukkaa”, ja siksi muinaiset kiinalaiset viisaat sanoivat: ”Kauneus on katsojan silmissä.”

        Joku voi ihailla auringonlaskua, kun taas toiselle auringonlasku on vain työpäivän päättyminen. Nerokas näyttelijä on taiteen palvelija, jopa sen orja. Pasternak kirjoitti: “Kun tunne sanelee säkeen, se lähettää näyttämölle orjan.” Nerokas säveltäjä on äänten ja musiikin palvelija. Täsmälleen samalla tavalla jokainen ihminen pyhässä paikassa luovuttaa jatkuvasti sydämensä yhteyden luomiseksi maailmankaikkeuden lähteeseen.

        Jooga tarkoittaa yhteyden saavuttamista kaiken olemassa olevan keskukseen. Täsmälleen samalla tavalla kuin teatterissa työskentelevät kriitikot opettavat katsojan tunnistamaan näytelmän laadun, henkiset opettajat, jotka ovat läsnä pyhissä paikoissa ja jotka paljastavat tämän ihmiskunnalle, opettavat meitä ymmärtämään henkisten mysteerien ja henkisten toimien olemuksen, jotka tapahtuvat eri pyhissä paikoissa...
        ...
        ...

        Ja joku voi sanoa: “Kyllä, olen vieraillut näissä paikoissa, mutta en tuntenut mitään.” Kuitenkin todellisuudessa nämä paikat ovat kuin uraaniesiintymiä, joissa on valtava henkinen “säteily”, ja jokainen ihminen, joka on tällaisissa paikoissa, saa väistämättä annoksen henkistä “säteilyä”.

        Eikä ole välttämätöntä, että te tuntisitte muuttuneenne juuri tässä ja nyt. Mutta jokainen, joka on kulkenut tietyn pyhiinvaelluksen tien, ollut tekemisissä näiden pyhien paikkojen kanssa ja kosketuksissa ihmisiin ja joogien kanssa, jotka seuraavat erilaisia itsetietoisuuden käytäntöjä, saa väistämättä henkisen “säteilyn” latauksen, joka näkymättömästi ja tiedostamatta (tämän ihmisen puolelta), mutta varmasti ennemmin tai myöhemmin muuttaa hänen elämänsä.

        *********************************
        Katkelmia.

        Teksti


        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com

        *****************

        Käännösvirheet suomen kielellä.


      • Anonyymi00069
        Anonyymi00067 kirjoitti:

        Kauneus on katsojan silmissä

        (Materiaaleista, jotka eivät sisältyneet elokuvaan ”Himalajan salaisuudet”)


        S. Prabhu: On olemassa käsite nimeltä estetiikka, eli kyky arvostaa kauneutta, ja tämä kyky on kehittynyt eri ihmisillä eri tavoin: jotkut eivät voi elää ilman hienostuneita maalauksia ja hienovaraisen musiikin tarjoamia elämyksiä, kun taas toisille riittävät hyvin yksinkertaiset, jopa mauttomat visuaaliset elämykset; etsijän näkökulmasta riippuen joku voi havaita näissä paikoissa jotakin ylimaallista, kun taas toinen voi sanoa: ”Minulle tämä on vain turismia” tai ”Minulle tämä on jonkinlaista käsittämätöntä ajanhukkaa”, ja siksi muinaiset kiinalaiset viisaat sanoivat: ”Kauneus on katsojan silmissä.”

        Joku voi ihailla auringonlaskua, kun taas toiselle auringonlasku on vain työpäivän päättyminen. Nerokas näyttelijä on taiteen palvelija, jopa sen orja. Pasternak kirjoitti: “Kun tunne sanelee säkeen, se lähettää näyttämölle orjan.” Nerokas säveltäjä on äänten ja musiikin palvelija. Täsmälleen samalla tavalla jokainen ihminen pyhässä paikassa luovuttaa jatkuvasti sydämensä yhteyden luomiseksi maailmankaikkeuden lähteeseen.

        Jooga tarkoittaa yhteyden saavuttamista kaiken olemassa olevan keskukseen. Täsmälleen samalla tavalla kuin teatterissa työskentelevät kriitikot opettavat katsojan tunnistamaan näytelmän laadun, henkiset opettajat, jotka ovat läsnä pyhissä paikoissa ja jotka paljastavat tämän ihmiskunnalle, opettavat meitä ymmärtämään henkisten mysteerien ja henkisten toimien olemuksen, jotka tapahtuvat eri pyhissä paikoissa...
        ...
        ...

        Ja joku voi sanoa: “Kyllä, olen vieraillut näissä paikoissa, mutta en tuntenut mitään.” Kuitenkin todellisuudessa nämä paikat ovat kuin uraaniesiintymiä, joissa on valtava henkinen “säteily”, ja jokainen ihminen, joka on tällaisissa paikoissa, saa väistämättä annoksen henkistä “säteilyä”.

        Eikä ole välttämätöntä, että te tuntisitte muuttuneenne juuri tässä ja nyt. Mutta jokainen, joka on kulkenut tietyn pyhiinvaelluksen tien, ollut tekemisissä näiden pyhien paikkojen kanssa ja kosketuksissa ihmisiin ja joogien kanssa, jotka seuraavat erilaisia itsetietoisuuden käytäntöjä, saa väistämättä henkisen “säteilyn” latauksen, joka näkymättömästi ja tiedostamatta (tämän ihmisen puolelta), mutta varmasti ennemmin tai myöhemmin muuttaa hänen elämänsä.

        *********************************
        Katkelmia.

        Teksti


        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com

        *****************

        Käännösvirheet suomen kielellä.

        Ihmisen uskonto vastaa hänen senhetkistä tietoisuuden ja kehityksen tasoaan. Jos uskonto on alkeellinen, se tarkoittaa, että ihminen ei kykene nyt enempään, mutta kykenee siihen myöhemmin - ehkä. Tämä primitiivisyyden taso on tarpeellinen - aluksi, ellei siihen liity dogmatismia, jolloin se on tie alaspäin, taantumuksellinen.


      • Anonyymi00071
        Anonyymi00067 kirjoitti:

        Kauneus on katsojan silmissä

        (Materiaaleista, jotka eivät sisältyneet elokuvaan ”Himalajan salaisuudet”)


        S. Prabhu: On olemassa käsite nimeltä estetiikka, eli kyky arvostaa kauneutta, ja tämä kyky on kehittynyt eri ihmisillä eri tavoin: jotkut eivät voi elää ilman hienostuneita maalauksia ja hienovaraisen musiikin tarjoamia elämyksiä, kun taas toisille riittävät hyvin yksinkertaiset, jopa mauttomat visuaaliset elämykset; etsijän näkökulmasta riippuen joku voi havaita näissä paikoissa jotakin ylimaallista, kun taas toinen voi sanoa: ”Minulle tämä on vain turismia” tai ”Minulle tämä on jonkinlaista käsittämätöntä ajanhukkaa”, ja siksi muinaiset kiinalaiset viisaat sanoivat: ”Kauneus on katsojan silmissä.”

        Joku voi ihailla auringonlaskua, kun taas toiselle auringonlasku on vain työpäivän päättyminen. Nerokas näyttelijä on taiteen palvelija, jopa sen orja. Pasternak kirjoitti: “Kun tunne sanelee säkeen, se lähettää näyttämölle orjan.” Nerokas säveltäjä on äänten ja musiikin palvelija. Täsmälleen samalla tavalla jokainen ihminen pyhässä paikassa luovuttaa jatkuvasti sydämensä yhteyden luomiseksi maailmankaikkeuden lähteeseen.

        Jooga tarkoittaa yhteyden saavuttamista kaiken olemassa olevan keskukseen. Täsmälleen samalla tavalla kuin teatterissa työskentelevät kriitikot opettavat katsojan tunnistamaan näytelmän laadun, henkiset opettajat, jotka ovat läsnä pyhissä paikoissa ja jotka paljastavat tämän ihmiskunnalle, opettavat meitä ymmärtämään henkisten mysteerien ja henkisten toimien olemuksen, jotka tapahtuvat eri pyhissä paikoissa...
        ...
        ...

        Ja joku voi sanoa: “Kyllä, olen vieraillut näissä paikoissa, mutta en tuntenut mitään.” Kuitenkin todellisuudessa nämä paikat ovat kuin uraaniesiintymiä, joissa on valtava henkinen “säteily”, ja jokainen ihminen, joka on tällaisissa paikoissa, saa väistämättä annoksen henkistä “säteilyä”.

        Eikä ole välttämätöntä, että te tuntisitte muuttuneenne juuri tässä ja nyt. Mutta jokainen, joka on kulkenut tietyn pyhiinvaelluksen tien, ollut tekemisissä näiden pyhien paikkojen kanssa ja kosketuksissa ihmisiin ja joogien kanssa, jotka seuraavat erilaisia itsetietoisuuden käytäntöjä, saa väistämättä henkisen “säteilyn” latauksen, joka näkymättömästi ja tiedostamatta (tämän ihmisen puolelta), mutta varmasti ennemmin tai myöhemmin muuttaa hänen elämänsä.

        *********************************
        Katkelmia.

        Teksti


        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com

        *****************

        Käännösvirheet suomen kielellä.

        Seuraavassa on käännösvirheet suomen kielessä, muutama katkelma eri paikoista, eri teksteistä:

        ****************************

        Aitzhanova A. A on filosofian tohtori, professori, uskontotieteilijä. Kirjojen ”Islam ja Vedat”, ”Vedat ja maailman uskonnot”, ”Opettajan kaksitoista ilmenemismuotoa”, ”Vedalainen ja raamatullinen teologia” kirjoittaja.

        🔸 Vuonna 2004 hän puolusti väitöskirjaansa islamilaisesta teologiasta.

        🔸 Vuodesta 2006 lähtien hän on opettanut yliopistossa uskontotiedettä, buddhalaisuutta, kristillistä teologiaa, islamin teologiaa ja filosofiaa.

        🔸2016-2021 CMU:n kansainvälisten opintojen tiedekunnan professori.

        🔸Vuodesta 2019 Bhaktivedanta-akatemian (Mayapur) opettaja.

        🔸 Vuodesta 2020 lähtien «Heavenly Culture, World Peace, Restoration of Light»

        jne.
        **************

        Nykyaikaisessa maailmassa on valtava määrä erilaisia uskontokuntia, sekä ikivanhoja, jotka ovat olleet olemassa jo tuhansia vuosia, että uusia, jotka ilmestyivät vähän aikaa sitten. Hengellisten liikkeiden moninaisuus hämmentää usein totuutta etsiviä ihmisiä. Tuntien toisaalta hengellisen kehityksen houkuttelevuuden, monet ihmiset pelkäävät lähteä tälle tielle, koska he pelkäävät joutuvansa johonkin epäilyttävään järjestöön. Usein käy myös niin, että tultuaan jonkin uskonnollisen ryhmän jäseniksi ihmiset alkavat julistaa sitä ainoaksi pelastustieksi ja arvostelevat muita tunnustuksia. Kun joku julistaa, että absoluuttinen totuus on vain uskonnon omaisuutta, syntyy uskonnollista fanatismia ja suvaitsemattomuutta. Näin syntyy uskonnollisia konflikteja, keskinäistä arvostelua ja erilaisia fobioita.
        Anonyymi
        2025-07-20 00:48:00

        Anonyymi kirjoitti:

        saman kysymyksen kolmatta kertaa.

        Aitzhanova A. A on filosofian tohtori, professori, uskontotieteilijä. Kirjojen ”Islam ja Vedat”, ”Vedat ja maailman uskonnot”, ”Opettajan kaksitoista ilmenemismuotoa”, ”Vedalainen ja raamatullinen teologia” kirjoittaja.

        🔸 Vuonna 2004 hän puolusti väitöskirjaansa islamilaisesta teologiasta.

        🔸 Vuodesta 2006 lähtien hän on opettanut yliopistossa uskontotiedettä, buddhalaisuutta, kristillistä teologiaa, islamin teologiaa ja filosofiaa.

        🔸2016-2021 CMU:n kansainvälisten opintojen tiedekunnan professori.

        🔸Vuodesta 2019 Bhaktivedanta-akatemian (Mayapur) opettaja.

        🔸 Vuodesta 2020 lähtien «Heavenly Culture, World Peace, Restoration of Light»

        jne.
        **************

        Nykyaikaisessa maailmassa on valtava määrä erilaisia uskontokuntia, sekä ikivanhoja, jotka ovat olleet olemassa jo tuhansia vuosia, että uusia, jotka ilmestyivät vähän aikaa sitten. Hengellisten liikkeiden moninaisuus hämmentää usein totuutta etsiviä ihmisiä. Tuntien toisaalta hengellisen kehityksen houkuttelevuuden, monet ihmiset pelkäävät lähteä tälle tielle, koska he pelkäävät joutuvansa johonkin epäilyttävään järjestöön. Usein käy myös niin, että tultuaan jonkin uskonnollisen ryhmän jäseniksi ihmiset alkavat julistaa sitä ainoaksi pelastustieksi ja arvostelevat muita tunnustuksia. Kun joku julistaa, että absoluuttinen totuus on vain uskonnon omaisuutta, syntyy uskonnollista fanatismia ja suvaitsemattomuutta. Näin syntyy uskonnollisia konflikteja, keskinäistä arvostelua ja erilaisia fobioita.

        Tällaisia näkemyksiä ja epäilyjä ennakoiden muinainen Veda-kirjallisuus julisti jo vuosituhansia sitten, että on olemassa vain yksi Absoluuttinen Totuus - Jumala - ja vain yksi uskonto - ehdottoman rakkauden ikuinen uskonto. Vedan mukaan tämä ikuinen uskonto on olemassa maailmassa ja ilmenee maailmankaikkeudessa eri aikakausina ihmiskunnan ajan ja kehitystason mukaan. Vedojen näkökulmasta kaikki tässä maailmassa vallitsevat uskonnolliset käytännöt ovat tämän ikuisen uskonnon ilmentymiä, jotka on annettu ihmisille siinä määrin kuin he kykenevät havaitsemaan sen: "On olemassa vain yksi todellisuus, mutta tietäjät kutsuvat sitä eri nimillä" (Rigveda, 1.164.46).


        Hindulaisuuden ammattitutkijat, filosofit ja totuuden etsijät ovat usein hämmentyneitä, kun he joutuvat kohtaamaan vedalaisen filosofian monisäikeisen perinnön ja yrittävät ymmärtää tämän henkisen perinteen ytimen ja sen tarkoituksen. Nykyaikaisessa ymmärryksessä vallitsee usein näkemys, jonka mukaan hindulaisuus on kaoottinen sekoitus uskomuksia, joita yhdistää yksi yhteinen alku - alkuperä. Usein vedalaista uskontoa pidetään monijumalaisuutena - eri puolijumalien kulttien sekoituksena, joskus sitä pidetään panteistisena järjestelmänä ja joskus se samaistetaan joogan harjoittamiseen. Tällaiset epäselvät käsitykset Vedoista luovat usein ihmisissä ennakkoluuloja, joiden mukaan niiden muinaiset tekstit ovat huonompia kuin nykyaikaiset maailmanuskonnot.


        Todellisuudessa tällaisia vastakkaisia näkemyksiä on kuitenkin syntynyt vain kahdesta syystä:


      • Anonyymi00072
        Anonyymi00071 kirjoitti:

        Seuraavassa on käännösvirheet suomen kielessä, muutama katkelma eri paikoista, eri teksteistä:

        ****************************

        Aitzhanova A. A on filosofian tohtori, professori, uskontotieteilijä. Kirjojen ”Islam ja Vedat”, ”Vedat ja maailman uskonnot”, ”Opettajan kaksitoista ilmenemismuotoa”, ”Vedalainen ja raamatullinen teologia” kirjoittaja.

        🔸 Vuonna 2004 hän puolusti väitöskirjaansa islamilaisesta teologiasta.

        🔸 Vuodesta 2006 lähtien hän on opettanut yliopistossa uskontotiedettä, buddhalaisuutta, kristillistä teologiaa, islamin teologiaa ja filosofiaa.

        🔸2016-2021 CMU:n kansainvälisten opintojen tiedekunnan professori.

        🔸Vuodesta 2019 Bhaktivedanta-akatemian (Mayapur) opettaja.

        🔸 Vuodesta 2020 lähtien «Heavenly Culture, World Peace, Restoration of Light»

        jne.
        **************

        Nykyaikaisessa maailmassa on valtava määrä erilaisia uskontokuntia, sekä ikivanhoja, jotka ovat olleet olemassa jo tuhansia vuosia, että uusia, jotka ilmestyivät vähän aikaa sitten. Hengellisten liikkeiden moninaisuus hämmentää usein totuutta etsiviä ihmisiä. Tuntien toisaalta hengellisen kehityksen houkuttelevuuden, monet ihmiset pelkäävät lähteä tälle tielle, koska he pelkäävät joutuvansa johonkin epäilyttävään järjestöön. Usein käy myös niin, että tultuaan jonkin uskonnollisen ryhmän jäseniksi ihmiset alkavat julistaa sitä ainoaksi pelastustieksi ja arvostelevat muita tunnustuksia. Kun joku julistaa, että absoluuttinen totuus on vain uskonnon omaisuutta, syntyy uskonnollista fanatismia ja suvaitsemattomuutta. Näin syntyy uskonnollisia konflikteja, keskinäistä arvostelua ja erilaisia fobioita.
        Anonyymi
        2025-07-20 00:48:00

        Anonyymi kirjoitti:

        saman kysymyksen kolmatta kertaa.

        Aitzhanova A. A on filosofian tohtori, professori, uskontotieteilijä. Kirjojen ”Islam ja Vedat”, ”Vedat ja maailman uskonnot”, ”Opettajan kaksitoista ilmenemismuotoa”, ”Vedalainen ja raamatullinen teologia” kirjoittaja.

        🔸 Vuonna 2004 hän puolusti väitöskirjaansa islamilaisesta teologiasta.

        🔸 Vuodesta 2006 lähtien hän on opettanut yliopistossa uskontotiedettä, buddhalaisuutta, kristillistä teologiaa, islamin teologiaa ja filosofiaa.

        🔸2016-2021 CMU:n kansainvälisten opintojen tiedekunnan professori.

        🔸Vuodesta 2019 Bhaktivedanta-akatemian (Mayapur) opettaja.

        🔸 Vuodesta 2020 lähtien «Heavenly Culture, World Peace, Restoration of Light»

        jne.
        **************

        Nykyaikaisessa maailmassa on valtava määrä erilaisia uskontokuntia, sekä ikivanhoja, jotka ovat olleet olemassa jo tuhansia vuosia, että uusia, jotka ilmestyivät vähän aikaa sitten. Hengellisten liikkeiden moninaisuus hämmentää usein totuutta etsiviä ihmisiä. Tuntien toisaalta hengellisen kehityksen houkuttelevuuden, monet ihmiset pelkäävät lähteä tälle tielle, koska he pelkäävät joutuvansa johonkin epäilyttävään järjestöön. Usein käy myös niin, että tultuaan jonkin uskonnollisen ryhmän jäseniksi ihmiset alkavat julistaa sitä ainoaksi pelastustieksi ja arvostelevat muita tunnustuksia. Kun joku julistaa, että absoluuttinen totuus on vain uskonnon omaisuutta, syntyy uskonnollista fanatismia ja suvaitsemattomuutta. Näin syntyy uskonnollisia konflikteja, keskinäistä arvostelua ja erilaisia fobioita.

        Tällaisia näkemyksiä ja epäilyjä ennakoiden muinainen Veda-kirjallisuus julisti jo vuosituhansia sitten, että on olemassa vain yksi Absoluuttinen Totuus - Jumala - ja vain yksi uskonto - ehdottoman rakkauden ikuinen uskonto. Vedan mukaan tämä ikuinen uskonto on olemassa maailmassa ja ilmenee maailmankaikkeudessa eri aikakausina ihmiskunnan ajan ja kehitystason mukaan. Vedojen näkökulmasta kaikki tässä maailmassa vallitsevat uskonnolliset käytännöt ovat tämän ikuisen uskonnon ilmentymiä, jotka on annettu ihmisille siinä määrin kuin he kykenevät havaitsemaan sen: "On olemassa vain yksi todellisuus, mutta tietäjät kutsuvat sitä eri nimillä" (Rigveda, 1.164.46).


        Hindulaisuuden ammattitutkijat, filosofit ja totuuden etsijät ovat usein hämmentyneitä, kun he joutuvat kohtaamaan vedalaisen filosofian monisäikeisen perinnön ja yrittävät ymmärtää tämän henkisen perinteen ytimen ja sen tarkoituksen. Nykyaikaisessa ymmärryksessä vallitsee usein näkemys, jonka mukaan hindulaisuus on kaoottinen sekoitus uskomuksia, joita yhdistää yksi yhteinen alku - alkuperä. Usein vedalaista uskontoa pidetään monijumalaisuutena - eri puolijumalien kulttien sekoituksena, joskus sitä pidetään panteistisena järjestelmänä ja joskus se samaistetaan joogan harjoittamiseen. Tällaiset epäselvät käsitykset Vedoista luovat usein ihmisissä ennakkoluuloja, joiden mukaan niiden muinaiset tekstit ovat huonompia kuin nykyaikaiset maailmanuskonnot.


        Todellisuudessa tällaisia vastakkaisia näkemyksiä on kuitenkin syntynyt vain kahdesta syystä:

        Todellisuudessa tällaisia vastakkaisia näkemyksiä on kuitenkin syntynyt vain kahdesta syystä:

        - Yksi syy on se, että vedalaisen kirjallisuuden määrä on valtava - kymmenen biljoonaa shlokaa. Asiantuntija-arvioiden mukaan vedalaisten tekstien kokonaismäärä ylittää kaiken muinaisen kirjallisuuden yhteensä. Hollantilainen indologi J. Gonda luonnehti sitä seuraavasti: "On virhe sanoa, että sanskritinkielinen kirjallisuus ylittää määrältään Kreikan ja Rooman kirjallisuuden. Sanskritin kirjallisuus on lähes rajaton, eli kukaan ei tiedä sen todellista kokoa tai sen sisältämien teosten lukumäärää." Veda-kirjallisuuden jättimäinen määrä on johtanut siihen, että vain osaa sen teksteistä on tutkittu valikoivasti, tutkijoiden yksityisten intressien mukaan.

        - Toinen syy on asianmukaisen lähestymistavan puuttuminen tutkimukseen. Vedojen tekstit itsessään osoittavat, että niitä tulisi tutkia vain arvovaltaisessa opetuslapseusperimyksen linjassa, jossa niiden merkitys välittyy ilman vääristymiä tai uudistuksia.


        Asianmukainen lähestymistapa Vedojen tutkimiseen osoittaa, että tämä muinainen järjestelmä sisältää systemaattisen kuvauksen uskonnon henkisestä kehityksestä. Veda-perinteen sisäisten virtausten ja oppien moninaisuus ei johdu sen sattumanvaraisuudesta, vaan päinvastoin sen syvästi tieteellisestä lähestymistavasta, jolla kuvataan ihmisen tietoisuuden eri tasoja ja niiden mukaisia erilaisia uskonnollisuuden muotoja. Kun olemme analysoineet vedalaista uskontojärjestelmää, voimme nähdä, että se vastaa melko hyvin nykymaailmassa vallitsevaa uskontojen moninaisuutta.


      • Anonyymi00073
        Anonyymi00072 kirjoitti:

        Todellisuudessa tällaisia vastakkaisia näkemyksiä on kuitenkin syntynyt vain kahdesta syystä:

        - Yksi syy on se, että vedalaisen kirjallisuuden määrä on valtava - kymmenen biljoonaa shlokaa. Asiantuntija-arvioiden mukaan vedalaisten tekstien kokonaismäärä ylittää kaiken muinaisen kirjallisuuden yhteensä. Hollantilainen indologi J. Gonda luonnehti sitä seuraavasti: "On virhe sanoa, että sanskritinkielinen kirjallisuus ylittää määrältään Kreikan ja Rooman kirjallisuuden. Sanskritin kirjallisuus on lähes rajaton, eli kukaan ei tiedä sen todellista kokoa tai sen sisältämien teosten lukumäärää." Veda-kirjallisuuden jättimäinen määrä on johtanut siihen, että vain osaa sen teksteistä on tutkittu valikoivasti, tutkijoiden yksityisten intressien mukaan.

        - Toinen syy on asianmukaisen lähestymistavan puuttuminen tutkimukseen. Vedojen tekstit itsessään osoittavat, että niitä tulisi tutkia vain arvovaltaisessa opetuslapseusperimyksen linjassa, jossa niiden merkitys välittyy ilman vääristymiä tai uudistuksia.


        Asianmukainen lähestymistapa Vedojen tutkimiseen osoittaa, että tämä muinainen järjestelmä sisältää systemaattisen kuvauksen uskonnon henkisestä kehityksestä. Veda-perinteen sisäisten virtausten ja oppien moninaisuus ei johdu sen sattumanvaraisuudesta, vaan päinvastoin sen syvästi tieteellisestä lähestymistavasta, jolla kuvataan ihmisen tietoisuuden eri tasoja ja niiden mukaisia erilaisia uskonnollisuuden muotoja. Kun olemme analysoineet vedalaista uskontojärjestelmää, voimme nähdä, että se vastaa melko hyvin nykymaailmassa vallitsevaa uskontojen moninaisuutta.

        Vedalaisessa kirjallisuudessa sanotaan, että Absoluuttinen Totuus on vain yksi, ja se ilmenee eriasteisesti kaikissa tämän maailman uskonnoissa. Vedalaisen filosofian mukaan jokainen sielu tulee tähän maailmaan kehittyäkseen. Tämän evoluution päätavoitteena on luopua itsekkyydestä ja kehittää epäitsekästä rakkautta. Sielu kulkee kohti tätä päämäärää elämästä toiseen. Ja ennen kuin se saavuttaa tämän päämäärän, sen syntymät tässä maailmassa eivät lopu. Vedalaisen käsityksen mukaan tämän maailman eri uskonnot ovat olemassa kuin henkisen kehityksen koulun luokkia. Näin ollen Vedojen näkökulmasta jokainen uskonto on yksi porras sielun kehityksen tikkailla.


        Voimme siis verrata koko ihmisen henkisen kehityksen polkua kouluun ja eri uskonnollisia järjestelmiä tämän koulun sisällä oleviin luokkiin. Voimme nähdä, että koulussa on yleinen oppimistavoite, ja kussakin luokassa on myös joitakin yksityisiä tavoitteita. Kunkin luokan osatavoitteiden saavuttaminen johtaa kuitenkin oppilaan kohti yleistä tavoitetta eli lukion päättötodistuksen saamista. Vastaavasti kaiken uskonnollisen kehityksen yhteinen tavoite on sama - epäitsekkään rakkauden kehittyminen Jumalaa kohtaan ja paluu Hänen asuinsijoilleen tästä maailmasta. Koska tämä on kuitenkin uskonnon korkein päämäärä, sitä ei voi saavuttaa välittömästi, aivan kuten lukiodiplomia ei voi saavuttaa lapsi, joka ei ole suorittanut kaikkia luokkia.


      • Anonyymi00074
        Anonyymi00073 kirjoitti:

        Vedalaisessa kirjallisuudessa sanotaan, että Absoluuttinen Totuus on vain yksi, ja se ilmenee eriasteisesti kaikissa tämän maailman uskonnoissa. Vedalaisen filosofian mukaan jokainen sielu tulee tähän maailmaan kehittyäkseen. Tämän evoluution päätavoitteena on luopua itsekkyydestä ja kehittää epäitsekästä rakkautta. Sielu kulkee kohti tätä päämäärää elämästä toiseen. Ja ennen kuin se saavuttaa tämän päämäärän, sen syntymät tässä maailmassa eivät lopu. Vedalaisen käsityksen mukaan tämän maailman eri uskonnot ovat olemassa kuin henkisen kehityksen koulun luokkia. Näin ollen Vedojen näkökulmasta jokainen uskonto on yksi porras sielun kehityksen tikkailla.


        Voimme siis verrata koko ihmisen henkisen kehityksen polkua kouluun ja eri uskonnollisia järjestelmiä tämän koulun sisällä oleviin luokkiin. Voimme nähdä, että koulussa on yleinen oppimistavoite, ja kussakin luokassa on myös joitakin yksityisiä tavoitteita. Kunkin luokan osatavoitteiden saavuttaminen johtaa kuitenkin oppilaan kohti yleistä tavoitetta eli lukion päättötodistuksen saamista. Vastaavasti kaiken uskonnollisen kehityksen yhteinen tavoite on sama - epäitsekkään rakkauden kehittyminen Jumalaa kohtaan ja paluu Hänen asuinsijoilleen tästä maailmasta. Koska tämä on kuitenkin uskonnon korkein päämäärä, sitä ei voi saavuttaa välittömästi, aivan kuten lukiodiplomia ei voi saavuttaa lapsi, joka ei ole suorittanut kaikkia luokkia.

        Siksi koulussa on asteittainen koulutusohjelma lapselle. Samoin kaikki tämän maailman uskonnot edustavat tiettyjä hengellisen kehityksen vaiheita, jotka ihmisen on käytävä läpi ennen kuin hän saavuttaa korkeimman päämäärän. Vedalaisen käsityksen mukaan kaikki tämän maailman uskonnot ovat siis saman henkisen polun eri tasoja.

        Vedan mukaan maailmassa on kuusi uskonnon tasoa. Jokainen näistä tasoista vastaa ihmisen psykologista tilaa, hänen tietoisuuttaan.


        Kuten missä tahansa oppimisprosessissa, uskonnossakin on kolme osaa: tieto, käytäntö ja tarkoitus. Esimerkiksi aritmetiikan tavoitteena on oppia laskemaan. Tätä tarkoitusta varten on olemassa teoria - aritmetiikan oppikirja. Ja sitten on käytäntö - harjoitukset, joita oppilaan on tehtävä oppiakseen teorian. Vastaavasti uskonnossa on nämä kolme osatekijää. Sen korkein perimmäinen päämäärä on rakkaus Jumalaan. Uskonnon teoriaa ovat pyhien kirjoitukset ja teologiset teokset. Ja on myös käytäntöä - jumalanpalvelus, askeesi, riitit, rituaalit, lyhyesti sanottuna kaikki ne uskonnolliset toimet, jotka ovat välttämättömiä hengellisen kokemuksen saamiseksi ja pyhistä kirjoituksista johdetun teorian sisäistämiseksi.

        Vedan mukaan kullakin uskonnon kuudesta tasosta nämä kolme osatekijää ovat erilaisia. Ne eroavat toisistaan: tarkoitus, tieto ja käytäntö. Veda-käsikirjoituksissa todetaan, että määräävä tekijä sen suhteen, millä tasolla ihminen on, ovat hänen motiivinsa tai halunsa. Koska ihminen valitsee sen uskonnon tason, joka sopii hänen sisäisiin motiiveihinsa.


      • Anonyymi00075
        Anonyymi00074 kirjoitti:

        Siksi koulussa on asteittainen koulutusohjelma lapselle. Samoin kaikki tämän maailman uskonnot edustavat tiettyjä hengellisen kehityksen vaiheita, jotka ihmisen on käytävä läpi ennen kuin hän saavuttaa korkeimman päämäärän. Vedalaisen käsityksen mukaan kaikki tämän maailman uskonnot ovat siis saman henkisen polun eri tasoja.

        Vedan mukaan maailmassa on kuusi uskonnon tasoa. Jokainen näistä tasoista vastaa ihmisen psykologista tilaa, hänen tietoisuuttaan.


        Kuten missä tahansa oppimisprosessissa, uskonnossakin on kolme osaa: tieto, käytäntö ja tarkoitus. Esimerkiksi aritmetiikan tavoitteena on oppia laskemaan. Tätä tarkoitusta varten on olemassa teoria - aritmetiikan oppikirja. Ja sitten on käytäntö - harjoitukset, joita oppilaan on tehtävä oppiakseen teorian. Vastaavasti uskonnossa on nämä kolme osatekijää. Sen korkein perimmäinen päämäärä on rakkaus Jumalaan. Uskonnon teoriaa ovat pyhien kirjoitukset ja teologiset teokset. Ja on myös käytäntöä - jumalanpalvelus, askeesi, riitit, rituaalit, lyhyesti sanottuna kaikki ne uskonnolliset toimet, jotka ovat välttämättömiä hengellisen kokemuksen saamiseksi ja pyhistä kirjoituksista johdetun teorian sisäistämiseksi.

        Vedan mukaan kullakin uskonnon kuudesta tasosta nämä kolme osatekijää ovat erilaisia. Ne eroavat toisistaan: tarkoitus, tieto ja käytäntö. Veda-käsikirjoituksissa todetaan, että määräävä tekijä sen suhteen, millä tasolla ihminen on, ovat hänen motiivinsa tai halunsa. Koska ihminen valitsee sen uskonnon tason, joka sopii hänen sisäisiin motiiveihinsa.

        Vedojen kolmea ensimmäistä tasoa pidetään materialistisena uskontona, koska niiden tavoitteena on aineellinen hyvinvointi. Kolmea seuraavaa tasoa pidetään transsendentaalisina, koska ne liittyvät Jumalaan ja itsetietoisuuteen.


        1 uskonnon taso.
        Vedojen näkökulmasta sielu syntyy tähän maailmaan useammin kuin kerran....
        ...Tätä tasoa kutsutaan sanskritiksi nimellä tamas - tietämättömyys, ja se on äärimmäisen itsekkyyden ilmentymä. Uskotaan, että tässä tilassa ihminen on kiinnostunut vain omista eduistaan ja on kaukana moraalista ja etiikasta. Hänen toimintansa voi usein saada rikollisia muotoja. Tietämättömän ihmisen ainoa rakkauden kohde on hän itse. Siksi hän on valmis tekemään väkivaltaa muita kohtaan epäröimättä saavuttaakseen oman hyvinvointinsa.


      • Anonyymi00076
        Anonyymi00075 kirjoitti:

        Vedojen kolmea ensimmäistä tasoa pidetään materialistisena uskontona, koska niiden tavoitteena on aineellinen hyvinvointi. Kolmea seuraavaa tasoa pidetään transsendentaalisina, koska ne liittyvät Jumalaan ja itsetietoisuuteen.


        1 uskonnon taso.
        Vedojen näkökulmasta sielu syntyy tähän maailmaan useammin kuin kerran....
        ...Tätä tasoa kutsutaan sanskritiksi nimellä tamas - tietämättömyys, ja se on äärimmäisen itsekkyyden ilmentymä. Uskotaan, että tässä tilassa ihminen on kiinnostunut vain omista eduistaan ja on kaukana moraalista ja etiikasta. Hänen toimintansa voi usein saada rikollisia muotoja. Tietämättömän ihmisen ainoa rakkauden kohde on hän itse. Siksi hän on valmis tekemään väkivaltaa muita kohtaan epäröimättä saavuttaakseen oman hyvinvointinsa.

        ...
        ...
        Uskonnon kuudes taso. Veda-filosofiassa uskotaan, että uskonnon korkein taso vastaa Jumalan oivaltamista sellaisena kuin Hän on. Koska Bhagavania eli Jumalan Persoonallisuutta pidetään alkuperäisenä persoonallisena ja transsendenttisenä Jumalana, Hänen oivaltamistaan pidetään henkisyyden korkeimpana vaiheena. Bhagavan eroaa Paramatmasta siinä, että hän on "Jumala omassa valtakunnassaan". Jos Paramatma on ekspansio, joka edustaa Jumalaa aineen maailmassa. Silloin Bhagavan on Itse Jumala sellaisena kuin Hän on kotonaan. Ja Jumalan ymmärtämiseen tällä tasolla liittyy sielun paluu aineellisesta maailmasta Jumalan ikuiseen valtakuntaan. Uskotaan, että ihminen voi nähdä Jumalan Persoonana vain, jos hänen sydämestään katoavat kokonaan muut motiivit kuin puhdas ja epäitsekäs rakkaus Jumalaa kohtaan. Toisin sanoen tällä tasolla ihminen ei ole kiinnostunut henkilökohtaisesta pelastuksesta tai henkisestä itsetietoisuudesta. Hän haluaa vain palvella Jumalaa ja tehdä Hänet onnelliseksi välittämättä itsestään. Tämä suhteiden taso edustaa Vedojen näkökulmasta absoluuttista vapautumista itsekkyydestä ja oman edun tavoittelusta.


        Sanskritin kielellä uskontoa, joka nostaa ihmisen epäitsekkään rakkauden tasolle, kutsutaan bhaktijoogaksi. Vedojen uskonnollista suuntausta tällä tasolla kutsutaan vaishnavismiksi tai joidenkin muiden kielien transkriptiossa vishnuismiksi. Maailmanuskonnoissa tämä taso ilmenee joidenkin sellaisten sufi-mystikkojen ja kristittyjen pyhimysten elämässä ja lausunnoissa, jotka omistivat elämänsä epäitsekkäälle Jumalan palvelemiselle ja jumalallisen rakkauden ajatuksen julistamiselle.


        Bhaktijooga edustaa hengellisen täydellisyyden korkeinta tasoa, sillä rakkaus saavuttaa tässä huipentumansa ja paljastaa Jumalan ja sielun välisen henkilökohtaisen suhteen. Vedan mukaan ihmisen omistautumisen alistamana Jumala ilmenee hänelle Krishnan tai Vishnun kauniissa henkisessä muodossa. Tällä tasolla ihminen saa Jumalan-näkemisen kyvyn: Jumalan henkinen muoto, jossa ei ole mitään aineellista mutta jolla on persoonallisuuden ominaisuuksia, paljastuu hänelle. Toisin sanoen valon verhot katoavat, kun ihmistä liikuttaa vain rakkaus. Vedan mukaan Jumalan alkuperäinen kuva on ikuisesti nuorekas ja kaunis muoto, joka on täynnä tietoa ja autuutta. Vedojen mukaan Jumalan keho on katoamaton eikä sillä ole mitään tekemistä tämän maailman katoavien esineiden kanssa, ja hänen kuvansa on kaikkien muiden muotojen lähde.


      • Anonyymi00077
        Anonyymi00076 kirjoitti:

        ...
        ...
        Uskonnon kuudes taso. Veda-filosofiassa uskotaan, että uskonnon korkein taso vastaa Jumalan oivaltamista sellaisena kuin Hän on. Koska Bhagavania eli Jumalan Persoonallisuutta pidetään alkuperäisenä persoonallisena ja transsendenttisenä Jumalana, Hänen oivaltamistaan pidetään henkisyyden korkeimpana vaiheena. Bhagavan eroaa Paramatmasta siinä, että hän on "Jumala omassa valtakunnassaan". Jos Paramatma on ekspansio, joka edustaa Jumalaa aineen maailmassa. Silloin Bhagavan on Itse Jumala sellaisena kuin Hän on kotonaan. Ja Jumalan ymmärtämiseen tällä tasolla liittyy sielun paluu aineellisesta maailmasta Jumalan ikuiseen valtakuntaan. Uskotaan, että ihminen voi nähdä Jumalan Persoonana vain, jos hänen sydämestään katoavat kokonaan muut motiivit kuin puhdas ja epäitsekäs rakkaus Jumalaa kohtaan. Toisin sanoen tällä tasolla ihminen ei ole kiinnostunut henkilökohtaisesta pelastuksesta tai henkisestä itsetietoisuudesta. Hän haluaa vain palvella Jumalaa ja tehdä Hänet onnelliseksi välittämättä itsestään. Tämä suhteiden taso edustaa Vedojen näkökulmasta absoluuttista vapautumista itsekkyydestä ja oman edun tavoittelusta.


        Sanskritin kielellä uskontoa, joka nostaa ihmisen epäitsekkään rakkauden tasolle, kutsutaan bhaktijoogaksi. Vedojen uskonnollista suuntausta tällä tasolla kutsutaan vaishnavismiksi tai joidenkin muiden kielien transkriptiossa vishnuismiksi. Maailmanuskonnoissa tämä taso ilmenee joidenkin sellaisten sufi-mystikkojen ja kristittyjen pyhimysten elämässä ja lausunnoissa, jotka omistivat elämänsä epäitsekkäälle Jumalan palvelemiselle ja jumalallisen rakkauden ajatuksen julistamiselle.


        Bhaktijooga edustaa hengellisen täydellisyyden korkeinta tasoa, sillä rakkaus saavuttaa tässä huipentumansa ja paljastaa Jumalan ja sielun välisen henkilökohtaisen suhteen. Vedan mukaan ihmisen omistautumisen alistamana Jumala ilmenee hänelle Krishnan tai Vishnun kauniissa henkisessä muodossa. Tällä tasolla ihminen saa Jumalan-näkemisen kyvyn: Jumalan henkinen muoto, jossa ei ole mitään aineellista mutta jolla on persoonallisuuden ominaisuuksia, paljastuu hänelle. Toisin sanoen valon verhot katoavat, kun ihmistä liikuttaa vain rakkaus. Vedan mukaan Jumalan alkuperäinen kuva on ikuisesti nuorekas ja kaunis muoto, joka on täynnä tietoa ja autuutta. Vedojen mukaan Jumalan keho on katoamaton eikä sillä ole mitään tekemistä tämän maailman katoavien esineiden kanssa, ja hänen kuvansa on kaikkien muiden muotojen lähde.

        Edellä:
        on käännösvirheet suomen kielessä, muutama katkelma eri paikoista, eri teksteistä:

        ****************************

        Aitzhanova A. A on filosofian tohtori, professori, uskontotieteilijä. Kirjojen ”Islam ja Vedat”, ”Vedat ja maailman uskonnot”, ”Opettajan kaksitoista ilmenemismuotoa”, ”Vedalainen ja raamatullinen teologia” kirjoittaja.

        🔸 Vuonna 2004 hän puolusti väitöskirjaansa islamilaisesta teologiasta.

        🔸 Vuodesta 2006 lähtien hän on opettanut yliopistossa uskontotiedettä, buddhalaisuutta, kristillistä teologiaa, islamin teologiaa ja filosofiaa.

        🔸2016-2021 CMU:n kansainvälisten opintojen tiedekunnan professori.

        🔸Vuodesta 2019 Bhaktivedanta-akatemian (Mayapur) opettaja.

        🔸 Vuodesta 2020 lähtien «Heavenly Culture, World Peace, Restoration of Light»

        jne.
        **************


      • Anonyymi00078
        Anonyymi00077 kirjoitti:

        Edellä:
        on käännösvirheet suomen kielessä, muutama katkelma eri paikoista, eri teksteistä:

        ****************************

        Aitzhanova A. A on filosofian tohtori, professori, uskontotieteilijä. Kirjojen ”Islam ja Vedat”, ”Vedat ja maailman uskonnot”, ”Opettajan kaksitoista ilmenemismuotoa”, ”Vedalainen ja raamatullinen teologia” kirjoittaja.

        🔸 Vuonna 2004 hän puolusti väitöskirjaansa islamilaisesta teologiasta.

