Huokaus...milloinkohan viimeksi olin lomalla, viime helmikuussa! Koko hieno kesä mennyt paskoja työvuoroja tehden, vapaita silloin kun avokki on töissä. Myös kaverit, että itsekseen saa ketuuttaa vapaapäivät. Loppua ei näy, viikko väliä työputken jälkeen ja sitten koulunpenkille.
Seksikkyys/seksi jne. ei tunnu siltä kuin ennen. En edes mieti koko puolta itsessäni. Mies ei halua kuin korkeintaan kerran viikossa, joskus ollut aktiivisia kausiakin, mutta hiipumaan päin on. (Onneksi on sentään vielä hellyyttä!)
Mutta töissä on pakko käydä, omaa työuupumusta on vaikea myöntää edes itselleen. Lisäksi olen todella vaativassa työssä vastavalmistuneena ja onnen potku sinällään, että pääsin sinne. Osa työtovereista on niin rasittavia päänsä aukojia, että välillä töihin menokin tuntuu ikävältä. Kodin hoito on retuperällä, ravintolaan en pääse ystävien/miehen kanssa juuri koskaan, kaikki viikonloput menee töissä! On tämä elämä nannaa...
En valita, että on töitä, valitan sitä, miten saisin työn ja arjen suhteutettua. Kun tulen töistä kotiin, olen kuin zombie, tulee nukuttua pitkiäkin päiväunia silkkaan uupumukseen. Ei jaksa edes ajatella, että alkaisi viettelemään miestä eikä hänkään tee tuon taivaallista elettä rakastellakseen/että olisi halukas. Tekee omiaan yhteiset illat ja sitten on niin väsynyt, että menee nukkumaan.
Onko kellään hyviä keinoja, jolla saisi vähän puhtia itseensä.Sairasloman haku on käynyt mielessä, mutta eipä sitä sijaisena kehtaa, hampaita purren tekee töitä inhottavien työkavereiden kanssa. (Joka päivä saan kuulla typeriä kommentteja parilta tyypiltä, tekisi mieleni haistattaa v*PIIP*t mokomille nenästelijöille, joilla ei ole hajuakaan hyvästä yhteistyöstä.)
Joku varmaan kysyy, mitä täällä valitan. Onko muilla koskaan ollut tällainen olo ja miten olette saaneet arjen/seksin taas sujumaan...sairaslomalla?!
Seksikkyys/seksi jne. ei tunnu siltä kuin ennen. En edes mieti koko puolta itsessäni. Mies ei halua kuin korkeintaan kerran viikossa, joskus ollut aktiivisia kausiakin, mutta hiipumaan päin on. (Onneksi on sentään vielä hellyyttä!)
Mutta töissä on pakko käydä, omaa työuupumusta on vaikea myöntää edes itselleen. Lisäksi olen todella vaativassa työssä vastavalmistuneena ja onnen potku sinällään, että pääsin sinne. Osa työtovereista on niin rasittavia päänsä aukojia, että välillä töihin menokin tuntuu ikävältä. Kodin hoito on retuperällä, ravintolaan en pääse ystävien/miehen kanssa juuri koskaan, kaikki viikonloput menee töissä! On tämä elämä nannaa...
En valita, että on töitä, valitan sitä, miten saisin työn ja arjen suhteutettua. Kun tulen töistä kotiin, olen kuin zombie, tulee nukuttua pitkiäkin päiväunia silkkaan uupumukseen. Ei jaksa edes ajatella, että alkaisi viettelemään miestä eikä hänkään tee tuon taivaallista elettä rakastellakseen/että olisi halukas. Tekee omiaan yhteiset illat ja sitten on niin väsynyt, että menee nukkumaan.
Onko kellään hyviä keinoja, jolla saisi vähän puhtia itseensä.Sairasloman haku on käynyt mielessä, mutta eipä sitä sijaisena kehtaa, hampaita purren tekee töitä inhottavien työkavereiden kanssa. (Joka päivä saan kuulla typeriä kommentteja parilta tyypiltä, tekisi mieleni haistattaa v*PIIP*t mokomille nenästelijöille, joilla ei ole hajuakaan hyvästä yhteistyöstä.)
Joku varmaan kysyy, mitä täällä valitan. Onko muilla koskaan ollut tällainen olo ja miten olette saaneet arjen/seksin taas sujumaan...sairaslomalla?!
Vastaukset 2
Vanhimmat
tilanne, ja siten yhtä uupunut ja haluton kaikkeen. Siihen ei auta muu kuin kunnon lepo. On mahdollista että levon pituus on sama kuin se aika kuinka kauan on ollut uupunut. Eli jos olet ollut noin poikki vaikkapa 3kk, niin tarvitsisit hieman kevyempää työtä/arkea saman 3kk jotta saisit akut täytettyä. Välttämättä ei tarvitse olla lomalla, kevennetty työkin käy. Mutta lomalla elpyy tietysti nopeammin.
Kuulemma jotkut psykologit sanoo, että 3 viikon loman pitäisi tehdä tehtävänsä. Ihmiset, joilla on vähemmän lomaa, sairastelee stressiperäisiä sairauksia ja oireilee (esim. haluttomuus) muita useammin.