Suositelkaas hyviä oppaita tai muuten mielenkiintoisia kirjoja aiheesta. Itse olen lukenut vain Stephen Kingin Kirjoittamisesta, josta kyllä pidin, ja nyt ajattelin hankkia käsiini muitakin jos sellaisia on.
Suomeksi tai englanniksi..:)
Suomeksi tai englanniksi..:)
Vastaukset 10
Vanhimmat
esim. täältä löytää muutamia hyviä.
http://lib.kokkola.fi/kirjallisuuspiiri/luovakirjoittaminen.htm
Oriveden luovankirjoittamisen ohjeita
http://www.saunalahti.fi/~etaopit/Teletopelius/luova/sisluetteloluo.htm
"Kun olet ensiksi hahmottanut synopsiksen sivuun, jaa se seuraavaksi kolmeenkymmeneen osaan niin, että jokainen osa vastaa yhtä lukua. Jokainen luku on omalla arkillaan. Arkkeja tulee siis kolmekymmentä. Jokainen arkki sisältää tiivistelmän kulloisesta luvusta. Saat tällä tavalla laajennettua synopsiksen skenaarioksi (so. synopsista laajempi käsikirjoitusmuoto). Kolmanneksi on enää tekstin kirjoittaminen jäljellä kolmekymmentälukuiseen käsikirjoitukseen. Kirjoita luku kerrallaan siinä järjestyksissä, kuten parhaaksi koet."
Hih
"Luovan kirjoittamisen opas - käsitteellinen mahdottomuus."
Mutta höh?
Kaikkeen on oppaita, taiteentekoonkin.
Tietenkään kirjasta lukemalla ei tule huippukirjailijaksi, mutta kyllä niitä lueskellen voi välttää yhden jos toisenkin kompastuskiven.
Ei luovuus ole ihmeellisempi asia kuin perunan kuorinta, toiset oppivat taidon edes ajattelematta asiaa, joiltain se vaatii keskittymistä enemmän.
Luovuus kirjoittamisessa on paljon samaa kuin luovuus missä tahansa työssä, ei ihmeellistä ja salaperäistä huuhaa hommaa, vaan ideointia ja ajatusten heittelyä.
Kyllä sitä voi opettaa, neuvoa keinoja päästää irti, ohjata löytämään oman tulkintatapansa ja luottamus omiin kykyihin.
Luovuus on opittavissa oleva taito, syntymälahjana saatu luovuus on yhtä tyhjän kanssa, niin kauan kuin sitä ei osaa käyttää.
Suuri osa minkä tahansa taiteenlajin tai ydinfysiikan osaajista on ensin opiskellut ja vasta sitten oivaltanut, tehnyt keksinnön ja löytänyt luovuutensa.
Höh sanon minä, suomessa ei tänäpäivänä ole juurikaan taiteentekijöitä jotka olisivat ihan syntymälahjoillaan huipulle nousseet, oppaita ja opetusta tarvitaan.
Kyse on siitä osaako niistä ottaa hyödyn ja soveltaa tiedon omaan käyttöönsä. Löytääkö oppaiden ja ohjeiden avulla oman tapansa tulkita maailmaa? Ja kun löytää oman tyylinsä sanoa asiat, löytää ihmisiä jotka katsovat kunnioittavasti kohti ja hönkäisevät "Juuri noin ajattelin mutten osannut sanoa."
Minä tuotakin tapaa kokeilin kirjoittaessani, toimii toisilla, ei kaikilla.
Lähinnä tuo kolmekymmentä on oppaana, kun kokonaisuus on hajallaan aivoissa ja yrittää hahmottaa mitä missäkin kohtaa kirjaa tulee tapahtumaan.
250 sivun tekstiä väsätessä on hankala pitää ihan kaikki langat alusta loppuun käsissä ilman tuollaisia pikavetoja, mitä missä luvussa suurinpiirtein tapahtuu.
Nauraa saa oppaille, mutta kysykääs niiltä joilla on julkaistuna kirja. Kuinka moni kirjoitti sen rimps vain alkaen ensimmäisestä sanasta lopettaen viimeiseen? Ei kovin moni.
Ainakin noita kuinka kirjani ovat syntyneet tekstejä kahlattuani, sieltä on paljastunut hyvinkin mielenkiintoisia kokeiluja. Kuka käyttää muistilappuja noiden sivujen asemasta, tapetoi huoneensa niillä. Joku kerää lehtikuvia, rakentaa kokonaisuuden kuvista, maisemista ja kohtauksista. Joku piirtää viivaa jossa näkyy tapahtumien kulku nousevina ja laskevina värikkäinä viivoina, henkilökarttoja ja tapahtumakarttoja.