        🔸 Vuodesta 2006 lähtien hän on opettanut yliopistossa uskontotiedettä, buddhalaisuutta, kristillistä teologiaa, islamin teologiaa ja filosofiaa.

        🔸2016-2021 CMU:n kansainvälisten opintojen tiedekunnan professori.

        🔸Vuodesta 2019 Bhaktivedanta-akatemian (Mayapur) opettaja.

        🔸 Vuodesta 2020 lähtien «Heavenly Culture, World Peace, Restoration of Light»

        jne.
        **************

        - Yksi syy on se, että vedalaisen kirjallisuuden määrä on valtava - kymmenen biljoonaa shlokaa. Asiantuntija-arvioiden mukaan vedalaisten tekstien kokonaismäärä ylittää kaiken muinaisen kirjallisuuden yhteensä. Hollantilainen indologi J. Gonda luonnehti sitä seuraavasti: "On virhe sanoa, että sanskritinkielinen kirjallisuus ylittää määrältään Kreikan ja Rooman kirjallisuuden. Sanskritin kirjallisuus on lähes rajaton, eli kukaan ei tiedä sen todellista kokoa tai sen sisältämien teosten lukumäärää." Veda-kirjallisuuden jättimäinen määrä on johtanut siihen, että vain osaa sen teksteistä on tutkittu valikoivasti, tutkijoiden yksityisten intressien mukaan.

        ************

        NIIN VAIN MAAPALLOLLA.

        VEDAT OVAT MYÖS MUILLA PLANEETOILLA JA MUISSA UNIVERSUMEISSA JNE.


      • Anonyymi00079
        Anonyymi00078 kirjoitti:

        - Yksi syy on se, että vedalaisen kirjallisuuden määrä on valtava - kymmenen biljoonaa shlokaa. Asiantuntija-arvioiden mukaan vedalaisten tekstien kokonaismäärä ylittää kaiken muinaisen kirjallisuuden yhteensä. Hollantilainen indologi J. Gonda luonnehti sitä seuraavasti: "On virhe sanoa, että sanskritinkielinen kirjallisuus ylittää määrältään Kreikan ja Rooman kirjallisuuden. Sanskritin kirjallisuus on lähes rajaton, eli kukaan ei tiedä sen todellista kokoa tai sen sisältämien teosten lukumäärää." Veda-kirjallisuuden jättimäinen määrä on johtanut siihen, että vain osaa sen teksteistä on tutkittu valikoivasti, tutkijoiden yksityisten intressien mukaan.

        ************

        NIIN VAIN MAAPALLOLLA.

        VEDAT OVAT MYÖS MUILLA PLANEETOILLA JA MUISSA UNIVERSUMEISSA JNE.

        Lisäksi Jeeusken sanoja Raamatussa on kovin vähän.


      • Anonyymi00080
        Anonyymi00079 kirjoitti:

        Lisäksi Jeeusken sanoja Raamatussa on kovin vähän.

        Lisäksi todellisia Jeeuksen sanoja Raamatussa on kovin vähän





        Apokryfiset evankeliumit ja Jeesuksen sanat

        Apokryfiset evankeliumit (kuten Tuomaan evankeliumi) tarjoavat mielenkiintoisia lisätietoja Jeesuksen opetuksista, joita ei löydy perinteisistä kanonisista evankeliumeista. Esimerkiksi Tuomaan evankeliumissa Jeesus opettaa enemmän persoonallista valaistumista ja sisäistä ymmärrystä, mikä muistuttaa hyvin läheisesti idän filosofioita.



        Joitain esimerkkejä apokryfista:

        Tuomaan evankeliumissa Jeesus puhuu "sisäisestä valosta" ja "itsen tuntemisesta" – nämä teemat ovat hyvin samankaltaisia kuin buddhalaisessa meditaatiossa tai vedantassa.

        "Kun te löydätte itsenne, silloin te löydätte minut. Ja kun te olette löytänyt minut, te löydätte kuninkuuden, ja kun te olette löytäneet kuninkuuden, te menette taivasten valtakuntaan." (Tuomaan evankeliumi, 108)

        Muut apokryfiset evankeliumit kuten Maria Magdaleenan evankeliumi ja Filippuksen evankeliumi keskittyvät enemmän Jeesuksen opetuksiin, jotka liittyvät sisäiseen valaistumiseen ja henkiseen vapautumiseen – jälleen, samoja teemoja, joita idän filosofiat käsittelevät.



        Raamatun tekstin ja Jeesuksen alkuperäisen sanoman suhde

        Tämä on keskeinen kysymys, jonka nostan esille: Raamatun evankeliumeissa ei ole Jeesuksen alkuperäistä opetusta juuri lainkaan, tai erittäin vähän. Monet historioitsijat ja teologit ovat samaa mieltä siitä, että mitä me nykyään pidämme "Raamatun Jeesuksena", on toisen ja kolmannen polven tulkinta siitä, mitä Jeesus alun perin sanoi ja teki.

        Raamatun evankeliumit (Matteus, Markus, Luukas, Johannes) on kirjoitettu noin 30–60 vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen. Näissä kirjoituksissa on jo teologista muokkausta ja historiallisia tulkintoja, jotka heijastavat varhaisen kirkon kehitystä, eivätkä ole pelkästään historiallisia faktoja Jeesuksen sanomasta.

        Evankeliumit eivät ole Jeesuksen sanakirja. Ne ovat uskon ja opetusten esityksiä, joissa on mukana kirjoittajien henkilökohtaiset tulkinnat, ja ne on käännetty ja muokattu eri kielille. Monet Jeesuksen alkuperäiset sanat ja opetukset ovat jääneet kadoksiin tai muutettuina.



        Teologinen kehitys ja dogmaattinen muokkaus

        Kristillinen teologia ja dogmaattinen kehitys ovat osittain luoneet kuvan Jeesuksesta, joka poikkeaa alkuperäisestä:

        Jeesuksen jumalallistaminen (esim. "Jeesus on Jumalan Poika") kehittyi kirkollisessa teologiassa, ja tätä ei löydy suoraan Raamatun alkuperäisistä teksteistä.

        Ristiinnaulitseminen ja pelastusoppi: Vaikka Jeesus varmasti puhui pelastuksesta ja Jumalan valtakunnasta, pelastusoppi on monilta osin saanut dogmaattista muotoa myöhemmin, erityisesti Paavalin kirjeissä, joissa hän painottaa Jeesuksen kuoleman merkitystä maailman syntien sovittajana. Tämä on monin tavoin keskeneräinen prosessi, joka muuttui ajan myötä.



        Yhteys idän opetuksiin

        Jeesuksen alkuperäinen sanoma, erityisesti rakkaus ja sisäinen muutos, muistuttaa idän filosofioita:
        Että kärsimys poistetaan myötätunnon, rakkauden ja tietoisuuden avulla.


        Tässä on tärkeä oivallus: Jeesuksen alkuperäistä sanomaa on varjostettu ja muokattu monien historiallisten, kielellisten ja teologisten kehitysten kautta, mutta sen ytimessä on aina ollut rakkaus, myötätunto ja sisäinen herääminen. Tämä tekee Jeesuksen opetuksista monella tavalla yhteensopivia idän filosofioiden kanssa.


      • Anonyymi00081
        Anonyymi00080 kirjoitti:

        Lisäksi todellisia Jeeuksen sanoja Raamatussa on kovin vähän





        Apokryfiset evankeliumit ja Jeesuksen sanat

        Apokryfiset evankeliumit (kuten Tuomaan evankeliumi) tarjoavat mielenkiintoisia lisätietoja Jeesuksen opetuksista, joita ei löydy perinteisistä kanonisista evankeliumeista. Esimerkiksi Tuomaan evankeliumissa Jeesus opettaa enemmän persoonallista valaistumista ja sisäistä ymmärrystä, mikä muistuttaa hyvin läheisesti idän filosofioita.



        Joitain esimerkkejä apokryfista:

        Tuomaan evankeliumissa Jeesus puhuu "sisäisestä valosta" ja "itsen tuntemisesta" – nämä teemat ovat hyvin samankaltaisia kuin buddhalaisessa meditaatiossa tai vedantassa.

        "Kun te löydätte itsenne, silloin te löydätte minut. Ja kun te olette löytänyt minut, te löydätte kuninkuuden, ja kun te olette löytäneet kuninkuuden, te menette taivasten valtakuntaan." (Tuomaan evankeliumi, 108)

        Muut apokryfiset evankeliumit kuten Maria Magdaleenan evankeliumi ja Filippuksen evankeliumi keskittyvät enemmän Jeesuksen opetuksiin, jotka liittyvät sisäiseen valaistumiseen ja henkiseen vapautumiseen – jälleen, samoja teemoja, joita idän filosofiat käsittelevät.



        Raamatun tekstin ja Jeesuksen alkuperäisen sanoman suhde

        Tämä on keskeinen kysymys, jonka nostan esille: Raamatun evankeliumeissa ei ole Jeesuksen alkuperäistä opetusta juuri lainkaan, tai erittäin vähän. Monet historioitsijat ja teologit ovat samaa mieltä siitä, että mitä me nykyään pidämme "Raamatun Jeesuksena", on toisen ja kolmannen polven tulkinta siitä, mitä Jeesus alun perin sanoi ja teki.

        Raamatun evankeliumit (Matteus, Markus, Luukas, Johannes) on kirjoitettu noin 30–60 vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen. Näissä kirjoituksissa on jo teologista muokkausta ja historiallisia tulkintoja, jotka heijastavat varhaisen kirkon kehitystä, eivätkä ole pelkästään historiallisia faktoja Jeesuksen sanomasta.

        Evankeliumit eivät ole Jeesuksen sanakirja. Ne ovat uskon ja opetusten esityksiä, joissa on mukana kirjoittajien henkilökohtaiset tulkinnat, ja ne on käännetty ja muokattu eri kielille. Monet Jeesuksen alkuperäiset sanat ja opetukset ovat jääneet kadoksiin tai muutettuina.



        Teologinen kehitys ja dogmaattinen muokkaus

        Kristillinen teologia ja dogmaattinen kehitys ovat osittain luoneet kuvan Jeesuksesta, joka poikkeaa alkuperäisestä:

        Jeesuksen jumalallistaminen (esim. "Jeesus on Jumalan Poika") kehittyi kirkollisessa teologiassa, ja tätä ei löydy suoraan Raamatun alkuperäisistä teksteistä.

        Ristiinnaulitseminen ja pelastusoppi: Vaikka Jeesus varmasti puhui pelastuksesta ja Jumalan valtakunnasta, pelastusoppi on monilta osin saanut dogmaattista muotoa myöhemmin, erityisesti Paavalin kirjeissä, joissa hän painottaa Jeesuksen kuoleman merkitystä maailman syntien sovittajana. Tämä on monin tavoin keskeneräinen prosessi, joka muuttui ajan myötä.



        Yhteys idän opetuksiin

        Jeesuksen alkuperäinen sanoma, erityisesti rakkaus ja sisäinen muutos, muistuttaa idän filosofioita:
        Että kärsimys poistetaan myötätunnon, rakkauden ja tietoisuuden avulla.


        Tässä on tärkeä oivallus: Jeesuksen alkuperäistä sanomaa on varjostettu ja muokattu monien historiallisten, kielellisten ja teologisten kehitysten kautta, mutta sen ytimessä on aina ollut rakkaus, myötätunto ja sisäinen herääminen. Tämä tekee Jeesuksen opetuksista monella tavalla yhteensopivia idän filosofioiden kanssa.

        Aikaisemmin kaikki oli toisin: oli rakkautta. Nyt siitä ei ole enää jäljellä mitään, vaan pelkkiä julmuuta. Puhutaan rakkaudesta, mutta samalla uhkaillaan ja käännytetään. Se ei ole enää kristinuskoa; se on täysin vääristynyt muunnos, tekopyhyyttä, jossa puhutaan rakkaudesta ja uhkaillaan samaan aikaan.


      • Anonyymi00082
        Anonyymi00081 kirjoitti:

        Aikaisemmin kaikki oli toisin: oli rakkautta. Nyt siitä ei ole enää jäljellä mitään, vaan pelkkiä julmuuta. Puhutaan rakkaudesta, mutta samalla uhkaillaan ja käännytetään. Se ei ole enää kristinuskoa; se on täysin vääristynyt muunnos, tekopyhyyttä, jossa puhutaan rakkaudesta ja uhkaillaan samaan aikaan.

        Se ei ole enää kristinuskoa; se on täysin vääristynyt muunnos, tekopyhyyttä, jossa puhutaan rakkaudesta ja uhkaillaan samaan aikaan.

        Se ei ole enää Jeesuksen alkuperäistä universaalia sanomaa.


      • Anonyymi00083
        Anonyymi00082 kirjoitti:

        Se ei ole enää kristinuskoa; se on täysin vääristynyt muunnos, tekopyhyyttä, jossa puhutaan rakkaudesta ja uhkaillaan samaan aikaan.

        Se ei ole enää Jeesuksen alkuperäistä universaalia sanomaa.

        Siitä syystä ihmiset alkavat tuntea vastenmielisyyttä kristinuskoa kohtaan, vaikkakaan se ei alun perin ollut vastenmielistä; syynä on kristittyjen kuvottava käytös.


      • Anonyymi00084
        Anonyymi00083 kirjoitti:

        Siitä syystä ihmiset alkavat tuntea vastenmielisyyttä kristinuskoa kohtaan, vaikkakaan se ei alun perin ollut vastenmielistä; syynä on kristittyjen kuvottava käytös.

        Jeesuksen opetusten ja idän filosofian /tietyt alueet samankaltaisuus:


        Kun tarkastellaan Tuomaan evankeliumi sekä Filippuksen evankeliumi ja Maria Magdaleenan evankeliumi, niissä piirtyy kuva Jeesuksesta opettajana, joka korostaa ennen kaikkea sisäistä oivallusta. Näissä teksteissä ihminen ei löydä totuutta ensisijaisesti ulkoisten rituaalien tai auktoriteettien kautta, vaan kääntymällä sisäänpäin ja oppimalla tuntemaan itsensä. Ajatus siitä, että “kun tunnet itsesi, tunnet myös jumalallisen”, on keskeinen teema erityisesti Tuomaan evankeliumissa.


      • Anonyymi00085
        Anonyymi00084 kirjoitti:

        Jeesuksen opetusten ja idän filosofian /tietyt alueet samankaltaisuus:


        Kun tarkastellaan Tuomaan evankeliumi sekä Filippuksen evankeliumi ja Maria Magdaleenan evankeliumi, niissä piirtyy kuva Jeesuksesta opettajana, joka korostaa ennen kaikkea sisäistä oivallusta. Näissä teksteissä ihminen ei löydä totuutta ensisijaisesti ulkoisten rituaalien tai auktoriteettien kautta, vaan kääntymällä sisäänpäin ja oppimalla tuntemaan itsensä. Ajatus siitä, että “kun tunnet itsesi, tunnet myös jumalallisen”, on keskeinen teema erityisesti Tuomaan evankeliumissa.

        Tämä ajattelutapa muistuttaa läheisesti Vedanta-perinnettä, jossa opetetaan, että ihmisen todellinen olemus (Atman) on yhtä perimmäisen todellisuuden (Brahman) kanssa. Molemmissa korostuu ajatus siitä, että totuus ei ole jotain ulkopuolista, vaan se on jo ihmisen sisimmässä – se täytyy vain oivaltaa.


      • Anonyymi00086
        Anonyymi00085 kirjoitti:

        Tämä ajattelutapa muistuttaa läheisesti Vedanta-perinnettä, jossa opetetaan, että ihmisen todellinen olemus (Atman) on yhtä perimmäisen todellisuuden (Brahman) kanssa. Molemmissa korostuu ajatus siitä, että totuus ei ole jotain ulkopuolista, vaan se on jo ihmisen sisimmässä – se täytyy vain oivaltaa.

        Apokryfisissä evankeliumeissa esiintyy myös ajatus siitä, että “Jumalan valtakunta” ei ole pelkästään tuleva tai jossain kaukana sijaitseva paikka, vaan se on jo läsnä ihmisessä ja hänen ympärillään. Tämä resonoi Vedantan käsityksen kanssa, jonka mukaan perimmäinen todellisuus läpäisee kaiken olemassa olevan. Näin sekä Jeesuksen näissä teksteissä esitetty opetus että Vedanta ohjaavat näkemään todellisuuden yhtenäisenä ja välittömästi koettavana.


      • Anonyymi00087
        Anonyymi00086 kirjoitti:

        Apokryfisissä evankeliumeissa esiintyy myös ajatus siitä, että “Jumalan valtakunta” ei ole pelkästään tuleva tai jossain kaukana sijaitseva paikka, vaan se on jo läsnä ihmisessä ja hänen ympärillään. Tämä resonoi Vedantan käsityksen kanssa, jonka mukaan perimmäinen todellisuus läpäisee kaiken olemassa olevan. Näin sekä Jeesuksen näissä teksteissä esitetty opetus että Vedanta ohjaavat näkemään todellisuuden yhtenäisenä ja välittömästi koettavana.

        Lisäksi apokryfisissä teksteissä korostuu ajatus siitä, että ihmiset elävät eräänlaisessa tietämättömyyden tilassa. Filippuksen evankeliumi ja Maria Magdaleenan evankeliumi kuvaavat, kuinka pelastus ei tule pelkästään uskon kautta, vaan tiedon – erityisesti sisäisen, kokemuksellisen tiedon – kautta. Tämä muistuttaa Vedantan käsitystä mayasta, eli illuusiosta, joka peittää todellisen luonnon, sekä avidyasta, tietämättömyydestä, joka sitoo ihmisen harhaan. Vapautuminen tapahtuu, kun tämä tietämättömyys poistuu ja todellisuus nähdään sellaisena kuin se on.


      • Anonyymi00088
        Anonyymi00087 kirjoitti:

        Lisäksi apokryfisissä teksteissä korostuu ajatus siitä, että ihmiset elävät eräänlaisessa tietämättömyyden tilassa. Filippuksen evankeliumi ja Maria Magdaleenan evankeliumi kuvaavat, kuinka pelastus ei tule pelkästään uskon kautta, vaan tiedon – erityisesti sisäisen, kokemuksellisen tiedon – kautta. Tämä muistuttaa Vedantan käsitystä mayasta, eli illuusiosta, joka peittää todellisen luonnon, sekä avidyasta, tietämättömyydestä, joka sitoo ihmisen harhaan. Vapautuminen tapahtuu, kun tämä tietämättömyys poistuu ja todellisuus nähdään sellaisena kuin se on.

        Sekä apokryfisissä Jeesuksen opetuksissa että Vedantassa pelastus tai vapautuminen näyttäytyy ennen kaikkea tietoisuuden muutoksena. Se ei ole pelkkä ulkoinen tapahtuma tai historiallinen teko, vaan sisäinen herääminen. Ihminen ikään kuin “muistaa” tai oivaltaa todellisen luontonsa ja vapautuu sen kautta.

        Myös dualismin ylittäminen on yhteinen teema. Tuomaan evankeliumi sisältää ajatuksen siitä, että kun ihminen tekee “kahdesta yhden”, hän saavuttaa valtakunnan. Tämä voidaan ymmärtää vastakohtien – kuten sisäisen ja ulkoisen, hengen ja aineen – yhdistymisenä. Vedantassa vastaava ajatus ilmenee ei-dualistisessa näkemyksessä, jossa kaikki erottelut nähdään lopulta näennäisinä.


      • Anonyymi00089
        Anonyymi00088 kirjoitti:

        Sekä apokryfisissä Jeesuksen opetuksissa että Vedantassa pelastus tai vapautuminen näyttäytyy ennen kaikkea tietoisuuden muutoksena. Se ei ole pelkkä ulkoinen tapahtuma tai historiallinen teko, vaan sisäinen herääminen. Ihminen ikään kuin “muistaa” tai oivaltaa todellisen luontonsa ja vapautuu sen kautta.

        Myös dualismin ylittäminen on yhteinen teema. Tuomaan evankeliumi sisältää ajatuksen siitä, että kun ihminen tekee “kahdesta yhden”, hän saavuttaa valtakunnan. Tämä voidaan ymmärtää vastakohtien – kuten sisäisen ja ulkoisen, hengen ja aineen – yhdistymisenä. Vedantassa vastaava ajatus ilmenee ei-dualistisessa näkemyksessä, jossa kaikki erottelut nähdään lopulta näennäisinä.

        Kokonaisuutena voidaan sanoa, että apokryfisissä evankeliumeissa Jeesus näyttäytyy mystisenä opettajana, joka korostaa sisäistä heräämistä, itsen tuntemista ja tietoisuuden muutosta.

        Nämä teemat ovat yllättävän lähellä Vedantan opetuksia. Samankaltaisuudet voivat heijastaa universaaleja hengellisiä oivalluksia, jotka ovat syntyneet eri kulttuureissa toisistaan riippumatta.


      • Anonyymi00090
        Anonyymi00089 kirjoitti:

        Kokonaisuutena voidaan sanoa, että apokryfisissä evankeliumeissa Jeesus näyttäytyy mystisenä opettajana, joka korostaa sisäistä heräämistä, itsen tuntemista ja tietoisuuden muutosta.

        Nämä teemat ovat yllättävän lähellä Vedantan opetuksia. Samankaltaisuudet voivat heijastaa universaaleja hengellisiä oivalluksia, jotka ovat syntyneet eri kulttuureissa toisistaan riippumatta.

        Apokryfinen Jeesus

        Tuomaan evankeliumi:

        “Kun teette kahdesta yhden… silloin te pääsette valtakuntaan.”


      • Anonyymi00091
        Anonyymi00090 kirjoitti:

        Apokryfinen Jeesus

        Tuomaan evankeliumi:

        “Kun teette kahdesta yhden… silloin te pääsette valtakuntaan.”

        Kun syvennytään Tuomaan evankeliumi, Filippuksen evankeliumi ja Maria Magdaleenan evankeliumi teksteihin, niiden ydin tulee parhaiten esiin juuri sitaattien kautta. Ne paljastavat, kuinka vahvasti näissä kirjoituksissa painottuu sisäinen oivallus, tietoisuus ja henkinen herääminen – teemat, jotka muistuttavat Vedanta-ajattelua.

        Tuomaan evankeliumi sisältää erityisen paljon lyhyitä, aforistisia opetuksia:

        “Valtakunta on teidän sisällänne ja teidän ulkopuolellanne. Kun opitte tuntemaan itsenne, teidät tunnetaan.”

        “Se, joka etsii, älköön lakatko etsimästä, ennen kuin löytää. Ja kun hän löytää, hän hämmästyy, ja hallitsee kaikkea.”

        “Jos tuot esiin sen, mikä on sinussa, se pelastaa sinut. Jos et tuo sitä esiin, se, mitä et tuo esiin, tuhoaa sinut.”

        “Kun teette kahdesta yhden ja teette sisäisestä ulkoisen ja ulkoisesta sisäisen… silloin te pääsette valtakuntaan.”


      • Anonyymi00092
        Anonyymi00091 kirjoitti:

        Kun syvennytään Tuomaan evankeliumi, Filippuksen evankeliumi ja Maria Magdaleenan evankeliumi teksteihin, niiden ydin tulee parhaiten esiin juuri sitaattien kautta. Ne paljastavat, kuinka vahvasti näissä kirjoituksissa painottuu sisäinen oivallus, tietoisuus ja henkinen herääminen – teemat, jotka muistuttavat Vedanta-ajattelua.

        Tuomaan evankeliumi sisältää erityisen paljon lyhyitä, aforistisia opetuksia:

        “Valtakunta on teidän sisällänne ja teidän ulkopuolellanne. Kun opitte tuntemaan itsenne, teidät tunnetaan.”

        “Se, joka etsii, älköön lakatko etsimästä, ennen kuin löytää. Ja kun hän löytää, hän hämmästyy, ja hallitsee kaikkea.”

        “Jos tuot esiin sen, mikä on sinussa, se pelastaa sinut. Jos et tuo sitä esiin, se, mitä et tuo esiin, tuhoaa sinut.”

        “Kun teette kahdesta yhden ja teette sisäisestä ulkoisen ja ulkoisesta sisäisen… silloin te pääsette valtakuntaan.”

        Näissä korostuu ajatus, että pelastus ei tule ulkoapäin, vaan syntyy sisäisestä oivalluksesta – hyvin samansuuntaisesti kuin Vedantan ajatus siitä, että totuus on jo ihmisessä.

        Myös Filippuksen evankeliumi tuo esiin tiedon (gnosis) merkityksen:

        “Totuus ei tullut maailmaan alastomana, vaan vertauskuvien ja kuvien kautta. Maailma ei voi vastaanottaa sitä muulla tavoin.”

        “Tietämättömyys on orjuutta. Tieto on vapaus.”

        “Ne, jotka sanovat kuolevansa ensin ja sitten nousevansa, ovat väärässä. Jos he eivät saa ylösnousemusta jo eläessään, he eivät saa mitään.”


      • Anonyymi00094
        Anonyymi00092 kirjoitti:

        Näissä korostuu ajatus, että pelastus ei tule ulkoapäin, vaan syntyy sisäisestä oivalluksesta – hyvin samansuuntaisesti kuin Vedantan ajatus siitä, että totuus on jo ihmisessä.

        Myös Filippuksen evankeliumi tuo esiin tiedon (gnosis) merkityksen:

        “Totuus ei tullut maailmaan alastomana, vaan vertauskuvien ja kuvien kautta. Maailma ei voi vastaanottaa sitä muulla tavoin.”

        “Tietämättömyys on orjuutta. Tieto on vapaus.”

        “Ne, jotka sanovat kuolevansa ensin ja sitten nousevansa, ovat väärässä. Jos he eivät saa ylösnousemusta jo eläessään, he eivät saa mitään.”

        Tässä vapautuminen ei ole tuleva tapahtuma, vaan jotain, joka tapahtuu tietoisuuden tasolla jo nyt – mikä muistuttaa Vedantan vapautumisen (moksha) ideaa.

        Maria Magdaleenan evankeliumi puolestaan korostaa sisäistä näkemystä ja pelon ylittämistä:

        “Älkää itseköön lakia ihmisten ylle… sillä Ihmisen Poika on teidän sisällänne.”

        “Se, joka näkee, näkee sielun kautta, ei silmien kautta.”

        “Ei ole syntiä, vaan te itse luotte synnin, kun toimitte luonnon vastaisesti.”

        Näissä sitaateissa näkyy ajatus, että ongelma ei ole niinkään moraalinen rikkomus ulkoista lakia vastaan, vaan tietämättömyys omasta todellisesta luonteesta.


      • Anonyymi00095
        Anonyymi00094 kirjoitti:

        Tässä vapautuminen ei ole tuleva tapahtuma, vaan jotain, joka tapahtuu tietoisuuden tasolla jo nyt – mikä muistuttaa Vedantan vapautumisen (moksha) ideaa.

        Maria Magdaleenan evankeliumi puolestaan korostaa sisäistä näkemystä ja pelon ylittämistä:

        “Älkää itseköön lakia ihmisten ylle… sillä Ihmisen Poika on teidän sisällänne.”

        “Se, joka näkee, näkee sielun kautta, ei silmien kautta.”

        “Ei ole syntiä, vaan te itse luotte synnin, kun toimitte luonnon vastaisesti.”

        Näissä sitaateissa näkyy ajatus, että ongelma ei ole niinkään moraalinen rikkomus ulkoista lakia vastaan, vaan tietämättömyys omasta todellisesta luonteesta.

        Tuomaan evankeliumi

        “Jos teidän johtajanne sanovat: ‘Valtakunta on taivaassa’, silloin taivaan linnut ovat teitä edellä… Pikemminkin valtakunta on teidän sisällänne.”

        “Kun tunnette itsenne, silloin teidät tunnetaan, ja ymmärrätte olevanne elävän Isän lapsia. Mutta jos ette tunne itseänne, elätte köyhyydessä.”

        “Autuas on se, joka on ollut ennen kuin hän syntyi.”

        “Joka on löytänyt maailman ja tullut rikkaaksi, hän luopukoon maailmasta.”

        “Monet seisovat oven edessä, mutta yksin ne, jotka ovat yksinkertaisia, pääsevät häähuoneeseen.”

        “Jos ette paastoa maailmasta, ette löydä valtakuntaa.”

        “Se, joka juo minun suustani, tulee kaltaisekseni; minä itse tulen häneksi.”

        Näissä näkyy vahvasti:

        irrottautuminen maailmasta
        sisäinen muutos
        identiteetin muuntuminen


      • Anonyymi00096
        Anonyymi00095 kirjoitti:

        Tuomaan evankeliumi

        “Jos teidän johtajanne sanovat: ‘Valtakunta on taivaassa’, silloin taivaan linnut ovat teitä edellä… Pikemminkin valtakunta on teidän sisällänne.”

        “Kun tunnette itsenne, silloin teidät tunnetaan, ja ymmärrätte olevanne elävän Isän lapsia. Mutta jos ette tunne itseänne, elätte köyhyydessä.”

        “Autuas on se, joka on ollut ennen kuin hän syntyi.”

        “Joka on löytänyt maailman ja tullut rikkaaksi, hän luopukoon maailmasta.”

        “Monet seisovat oven edessä, mutta yksin ne, jotka ovat yksinkertaisia, pääsevät häähuoneeseen.”

        “Jos ette paastoa maailmasta, ette löydä valtakuntaa.”

        “Se, joka juo minun suustani, tulee kaltaisekseni; minä itse tulen häneksi.”

        Näissä näkyy vahvasti:

        irrottautuminen maailmasta
        sisäinen muutos
        identiteetin muuntuminen

        Tuomaan evankeliumi

        “Jos teidän johtajanne sanovat: ‘Valtakunta on taivaassa’, silloin taivaan linnut ovat teitä edellä… Pikemminkin valtakunta on teidän sisällänne.”

        “Kun tunnette itsenne, silloin teidät tunnetaan, ja ymmärrätte olevanne elävän Isän lapsia. Mutta jos ette tunne itseänne, elätte köyhyydessä.”

        “Autuas on se, joka on ollut ennen kuin hän syntyi.”

        Filippuksen evankeliumi

        “Ne, joilla on tieto, ovat vapaita.”

        “Valo ja pimeys, elämä ja kuolema, oikea ja vasen ovat veljiä toisilleen.”

        “Totuus kylvettiin maailmaan kuvien kautta.”

        “Ihmiset eivät näe asioita sellaisina kuin ne ovat, vaan sellaisina kuin he ovat.”

        “Jumalan valtakunta ei tule näkyvästi… se on jo levittäytynyt maan päälle, mutta ihmiset eivät näe sitä.”

        Tässä korostuu:

        todellisuuden vääristynyt havaitseminen
        tietoisuuden merkitys
        vastakohtien ykseys

        Jeesus:
        Maria Magdaleenan evankeliumi

        “Missä on mieli, siellä on aarre.”

        “Älkää olko epävarmoja… Armo on kanssanne ja suojelee teitä.”

        “Sielu vastasi: ‘Näin sinut, mutta sinä et nähnyt minua.’”

        “Se, joka ymmärtää, olkoon ymmärtävä.”


      • Anonyymi00097
        Anonyymi00096 kirjoitti:

        Tuomaan evankeliumi

        “Jos teidän johtajanne sanovat: ‘Valtakunta on taivaassa’, silloin taivaan linnut ovat teitä edellä… Pikemminkin valtakunta on teidän sisällänne.”

        “Kun tunnette itsenne, silloin teidät tunnetaan, ja ymmärrätte olevanne elävän Isän lapsia. Mutta jos ette tunne itseänne, elätte köyhyydessä.”

        “Autuas on se, joka on ollut ennen kuin hän syntyi.”

        Filippuksen evankeliumi

        “Ne, joilla on tieto, ovat vapaita.”

        “Valo ja pimeys, elämä ja kuolema, oikea ja vasen ovat veljiä toisilleen.”

        “Totuus kylvettiin maailmaan kuvien kautta.”

        “Ihmiset eivät näe asioita sellaisina kuin ne ovat, vaan sellaisina kuin he ovat.”

        “Jumalan valtakunta ei tule näkyvästi… se on jo levittäytynyt maan päälle, mutta ihmiset eivät näe sitä.”

        Tässä korostuu:

        todellisuuden vääristynyt havaitseminen
        tietoisuuden merkitys
        vastakohtien ykseys

        Jeesus:
        Maria Magdaleenan evankeliumi

        “Missä on mieli, siellä on aarre.”

        “Älkää olko epävarmoja… Armo on kanssanne ja suojelee teitä.”

        “Sielu vastasi: ‘Näin sinut, mutta sinä et nähnyt minua.’”

        “Se, joka ymmärtää, olkoon ymmärtävä.”

        Kun nämä kaikki asetetaan rinnakkain Vedanta-opetusten kanssa, sama kuvio toistuu:

        Totuus löytyy sisältä, ei ulkoa
        Tietämättömyys on suurin este
        Vapautuminen on oivallus, ei pelkkä uskon teko
        Dualismi (minä vs. maailma) hälvenee
        Todellinen “näkeminen” on sisäistä


      • Anonyymi00098
        Anonyymi00097 kirjoitti:

        Kun nämä kaikki asetetaan rinnakkain Vedanta-opetusten kanssa, sama kuvio toistuu:

        Totuus löytyy sisältä, ei ulkoa
        Tietämättömyys on suurin este
        Vapautuminen on oivallus, ei pelkkä uskon teko
        Dualismi (minä vs. maailma) hälvenee
        Todellinen “näkeminen” on sisäistä

        Jeesuksen opetusten ja idän filosofian /tietyt alueet samankaltaisuus:


        Kun Tuomaan evankeliumi, Filippuksen evankeliumi ja Maria Magdaleenan evankeliumi asetetaan rinnakkain Vedanta-perinteen kanssa, yhtäläisyydet tulevat esiin erityisesti siinä, miten todellisuus ja ihminen ymmärretään sisältä käsin.

        Tuomaan evankeliumissa Jeesus kehottaa ihmistä tuntemaan itsensä ja löytämään valtakunnan omasta sisimmästään. Tämä ajatus muistuttaa suoraan Vedantan opetusta siitä, että ihmisen syvin olemus ei ole erillinen perimmäisestä todellisuudesta, vaan samaa olemusta sen kanssa. Vedantassa opetetaan, että kun ihminen oivaltaa todellisen minänsä, hän samalla oivaltaa koko todellisuuden ytimen. Samalla tavoin Tuomaan evankeliumin ajatus siitä, että “kun tunnet itsesi, sinut tunnetaan”, viittaa siihen, että itsen tunteminen on tie jumalallisen ymmärtämiseen.


        Filippuksen evankeliumissa korostuu ajatus siitä, että ihmiset eivät näe todellisuutta sellaisena kuin se on, vaan vääristyneesti. Tämä vastaa Vedantan käsitystä mayasta, illuusiosta, joka peittää todellisen luonnon. Vedantassa ihmistä ei pidetä varsinaisesti syntisenä, vaan tietämättömänä: hän ei näe todellisuutta oikein. Filippuksen evankeliumin ajatus, että tieto tuo vapauden ja tietämättömyys sitoo, on lähes suora rinnakkaiskohta Vedantan opetukselle, jossa vapautuminen tapahtuu juuri tiedon – ei pelkän uskon – kautta.

        Maria Magdaleenan evankeliumissa huomio siirtyy vielä hienovaraisemmin sisäiseen kokemukseen. Siinä korostetaan, että todellinen näkeminen ei tapahdu fyysisten silmien kautta, vaan sisäisen tietoisuuden kautta. Vedantassa tämä vastaa ajatusta, että aistit eivät voi tavoittaa perimmäistä todellisuutta, vaan se ymmärretään suoran oivalluksen kautta. Samoin ajatus siitä, että mieli määrittää sen, mitä ihminen kokee todellisena, heijastaa Vedantan näkemystä siitä, että tietoisuus on kaiken kokemuksen perusta.

        Näissä kaikissa apokryfisissä teksteissä pelastus ei näyttäydy ensisijaisesti ulkoisena tapahtumana, vaan sisäisenä muutoksena. Ihminen ei pelastu vain uskomalla johonkin ulkopuoliseen, vaan heräämällä siihen, mikä hän jo syvimmiltään on. Tämä on hyvin lähellä Vedantan käsitystä vapautumisesta, jossa ihminen ei “saavuta” mitään uutta, vaan oivaltaa sen, mikä on aina ollut totta.

        Samalla myös ajatus vastakohtien ylittämisestä yhdistää näitä traditioita. Tuomaan evankeliumin puhe siitä, että “kahdesta tulee yksi”, voidaan ymmärtää samalla tavalla kuin Vedantan ei-dualistinen näkemys, jossa kaikki erottelut – kuten minä ja maailma, henki ja aine – nähdään lopulta näennäisinä.

        Kokonaisuutena nämä tekstit piirtävät kuvan hengellisestä opetuksesta, jossa keskiössä on sisäinen oivallus, tietoisuuden muutos ja todellisuuden ykseyden kokeminen. Vaikka historiallista yhteyttä Vedanta-perinteeseen ei voida osoittaa, niiden tapa kuvata ihmisen suhdetta todellisuuteen kulkee hämmästyttävän samansuuntaisesti: totuus ei ole jossain kaukana, vaan se löytyy, kun ihminen kääntyy sisäänpäin ja näkee oikein.


      • Anonyymi00099
        Anonyymi00098 kirjoitti:

        Jeesuksen opetusten ja idän filosofian /tietyt alueet samankaltaisuus:


        Kun Tuomaan evankeliumi, Filippuksen evankeliumi ja Maria Magdaleenan evankeliumi asetetaan rinnakkain Vedanta-perinteen kanssa, yhtäläisyydet tulevat esiin erityisesti siinä, miten todellisuus ja ihminen ymmärretään sisältä käsin.

        Tuomaan evankeliumissa Jeesus kehottaa ihmistä tuntemaan itsensä ja löytämään valtakunnan omasta sisimmästään. Tämä ajatus muistuttaa suoraan Vedantan opetusta siitä, että ihmisen syvin olemus ei ole erillinen perimmäisestä todellisuudesta, vaan samaa olemusta sen kanssa. Vedantassa opetetaan, että kun ihminen oivaltaa todellisen minänsä, hän samalla oivaltaa koko todellisuuden ytimen. Samalla tavoin Tuomaan evankeliumin ajatus siitä, että “kun tunnet itsesi, sinut tunnetaan”, viittaa siihen, että itsen tunteminen on tie jumalallisen ymmärtämiseen.


        Filippuksen evankeliumissa korostuu ajatus siitä, että ihmiset eivät näe todellisuutta sellaisena kuin se on, vaan vääristyneesti. Tämä vastaa Vedantan käsitystä mayasta, illuusiosta, joka peittää todellisen luonnon. Vedantassa ihmistä ei pidetä varsinaisesti syntisenä, vaan tietämättömänä: hän ei näe todellisuutta oikein. Filippuksen evankeliumin ajatus, että tieto tuo vapauden ja tietämättömyys sitoo, on lähes suora rinnakkaiskohta Vedantan opetukselle, jossa vapautuminen tapahtuu juuri tiedon – ei pelkän uskon – kautta.

        Maria Magdaleenan evankeliumissa huomio siirtyy vielä hienovaraisemmin sisäiseen kokemukseen. Siinä korostetaan, että todellinen näkeminen ei tapahdu fyysisten silmien kautta, vaan sisäisen tietoisuuden kautta. Vedantassa tämä vastaa ajatusta, että aistit eivät voi tavoittaa perimmäistä todellisuutta, vaan se ymmärretään suoran oivalluksen kautta. Samoin ajatus siitä, että mieli määrittää sen, mitä ihminen kokee todellisena, heijastaa Vedantan näkemystä siitä, että tietoisuus on kaiken kokemuksen perusta.

        Näissä kaikissa apokryfisissä teksteissä pelastus ei näyttäydy ensisijaisesti ulkoisena tapahtumana, vaan sisäisenä muutoksena. Ihminen ei pelastu vain uskomalla johonkin ulkopuoliseen, vaan heräämällä siihen, mikä hän jo syvimmiltään on. Tämä on hyvin lähellä Vedantan käsitystä vapautumisesta, jossa ihminen ei “saavuta” mitään uutta, vaan oivaltaa sen, mikä on aina ollut totta.

        Samalla myös ajatus vastakohtien ylittämisestä yhdistää näitä traditioita. Tuomaan evankeliumin puhe siitä, että “kahdesta tulee yksi”, voidaan ymmärtää samalla tavalla kuin Vedantan ei-dualistinen näkemys, jossa kaikki erottelut – kuten minä ja maailma, henki ja aine – nähdään lopulta näennäisinä.

        Kokonaisuutena nämä tekstit piirtävät kuvan hengellisestä opetuksesta, jossa keskiössä on sisäinen oivallus, tietoisuuden muutos ja todellisuuden ykseyden kokeminen. Vaikka historiallista yhteyttä Vedanta-perinteeseen ei voida osoittaa, niiden tapa kuvata ihmisen suhdetta todellisuuteen kulkee hämmästyttävän samansuuntaisesti: totuus ei ole jossain kaukana, vaan se löytyy, kun ihminen kääntyy sisäänpäin ja näkee oikein.

        Tuomaan evankeliumi on laajin suora lähde Jeesuksen “sisäisistä” opetuksista
        Filippuksen evankeliumi ja Maria Magdaleenan evankeliumi ovat vaikeammin saatavilla kokonaisina netissä suomeksi
        niitä löytyy yleensä englanniksi tai kirjoina, ei yhtä selkeinä avoimina sivuina


      • Anonyymi00100
        Anonyymi00099 kirjoitti:

        Tuomaan evankeliumi on laajin suora lähde Jeesuksen “sisäisistä” opetuksista
        Filippuksen evankeliumi ja Maria Magdaleenan evankeliumi ovat vaikeammin saatavilla kokonaisina netissä suomeksi
        niitä löytyy yleensä englanniksi tai kirjoina, ei yhtä selkeinä avoimina sivuina

        Gospel of Thomas (täydellinen teksti)

        https://www.gnosis.org/naghamm/gosthom.html

        Tämä on tärkein:

        sisältää 114 Jeesuksen lausetta (logionia)
        ei tarinaa, pelkkää opetusta
        hyvin “sisäiseen oivallukseen” keskittyvä

        Esimerkkejä suoraan tekstistä:

        “The kingdom is inside of you and it is outside of you.”

        “When you know yourselves, then you will be known…”

        “If you bring forth what is within you, what you bring forth will save you.”


        Gospel of Philip

        https://www.gnosis.org/naghamm/gop.html

        Tässä Jeesuksen sanat ovat enemmän hajautettuina opetuksiin.

        Keskeisiä kohtia:

        “Truth did not come into the world naked, but it came in types and images.”

        “Ignorance is slavery. Knowledge is freedom.”

