Keväät tullu

Kaikilla on niin kiire nykyään.

Yksin saan kulkea ja harrastaa.

Vain töissä näen ihmisiä, muttei heidän kanssaan voi jutella tai harrastaa. Ei töissä voi kertoa mitä oikeasti kuuluu.

Kukin tavallaan, mutta minä en suostu tähän kohtaa Nesteellä porukkaa ja pysy samalla alueella tuhlaamassa elämää.

Olen asettanut itselleni sen ehdon, etten suostu yhteenkään suhteeseen ennen kuin olen jälleen työelämässä ja työelämässä niin, että nautin työstäni ja työtiimi on yhteisöllinen ja siinä on helppo viihtyä.

Painotus sanalla tiimi. Ei yhtäkään, joka yrittää leikkiä äiti-tai isähahmoa tai suhtautua kuin harkkariin. Ja jos joku molkero vielä yrittää puhua stressistä ja yrittää suositella yksinkertaista fyysistä työtä niin vastaus on ei kiitos. Samoin saa jäädä data-annotaatiot, jotka eivät tio mitään lisäarvoa tai merkitystä elämään. Kaipa niitä naputtelee siihen saakka kunnes löytää muuta työtä.

Kuuntelin lokkien kirkunaa tänään. Se on jostain syystä suosikkilinnunääneni.

Ei töissä voi jutella omista asioista ja eipä ne sinne kuulu. Kivoja ihmisiä ovat. Heitä näen vain töissä ja niin saa ollakin. Heillä on oma elämä ja omia ystäviä tai oma perhe tai niin edelleen.

Olemmeko me työtiimi olemme, muttemme muuta.

Meillä on eri asiat mistä me pidetään ja ilman töitä emme olis lainkaan tekemissä, koska tykkäämme tehdä eri asioita ja haaveilla eri asioista.

Onko se työtä mitä tulevaisuudessa haluan tehdä?
Vai haluanko muuta työtä mennä tekemään. Työtä, joka oikeasti on minun haavetyö.

Nyt teen tätä työtä ja ehkä saan jalan oven väliin ja pääsen töissä haastamaan omia kykyjäni ja pääsen uralla eteenpäin.

https://youtu.be/HUDGAvEX3fM?is=eaYIeptEbeH14Qfe

Ymmärrän kyllä että se on tärkeä osa elämässä. Kyllähän se raha auttaa, ja antaa paljon erilaisia mahdollisuuksia erilaisiin asioihin elämässä.
Mutta siltikin musta on todella surullista se et joillekin se työ ja raha ovat tärkeintä elämässä. Noh, kukin pitää tärkeimpänä mitä sit pitääkin.
Itselleni on aina ollut tärkeämpää ihan muut asiat kuin raha tai se mitä omaisuutta olisikaan. En koe että niistä olisin tullut onnelliseksi niillä.
Tai että olisin tyytyväinen elämääni sillä tavalla, rahakkaana, mutta yksin ja ilman rakkautta.
En mollaa, enkä arvostele ketään vaikka ehkä jonkun mielestä tää kommentti tuntuukin sille, sanoin vain oman mielipiteeni ja miten koen ite.

Töissä näkee ihmisiä kun muuten en oikeastaan näe. Ihmisillä on niin kiire nykyään ja enkä sovi yhteiskunnan normiin kun yksin elän.

Kumppanin löytäminen saattaa olla täysin utopiaa ja vain haaveilua.

Ihmisillä on nykyään niin kiire, että ei ole aikaa tutustua tai nähdä.

Joten yksin jatkan matkaani kulkemista.

Juhlapäiviä inhoan, ku ne vain muistuttaa että eläån yksin ja eikä ole ketään kenenkään kanssa juhlia.

Juhlin vain yksin.