Tämä tarina kertoo pääosin The Sims2:sesta.. Silti korostan, ettei kaikki voi tapahtua itse pelissä.
Tässä, ensimmäisessä osassa kerrotaan hänen lapsuudestaan.
*Phoeben lapsuus*
Eräänä päivänä, Kronvithin kylässä, syntyi pieni, ruskeaihoinen tyttövauva, Phoebe Buston. Pian hänen syntymänsä jälkeen kuitenkin hänen äitinsä kuoli sähköiskuun. Phoeben isä,Tom, kuitenkin piti lapsestaan hyvää huolta. Phoebe oli tottunut maa-elämään, eikä ollut mikään "kovis", niinkuin jotkut hänen luokkalaiset. Phoebe on siis tähän mennessä nyt lapsi.
-Iskä! juuri koulubussista astunut Phoebe huusi.-Mä sain kympin todistuksen! Hän huusi niin, että melkein koko kylä raikai.-Hienoa tyttöseni! Tiesin, että pystyt siihen! Tom hihkui ja tanssi piiriä Phoeben kanssa. Phoebe rupesi lukemaan läksyjään ja Tom meni rakastamaansa paikkaan, tietokoneelle. Hän kirjoitti sähköpostia hyvälle ystävälleen Dana Salolalle. siinä luki näin:
Hei, Dana! En ole vielä kertonut meistä sen kummempaa Phoebelle, mutta kyllä aion kertoa, viimesitään tänäiltana. Phoebe tuli koulusta, ja arvaa mikä sillä oli kädessä? Kympin todistus! Pää olikin jo melkein puhki, kun mietin yöt ja päivät, milloin hän saa sen. Tänään tuntui, kuin olisin vapautunut kahleista. Me tanssimme piiriä pitkään, ja olisimme tanssineet pidempäänkin, jos naapurin rouva ei olisi tullut valittamaan hihkumisestamme. On se niin kumma, kun vanhat eivät ymmärrä hyvien todistusten päälle mitään. No nyt kyllä aika rientää, täytyy nimittäin rientään tekemään ruokaa. Phoebe on varmaankin jo nälkäinen. Ystävällisin terveisin: Tom Buston.
Tom laittoi ruuaksi munakasta, jota he kumpikin, Phoebe ja Tom rakastivat niin, etteivät malttaneet muuta syödäkään. -Isä, kutsuin parhaan kaverini, Tina Salolan kylään meille, ei kai se haittaa? Phoebe kysyi ja katsoi suloisilla, sinisillä silmillään isäänsä. Tom veti munakkaan palan kurkkuun ja yski sen jälkeen kovasti. Tina oli Danan tytär.-Öh, Eihän se minua, öh, haittaa, sanoi tukehtumaisillaan oleva Tom.-Kiitti! Älähän tukehdu, Phoebe sanoi ja meni ulos keinumaan, kunnes Tina tulisi.-Phoebe, tulisitko käymään täällä? Tom kysäisi heti, kun Phoebe oli päässyt ulos.-Niin? hän kysyi ja tuijotti isäänsä.-Tuota, tiedäthän sinä, Tinan äidin, Danan? Phoebe vastasi myöntävästi.-Me, öh, tuota niin, olemme...yhdessä, Tom sai päästettyä suustaan.-Vau! Mahtavaa! Muuttavatko he meille? Phoebe kysyi.-Ei. Me muutamme heille, sinne kaupunkiin, Tom vastasi.-Ei kai? maalaistaloansa rakastava Phoebe kysyi. Tom ei ehtinyt vastata, kun Phoebe jo juoksi avaamaan oven. Kaikki kaupunkihuolet huuhtoutuivat pois mielestä.-Tina, Tina! Arvaatko mitä? Minä ja isä muutetaan teille! Phoebe hihkui.-Täh? Tina oli aivan ällikällä lyöty. Phoebe löplötti koko jutun, ja kun Tina älysi, he hyppivät ilosta, kuin mitkäkin sammakot.
-Phoebe rakas, Tom herätteli seuraavana aamuna tytärtänsä.-Niin mitä? Phoebe kysyi ja pompahti sängystänsä ylös, kuin vieteriukko.-Me lähdemme nyt, Tom sanoi. Sitten Phoebe vasta tajusi. Hehän muuttaisivat tänään Tinan, Danan ja taapero-Henryn luo. Phoebe näki, miten hirveä heidän talonsa oli: Kaikki huonekalut olivat viety pois ja taulut, joita Phoebe rakasti. Hän melkein itki.-En halua jättää taloamme, siinä on kaikki muistot äidistä, Phoebe itki.-Kulta pieni, sinä ihastut heidän taloonsa, Tom sanoi lohduttaen. Phoebe ei ollut käynyt Tinan luona koskaan, joten hän odotti innolla, millainen heidän talonsa oli.