        Gospel of Mary
        https://www.gnosis.org/library/marygosp.htm

        Tässä Jeesus opettaa erityisesti:

        sisäistä näkemistä
        pelon ylittämistä
        sielun vapautumista

        Esimerkki:

        “Where the mind is, there is the treasure.”


        http://www.gnosis.org/library/marygosp.htm

        The Gospel of Mary is found in the Berlin Gnostic Codex (Papyrus Berolinensis 8502). This very important and well-preserved codex was discovered in the late-nineteenth century somewhere near Akhmim in upper Egypt. It was purchased in Cairo in 1896 by a German scholar, Dr. Carl Reinhardt, and then taken to Berlin.

        The codex (as these ancient books are called) was probably copied and bound in the late fourth or early fifth century. It contains Coptic translations of three very important early Christian Gnostic texts: the Gospel of Mary, the Apocryphon of John, and the Sophia of Jesus Christ. The texts themselves date to the second century and were originally authored in Greek.
        http://www.gnosis.org/library/marygos
        The Gospel According to Mary Magdalene
        Archive | Library | Bookstore | Index | Web Lectures | Ecclesia Gnostica | Gnostic Society


      • Anonyymi00101
        Anonyymi00100 kirjoitti:

        Gospel of Thomas (täydellinen teksti)

        https://www.gnosis.org/naghamm/gosthom.html

        Tämä on tärkein:

        sisältää 114 Jeesuksen lausetta (logionia)
        ei tarinaa, pelkkää opetusta
        hyvin “sisäiseen oivallukseen” keskittyvä

        Esimerkkejä suoraan tekstistä:

        “The kingdom is inside of you and it is outside of you.”

        “When you know yourselves, then you will be known…”

        “If you bring forth what is within you, what you bring forth will save you.”


        Gospel of Philip

        https://www.gnosis.org/naghamm/gop.html

        Tässä Jeesuksen sanat ovat enemmän hajautettuina opetuksiin.

        Keskeisiä kohtia:

        “Truth did not come into the world naked, but it came in types and images.”

        “Ignorance is slavery. Knowledge is freedom.”

        Gospel of Mary
        https://www.gnosis.org/library/marygosp.htm

        Tässä Jeesus opettaa erityisesti:

        sisäistä näkemistä
        pelon ylittämistä
        sielun vapautumista

        Esimerkki:

        “Where the mind is, there is the treasure.”


        http://www.gnosis.org/library/marygosp.htm

        The Gospel of Mary is found in the Berlin Gnostic Codex (Papyrus Berolinensis 8502). This very important and well-preserved codex was discovered in the late-nineteenth century somewhere near Akhmim in upper Egypt. It was purchased in Cairo in 1896 by a German scholar, Dr. Carl Reinhardt, and then taken to Berlin.

        The codex (as these ancient books are called) was probably copied and bound in the late fourth or early fifth century. It contains Coptic translations of three very important early Christian Gnostic texts: the Gospel of Mary, the Apocryphon of John, and the Sophia of Jesus Christ. The texts themselves date to the second century and were originally authored in Greek.
        http://www.gnosis.org/library/marygos
        The Gospel According to Mary Magdalene
        Archive | Library | Bookstore | Index | Web Lectures | Ecclesia Gnostica | Gnostic Society

        http://www.gnosis.org/naghamm/gop.html

        The Nag Hammadi Library

        The Gospel of Philip
        Translated by Wesley W. Isenberg


        A Hebrew makes another Hebrew, and such a person is called "proselyte". But a proselyte does not make another proselyte. [...] just as they [...] and make others like themselves, while others simply exist.

        The slave seeks only to be free, but he does not hope to acquire the estate of his master. But the son is not only a son but lays claim to the inheritance of the father. Those who are heirs to the dead are themselves dead, and they inherit the dead. Those who are heirs to what is living are alive, and they are heirs to both what is living and the dead. The dead are heirs to nothing. For how can he who is dead inherit? If he who is dead inherits what is living he will not die, but he who is dead will live even more.

        A Gentile does not die, for he has never lived in order that he may die. He who has believed in the truth has found life, and this one is in danger of dying, for he is alive. Since Christ came, the world has been created, the cities adorned, the dead carried out. When we were Hebrews, we were orphans and had only our mother, but when we became Christians, we had both father and mother.
        http://www.gnosis.org/naghamm/gop.html


      • Anonyymi00102
        Anonyymi00101 kirjoitti:

        http://www.gnosis.org/naghamm/gop.html

        The Nag Hammadi Library

        The Gospel of Philip
        Translated by Wesley W. Isenberg


        A Hebrew makes another Hebrew, and such a person is called "proselyte". But a proselyte does not make another proselyte. [...] just as they [...] and make others like themselves, while others simply exist.

        The slave seeks only to be free, but he does not hope to acquire the estate of his master. But the son is not only a son but lays claim to the inheritance of the father. Those who are heirs to the dead are themselves dead, and they inherit the dead. Those who are heirs to what is living are alive, and they are heirs to both what is living and the dead. The dead are heirs to nothing. For how can he who is dead inherit? If he who is dead inherits what is living he will not die, but he who is dead will live even more.

        A Gentile does not die, for he has never lived in order that he may die. He who has believed in the truth has found life, and this one is in danger of dying, for he is alive. Since Christ came, the world has been created, the cities adorned, the dead carried out. When we were Hebrews, we were orphans and had only our mother, but when we became Christians, we had both father and mother.
        http://www.gnosis.org/naghamm/gop.html

        http://www.gnosis.org/naghamm/gosthom.html
        The Nag Hammadi Library

        The Gospel of Thomas
        Translated by Stephen Patterson and Marvin Meyer

        (Visit the Gospel of Thomas Collection for other translations and additional information)


        Kun luet näitä, kiinnitä huomiota tähän

        Näissä teksteissä Jeesus puhuu usein:

        itsen tuntemisesta
        sisäisestä valosta
        siitä, että valtakunta on jo tässä
        tiedosta (gnosis), joka vapauttaa

        Ja juuri nämä kohdat ovat niitä, jotka muistuttavat eniten Vedanta-ajattelua.


      • Anonyymi00103
        Anonyymi00102 kirjoitti:

        http://www.gnosis.org/naghamm/gosthom.html
        The Nag Hammadi Library

        The Gospel of Thomas
        Translated by Stephen Patterson and Marvin Meyer

        (Visit the Gospel of Thomas Collection for other translations and additional information)


        Kun luet näitä, kiinnitä huomiota tähän

        Näissä teksteissä Jeesus puhuu usein:

        itsen tuntemisesta
        sisäisestä valosta
        siitä, että valtakunta on jo tässä
        tiedosta (gnosis), joka vapauttaa

        Ja juuri nämä kohdat ovat niitä, jotka muistuttavat eniten Vedanta-ajattelua.

        Yksi erityisen “vedantinen” kohta (suosittelen lukemaan heti)

        Tuomaan evankeliumi, logion 70:

        “If you bring forth what is within you, what you bring forth will save you.”

        Tämä on käytännössä sama ajatus kuin Vedantassa:
        totuus ja vapautuminen ovat jo sinussa


        Kun Jeesus sanoo:

        “The kingdom is inside of you and it is outside of you.”

        Vedantan näkökulmasta tämä kuulostaa lähes samalta kuin ajatus, että Brahman on kaikkialla – sekä sisäinen että ulkoinen todellisuus. Vedanta opettaa, että ei ole todellista eroa “minun” ja “maailman” välillä, vaan sama perimmäinen todellisuus läpäisee kaiken. Jeesuksen lause voidaan ymmärtää niin, että jumalallinen todellisuus ei ole erillinen paikka, vaan olemisen perusta.

        Kun Jeesus sanoo:

        “When you know yourselves, then you will be known.”

        Tämä muistuttaa suoraan Vedantan ydintä: itsen tunteminen on kaiken tiedon perusta. Vedantassa ajatellaan, että kun ihminen oivaltaa todellisen minänsä (Atman), hän samalla oivaltaa koko todellisuuden. “Teidät tunnetaan” voidaan tulkita niin, että ihminen tulee osaksi tietoista kokonaisuutta – hän ei ole enää erillinen.

        Kun Jeesus sanoo:

        “If you bring forth what is within you, what you bring forth will save you.”

        Tämä on ehkä lähimpänä Vedantaa. Siinä pelastus ei tule ulkopuolelta, vaan siitä, että ihminen tuo esiin todellisen luontonsa. Vedantassa tämä tarkoittaa sitä, että ihminen oivaltaa olevansa jo perimmäinen todellisuus. Mikään uusi ei tule – vain harha poistuu.

        Kun Jeesus sanoo:

        “If you do not know yourselves, you dwell in poverty.”

        Vedantassa tietämättömyys (avidya) on juuri tämä “köyhyys”. Ihminen elää rajallisena, vaikka hänen todellinen luontonsa on rajaton. Jeesuksen käyttämä kieli on eri, mutta ajatus on hyvin samansuuntainen: tietämättömyys omasta olemuksesta on perimmäinen ongelma.

        Kun Jeesus sanoo:

        “When you make the two one… then you will enter the kingdom.”

        Tämä voidaan lukea Vedantan ei-dualismin (advaita) kautta. Siinä kaikki kaksinaisuudet – minä ja maailma, henki ja aine, sisäinen ja ulkoinen – nähdään lopulta yhtenä. Jeesuksen lause kuulostaa siltä, että pelastus tapahtuu, kun tämä jako katoaa.

        Kun siirrytään Gospel of Philip -tekstiin ja kohtaan:

        “Ignorance is slavery. Knowledge is freedom.”

        Tämä on lähes suora Vedantan perusopetus. Ihminen ei ole sidottu siksi, että maailma olisi sinänsä vankila, vaan siksi että hän ei näe oikein. Vapaus ei ole fyysinen tila, vaan tietoisuuden tila.


      • Anonyymi00104
        Anonyymi00103 kirjoitti:

        Yksi erityisen “vedantinen” kohta (suosittelen lukemaan heti)

        Tuomaan evankeliumi, logion 70:

        “If you bring forth what is within you, what you bring forth will save you.”

        Tämä on käytännössä sama ajatus kuin Vedantassa:
        totuus ja vapautuminen ovat jo sinussa


        Kun Jeesus sanoo:

        “The kingdom is inside of you and it is outside of you.”

        Vedantan näkökulmasta tämä kuulostaa lähes samalta kuin ajatus, että Brahman on kaikkialla – sekä sisäinen että ulkoinen todellisuus. Vedanta opettaa, että ei ole todellista eroa “minun” ja “maailman” välillä, vaan sama perimmäinen todellisuus läpäisee kaiken. Jeesuksen lause voidaan ymmärtää niin, että jumalallinen todellisuus ei ole erillinen paikka, vaan olemisen perusta.

        Kun Jeesus sanoo:

        “When you know yourselves, then you will be known.”

        Tämä muistuttaa suoraan Vedantan ydintä: itsen tunteminen on kaiken tiedon perusta. Vedantassa ajatellaan, että kun ihminen oivaltaa todellisen minänsä (Atman), hän samalla oivaltaa koko todellisuuden. “Teidät tunnetaan” voidaan tulkita niin, että ihminen tulee osaksi tietoista kokonaisuutta – hän ei ole enää erillinen.

        Kun Jeesus sanoo:

        “If you bring forth what is within you, what you bring forth will save you.”

        Tämä on ehkä lähimpänä Vedantaa. Siinä pelastus ei tule ulkopuolelta, vaan siitä, että ihminen tuo esiin todellisen luontonsa. Vedantassa tämä tarkoittaa sitä, että ihminen oivaltaa olevansa jo perimmäinen todellisuus. Mikään uusi ei tule – vain harha poistuu.

        Kun Jeesus sanoo:

        “If you do not know yourselves, you dwell in poverty.”

        Vedantassa tietämättömyys (avidya) on juuri tämä “köyhyys”. Ihminen elää rajallisena, vaikka hänen todellinen luontonsa on rajaton. Jeesuksen käyttämä kieli on eri, mutta ajatus on hyvin samansuuntainen: tietämättömyys omasta olemuksesta on perimmäinen ongelma.

        Kun Jeesus sanoo:

        “When you make the two one… then you will enter the kingdom.”

        Tämä voidaan lukea Vedantan ei-dualismin (advaita) kautta. Siinä kaikki kaksinaisuudet – minä ja maailma, henki ja aine, sisäinen ja ulkoinen – nähdään lopulta yhtenä. Jeesuksen lause kuulostaa siltä, että pelastus tapahtuu, kun tämä jako katoaa.

        Kun siirrytään Gospel of Philip -tekstiin ja kohtaan:

        “Ignorance is slavery. Knowledge is freedom.”

        Tämä on lähes suora Vedantan perusopetus. Ihminen ei ole sidottu siksi, että maailma olisi sinänsä vankila, vaan siksi että hän ei näe oikein. Vapaus ei ole fyysinen tila, vaan tietoisuuden tila.

        Ja Gospel of Mary -tekstissä:

        “Where the mind is, there is the treasure.”

        Vedantassa tietoisuus on kaiken kokemusmaailman perusta. Se, mihin huomio kiinnittyy, määrittää todellisuuden kokemuksen. “Aarre” ei ole ulkoinen asia, vaan tietoisuuden tila.

        Kun nämä kaikki kohdat yhdistetään, syntyy hyvin yhtenäinen kuva: sekä nämä apokryfiset Jeesuksen sanat että Vedanta kuvaavat ihmisen ongelman ennen kaikkea tietämättömyytenä ja ratkaisun oivalluksena. Molemmissa vapautuminen ei ole niinkään ulkoinen tapahtuma, vaan sisäinen herääminen siihen, mikä on jo totta.


        Jeesus sanoo:

        “Recognize what is in your sight, and that which is hidden from you will become plain to you.”

        Tässä ajatus on, että totuus ei ole kaukana tai mystinen, vaan se on jo nähtävissä — mutta ihminen ei tunnista sitä. Tämä muistuttaa vahvasti Vedanta-ajatusta siitä, että todellisuus on aina läsnä, mutta jää huomaamatta tietämättömyyden vuoksi.


      • Anonyymi00105
        Anonyymi00104 kirjoitti:

        Ja Gospel of Mary -tekstissä:

        “Where the mind is, there is the treasure.”

        Vedantassa tietoisuus on kaiken kokemusmaailman perusta. Se, mihin huomio kiinnittyy, määrittää todellisuuden kokemuksen. “Aarre” ei ole ulkoinen asia, vaan tietoisuuden tila.

        Kun nämä kaikki kohdat yhdistetään, syntyy hyvin yhtenäinen kuva: sekä nämä apokryfiset Jeesuksen sanat että Vedanta kuvaavat ihmisen ongelman ennen kaikkea tietämättömyytenä ja ratkaisun oivalluksena. Molemmissa vapautuminen ei ole niinkään ulkoinen tapahtuma, vaan sisäinen herääminen siihen, mikä on jo totta.


        Jeesus sanoo:

        “Recognize what is in your sight, and that which is hidden from you will become plain to you.”

        Tässä ajatus on, että totuus ei ole kaukana tai mystinen, vaan se on jo nähtävissä — mutta ihminen ei tunnista sitä. Tämä muistuttaa vahvasti Vedanta-ajatusta siitä, että todellisuus on aina läsnä, mutta jää huomaamatta tietämättömyyden vuoksi.

        “Blessed is the one who came into being before coming into being.”

        Tämä on mystinen lause, mutta sitä voidaan tulkita niin, että todellinen olemus ei ole sidottu aikaan tai syntymään. Vedantassa Atman nähdään ajattomana ja syntymättömänä.

        “Whoever has come to understand the world has found a corpse.”

        Tässä maailma nähdään ikään kuin kuolleena tai tyhjänä ilman todellista ymmärrystä. Vedantassa vastaava ajatus näkyy siinä, että pelkkä aistimaailma ei ole lopullinen todellisuus.

        “Let him who seeks continue seeking until he finds. When he finds, he will become troubled. When he becomes troubled, he will be astonished, and he will rule over the All.”

        Tämä kuvaa henkistä prosessia:

        etsiminen
        kriisi / hämmennys
        oivallus

        Vedantassa tämä vastaa polkua, jossa vanhat käsitykset murtuvat ennen todellista ymmärrystä.

        “The heavens and the earth will be rolled up in your presence.”

        Tämä voidaan tulkita tietoisuuden muutoksena: todellisuus sellaisena kuin sen koemme “hajoaa” oivalluksen myötä. Vedantassa maailma menettää absoluuttisen merkityksensä, kun Brahman oivalletaan.

        “Be passersby.”

        Hyvin lyhyt mutta voimakas lause. Se viittaa siihen, ettei pidä kiinnittyä maailmaan. Vedantassa tämä vastaa irrottautumista (vairagya) — ei samaistumista ohimenevään.

        Lisäksi Gospel of Philip -tekstistä:

        “Those who say they will die first and then rise are mistaken.”

        Tämä korostaa, että “ylösnousemus” on sisäinen kokemus tässä elämässä, ei vain tuleva tapahtuma. Tämä on hyvin lähellä Vedantan ajatusta vapautumisesta tässä ja nyt.

        Ja vielä Gospel of Mary:

        “Do not lay down rules beyond what I have appointed you.”

        Tätä voidaan tulkita niin, että ulkoinen laki ei ole keskiössä — vaan sisäinen ymmärrys.

        Yhteinen sävy näissä kaikissa.


      • Anonyymi00107

      • Anonyymi00108

      • Anonyymi00109
        Anonyymi00108 kirjoitti:

        http://www.gnosis.org/naghamm/gosthom.html
        The Nag Hammadi Library

        http://www.gnosis.org/naghamm/gosthom.html

        Jeesuksen opetusten yhteys "idän saatanallisiin oppeihin"

        Tuomaan evankeliumi (Logion 3)

        “The kingdom is inside of you and it is outside of you.”

        Vedanta: Brahman ei ole kaukana, se on sekä sisäistä tietoisuutta että koko maailman olemus. Jumalallinen ei ole erillinen, vaan kaikkea läpäisevä.

        Tuomaan evankeliumi (Logion 70)

        “If you bring forth what is within you, what you bring forth will save you.”

        Vedanta: Vapautuminen ei ole ulkoinen tapahtuma, vaan oivallus Atmanin (todellisen minän) olemassaolosta. Totuus on jo sinussa, se täytyy vain nähdä.

        Tuomaan evankeliumi (Logion 1)

        “And he said, ‘Whoever discovers the interpretation of these sayings will not taste death.’”

        Vedanta: Kun ihminen ymmärtää oman todellisen olemuksensa, hän ei enää “kuole” tietämättömyyteen; tietoisuus jatkuu ajattomana.

        Filippuksen evankeliumi

        “Ignorance is slavery. Knowledge is freedom.”

        Vedanta: Avidya (tietämättömyys) pitää ihmisen sidottuna maya-maailmaan. Vapaus tulee gnosis-tyyppisen ymmärryksen kautta — oivalluksesta todellisesta olemuksesta.

        Maria Magdaleenan evankeliumi

        “Where the mind is, there is the treasure.”

        Vedanta: Mieli/tietoisuus määrää kokemuksen. Jos mieli on kiinnittynyt Atmanin oivallukseen, silloin on aito aarre, sisäinen valo.

        Tuomaan evankeliumi (Logion 22)

        “When you make the two one… then you will enter the kingdom.”

        Vedanta: Dualismi (minä ja maailma, sisäinen ja ulkoinen) hälvenee, ja tietoisuus kokee ykseyden — advaita.


      • Anonyymi00110
        Anonyymi00109 kirjoitti:

        Jeesuksen opetusten yhteys "idän saatanallisiin oppeihin"

        Tuomaan evankeliumi (Logion 3)

        “The kingdom is inside of you and it is outside of you.”

        Vedanta: Brahman ei ole kaukana, se on sekä sisäistä tietoisuutta että koko maailman olemus. Jumalallinen ei ole erillinen, vaan kaikkea läpäisevä.

        Tuomaan evankeliumi (Logion 70)

        “If you bring forth what is within you, what you bring forth will save you.”

        Vedanta: Vapautuminen ei ole ulkoinen tapahtuma, vaan oivallus Atmanin (todellisen minän) olemassaolosta. Totuus on jo sinussa, se täytyy vain nähdä.

        Tuomaan evankeliumi (Logion 1)

        “And he said, ‘Whoever discovers the interpretation of these sayings will not taste death.’”

        Vedanta: Kun ihminen ymmärtää oman todellisen olemuksensa, hän ei enää “kuole” tietämättömyyteen; tietoisuus jatkuu ajattomana.

        Filippuksen evankeliumi

        “Ignorance is slavery. Knowledge is freedom.”

        Vedanta: Avidya (tietämättömyys) pitää ihmisen sidottuna maya-maailmaan. Vapaus tulee gnosis-tyyppisen ymmärryksen kautta — oivalluksesta todellisesta olemuksesta.

        Maria Magdaleenan evankeliumi

        “Where the mind is, there is the treasure.”

        Vedanta: Mieli/tietoisuus määrää kokemuksen. Jos mieli on kiinnittynyt Atmanin oivallukseen, silloin on aito aarre, sisäinen valo.

        Tuomaan evankeliumi (Logion 22)

        “When you make the two one… then you will enter the kingdom.”

        Vedanta: Dualismi (minä ja maailma, sisäinen ja ulkoinen) hälvenee, ja tietoisuus kokee ykseyden — advaita.

        Tuomaan evankeliumi (Logion 28)

        “Know what is in front of your face, and what is hidden from you will be revealed to you.”

        Vedanta: Totuus on läsnä, mutta ilman oivallusta se pysyy piilossa. Sisäisen näkemisen kautta maya hälvenee.

        Filippuksen evankeliumi

        “Those who say they will die first and then rise are mistaken.”

        Vedanta: Todellinen ylösnousemus on sisäinen, tietoisuuden muutos. Ei odoteta tulevaa tapahtumaa, vaan vapautuminen on tässä ja nyt.

        Tuomaan evankeliumi (Logion 108)

        “When you find yourselves, then you will be known, and you will realize that you are children of the living Father.”

        Vedanta: Kun ihminen tunnistaa Atmanin, hän ymmärtää olevansa samaa perimmäistä todellisuutta kuin kaikki muutkin.

        Maria Magdaleenan evankeliumi

        “Do not lay down rules beyond what I have appointed you.”

        Vedanta: Ulkoiset säännöt eivät johda totuuteen; tärkeintä on sisäinen ymmärrys ja oivallus.


        Kun nämä kymmenen sitaattia asetetaan rinnakkain Vedantan opetusten kanssa, kuvio on selvä: totuus ei ole kaukana, pelastus tai vapautuminen ei ole ulkoinen tapahtuma, vaan sisäinen oivallus. Tietoisuus ja itsen tunteminen ovat keskiössä, dualismi hälvenee ja maailma nähdään oikeassa suhteessa – juuri niin kuin Upanishadeissa opetetaan. Apokryfiset evankeliumit ja Vedanta puhuvat eri kielellä, mutta sanoma kulkee samaa polkua: katso sisään, näe todellinen olemuksesi, ja vapaus seuraa.


      • Anonyymi00111
        Anonyymi00110 kirjoitti:

        Tuomaan evankeliumi (Logion 28)

        “Know what is in front of your face, and what is hidden from you will be revealed to you.”

        Vedanta: Totuus on läsnä, mutta ilman oivallusta se pysyy piilossa. Sisäisen näkemisen kautta maya hälvenee.

        Filippuksen evankeliumi

        “Those who say they will die first and then rise are mistaken.”

        Vedanta: Todellinen ylösnousemus on sisäinen, tietoisuuden muutos. Ei odoteta tulevaa tapahtumaa, vaan vapautuminen on tässä ja nyt.

        Tuomaan evankeliumi (Logion 108)

        “When you find yourselves, then you will be known, and you will realize that you are children of the living Father.”

        Vedanta: Kun ihminen tunnistaa Atmanin, hän ymmärtää olevansa samaa perimmäistä todellisuutta kuin kaikki muutkin.

        Maria Magdaleenan evankeliumi

        “Do not lay down rules beyond what I have appointed you.”

        Vedanta: Ulkoiset säännöt eivät johda totuuteen; tärkeintä on sisäinen ymmärrys ja oivallus.


        Kun nämä kymmenen sitaattia asetetaan rinnakkain Vedantan opetusten kanssa, kuvio on selvä: totuus ei ole kaukana, pelastus tai vapautuminen ei ole ulkoinen tapahtuma, vaan sisäinen oivallus. Tietoisuus ja itsen tunteminen ovat keskiössä, dualismi hälvenee ja maailma nähdään oikeassa suhteessa – juuri niin kuin Upanishadeissa opetetaan. Apokryfiset evankeliumit ja Vedanta puhuvat eri kielellä, mutta sanoma kulkee samaa polkua: katso sisään, näe todellinen olemuksesi, ja vapaus seuraa.

        Apokryfiset evankeliumit ja Vedanta puhuvat eri kielellä, mutta sanoma kulkee samaa polkua: katso sisään, näe todellinen olemuksesi, ja vapaus seuraa.

        Tässä oli vain muutamia, etsikää itse lisää.


      • Anonyymi00112
        Anonyymi00111 kirjoitti:

        Apokryfiset evankeliumit ja Vedanta puhuvat eri kielellä, mutta sanoma kulkee samaa polkua: katso sisään, näe todellinen olemuksesi, ja vapaus seuraa.

        Tässä oli vain muutamia, etsikää itse lisää.

        Tuomaan evankeliumi sisältää 114 logionia.
        Ne eivät muodosta kertomusta Jeesuksen elämästä, vaan kokoelma yksittäisiä opetuslauseita.
        Jokainen logion voidaan lukea itsenäisenä ajatuksena, mutta yhdessä ne muodostavat kokonaiskuvan Jeesuksen opetusten sisäisestä linjasta.


      • Anonyymi00113
        Anonyymi00112 kirjoitti:

        Tuomaan evankeliumi sisältää 114 logionia.
        Ne eivät muodosta kertomusta Jeesuksen elämästä, vaan kokoelma yksittäisiä opetuslauseita.
        Jokainen logion voidaan lukea itsenäisenä ajatuksena, mutta yhdessä ne muodostavat kokonaiskuvan Jeesuksen opetusten sisäisestä linjasta.

        Vedanta ja erityisesti klassinen Advaita Vedanta on tosiaan impersonalistinen (non-dualistinen), kun taas Gaudiya Vaishnavismi (vaihtoehtoisesti bhakti-traditio) on personalistinen ja korostaa suhdetta persoonalliseen Jumalaan.


      • Anonyymi00114
        Anonyymi00113 kirjoitti:

        Vedanta ja erityisesti klassinen Advaita Vedanta on tosiaan impersonalistinen (non-dualistinen), kun taas Gaudiya Vaishnavismi (vaihtoehtoisesti bhakti-traditio) on personalistinen ja korostaa suhdetta persoonalliseen Jumalaan.

        Vedanta ja erityisesti klassinen Advaita Vedanta on tosiaan impersonalistinen (non-dualistinen), kun taas Gaudiya Vaishnavismi (vaihtoehtoisesti bhakti-traditio) on personalistinen ja korostaa suhdetta persoonalliseen Jumalaan.

        Advaita Vedanta – impersonalistinen linja
        Perustuu Opetuksiin kuten Upanishadit, Brahma Sutrat ja Shankaracharya.
        Keskeinen ajatus: Brahman on yksi, ei-dualinen, eikä sillä ole persoonallisia ominaisuuksia.
        Atman (sisäinen itse) on identtinen Brahmanin kanssa, ja vapautuminen (moksha) tarkoittaa tämän tunnistamista.
        Jumaluus ei ole persoonallinen olento, vaan perimmäinen todellisuus, jonka läsnäolo on kaikkialla.
        Esimerkki: “Tat tvam asi” → “Sinä olet se” (tarkoittaa, että yksilö ja perimmäinen todellisuus ovat samaa).

        MUTTA:

        Gaudiya Vaishnavismi – personalistinen linja
        Korostaa persoonallista Jumalaa .


        Moksha tai vapautuminen ei ole vain oivallus, vaan henkinen suhde Jumalaan, rakkauden kautta.
        jne.


        Miksi logionit ja Vedanta tuntuivat “impersonalistisilta”?
        Esimerkiksi Tuomaan evankeliumin logionit:

        “The kingdom is inside of you and it is outside of you.”

        Tämä kuulostaa kosmiselta, sisäiseltä todellisuudelta, ei persoonalliselta Jumalalta.
        Vedanta-vertailussa Advaita korostaa juuri tätä perimmäistä, ei-persoonallista tietoisuutta, jossa kaikki dualismi katoaa.


        Advaita Vedanta - impersonalistinen, ei-dualismi, moksha = oivallus todellisesta olemuksesta

        MUTTA
        Gaudiya Vaishnavismi - personalistinen, bhakti, moksha - rakkaudellinen suhde Jumalaan

        Tuomaan evankeliumin sanat ja monet apokryfiset opetukset ovat lähellä Advaita-tyylistä sisäistä oivallusta, eivät niinkään bhakti-suhdetta persoonalliseen Jumalaan.


      • Anonyymi00115
        Anonyymi00114 kirjoitti:

        Vedanta ja erityisesti klassinen Advaita Vedanta on tosiaan impersonalistinen (non-dualistinen), kun taas Gaudiya Vaishnavismi (vaihtoehtoisesti bhakti-traditio) on personalistinen ja korostaa suhdetta persoonalliseen Jumalaan.

        Advaita Vedanta – impersonalistinen linja
        Perustuu Opetuksiin kuten Upanishadit, Brahma Sutrat ja Shankaracharya.
        Keskeinen ajatus: Brahman on yksi, ei-dualinen, eikä sillä ole persoonallisia ominaisuuksia.
        Atman (sisäinen itse) on identtinen Brahmanin kanssa, ja vapautuminen (moksha) tarkoittaa tämän tunnistamista.
        Jumaluus ei ole persoonallinen olento, vaan perimmäinen todellisuus, jonka läsnäolo on kaikkialla.
        Esimerkki: “Tat tvam asi” → “Sinä olet se” (tarkoittaa, että yksilö ja perimmäinen todellisuus ovat samaa).

        MUTTA:

        Gaudiya Vaishnavismi – personalistinen linja
        Korostaa persoonallista Jumalaa .


        Moksha tai vapautuminen ei ole vain oivallus, vaan henkinen suhde Jumalaan, rakkauden kautta.
        jne.


        Miksi logionit ja Vedanta tuntuivat “impersonalistisilta”?
        Esimerkiksi Tuomaan evankeliumin logionit:

        “The kingdom is inside of you and it is outside of you.”

        Tämä kuulostaa kosmiselta, sisäiseltä todellisuudelta, ei persoonalliselta Jumalalta.
        Vedanta-vertailussa Advaita korostaa juuri tätä perimmäistä, ei-persoonallista tietoisuutta, jossa kaikki dualismi katoaa.


        Advaita Vedanta - impersonalistinen, ei-dualismi, moksha = oivallus todellisesta olemuksesta

        MUTTA
        Gaudiya Vaishnavismi - personalistinen, bhakti, moksha - rakkaudellinen suhde Jumalaan

        Tuomaan evankeliumin sanat ja monet apokryfiset opetukset ovat lähellä Advaita-tyylistä sisäistä oivallusta, eivät niinkään bhakti-suhdetta persoonalliseen Jumalaan.

        Jeesuksen alkuperäinen opetus joissain muodoissaan oli hieman impersonalistinen.

        Apokryfiset evankeliumit viittaavat impersonalismiin

        Tuomaan evankeliumi, Filippuksen evankeliumi ja Maria Magdaleenan evankeliumi korostavat sisäistä oivallusta, itsen tuntemista ja valtakunnan löytymistä sisältä:

        “The kingdom is inside of you and it is outside of you.”
        “If you bring forth what is within you, what you bring forth will save you.”

        Nämä kohdat eivät puhu persoonallisesta Jumalasta, vaan tietoisuuden tai olemuksen löydöstä, mikä muistuttaa Advaita Vedantan ei-persoonallista lähestymistapaa.


      • Anonyymi00116
        Anonyymi00115 kirjoitti:

        Jeesuksen alkuperäinen opetus joissain muodoissaan oli hieman impersonalistinen.

        Apokryfiset evankeliumit viittaavat impersonalismiin

        Tuomaan evankeliumi, Filippuksen evankeliumi ja Maria Magdaleenan evankeliumi korostavat sisäistä oivallusta, itsen tuntemista ja valtakunnan löytymistä sisältä:

        “The kingdom is inside of you and it is outside of you.”
        “If you bring forth what is within you, what you bring forth will save you.”

        Nämä kohdat eivät puhu persoonallisesta Jumalasta, vaan tietoisuuden tai olemuksen löydöstä, mikä muistuttaa Advaita Vedantan ei-persoonallista lähestymistapaa.

        Jos tarkastellaan vain Jeesuksen sanoja apokryfien kautta, monet kohdat korostavat:
        sisäistä heräämistä
        totuuden tunnistamista itsessä
        dualismin ylittämistä (minä vs. maailma)
        Tämä on ei-persoonallista / impersonalistista, koska fokus ei ole ulkoisessa Jumalassa vaan sisäisessä perimmäisessä todellisuudessa.


      • Anonyymi00117
        Anonyymi00116 kirjoitti:

        Jos tarkastellaan vain Jeesuksen sanoja apokryfien kautta, monet kohdat korostavat:
        sisäistä heräämistä
        totuuden tunnistamista itsessä
        dualismin ylittämistä (minä vs. maailma)
        Tämä on ei-persoonallista / impersonalistista, koska fokus ei ole ulkoisessa Jumalassa vaan sisäisessä perimmäisessä todellisuudessa.

        Jeesuksen alkuperäisessä opetuksessa rakkaus on keskeistä, mutta se ei välttämättä tarkoita persoonallista Jumalaa tai bhakti-suhdetta. Se on impersonalistinen rakkaus, eli universaali, ehdoton, kaiken läpäisevä rakkaus.

        Rakkaus vs. personalismi
        Personalistinen lähestymistapa korostaa suhdetta tiettyyn Jumalaan
        Impersonalistinen rakkaus on ehdotonta, universaalia ja sisäistä — rakkaus lähtee sisäisestä valaistuksesta eikä henkilökohtaisesta jumalasta.

        Esimerkki Tuomaan evankeliumista:

        “If you love one another as yourselves, you will find the kingdom.”
        Tämä ei puhu ulkoisesta Jumalasta, vaan rakkauden kokemuksesta, joka syntyy sisäisestä ymmärryksestä.


        Rakkaus sisäisen oivalluksen kautta
        Monet logionit yhdistävät itsen tuntemisen ja rakkauden:
        Kun ihminen löytää itsensä, hän löytää rakkauden ja myötätunnon, jotka ovat luonnollinen osa valaistumista.
        Tämä muistuttaa Advaita Vedantan näkemystä: kun Atman tunnistetaan, myötätunto ja rakkaus ilmenevät luonnostaan.


      • Anonyymi00118
        Anonyymi00117 kirjoitti:

        Jeesuksen alkuperäisessä opetuksessa rakkaus on keskeistä, mutta se ei välttämättä tarkoita persoonallista Jumalaa tai bhakti-suhdetta. Se on impersonalistinen rakkaus, eli universaali, ehdoton, kaiken läpäisevä rakkaus.

        Rakkaus vs. personalismi
        Personalistinen lähestymistapa korostaa suhdetta tiettyyn Jumalaan
        Impersonalistinen rakkaus on ehdotonta, universaalia ja sisäistä — rakkaus lähtee sisäisestä valaistuksesta eikä henkilökohtaisesta jumalasta.

        Esimerkki Tuomaan evankeliumista:

        “If you love one another as yourselves, you will find the kingdom.”
        Tämä ei puhu ulkoisesta Jumalasta, vaan rakkauden kokemuksesta, joka syntyy sisäisestä ymmärryksestä.


        Rakkaus sisäisen oivalluksen kautta
        Monet logionit yhdistävät itsen tuntemisen ja rakkauden:
        Kun ihminen löytää itsensä, hän löytää rakkauden ja myötätunnon, jotka ovat luonnollinen osa valaistumista.
        Tämä muistuttaa Advaita Vedantan näkemystä: kun Atman tunnistetaan, myötätunto ja rakkaus ilmenevät luonnostaan.

        Jeesuksen opetus on sekä impersonalistinen että rakkaudellinen:
        Impersonalistinen: vapautuminen ja totuus tulevat sisäisestä ymmärryksestä, ei ulkoisesta jumalasta.
        Rakkaudellinen: rakkaus on luonnollinen seuraus sisäisestä valaistumisesta.
        Näin ollen Jeesus voi olla opettajana “osittain impersonalistinen, mutta rakastava”, mikä tekee opetuksesta universaalin ja lähellä idän filosofiaa.


        Apokryfiset evankeliumit eivät puhu helvetistä sellaisessa muodossa kuin myöhemmässä kanonisessa kristinuskossa.

        Apokryfiset evankeliumit eivät puhu helvetistä lainkaan. Ne ovat lempeitä, sisäistymistä ja myötätuntoa korostavia tekstejä, joissa pelko ja uhkaus eivät kuulu opetukseen.


      • Anonyymi00119
        Anonyymi00118 kirjoitti:

        Jeesuksen opetus on sekä impersonalistinen että rakkaudellinen:
        Impersonalistinen: vapautuminen ja totuus tulevat sisäisestä ymmärryksestä, ei ulkoisesta jumalasta.
        Rakkaudellinen: rakkaus on luonnollinen seuraus sisäisestä valaistumisesta.
        Näin ollen Jeesus voi olla opettajana “osittain impersonalistinen, mutta rakastava”, mikä tekee opetuksesta universaalin ja lähellä idän filosofiaa.


        Apokryfiset evankeliumit eivät puhu helvetistä sellaisessa muodossa kuin myöhemmässä kanonisessa kristinuskossa.

        Apokryfiset evankeliumit eivät puhu helvetistä lainkaan. Ne ovat lempeitä, sisäistymistä ja myötätuntoa korostavia tekstejä, joissa pelko ja uhkaus eivät kuulu opetukseen.

        Pelon ja tuomion puute

        Kanoniset evankeliumit, erityisesti Matteus ja Johanneksen evankeliumi, sisältävät monia kohtia, joissa tuomiota, helvettiä ja kadotusta käytetään opettamisen välineinä. Esimerkiksi Matteus 25:41 kuvaa kadotetun joutumista ikuiseen tuleen.

        Apokryfiset tekstit puolestaan:

        Keskittyvät sisäiseen kasvuun ja itsen löytämiseen, eivät ulkoiseen rangaistukseen.

        Logionit, kuten Tuomaan evankeliumin:

        “If you bring forth what is within you, what you bring forth will save you,”
        korostavat vapautumista oivalluksen kautta, ei pelon avulla.

        Pelko ei ole motivaattori, vaan ymmärrys ja myötätunto ovat.


      • Anonyymi00120
        Anonyymi00119 kirjoitti:

        Pelon ja tuomion puute

        Kanoniset evankeliumit, erityisesti Matteus ja Johanneksen evankeliumi, sisältävät monia kohtia, joissa tuomiota, helvettiä ja kadotusta käytetään opettamisen välineinä. Esimerkiksi Matteus 25:41 kuvaa kadotetun joutumista ikuiseen tuleen.

        Apokryfiset tekstit puolestaan:

        Keskittyvät sisäiseen kasvuun ja itsen löytämiseen, eivät ulkoiseen rangaistukseen.

        Logionit, kuten Tuomaan evankeliumin:

        “If you bring forth what is within you, what you bring forth will save you,”
        korostavat vapautumista oivalluksen kautta, ei pelon avulla.

        Pelko ei ole motivaattori, vaan ymmärrys ja myötätunto ovat.

        Lempeys ja sisäistyminen
        Tekstit kutsuvat lukijaa kääntymään sisäänpäin, löytämään “sisäisen valtakunnan”.

        Lempeys ilmenee siinä, että opetus ei uhkaa tai syyllistä, vaan rohkaisee:

        “When you find yourselves, then you will be known, and you will realize that you are children of the living Father.”
        Tämä on kannustava muistutus, että perimmäinen totuus ja rakkaus ovat jo läsnä.


        Myötätunto keskiössä
        Monet logionit painottavat rakkauden ja myötätunnon harjoittamista muiden ihmisten ja maailman suuntaan.
        Tämä on sisäisesti motivoitu: myötätunto syntyy oivalluksesta oman sisäisen valon ja yhteyden kautta kaikkeen elämään.
        Ei siis tarvita pelkoa rangaistuksesta, jotta opetus tehoaisi.


        Jeesuksen alkuperäinen sanoma saattoi olla enemmän sisäistä ja universaalia, kuin myöhemmät kirkolliset tulkinnat.
        Ne yhdistävät opetuksen rakkaudesta ja valaistumisesta tavalla, joka tekee niistä yhdenmukaisia idän filosofioiden, kuten Advaita Vedantan, kanssa: vapautuminen ja hyväntahtoisuus tulevat oivalluksesta, ei pelosta.


      • Anonyymi00121
        Anonyymi00120 kirjoitti:

        Lempeys ja sisäistyminen
        Tekstit kutsuvat lukijaa kääntymään sisäänpäin, löytämään “sisäisen valtakunnan”.

        Lempeys ilmenee siinä, että opetus ei uhkaa tai syyllistä, vaan rohkaisee:

        “When you find yourselves, then you will be known, and you will realize that you are children of the living Father.”
        Tämä on kannustava muistutus, että perimmäinen totuus ja rakkaus ovat jo läsnä.


        Myötätunto keskiössä
        Monet logionit painottavat rakkauden ja myötätunnon harjoittamista muiden ihmisten ja maailman suuntaan.
        Tämä on sisäisesti motivoitu: myötätunto syntyy oivalluksesta oman sisäisen valon ja yhteyden kautta kaikkeen elämään.
        Ei siis tarvita pelkoa rangaistuksesta, jotta opetus tehoaisi.


        Jeesuksen alkuperäinen sanoma saattoi olla enemmän sisäistä ja universaalia, kuin myöhemmät kirkolliset tulkinnat.
        Ne yhdistävät opetuksen rakkaudesta ja valaistumisesta tavalla, joka tekee niistä yhdenmukaisia idän filosofioiden, kuten Advaita Vedantan, kanssa: vapautuminen ja hyväntahtoisuus tulevat oivalluksesta, ei pelosta.

        Gaudiya Vaishnavismi on täysin eri linja kuin Advaita Vedanta tai apokryfiset evankeliumit.

        Vaikka Gaudiya Vaishnavismi ja apokryfiset evankeliumit (sekä Advaita Vedanta) ovat eri linjoja — niillä on joitain yhteisiä piirteitä, vaikka lähestymistavat eroavat.


      • Anonyymi00122
        Anonyymi00121 kirjoitti:

        Gaudiya Vaishnavismi on täysin eri linja kuin Advaita Vedanta tai apokryfiset evankeliumit.