Tuollaiset ohjeet, niitä ei ole tarkoitettu otettavaksi yks yhteen kuin matematiikan kaavat, vaan vinkkinä, näinkin voi tehdä, soveltaa saa ja pitää. Eri tapoja esitellään jotta jokainen voisi kokeillen löytää itselleen sopivimman tavan toimia. Tuollaiset ohjeet ja kokeilut antavat rohkeutta luottaa omiin hulluihin tapoihinsa luovuuden lähteellä.
Itse kuvittelin olevani väärässä kun en kirjoittaessa pystynyt lukemaan. Joka oppaassa korostetaan lukemisen tarpeellisuutta. Itse tunsin syyllisyyttä etten kahteen vuoteen saanut ainutta kaunokirjallista teosta luettua kannesta kanteen.
Vasta jälkeenpäin ymmärsin että tapani on lukea sykleissä ja kirjoittaa sykleissä eikä noita kahta voi lomittaa tai limittää. On vain on ja off asennot. Eikä tuo ole sen enempää oikea tai väärä tapa toimia, se on minun tapani toimia.
Oriveden opeista: kun teksti aihio on päässä, sitä osaa noita ohjeita koittaa käytännössä ja tuumia toimiiko. Jos ei ole hajuakaan mitä haluaa kirjoittaa tai miksi, ei ehkä voi soveltaa ohjeita kuinka kirja teknisesti rakennetaan kantavaksi kokonaisuudeksi.
Jos kirjoittaa tahtoo, eikä ole aihetta, on aika tarttua luovan kirjoittamisen oppaaseen. Kokeilla kirjoittaa muutama harjoitus, yleensä harjoitusten kautta löytää mielenkiintonsa kohteita, joista voi löytää aiheen kirjoitukselle.
Tuntuu oudolta kirjoittaa näitä. Puolustella kirjoittamisen opettamista yleensä. Miksihän taideteollinen korkeakoulu onkaan perustettu, tai päätaloinstituutti?
Suomessa luovan kirjoittamisen opetukselle nauretaan edelleen. Muualla maailmassa luova kirjoittaminen on opinaihe siinä kuin laki tai lääketiede.
Höh. Tulkaa kysymään lisää, aivan lämpenin kun pääsin lempilastani puolustamaan :)
En minäkään tarkoita, että jotain opasta lukemalla voisi yhtäkkiä tulla huippukirjailijaksi. Mutta ainahan noista oppaista voi saada vaikutteita ja poimia jonkun hyvän neuvon sieltä täältä. Kun on itse kuitenkin ihan amatööri, ei välttämättä osaa edes ajatella kaikkia asioita, mitä kirjoittamiseen/tekstiin liittyy...
Eli kiitos vain sivuversolle linkeistä.:)
Vielä kaipaisin henk.koht kokemuksia ja suosituksia oppaista!
Henry Millerin 'Salamurhaajien aika' on mielestäni loistava opas, vaikkei mikään kirjoittamisopas olekaan, vaan proosallinen tutkielma Arthur Rimbaud'sta.
Jotkut hehkuttaa Julia Cameronin kirjaa 'Tyhjän paperin nautinto'.
Keskustelu siitä voiko kirjoittamista opettaa vai eikö voi on sellainen ikuinen köydenveto. Toisaalta siitä on turha edes kiistellä. Toinen saa apua opetuksesta ja oppaista, toinen ei (tosin useimmat heistäkin kyllä hyötyisivät siitä jos vain lakkaisivat itsepintaisesti vastustamasta ;). Itselleni oppaista on kyllä ollut suurta hyötyä, enkä ole koskaan kokenut jääneeni neuvojen vangiksi. Oppaista olen ottanut sen minkä olen kokenut itselleni sopivan ja unohtanut loput. Varmaa on, että niiden avulla olen ainakin välttänyt monta turhaa sudenkuoppaa.
Natalie Goldbergilta suomennettiin hiljan pari opasta, jotka eivät ole siitä kaavamaisimmasta päästä. Kannattaa vilkaista. Suomeksi nimet taisivat olla "Luihin ja ytimiin" ja "Avoin mieli: kuinka elää kirjoittajan elämää". Goldbergilla on aiheeseensa maanläheinen näkökulma, inspiraatiot ja luomisen tuskat on jätetty muille.
Kävin viikonloppukurssilla, jossa oppaana oli noiden Goldbergin kirjojen suomentaja.
Useat noista harjoituksista olivat varsin toimivia, toisaalta itse en juuri harjoituksia jaksa vääntää kuin käskystä.
Eniten apua noista kirjoista ja tuosta kurssista oli oman tyylin löytymiseen, hiomiseen ja itsensä ja tekstinsä hyväksymiseen sellaisenaan.