Onko olemassa vaara että oppi kaataa ojaan? Jos ajatellaan että seurakunta on saanut Jumalan aseman ja rippi Vapahtajan aseman. Seurakunnan opit, olkoon ne vaikka käyttäytymiseen, pukeutumiseen tai muuhun elämiseen liityviä asioita saarnataan synniksi; se joka erottaa ihmisen Jumalasta (seurakunnasta). Rippi vapahtaa tästä tehdystä synnistä. Esimerkiksi on vanhoja ja uusia ns. hyväksi nähtyjä käyttäytymisnormeja joita yhä saarnataan synniksi. Nyt synti asettuu seurakunnan ja ihmisen väliin eli erottaa ne toisistaan jos rippi ei toimi vapahtajana. Onko perinnäissäännöt ja seurakunnan "suojaksi" asetetut rajat ohittaneet Jumalan suojeluksen? Tätä teoriaa tukee muutuneet toiminta tavat, koska joskus on saarnattu synniksi, asiota joita tänä päivänä ei saarnata. Esim. permanentti, viulumusiiki. Jotkut sen ajan matkalaiset on tuomittu, nyt on mahdollisuus pelastua. Tällöin synti käsite erottaa ihmisen seurakunnasta mutta on se aika vahvasti sanottu että se ihminen ei perinyt taivaspaikkaa, ei jäänyt todistusta. Rippi, niin hyvä kuin se onkin voi saada Vapahtajan roolin.On vaara että unohdetaan kuka sen vapauden toi kun korostetaan ripittäytymistä, omaa suoritusta ja sen tärkeyttä. Ymmärän seurakunnan tärkeyden mutta onko tässäkin se vaara että rooli kasvaa Jumalan mittoihin?
Opista ojaan?
Jukkapalmu
2255
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Onhan se opin korostamisen vaara olemassa, mutta uskovainen saa olla vapaa siitäkin. Ethän unohda sitäkään luettelemiesi vaarojen keskellä ja suothan sen vapauden uskovaisille?
Empä usko, koska kukaan ei varmaan luule,että ansioita olisi tullut,päin vastoin. Rippi on armoetu, eli siinä saa kertoa sellaiset asiat,jotka nimellisinä synteinä tulevat vapaan uskomisen esteeksi. Tuo sinun kirjoituksesi kuvaa jo omavanhurskautta,joka ei kelpaa Jumalalle. Kun Pyhä Henki on omassatunnossa neuvomassa,mikä on oikein ja väärin,silloin nuo mainitsemasi asiat eivät tuota ongelmia. Omantunnon hoitaminen on tärkeää uskovaiselle,siksi meitä kehoitetaan valvomaan ja rukoilemaan,mutta uskon, että omia ansioita ei kerry,vaan kaikki on Jumalan armoa!