        Vaikka Gaudiya Vaishnavismi ja apokryfiset evankeliumit (sekä Advaita Vedanta) ovat eri linjoja — niillä on joitain yhteisiä piirteitä, vaikka lähestymistavat eroavat.

        Rakkaus ja myötätunto
        Kaikissa korostetaan rakkauden ja myötätunnon merkitystä.
        Apokryfiset evankeliumit: rakkaus syntyy sisäisestä valaistumisesta ja itsen tuntemisesta.
        Gaudiya Vaishnavismi: rakkaus kohdistuu persoonalliseen Jumalaan ja välittyy myös muihin olentoihin bhaktina.
        Molemmissa rakkaus nähdään keskeisenä polkuna vapautumiseen, mutta lähtökohta ja kohde eroavat.


      • Anonyymi00123
        Anonyymi00122 kirjoitti:

        Rakkaus ja myötätunto
        Kaikissa korostetaan rakkauden ja myötätunnon merkitystä.
        Apokryfiset evankeliumit: rakkaus syntyy sisäisestä valaistumisesta ja itsen tuntemisesta.
        Gaudiya Vaishnavismi: rakkaus kohdistuu persoonalliseen Jumalaan ja välittyy myös muihin olentoihin bhaktina.
        Molemmissa rakkaus nähdään keskeisenä polkuna vapautumiseen, mutta lähtökohta ja kohde eroavat.

        Sisäisen kokemuksen merkitys
        Apokryfiset evankeliumit: korostavat, että Jumalan valtakunta ja totuus ovat “sisälläsi”.
        Gaudiya Vaishnavismi: vaikka Jumala on persoonallinen ja ulkoinen, bhaktin harjoitus vaatii sisäistä keskittymistä ja sydämen puhtautta.
        Molemmissa polku kulkee sisäisen kokemuksen ja tietoisuuden kehittämisen kautta, vaikkakin eri päämäärään: ei-persoonallinen oivallus vs. rakkaussuhde Jumalaan.


        Yhteistä: rakkaus, myötätunto, sisäinen kokemus, vapautuminen, pelon puute.
        Erot: kohde ja luonne – apokryfiset evankeliumit - impersonalistinen, sisäinen valo; Gaudiya Vaishnavismi - personalistinen, rakkaussuhde Jumalaan.


      • Anonyymi00124
        Anonyymi00123 kirjoitti:

        Sisäisen kokemuksen merkitys
        Apokryfiset evankeliumit: korostavat, että Jumalan valtakunta ja totuus ovat “sisälläsi”.
        Gaudiya Vaishnavismi: vaikka Jumala on persoonallinen ja ulkoinen, bhaktin harjoitus vaatii sisäistä keskittymistä ja sydämen puhtautta.
        Molemmissa polku kulkee sisäisen kokemuksen ja tietoisuuden kehittämisen kautta, vaikkakin eri päämäärään: ei-persoonallinen oivallus vs. rakkaussuhde Jumalaan.


        Yhteistä: rakkaus, myötätunto, sisäinen kokemus, vapautuminen, pelon puute.
        Erot: kohde ja luonne – apokryfiset evankeliumit - impersonalistinen, sisäinen valo; Gaudiya Vaishnavismi - personalistinen, rakkaussuhde Jumalaan.

        Vaikka apokryfiset evankeliumit ja idän perinteet, kuten Advaita Vedanta tai Gaudiya Vaishnavismi, eroavat historiallisesti ja kulttuurisesti, niiden ytimessä on universaali viisaus, joka ei ole sidottu aikaan, paikkaan tai tiettyyn uskontoon.


        Sisäisen totuuden korostus
        Apokryfiset evankeliumit opettavat: “Etsi valtakunta sisästäsi, tunne itsesi ja löydä valo.”
        Tämä ei ole sidottu mihinkään ulkoiseen järjestykseen tai dogmaan, vaan koskee jokaisen ihmisen kokemusta.


      • Anonyymi00125
        Anonyymi00124 kirjoitti:

        Vaikka apokryfiset evankeliumit ja idän perinteet, kuten Advaita Vedanta tai Gaudiya Vaishnavismi, eroavat historiallisesti ja kulttuurisesti, niiden ytimessä on universaali viisaus, joka ei ole sidottu aikaan, paikkaan tai tiettyyn uskontoon.


        Sisäisen totuuden korostus
        Apokryfiset evankeliumit opettavat: “Etsi valtakunta sisästäsi, tunne itsesi ja löydä valo.”
        Tämä ei ole sidottu mihinkään ulkoiseen järjestykseen tai dogmaan, vaan koskee jokaisen ihmisen kokemusta.

        Apokryfiset evankeliumit eivät ole dogmaattisia, ja ne eroavat merkittävästi kanonisista evankeliumeista siinä, miten opetukset on esitetty.


        Dogman puute
        Kanoniset evankeliumit (Matteus, Markus, Luukas, Johannes) sisältävät paljon teologisia tulkintoja ja kirkon opillista muokkausta:
        Jeesus Jumalan Poikana
        Ristiinnaulitseminen pelastuksen välineenä
        Tuleva tuomio ja helvetti
        Apokryfiset evankeliumit, kuten Tuomaan, Filippuksen ja Maria Magdaleenan evankeliumi, eivät korosta tällaisia dogmaattisia rakenteita.



        Tuomaan evankeliumi

        “Jos teidän johtajanne sanovat: ‘Valtakunta on taivaassa’, silloin taivaan linnut ovat teitä edellä… Pikemminkin valtakunta on teidän sisällänne.”

        “Kun tunnette itsenne, silloin teidät tunnetaan, ja ymmärrätte olevanne elävän Isän lapsia. Mutta jos ette tunne itseänne, elätte köyhyydessä.”

        “Autuas on se, joka on ollut ennen kuin hän syntyi.”

        “Joka on löytänyt maailman ja tullut rikkaaksi, hän luopukoon maailmasta.”

        “Monet seisovat oven edessä, mutta yksin ne, jotka ovat yksinkertaisia, pääsevät häähuoneeseen.”

        “Jos ette paastoa maailmasta, ette löydä valtakuntaa.”

        “Se, joka juo minun suustani, tulee kaltaisekseni; minä itse tulen häneksi.”

        Näissä näkyy vahvasti:

        irrottautuminen maailmasta
        sisäinen muutos
        identiteetin muuntuminen


        Se, joka juo minun suustani, tulee kaltaisekseni” - tämä on ehkä kaikkein voimakkain: ei vain seuraamista, vaan muuttumista.
        Ei ulkoinen usko, vaan sisäinen muodonmuutos.

        “Luopukaa maailmasta” - ei välttämättä tarkoita elämän hylkäämistä, vaan vapautumista illuusioista, aivan kuten buddhalaisuus opettaa irti päästämistä kiintymyksistä.

        “Kun tunnette itsenne…”- tässä kuuluu sama kaiku kuin vedanta-opissa: todellinen minä ei ole pinnallinen persoona, vaan jotain syvempää, joka yhdistyy kaikkeen.


      • Anonyymi00126
        Anonyymi00125 kirjoitti:

        Apokryfiset evankeliumit eivät ole dogmaattisia, ja ne eroavat merkittävästi kanonisista evankeliumeista siinä, miten opetukset on esitetty.


        Dogman puute
        Kanoniset evankeliumit (Matteus, Markus, Luukas, Johannes) sisältävät paljon teologisia tulkintoja ja kirkon opillista muokkausta:
        Jeesus Jumalan Poikana
        Ristiinnaulitseminen pelastuksen välineenä
        Tuleva tuomio ja helvetti
        Apokryfiset evankeliumit, kuten Tuomaan, Filippuksen ja Maria Magdaleenan evankeliumi, eivät korosta tällaisia dogmaattisia rakenteita.



        Tuomaan evankeliumi

        “Jos teidän johtajanne sanovat: ‘Valtakunta on taivaassa’, silloin taivaan linnut ovat teitä edellä… Pikemminkin valtakunta on teidän sisällänne.”

        “Kun tunnette itsenne, silloin teidät tunnetaan, ja ymmärrätte olevanne elävän Isän lapsia. Mutta jos ette tunne itseänne, elätte köyhyydessä.”

        “Autuas on se, joka on ollut ennen kuin hän syntyi.”

        “Joka on löytänyt maailman ja tullut rikkaaksi, hän luopukoon maailmasta.”

        “Monet seisovat oven edessä, mutta yksin ne, jotka ovat yksinkertaisia, pääsevät häähuoneeseen.”

        “Jos ette paastoa maailmasta, ette löydä valtakuntaa.”

        “Se, joka juo minun suustani, tulee kaltaisekseni; minä itse tulen häneksi.”

        Näissä näkyy vahvasti:

        irrottautuminen maailmasta
        sisäinen muutos
        identiteetin muuntuminen


        Se, joka juo minun suustani, tulee kaltaisekseni” - tämä on ehkä kaikkein voimakkain: ei vain seuraamista, vaan muuttumista.
        Ei ulkoinen usko, vaan sisäinen muodonmuutos.

        “Luopukaa maailmasta” - ei välttämättä tarkoita elämän hylkäämistä, vaan vapautumista illuusioista, aivan kuten buddhalaisuus opettaa irti päästämistä kiintymyksistä.

        “Kun tunnette itsenne…”- tässä kuuluu sama kaiku kuin vedanta-opissa: todellinen minä ei ole pinnallinen persoona, vaan jotain syvempää, joka yhdistyy kaikkeen.

        On jotain poikkeuksellisen kaunista siinä tavassa, jolla nämä sanat kutsuvat ihmistä kääntymään sisäänpäin.

        Ihan kuin idän filosofiassakin.


        Tuo lause Tuomaan evankeliumi-tekstistä on yksi sen arvoituksellisimmista – ja samalla kauneimmista.

        “Autuas on se, joka on ollut ennen kuin hän syntyi.”- Tässä puhutaan olemisesta, joka ei ala syntymästä.

        Se vihjaa, että ihmisen todellinen olemus ei ole: tämä elämäkerta, tämä keho, tämä persoona
        vaan jotain, joka on jo ollut ennen kaikkea tätä.


      • Anonyymi00127
        Anonyymi00126 kirjoitti:

        On jotain poikkeuksellisen kaunista siinä tavassa, jolla nämä sanat kutsuvat ihmistä kääntymään sisäänpäin.

        Ihan kuin idän filosofiassakin.


        Tuo lause Tuomaan evankeliumi-tekstistä on yksi sen arvoituksellisimmista – ja samalla kauneimmista.

        “Autuas on se, joka on ollut ennen kuin hän syntyi.”- Tässä puhutaan olemisesta, joka ei ala syntymästä.

        Se vihjaa, että ihmisen todellinen olemus ei ole: tämä elämäkerta, tämä keho, tämä persoona
        vaan jotain, joka on jo ollut ennen kaikkea tätä.

        Tätä voi lukea lähes suoraan vedanta-henkisesti: todellinen minä (Atman) ei synny eikä kuole, se on ajaton, muuttumaton, syntymä koskee vain ulkoista muotoa. Autuus tulee siitä, että tämän oivaltaa.


        Myös buddhalaisuus-suunnassa on kaikuja, vaikka ajatus ilmaistaan eri tavalla: vapautuminen ei ole uuden saavuttamista, vaan harhan läpi näkemistä, sen ymmärtämistä, ettei “minä” ole se, miksi sitä luullaan.


      • Anonyymi00128
        Anonyymi00127 kirjoitti:

        Tätä voi lukea lähes suoraan vedanta-henkisesti: todellinen minä (Atman) ei synny eikä kuole, se on ajaton, muuttumaton, syntymä koskee vain ulkoista muotoa. Autuus tulee siitä, että tämän oivaltaa.


        Myös buddhalaisuus-suunnassa on kaikuja, vaikka ajatus ilmaistaan eri tavalla: vapautuminen ei ole uuden saavuttamista, vaan harhan läpi näkemistä, sen ymmärtämistä, ettei “minä” ole se, miksi sitä luullaan.

        Tuo lause Tuomaan evankeliumi-tekstistä on yksi sen arvoituksellisimmista – ja samalla kauneimmista.

        “Autuas on se, joka on ollut ennen kuin hän syntyi.”- Tässä puhutaan olemisesta, joka ei ala syntymästä.

        Se vihjaa, että ihmisen todellinen olemus ei ole: tämä elämäkerta, tämä keho, tämä persoona
        vaan jotain, joka on jo ollut ennen kaikkea tätä.

        Tässä lauseessa on hiljainen vallankumous:

        Se kääntää kaiken nylyisen kristinuskon nurinpäin.

        Ei niin, että “sinä synnyit ja sitten alat etsiä totuutta”, vaan: sinä olit jo – ennen kuin aloit etsiä mitään.


      • Anonyymi00130
        Anonyymi00128 kirjoitti:

        Tuo lause Tuomaan evankeliumi-tekstistä on yksi sen arvoituksellisimmista – ja samalla kauneimmista.

        “Autuas on se, joka on ollut ennen kuin hän syntyi.”- Tässä puhutaan olemisesta, joka ei ala syntymästä.

        Se vihjaa, että ihmisen todellinen olemus ei ole: tämä elämäkerta, tämä keho, tämä persoona
        vaan jotain, joka on jo ollut ennen kaikkea tätä.

        Tässä lauseessa on hiljainen vallankumous:

        Se kääntää kaiken nylyisen kristinuskon nurinpäin.

        Ei niin, että “sinä synnyit ja sitten alat etsiä totuutta”, vaan: sinä olit jo – ennen kuin aloit etsiä mitään.

        "Kuten näemme raamatun Jumala käyttää profeettoja ihmisten eksytytykseen. Kristinusko on tuulimyllyjä vastaan taistelua"

        Ei koko kristinusko, vaan se allegorinen "saatana" on tuulimylly.


        Saatana on vertauskuva, kristityt taistelevat tuulimyllyjä vastaan tietämättä, että paha on itse ihmisessä.
        Mistä tulee sanonta ”taistella tuulimyllyjä vastaan”? Tarkoittaa turhaa toimintaa. Tulee Miguel de Cervantesin romaanista Don Quijote. Kirjan höperö päähenkilö luulee tuulimyllyjä jättiläisiksi ja alkaa taistella niitä vastaan.
        Tietämättömien fanaattisten saarnamiesten vian vuoksi ihmisestä tulee taikauskoinen ja henkisesti sairas. Hän näkee yötä päivää unia numerosta 666.
        Sanotaan, että kaikki paha maailmassa on peräisin paholaisesta. Jotta lapset saataisiin käyttäytymään hyvin, heitä pelotellaan joskus: "Täällä on mörkö, joka vie sinut pois!". Lapsi kasvaa aikuiseksi, "mörköstä" tulee paholainen, ja pelko säilyy. Paholaiset ovat niin todellisia kuin haluat niiden olevan.


      • Anonyymi00131
        Anonyymi00130 kirjoitti:

        "Kuten näemme raamatun Jumala käyttää profeettoja ihmisten eksytytykseen. Kristinusko on tuulimyllyjä vastaan taistelua"

        Ei koko kristinusko, vaan se allegorinen "saatana" on tuulimylly.


        Saatana on vertauskuva, kristityt taistelevat tuulimyllyjä vastaan tietämättä, että paha on itse ihmisessä.
        Mistä tulee sanonta ”taistella tuulimyllyjä vastaan”? Tarkoittaa turhaa toimintaa. Tulee Miguel de Cervantesin romaanista Don Quijote. Kirjan höperö päähenkilö luulee tuulimyllyjä jättiläisiksi ja alkaa taistella niitä vastaan.
        Tietämättömien fanaattisten saarnamiesten vian vuoksi ihmisestä tulee taikauskoinen ja henkisesti sairas. Hän näkee yötä päivää unia numerosta 666.
        Sanotaan, että kaikki paha maailmassa on peräisin paholaisesta. Jotta lapset saataisiin käyttäytymään hyvin, heitä pelotellaan joskus: "Täällä on mörkö, joka vie sinut pois!". Lapsi kasvaa aikuiseksi, "mörköstä" tulee paholainen, ja pelko säilyy. Paholaiset ovat niin todellisia kuin haluat niiden olevan.

        "Kuten näemme raamatun Jumala käyttää profeettoja ihmisten eksytytykseen. Kristinusko on tuulimyllyjä vastaan taistelua"

        Ei koko kristinusko, vaan se allegorinen "saatana" on tuulimylly.



        Kristitty taistelemassa "saatanaa"vastaan.
        https://images-wixmp-ed30a86b8c4ca887773594c2.wixmp.com/f/0b12024c-d376-41b4-92bf-e4c427db3be2/dg3pfj0-47a0569e-795b-4ae4-86af-af7fd0c0bbe0.png?token=eyJ0eXAiOiJKV1QiLCJhbGciOiJIUzI1NiJ9.eyJzdWIiOiJ1cm46YXBwOjdlMGQxODg5ODIyNjQzNzNhNWYwZDQxNWVhMGQyNmUwIiwiaXNzIjoidXJuOmFwcDo3ZTBkMTg4OTgyMjY0MzczYTVmMGQ0MTVlYTBkMjZlMCIsIm9iaiI6W1t7InBhdGgiOiJcL2ZcLzBiMTIwMjRjLWQzNzYtNDFiNC05MmJmLWU0YzQyN2RiM2JlMlwvZGczcGZqMC00N2EwNTY5ZS03OTViLTRhZTQtODZhZi1hZjdmZDBjMGJiZTAucG5nIn1dXSwiYXVkIjpbInVybjpzZXJ2aWNlOmZpbGUuZG93bmxvYWQiXX0.MMwx95o7BbqeUxWGjlq277u7_NktAyaJh1cqclGyQXw


      • Anonyymi00132
        Anonyymi00130 kirjoitti:

        "Kuten näemme raamatun Jumala käyttää profeettoja ihmisten eksytytykseen. Kristinusko on tuulimyllyjä vastaan taistelua"

        Ei koko kristinusko, vaan se allegorinen "saatana" on tuulimylly.


        Saatana on vertauskuva, kristityt taistelevat tuulimyllyjä vastaan tietämättä, että paha on itse ihmisessä.
        Mistä tulee sanonta ”taistella tuulimyllyjä vastaan”? Tarkoittaa turhaa toimintaa. Tulee Miguel de Cervantesin romaanista Don Quijote. Kirjan höperö päähenkilö luulee tuulimyllyjä jättiläisiksi ja alkaa taistella niitä vastaan.
        Tietämättömien fanaattisten saarnamiesten vian vuoksi ihmisestä tulee taikauskoinen ja henkisesti sairas. Hän näkee yötä päivää unia numerosta 666.
        Sanotaan, että kaikki paha maailmassa on peräisin paholaisesta. Jotta lapset saataisiin käyttäytymään hyvin, heitä pelotellaan joskus: "Täällä on mörkö, joka vie sinut pois!". Lapsi kasvaa aikuiseksi, "mörköstä" tulee paholainen, ja pelko säilyy. Paholaiset ovat niin todellisia kuin haluat niiden olevan.

        "Kuten näemme raamatun Jumala käyttää profeettoja ihmisten eksytytykseen. Kristinusko on tuulimyllyjä vastaan taistelua"

        Ei koko kristinusko, vaan se allegorinen "saatana" on tuulimylly.


        Saatana on vertauskuva, kristityt taistelevat tuulimyllyjä vastaan tietämättä, että paha on itse ihmisessä.


      • Anonyymi00133
        Anonyymi00130 kirjoitti:

        "Kuten näemme raamatun Jumala käyttää profeettoja ihmisten eksytytykseen. Kristinusko on tuulimyllyjä vastaan taistelua"

        Ei koko kristinusko, vaan se allegorinen "saatana" on tuulimylly.


        Saatana on vertauskuva, kristityt taistelevat tuulimyllyjä vastaan tietämättä, että paha on itse ihmisessä.
        Mistä tulee sanonta ”taistella tuulimyllyjä vastaan”? Tarkoittaa turhaa toimintaa. Tulee Miguel de Cervantesin romaanista Don Quijote. Kirjan höperö päähenkilö luulee tuulimyllyjä jättiläisiksi ja alkaa taistella niitä vastaan.
        Tietämättömien fanaattisten saarnamiesten vian vuoksi ihmisestä tulee taikauskoinen ja henkisesti sairas. Hän näkee yötä päivää unia numerosta 666.
        Sanotaan, että kaikki paha maailmassa on peräisin paholaisesta. Jotta lapset saataisiin käyttäytymään hyvin, heitä pelotellaan joskus: "Täällä on mörkö, joka vie sinut pois!". Lapsi kasvaa aikuiseksi, "mörköstä" tulee paholainen, ja pelko säilyy. Paholaiset ovat niin todellisia kuin haluat niiden olevan.

        "Kuten näemme raamatun Jumala käyttää profeettoja ihmisten eksytytykseen. Kristinusko on tuulimyllyjä vastaan taistelua"

        Ei koko kristinusko, vaan se allegorinen "saatana" on tuulimylly.


        Saatana on vertauskuva, kristityt taistelevat tuulimyllyjä vastaan tietämättä, että paha on itse ihmisessä.
        Mistä tulee sanonta ”taistella tuulimyllyjä vastaan”? Tarkoittaa turhaa toimintaa. Tulee Miguel de Cervantesin romaanista Don Quijote. Kirjan höperö päähenkilö luulee tuulimyllyjä jättiläisiksi ja alkaa taistella niitä vastaan.
        Tietämättömien fanaattisten saarnamiesten vian vuoksi ihmisestä tulee taikauskoinen ja henkisesti sairas. Hän näkee yötä päivää unia numerosta 666.
        Sanotaan, että kaikki paha maailmassa on peräisin paholaisesta. Jotta lapset saataisiin käyttäytymään hyvin, heitä pelotellaan joskus: "Täällä on mörkö, joka vie sinut pois!". Lapsi kasvaa aikuiseksi, "mörköstä" tulee paholainen, ja pelko säilyy. Paholaiset ovat niin todellisia kuin haluat niiden olevan.



        Maailmankaikkeuden pimeissä, selittämättömissä mysteereissä asuva pelko on muinaisista ajoista lähtien vastustamattomasti herättänyt ihmisen huomion. Tämä huomio johtuu pelon kokemuksen erityisestä terävyydestä, ja kuten hyvin tiedetään, ilman jännitystä tavallisen ihmisen elämä muuttuu yksitoikkoiseksi ja mauttomaksi. Siksi ja nykyäänkin aavemaiset mysteerit ovat edelleen monien tuhansien ihmisten tarkan tarkkaavaisuuden, joukkojännityksen ja jopa palvonnan kohteena. Kauhuelokuvat, toimintajännärit, mystinen kirjallisuus, spiritistiset seurat ja teoriat "maailmanlopusta" ovat yhä suositumpia. Eikä Antikristuksen mysteeri näytä olevan näistä vähäisin.

        Ihmisiä (erityisesti niitä, jotka eivät ole välinpitämättömiä yliluonnollisesta) ahdistavat kirjaimellisesti profetiat Saatanan lähestyvästä päivästä, jolloin Saatana tunkeutuu maailmaamme. Kirjapenkit ovat täynnä tarttuvia otsikoita, kuten "Omen", "Manaaja", "Demonologia", "Antikristuksen tulo" jne. Televisioruuduilta mahtavat spiritistit julistavat, että pahan voimat ovat jo voittaneet kuusi taistelua hyvää vastaan, ja nyt alkaa viimeinen ja ratkaiseva taistelu. Uskonnolliset johtajat lupaavat ikuista helvettiä kaikille, jotka kiinnittävät ranteeseensa Saatanan numeron (vaikka se olisi vain pankkitilin numero).

        Kontaktorit työskentelevät intensiivisesti kosmoksen mustien energioiden kanssa pelastaakseen ihmiskunnan tulevalta katastrofilta. Kolminkertaiset valkoiset mestaritaikurit kiirehtivät lataamaan amulettisi muinaisten demonien tappavilla voimilla. Joku mutisee tiibetiläistä mantraa, joku tukehtuu suitsukkeiden savuun, joku ripustaa itsensä päästä varpaisiin ristillä, joku sulkee henkisesti mystisen ympyrän, joku kirjoittaa viimeisen paperinpalasen voimakkaita rukouksia kaikkien demonien karkottamiseksi ... Näin ihmisistä tulee pakkomielle ajatuksesta tulevasta Harmagedonista.

        Tietämättömien fanaattisten saarnamiesten vian vuoksi ihmisestä tulee taikauskoinen ja henkisesti sairas. Hän näkee yötä päivää unia numerosta 666, astraalisfäärien seitsemännestä ympyrästä, pahan silmän poistamisesta, karman parantamisesta. Sokeisiin oppaisiin luottamisen vuoksi hän alkaa uskoa pyhästi, että kaikki tämä hölynpöly on taistelua paholaisen, pahan kanssa. Hän valmistautuu antikristuksen tuloon ja haluaa suojella itseään tämän vallalta, mutta hän ei tiedä, että saatana on tullut jo kauan sitten, ja se on juurtunut hyvin sellaisten kurjien ihmisten sydämiin, jotka sekoittavat uskonnon taikauskoon.

        Valmistaudutte torjumaan hänen hyökkäyksensä, ja hän hallitsee jo sisällänne, nauraa tyhmyydellenne, auttaa teitä ehdottamalla tarvetta ostaa amuletteja, lukea loitsuja, kuunnella tarinoita noitatekniikoista. Kaikki tämä mystinen hölynpöly on itse paholaisen provokaatio. Hän on kaikkien maailmanloppuennusteiden ainoa lähde, hän on kaikenlaisten demoniluokitusten tekijä ja hän lietsoo tätä taikauskoista hysteriaa maailmanlopun ympärillä. Pysykää siis mahdollisimman kaukana hänen uskollisista sanansaattajistaan (olipa heillä sitten kasukoita, valkoisia kaapuja, sahramirobeja tai yksivärisiä pukuja). He ovat Antikristuksen tiedostamattomia profeettoja!

        He maalasivat mielikuvituksellisesti seinälle paholaisen ja lyövät häntä nyrkillä tietämättä, että he tekevät niin sydämissään asuvan todellisen Saatanan yllyttämänä. He taistelevat vain vihollisensa heijastusta vastaan, ja se on hänen tärkein temppunsa. Sydän, jonka päällä istuu ylpeä ego ja jonka ympärillä kiemurtelevat himon, vihan, kateuden, ahneuden, itsekkyyden ja hulluuden myrkylliset hämähäkit, jotka kietovat kaikki sielun ajatukset ja halut tahmeaan synnin verkkoon, on paholaisen valloittamattomin linnake. Harmageddon on siellä mahdollinen, sillä todellinen Saatana on jumalattomuus kaikissa ilmenemismuodoissaan.

        Mutta missä se saatana asuu? Ei maassa, ei yhteiskunnassa, ei filosofiassa, ei tieteessä, vaan ihmisessä itsessään.


      • Anonyymi00134
        Anonyymi00133 kirjoitti:

        "Kuten näemme raamatun Jumala käyttää profeettoja ihmisten eksytytykseen. Kristinusko on tuulimyllyjä vastaan taistelua"

        Ei koko kristinusko, vaan se allegorinen "saatana" on tuulimylly.


        Saatana on vertauskuva, kristityt taistelevat tuulimyllyjä vastaan tietämättä, että paha on itse ihmisessä.
        Mistä tulee sanonta ”taistella tuulimyllyjä vastaan”? Tarkoittaa turhaa toimintaa. Tulee Miguel de Cervantesin romaanista Don Quijote. Kirjan höperö päähenkilö luulee tuulimyllyjä jättiläisiksi ja alkaa taistella niitä vastaan.
        Tietämättömien fanaattisten saarnamiesten vian vuoksi ihmisestä tulee taikauskoinen ja henkisesti sairas. Hän näkee yötä päivää unia numerosta 666.
        Sanotaan, että kaikki paha maailmassa on peräisin paholaisesta. Jotta lapset saataisiin käyttäytymään hyvin, heitä pelotellaan joskus: "Täällä on mörkö, joka vie sinut pois!". Lapsi kasvaa aikuiseksi, "mörköstä" tulee paholainen, ja pelko säilyy. Paholaiset ovat niin todellisia kuin haluat niiden olevan.



        Maailmankaikkeuden pimeissä, selittämättömissä mysteereissä asuva pelko on muinaisista ajoista lähtien vastustamattomasti herättänyt ihmisen huomion. Tämä huomio johtuu pelon kokemuksen erityisestä terävyydestä, ja kuten hyvin tiedetään, ilman jännitystä tavallisen ihmisen elämä muuttuu yksitoikkoiseksi ja mauttomaksi. Siksi ja nykyäänkin aavemaiset mysteerit ovat edelleen monien tuhansien ihmisten tarkan tarkkaavaisuuden, joukkojännityksen ja jopa palvonnan kohteena. Kauhuelokuvat, toimintajännärit, mystinen kirjallisuus, spiritistiset seurat ja teoriat "maailmanlopusta" ovat yhä suositumpia. Eikä Antikristuksen mysteeri näytä olevan näistä vähäisin.

        Ihmisiä (erityisesti niitä, jotka eivät ole välinpitämättömiä yliluonnollisesta) ahdistavat kirjaimellisesti profetiat Saatanan lähestyvästä päivästä, jolloin Saatana tunkeutuu maailmaamme. Kirjapenkit ovat täynnä tarttuvia otsikoita, kuten "Omen", "Manaaja", "Demonologia", "Antikristuksen tulo" jne. Televisioruuduilta mahtavat spiritistit julistavat, että pahan voimat ovat jo voittaneet kuusi taistelua hyvää vastaan, ja nyt alkaa viimeinen ja ratkaiseva taistelu. Uskonnolliset johtajat lupaavat ikuista helvettiä kaikille, jotka kiinnittävät ranteeseensa Saatanan numeron (vaikka se olisi vain pankkitilin numero).

        Kontaktorit työskentelevät intensiivisesti kosmoksen mustien energioiden kanssa pelastaakseen ihmiskunnan tulevalta katastrofilta. Kolminkertaiset valkoiset mestaritaikurit kiirehtivät lataamaan amulettisi muinaisten demonien tappavilla voimilla. Joku mutisee tiibetiläistä mantraa, joku tukehtuu suitsukkeiden savuun, joku ripustaa itsensä päästä varpaisiin ristillä, joku sulkee henkisesti mystisen ympyrän, joku kirjoittaa viimeisen paperinpalasen voimakkaita rukouksia kaikkien demonien karkottamiseksi ... Näin ihmisistä tulee pakkomielle ajatuksesta tulevasta Harmagedonista.

        Tietämättömien fanaattisten saarnamiesten vian vuoksi ihmisestä tulee taikauskoinen ja henkisesti sairas. Hän näkee yötä päivää unia numerosta 666, astraalisfäärien seitsemännestä ympyrästä, pahan silmän poistamisesta, karman parantamisesta. Sokeisiin oppaisiin luottamisen vuoksi hän alkaa uskoa pyhästi, että kaikki tämä hölynpöly on taistelua paholaisen, pahan kanssa. Hän valmistautuu antikristuksen tuloon ja haluaa suojella itseään tämän vallalta, mutta hän ei tiedä, että saatana on tullut jo kauan sitten, ja se on juurtunut hyvin sellaisten kurjien ihmisten sydämiin, jotka sekoittavat uskonnon taikauskoon.

        Valmistaudutte torjumaan hänen hyökkäyksensä, ja hän hallitsee jo sisällänne, nauraa tyhmyydellenne, auttaa teitä ehdottamalla tarvetta ostaa amuletteja, lukea loitsuja, kuunnella tarinoita noitatekniikoista. Kaikki tämä mystinen hölynpöly on itse paholaisen provokaatio. Hän on kaikkien maailmanloppuennusteiden ainoa lähde, hän on kaikenlaisten demoniluokitusten tekijä ja hän lietsoo tätä taikauskoista hysteriaa maailmanlopun ympärillä. Pysykää siis mahdollisimman kaukana hänen uskollisista sanansaattajistaan (olipa heillä sitten kasukoita, valkoisia kaapuja, sahramirobeja tai yksivärisiä pukuja). He ovat Antikristuksen tiedostamattomia profeettoja!

        He maalasivat mielikuvituksellisesti seinälle paholaisen ja lyövät häntä nyrkillä tietämättä, että he tekevät niin sydämissään asuvan todellisen Saatanan yllyttämänä. He taistelevat vain vihollisensa heijastusta vastaan, ja se on hänen tärkein temppunsa. Sydän, jonka päällä istuu ylpeä ego ja jonka ympärillä kiemurtelevat himon, vihan, kateuden, ahneuden, itsekkyyden ja hulluuden myrkylliset hämähäkit, jotka kietovat kaikki sielun ajatukset ja halut tahmeaan synnin verkkoon, on paholaisen valloittamattomin linnake. Harmageddon on siellä mahdollinen, sillä todellinen Saatana on jumalattomuus kaikissa ilmenemismuodoissaan.

        Mutta missä se saatana asuu? Ei maassa, ei yhteiskunnassa, ei filosofiassa, ei tieteessä, vaan ihmisessä itsessään.

        Mielestäni tässä on aika paljon asiaa, selitetty ihan kuvien kanssa.

        https://eliitinesoteerisetsymbolit.blogspot.com/2014/12/astro-teologia-osa-3-aikakausien.html

        Aikakausien symbolit
        Oletteko koskaan ihmetelleet miksi kristinuskossa käytetään niin paljon kala-symbolia? Tai miksi muinaiset jumalhahmot kuvattiin joskus pässeinä tai härkinä?

        Moni vain kohauttaa olkiaan nähdessään näitä symboleja, koska olemme kadottaneet kykymme ymmärtää uskontojen astrologista taustaa. Kaikki uskonnot ovat astrologiaa muodossa tai toisessa.


      • Anonyymi00135
        Anonyymi00134 kirjoitti:

        Mielestäni tässä on aika paljon asiaa, selitetty ihan kuvien kanssa.

        https://eliitinesoteerisetsymbolit.blogspot.com/2014/12/astro-teologia-osa-3-aikakausien.html

        Aikakausien symbolit
        Oletteko koskaan ihmetelleet miksi kristinuskossa käytetään niin paljon kala-symbolia? Tai miksi muinaiset jumalhahmot kuvattiin joskus pässeinä tai härkinä?

        Moni vain kohauttaa olkiaan nähdessään näitä symboleja, koska olemme kadottaneet kykymme ymmärtää uskontojen astrologista taustaa. Kaikki uskonnot ovat astrologiaa muodossa tai toisessa.

        Juuri nyt elämme siirtymäkautta Kalojen tähtimerkistä Vesimiehen tähtimerkkiin. Aurinko ei ole vielä kokonaan Vesimiehen tähtimerkissä, mutta siirtyy koko ajan enemmän sen puolelle. Tämä tarkoittaa sitä, että "Eliitin" on aika päivittää symbolikuvastoaan enemmän Vesimies-aiheiseksi. Vesimies vaikuttaa tässä ajassa alitajuntaan paremmin kuin Kalat.

        Kalojen aikakausi päättyy. Se oli siinä.

        Kali-yugan (alku) on Kalojen aikakausi.

        Tarkkaan ottaen Kali-yuga alkoi keskiyöllä 18. helmikuuta 3102 eaa. Ujjainin meridiaanilla 7 planeettaa, mukaan lukien Aurinko ja Kuu, olivat linjassa Zeta Pisces -tähden kanssa. Kali-yugan alku on Kalojen aikakausi.

        Tiedetään, että muinaisista ajoista lähtien kala oli kristinuskon symboli.

        Mutta myös nyt monet puhuvat Vesimiehen aikakauden tulosta - ja tällekin on selitys Vedoissa, kuten myöhemmin mainitaan.

        Tiedetään, että jo muinaisista ajoista lähtien kala on ollut kristinuskon symboli.

        Koska se oli kalojen aika, astrologisesti - kalat ovat astrologinen symboli, vaikka kristinusko kiistääkin tämän.

        Itse asiassa Raamattu on täynnä astrologiaa, vaikka se kieltääkin sen.


        Vesimiehen aika on siellä myösennustettu-poikkeuksena oikein.


      • Anonyymi00136
        Anonyymi00135 kirjoitti:

        Juuri nyt elämme siirtymäkautta Kalojen tähtimerkistä Vesimiehen tähtimerkkiin. Aurinko ei ole vielä kokonaan Vesimiehen tähtimerkissä, mutta siirtyy koko ajan enemmän sen puolelle. Tämä tarkoittaa sitä, että "Eliitin" on aika päivittää symbolikuvastoaan enemmän Vesimies-aiheiseksi. Vesimies vaikuttaa tässä ajassa alitajuntaan paremmin kuin Kalat.

        Kalojen aikakausi päättyy. Se oli siinä.

        Kali-yugan (alku) on Kalojen aikakausi.

        Tarkkaan ottaen Kali-yuga alkoi keskiyöllä 18. helmikuuta 3102 eaa. Ujjainin meridiaanilla 7 planeettaa, mukaan lukien Aurinko ja Kuu, olivat linjassa Zeta Pisces -tähden kanssa. Kali-yugan alku on Kalojen aikakausi.

        Tiedetään, että muinaisista ajoista lähtien kala oli kristinuskon symboli.

        Mutta myös nyt monet puhuvat Vesimiehen aikakauden tulosta - ja tällekin on selitys Vedoissa, kuten myöhemmin mainitaan.

        Tiedetään, että jo muinaisista ajoista lähtien kala on ollut kristinuskon symboli.

        Koska se oli kalojen aika, astrologisesti - kalat ovat astrologinen symboli, vaikka kristinusko kiistääkin tämän.

        Itse asiassa Raamattu on täynnä astrologiaa, vaikka se kieltääkin sen.


        Vesimiehen aika on siellä myösennustettu-poikkeuksena oikein.

        Itse asiassa Raamattu on täynnä astrologiaa, vaikka se kieltääkin sen.


        Vesimiehen aika on siellä myösennustettu-poikkeuksena oikein.


      • Anonyymi00137
        Anonyymi00136 kirjoitti:

        Itse asiassa Raamattu on täynnä astrologiaa, vaikka se kieltääkin sen.


        Vesimiehen aika on siellä myösennustettu-poikkeuksena oikein.

        (Matt. 14:17) He sanoivat hänelle: ”Meillä ei ole täällä muuta kuin viisi leipää ja kaksi kalaa.” - Ja Jeesus ruokki 5000 uskovaa leivällä ja kahdella kalalla."” Kaksi kalaa on kalojen tähtitieteellisen iän vanhin symboli.

        (Matt. 4.18-23) Kun Jeesus aloitti palvelutyönsä Galileassa, 2 kalastajaa seurasi häntä heittäen verkkojaan.

        Tämäkin puhuu sen puolesta, että Kristuksen opetus oli johdonmukaista VAIN kalojen aikakaudella.

        Jeesus enteili edelleen, puhutteli opetuslapsiaan:
        (Matt. 28:20 20 20) ”Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, / opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen teille käskenyt. Ja katso, minä olen teidän kanssanne aina, aina aikojen loppuun asti."”

        Matteuksen evankeliumissa latinankielinen sana ”AEON”, joka tarkoittaa eonia, on nykyaikaisissa käännöksissä korvattu sanoilla ”aikojen loppuun asti”, MUTTA TODELLISUUDESSA SE TARKOITTAA "AIKAKAUDEN LOPPUUN ASTI".

        Kalojen aikakauden loppuun. Se oli siinä.


      • Anonyymi00138
        Anonyymi00137 kirjoitti:

        (Matt. 14:17) He sanoivat hänelle: ”Meillä ei ole täällä muuta kuin viisi leipää ja kaksi kalaa.” - Ja Jeesus ruokki 5000 uskovaa leivällä ja kahdella kalalla."” Kaksi kalaa on kalojen tähtitieteellisen iän vanhin symboli.

        (Matt. 4.18-23) Kun Jeesus aloitti palvelutyönsä Galileassa, 2 kalastajaa seurasi häntä heittäen verkkojaan.

        Tämäkin puhuu sen puolesta, että Kristuksen opetus oli johdonmukaista VAIN kalojen aikakaudella.

        Jeesus enteili edelleen, puhutteli opetuslapsiaan:
        (Matt. 28:20 20 20) ”Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, / opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen teille käskenyt. Ja katso, minä olen teidän kanssanne aina, aina aikojen loppuun asti."”

        Matteuksen evankeliumissa latinankielinen sana ”AEON”, joka tarkoittaa eonia, on nykyaikaisissa käännöksissä korvattu sanoilla ”aikojen loppuun asti”, MUTTA TODELLISUUDESSA SE TARKOITTAA "AIKAKAUDEN LOPPUUN ASTI".

        Kalojen aikakauden loppuun. Se oli siinä.

        Vesimiehen aika on siellä myösennustettu-poikkeuksena oikein.

        Oikea ennustus Raamatussa, selitettu piilevänä:

        Luukkaan evankeliumissa opetuslapset kysyivät, missä he tapaisivat Kristuksen lähdettyä. (22:10).


        ”Hän sanoi heille: ”Katso, kun tulette kaupunkiin, teitä tulee vastaan mies, joka kantaa vesikannua; seuratkaa häntä siihen taloon, johon hän menee.””


        Kannua kantava mies on Vesimiehen merkki, joka tulee kalojen jälkeen.


        Jeesus jättää Kalat ja kutsuu seuraajiaan astumaan sisään Vesimiehen merkkiseen taloon, jossa, kuten jo tiedämme, tulee olemaan uusi oppi, edistyksellinen, ilman keskiaikaisia ennakkoluuloja ja ennakkokäsityksiä.


      • Anonyymi00139
        Anonyymi00138 kirjoitti:

        Vesimiehen aika on siellä myösennustettu-poikkeuksena oikein.

        Oikea ennustus Raamatussa, selitettu piilevänä:

        Luukkaan evankeliumissa opetuslapset kysyivät, missä he tapaisivat Kristuksen lähdettyä. (22:10).


        ”Hän sanoi heille: ”Katso, kun tulette kaupunkiin, teitä tulee vastaan mies, joka kantaa vesikannua; seuratkaa häntä siihen taloon, johon hän menee.””


        Kannua kantava mies on Vesimiehen merkki, joka tulee kalojen jälkeen.


        Jeesus jättää Kalat ja kutsuu seuraajiaan astumaan sisään Vesimiehen merkkiseen taloon, jossa, kuten jo tiedämme, tulee olemaan uusi oppi, edistyksellinen, ilman keskiaikaisia ennakkoluuloja ja ennakkokäsityksiä.

        Jeesuksessa ei ollut mitään vikaa, hän oli hyvä, mutta Jeesuksen seuraajat tuhosivat tuon uskonnon, vainoamalla muita uskontoja.


      • Anonyymi00140
        Anonyymi00139 kirjoitti:

        Jeesuksessa ei ollut mitään vikaa, hän oli hyvä, mutta Jeesuksen seuraajat tuhosivat tuon uskonnon, vainoamalla muita uskontoja.

