abortin noin 5-v sitten.
syy siihen oli se että ehkäsy petti ja nuorin lapseni ei ollut edes vuottakaan.
eli liian ajoissa olisi tullu ja tiedän että en olisi jaksanut. tyttärilläni on 5 pvä vajaa vuosi ikä eroa.
eli ei enään niin nopeasti.
mutta oikeesti ei mene päivääkään ettenkö ajattelisi että se oli tyttö tai poika ja että se olisi kohta 5-v.
tää raastaa mua lopun elämäni aika varmasti.
ajtteleeko kukaan muu asiaa noin paljon kuin minä??
miettiikö kukaan et hei mun lapsi olisi sen ja sen ikäinen tai sitten kun menet kauppaan niin ajattelee että tää olisi voinut sopia sille tai jotain muuta vastaavaa!
mä oon nyt 26 ja mulla on jo 4 lasta mutta ihmettelen vain miksi en voi unohtaa.
on niin tyhjä olo kuitenkin vaikka nämä 4 tuovat niin paljon valoa ja iloa mun elämään.
kuolisin ilman heitä.
syy siihen oli se että ehkäsy petti ja nuorin lapseni ei ollut edes vuottakaan.
eli liian ajoissa olisi tullu ja tiedän että en olisi jaksanut. tyttärilläni on 5 pvä vajaa vuosi ikä eroa.
eli ei enään niin nopeasti.
mutta oikeesti ei mene päivääkään ettenkö ajattelisi että se oli tyttö tai poika ja että se olisi kohta 5-v.
tää raastaa mua lopun elämäni aika varmasti.
ajtteleeko kukaan muu asiaa noin paljon kuin minä??
miettiikö kukaan et hei mun lapsi olisi sen ja sen ikäinen tai sitten kun menet kauppaan niin ajattelee että tää olisi voinut sopia sille tai jotain muuta vastaavaa!
mä oon nyt 26 ja mulla on jo 4 lasta mutta ihmettelen vain miksi en voi unohtaa.
on niin tyhjä olo kuitenkin vaikka nämä 4 tuovat niin paljon valoa ja iloa mun elämään.
kuolisin ilman heitä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niin olen samanikäinen kuin sinä, mutta lapseton.Tein abortin n.2v sitten ja se asia jäi sairaalaan,se ei ole vaivannut minua yhtään.Vaikka haluan joskus lapsia ja pidän lapsista paljon!Miksi siis ajatella asiaa?!Minulla on asiat ihan ok ja sama mies kuin abortin tehdessänikin.En ole sydämetön enkä kylmäkään ihminen,ehkä ajattelen enemmän järjellä kuin tunteella.Tiedä häntä... Mutta toivoisin että muillakin olisi ollut yhtä helppoa kuin minulla abortin jälkeen.
eilen asiaa ja luulen tietäväni mistä se johtuu tai "kuvittelen" johtuvan.
no ensinnäkin mä olen tosi tunne herkkä ihminen vaikka sitä ulospäin ei näy.
mutta se varmaan vaikuttaa kaikkein eniten,kun minulla on niin paljon ystäviä ja kaikilla on vauvoja/lapsia.
juuri jokin aika sitten ystäväni sai lapsen ja se oli 39cm ja 1500kg (keskonen)
silloin se tuli vääjäämättä mieleen että millainenkohan se syntymätön lapseni olisi ollut tai minkä kokoinen.
luulen että jos minulla kaverit olisivat lapsettomia niin en ehkä ajattelisi asiaa ainakaan niin paljon.(ken tietää)
ja tämä minun suku on niin sikiävää porukkaa että sieltäkin niitä vauvoja tulee jatkuvasti joltain.
no toivottavasti tää tunne katoaa joskus.
Itselläni olisi nyt piakkoin kuusivuotias lapsi...tulin puolivuotta tyttöni syntymän jälkeen raskaaksi ja en todellakaan olisi kahdenkanssa pärjännyt. Olin 16-vuotta silloin.
Itselläni on myös tyhjä paikka kahden lapseni välistä, sieltä puuttuu jotain, jota ajattelen usein ja kaipaan.
Voimia sinulle!
vielä toistaiseksi lapseton, tosin vielä nuorikin (22v). Minulle tehtiin abortti noin kolme ja puoli vuotta sitten. Aluksi tunsin lähinnä helpotusta; nyt se on ohi! Tunsin kuitenkin koko ajan itseni todella huonoksi ihmiseksi, kun olin sallinut vahingon tapahtua. Kaikki muuttui kuitenkin painajaiseksi, kun palasin loman jälkeen kouluun. Ensin eräs luokkakaverini ilmoitti olevansa raskaana. Hänen lapsensa isä oli "vain yhden illan juttu" mutta hän päätti silti pitää lapsen. Ovat nykyään ihan väleissä isän kanssa ja lapsi tuntee molemmat isovanhempansa... Samana iltana menimme kylään kavereillemme, saman ikäisiä kuin me, samassa elämäntilanteessa kuin me... He kertoivat meille saavansa lapsen. Silloin ajattelin, ettei se voinut olla totta! Olin jopa vihainen heille, etteivät he olleet kertoneet aikaisemmin, olisin ehkä uskaltanut itsekin tehdä toisenlaisen ratkaisun, jos minulla olisi ollut "kohtalotoveri". Myöhemmin kuitenkin tajusin, että tein itse oman ratkaisuni ja kannan siitä itse vastuuni. Nykyään en enää juurikaan mieti sitä, mutta ensimmäinen vuosi oli todella rankka!
Heissan! Minulle tehtiin myös abortti 1,5v. sitten, kaksosvauvamme olivat vasta 3kk ikäisiä sillon. Ja olen katunut sitä tosi paljon, vaikka sillon se ajatus oli täysin mahdoton!!! Ajattelen joka päivä pientä vauvaa ja ahistaa myös kun kaikki ystävät saaavt vauvoja... Olin silloin myös vko6 ja olen ajatellut että se oli niin pieni, mutta silti sitä kaipaa ja katuu varmaan loppu elämän. välillä on parempia aikoja välillä huonompia, mutta lapsi- tai abortti ohjelmia en voi televisiosta katsoa itkemättä