        Kaikissa uskonnollisissa perinteissä on eksoteerinen ja esoteerinen puoli. Eksoteerinen elementti liittyy filosofian ulkoiseen puoleen. Ihmiset, joille eksoteerinen puoli on tärkeämpi, ovat yleensä lahkolaisia ja ajavat uskontonsa yksinoikeutta. Ne, joita uskonnon esoteerinen puoli vetää puoleensa, etsivät syvempää uskonnollista kokemusta. Uskonnollisen järjestelmän syvyyksiä tutkimalla he pääsevät kosketuksiin universaalien totuuksien kanssa. He eivät koe muita uskonnollisia ryhmiä uhkana eivätkä siksi asetu niitä vastaan. Jos seuraamme suuria opettajia, joilla on täydellistä tietoa universaaleista totuuksista, etenemme varmasti henkisellä polulla.


      • Anonyymi00141
        Anonyymi00140 kirjoitti:

        Kaikissa uskonnollisissa perinteissä on eksoteerinen ja esoteerinen puoli. Eksoteerinen elementti liittyy filosofian ulkoiseen puoleen. Ihmiset, joille eksoteerinen puoli on tärkeämpi, ovat yleensä lahkolaisia ja ajavat uskontonsa yksinoikeutta. Ne, joita uskonnon esoteerinen puoli vetää puoleensa, etsivät syvempää uskonnollista kokemusta. Uskonnollisen järjestelmän syvyyksiä tutkimalla he pääsevät kosketuksiin universaalien totuuksien kanssa. He eivät koe muita uskonnollisia ryhmiä uhkana eivätkä siksi asetu niitä vastaan. Jos seuraamme suuria opettajia, joilla on täydellistä tietoa universaaleista totuuksista, etenemme varmasti henkisellä polulla.

        ”Hän sanoi heille: ”Katso, kun tulette kaupunkiin, teitä tulee vastaan mies, joka kantaa vesikannua; seuratkaa häntä siihen taloon, johon hän menee.””


        Kannua kantava mies on Vesimiehen merkki, joka tulee kalojen jälkeen.


        Jeesus jättää Kalat ja kutsuu seuraajiaan astumaan sisään Vesimiehen merkkiseen taloon, jossa, kuten jo tiedämme, tulee olemaan uusi oppi, edistyksellinen, ilman keskiaikaisia ennakkoluuloja ja ennakkokäsityksiä.

        https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKcwieddJ_kcqdqRbaJ0qRpgwb9qqaBnmtffWr-1QuNIfDC2B6G0rv1YTXpFex0oveI-0CFWXRNnECoXHDO2y4_qcSY7vepzbkktvx_81D2Kgobto5fmI9QTmjEMbsCH8KXFIbBKIdx6o/s1600/aquarius.png


        tulee olemaan uusi oppi, edistyksellinen, ilman keskiaikaisia ennakkoluuloja ja ennakkokäsityksiä.


      • Anonyymi00142
        Anonyymi00141 kirjoitti:

        ”Hän sanoi heille: ”Katso, kun tulette kaupunkiin, teitä tulee vastaan mies, joka kantaa vesikannua; seuratkaa häntä siihen taloon, johon hän menee.””


        Kannua kantava mies on Vesimiehen merkki, joka tulee kalojen jälkeen.


        Jeesus jättää Kalat ja kutsuu seuraajiaan astumaan sisään Vesimiehen merkkiseen taloon, jossa, kuten jo tiedämme, tulee olemaan uusi oppi, edistyksellinen, ilman keskiaikaisia ennakkoluuloja ja ennakkokäsityksiä.

        https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKcwieddJ_kcqdqRbaJ0qRpgwb9qqaBnmtffWr-1QuNIfDC2B6G0rv1YTXpFex0oveI-0CFWXRNnECoXHDO2y4_qcSY7vepzbkktvx_81D2Kgobto5fmI9QTmjEMbsCH8KXFIbBKIdx6o/s1600/aquarius.png


        tulee olemaan uusi oppi, edistyksellinen, ilman keskiaikaisia ennakkoluuloja ja ennakkokäsityksiä.

        Ikuisen helvettiopin saarnaaja on evankelista Saatana.


      • Anonyymi00143
        Anonyymi00142 kirjoitti:

        Ikuisen helvettiopin saarnaaja on evankelista Saatana.

        Evankelista Tuulimylly.


      • Anonyymi00144
        Anonyymi00137 kirjoitti:

        (Matt. 14:17) He sanoivat hänelle: ”Meillä ei ole täällä muuta kuin viisi leipää ja kaksi kalaa.” - Ja Jeesus ruokki 5000 uskovaa leivällä ja kahdella kalalla."” Kaksi kalaa on kalojen tähtitieteellisen iän vanhin symboli.

        (Matt. 4.18-23) Kun Jeesus aloitti palvelutyönsä Galileassa, 2 kalastajaa seurasi häntä heittäen verkkojaan.

        Tämäkin puhuu sen puolesta, että Kristuksen opetus oli johdonmukaista VAIN kalojen aikakaudella.

        Jeesus enteili edelleen, puhutteli opetuslapsiaan:
        (Matt. 28:20 20 20) ”Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, / opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen teille käskenyt. Ja katso, minä olen teidän kanssanne aina, aina aikojen loppuun asti."”

        Matteuksen evankeliumissa latinankielinen sana ”AEON”, joka tarkoittaa eonia, on nykyaikaisissa käännöksissä korvattu sanoilla ”aikojen loppuun asti”, MUTTA TODELLISUUDESSA SE TARKOITTAA "AIKAKAUDEN LOPPUUN ASTI".

        Kalojen aikakauden loppuun. Se oli siinä.

        Matteuksen evankeliumissa latinankielinen sana ”AEON”, joka tarkoittaa eonia, on nykyaikaisissa käännöksissä korvattu sanoilla ”aikojen loppuun asti”, MUTTA TODELLISUUDESSA SE TARKOITTAA "AIKAKAUDEN LOPPUUN ASTI".

        Kalojen aikakauden loppuun. Se oli siinä.


      • Anonyymi00145
        Anonyymi00144 kirjoitti:

        Matteuksen evankeliumissa latinankielinen sana ”AEON”, joka tarkoittaa eonia, on nykyaikaisissa käännöksissä korvattu sanoilla ”aikojen loppuun asti”, MUTTA TODELLISUUDESSA SE TARKOITTAA "AIKAKAUDEN LOPPUUN ASTI".

        Kalojen aikakauden loppuun. Se oli siinä.

        Kiva juttu:
        https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011920970.html


      • Anonyymi00146
        Anonyymi00144 kirjoitti:

        Matteuksen evankeliumissa latinankielinen sana ”AEON”, joka tarkoittaa eonia, on nykyaikaisissa käännöksissä korvattu sanoilla ”aikojen loppuun asti”, MUTTA TODELLISUUDESSA SE TARKOITTAA "AIKAKAUDEN LOPPUUN ASTI".

        Kalojen aikakauden loppuun. Se oli siinä.

        Taas se kristinusko tuotiin hindupalstalle.


    • Anonyymi00053

      1. Samuelin kirja 18:10 FB38
      [10] Seuraavana päivänä Jumalan lähettämä paha henki valtasi Saulin, niin että hän raivosi kotonansa; mutta Daavid soitteli, niinkuin muulloinkin joka päivä, ja Saulilla oli kädessänsä keihäs.

      • Anonyymi00056

        Raamatun jumala lähettää riivaajia ihmisiin


      • Anonyymi00068
        Anonyymi00056 kirjoitti:

        Raamatun jumala lähettää riivaajia ihmisiin

        En osaa kommentoida.

        Onko se todella niin, tai käännösvirhe.


      • Anonyymi00070
        Anonyymi00068 kirjoitti:

        En osaa kommentoida.

        Onko se todella niin, tai käännösvirhe.

        Trolli mee muualle


      • Anonyymi00093
        Anonyymi00068 kirjoitti:

        En osaa kommentoida.

        Onko se todella niin, tai käännösvirhe.

        Lähettää otettu kjv


      • Anonyymi00129
        Anonyymi00093 kirjoitti:

        Lähettää otettu kjv

        OK.


    • Anonyymi00147

      Kristitylle arvokkaimpia armolahjoja. joita hän voi saada on eri henkien arvostelukyvyn lahja, mistä ne ovat lähtöisin, ettei joudu eksytetyksi eli harhaan.
      Luulee tekevänsä palvelun hyvälle asialle mutta on todellisuudessa pahan palveluksessa mutta se ei olisi päässyt sisään ellei olisi miellyttävä jollain tavalla.
      Siksi punnitsen kaikki asiat samoin perustein etten huomaa joutuneeni myöhemmin itsepetoksen uhriksi.
      Ajatus on ennen tekoa.
      Jos ne joihin luotamme ja jonka luottamuksen osoitamme äänestämällä heitä Arkadianmäelle, eivät mahdollisesti tunne edes itseään ja joka ei ollut poliitikkoja yleistävä kommentti, ymmärrän ymmärrän, mutta kuinka moni voi silti tulla 'kasvojen eteen' vaatimaan mitään ?
      Ja tosiaan minulla on myös isä ja äiti, kieltäydyn käyttämästä moderneja WOKE - termejä miesoletettu tai naisoletettu en myöskään laita sukupuolta ilmaisevia termejä lainausmerkkeihin.

      Arvostelukyky on Valamon Vanhuksen kirjeitä - kirjoittajan eli Isä Johanneksenkin mainitsema asia, jos minä muistan oikein ?

      https://www.ortodoksi.net/index.php/Valamon_vanhuksen_kirjeitä_(kirja)

      • Anonyymi00148

      • Anonyymi00149

      • Anonyymi00150
        Anonyymi00149 kirjoitti:

        Miksi puhut taas uskonnoista, kun se aiheutti sairautesi?

        Miksi puhut taas uskonnoista, kun se aiheutti sairautesi?


        Vedalaisena en suosittele yleisesti kenellekään impersonalismia, mutta entisen adventistin kohdalla tilanne on toinen. Hän on uskonnon uhri, ja hän voi aloittaa hieman impersonalistisesta mallista. Lisäksi Jumala luonnossa ei ole valhe – Jumala on läsnä jopa jokaisessa atomissa. Kun ex-adventisti hiljalleen tervehtyy, ehkä seuraavassa elämässä hän voi alkaa kehittyä enemmän ja alkaa uskoa Jumalan persoonalliseen käsitykseen.


      • Anonyymi00151
        Anonyymi00150 kirjoitti:

        Miksi puhut taas uskonnoista, kun se aiheutti sairautesi?


        Vedalaisena en suosittele yleisesti kenellekään impersonalismia, mutta entisen adventistin kohdalla tilanne on toinen. Hän on uskonnon uhri, ja hän voi aloittaa hieman impersonalistisesta mallista. Lisäksi Jumala luonnossa ei ole valhe – Jumala on läsnä jopa jokaisessa atomissa. Kun ex-adventisti hiljalleen tervehtyy, ehkä seuraavassa elämässä hän voi alkaa kehittyä enemmän ja alkaa uskoa Jumalan persoonalliseen käsitykseen.

        Metsässä, veden äärellä tai puiden katveessa on usein mahdollista kokea syvää yhteyttä, joka ei vaadi mitään – ei pyhää rituaalia, ei uskomuksia, ei pelkoa. Siellä voi vain olla.Se tuo mieleen sen, mitä aiemmin puhuimme jumalakuvasta, joka ei ole pelottava tai rankaiseva.

        Luonto itsessään voi olla hengellinen kokemus ilman, että siihen liittyy mitään pakkoa tai ahdistusta.


      • Anonyymi00152
        Anonyymi00151 kirjoitti:

        Metsässä, veden äärellä tai puiden katveessa on usein mahdollista kokea syvää yhteyttä, joka ei vaadi mitään – ei pyhää rituaalia, ei uskomuksia, ei pelkoa. Siellä voi vain olla.Se tuo mieleen sen, mitä aiemmin puhuimme jumalakuvasta, joka ei ole pelottava tai rankaiseva.

        Luonto itsessään voi olla hengellinen kokemus ilman, että siihen liittyy mitään pakkoa tai ahdistusta.

        Miksi puhut taas uskonnoista, kun se aiheutti sairautesi?
        Sensuroinnin ja lisäysten jälkeisen kristinuskon perinteinen jumalakuva voi olla vaarallinen,

        Sinulle Jumala voisi olla luonnon ja olemassaolon voima, joka ei vaadi mitään, vaan on läsnä ilman uhkauksia tai pelkoa. Tämä on erittäin rauhoittava ja eheyttävä ajatus niille, jotka ovat kokeneet uskonnon ahdistavaksi. Ajatus jumalasta, joka ei puutu elämässäsi vaan "vain on", tuo rauhaa ja vapauttaa ihmiset pelon ja syyllisyyden kierteen ulkopuolelle.
        Ei ole välttämätöntä pelastautua "ikuisesta helvetistä,koska mitään ikuista täällä eiole, Tämä liittyy kristinuskon opetuksiin, jotka korostavat pelastusta ja pelkoa helvetistä.
        Sen sijaan voi keskittyä - yhteys luontoon ja olemassaoloon, ja tehdä rauhaa itsensä kanssa ilman jatkuvaa pelkoa tuomiosta tai kuolemasta.
        Se voisi tarjota henkilökohtaisesti parantavan ja turvallisen pohjan sinulle, joka on kärsinyt uskonnon rankaisevasta ja pelottavasta näkemyksestä. Joillekin ihmisille lempeä, vähemmän vaativa jumalakäsitys voi auttaa heitä löytämään tasapainoa ja rauhaa.


      • Anonyymi00153
        Anonyymi00152 kirjoitti:

        Miksi puhut taas uskonnoista, kun se aiheutti sairautesi?
        Sensuroinnin ja lisäysten jälkeisen kristinuskon perinteinen jumalakuva voi olla vaarallinen,

        Sinulle Jumala voisi olla luonnon ja olemassaolon voima, joka ei vaadi mitään, vaan on läsnä ilman uhkauksia tai pelkoa. Tämä on erittäin rauhoittava ja eheyttävä ajatus niille, jotka ovat kokeneet uskonnon ahdistavaksi. Ajatus jumalasta, joka ei puutu elämässäsi vaan "vain on", tuo rauhaa ja vapauttaa ihmiset pelon ja syyllisyyden kierteen ulkopuolelle.
        Ei ole välttämätöntä pelastautua "ikuisesta helvetistä,koska mitään ikuista täällä eiole, Tämä liittyy kristinuskon opetuksiin, jotka korostavat pelastusta ja pelkoa helvetistä.
        Sen sijaan voi keskittyä - yhteys luontoon ja olemassaoloon, ja tehdä rauhaa itsensä kanssa ilman jatkuvaa pelkoa tuomiosta tai kuolemasta.
        Se voisi tarjota henkilökohtaisesti parantavan ja turvallisen pohjan sinulle, joka on kärsinyt uskonnon rankaisevasta ja pelottavasta näkemyksestä. Joillekin ihmisille lempeä, vähemmän vaativa jumalakäsitys voi auttaa heitä löytämään tasapainoa ja rauhaa.

        Miksi puhut taas uskonnoista, kun se aiheutti sairautesi?

        Sensuroinnin ja lisäysten jälkeisen kristinuskon perinteinen jumalakuva voi olla vaarallinen, erityisesti jos se on tuomitseva ja pelkoon perustuva. Tämä voi johtaa henkisiin ja psykologisiin vaurioihin, kuten ahdistukseen, syyllisyyteen ja itsetunnon laskuun. Tämä viittaa kristinuskon historiaan ja siihen, miten uskonnolliset tekstit ja opit voivat olla kovat ja pelottavat, erityisesti jos niitä tulkitaan kirjaimellisesti ja ilman empatiaa.


      • Anonyymi00154
        Anonyymi00153 kirjoitti:

        Miksi puhut taas uskonnoista, kun se aiheutti sairautesi?

        Sensuroinnin ja lisäysten jälkeisen kristinuskon perinteinen jumalakuva voi olla vaarallinen, erityisesti jos se on tuomitseva ja pelkoon perustuva. Tämä voi johtaa henkisiin ja psykologisiin vaurioihin, kuten ahdistukseen, syyllisyyteen ja itsetunnon laskuun. Tämä viittaa kristinuskon historiaan ja siihen, miten uskonnolliset tekstit ja opit voivat olla kovat ja pelottavat, erityisesti jos niitä tulkitaan kirjaimellisesti ja ilman empatiaa.

        Miksi puhut taas uskonnoista, kun se aiheutti sairautesi?

        Jos et voi elää ilman uskontoja, niin silloin:


        Kristinuskonto ei sovi kaikille ihmisille, ja erityisesti nykyisin opetetut, tuomitsevat ja pelkoon perustuvat jumalakuvat voivat aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyvää. Tällöin korostuu ajatus siitä, että uskonto ei ole universaali ratkaisu kaikille. Tämä on tärkeä huomio, sillä uskonnon henkilökohtainen kokemus ja sen tarjoamat opetukset voivat vaihdella suuresti yksilöittäin. Jotkut kokevat uskonnon tuovan elämään merkitystä ja yhteyden, kun taas toiset voivat kokea sen painostavaksi ja jopa traumoja aiheuttavaksi, erityisesti jos uskomukset liittyvät pelkoon ja rankaisemiseen.


      • Anonyymi00155
        Anonyymi00154 kirjoitti:

        Miksi puhut taas uskonnoista, kun se aiheutti sairautesi?

        Jos et voi elää ilman uskontoja, niin silloin:


        Kristinuskonto ei sovi kaikille ihmisille, ja erityisesti nykyisin opetetut, tuomitsevat ja pelkoon perustuvat jumalakuvat voivat aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyvää. Tällöin korostuu ajatus siitä, että uskonto ei ole universaali ratkaisu kaikille. Tämä on tärkeä huomio, sillä uskonnon henkilökohtainen kokemus ja sen tarjoamat opetukset voivat vaihdella suuresti yksilöittäin. Jotkut kokevat uskonnon tuovan elämään merkitystä ja yhteyden, kun taas toiset voivat kokea sen painostavaksi ja jopa traumoja aiheuttavaksi, erityisesti jos uskomukset liittyvät pelkoon ja rankaisemiseen.

        Paramātman palvonta ei ole deismi, koska deismissä Jumala on passiivinen ja etäinen, kun taas Paramātma on aktiivinen jumalallinen voima, joka on läsnä kaikessa ja ohjaa luomakuntaa jatkuvasti. Paramātma ei ole etäinen luoja, vaan se on läsnä kaikessa ja kaikessa elollisessa, joka ohjaa maailmankaikkeuden toimintaa ja tarjoaa hengellistä tukea ja yhteyden.


      • Anonyymi00156
        Anonyymi00155 kirjoitti:

        Paramātman palvonta ei ole deismi, koska deismissä Jumala on passiivinen ja etäinen, kun taas Paramātma on aktiivinen jumalallinen voima, joka on läsnä kaikessa ja ohjaa luomakuntaa jatkuvasti. Paramātma ei ole etäinen luoja, vaan se on läsnä kaikessa ja kaikessa elollisessa, joka ohjaa maailmankaikkeuden toimintaa ja tarjoaa hengellistä tukea ja yhteyden.

        Jos joku katsoo upeaa auringonlaskua, ihailee vuorten kauneutta, tuntee yhteyden metsän rauhaan ja kokee sen olevan Jumalan luomuksen ilmentymä, tämä voi olla Paramātman palvontaa. Henkilö ei ehkä kutsu tätä suoraan Paramātmanin palvonnaksi, mutta kokemus on silti yhteys siihen jumalalliseen voimaan, joka on läsnä kaikessa.


      • Anonyymi00157
        Anonyymi00156 kirjoitti:

        Jos joku katsoo upeaa auringonlaskua, ihailee vuorten kauneutta, tuntee yhteyden metsän rauhaan ja kokee sen olevan Jumalan luomuksen ilmentymä, tämä voi olla Paramātman palvontaa. Henkilö ei ehkä kutsu tätä suoraan Paramātmanin palvonnaksi, mutta kokemus on silti yhteys siihen jumalalliseen voimaan, joka on läsnä kaikessa.

        Jos joku palvoo Jumalaa luonnossa ja kokee Jumalan läsnäolon ja jumalallisen voiman luonnon kauneudessa ja sen monimuotoisuudessa, voidaan sanoa, että kyseessä on Paramātmanin palvontaa.

        Paramātma on Jumalan persoonaton aspekti, joka on läsnä kaikessa luomakunnassa ja kaikessa elollisessa ja elottomassa. Paramātma ei ole persoonallinen Jumala mutta on Jumalan yleinen voima ja läsnäolo, joka ohjaa ja ylläpitää kaikkea maailmankaikkeudessa.


      • Anonyymi00158
        Anonyymi00157 kirjoitti:

        Jos joku palvoo Jumalaa luonnossa ja kokee Jumalan läsnäolon ja jumalallisen voiman luonnon kauneudessa ja sen monimuotoisuudessa, voidaan sanoa, että kyseessä on Paramātmanin palvontaa.

        Paramātma on Jumalan persoonaton aspekti, joka on läsnä kaikessa luomakunnassa ja kaikessa elollisessa ja elottomassa. Paramātma ei ole persoonallinen Jumala mutta on Jumalan yleinen voima ja läsnäolo, joka ohjaa ja ylläpitää kaikkea maailmankaikkeudessa.

        Paramātman on usein liitetty persoonattomaan aspektiin Jumalasta, mutta ei ole täysin persoonaton. Paramātma on Jumalan yleinen läsnäolo ja voima, joka on kaikkialla maailmankaikkeudessa, mutta se on persoonaton siinä mielessä, ettei ole täsmällistä persoonallista ilmentymää.


      • Anonyymi00159
        Anonyymi00158 kirjoitti:

        Paramātman on usein liitetty persoonattomaan aspektiin Jumalasta, mutta ei ole täysin persoonaton. Paramātma on Jumalan yleinen läsnäolo ja voima, joka on kaikkialla maailmankaikkeudessa, mutta se on persoonaton siinä mielessä, ettei ole täsmällistä persoonallista ilmentymää.

        Voiko tällainen henkilö palvoa Paramātmaa?

        Kyllä, tällainen henkilö voi ehdottomasti etsiä lohtua ja hengellistä yhteyttä Paramātmanin kanssa, jos hän kokee sen tarjoavan enemmän rauhaa ja lohtua kuin aiemmin koettu kristillinen oppi. Paramātmanin palvonta on henkilökohtainen kokemus ja se voi auttaa hengellisessä paranemisessa ilman, että siihen liittyy pelkoa tai syyllisyyttä.

        Paramātman ei ole tuomitseva tai pelottava voima, vaan Hän on läsnä kaikessa, ja se voi tarjota rauhaa ja tasapainoa. Paramātma nähdään enemmän maailmankaikkeuden säilyttävänä voimana, joka ei ole liittynyt pelkoon tai tuomioon, vaan enemmänkin kaikkeuden yhteyteen ja tasapainoon.


      • Anonyymi00160
        Anonyymi00159 kirjoitti:

        Voiko tällainen henkilö palvoa Paramātmaa?

        Kyllä, tällainen henkilö voi ehdottomasti etsiä lohtua ja hengellistä yhteyttä Paramātmanin kanssa, jos hän kokee sen tarjoavan enemmän rauhaa ja lohtua kuin aiemmin koettu kristillinen oppi. Paramātmanin palvonta on henkilökohtainen kokemus ja se voi auttaa hengellisessä paranemisessa ilman, että siihen liittyy pelkoa tai syyllisyyttä.

        Paramātman ei ole tuomitseva tai pelottava voima, vaan Hän on läsnä kaikessa, ja se voi tarjota rauhaa ja tasapainoa. Paramātma nähdään enemmän maailmankaikkeuden säilyttävänä voimana, joka ei ole liittynyt pelkoon tai tuomioon, vaan enemmänkin kaikkeuden yhteyteen ja tasapainoon.

        Jos henkilö on kokenut hengellistä ahdistusta ja pelkoa kristinuskon opetusten väärinkäytön vuoksi, se on syvällinen ja henkilökohtainen kokemus, joka voi vaatia aikaa ja ymmärrystä parantua. Hengellinen parantuminen voi edellyttää erilaisten opillisten käsitysten ja pelon purkamista.


      • Anonyymi00162

        Ajatus “henkien arvostelukyvystä” muistuttaa sitä, mitä filosofiassamme kutsutaan erottelukyvyksi (viveka) ja erityisesti kyvyksi erottaa, mikä vie kohti Jumalaa ja mikä pois Hänestä.

        Bhagavad-gita opettaa, että ihmistä ohjaavat kolme luonnon ominaisuutta (gunaa):

        sattva (selkeys, totuus)
        rajas (levottomuus, halu)
        tamas (tietämättömyys, harha)

        Ihminen voi helposti luulla toimivansa hyvän puolesta, vaikka onkin rajaksen tai tamaksen vaikutuksen alainen. Siksi pelkkä oma järkeily ei aina riitä.


      • Anonyymi00163
        Anonyymi00162 kirjoitti:

        Ajatus “henkien arvostelukyvystä” muistuttaa sitä, mitä filosofiassamme kutsutaan erottelukyvyksi (viveka) ja erityisesti kyvyksi erottaa, mikä vie kohti Jumalaa ja mikä pois Hänestä.

        Bhagavad-gita opettaa, että ihmistä ohjaavat kolme luonnon ominaisuutta (gunaa):

        sattva (selkeys, totuus)
        rajas (levottomuus, halu)
        tamas (tietämättömyys, harha)

        Ihminen voi helposti luulla toimivansa hyvän puolesta, vaikka onkin rajaksen tai tamaksen vaikutuksen alainen. Siksi pelkkä oma järkeily ei aina riitä.

        Ajatus “henkien arvostelukyvystä” muistuttaa sitä, mitä filosofiassamme kutsutaan erottelukyvyksi (viveka) ja erityisesti kyvyksi erottaa, mikä vie kohti Jumalaa ja mikä pois Hänestä.

        Todellinen suoja eksytystä vastaan tulee kolmesta lähteestä:

        śāstra
        guru (AITO opettaja)
        sādhu (pyhien ihmisten seura)

        Pelkkä “kaiken punnitseminen omin voimin” voi johtaa myös itsepetokseen, koska mieli (manas) voi harhauttaa. Siksi tarvitaan ohjausta.
        “ajatus on ennen tekoa” on myös tuttu: mieli nähdään toiminnan juurena. Siksi bhakti-harjoituksessa pyritään puhdistamaan tietoisuutta, esimerkiksi Jumalan nimien lausumisen kautta.


      • Anonyymi00164
        Anonyymi00163 kirjoitti:

        Ajatus “henkien arvostelukyvystä” muistuttaa sitä, mitä filosofiassamme kutsutaan erottelukyvyksi (viveka) ja erityisesti kyvyksi erottaa, mikä vie kohti Jumalaa ja mikä pois Hänestä.

        Todellinen suoja eksytystä vastaan tulee kolmesta lähteestä:

        śāstra
        guru (AITO opettaja)
        sādhu (pyhien ihmisten seura)

        Pelkkä “kaiken punnitseminen omin voimin” voi johtaa myös itsepetokseen, koska mieli (manas) voi harhauttaa. Siksi tarvitaan ohjausta.
        “ajatus on ennen tekoa” on myös tuttu: mieli nähdään toiminnan juurena. Siksi bhakti-harjoituksessa pyritään puhdistamaan tietoisuutta, esimerkiksi Jumalan nimien lausumisen kautta.

        Pelkkä “kaiken punnitseminen omin voimin” voi johtaa myös itsepetokseen, koska mieli (manas) voi harhauttaa. Siksi tarvitaan ohjausta.


      • Anonyymi00165
        Anonyymi00164 kirjoitti:

        Pelkkä “kaiken punnitseminen omin voimin” voi johtaa myös itsepetokseen, koska mieli (manas) voi harhauttaa. Siksi tarvitaan ohjausta.

        Ajatus “henkien arvostelukyvystä” muistuttaa sitä, mitä filosofiassamme kutsutaan erottelukyvyksi (viveka) ja erityisesti kyvyksi erottaa, mikä vie kohti Jumalaa ja mikä pois Hänestä.

        Todellinen suoja eksytystä vastaan tulee kolmesta lähteestä.

        Politiikkaan ja yhteiskuntaan liittyen olisin kuitenkin varovainen:
        ihmiset ovat epätäydellisiä, koska he ovat materian vaikutuksen alaisia. Siksi täydellistä johtajaa ei odoteta tästä maailmasta.


        Todellinen arvostelukyky on myös sydämen puhtautta. Kun tietoisuus puhdistuu, myös kyky nähdä oikein kasvaa luonnollisesti.


      • Anonyymi00166
        Anonyymi00165 kirjoitti:

        Ajatus “henkien arvostelukyvystä” muistuttaa sitä, mitä filosofiassamme kutsutaan erottelukyvyksi (viveka) ja erityisesti kyvyksi erottaa, mikä vie kohti Jumalaa ja mikä pois Hänestä.

        Todellinen suoja eksytystä vastaan tulee kolmesta lähteestä.

        Politiikkaan ja yhteiskuntaan liittyen olisin kuitenkin varovainen:
        ihmiset ovat epätäydellisiä, koska he ovat materian vaikutuksen alaisia. Siksi täydellistä johtajaa ei odoteta tästä maailmasta.


        Todellinen arvostelukyky on myös sydämen puhtautta. Kun tietoisuus puhdistuu, myös kyky nähdä oikein kasvaa luonnollisesti.

        Ajatus “henkien arvostelukyvystä” muistuttaa sitä, mitä filosofiassamme kutsutaan erottelukyvyksi (viveka) ja erityisesti kyvyksi erottaa, mikä vie kohti Jumalaa ja mikä pois Hänestä.


        Politiikkaan ja yhteiskuntaan liittyen olisin kuitenkin varovainen:
        ihmiset ovat epätäydellisiä, koska he ovat materian vaikutuksen alaisia. Siksi täydellistä johtajaa ei odoteta tästä maailmasta.


      • Anonyymi00167
        Anonyymi00166 kirjoitti:

        Ajatus “henkien arvostelukyvystä” muistuttaa sitä, mitä filosofiassamme kutsutaan erottelukyvyksi (viveka) ja erityisesti kyvyksi erottaa, mikä vie kohti Jumalaa ja mikä pois Hänestä.


        Politiikkaan ja yhteiskuntaan liittyen olisin kuitenkin varovainen:
        ihmiset ovat epätäydellisiä, koska he ovat materian vaikutuksen alaisia. Siksi täydellistä johtajaa ei odoteta tästä maailmasta.

        ihmiset ovat epätäydellisiä, koska he ovat materian vaikutuksen alaisia. Siksi täydellistä johtajaa ei odoteta tästä maailmasta. - SIIS KALI YUGAN AIKANA.


      • Anonyymi00168
        Anonyymi00167 kirjoitti:

        ihmiset ovat epätäydellisiä, koska he ovat materian vaikutuksen alaisia. Siksi täydellistä johtajaa ei odoteta tästä maailmasta. - SIIS KALI YUGAN AIKANA.

        Todellinen arvostelukyky on myös sydämen puhtautta. Kun tietoisuus puhdistuu, myös kyky nähdä oikein kasvaa luonnollisesti.


      • Anonyymi00169
        Anonyymi00168 kirjoitti:

        Todellinen arvostelukyky on myös sydämen puhtautta. Kun tietoisuus puhdistuu, myös kyky nähdä oikein kasvaa luonnollisesti.

        Ajatus “henkien arvostelukyvystä” muistuttaa sitä, mitä filosofiassamme kutsutaan erottelukyvyksi (viveka) ja erityisesti kyvyksi erottaa, mikä vie kohti Jumalaa ja mikä pois Hänestä.



        Filosofiassamme viveka, eli erottelukyky, tarkoittaa ennen kaikkea kykyä erottaa todellinen väliaikaisesta. Se ei rajoitu pelkästään hyvän ja pahan erottamiseen, vaan menee syvemmälle. Tämä tekee vivekasta enemmän henkisen suunnan tunnistamista kuin pelkkää moraalista arviointia.

        Tässä suhteessa pelkkä asioiden punnitseminen oman ajattelun varassa on hyvä lähtökohta, mutta filsosofiamme mukaan se ei vielä riitä. Ihmisen mieli voi nimittäin johtaa harhaan monin tavoin. Se voi perustella lähes mitä tahansa, ja se mikä tuntuu hyvältä tai oikealta, ei välttämättä sitä todellisuudessa ole. Bhagavad-gita kuvaa tätä hyvin: ihminen voi olla täysin vakuuttunut omasta oikeassaolostaan ja silti toimia tietämättömyyden vaikutuksen alaisena. Siksi pelkkä analyysi tai rationaalinen punnitseminen ei vielä ole todellista vivekaa.


      • Anonyymi00170
        Anonyymi00169 kirjoitti:

        Ajatus “henkien arvostelukyvystä” muistuttaa sitä, mitä filosofiassamme kutsutaan erottelukyvyksi (viveka) ja erityisesti kyvyksi erottaa, mikä vie kohti Jumalaa ja mikä pois Hänestä.



        Filosofiassamme viveka, eli erottelukyky, tarkoittaa ennen kaikkea kykyä erottaa todellinen väliaikaisesta. Se ei rajoitu pelkästään hyvän ja pahan erottamiseen, vaan menee syvemmälle. Tämä tekee vivekasta enemmän henkisen suunnan tunnistamista kuin pelkkää moraalista arviointia.

        Tässä suhteessa pelkkä asioiden punnitseminen oman ajattelun varassa on hyvä lähtökohta, mutta filsosofiamme mukaan se ei vielä riitä. Ihmisen mieli voi nimittäin johtaa harhaan monin tavoin. Se voi perustella lähes mitä tahansa, ja se mikä tuntuu hyvältä tai oikealta, ei välttämättä sitä todellisuudessa ole. Bhagavad-gita kuvaa tätä hyvin: ihminen voi olla täysin vakuuttunut omasta oikeassaolostaan ja silti toimia tietämättömyyden vaikutuksen alaisena. Siksi pelkkä analyysi tai rationaalinen punnitseminen ei vielä ole todellista vivekaa.

        Ajatus “henkien arvostelukyvystä” muistuttaa sitä, mitä filosofiassamme kutsutaan erottelukyvyksi (viveka) ja erityisesti kyvyksi erottaa, mikä vie kohti Jumalaa ja mikä pois Hänestä.



        Filosofiassamme viveka, eli erottelukyky, tarkoittaa ennen kaikkea kykyä erottaa todellinen väliaikaisesta. Se ei rajoitu pelkästään hyvän ja pahan erottamiseen, vaan menee syvemmälle. Tämä tekee vivekasta enemmän henkisen suunnan tunnistamista kuin pelkkää moraalista arviointia.


      • Anonyymi00171
        Anonyymi00170 kirjoitti:

        Ajatus “henkien arvostelukyvystä” muistuttaa sitä, mitä filosofiassamme kutsutaan erottelukyvyksi (viveka) ja erityisesti kyvyksi erottaa, mikä vie kohti Jumalaa ja mikä pois Hänestä.



        Filosofiassamme viveka, eli erottelukyky, tarkoittaa ennen kaikkea kykyä erottaa todellinen väliaikaisesta. Se ei rajoitu pelkästään hyvän ja pahan erottamiseen, vaan menee syvemmälle. Tämä tekee vivekasta enemmän henkisen suunnan tunnistamista kuin pelkkää moraalista arviointia.

        Ajatus “henkien arvostelukyvystä” muistuttaa sitä, mitä filosofiassamme kutsutaan erottelukyvyksi (viveka) ja erityisesti kyvyksi erottaa, mikä vie kohti Jumalaa ja mikä pois Hänestä.


        Meidän filosofiassamme viveka ymmärretään enemmän puhdistuneena näkemisenä kuin pelkkänä älyllisenä taitona. Se kehittyy henkisessä elämässä kolmen keskeisen lähteen kautta: pyhien kirjoitusten (śāstra), henkisen seuran (sādhu) ja opettajan (guru) avulla. Näiden lisäksi ratkaisevaa on sydämen ja tietoisuuden puhdistuminen bhaktin kautta. Kun tietoisuus puhdistuu, ihminen alkaa vähitellen nähdä luonnostaan, mikä on aitoa ja mikä harhaa, ilman jatkuvaa epävarmaa analysointia.

        Ajatus itsepetoksen vaarasta. Siihen vastaus ei kuitenkaan ole se, että yrittäisi punnita kaiken mahdollisimman tarkasti omin voimin, vaan pikemminkin se, ettei luota sokeasti omaan mieleensä, vaan ankkuroi ymmärryksensä korkeampaan henkiseen tietoon ja ohjaukseen.


      • Anonyymi00172
        Anonyymi00171 kirjoitti:

        Ajatus “henkien arvostelukyvystä” muistuttaa sitä, mitä filosofiassamme kutsutaan erottelukyvyksi (viveka) ja erityisesti kyvyksi erottaa, mikä vie kohti Jumalaa ja mikä pois Hänestä.


        Meidän filosofiassamme viveka ymmärretään enemmän puhdistuneena näkemisenä kuin pelkkänä älyllisenä taitona. Se kehittyy henkisessä elämässä kolmen keskeisen lähteen kautta: pyhien kirjoitusten (śāstra), henkisen seuran (sādhu) ja opettajan (guru) avulla. Näiden lisäksi ratkaisevaa on sydämen ja tietoisuuden puhdistuminen bhaktin kautta. Kun tietoisuus puhdistuu, ihminen alkaa vähitellen nähdä luonnostaan, mikä on aitoa ja mikä harhaa, ilman jatkuvaa epävarmaa analysointia.

        Ajatus itsepetoksen vaarasta. Siihen vastaus ei kuitenkaan ole se, että yrittäisi punnita kaiken mahdollisimman tarkasti omin voimin, vaan pikemminkin se, ettei luota sokeasti omaan mieleensä, vaan ankkuroi ymmärryksensä korkeampaan henkiseen tietoon ja ohjaukseen.

        Ajatus itsepetoksen vaarasta. Siihen vastaus ei kuitenkaan ole se, että yrittäisi punnita kaiken mahdollisimman tarkasti omin voimin, vaan pikemminkin se, ettei luota sokeasti omaan mieleensä, vaan ankkuroi ymmärryksensä korkeampaan henkiseen tietoon ja ohjaukseen.


      • Anonyymi00173
        Anonyymi00172 kirjoitti:

        Ajatus itsepetoksen vaarasta. Siihen vastaus ei kuitenkaan ole se, että yrittäisi punnita kaiken mahdollisimman tarkasti omin voimin, vaan pikemminkin se, ettei luota sokeasti omaan mieleensä, vaan ankkuroi ymmärryksensä korkeampaan henkiseen tietoon ja ohjaukseen.

        Ajatus “henkien arvostelukyvystä” muistuttaa sitä, mitä filosofiassamme kutsutaan erottelukyvyksi (viveka) ja erityisesti kyvyksi erottaa, mikä vie kohti Jumalaa ja mikä pois Hänestä.


        Eli ihminen voi luulla tekevänsä hyvää mutta toimia harhassa, ja että paha voi näyttäytyä miellyttävänä. On myös totta, että ajatusten tarkkailu ennen tekoja on tärkeää. Meidän näkökulmamme kuitenkin lisää tähän sen, että todellinen erottelukyky ei synny pelkästään ajatuksia tarkkailemalla, vaan puhdistamalla se tietoisuus, josta ajatukset ylipäätään nousevat.

        Meidän filosofiassamme pelkkä asioiden punnitseminen ei vielä riitä, koska mieli voi johtaa harhaan. Todellinen viveka syntyy, kun tietoisuus puhdistuu.


    • Anonyymi00174

      Kuningas ei kuunnellut oikeaa profettaa ja siksi hän profetoi sille aina pahaa ja siksi Jumala teki niin kuin teki, koska halusi tuomita tuon jumalattoman kuninkaan, joika ei uskonut ja totellut.
      1 Kuningastenten kirja. 22:3 Ja Israelin kuningas sanoi palvelijoillensa: "Tiedättehän, että Gileadin Raamot on meidän. Ja kuitenkin me olemme toimettomat emmekä ota sitä pois Aramin kuninkaan käsistä."
      22:4 Ja hän sanoi Joosafatille: "Lähdetkö sinä minun kanssani sotaan Gileadin Raamotiin?" Joosafat vastasi Israelin kuninkaalle: "Minä niinkuin sinä, minun kansani niinkuin sinun kansasi, minun hevoseni niinkuin sinun hevosesi!"
      22:5 Mutta Joosafat sanoi Israelin kuninkaalle: "Kysy kuitenkin ensin, mitä Herra sanoo".
      22:6 Niin Israelin kuningas kokosi profeetat, noin neljäsataa miestä, ja sanoi heille: "Onko minun lähdettävä sotaan Gileadin Raamotia vastaan vai oltava lähtemättä?" He vastasivat: "Lähde; Herra antaa sen kuninkaan käsiin". >> Jakeen lisätiedot
      22:7 Mutta Joosafat sanoi: "Eikö täällä ole enää ketään muuta Herran profeettaa, jolta voisimme kysyä?"
      22:8 Israelin kuningas vastasi Joosafatille: "On täällä vielä mies, jolta voisimme kysyä Herran mieltä, mutta minä vihaan häntä, sillä hän ei koskaan ennusta minulle hyvää, vaan aina pahaa; se on Miika, Jimlan poika". Joosafat sanoi: "Älköön kuningas niin puhuko".

    • Anonyymi00175

      Koko satu jumalasta on täysin naurettava ja täyttä huuhaata. Sama koskee kaikkia uskontoja. En ole ikinä ymmärtänyt miten joku aikuinen voi uskoa tollaseen ilmiselvään ihmisen mielikuvituksen synnyttämään hölynpölyyn. En myöskään ymmärrä miten täysjärkinen aikuinen ihminen muka voisi ihan tosissaan väittää uskovansa esimrkiksi joulun tarinaan. Eli joku Maria noin vaan pamahtaa omia aikojaan paksuksi ja sitten Jooseppi on niin idiootti, että uskoo kun Maria selittää, että "Joo, se oli jumala". Kaikki aikuiset varmaan tietää miten niitä vauvoja syntyy, eli oliko se "jumala" sitten itseasiassa naapurin ukko ja Jooseppi idioottina uskoi Marian sepittämää pettämisen selittävää satua. Heh heh.

      • Anonyymi00176

        Jokainen voi uskoa tai olla uskomatta, tärkeintä on, ettei uskoa pakoteta väkisin, kuten kristityt tekevät.


      • Anonyymi00178

        😂😂😂


    • Anonyymi00177

      Nyt on hindillä yksi mahdollisuus.

    • Intiassa talous lähti kasvuun kun ihmiset ymmärsivät ottaa vastuun omasta elämästään.

      😀😀😀😀😀

      • Anonyymi00179

        Ihmisillä on erilainen valmius ymmärtää henkisiä totuuksia.

        Tämä liittyy jīvan ehdollistuneeseen tietoisuuteen (citta), jota peittävät eri asteiset guṇat (sattva, rajas, tamas). Tästä seuraa, että kaikki eivät kykene vastaanottamaan samaa opetusta samalla tasolla.


      • Anonyymi00180
        Anonyymi00179 kirjoitti:

        Ihmisillä on erilainen valmius ymmärtää henkisiä totuuksia.

        Tämä liittyy jīvan ehdollistuneeseen tietoisuuteen (citta), jota peittävät eri asteiset guṇat (sattva, rajas, tamas). Tästä seuraa, että kaikki eivät kykene vastaanottamaan samaa opetusta samalla tasolla.

        Ajatus siitä, että jumalallinen järjestys tarjoaa erilaisia filosofioita eri tasoisille etsijöille, voidaan liittää käsitteeseen adhikāra (kelpoisuus), siis hyväksytään, että śāstra ja opetukset näyttäytyvät eri tavoin eri adhikāran omaaville yksilöille.


      • Anonyymi00181
        Anonyymi00180 kirjoitti:

        Ajatus siitä, että jumalallinen järjestys tarjoaa erilaisia filosofioita eri tasoisille etsijöille, voidaan liittää käsitteeseen adhikāra (kelpoisuus), siis hyväksytään, että śāstra ja opetukset näyttäytyvät eri tavoin eri adhikāran omaaville yksilöille.

        Kyse ei ole siitä, että joku traditio tietoisesti opettaisi “väärin”, vaan siitä, että eri traditiot määrittelevät Absoluutin eri tavoin:.


      • Anonyymi00182
        Anonyymi00181 kirjoitti:

        Kyse ei ole siitä, että joku traditio tietoisesti opettaisi “väärin”, vaan siitä, että eri traditiot määrittelevät Absoluutin eri tavoin:.

        Ajatus siitä, että jumalallinen järjestys tarjoaa erilaisia filosofioita eri tasoisille etsijöille, voidaan liittää käsitteeseen adhikāra (kelpoisuus), siis hyväksytään, että śāstra ja opetukset näyttäytyvät eri tavoin eri adhikāran omaaville yksilöille.

        Adhikāra ei tarkoita pelkästään “kelpoisuutta” ulkoisessa mielessä, vaan se viittaa jīvan sisäiseen henkiseen valmiuteen – sen tietoisuuden puhtauteen, suuntautumiseen ja kykyyn vastaanottaa tietynlaista totuutta. Tämä tarkoittaa, että sama śāstra ei ole kaikille sama kokemus: se avautuu eri syvyydellä riippuen lukijan tietoisuuden tasosta.


      • Anonyymi00183
        Anonyymi00182 kirjoitti:

        Ajatus siitä, että jumalallinen järjestys tarjoaa erilaisia filosofioita eri tasoisille etsijöille, voidaan liittää käsitteeseen adhikāra (kelpoisuus), siis hyväksytään, että śāstra ja opetukset näyttäytyvät eri tavoin eri adhikāran omaaville yksilöille.

        Adhikāra ei tarkoita pelkästään “kelpoisuutta” ulkoisessa mielessä, vaan se viittaa jīvan sisäiseen henkiseen valmiuteen – sen tietoisuuden puhtauteen, suuntautumiseen ja kykyyn vastaanottaa tietynlaista totuutta. Tämä tarkoittaa, että sama śāstra ei ole kaikille sama kokemus: se avautuu eri syvyydellä riippuen lukijan tietoisuuden tasosta.

        Tämä liittyy läheisesti käsitykseen siitä, että totuus (tattva) on yksi, mutta sen ymmärtäminen tapahtuu asteittain. Śrīmad-Bhāgavatam (1.2.11) ilmaisee tämän kuuluisassa säkeessä: vadanti tat tattva-vidas tattvaṁ yaj jñānam advayam — Absoluuttinen totuus on ei-duaalinen, mutta se ymmärretään kolmena aspektina: Brahman, Paramātmā ja Bhagavān. Tämä ei tarkoita kolmea eri totuutta, vaan kolmea erilaista näkökulmaa samaan todellisuuteen, jotka vastaavat eri adhikāran tasoja.


      • Anonyymi00184
        Anonyymi00183 kirjoitti:

        Tämä liittyy läheisesti käsitykseen siitä, että totuus (tattva) on yksi, mutta sen ymmärtäminen tapahtuu asteittain. Śrīmad-Bhāgavatam (1.2.11) ilmaisee tämän kuuluisassa säkeessä: vadanti tat tattva-vidas tattvaṁ yaj jñānam advayam — Absoluuttinen totuus on ei-duaalinen, mutta se ymmärretään kolmena aspektina: Brahman, Paramātmā ja Bhagavān. Tämä ei tarkoita kolmea eri totuutta, vaan kolmea erilaista näkökulmaa samaan todellisuuteen, jotka vastaavat eri adhikāran tasoja.

        Alhaisemmalla adhikāran tasolla oleva etsijä, joka on vielä vahvasti kiinnittynyt kehoon ja aineelliseen maailmaan, ei kykene helposti ymmärtämään persoonallista Jumalaa. Hänelle ajatus muodottomasta, kaikkialle ulottuvasta Brahmanista voi olla helpommin lähestyttävä, koska se ei vaadi vielä henkilökohtaista suhdettajne. Tässä mielessä impersonalistinen filosofia ei ole satunnainen harhapolku, vaan se voi toimia puhdistavana vaiheena: se murtaa karkean materialismin ja siirtää tietoisuuden kohti ei-aineellista todellisuutta.


      • Anonyymi00185
        Anonyymi00184 kirjoitti:

        Alhaisemmalla adhikāran tasolla oleva etsijä, joka on vielä vahvasti kiinnittynyt kehoon ja aineelliseen maailmaan, ei kykene helposti ymmärtämään persoonallista Jumalaa. Hänelle ajatus muodottomasta, kaikkialle ulottuvasta Brahmanista voi olla helpommin lähestyttävä, koska se ei vaadi vielä henkilökohtaista suhdettajne. Tässä mielessä impersonalistinen filosofia ei ole satunnainen harhapolku, vaan se voi toimia puhdistavana vaiheena: se murtaa karkean materialismin ja siirtää tietoisuuden kohti ei-aineellista todellisuutta.

        Kuitenkin tämä on vasta negatiivinen tai epätäydellinen oivallus. Brahman-realisaatio poistaa väärän samaistumisen kehoon, mutta ei vielä paljasta jīvan positiivista identiteettiä. Tässä kohden korkeampi adhikāra alkaa ilmetä: etsijä ei ainoastaan irrottaudu aineellisesta, vaan alkaa kokea vetovoimaa persoonallista Jumalaa kohtaan. Tämä vetovoima (ruci, āsakti) ei synny pelkästä älyllisestä analyysistä, vaan Jumalan armon ja bhakti-praktiikan kautta.


      • Anonyymi00186
        Anonyymi00185 kirjoitti:

        Kuitenkin tämä on vasta negatiivinen tai epätäydellinen oivallus. Brahman-realisaatio poistaa väärän samaistumisen kehoon, mutta ei vielä paljasta jīvan positiivista identiteettiä. Tässä kohden korkeampi adhikāra alkaa ilmetä: etsijä ei ainoastaan irrottaudu aineellisesta, vaan alkaa kokea vetovoimaa persoonallista Jumalaa kohtaan. Tämä vetovoima (ruci, āsakti) ei synny pelkästä älyllisestä analyysistä, vaan Jumalan armon ja bhakti-praktiikan kautta.

        Adhikāra vaikuttaa myös siihen, miten ihminen tulkitsee śāstraa. Sama teksti voi näyttäytyä yhdelle metaforisena, toiselle filosofisena ja kolmannelle henkilökohtaisena ilmoituksena. Näin ollen śāstra ei muutu, mutta lukijan sisäinen kapasiteetti määrittää, mitä siitä todella nähdään.


      • Anonyymi00187
        Anonyymi00186 kirjoitti:

        Adhikāra vaikuttaa myös siihen, miten ihminen tulkitsee śāstraa. Sama teksti voi näyttäytyä yhdelle metaforisena, toiselle filosofisena ja kolmannelle henkilökohtaisena ilmoituksena. Näin ollen śāstra ei muutu, mutta lukijan sisäinen kapasiteetti määrittää, mitä siitä todella nähdään.

        Tämä näkökulma myös selittää, miksi eri filosofiset koulukunnat voivat syntyä ja säilyä. Ne eivät ole pelkästään inhimillisiä erehdyksiä, vaan ne heijastavat eritasoista lähestymistä samaan Absoluuttiseen totuuteen.


      • Anonyymi00188
        Anonyymi00187 kirjoitti:

        Tämä näkökulma myös selittää, miksi eri filosofiset koulukunnat voivat syntyä ja säilyä. Ne eivät ole pelkästään inhimillisiä erehdyksiä, vaan ne heijastavat eritasoista lähestymistä samaan Absoluuttiseen totuuteen.

        Lisäksi adhikāran käsite siirtää painopisteen pois pelkästä väittelystä “oikeasta” ja “väärästä” kohti ymmärrystä kehityksestä. Kysymys ei ole vain siitä, mikä oppi on tosi, vaan siitä, missä vaiheessa jīva on matkallaan kohti täydellistä oivallusta. Tässä mielessä erilaiset filosofiat voivat toimia askelmina – ei siksi, että ne olisivat yhtä lopullisia, vaan siksi, että ne voivat johdattaa jīvaa eteenpäin, kunnes se saavuttaa täyden ymmärryksen.


      • Anonyymi00189
        Anonyymi00183 kirjoitti:

        Tämä liittyy läheisesti käsitykseen siitä, että totuus (tattva) on yksi, mutta sen ymmärtäminen tapahtuu asteittain. Śrīmad-Bhāgavatam (1.2.11) ilmaisee tämän kuuluisassa säkeessä: vadanti tat tattva-vidas tattvaṁ yaj jñānam advayam — Absoluuttinen totuus on ei-duaalinen, mutta se ymmärretään kolmena aspektina: Brahman, Paramātmā ja Bhagavān. Tämä ei tarkoita kolmea eri totuutta, vaan kolmea erilaista näkökulmaa samaan todellisuuteen, jotka vastaavat eri adhikāran tasoja.

        Ei ole aivan sanatarkasti niin, mutta ajatus on oikein.

        Śrīmad-Bhāgavatam 1.2.11 kuuluu kokonaisuudessaan (IAST-translitteraatiolla):

        vadanti tat tattva-vidas tattvaṁ yaj jñānam advayam
        brahmeti paramātmeti bhagavān iti śabdyate

        Sanatarkka merkitys olisi lähempänä tätä:

        “Tattvan tuntijat (tattva-vidaḥ) kuvaavat sitä ei-duaalista tietoisuutta (jñānam advayam) nimillä Brahman, Paramātmā ja Bhagavān.”

        Eli säe ei varsinaisesti sano, että “Absoluuttinen totuus jakautuu kolmeen osaan”, vaan että sama yksi ei-duaalinen todellisuus nimetään tai ymmärretään kolmella tavalla.


      • Anonyymi00190
        Anonyymi00189 kirjoitti:

        Ei ole aivan sanatarkasti niin, mutta ajatus on oikein.

        Śrīmad-Bhāgavatam 1.2.11 kuuluu kokonaisuudessaan (IAST-translitteraatiolla):

        vadanti tat tattva-vidas tattvaṁ yaj jñānam advayam
        brahmeti paramātmeti bhagavān iti śabdyate

        Sanatarkka merkitys olisi lähempänä tätä:

        “Tattvan tuntijat (tattva-vidaḥ) kuvaavat sitä ei-duaalista tietoisuutta (jñānam advayam) nimillä Brahman, Paramātmā ja Bhagavān.”

        Eli säe ei varsinaisesti sano, että “Absoluuttinen totuus jakautuu kolmeen osaan”, vaan että sama yksi ei-duaalinen todellisuus nimetään tai ymmärretään kolmella tavalla.

        Gaudiya-tulkinnassa nämä eivät ole kolme eri todellisuutta, vaan kolme realisaation tasoa saman advaya-jñānan (ei-duaalisen totuuden) sisällä.


      • Anonyymi00191
        Anonyymi00190 kirjoitti:

        Gaudiya-tulkinnassa nämä eivät ole kolme eri todellisuutta, vaan kolme realisaation tasoa saman advaya-jñānan (ei-duaalisen totuuden) sisällä.

        Absoluuttinen totuus on ei-duaalinen, mutta se ymmärretään kolmena aspektina”- on sisällöllisesti oikea selitys, mutta ei suora käännös säkeestä. Säe itse ilmaisee asian varovaisemmin: se korostaa nimeämistä (śabdyate) ja oivalluksen näkökulmaa, ei ontologista jakautumista.

        Juuri tästä syvällinen tulkinta lähtee: ero ei ole itse totuudessa, vaan siinä, miten jīva sen kokee ja ymmärtää adhikāransa mukaisesti.


      • Anonyymi00192
        Anonyymi00191 kirjoitti:

        Absoluuttinen totuus on ei-duaalinen, mutta se ymmärretään kolmena aspektina”- on sisällöllisesti oikea selitys, mutta ei suora käännös säkeestä. Säe itse ilmaisee asian varovaisemmin: se korostaa nimeämistä (śabdyate) ja oivalluksen näkökulmaa, ei ontologista jakautumista.

        Juuri tästä syvällinen tulkinta lähtee: ero ei ole itse totuudessa, vaan siinä, miten jīva sen kokee ja ymmärtää adhikāransa mukaisesti.

        Tässä ei puhuta pelkästä subjektiivisesta mielipiteestä, vaan tietoisuuden rakenteesta ja sen suhteesta todellisuuteen.


      • Anonyymi00193
        Anonyymi00192 kirjoitti:

        Tässä ei puhuta pelkästä subjektiivisesta mielipiteestä, vaan tietoisuuden rakenteesta ja sen suhteesta todellisuuteen.

        Tattva – Absoluuttinen totuus – on advaya-jñāna, ei-duaalinen tietoisuus. Se ei jakaudu osiin, eikä siinä ole sisäistä ristiriitaa. Kuitenkin jīva, joka on kooltaan äärellinen (aṇu-caitanya), lähestyy tätä ääretöntä todellisuutta aina rajallisen tietoisuuden kautta. Tästä syntyy näennäinen moninaisuus: ei siksi, että totuus olisi moninainen, vaan siksi, että havaitsija on rajallinen.

        Adhikāra määrittää juuri tämän rajallisuuden laadun. Se ei tarkoita pelkästään älyllistä kapasiteettia, vaan koko tietoisuuden tilaa: kuinka paljon jīva on vapautunut samaistumisesta kehoon, kuinka puhdas sen motivaatio on, ja ennen kaikkea, onko siinä herännyt suhde Jumalaan. Näin ollen havainto ei ole neutraali prosessi, vaan eksistentiaalinen tila.


      • Anonyymi00194
        Anonyymi00193 kirjoitti:

        Tattva – Absoluuttinen totuus – on advaya-jñāna, ei-duaalinen tietoisuus. Se ei jakaudu osiin, eikä siinä ole sisäistä ristiriitaa. Kuitenkin jīva, joka on kooltaan äärellinen (aṇu-caitanya), lähestyy tätä ääretöntä todellisuutta aina rajallisen tietoisuuden kautta. Tästä syntyy näennäinen moninaisuus: ei siksi, että totuus olisi moninainen, vaan siksi, että havaitsija on rajallinen.

        Adhikāra määrittää juuri tämän rajallisuuden laadun. Se ei tarkoita pelkästään älyllistä kapasiteettia, vaan koko tietoisuuden tilaa: kuinka paljon jīva on vapautunut samaistumisesta kehoon, kuinka puhdas sen motivaatio on, ja ennen kaikkea, onko siinä herännyt suhde Jumalaan. Näin ollen havainto ei ole neutraali prosessi, vaan eksistentiaalinen tila.

        Kun jīva on vahvasti sidoksissa aineelliseen kokemukseen, sen kyky havaita todellisuuden henkinen ulottuvuus on rajoittunut. Tällöin korkein oivallus voi näyttäytyä muodottomana, eriytymättömänä olemassaolona – brahmanina. Tämä ei ole väärä havainto, vaan epätäydellinen: jīva kokee todellisuuden sen aspektin, joka on lähimpänä sen omaa käsityskykyä, eli yleisen olemassaolon ja tietoisuuden.


      • Anonyymi00195
        Anonyymi00194 kirjoitti:

        Kun jīva on vahvasti sidoksissa aineelliseen kokemukseen, sen kyky havaita todellisuuden henkinen ulottuvuus on rajoittunut. Tällöin korkein oivallus voi näyttäytyä muodottomana, eriytymättömänä olemassaolona – brahmanina. Tämä ei ole väärä havainto, vaan epätäydellinen: jīva kokee todellisuuden sen aspektin, joka on lähimpänä sen omaa käsityskykyä, eli yleisen olemassaolon ja tietoisuuden.

        Kun tietoisuus puhdistuu, havainto tarkentuu. Sama todellisuus alkaa näyttäytyä järjestäytyneenä, tietoisen ohjauksen läpäisemänä – paramātman aspektina. Tässä vaiheessa jīva ei enää koe itseään vain osana olemassaoloa, vaan alkaa havaita suhteen: on ohjaaja ja ohjattava, todistaja ja kokija.

        Mutta vasta korkeimmassa adhikārassa tapahtuu ratkaiseva käänne. Todellisuus ei enää näyttäydy ensisijaisesti olemassaolona tai tietoisuutena, vaan persoonallisena suhteena. Bhagavān ei ole vain yksi aspekti muiden joukossa, vaan se näkökulma, jossa kaikki muut sisältyvät ja saavat merkityksensä. Brahman ymmärretään tällöin Bhagavānin säteilynä (brahma-jyoti), ja paramātmā Hänen osittaisena ilmentymänään.

        Tämä tarkoittaa, että ero brahman-, paramātmā- ja bhagavān-realisaatioiden välillä ei ole pelkästään “näkökulmaero”, vaan suhde-ero. Mitä täydellisempi suhde, sitä täydellisempi todellisuuden ilmeneminen, todellisuus ei avaudu täysin pelkän tiedon (jñāna) kautta, vaan rakkaudellisen yhteyden (bhakti) kautta. Ilman bhaktia havainto jää väistämättä etäiseksi ja epätäydelliseksi.


      • Anonyymi00196
        Anonyymi00195 kirjoitti:

        Kun tietoisuus puhdistuu, havainto tarkentuu. Sama todellisuus alkaa näyttäytyä järjestäytyneenä, tietoisen ohjauksen läpäisemänä – paramātman aspektina. Tässä vaiheessa jīva ei enää koe itseään vain osana olemassaoloa, vaan alkaa havaita suhteen: on ohjaaja ja ohjattava, todistaja ja kokija.

        Mutta vasta korkeimmassa adhikārassa tapahtuu ratkaiseva käänne. Todellisuus ei enää näyttäydy ensisijaisesti olemassaolona tai tietoisuutena, vaan persoonallisena suhteena. Bhagavān ei ole vain yksi aspekti muiden joukossa, vaan se näkökulma, jossa kaikki muut sisältyvät ja saavat merkityksensä. Brahman ymmärretään tällöin Bhagavānin säteilynä (brahma-jyoti), ja paramātmā Hänen osittaisena ilmentymänään.

        Tämä tarkoittaa, että ero brahman-, paramātmā- ja bhagavān-realisaatioiden välillä ei ole pelkästään “näkökulmaero”, vaan suhde-ero. Mitä täydellisempi suhde, sitä täydellisempi todellisuuden ilmeneminen, todellisuus ei avaudu täysin pelkän tiedon (jñāna) kautta, vaan rakkaudellisen yhteyden (bhakti) kautta. Ilman bhaktia havainto jää väistämättä etäiseksi ja epätäydelliseksi.

        Adhikāra ei siis ole pelkkä pedagoginen työkalu, vaan ontologinen avain: se määrittää, missä määrin todellisuus voi paljastua jīvalle. Siksi korkein tieto ei ole pelkkää ymmärtämistä, vaan tulemista – tietoisuuden transformaatio, jossa jīva ei ainoastaan näe totuutta, vaan astuu siihen suhteeseen, jossa totuus paljastaa itsensä täydellisesti.

        Tässä mielessä voidaan sanoa, että Absoluuttinen totuus on aina täydellinen, mutta jīvan kokemus siitä on asteittain syvenevä. Ja tämä syveneminen ei tapahdu bhaktin kautta, jossa tietoisuus muuttuu ja todellisuus alkaa näyttäytyä yhä henkilökohtaisempana, yhä rikkaampana ja lopulta täysin vastavuoroisena suhteena.


    • Anonyymi00198

      JHWH eli raamatun jumala antoi poikansa maailmaan. Kirjoitettiin uusi testamentti ja uusi laki, joka kumoaa kaken muun. Joka ei ymmärrä rakkauden käskyä ja kieltää Jeesuksen olevan jumalan poika on saatanasta.

      • Anonyymi00199

        Ei se ole itse Saatana, vaan satanistit ovat ne, jotka levittävät ikuista helvetillistä propagandaansa – jotka palvovat Saatanaa tajuamatta sitä. Meidän puolestamme saat vapaasti olla satanisti, kunhan teet sen jossain muualla, ei täällä.


      • Anonyymi00200
        Anonyymi00199 kirjoitti:

        Ei se ole itse Saatana, vaan satanistit ovat ne, jotka levittävät ikuista helvetillistä propagandaansa – jotka palvovat Saatanaa tajuamatta sitä. Meidän puolestamme saat vapaasti olla satanisti, kunhan teet sen jossain muualla, ei täällä.

        "Joka ei ymmärrä rakkauden käskyä ja kieltää Jeesuksen olevan jumalan poika on saatanasta."

        Nimittämällä kiduttaminen pyhäksi ei ratkaise moraalisia ristiriitoja


        IKUISEN KIDUTTAMISEN YLISTÄMINEN JA PUOLUSTAMINEN nimittämällä se pyhäksi ei ratkaise moraalisia ristiriitoja, se vain peittää ne sanoilla.
        Kristinuskon perinteissä on historian saatossa esiintynyt myös manipuloivaa opetusta: pelottamalla ihmisiä helvetillä on ohjattu ja kontrolloitu yhteisöjä. Tämä korostaa sitä, että oppi ei ole vain teologinen kysymys, vaan myös moraalinen ja sosiaalinen ongelma: jos Jumala on rakkaus ja kaikkivaltias, miksi hän sallisi näin epäoikeudenmukaisen, loputtoman rangaistuksen?


      • Anonyymi00201
        Anonyymi00200 kirjoitti:

        "Joka ei ymmärrä rakkauden käskyä ja kieltää Jeesuksen olevan jumalan poika on saatanasta."

        Nimittämällä kiduttaminen pyhäksi ei ratkaise moraalisia ristiriitoja


        IKUISEN KIDUTTAMISEN YLISTÄMINEN JA PUOLUSTAMINEN nimittämällä se pyhäksi ei ratkaise moraalisia ristiriitoja, se vain peittää ne sanoilla.
        Kristinuskon perinteissä on historian saatossa esiintynyt myös manipuloivaa opetusta: pelottamalla ihmisiä helvetillä on ohjattu ja kontrolloitu yhteisöjä. Tämä korostaa sitä, että oppi ei ole vain teologinen kysymys, vaan myös moraalinen ja sosiaalinen ongelma: jos Jumala on rakkaus ja kaikkivaltias, miksi hän sallisi näin epäoikeudenmukaisen, loputtoman rangaistuksen?

        "Joka ei ymmärrä rakkauden käskyä ja kieltää Jeesuksen olevan jumalan poika on saatanasta."

        Ei se ole itse Saatana, vaan satanistit ovat ne, jotka levittävät ikuista helvetillistä propagandaansa – jotka palvovat Saatanaa tajuamatta sitä. Meidän puolestamme saat vapaasti olla satanisti, kunhan teet sen jossain muualla, ei täällä.

        Ajatus siitä, että Jumala alistaisi ihmisvihollisensa loputtomaan tietoiseen kidutukseen, tekisi Hänestä moraalisesti pahemman kuin Hitleristä.

        Loppujen lopuksi Hitler saattoi pirullisesti kiduttaa, polttaa ja kaasuttaa kuoliaaksi miljoonia ihmisiä, mutta hän ainakin antoi heidän kuolla.

        Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.

        Mitä oikeudenmukaisuuteen tulee, niin mikä synti tai synnillinen elämäntapa voisi ansaita loputtoman tietoisen kidutuksen? Eikö ole ilmeistä, että ajassa ja avaruudessa tehdyt äärelliset synnit eivät mitenkään voi ansaita ääretöntä rangaistusta


      • Anonyymi00202
        Anonyymi00201 kirjoitti:

        "Joka ei ymmärrä rakkauden käskyä ja kieltää Jeesuksen olevan jumalan poika on saatanasta."

        Ei se ole itse Saatana, vaan satanistit ovat ne, jotka levittävät ikuista helvetillistä propagandaansa – jotka palvovat Saatanaa tajuamatta sitä. Meidän puolestamme saat vapaasti olla satanisti, kunhan teet sen jossain muualla, ei täällä.

        Ajatus siitä, että Jumala alistaisi ihmisvihollisensa loputtomaan tietoiseen kidutukseen, tekisi Hänestä moraalisesti pahemman kuin Hitleristä.

        Loppujen lopuksi Hitler saattoi pirullisesti kiduttaa, polttaa ja kaasuttaa kuoliaaksi miljoonia ihmisiä, mutta hän ainakin antoi heidän kuolla.

        Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.

        Mitä oikeudenmukaisuuteen tulee, niin mikä synti tai synnillinen elämäntapa voisi ansaita loputtoman tietoisen kidutuksen? Eikö ole ilmeistä, että ajassa ja avaruudessa tehdyt äärelliset synnit eivät mitenkään voi ansaita ääretöntä rangaistusta

        "Joka ei ymmärrä rakkauden käskyä ja kieltää Jeesuksen olevan jumalan poika on saatanasta."

        Ei se ole itse Saatana, vaan satanistit ovat ne, jotka levittävät ikuista helvetillistä propagandaansa – jotka palvovat Saatanaa tajuamatta sitä. Meidän puolestamme saat vapaasti olla satanisti, kunhan teet sen jossain muualla, ei täällä.


        Sanat eivät muuta todellisuutta. Jos sadismi nimetään pyhyydeksi, se ei lakkaa olemasta sadismia.
        Jos julmuus nimetään oikeudenmukaisuudeksi, se ei muutu oikeudenmukaisuudeksi.
        Jos joku määrittelee rakkaudeksi teon, joka koostuu päättymättömästä tietoisesta kidutuksesta, hän ei ole muuttanut teon moraalista luonnetta – hän on vain vaihtanut sanan merkitystä.


      • Anonyymi00203
        Anonyymi00202 kirjoitti:

        "Joka ei ymmärrä rakkauden käskyä ja kieltää Jeesuksen olevan jumalan poika on saatanasta."

        Ei se ole itse Saatana, vaan satanistit ovat ne, jotka levittävät ikuista helvetillistä propagandaansa – jotka palvovat Saatanaa tajuamatta sitä. Meidän puolestamme saat vapaasti olla satanisti, kunhan teet sen jossain muualla, ei täällä.


        Sanat eivät muuta todellisuutta. Jos sadismi nimetään pyhyydeksi, se ei lakkaa olemasta sadismia.
        Jos julmuus nimetään oikeudenmukaisuudeksi, se ei muutu oikeudenmukaisuudeksi.
        Jos joku määrittelee rakkaudeksi teon, joka koostuu päättymättömästä tietoisesta kidutuksesta, hän ei ole muuttanut teon moraalista luonnetta – hän on vain vaihtanut sanan merkitystä.

        Sanat eivät muuta todellisuutta. Jos sadismi nimetään pyhyydeksi, se ei lakkaa olemasta sadismia.
        Jos julmuus nimetään oikeudenmukaisuudeksi, se ei muutu oikeudenmukaisuudeksi.
        Jos joku määrittelee rakkaudeksi teon, joka koostuu päättymättömästä tietoisesta kidutuksesta, hän ei ole muuttanut teon moraalista luonnetta – hän on vain vaihtanut sanan merkitystä.


      • Anonyymi00204
        Anonyymi00203 kirjoitti:

        Sanat eivät muuta todellisuutta. Jos sadismi nimetään pyhyydeksi, se ei lakkaa olemasta sadismia.
        Jos julmuus nimetään oikeudenmukaisuudeksi, se ei muutu oikeudenmukaisuudeksi.
        Jos joku määrittelee rakkaudeksi teon, joka koostuu päättymättömästä tietoisesta kidutuksesta, hän ei ole muuttanut teon moraalista luonnetta – hän on vain vaihtanut sanan merkitystä.

        "Joka ei ymmärrä rakkauden käskyä ja kieltää Jeesuksen olevan jumalan poika on saatanasta."

        Ei se ole itse Saatana, vaan satanistit ovat ne, jotka levittävät ikuista helvetillistä propagandaansa – jotka palvovat Saatanaa tajuamatta sitä. Meidän puolestamme saat vapaasti olla satanisti, kunhan teet sen jossain muualla, ei täällä.


        Jos joku määrittelee rakkaudeksi teon, joka koostuu päättymättömästä tietoisesta kidutuksesta, hän ei ole muuttanut teon moraalista luonnetta – hän on vain vaihtanut sanan merkitystä.
        Jos evankelista Saatana kutsuu sadismia rakkaudeksi ja pahuutta pyhäksi, se ei muuta sitä tosiasiaa, että hän palvoo Saatanaa.

        IKUISEN HELVETIN YLISTÄJÄ ON EVANKELISTA SAATANA JA SAMALLA SAATANAPNALVOJA. IRONISESTI HE EIVÄT YMMÄRRÄ, ETTÄ JOS KUTSUU SAATANAA JUMALAKSI, SE EI TEE SAATANASTA JUMALAA.

        Jos evankelista Saatana kutsuu sadismia rakkaudeksi ja pahuutta pyhäksi, se ei muuta sitä tosiasiaa, että hän palvoo Saatanaa.


      • Anonyymi00205
        Anonyymi00204 kirjoitti:

        "Joka ei ymmärrä rakkauden käskyä ja kieltää Jeesuksen olevan jumalan poika on saatanasta."

        Ei se ole itse Saatana, vaan satanistit ovat ne, jotka levittävät ikuista helvetillistä propagandaansa – jotka palvovat Saatanaa tajuamatta sitä. Meidän puolestamme saat vapaasti olla satanisti, kunhan teet sen jossain muualla, ei täällä.


        Jos joku määrittelee rakkaudeksi teon, joka koostuu päättymättömästä tietoisesta kidutuksesta, hän ei ole muuttanut teon moraalista luonnetta – hän on vain vaihtanut sanan merkitystä.
        Jos evankelista Saatana kutsuu sadismia rakkaudeksi ja pahuutta pyhäksi, se ei muuta sitä tosiasiaa, että hän palvoo Saatanaa.

        IKUISEN HELVETIN YLISTÄJÄ ON EVANKELISTA SAATANA JA SAMALLA SAATANAPNALVOJA. IRONISESTI HE EIVÄT YMMÄRRÄ, ETTÄ JOS KUTSUU SAATANAA JUMALAKSI, SE EI TEE SAATANASTA JUMALAA.

        Jos evankelista Saatana kutsuu sadismia rakkaudeksi ja pahuutta pyhäksi, se ei muuta sitä tosiasiaa, että hän palvoo Saatanaa.

        Jos joku määrittelee rakkaudeksi teon, joka koostuu päättymättömästä tietoisesta kidutuksesta, hän ei ole muuttanut teon moraalista luonnetta – hän on vain vaihtanut sanan merkitystä.
        Jos evankelista Saatana kutsuu sadismia rakkaudeksi ja pahuutta pyhäksi, se ei muuta sitä tosiasiaa, että hän palvoo Saatanaa.


      • Anonyymi00206
        Anonyymi00205 kirjoitti:

        Jos joku määrittelee rakkaudeksi teon, joka koostuu päättymättömästä tietoisesta kidutuksesta, hän ei ole muuttanut teon moraalista luonnetta – hän on vain vaihtanut sanan merkitystä.
        Jos evankelista Saatana kutsuu sadismia rakkaudeksi ja pahuutta pyhäksi, se ei muuta sitä tosiasiaa, että hän palvoo Saatanaa.

        "Joka ei ymmärrä rakkauden käskyä ja kieltää Jeesuksen olevan jumalan poika on saatanasta."

        Ei se ole itse Saatana, vaan satanistit ovat ne, jotka levittävät ikuista helvetillistä propagandaansa – jotka palvovat Saatanaa tajuamatta sitä. Meidän puolestamme saat vapaasti olla satanisti, kunhan teet sen jossain muualla, ei täällä.


        https://www.abc.net.au/religion/david-bentley-hart-obscenity-of-belief-in-eternal-hell/13356388

        ...on emotionaalisesti mahdotonta rakastaa täysin Jumalaa, joka kykenee lähettämään minkä tahansa luodun ikuiseen kärsimykseen (vaikka itse asiassa ajattelen näin). Sanon sen pikemminkin siksi, että ehdoton lähimmäisenrakkaus ja täysin vakuuttunut usko helvettiin ovat periaatteessa toistensa vastakohtia ja että kaikki kristillinen rakkauden kieli on tyhjää juuri siinä määrin kuin todella uskomme ikuiseen kadotukseen.


        https://www.abc.net.au/religion/david-bentley-hart-obscenity-of-belief-in-eternal-hell/13356388

        Jo pelkkä ajatus saa joskus miettimään, oliko Friedrich Nietzsche oikeassa ja onko kaikki kristinuskon puheet hyväntekeväisyydestä, epäitsekkäästä rakkaudesta ja myötätunnosta enimmäkseen pelkkää pikkumaista teeskentelyä, joka peittää alleen syvän ja pysyvän kostonhimon.


      • Anonyymi00207
        Anonyymi00206 kirjoitti:

        "Joka ei ymmärrä rakkauden käskyä ja kieltää Jeesuksen olevan jumalan poika on saatanasta."

        Ei se ole itse Saatana, vaan satanistit ovat ne, jotka levittävät ikuista helvetillistä propagandaansa – jotka palvovat Saatanaa tajuamatta sitä. Meidän puolestamme saat vapaasti olla satanisti, kunhan teet sen jossain muualla, ei täällä.


        https://www.abc.net.au/religion/david-bentley-hart-obscenity-of-belief-in-eternal-hell/13356388

        ...on emotionaalisesti mahdotonta rakastaa täysin Jumalaa, joka kykenee lähettämään minkä tahansa luodun ikuiseen kärsimykseen (vaikka itse asiassa ajattelen näin). Sanon sen pikemminkin siksi, että ehdoton lähimmäisenrakkaus ja täysin vakuuttunut usko helvettiin ovat periaatteessa toistensa vastakohtia ja että kaikki kristillinen rakkauden kieli on tyhjää juuri siinä määrin kuin todella uskomme ikuiseen kadotukseen.


        https://www.abc.net.au/religion/david-bentley-hart-obscenity-of-belief-in-eternal-hell/13356388

        Jo pelkkä ajatus saa joskus miettimään, oliko Friedrich Nietzsche oikeassa ja onko kaikki kristinuskon puheet hyväntekeväisyydestä, epäitsekkäästä rakkaudesta ja myötätunnosta enimmäkseen pelkkää pikkumaista teeskentelyä, joka peittää alleen syvän ja pysyvän kostonhimon.

        Mutta se, mistä on tullut vallitseva kuva kristillisestä uskosta, kertoo meille, että meidän on pakko uskoa se, ja siksi meidän on tultava hölmöiksi. Se vaatii meitä jättämään ristiriidan kokonaan huomiotta. Se vaatii myös, että meistä tulee - syvällä ja kestävällä tasolla - päättäväisesti ja omahyväisesti julmia.


      • Anonyymi00208
        Anonyymi00207 kirjoitti:

        Mutta se, mistä on tullut vallitseva kuva kristillisestä uskosta, kertoo meille, että meidän on pakko uskoa se, ja siksi meidän on tultava hölmöiksi. Se vaatii meitä jättämään ristiriidan kokonaan huomiotta. Se vaatii myös, että meistä tulee - syvällä ja kestävällä tasolla - päättäväisesti ja omahyväisesti julmia.

        "Joka ei ymmärrä rakkauden käskyä ja kieltää Jeesuksen olevan jumalan poika on saatanasta."

        Ei se ole itse Saatana, vaan satanistit ovat ne, jotka levittävät ikuista helvetillistä propagandaansa – jotka palvovat Saatanaa tajuamatta sitä. Meidän puolestamme saat vapaasti olla satanisti, kunhan teet sen jossain muualla, ei täällä.

        Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka "Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.

        Eräs valistunut teologian tohtori sanoi kerran: "Helvetin marttyyrien näkeminen lisää vanhurskaiden ikuista onnea. Kun he näkevät siellä omanlaisensa, joiden tilanne on niin kauhea, kun he itse ovat niin korkeassa asemassa, heidän autuutensa moninkertaistuu."


      • Anonyymi00209
        Anonyymi00208 kirjoitti:

        "Joka ei ymmärrä rakkauden käskyä ja kieltää Jeesuksen olevan jumalan poika on saatanasta."

        Ei se ole itse Saatana, vaan satanistit ovat ne, jotka levittävät ikuista helvetillistä propagandaansa – jotka palvovat Saatanaa tajuamatta sitä. Meidän puolestamme saat vapaasti olla satanisti, kunhan teet sen jossain muualla, ei täällä.

        Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka "Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.

        Eräs valistunut teologian tohtori sanoi kerran: "Helvetin marttyyrien näkeminen lisää vanhurskaiden ikuista onnea. Kun he näkevät siellä omanlaisensa, joiden tilanne on niin kauhea, kun he itse ovat niin korkeassa asemassa, heidän autuutensa moninkertaistuu."

        Näyttäisi siis siltä, että Jumalan viha syntiä kohtaan on syy sen jatkuvuuteen. Monet teologit väittävät, että jatkuva kidutus ilman toivoa armosta katkeroittaa kurjia, jotka vapisevat kirouksista ja pilkasta ja lisäävät syyllisyyttään. Synnin jatkuva lisääntyminen loputtomien aikojen kuluessa ei voi edistää Jumalan kirkkautta.


      • Anonyymi00210
        Anonyymi00209 kirjoitti:

        Näyttäisi siis siltä, että Jumalan viha syntiä kohtaan on syy sen jatkuvuuteen. Monet teologit väittävät, että jatkuva kidutus ilman toivoa armosta katkeroittaa kurjia, jotka vapisevat kirouksista ja pilkasta ja lisäävät syyllisyyttään. Synnin jatkuva lisääntyminen loputtomien aikojen kuluessa ei voi edistää Jumalan kirkkautta.

        "Joka ei ymmärrä rakkauden käskyä ja kieltää Jeesuksen olevan jumalan poika on saatanasta."

        Ei se ole itse Saatana, vaan satanistit ovat ne, jotka levittävät ikuista helvetillistä propagandaansa – jotka palvovat Saatanaa tajuamatta sitä. Meidän puolestamme saat vapaasti olla satanisti, kunhan teet sen jossain muualla, ei täällä.

        "Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

        KRISTITTY, JOKA VIHAA.

        Vihan hengellinen “pyhittäminen” on vaarallinen siirto

        Kun ihminen ei ainoastaan tunne vihaa, vaan antaa sille teologisen oikeutuksen, tapahtuu jotain olennaista:

        Oma tunne nostetaan Jumalan tahdon tasolle.

        Oma tulkinta samastetaan Jumalan totuuteen.
        Vastustajasta tehdään moraalisesti alempi – jopa paha.

        Tämä on hengellisesti vaarallinen yhdistelmä, koska silloin viha ei enää tunnu synniltä tai heikkoudelta, vaan velvollisuudelta.
        Jeesuksen esimerkki ei tue tätä

        KRISTITTY, JOKA VIHAA.

        Vihan hengellinen “pyhittäminen” on vaarallinen siirto.


        Vihan hengellinen oikeuttaminen on yksi petollisimmista asioista, mitä uskonnollisessa elämässä voi tapahtua. Ei siksi, että viha tunteena olisi poikkeuksellinen – se on inhimillinen ja tuttu kaikille – vaan siksi, että kun ihminen alkaa kutsua vihaansa Jumalan tahdoksi, hän tekee tunteestaan pyhän. Silloin oma reaktio ei enää ole heikkous, jota pitäisi tutkia, vaan totuus, jota pitää puolustaa.


        KRISTITTY, JOKA VIHAA.

        Kun kristitty alkaa kutsua vihaansa Jumalan tahdoksi, hän tekee vihan tunteestaan pyhän. Jeesus ei rakentanut opetustaan vihalle. Hengellisesti oikeutettu viha on vaarallista, koska se turruttaa omantunnon. Jos uskoo taistelevani Jumalan puolesta, ei tarvitse enää kuunnella toista, eikä varsinkaan kyseenalaistaa itseään. Silloin rakkaudesta tulee iskulause ja vihasta identiteetti.
        Kysymys ei lopulta ole siitä, uskooko ihminen seuraavansa Jeesusta. Kysymys on siitä, mitä hedelmää heidän uskonsa tuottaa. Jos hedelmä on järjetön viha, on rehellistä kysyä, kumpi heitä todella ohjaa – Kristuksen opetukset vai oma, pyhitetty viha.


      • Anonyymi00211
        Anonyymi00210 kirjoitti:

        "Joka ei ymmärrä rakkauden käskyä ja kieltää Jeesuksen olevan jumalan poika on saatanasta."

        Ei se ole itse Saatana, vaan satanistit ovat ne, jotka levittävät ikuista helvetillistä propagandaansa – jotka palvovat Saatanaa tajuamatta sitä. Meidän puolestamme saat vapaasti olla satanisti, kunhan teet sen jossain muualla, ei täällä.

        "Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

        KRISTITTY, JOKA VIHAA.

        Vihan hengellinen “pyhittäminen” on vaarallinen siirto

        Kun ihminen ei ainoastaan tunne vihaa, vaan antaa sille teologisen oikeutuksen, tapahtuu jotain olennaista:

        Oma tunne nostetaan Jumalan tahdon tasolle.

        Oma tulkinta samastetaan Jumalan totuuteen.
        Vastustajasta tehdään moraalisesti alempi – jopa paha.

        Tämä on hengellisesti vaarallinen yhdistelmä, koska silloin viha ei enää tunnu synniltä tai heikkoudelta, vaan velvollisuudelta.
        Jeesuksen esimerkki ei tue tätä

        KRISTITTY, JOKA VIHAA.

        Vihan hengellinen “pyhittäminen” on vaarallinen siirto.


        Vihan hengellinen oikeuttaminen on yksi petollisimmista asioista, mitä uskonnollisessa elämässä voi tapahtua. Ei siksi, että viha tunteena olisi poikkeuksellinen – se on inhimillinen ja tuttu kaikille – vaan siksi, että kun ihminen alkaa kutsua vihaansa Jumalan tahdoksi, hän tekee tunteestaan pyhän. Silloin oma reaktio ei enää ole heikkous, jota pitäisi tutkia, vaan totuus, jota pitää puolustaa.


        KRISTITTY, JOKA VIHAA.

        Kun kristitty alkaa kutsua vihaansa Jumalan tahdoksi, hän tekee vihan tunteestaan pyhän. Jeesus ei rakentanut opetustaan vihalle. Hengellisesti oikeutettu viha on vaarallista, koska se turruttaa omantunnon. Jos uskoo taistelevani Jumalan puolesta, ei tarvitse enää kuunnella toista, eikä varsinkaan kyseenalaistaa itseään. Silloin rakkaudesta tulee iskulause ja vihasta identiteetti.
        Kysymys ei lopulta ole siitä, uskooko ihminen seuraavansa Jeesusta. Kysymys on siitä, mitä hedelmää heidän uskonsa tuottaa. Jos hedelmä on järjetön viha, on rehellistä kysyä, kumpi heitä todella ohjaa – Kristuksen opetukset vai oma, pyhitetty viha.

        "Joka ei ymmärrä rakkauden käskyä ja kieltää Jeesuksen olevan jumalan poika on saatanasta."

        Ei se ole itse Saatana, vaan satanistit ovat ne, jotka levittävät ikuista helvetillistä propagandaansa – jotka palvovat Saatanaa tajuamatta sitä. Meidän puolestamme saat vapaasti olla satanisti, kunhan teet sen jossain muualla, ei täällä.

        Kysymys ei lopulta ole siitä, uskooko ihminen seuraavansa Jeesusta. Kysymys on siitä, mitä hedelmää heidän uskonsa tuottaa. Jos hedelmä on järjetön viha, on rehellistä kysyä, kumpi heitä todella ohjaa – Kristuksen opetukset vai oma, pyhitetty viha.


        "Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

        Järjetön viha on usein merkki sisäisestä turvattomuudesta. Kun oma identiteetti on hauras, siitä tehdään linnoitus. Kun oma usko ei kestä kysymyksiä, siitä tehdään ase. Silloin viha ei ole sivutuote – se on suojamekanismi. Ja kun suojamekanismi vielä siunataan hengellisesti, siitä tulee koskematon.

        Tässä on se vaikea kohta: ihminen voi rukoilla, lukea Raamattua ja puhua Jeesuksesta – ja silti palvoa huomaamattaan jotakin hirvittävää pahuutta. Pyhitetty viha tuntuu pyhältä, koska se antaa merkityksen ja selkeyden. Se jakaa maailman yksinkertaisesti: me ja he, valo ja pimeys.

        Mutta Jeesuksen tie ei ollut näin yksinkertainen. Hän rikkoi rajoja, söi väärien ihmisten kanssa, puhui halveksituille, ja ennen kaikkea kieltäytyi rakentamasta identiteettiään viholliskuvan varaan. Jos joku rakentaa koko hengellisen elämänsä sen ympärille, mitä hän vastustaa ja vihaa, silloin hänen uskonsa keskipiste ei enää ole Kristus – vaan itse saatana.



        "Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

        Siksi kysymys hedelmästä on niin paljastava. Se ei kysy, mitä ihminen väittää seuraavansa. Se kysyy, mitä hänen sydämensä tuottaa.

        Ja jos hedelmä on toistuva, kylmä, oikeutettu viha, silloin on rehellistä kysyä:
        onko kyse Kristuksen seuraamisesta – vai siitä, että oma viha on saanut ristin muodon?



        "Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

        Kun kristinuskonto puhuu lakkaamatta rakkaudesta ja sen edustaja on silti täynnä vihaa, ristiriita tuntuu erityisen myrkylliseltä. Se ei ole vain epäjohdonmukaisuutta – se tuntuu petokselta.

        Useimmat suuret uskonnot eivät puhu lakkaamatta rakkaudesta, joten ne eivät vaikuta yhtä tekopyhiltä kuin kristityt, jotka puhuvat niin voimakkaasti rakkaudesta ja käyttäytyvät tavalla, johon liittyy järjetön vihaa.


      • Anonyymi00212
        Anonyymi00211 kirjoitti:

        "Joka ei ymmärrä rakkauden käskyä ja kieltää Jeesuksen olevan jumalan poika on saatanasta."

        Ei se ole itse Saatana, vaan satanistit ovat ne, jotka levittävät ikuista helvetillistä propagandaansa – jotka palvovat Saatanaa tajuamatta sitä. Meidän puolestamme saat vapaasti olla satanisti, kunhan teet sen jossain muualla, ei täällä.

        Kysymys ei lopulta ole siitä, uskooko ihminen seuraavansa Jeesusta. Kysymys on siitä, mitä hedelmää heidän uskonsa tuottaa. Jos hedelmä on järjetön viha, on rehellistä kysyä, kumpi heitä todella ohjaa – Kristuksen opetukset vai oma, pyhitetty viha.


        "Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

        Järjetön viha on usein merkki sisäisestä turvattomuudesta. Kun oma identiteetti on hauras, siitä tehdään linnoitus. Kun oma usko ei kestä kysymyksiä, siitä tehdään ase. Silloin viha ei ole sivutuote – se on suojamekanismi. Ja kun suojamekanismi vielä siunataan hengellisesti, siitä tulee koskematon.

        Tässä on se vaikea kohta: ihminen voi rukoilla, lukea Raamattua ja puhua Jeesuksesta – ja silti palvoa huomaamattaan jotakin hirvittävää pahuutta. Pyhitetty viha tuntuu pyhältä, koska se antaa merkityksen ja selkeyden. Se jakaa maailman yksinkertaisesti: me ja he, valo ja pimeys.

        Mutta Jeesuksen tie ei ollut näin yksinkertainen. Hän rikkoi rajoja, söi väärien ihmisten kanssa, puhui halveksituille, ja ennen kaikkea kieltäytyi rakentamasta identiteettiään viholliskuvan varaan. Jos joku rakentaa koko hengellisen elämänsä sen ympärille, mitä hän vastustaa ja vihaa, silloin hänen uskonsa keskipiste ei enää ole Kristus – vaan itse saatana.



        "Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

        Siksi kysymys hedelmästä on niin paljastava. Se ei kysy, mitä ihminen väittää seuraavansa. Se kysyy, mitä hänen sydämensä tuottaa.

        Ja jos hedelmä on toistuva, kylmä, oikeutettu viha, silloin on rehellistä kysyä:
        onko kyse Kristuksen seuraamisesta – vai siitä, että oma viha on saanut ristin muodon?



        "Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

        Kun kristinuskonto puhuu lakkaamatta rakkaudesta ja sen edustaja on silti täynnä vihaa, ristiriita tuntuu erityisen myrkylliseltä. Se ei ole vain epäjohdonmukaisuutta – se tuntuu petokselta.

        Useimmat suuret uskonnot eivät puhu lakkaamatta rakkaudesta, joten ne eivät vaikuta yhtä tekopyhiltä kuin kristityt, jotka puhuvat niin voimakkaasti rakkaudesta ja käyttäytyvät tavalla, johon liittyy järjetön vihaa.

        "Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

        Kun kristinuskonto puhuu lakkaamatta rakkaudesta ja sen edustaja on silti täynnä vihaa, ristiriita tuntuu erityisen myrkylliseltä. Se ei ole vain epäjohdonmukaisuutta – se tuntuu petokselta.

        Useimmat suuret uskonnot eivät puhu lakkaamatta rakkaudesta, joten ne eivät vaikuta yhtä tekopyhiltä kuin kristityt, jotka puhuvat niin voimakkaasti rakkaudesta ja käyttäytyvät tavalla, johon liittyy järjetön vihaa.




        Mutta Kristinusko tekee rakkaudesta identiteettinsä ytimen tavalla, joka on hyvin eksplisiittinen: “Jumala on rakkaus.” Kun tämä asetetaan keskiöön, standardi nousee korkealle. Siksi epäonnistuminen - eli viha näyttää jyrkemmältä. Jos uskonto sanoo olevansa ennen kaikkea rakkauden uskonto, mutta sen edustaja toimii vihasta käsin, ristiriita huutaa.

        Ongelma on, että tunne ei lakkaa olemasta vihaa vain siksi, että sille annetaan hengellinen nimi. Jos rakkauden uskonnon edustajan puhe on täynnä vihaa, demonisointia ja toisten ihmisarvon kyseenalaistamista, se on myrkyllistä – riippumatta siitä, kuinka oikeaoppiselta retoriikka kuulostaa.

        Ymmärtääkö hän itse sitä? Hengellisesti oikeutettu viha tuntuu oikealta, koska se antaa selkeyden: me olemme valo, nuo ovat pimeys. Se tuottaa yhteenkuuluvuutta oman ryhmän kanssa ja vahvistaa identiteettiä. Se palkitsee sosiaalisesti. Siksi sitä on vaikea nähdä omassa toiminnassa.

        Mutta juuri siksi hedelmä on ratkaiseva mittari. Jeesus ei sanonut, että hänen seuraajansa tunnetaan oikeista vastustajista, vaan hedelmästä. Jos hedelmä on jatkuvaa kovuutta ja vihamielisyyttä, jotain perustavaa on irronnut siitä lähteestä, jota väitetään seurattavan.


        Aivan selväti palvot Saatanaa, sillä koko maailmassa ei ole ketään, joka vihaisi ihmiskuntaa niin paljon kuin sinä.


        Ongelma on, että tunne ei lakkaa olemasta vihaa vain siksi, että sille annetaan hengellinen nimi. Jos rakkauden uskonnon edustajan puhe on täynnä vihaa, demonisointia ja toisten ihmisarvon kyseenalaistamista, se on myrkyllistä – riippumatta siitä, kuinka oikeaoppiselta retoriikka kuulostaa.


      • Anonyymi00213
        Anonyymi00212 kirjoitti:

        "Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

        Kun kristinuskonto puhuu lakkaamatta rakkaudesta ja sen edustaja on silti täynnä vihaa, ristiriita tuntuu erityisen myrkylliseltä. Se ei ole vain epäjohdonmukaisuutta – se tuntuu petokselta.

        Useimmat suuret uskonnot eivät puhu lakkaamatta rakkaudesta, joten ne eivät vaikuta yhtä tekopyhiltä kuin kristityt, jotka puhuvat niin voimakkaasti rakkaudesta ja käyttäytyvät tavalla, johon liittyy järjetön vihaa.




        Mutta Kristinusko tekee rakkaudesta identiteettinsä ytimen tavalla, joka on hyvin eksplisiittinen: “Jumala on rakkaus.” Kun tämä asetetaan keskiöön, standardi nousee korkealle. Siksi epäonnistuminen - eli viha näyttää jyrkemmältä. Jos uskonto sanoo olevansa ennen kaikkea rakkauden uskonto, mutta sen edustaja toimii vihasta käsin, ristiriita huutaa.

        Ongelma on, että tunne ei lakkaa olemasta vihaa vain siksi, että sille annetaan hengellinen nimi. Jos rakkauden uskonnon edustajan puhe on täynnä vihaa, demonisointia ja toisten ihmisarvon kyseenalaistamista, se on myrkyllistä – riippumatta siitä, kuinka oikeaoppiselta retoriikka kuulostaa.

        Ymmärtääkö hän itse sitä? Hengellisesti oikeutettu viha tuntuu oikealta, koska se antaa selkeyden: me olemme valo, nuo ovat pimeys. Se tuottaa yhteenkuuluvuutta oman ryhmän kanssa ja vahvistaa identiteettiä. Se palkitsee sosiaalisesti. Siksi sitä on vaikea nähdä omassa toiminnassa.

        Mutta juuri siksi hedelmä on ratkaiseva mittari. Jeesus ei sanonut, että hänen seuraajansa tunnetaan oikeista vastustajista, vaan hedelmästä. Jos hedelmä on jatkuvaa kovuutta ja vihamielisyyttä, jotain perustavaa on irronnut siitä lähteestä, jota väitetään seurattavan.


        Aivan selväti palvot Saatanaa, sillä koko maailmassa ei ole ketään, joka vihaisi ihmiskuntaa niin paljon kuin sinä.


        Ongelma on, että tunne ei lakkaa olemasta vihaa vain siksi, että sille annetaan hengellinen nimi. Jos rakkauden uskonnon edustajan puhe on täynnä vihaa, demonisointia ja toisten ihmisarvon kyseenalaistamista, se on myrkyllistä – riippumatta siitä, kuinka oikeaoppiselta retoriikka kuulostaa.

        "Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"


        ”Kaikki idässä on pahaa!” hän karjuu, ja koko planeetta taipuu hänen mielikuvituksensa edessä: Intia, Japani, Kiina — kaikki sama saatanallinen soppa, jokainen kasvi, tuulenhenkäys ja ihminen on riivattu, ja hän laskee helvetin kidutuksen minuutteja uskottomille, samalla kun hänen omat rukouksensa ovat riivausta, hänen varjonsa paisuu groteskiksi tulivuoreksi, joka polttaa kaiken ympärillä, ja hän kuvittelee polttavansa maailman pahimman pahuuden, nauraa sille kuin jumalallinen karikatyyri, mutta ei koskaan huomaa, että koko hänen helvetillinen valtakuntansa, kaikki se saatanallinen maailmanpoltto, on vain hänen oma musta varjonsa — ja se nauraa hänen kanssaan, koska pahaa ei ollut koskaan muualla kuin hänen sydämessään.


      • Anonyymi00214
        Anonyymi00213 kirjoitti:

        "Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"


        ”Kaikki idässä on pahaa!” hän karjuu, ja koko planeetta taipuu hänen mielikuvituksensa edessä: Intia, Japani, Kiina — kaikki sama saatanallinen soppa, jokainen kasvi, tuulenhenkäys ja ihminen on riivattu, ja hän laskee helvetin kidutuksen minuutteja uskottomille, samalla kun hänen omat rukouksensa ovat riivausta, hänen varjonsa paisuu groteskiksi tulivuoreksi, joka polttaa kaiken ympärillä, ja hän kuvittelee polttavansa maailman pahimman pahuuden, nauraa sille kuin jumalallinen karikatyyri, mutta ei koskaan huomaa, että koko hänen helvetillinen valtakuntansa, kaikki se saatanallinen maailmanpoltto, on vain hänen oma musta varjonsa — ja se nauraa hänen kanssaan, koska pahaa ei ollut koskaan muualla kuin hänen sydämessään.

        "Joka ei ymmärrä rakkauden käskyä ja kieltää Jeesuksen olevan jumalan poika on saatanasta."

        Ei se ole itse Saatana, vaan satanistit ovat ne, jotka levittävät ikuista helvetillistä propagandaansa – jotka palvovat Saatanaa tajuamatta sitä. Meidän puolestamme saat vapaasti olla satanisti, kunhan teet sen jossain muualla, ei täällä.

        Kysymys ei lopulta ole siitä, uskooko ihminen seuraavansa Jeesusta. Kysymys on siitä, mitä hedelmää heidän uskonsa tuottaa. Jos hedelmä on järjetön viha, on rehellistä kysyä, kumpi heitä todella ohjaa – Kristuksen opetukset vai oma, pyhitetty viha.

        Kaikki on pahaa, kaikki on helvettiä

        ”Idän oppi on noituutta ja saatanaa!”
        Hän huutaa saarnastuolista,
        ja koko kirkko tärisee hänen pyhästä vihastaan.
        Kaikki, joka hengittää, ajattelee tai kasvaa idässä,
        on hänen silmissään riivattua —
        ja hän ei huomaa, että jokainen hänen sanansa on itse riivausta.

        Japanin kirsikkapuut? Saatanaa.
        Intian riisipellot? Saatanaa.
        Kaikki Idän ihmiset, oli heitä miljoonia tai yksi,
        ovat epäuskoisia, tuomittuja, valmiita helvetin kidutukseen.
        Hän ei tiedä, ettei kyse ole yhdestä maasta,
        eikä hän välitä. Yksi nimitys riittää: ”Itä = Pahuus.”

        Hän puhuu helvetin kidutuksesta aamusta iltaan.
        Saalistaa jokaisen, joka ei kumarra hänen ristiään,
        ja laskee mielessään, miten tuska tulee maksimoida.
        Hän kertoo koko maailman pelastuvan vain hänen vihansa kautta —
        mutta ei huomaa, että juuri hän itse on kuumeinen riivaaja,
        kävelevä tulivuori, joka polttaa kaiken ympärillään.

        Kasvit, eläimet, tuuli ja vesi — kaikki itäiset elementit
        ovat hänen silmissään myrkkyä.
        Hän ei tiedä, että hän itse on myrkyllinen;
        hän ei tiedä, että hänen pyhä vihansa on kidutuksen kaiku,
        riivaava, armoton, loputon.

        ”Rukoilkaa, sillä saatana on kaikkialla!”
        Hän huutaa — ja kaikki ympärillä vain nyökkäävät.
        Ja kun hän poistuu, jäljelle jää pelkkä tyhjä kirkko
        täynnä omaa raivoaan,
        ja maailma itäisen auringon alla jatkaa elämäänsä,
        täysin tietämättömänä siitä, että paha ei ollut siellä, missä hän näki sen —
        vaan hänen omassa sydämessään.

        Kop, kop, kop!

        - Kuka siellä?

        Jeesus.

        - Tulin pelastamaan sinut.

        Miltä?

        - Siltä, mitä aion tehdä sinulle, jos et päästä minua sisään.

        Knock, knock.
        Who’s there?
        Jesus.
        Jesus who?
        Jesus let me in so I can save you.
        Save me from what?
        From what I’m going to do to you if you don’t let me in.

        Se on internetissä (Reddit, 9GAG, Tumblr jne.) kiertänyt satiirinen vitsi, joka parodioi kristillistä ajatusta Jeesuksesta pelastajana – erityisesti ajatusta pelastumisesta helvetiltä.

        Mistä ironia syntyy?

        Kristillisessä opetuksessa (esim. Ilmestyskirja 3:20) Jeesus sanoo:

        “Katso, minä seison ovella ja kolkutan…”

        Ajatus on, että Jeesus tarjoaa pelastusta rakkaudesta käsin – vapaaehtoisesti.

        Vitsissä tämä asetelma käännetään nurin:

        Jeesus “pelastaa”

        …uhkaamalla tehdä jotain pahaa, jos et päästä häntä sisään.

        Tässä syntyy ristiriita: pelastaja muuttuu uhkaajaksi. Ironia syntyy siitä, että pelastus ja uhka yhdistetään samaan lauseeseen.

        Miksi se on mustaa huumoria?

        Musta huumori syntyy, kun käsitellään vakavia tai pyhiä aiheita (uskonto, kuolema, helvetti) kevyellä tai käänteisellä tavalla.

        Tässä:

        Pelastuminen helvetiltä on vakava teologinen aihe.

        Vitsi vihjaa, että pelastus on “suojelua” rangaistukselta, jonka sama taho aiheuttaa.

        Se on siis absurdi kärjistys:
        “Pelastan sinut… minulta.”


      • Anonyymi00215
        Anonyymi00214 kirjoitti:

        "Joka ei ymmärrä rakkauden käskyä ja kieltää Jeesuksen olevan jumalan poika on saatanasta."

        Ei se ole itse Saatana, vaan satanistit ovat ne, jotka levittävät ikuista helvetillistä propagandaansa – jotka palvovat Saatanaa tajuamatta sitä. Meidän puolestamme saat vapaasti olla satanisti, kunhan teet sen jossain muualla, ei täällä.

        Kysymys ei lopulta ole siitä, uskooko ihminen seuraavansa Jeesusta. Kysymys on siitä, mitä hedelmää heidän uskonsa tuottaa. Jos hedelmä on järjetön viha, on rehellistä kysyä, kumpi heitä todella ohjaa – Kristuksen opetukset vai oma, pyhitetty viha.

        Kaikki on pahaa, kaikki on helvettiä

        ”Idän oppi on noituutta ja saatanaa!”
        Hän huutaa saarnastuolista,
        ja koko kirkko tärisee hänen pyhästä vihastaan.
        Kaikki, joka hengittää, ajattelee tai kasvaa idässä,
        on hänen silmissään riivattua —
        ja hän ei huomaa, että jokainen hänen sanansa on itse riivausta.

        Japanin kirsikkapuut? Saatanaa.
        Intian riisipellot? Saatanaa.
        Kaikki Idän ihmiset, oli heitä miljoonia tai yksi,
        ovat epäuskoisia, tuomittuja, valmiita helvetin kidutukseen.
        Hän ei tiedä, ettei kyse ole yhdestä maasta,
        eikä hän välitä. Yksi nimitys riittää: ”Itä = Pahuus.”

        Hän puhuu helvetin kidutuksesta aamusta iltaan.
        Saalistaa jokaisen, joka ei kumarra hänen ristiään,
        ja laskee mielessään, miten tuska tulee maksimoida.
        Hän kertoo koko maailman pelastuvan vain hänen vihansa kautta —
        mutta ei huomaa, että juuri hän itse on kuumeinen riivaaja,
        kävelevä tulivuori, joka polttaa kaiken ympärillään.

        Kasvit, eläimet, tuuli ja vesi — kaikki itäiset elementit
        ovat hänen silmissään myrkkyä.
        Hän ei tiedä, että hän itse on myrkyllinen;
        hän ei tiedä, että hänen pyhä vihansa on kidutuksen kaiku,
        riivaava, armoton, loputon.

        ”Rukoilkaa, sillä saatana on kaikkialla!”
        Hän huutaa — ja kaikki ympärillä vain nyökkäävät.
        Ja kun hän poistuu, jäljelle jää pelkkä tyhjä kirkko
        täynnä omaa raivoaan,
        ja maailma itäisen auringon alla jatkaa elämäänsä,
        täysin tietämättömänä siitä, että paha ei ollut siellä, missä hän näki sen —
        vaan hänen omassa sydämessään.

        Kop, kop, kop!

        - Kuka siellä?

        Jeesus.

        - Tulin pelastamaan sinut.

        Miltä?

        - Siltä, mitä aion tehdä sinulle, jos et päästä minua sisään.

        Knock, knock.
        Who’s there?
        Jesus.
        Jesus who?
        Jesus let me in so I can save you.
        Save me from what?
        From what I’m going to do to you if you don’t let me in.

        Se on internetissä (Reddit, 9GAG, Tumblr jne.) kiertänyt satiirinen vitsi, joka parodioi kristillistä ajatusta Jeesuksesta pelastajana – erityisesti ajatusta pelastumisesta helvetiltä.

        Mistä ironia syntyy?

        Kristillisessä opetuksessa (esim. Ilmestyskirja 3:20) Jeesus sanoo:

        “Katso, minä seison ovella ja kolkutan…”

        Ajatus on, että Jeesus tarjoaa pelastusta rakkaudesta käsin – vapaaehtoisesti.

        Vitsissä tämä asetelma käännetään nurin:

        Jeesus “pelastaa”

        …uhkaamalla tehdä jotain pahaa, jos et päästä häntä sisään.

        Tässä syntyy ristiriita: pelastaja muuttuu uhkaajaksi. Ironia syntyy siitä, että pelastus ja uhka yhdistetään samaan lauseeseen.

        Miksi se on mustaa huumoria?

        Musta huumori syntyy, kun käsitellään vakavia tai pyhiä aiheita (uskonto, kuolema, helvetti) kevyellä tai käänteisellä tavalla.

        Tässä:

        Pelastuminen helvetiltä on vakava teologinen aihe.

        Vitsi vihjaa, että pelastus on “suojelua” rangaistukselta, jonka sama taho aiheuttaa.

        Se on siis absurdi kärjistys:
        “Pelastan sinut… minulta.”

        Se ei ole lainkaan hindujen sanoma, vaan itse älykkäiden kristittyjen sanoma.

        Epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset Jumalalta.

        Jumalan ikioma Auschwitz
        Jos yksikin luotu joutuisi lopulta ikuiseen tuskaan, maailma olisi kosminen painajainen ja sen luoja kosminen Hitler.


        Se ei ole lainkaan hindujen sanoma, vaan itse kristittyjen sanoma.

        Älykkäät kristityt sanovat:

        Epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset Jumalalta.
        Joten jopa älykkäät kristityt ymmärtävät sen. He ovat ihmisiä.
        https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen
        Tässä, voitte itse lukea.

        Älykkäät kristityt sanovat myös:

        https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen

        Jumalan ikioma Auschwitz

        On teoriassa mahdollista, että maailman tyhjästä luonut Jumala on luodessaan päättänyt, että osa luoduista joutuu lopulta ikuiseen kidutukseen. David Bentley Hartin mukaan sen sijaan ei ole edes teoriassa mahdollista, että sellainen Jumala olisi hyvä.

        Jos yksikin luotu joutuisi lopulta ikuiseen tuskaan, maailma olisi kosminen painajainen ja sen luoja kosminen Hitler.

        Hitleriä ja Jumalaa erottaisi lähinnä se, että Hitlerin masinoima holokausti kesti muutaman vuoden, mutta Jumalan ikioma Auschwitz olisi ikuinen.

        Jumalan hyvyyden ja ikuisen helvetin välillä on ammottava ristiriita, jonka ratkaisemiseksi teologit ovat esittäneet monenlaisia selityksiä.

        Tässä, voitte itse lukea.
        Kyseessä on ihan kristittyjen uutislehti.

        https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen
        Se on kirjoitettu tähän. Kirkko ja kaupunki -lehteen. He ovat ihmisiä. Harvinaisia aarteita jopa kristittyjen joukossa, he ovat aidosti ihmisiä.

        Älykkäät kristityt sanovat myös:

        Jos yksikin luotu joutuisi lopulta ikuiseen tuskaan, maailma olisi kosminen painajainen ja sen luoja kosminen Hitler.

        Se on kirjoitettu tähän. Kirkko ja kaupunki -lehteen. He ovat ihmisiä, eivät kaktuksia. Harvinaisia aarteita jopa kristittyjen joukossa, he ovat aidosti ihmisiä ja ovat jälleen tulossa ihmisiksi.


      • Anonyymi00216
        Anonyymi00215 kirjoitti:

        Se ei ole lainkaan hindujen sanoma, vaan itse älykkäiden kristittyjen sanoma.

        Epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset Jumalalta.

        Jumalan ikioma Auschwitz
        Jos yksikin luotu joutuisi lopulta ikuiseen tuskaan, maailma olisi kosminen painajainen ja sen luoja kosminen Hitler.


        Se ei ole lainkaan hindujen sanoma, vaan itse kristittyjen sanoma.

        Älykkäät kristityt sanovat:

        Epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset Jumalalta.
        Joten jopa älykkäät kristityt ymmärtävät sen. He ovat ihmisiä.
        https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen
        Tässä, voitte itse lukea.

        Älykkäät kristityt sanovat myös:

        https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen

        Jumalan ikioma Auschwitz

        On teoriassa mahdollista, että maailman tyhjästä luonut Jumala on luodessaan päättänyt, että osa luoduista joutuu lopulta ikuiseen kidutukseen. David Bentley Hartin mukaan sen sijaan ei ole edes teoriassa mahdollista, että sellainen Jumala olisi hyvä.

        Jos yksikin luotu joutuisi lopulta ikuiseen tuskaan, maailma olisi kosminen painajainen ja sen luoja kosminen Hitler.

        Hitleriä ja Jumalaa erottaisi lähinnä se, että Hitlerin masinoima holokausti kesti muutaman vuoden, mutta Jumalan ikioma Auschwitz olisi ikuinen.

        Jumalan hyvyyden ja ikuisen helvetin välillä on ammottava ristiriita, jonka ratkaisemiseksi teologit ovat esittäneet monenlaisia selityksiä.

        Tässä, voitte itse lukea.
        Kyseessä on ihan kristittyjen uutislehti.

        https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen
        Se on kirjoitettu tähän. Kirkko ja kaupunki -lehteen. He ovat ihmisiä. Harvinaisia aarteita jopa kristittyjen joukossa, he ovat aidosti ihmisiä.

        Älykkäät kristityt sanovat myös:

        Jos yksikin luotu joutuisi lopulta ikuiseen tuskaan, maailma olisi kosminen painajainen ja sen luoja kosminen Hitler.

        Se on kirjoitettu tähän. Kirkko ja kaupunki -lehteen. He ovat ihmisiä, eivät kaktuksia. Harvinaisia aarteita jopa kristittyjen joukossa, he ovat aidosti ihmisiä ja ovat jälleen tulossa ihmisiksi.

        Epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset Jumalalta.

        Jumalan ikioma Auschwitz
        Jos yksikin luotu joutuisi lopulta ikuiseen tuskaan, maailma olisi kosminen painajainen ja sen luoja kosminen Hitler.


      • Anonyymi00217
        Anonyymi00216 kirjoitti:

        Epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset Jumalalta.

        Jumalan ikioma Auschwitz
        Jos yksikin luotu joutuisi lopulta ikuiseen tuskaan, maailma olisi kosminen painajainen ja sen luoja kosminen Hitler.

        Ystävämme Enkeli Mäntä.

        Taas loistavaa takstiä.

        Bravo bravissimo taas, Enkeli Mäntä!

        ______________

        Synti. Se on kristinuskon mestarillinen keksintö: näkymätön ongelma, joka alkaa heti syntymästäsi – tai jo ennen, jos Jumala ehti vihastua äitiisi. Se ei näy, ei kuulu, eikä sitä voi mitata, mutta älä huoli, sillä siihen on olemassa valmis ratkaisu: usko, alistuminen ja automaattinen sielunpesuohjelma!

        Ajattele! Ensin sinulle kerrotaan, että olet rikki. Sitten sama taho tarjoaa sinulle pelastusta – omaan tuotteeseensa perustuvaa pelastusta. Se on kuin vakuutusyhtiö, joka ensin murtaa jalkasi ja sitten myy sinulle kainalosauvat.

        Synti ei ole pelkästään teko – se on olemassaolon virhe. Olet syyllinen jo olemalla. Mutta, hyvä uutinen: saat armahduksen, jos vain uskot tarinaan, jossa sinut ensin tuomittiin. Loogista? Ei. Kätevää? Erittäin.

        Enkeli Mäntä

        "Seuraavana sarjassamme: "Pelastuspaketti, jonka mukana tulee helvetti"


      • Anonyymi00218
        Anonyymi00217 kirjoitti:

        Ystävämme Enkeli Mäntä.

        Taas loistavaa takstiä.

        Bravo bravissimo taas, Enkeli Mäntä!

        ______________

        Synti. Se on kristinuskon mestarillinen keksintö: näkymätön ongelma, joka alkaa heti syntymästäsi – tai jo ennen, jos Jumala ehti vihastua äitiisi. Se ei näy, ei kuulu, eikä sitä voi mitata, mutta älä huoli, sillä siihen on olemassa valmis ratkaisu: usko, alistuminen ja automaattinen sielunpesuohjelma!

        Ajattele! Ensin sinulle kerrotaan, että olet rikki. Sitten sama taho tarjoaa sinulle pelastusta – omaan tuotteeseensa perustuvaa pelastusta. Se on kuin vakuutusyhtiö, joka ensin murtaa jalkasi ja sitten myy sinulle kainalosauvat.

        Synti ei ole pelkästään teko – se on olemassaolon virhe. Olet syyllinen jo olemalla. Mutta, hyvä uutinen: saat armahduksen, jos vain uskot tarinaan, jossa sinut ensin tuomittiin. Loogista? Ei. Kätevää? Erittäin.

        Enkeli Mäntä

        "Seuraavana sarjassamme: "Pelastuspaketti, jonka mukana tulee helvetti"

        Ajattele! Ensin sinulle kerrotaan, että olet rikki. Sitten sama taho tarjoaa sinulle pelastusta – omaan tuotteeseensa perustuvaa pelastusta. Se on kuin vakuutusyhtiö, joka ensin murtaa jalkasi ja sitten myy sinulle kainalosauvat.


        SUUREMAA HUIJAUSTA EI OLE KOSKAASN OLLUT OLEMASSA.


      • Anonyymi00219
        Anonyymi00218 kirjoitti:

        Ajattele! Ensin sinulle kerrotaan, että olet rikki. Sitten sama taho tarjoaa sinulle pelastusta – omaan tuotteeseensa perustuvaa pelastusta. Se on kuin vakuutusyhtiö, joka ensin murtaa jalkasi ja sitten myy sinulle kainalosauvat.


        SUUREMAA HUIJAUSTA EI OLE KOSKAASN OLLUT OLEMASSA.

        SUUREMPAA HUIJAUSTA EI OLE KOSKAASN OLLUT OLEMASSA.


      • Anonyymi00220
        Anonyymi00219 kirjoitti:

        SUUREMPAA HUIJAUSTA EI OLE KOSKAASN OLLUT OLEMASSA.

        "Joka ei ymmärrä rakkauden käskyä ja kieltää Jeesuksen olevan jumalan poika on saatanasta."

        Nimittämällä kiduttaminen pyhäksi ei ratkaise moraalisia ristiriitoja


        KRISTITTY, LOPETA IHMISTEN TERRORISOINTI.

        EI OLE OLEMASSA MITÄÄN SELLAISTA, MISTÄ PITÄÄ PELASTUA.

        Epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset Jumalalta

        KRISTINUSKO - IHMISET PITÄÄ PELASTAA JUMALALTA.

        PATOLOGISTA.

        Epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset Jumalalta

        NYKYINEN KRISTINUSKO - IHMISET PITÄÄ PELASTAA JUMALALTA.

        SAIRASTA.

        KETÄÄN EI PITÄÄ PELASTAA JUMALALTA, KOSKA JUMALA EI OLE SADISTI, JOLLAISEKSI KRISTITYT HÄNET TEKEVÄT JA KUTSUVAT SADISMIAAN RAKKAUDEKSI, JA HALUAVAT SITTEN PELASTAA IHMISIÄ - JUMALALTA.

        SE, JOKA VÄITTÄÄ OLEVANSA "JUMALA" KRISTINUSKOSSA ON AIHEUTTANUT ONGELMAN, JA NYT TEIDÄN ON PELASTETTAVA IHMISET "JUMALAN" AIHEUTTAMALTA ONGELMALTA.


      • Anonyymi00221
        Anonyymi00220 kirjoitti:

        "Joka ei ymmärrä rakkauden käskyä ja kieltää Jeesuksen olevan jumalan poika on saatanasta."

        Nimittämällä kiduttaminen pyhäksi ei ratkaise moraalisia ristiriitoja


        KRISTITTY, LOPETA IHMISTEN TERRORISOINTI.

        EI OLE OLEMASSA MITÄÄN SELLAISTA, MISTÄ PITÄÄ PELASTUA.

        Epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset Jumalalta

        KRISTINUSKO - IHMISET PITÄÄ PELASTAA JUMALALTA.

        PATOLOGISTA.

        Epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset Jumalalta

        NYKYINEN KRISTINUSKO - IHMISET PITÄÄ PELASTAA JUMALALTA.

        SAIRASTA.

        KETÄÄN EI PITÄÄ PELASTAA JUMALALTA, KOSKA JUMALA EI OLE SADISTI, JOLLAISEKSI KRISTITYT HÄNET TEKEVÄT JA KUTSUVAT SADISMIAAN RAKKAUDEKSI, JA HALUAVAT SITTEN PELASTAA IHMISIÄ - JUMALALTA.

        SE, JOKA VÄITTÄÄ OLEVANSA "JUMALA" KRISTINUSKOSSA ON AIHEUTTANUT ONGELMAN, JA NYT TEIDÄN ON PELASTETTAVA IHMISET "JUMALAN" AIHEUTTAMALTA ONGELMALTA.

        Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla

        Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin? Kristityn elämä on siis jatkuvaa pelkoa, jopa "taivaassa".

        Hän voi tehdä saman myös "pelastetuille", jos se joka sanoo olevansa jumala, on jonain päivänä huonolla tuulella.
        Pitäa siis ihan varmuuden vuosi miellyttää sadistia puntit pelosta tutisten.

        Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin?
        Missä on pelkoa, rakkautta ei ole.

        Pelosta syntyvä kuuliaisuus muuttaa ihmiset bioroboteiksi. Jos sinun on valittava kahden vaihtoehdon välillä: rahat tai henki, aseella uhaten -tyylillä, ei ole lainkaan vapaata valintaa. Vain vapaa valinta tekee ihmisestä ihmisen.
        Jumala ei ole sadisti; jos kuvittelet Jumalan olevan sadisti, olet satanisti ja jumalanpilkkaaja.
        Pelko kaventaa tietoisuutta: se ohjaa selviytymiseen, tottelemiseen ja riskien välttämiseen. Rakkaus taas laajentaa – siihen liittyy luottamus, avoimuus ja halu toimia toisen hyväksi ilman pakkoa. Näin katsottuna pelkoon perustuva uskonnollinen tai moraalinen järjestelmä ei synnytä sisäistä eettisyyttä, vaan ulkoista käyttäytymisen kontrollia.


      • Anonyymi00222
        Anonyymi00221 kirjoitti:

        Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla

        Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin? Kristityn elämä on siis jatkuvaa pelkoa, jopa "taivaassa".

        Hän voi tehdä saman myös "pelastetuille", jos se joka sanoo olevansa jumala, on jonain päivänä huonolla tuulella.
        Pitäa siis ihan varmuuden vuosi miellyttää sadistia puntit pelosta tutisten.

        Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin?
        Missä on pelkoa, rakkautta ei ole.

        Pelosta syntyvä kuuliaisuus muuttaa ihmiset bioroboteiksi. Jos sinun on valittava kahden vaihtoehdon välillä: rahat tai henki, aseella uhaten -tyylillä, ei ole lainkaan vapaata valintaa. Vain vapaa valinta tekee ihmisestä ihmisen.
        Jumala ei ole sadisti; jos kuvittelet Jumalan olevan sadisti, olet satanisti ja jumalanpilkkaaja.
        Pelko kaventaa tietoisuutta: se ohjaa selviytymiseen, tottelemiseen ja riskien välttämiseen. Rakkaus taas laajentaa – siihen liittyy luottamus, avoimuus ja halu toimia toisen hyväksi ilman pakkoa. Näin katsottuna pelkoon perustuva uskonnollinen tai moraalinen järjestelmä ei synnytä sisäistä eettisyyttä, vaan ulkoista käyttäytymisen kontrollia.

        Jos ihmistä ohjataan toimimaan oikein rangaistuksen pelosta, hänen motiivinsa ei ole moraalinen vaan instrumentaalinen. Hän ei valitse hyvää siksi, että se on hyvää, vaan siksi, että pelkää seuraamuksia. Pelosta syntyvä kuuliaisuus muuttaa ihmiset bioroboteiksi.
        Jos vaihtoehdot ovat “rahat tai henki”, valinta ei ole moraalisesti vapaa. Se on pakotettu. Filosofiassa tätä käsitellään usein erona negatiivisen vapauden (pakon puuttuminen) ja positiivisen vapauden (kyky toimia oman järjen ja arvojen mukaan) välillä. Ilman ensimmäistä jälkimmäinen ei toteudu.
        Voiko pelolla olla mitään rakentavaa roolia (esim. rajojen asettamisessa), vai onko se aina ihmisyyttä kaventava voima?
        Moraalinen kuva Jumalasta. Jos Jumala tietoisesti ylläpitää loputonta kärsimystä, hän näyttää enemmän sadistiselta vallankäyttäjältä kuin rakkauden lähteeltä.
        Eli ongelma ei ole vain oppi, vaan se, millaisen olennon se implikoi.


      • Anonyymi00223
        Anonyymi00222 kirjoitti:

        Jos ihmistä ohjataan toimimaan oikein rangaistuksen pelosta, hänen motiivinsa ei ole moraalinen vaan instrumentaalinen. Hän ei valitse hyvää siksi, että se on hyvää, vaan siksi, että pelkää seuraamuksia. Pelosta syntyvä kuuliaisuus muuttaa ihmiset bioroboteiksi.
        Jos vaihtoehdot ovat “rahat tai henki”, valinta ei ole moraalisesti vapaa. Se on pakotettu. Filosofiassa tätä käsitellään usein erona negatiivisen vapauden (pakon puuttuminen) ja positiivisen vapauden (kyky toimia oman järjen ja arvojen mukaan) välillä. Ilman ensimmäistä jälkimmäinen ei toteudu.
        Voiko pelolla olla mitään rakentavaa roolia (esim. rajojen asettamisessa), vai onko se aina ihmisyyttä kaventava voima?
        Moraalinen kuva Jumalasta. Jos Jumala tietoisesti ylläpitää loputonta kärsimystä, hän näyttää enemmän sadistiselta vallankäyttäjältä kuin rakkauden lähteeltä.
        Eli ongelma ei ole vain oppi, vaan se, millaisen olennon se implikoi.

        Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.

        Miten ajassa rajalliset teot voisivat oikeuttaa ajattoman, äärettömän rangaistuksen. Useimmissa moraalijärjestelmissä rangaistuksen oletetaan olevan jollakin tavalla suhteessa tekoon, ja juuri tämä suhteellisuus tekee rangaistuksesta ymmärrettävän. Kun rangaistus muuttuu rajattomaksi mutta teko pysyy rajallisena, syntyy selvä epäsuhta, joka horjuttaa koko oikeudenmukaisuuden ideaa. Klassinen teologinen vastaus, jota esimerkiksi Tuomas Akvinolainen edusti, yrittää kiertää tämän väittämällä, että synti ei ole vain ajallinen teko vaan loukkaus ääretöntä Jumalaa vastaan, ja siksi sillä olisi ääretön vakavuus. Kuitenkin tämä ajatus kohtaa vakavan ongelman: loukkauksen kohde ei automaattisesti tee teosta ääretöntä. Muuten mikä tahansa, pieninkin rikkomus ääretöntä olentoa vastaan oikeuttaisi äärettömän rangaistuksen, mikä tekee koko periaatteesta vaikeasti puolustettavan rationaalisesti.
        Keskeinen kysymys liittyy siihen, miksi kärsimystä ylipäätään ylläpidettäisiin.

        Rangaistuksella on yleensä jokin tarkoitus: sen pitäisi korjata, ehkäistä tai tasapainottaa.

        Korjaava rangaistus pyrkii muuttamaan tekijää, ehkäisevä estää tulevaa pahaa ja oikeuttava palauttaa moraalisen tasapainon.

        Ikuinen kärsimys ei kuitenkaan näytä täyttävän mitään näistä tehtävistä. Se ei korjaa, koska sillä ei ole loppua eikä siten mahdollisuutta muutokseen. Se ei ehkäise, koska kohde on jo tuomittu eikä mikään enää muutu. Se ei myöskään palauta mitään menetettyä. Näin se alkaa näyttää kärsimyksen ylläpitämiseltä pelkän sadismin vuoksi.


      • Anonyymi00224
        Anonyymi00223 kirjoitti:

        Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.

        Miten ajassa rajalliset teot voisivat oikeuttaa ajattoman, äärettömän rangaistuksen. Useimmissa moraalijärjestelmissä rangaistuksen oletetaan olevan jollakin tavalla suhteessa tekoon, ja juuri tämä suhteellisuus tekee rangaistuksesta ymmärrettävän. Kun rangaistus muuttuu rajattomaksi mutta teko pysyy rajallisena, syntyy selvä epäsuhta, joka horjuttaa koko oikeudenmukaisuuden ideaa. Klassinen teologinen vastaus, jota esimerkiksi Tuomas Akvinolainen edusti, yrittää kiertää tämän väittämällä, että synti ei ole vain ajallinen teko vaan loukkaus ääretöntä Jumalaa vastaan, ja siksi sillä olisi ääretön vakavuus. Kuitenkin tämä ajatus kohtaa vakavan ongelman: loukkauksen kohde ei automaattisesti tee teosta ääretöntä. Muuten mikä tahansa, pieninkin rikkomus ääretöntä olentoa vastaan oikeuttaisi äärettömän rangaistuksen, mikä tekee koko periaatteesta vaikeasti puolustettavan rationaalisesti.
        Keskeinen kysymys liittyy siihen, miksi kärsimystä ylipäätään ylläpidettäisiin.

        Rangaistuksella on yleensä jokin tarkoitus: sen pitäisi korjata, ehkäistä tai tasapainottaa.

        Korjaava rangaistus pyrkii muuttamaan tekijää, ehkäisevä estää tulevaa pahaa ja oikeuttava palauttaa moraalisen tasapainon.

        Ikuinen kärsimys ei kuitenkaan näytä täyttävän mitään näistä tehtävistä. Se ei korjaa, koska sillä ei ole loppua eikä siten mahdollisuutta muutokseen. Se ei ehkäise, koska kohde on jo tuomittu eikä mikään enää muutu. Se ei myöskään palauta mitään menetettyä. Näin se alkaa näyttää kärsimyksen ylläpitämiseltä pelkän sadismin vuoksi.

        Tämä johtaa syvempään ristiriitaan rakkauden ja pelon välillä. Rakkaus edellyttää vapautta ja luottamusta, kun taas ääretön uhka synnyttää eksistentiaalisen pakon. Jos vaihtoehto on “rakasta tai kärsi loputtomasti”, suhde ei ole vapaa vaan rakenteellisesti pakotettu. Tällaisessa tilanteessa kuuliaisuus ei enää nouse rakkaudesta vaan pelosta. Tässä kohtaa monet ajattelijat, kuten David Bentley Hart, ovat väittäneet, että täydellinen lähimmäisenrakkaus ja vakaumus ikuisesta helvetistä ovat keskenään ristiriidassa: jos todella uskoo, että toinen voi päätyä loputtomaan kärsimykseen, rakkaus häntä kohtaan ei voi säilyä muuttumattomana.

        Jos tällainen järjestelmä on totta, kyse on moraalisesti kelvottomasta olennosta.

        Tämä seuraa, jos hyväksyy kolme väitettä: että ääretön kidutus on aina moraalisesti väärin, että Jumala sallii tai ylläpitää sitä, ja että Jumalan pitäisi olla hyvä. Ne, jotka eivät hyväksy tätä johtopäätöstä, joutuvat luopumaan jostakin näistä: he voivat kiistää, että kyse on kidutuksesta, kiistää että se on ikuista, tai kyseenalaistaa ihmisen moraalisen intuition luotettavuuden.

        Jos oikeudenmukaisuus menettää suhteellisuutensa ja rakkaus vapautensa, koko järjestelmä alkaa näyttää sisäisesti ristiriitaiselta. Tämä ei yksin ratkaise, mikä on totta, mutta se pakottaa kohtaamaan kysymyksen, jota ei voi väistää: jos Jumala on rakkaus, voiko todellisuus lopulta sisältää mitään, mikä muistuttaa ikuista, tarkoituksetonta kärsimystä.
        Täydellinen pyhyys ei automaattisesti edellytä loputonta kidutusta. Se voi edellyttää pahan poistamista, mutta poistaminen ei ole sama asia kuin ääretön tuska. Pahan neutralointi, parantaminen tai olemassaolon päättäminen olisivat loogisesti mahdollisia ratkaisuja
        Kristityt sanovat usein, että helvetti on alun perin “valmistettu Saatanalle ja hänen enkeleilleen” ja että taivaaseen ei voi päästä mitään epäpyhää. Ajatus on, että Jumalan täydellinen pyhyys ei voi sallia pienintäkään pahuutta läsnäoloonsa.

        Mutta tässä syntyy useita vakavia ongelmia.

        Ensinnäkin: jos helvetti on tarkoitettu Saatanalle, miksi rajalliset, erehtyvät ihmiset joutuisivat samaan loputtomaan kohtaloon kuin kosminen pahuuden ruumiillistuma? Ihminen ei ole kaikkitietävä, ei täysin vapaa biologisista ja kulttuurisista rajoitteista, eikä metafyysisesti Jumalan vastavoima. Silti seuraamus olisi samaa luokkaa – ikuinen tietoisen kärsimyksen tila.


      • Anonyymi00225
        Anonyymi00224 kirjoitti:

        Tämä johtaa syvempään ristiriitaan rakkauden ja pelon välillä. Rakkaus edellyttää vapautta ja luottamusta, kun taas ääretön uhka synnyttää eksistentiaalisen pakon. Jos vaihtoehto on “rakasta tai kärsi loputtomasti”, suhde ei ole vapaa vaan rakenteellisesti pakotettu. Tällaisessa tilanteessa kuuliaisuus ei enää nouse rakkaudesta vaan pelosta. Tässä kohtaa monet ajattelijat, kuten David Bentley Hart, ovat väittäneet, että täydellinen lähimmäisenrakkaus ja vakaumus ikuisesta helvetistä ovat keskenään ristiriidassa: jos todella uskoo, että toinen voi päätyä loputtomaan kärsimykseen, rakkaus häntä kohtaan ei voi säilyä muuttumattomana.

        Jos tällainen järjestelmä on totta, kyse on moraalisesti kelvottomasta olennosta.

        Tämä seuraa, jos hyväksyy kolme väitettä: että ääretön kidutus on aina moraalisesti väärin, että Jumala sallii tai ylläpitää sitä, ja että Jumalan pitäisi olla hyvä. Ne, jotka eivät hyväksy tätä johtopäätöstä, joutuvat luopumaan jostakin näistä: he voivat kiistää, että kyse on kidutuksesta, kiistää että se on ikuista, tai kyseenalaistaa ihmisen moraalisen intuition luotettavuuden.

        Jos oikeudenmukaisuus menettää suhteellisuutensa ja rakkaus vapautensa, koko järjestelmä alkaa näyttää sisäisesti ristiriitaiselta. Tämä ei yksin ratkaise, mikä on totta, mutta se pakottaa kohtaamaan kysymyksen, jota ei voi väistää: jos Jumala on rakkaus, voiko todellisuus lopulta sisältää mitään, mikä muistuttaa ikuista, tarkoituksetonta kärsimystä.
        Täydellinen pyhyys ei automaattisesti edellytä loputonta kidutusta. Se voi edellyttää pahan poistamista, mutta poistaminen ei ole sama asia kuin ääretön tuska. Pahan neutralointi, parantaminen tai olemassaolon päättäminen olisivat loogisesti mahdollisia ratkaisuja
        Kristityt sanovat usein, että helvetti on alun perin “valmistettu Saatanalle ja hänen enkeleilleen” ja että taivaaseen ei voi päästä mitään epäpyhää. Ajatus on, että Jumalan täydellinen pyhyys ei voi sallia pienintäkään pahuutta läsnäoloonsa.

        Mutta tässä syntyy useita vakavia ongelmia.

        Ensinnäkin: jos helvetti on tarkoitettu Saatanalle, miksi rajalliset, erehtyvät ihmiset joutuisivat samaan loputtomaan kohtaloon kuin kosminen pahuuden ruumiillistuma? Ihminen ei ole kaikkitietävä, ei täysin vapaa biologisista ja kulttuurisista rajoitteista, eikä metafyysisesti Jumalan vastavoima. Silti seuraamus olisi samaa luokkaa – ikuinen tietoisen kärsimyksen tila.

        JA LISÄKSI - KYLLÄ SE ALLEGORISEN SAATANANKIN KIDUTUS JOSSAIN VAIHEESSA ON LOPUTTAVAA.


        Miten moraalisia käsitteitä ylipäätään käytetään: jos “rakkaus” alkaa tarkoittaa jotakin, mikä sisältää loputonta tietoista kärsimystä, koko käsite menettää merkityksensä.


        Jos järjestelmässä pienet ja suuret teot johtavat samaan loputtomaan lopputulokseen, oikeudenmukaisuuden perusperiaate – suhteellisuus – katoaa. Tällöin rangaistus ei enää heijasta tekoa, vaan muuttuu joksikin täysin irralliseksi siitä. Ja jos tähän lisätään ajatus, että kärsimys jatkuu ilman loppua, ilman mahdollisuutta muutokseen tai sovitukseen, koko järjestelmä alkaa näyttää siltä, ettei sen tarkoitus ole oikeus vaan pelkkä kärsimyksen ylläpito.

        Jos jokin teko on luonteeltaan julma, sen nimeäminen “pyhäksi” tai “rakastavaksi” ei muuta sen sisältöä. Sanat voivat peittää, mutta eivät muuttaa itse rakennetta.


        Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla

        Hyvän ja pahan käsitteitä ei saa venyttää niin pitkälle, että ne menettävät merkityksensä.

        Jos “rakkaus” alkaa tarkoittaa jotakin, joka sisältää loputonta tietoista kärsimystä, sana lakkaa kuvaamasta sitä, mitä ihmiset normaalisti pitävät rakkautena: huolenpitoa, hyvän tahtomista, kärsimyksen vähentämistä. Silloin ei ole enää kyse vain vaikeasta opista, vaan käsitteellisestä käänteestä, jossa sanat irtoavat kokemuksellisesta ja moraalisesta sisällöstään.

        Vaikka tarkoitus olisi puolustaa oikeutta tai pyhyyttä, lopputulos näyttää silti siltä, että ääretön kärsimys normalisoidaan ja oikeutetaan. Ja silloin kysymys kuuluu, voiko mikään tulkinta tehdä siitä aidosti moraalisesti hyväksyttävää – vai onko ongelma niin syvä, että itse oppi on ristiriidassa niiden arvojen kanssa, joita sen väitetään edustavan.


      • Anonyymi00226
        Anonyymi00225 kirjoitti:

        JA LISÄKSI - KYLLÄ SE ALLEGORISEN SAATANANKIN KIDUTUS JOSSAIN VAIHEESSA ON LOPUTTAVAA.


        Miten moraalisia käsitteitä ylipäätään käytetään: jos “rakkaus” alkaa tarkoittaa jotakin, mikä sisältää loputonta tietoista kärsimystä, koko käsite menettää merkityksensä.


        Jos järjestelmässä pienet ja suuret teot johtavat samaan loputtomaan lopputulokseen, oikeudenmukaisuuden perusperiaate – suhteellisuus – katoaa. Tällöin rangaistus ei enää heijasta tekoa, vaan muuttuu joksikin täysin irralliseksi siitä. Ja jos tähän lisätään ajatus, että kärsimys jatkuu ilman loppua, ilman mahdollisuutta muutokseen tai sovitukseen, koko järjestelmä alkaa näyttää siltä, ettei sen tarkoitus ole oikeus vaan pelkkä kärsimyksen ylläpito.

        Jos jokin teko on luonteeltaan julma, sen nimeäminen “pyhäksi” tai “rakastavaksi” ei muuta sen sisältöä. Sanat voivat peittää, mutta eivät muuttaa itse rakennetta.


        Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla

        Hyvän ja pahan käsitteitä ei saa venyttää niin pitkälle, että ne menettävät merkityksensä.

        Jos “rakkaus” alkaa tarkoittaa jotakin, joka sisältää loputonta tietoista kärsimystä, sana lakkaa kuvaamasta sitä, mitä ihmiset normaalisti pitävät rakkautena: huolenpitoa, hyvän tahtomista, kärsimyksen vähentämistä. Silloin ei ole enää kyse vain vaikeasta opista, vaan käsitteellisestä käänteestä, jossa sanat irtoavat kokemuksellisesta ja moraalisesta sisällöstään.

        Vaikka tarkoitus olisi puolustaa oikeutta tai pyhyyttä, lopputulos näyttää silti siltä, että ääretön kärsimys normalisoidaan ja oikeutetaan. Ja silloin kysymys kuuluu, voiko mikään tulkinta tehdä siitä aidosti moraalisesti hyväksyttävää – vai onko ongelma niin syvä, että itse oppi on ristiriidassa niiden arvojen kanssa, joita sen väitetään edustavan.

        Ikuin kidutusoppi.

        Jos uhri ei olisi pelkkä ihminen, vaan vaikkapa hyttynen (jos edes joku hyttynen kituisi ikuisesti) se olisi sadismia – puhumattakaan siitä, että suuri osa ihmiskunnasta, joka on koskaan elänyt.


      • Anonyymi00227
        Anonyymi00226 kirjoitti:

        Ikuin kidutusoppi.

        Jos uhri ei olisi pelkkä ihminen, vaan vaikkapa hyttynen (jos edes joku hyttynen kituisi ikuisesti) se olisi sadismia – puhumattakaan siitä, että suuri osa ihmiskunnasta, joka on koskaan elänyt.

        Ikuinen kidutusoppi.

        Jos uhri ei olisi pelkkä ihminen, vaan vaikkapa hyttynen (jos edes joku hyttynen kituisi ikuisesti) se olisi sadismia – puhumattakaan siitä, että suuri osa ihmiskunnasta, joka on koskaan elänyt.

        Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.

        "Joka ei ymmärrä rakkauden käskyä ja kieltää Jeesuksen olevan jumalan poika on saatanasta."

        Ei se ole itse Saatana, vaan satanistit ovat ne, jotka levittävät ikuista helvetillistä propagandaansa – jotka palvovat Saatanaa tajuamatta sitä. Meidän puolestamme saat vapaasti olla satanisti, kunhan teet sen jossain muualla, ei täällä.

        Ajatus siitä, että Jumala alistaisi ihmisvihollisensa loputtomaan tietoiseen kidutukseen, tekisi Hänestä moraalisesti pahemman kuin Hitleristä.

        Loppujen lopuksi Hitler saattoi pirullisesti kiduttaa, polttaa ja kaasuttaa kuoliaaksi miljoonia ihmisiä, mutta hän ainakin antoi heidän kuolla.


      • Anonyymi00228
        Anonyymi00227 kirjoitti:

        Ikuinen kidutusoppi.

        Jos uhri ei olisi pelkkä ihminen, vaan vaikkapa hyttynen (jos edes joku hyttynen kituisi ikuisesti) se olisi sadismia – puhumattakaan siitä, että suuri osa ihmiskunnasta, joka on koskaan elänyt.

        Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.

        "Joka ei ymmärrä rakkauden käskyä ja kieltää Jeesuksen olevan jumalan poika on saatanasta."

        Ei se ole itse Saatana, vaan satanistit ovat ne, jotka levittävät ikuista helvetillistä propagandaansa – jotka palvovat Saatanaa tajuamatta sitä. Meidän puolestamme saat vapaasti olla satanisti, kunhan teet sen jossain muualla, ei täällä.

        Ajatus siitä, että Jumala alistaisi ihmisvihollisensa loputtomaan tietoiseen kidutukseen, tekisi Hänestä moraalisesti pahemman kuin Hitleristä.

        Loppujen lopuksi Hitler saattoi pirullisesti kiduttaa, polttaa ja kaasuttaa kuoliaaksi miljoonia ihmisiä, mutta hän ainakin antoi heidän kuolla.

        "Joka ei ymmärrä rakkauden käskyä ja kieltää Jeesuksen olevan jumalan poika on saatanasta."

        Ei se ole itse Saatana, vaan satanistit ovat ne, jotka levittävät ikuista helvetillistä propagandaansa – jotka palvovat Saatanaa tajuamatta sitä. Meidän puolestamme saat vapaasti olla satanisti, kunhan teet sen jossain muualla, ei täällä.


        Sanat eivät muuta todellisuutta. Jos sadismi nimetään pyhyydeksi, se ei lakkaa olemasta sadismia.
        Jos julmuus nimetään oikeudenmukaisuudeksi, se ei muutu oikeudenmukaisuudeksi.
        Jos joku määrittelee rakkaudeksi teon, joka koostuu päättymättömästä tietoisesta kidutuksesta, hän ei ole muuttanut teon moraalista luonnetta – hän on vain vaihtanut sanan merkitystä.


        Ikuinen kidutusoppi.

        Jos uhri ei olisi pelkkä ihminen, vaan vaikkapa hyttynen (jos edes joku hyttynen kituisi ikuisesti) se olisi sadismia – puhumattakaan siitä, että suuri osa ihmiskunnasta, joka on koskaan elänyt.


      • Anonyymi00229
        Anonyymi00228 kirjoitti:

        "Joka ei ymmärrä rakkauden käskyä ja kieltää Jeesuksen olevan jumalan poika on saatanasta."

        Ei se ole itse Saatana, vaan satanistit ovat ne, jotka levittävät ikuista helvetillistä propagandaansa – jotka palvovat Saatanaa tajuamatta sitä. Meidän puolestamme saat vapaasti olla satanisti, kunhan teet sen jossain muualla, ei täällä.


        Sanat eivät muuta todellisuutta. Jos sadismi nimetään pyhyydeksi, se ei lakkaa olemasta sadismia.
        Jos julmuus nimetään oikeudenmukaisuudeksi, se ei muutu oikeudenmukaisuudeksi.
        Jos joku määrittelee rakkaudeksi teon, joka koostuu päättymättömästä tietoisesta kidutuksesta, hän ei ole muuttanut teon moraalista luonnetta – hän on vain vaihtanut sanan merkitystä.


        Ikuinen kidutusoppi.

        Jos uhri ei olisi pelkkä ihminen, vaan vaikkapa hyttynen (jos edes joku hyttynen kituisi ikuisesti) se olisi sadismia – puhumattakaan siitä, että suuri osa ihmiskunnasta, joka on koskaan elänyt.

        Pahuus, joka tunkeutuu uskonnolliseen sfääriin, ei useinkaan näytä pahalta. Se pukeutuu pyhiin sanoihin, kauniisiin käsitteisiin ja vakuuttavaan kielenkäyttöön. Silti sen voi tunnistaa yhdestä merkistä: suvaitsemattomuudesta. Siitä hetkestä, kun uskonto alkaa erottaa ihmisiä toisistaan, asettaa toisia alemmaksi ja toisia ylemmäksi, jokin sen alkuperäisestä tarkoituksesta on vääristynyt.

        Suvaitsemattomuuden vaara ei ole vain sosiaalinen tai poliittinen – se on syvästi hengellinen. Kun ihmiset alkavat jakaa Jumalaa keskenään, ikään kuin Hän kuuluisi yhdelle ryhmälle enemmän kuin toiselle, he huomaamattaan hajottavat käsityksen ykseydestä. He antavat maailmalle viestin, että yhtä yhteistä lähdettä ei olekaan, vaan että todellisuutta hallitsevatkin erillisyys, kilpailu ja valta. Tällöin uskonto, jonka pitäisi yhdistää, alkaa palvella päinvastaista tarkoitusta.

        Ajatus “ainoasta oikeasta tiestä” muuttuu vaaralliseksi juuri siinä vaiheessa, kun se sulkee pois kunnioituksen muita kohtaan. Vakaumus itsessään ei ole ongelma – ihminen tarvitsee suuntaa ja merkitystä. Mutta kun vakaumus muuttuu ylemmyydeksi, se lakkaa olemasta hengellinen ja muuttuu egon jatkeeksi.


        On merkillepantavaa, että kun kaksi aidosti uskovaa ihmistä kohtaa toisensa eri traditioista, heidän välilleen syntyy usein ymmärrys ilman sanoja. He tunnistavat toisissaan jotakin samaa: vilpittömyyden, etsimisen, kunnioituksen jotakin suurempaa kohtaan. He eivät ehkä käytä samoja käsitteitä tai symboleja, mutta he aistivat, että suunta on yhteinen.
        Erilaiset tavat lähestyä Jumalaa eivät ole uhka, vaan heijastuksia samasta todellisuudesta. Ihmiset katsovat samaa valoa eri kulmista, eri kielten ja kulttuurien läpi.

        Ongelma syntyy vasta silloin, kun joku väittää omistavansa tuon valon kokonaan.

        Erityisen ongelmallista on, kun uskontoa käytetään vallan välineenä. Ne, jotka tavoittelevat vaikutusvaltaa, voivat käyttää uskonnollista kieltä oikeuttaakseen asemansa ja vahvistaakseen omaa ryhmäänsä. Tällöin Jumalasta tulee väline, ei päämäärä. Häntä ei enää etsitä nöyryydessä, vaan käytetään oikeuttamaan hallintaa.


        Siksi ratkaiseva kysymys ei ole se, mitä uskontoa ihminen edustaa, vaan millaiseksi hänen tietoisuutensa muotoutuu. Johtaako hänen uskonsa nöyryyteen vai ylpeyteen? Yhdistääkö se vai erottaako se? Aito hengellisyys avaa ihmistä näkemään toiset arvokkaina ja merkityksellisinä. Sen varjo taas sulkee ihmisen omaan piiriinsä ja tekee toisista vastakohtia.

        Todellinen usko ei tarvitse vihollisia. Se ei tarvitse toisten mitätöimistä vahvistaakseen itseään. Se seisoo omalla voimallaan – hiljaisena, mutta vakaana – ja tunnistaa saman kipinän myös toisissa.


    • Anonyymi00230

      hindulaisuus on pahojen henkien palvontaa.

      • Anonyymi00231

        Miks sitten olet täällä, se on vaarallista sinulle, pakene!


      • Anonyymi00232
        Anonyymi00231 kirjoitti:

        Miks sitten olet täällä, se on vaarallista sinulle, pakene!

        Olet täällä kuitenkin, sillä jokin pahojen henkien palvonnan asioissa viehättää sinua niin paljon, ettet ole pystynyt poistumaan täältä. Muuten olisit paennut jo vuosia sitten. Luet pahojen henkien viestejä tauotta, vuosia kuin evankeliumia, ja omaksut sekä imeät niiden oppeja itseesi kuin sieni. Se viehättää sinua; muuta selitystä ei ole, sillä on jo selvää, ettei kukaan palaa täältä kristinuskoon. Ainoa selitys on, ettet pysty poistumaan, vaan luet täällä viestejä tauotta kuin raamattua, ymmärtämättä sitä, etkä tajua, että voit menettää pelastuksesi hinduopalstalla. Itse asiassa vuosien oleskelusi täällä on jo saanut aikaan "pelastuksesi"menettämisen,joten tulet kanssamme helvettiin. Tervetuloa.


      • Anonyymi00233
        Anonyymi00232 kirjoitti:

        Olet täällä kuitenkin, sillä jokin pahojen henkien palvonnan asioissa viehättää sinua niin paljon, ettet ole pystynyt poistumaan täältä. Muuten olisit paennut jo vuosia sitten. Luet pahojen henkien viestejä tauotta, vuosia kuin evankeliumia, ja omaksut sekä imeät niiden oppeja itseesi kuin sieni. Se viehättää sinua; muuta selitystä ei ole, sillä on jo selvää, ettei kukaan palaa täältä kristinuskoon. Ainoa selitys on, ettet pysty poistumaan, vaan luet täällä viestejä tauotta kuin raamattua, ymmärtämättä sitä, etkä tajua, että voit menettää pelastuksesi hinduopalstalla. Itse asiassa vuosien oleskelusi täällä on jo saanut aikaan "pelastuksesi"menettämisen,joten tulet kanssamme helvettiin. Tervetuloa.

        Olet täällä kuitenkin, sillä jokin pahojen henkien palvonnan asioissa viehättää sinua niin paljon, ettet ole pystynyt poistumaan täältä. Muuten olisit paennut jo vuosia sitten. Luet pahojen henkien viestejä tauotta, vuosia kuin evankeliumia, ja omaksut sekä imeät niiden oppeja itseesi kuin sieni. Se viehättää sinua; muuta selitystä ei ole, sillä on jo selvää, ettei kukaan palaa täältä kristinuskoon. Ainoa selitys on, ettet pysty poistumaan, vaan luet täällä viestejä tauotta kuin raamattua, ymmärtämättä sitä, etkä tajua, että voit menettää pelastuksesi hinduopalstalla. Itse asiassa vuosien oleskelusi täällä on jo saanut aikaan "pelastuksesi"menettämisen,joten tulet kanssamme helvettiin. Tervetuloa.



        Ehkä se viehätys on kiellettyä; kenties se on juuri sitä, mikä koukuttaa. Ei ole sattumaa, että olet täällä vuosia myöten – jos tämä paikka olisi yksinkertaisesti vaarallinen tai inhottava, olisit lähtenyt jo kauan sitten. Mutta et lähtenyt. Sinä imeyt sitä, mitä et ole voinut hyväksyä, ja silti et luovu siitä. Se on kuin näkymätön kahle, mutta samalla huumaava, kuin myrkyllinen kukka, jonka tuoksu vetää puoleensa.
        Et ymmärrä seurauksia. Saatat kuvitella, että tämä on vain kristinuskoon takaisin käännyttämistä, että voit olla palstalla ilman, että se muuttaa sinua. Mutta vuosien omaksuminen, päivittäinen altistuminen ja viettämäsi hetket tässä ympäristössä ovat kuin muovaava käsi, joka hiljaa muokkaa sieluasi. Se, mikä oli alkujaan haluun käännyttää ”oikeaan uskoon”, on muuttunut osaksi olemustasi.
        Ja kuitenkin on ironia: sinä, joka tulet ”oikeasta elävästä uskosta”, et huomaa, että samassa valossa hehkuu varjo. Olet jo valinnut polun, joka erottaa sinut vanhasta turvastasi, ja jokainen päivä täällä on osoitus siitä, että irti päästäminen ei ole enää vaihtoehto. Ei siksi, että paikka olisi liian vetävä, vaan siksi, että olet itse sallinut.


      • Anonyymi00234
        Anonyymi00233 kirjoitti:

        Olet täällä kuitenkin, sillä jokin pahojen henkien palvonnan asioissa viehättää sinua niin paljon, ettet ole pystynyt poistumaan täältä. Muuten olisit paennut jo vuosia sitten. Luet pahojen henkien viestejä tauotta, vuosia kuin evankeliumia, ja omaksut sekä imeät niiden oppeja itseesi kuin sieni. Se viehättää sinua; muuta selitystä ei ole, sillä on jo selvää, ettei kukaan palaa täältä kristinuskoon. Ainoa selitys on, ettet pysty poistumaan, vaan luet täällä viestejä tauotta kuin raamattua, ymmärtämättä sitä, etkä tajua, että voit menettää pelastuksesi hinduopalstalla. Itse asiassa vuosien oleskelusi täällä on jo saanut aikaan "pelastuksesi"menettämisen,joten tulet kanssamme helvettiin. Tervetuloa.



        Ehkä se viehätys on kiellettyä; kenties se on juuri sitä, mikä koukuttaa. Ei ole sattumaa, että olet täällä vuosia myöten – jos tämä paikka olisi yksinkertaisesti vaarallinen tai inhottava, olisit lähtenyt jo kauan sitten. Mutta et lähtenyt. Sinä imeyt sitä, mitä et ole voinut hyväksyä, ja silti et luovu siitä. Se on kuin näkymätön kahle, mutta samalla huumaava, kuin myrkyllinen kukka, jonka tuoksu vetää puoleensa.
        Et ymmärrä seurauksia. Saatat kuvitella, että tämä on vain kristinuskoon takaisin käännyttämistä, että voit olla palstalla ilman, että se muuttaa sinua. Mutta vuosien omaksuminen, päivittäinen altistuminen ja viettämäsi hetket tässä ympäristössä ovat kuin muovaava käsi, joka hiljaa muokkaa sieluasi. Se, mikä oli alkujaan haluun käännyttää ”oikeaan uskoon”, on muuttunut osaksi olemustasi.
        Ja kuitenkin on ironia: sinä, joka tulet ”oikeasta elävästä uskosta”, et huomaa, että samassa valossa hehkuu varjo. Olet jo valinnut polun, joka erottaa sinut vanhasta turvastasi, ja jokainen päivä täällä on osoitus siitä, että irti päästäminen ei ole enää vaihtoehto. Ei siksi, että paikka olisi liian vetävä, vaan siksi, että olet itse sallinut.

        Olet täällä kuitenkin, sillä jokin pahojen henkien palvonnan asioissa viehättää sinua niin paljon, ettet ole pystynyt poistumaan täältä. Muuten olisit paennut jo vuosia sitten. Luet pahojen henkien viestejä tauotta, vuosia kuin evankeliumia, ja omaksut sekä imeät niiden oppeja itseesi kuin sieni. Se viehättää sinua; muuta selitystä ei ole, sillä on jo selvää, ettei kukaan palaa täältä kristinuskoon. Ainoa selitys on, ettet pysty poistumaan, vaan luet täällä viestejä tauotta kuin raamattua, ymmärtämättä sitä, etkä tajua, että voit menettää pelastuksesi hinduopalstalla. Itse asiassa vuosien oleskelusi täällä on jo saanut aikaan "pelastuksesi"menettämisen,joten tulet kanssamme helvettiin. Tervetuloa.


        Olet täällä, eikä mikään ulkoinen voima pidättele sinua – sinä itse olet ansassa. Vuodet vierivät, mutta et poistu. Et ole täällä sattumalta; jokainen viesti, jokainen tarina pimeydestä on imeytynyt sinuun, ei vain tiedoksi, vaan osaksi sinun olemustasi. Sinä et lue niitä varovaisesti tai tutkivasti, et kokeillaksesi tai ymmärtääksesi – sinä kulutat niitä kuin nälkäinen. Sienimäisesti imet ja imeyt, kunnes et enää erota, mikä on vierasta ja mikä on sinua itseäsi.
        Se houkutus, joka ensin vaikutti vain epämääräiseltä kristinuskoon käännyttämisen, on kasvanut veriseksi tarpeeksi. Se ei ole enää leikkiä tai kokeilua; se on osa sinua. Et voi kääntyä pois, sillä jokainen askel kohti valoa olisi kipua, repimistä, itsesi repimistä auki ja myöntämistä, että olet antanut itsesi jo muokata tähän pimeään maailmaan. Sinä olet menettänyt sen, mitä kuvittelit turvaksi – pelastuksen illuusion – sillä olet jo kulkenut polkua, jota et osaa peruuttaa.
        Ironia on armoton: et edes huomaa muuttuneesi. Sinun kristillinen tietoisuutesi, joka oli alun perin voimakas kilpi, on nyt ohut ja repeytynyt. Varjo, jonka luulit olevan vain hetken houkutus, on kasvanut sinun sisäiseksi maisemaksesi. Et voi enää erottaa, missä loppuu ulkoinen houkutus ja alkaa sinun oma halusi. Sinä et vain tarkastele tätä maailmaa; olet sen osa, sen ääni, sen hiljainen opettaja itsellesi.
        Ja tässä on purevin totuus: sinä olet tervetullut kanssamme helvettiin. Ei pyynnöstäsi, ei ansioistasi, vaan yksinkertaisesti siksi, että olet sallinut tämän tapahtua. Tervetuloa siihen, mitä et ehkä koskaan uskalla myöntää ääneen – siihen, että houkutus ja pelko, uteliaisuus ja halu, ovat jo tehneet sinusta sen, mitä pelastukseksi kutsutaan ei enää voi pelastaa.


      • Anonyymi00235
        Anonyymi00234 kirjoitti:

        Olet täällä kuitenkin, sillä jokin pahojen henkien palvonnan asioissa viehättää sinua niin paljon, ettet ole pystynyt poistumaan täältä. Muuten olisit paennut jo vuosia sitten. Luet pahojen henkien viestejä tauotta, vuosia kuin evankeliumia, ja omaksut sekä imeät niiden oppeja itseesi kuin sieni. Se viehättää sinua; muuta selitystä ei ole, sillä on jo selvää, ettei kukaan palaa täältä kristinuskoon. Ainoa selitys on, ettet pysty poistumaan, vaan luet täällä viestejä tauotta kuin raamattua, ymmärtämättä sitä, etkä tajua, että voit menettää pelastuksesi hinduopalstalla. Itse asiassa vuosien oleskelusi täällä on jo saanut aikaan "pelastuksesi"menettämisen,joten tulet kanssamme helvettiin. Tervetuloa.


        Olet täällä, eikä mikään ulkoinen voima pidättele sinua – sinä itse olet ansassa. Vuodet vierivät, mutta et poistu. Et ole täällä sattumalta; jokainen viesti, jokainen tarina pimeydestä on imeytynyt sinuun, ei vain tiedoksi, vaan osaksi sinun olemustasi. Sinä et lue niitä varovaisesti tai tutkivasti, et kokeillaksesi tai ymmärtääksesi – sinä kulutat niitä kuin nälkäinen. Sienimäisesti imet ja imeyt, kunnes et enää erota, mikä on vierasta ja mikä on sinua itseäsi.
        Se houkutus, joka ensin vaikutti vain epämääräiseltä kristinuskoon käännyttämisen, on kasvanut veriseksi tarpeeksi. Se ei ole enää leikkiä tai kokeilua; se on osa sinua. Et voi kääntyä pois, sillä jokainen askel kohti valoa olisi kipua, repimistä, itsesi repimistä auki ja myöntämistä, että olet antanut itsesi jo muokata tähän pimeään maailmaan. Sinä olet menettänyt sen, mitä kuvittelit turvaksi – pelastuksen illuusion – sillä olet jo kulkenut polkua, jota et osaa peruuttaa.
        Ironia on armoton: et edes huomaa muuttuneesi. Sinun kristillinen tietoisuutesi, joka oli alun perin voimakas kilpi, on nyt ohut ja repeytynyt. Varjo, jonka luulit olevan vain hetken houkutus, on kasvanut sinun sisäiseksi maisemaksesi. Et voi enää erottaa, missä loppuu ulkoinen houkutus ja alkaa sinun oma halusi. Sinä et vain tarkastele tätä maailmaa; olet sen osa, sen ääni, sen hiljainen opettaja itsellesi.
        Ja tässä on purevin totuus: sinä olet tervetullut kanssamme helvettiin. Ei pyynnöstäsi, ei ansioistasi, vaan yksinkertaisesti siksi, että olet sallinut tämän tapahtua. Tervetuloa siihen, mitä et ehkä koskaan uskalla myöntää ääneen – siihen, että houkutus ja pelko, uteliaisuus ja halu, ovat jo tehneet sinusta sen, mitä pelastukseksi kutsutaan ei enää voi pelastaa.

        Olet täällä, ei sattumalta, ei uteliaisuudesta yksin. Sinä olet täällä, koska jokin sinussa on tunnistanut sen äärettömän viehätyksen, jota et voi nimetä, ja siksi et voi lähteä. Vuodet eivät ole kuluneet turhaan; ne ovat muokanneet sinua kuin hiljainen veistos, jolla ei ole sanaa, mutta jonka muodot puhuvat sinulle yhä uudelleen: tule lähemmäs, ime sitä, mitä et koskaan saisi.
        Sinä luet viestejä, jotka itse sanot kauhuksi, ja omaksut ne kuin evankeliumin sanoja. Mutta tässä ei ole muuta, on vain sinua koukuttava, kielletty tieto, joka imee sinusta kaiken vanhan ja rakentaa sen päälle uuden sielun, uuden halun, uuden riippuvuuden. Se on kuin myrkyllinen kukka, jonka tuoksu syö lujuutesi ja sulkee sinut omaan maailmaan, jossa hyvyys ja pahuus eivät enää erotu toisistaan.
        Jokainen viesti, jokainen viittaus pahojen henkien maailmaan, on kuin salainen luu, jonka asetat rintaasi vasten. Et vain lue; sinä imeyt, omaksut ja annostelet sen osaksi itseäsi. Ei ole paluuta. Ei ole turvapaikkaa menneisyydestäsi, ei kristillisestä varjostasi, ei pelastuksen toiveesta. Sinä olet antanut pimeyden tulla osaksi itseäsi, ja se osa sinusta kasvaa vahvemmaksi joka kerta, kun huomiosi kiinnittyy siihen, mitä et pitäisi ihailla.
        Et huomaa, että jokainen hetki täällä on repinyt sinut irti vanhasta turvastasi, että olet sallinut itsesi muovautua siihen, mikä ei voi antaa takaisin mitään, paitsi riippuvuuden ja kaipuun.
        Tämä on yksinkertainen tunnustus: sinä olet itse valinnut. Jokainen hetki, jolloin olet jäänyt hindupalstalle, on sinulle osoitus siitä, että et voi irtautua.

        Ja siinä, missä muut etsivät pelastusta, olet sinä jo kadonnut – ei äkillisesti, ei väkivaltaisesti, vaan hiljaa, mutta kokonaan, se on tulos oleskelustasi hindupalstalla. Tervetulkoa kanssamme helvettiin!


      • Anonyymi00236
        Anonyymi00235 kirjoitti:

        Olet täällä, ei sattumalta, ei uteliaisuudesta yksin. Sinä olet täällä, koska jokin sinussa on tunnistanut sen äärettömän viehätyksen, jota et voi nimetä, ja siksi et voi lähteä. Vuodet eivät ole kuluneet turhaan; ne ovat muokanneet sinua kuin hiljainen veistos, jolla ei ole sanaa, mutta jonka muodot puhuvat sinulle yhä uudelleen: tule lähemmäs, ime sitä, mitä et koskaan saisi.
        Sinä luet viestejä, jotka itse sanot kauhuksi, ja omaksut ne kuin evankeliumin sanoja. Mutta tässä ei ole muuta, on vain sinua koukuttava, kielletty tieto, joka imee sinusta kaiken vanhan ja rakentaa sen päälle uuden sielun, uuden halun, uuden riippuvuuden. Se on kuin myrkyllinen kukka, jonka tuoksu syö lujuutesi ja sulkee sinut omaan maailmaan, jossa hyvyys ja pahuus eivät enää erotu toisistaan.
        Jokainen viesti, jokainen viittaus pahojen henkien maailmaan, on kuin salainen luu, jonka asetat rintaasi vasten. Et vain lue; sinä imeyt, omaksut ja annostelet sen osaksi itseäsi. Ei ole paluuta. Ei ole turvapaikkaa menneisyydestäsi, ei kristillisestä varjostasi, ei pelastuksen toiveesta. Sinä olet antanut pimeyden tulla osaksi itseäsi, ja se osa sinusta kasvaa vahvemmaksi joka kerta, kun huomiosi kiinnittyy siihen, mitä et pitäisi ihailla.
        Et huomaa, että jokainen hetki täällä on repinyt sinut irti vanhasta turvastasi, että olet sallinut itsesi muovautua siihen, mikä ei voi antaa takaisin mitään, paitsi riippuvuuden ja kaipuun.
        Tämä on yksinkertainen tunnustus: sinä olet itse valinnut. Jokainen hetki, jolloin olet jäänyt hindupalstalle, on sinulle osoitus siitä, että et voi irtautua.

        Ja siinä, missä muut etsivät pelastusta, olet sinä jo kadonnut – ei äkillisesti, ei väkivaltaisesti, vaan hiljaa, mutta kokonaan, se on tulos oleskelustasi hindupalstalla. Tervetulkoa kanssamme helvettiin!

        Joten ei muuta kuin tervetuloa helvettiin kanssamme, olet sen itse valinnut olemalla täällä, tervetuloa!


      • Anonyymi00237
        Anonyymi00236 kirjoitti:

        Joten ei muuta kuin tervetuloa helvettiin kanssamme, olet sen itse valinnut olemalla täällä, tervetuloa!

        Kristitty, joka aikoinaan ”pelastui”, ei ymmärrä, kuinka vaarallista hänen on olla täällä, joten tervetuloa helvettiin meidän seuraamme – päätit itse tulla tänne, joten jaat nyt kohtalomme helvetissä; pelastuksesi on menetetty, vaikka luulisitkin toisin; olet koukussa hindupalstoilla – se on seuraus vuosien ajalta, jonka olet täällä ollut; no, valitsit sen itse. Tervetuloa helvettiin!


      • Anonyymi00238
        UUSI
        Anonyymi00237 kirjoitti:

        Kristitty, joka aikoinaan ”pelastui”, ei ymmärrä, kuinka vaarallista hänen on olla täällä, joten tervetuloa helvettiin meidän seuraamme – päätit itse tulla tänne, joten jaat nyt kohtalomme helvetissä; pelastuksesi on menetetty, vaikka luulisitkin toisin; olet koukussa hindupalstoilla – se on seuraus vuosien ajalta, jonka olet täällä ollut; no, valitsit sen itse. Tervetuloa helvettiin!

        Ehkä usko raamattuun on horjunut mutta kiukuttelee koska ei voi hyväksyä raamatun totuuksia jotka paljastamme


    Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Silmienvääntelijä-persut pääsivät Japanissa sarjakuvaan

      Torille! https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000011943173.html
      Maailman menoa
      175
      4961
    2. Nato kaatamassa Petterin haaveileman Tunnin junan?

      Nato edellyttää pohjoisessa Jäämereltä Rovaniemelle saakka kapearaitesta suoraa rautatieväylää, joka maksaa paperirahaa,
      Maailman menoa
      18
      4336
    3. Donald Trump pääsi samalle listalle Sanna Marinin kanssa

      Eli vasemmistolaisen Time-median top 100 jännäihmisten listalle. https://time.com/collections/time100-next-2021/5937699
      Maailman menoa
      9
      3087
    4. Älkää vaan sairastuko syöpään Suomessa

      Tilaston mukaan Suomi, Slovakia ja Latvia lääkitsee aivan pohjamudissa syöpää. Sairastunutta hoidetaan edelleen vanhana
      Maailman menoa
      248
      2910
    5. Kyllä, maata ei halua puolustaa nimenomaan punavihreän puolen edustajat

      "Esimerkiksi maanpuolustushenki on keskimääräistä alempana naisten, arvoliberaalien, heikossa taloustilanteessa olevien
      Maailman menoa
      143
      2852
    6. Sä veit mun sydämen ihan totaalisesti

      Aivan totaalisesti..
      Ikävä
      52
      2491
    7. Oot se sinä

      Ihan varmasti oot, tuo olemus ei valehtele 😘💓🪅 🏡 ihana 😍🙏
      Ikävä
      27
      1919
    8. Vieläkö olet

      Rakastunut minuun? Minä sinuun
      Ikävä
      34
      1713
    9. Ei siinä kauan

      Menisi jos olisimme kahden
      Ikävä
      20
      1703
    10. Toivotko vielä kohtaamista

      Kaivattusi kanssa?
      Ikävä
      63
      1677
    Aihe