Pian he olivat perillä, suuren kartanon edssä.-Vau! Phoebe kiljahti. Pihalla oli paljon kukkia ja ylipäätänsä kasvillisuutta. Keskellä kivistä kulkuväylää oli iso suihkulähde, jossa oli paljon lintuja. Phoebesta tuntui, kuin hän olisi syntynyt uudestaan. Siitä alkoi uusi elämä.
Tota joo, tää oli eka osa. Jatkoa tulee, jos haluatte. Otan vastaan mätiä tomaatteja, ja tuoksuvia kukkasia.
Tässä, ensimmäisessä osassa kerrotaan hänen lapsuudestaan.
*Phoeben lapsuus*
Eräänä päivänä, Kronvithin kylässä, syntyi pieni, ruskeaihoinen tyttövauva, Phoebe Buston. Pian hänen syntymänsä jälkeen kuitenkin hänen äitinsä kuoli sähköiskuun. Phoeben isä,Tom, kuitenkin piti lapsestaan hyvää huolta. Phoebe oli tottunut maa-elämään, eikä ollut mikään "kovis", niinkuin jotkut hänen luokkalaiset. Phoebe on siis tähän mennessä nyt lapsi.
-Iskä! juuri koulubussista astunut Phoebe huusi.-Mä sain kympin todistuksen! Hän huusi niin, että melkein koko kylä raikai.-Hienoa tyttöseni! Tiesin, että pystyt siihen! Tom hihkui ja tanssi piiriä Phoeben kanssa. Phoebe rupesi lukemaan läksyjään ja Tom meni rakastamaansa paikkaan, tietokoneelle. Hän kirjoitti sähköpostia hyvälle ystävälleen Dana Salolalle. siinä luki näin:
Hei, Dana! En ole vielä kertonut meistä sen kummempaa Phoebelle, mutta kyllä aion kertoa, viimesitään tänäiltana. Phoebe tuli koulusta, ja arvaa mikä sillä oli kädessä? Kympin todistus! Pää olikin jo melkein puhki, kun mietin yöt ja päivät, milloin hän saa sen. Tänään tuntui, kuin olisin vapautunut kahleista. Me tanssimme piiriä pitkään, ja olisimme tanssineet pidempäänkin, jos naapurin rouva ei olisi tullut valittamaan hihkumisestamme. On se niin kumma, kun vanhat eivät ymmärrä hyvien todistusten päälle mitään. No nyt kyllä aika rientää, täytyy nimittäin rientään tekemään ruokaa. Phoebe on varmaankin jo nälkäinen. Ystävällisin terveisin: Tom Buston.
Tom laittoi ruuaksi munakasta, jota he kumpikin, Phoebe ja Tom rakastivat niin, etteivät malttaneet muuta syödäkään. -Isä, kutsuin parhaan kaverini, Tina Salolan kylään meille, ei kai se haittaa? Phoebe kysyi ja katsoi suloisilla, sinisillä silmillään isäänsä. Tom veti munakkaan palan kurkkuun ja yski sen jälkeen kovasti. Tina oli Danan tytär.-Öh, Eihän se minua, öh, haittaa, sanoi tukehtumaisillaan oleva Tom.-Kiitti! Älähän tukehdu, Phoebe sanoi ja meni ulos keinumaan, kunnes Tina tulisi.-Phoebe, tulisitko käymään täällä? Tom kysäisi heti, kun Phoebe oli päässyt ulos.-Niin? hän kysyi ja tuijotti isäänsä.-Tuota, tiedäthän sinä, Tinan äidin, Danan? Phoebe vastasi myöntävästi.-Me, öh, tuota niin, olemme...yhdessä, Tom sai päästettyä suustaan.-Vau! Mahtavaa! Muuttavatko he meille? Phoebe kysyi.-Ei. Me muutamme heille, sinne kaupunkiin, Tom vastasi.-Ei kai? maalaistaloansa rakastava Phoebe kysyi. Tom ei ehtinyt vastata, kun Phoebe jo juoksi avaamaan oven. Kaikki kaupunkihuolet huuhtoutuivat pois mielestä.-Tina, Tina! Arvaatko mitä? Minä ja isä muutetaan teille! Phoebe hihkui.-Täh? Tina oli aivan ällikällä lyöty. Phoebe löplötti koko jutun, ja kun Tina älysi, he hyppivät ilosta, kuin mitkäkin sammakot.
-Phoebe rakas, Tom herätteli seuraavana aamuna tytärtänsä.-Niin mitä? Phoebe kysyi ja pompahti sängystänsä ylös, kuin vieteriukko.-Me lähdemme nyt, Tom sanoi. Sitten Phoebe vasta tajusi. Hehän muuttaisivat tänään Tinan, Danan ja taapero-Henryn luo. Phoebe näki, miten hirveä heidän talonsa oli: Kaikki huonekalut olivat viety pois ja taulut, joita Phoebe rakasti. Hän melkein itki.-En halua jättää taloamme, siinä on kaikki muistot äidistä, Phoebe itki.-Kulta pieni, sinä ihastut heidän taloonsa, Tom sanoi lohduttaen. Phoebe ei ollut käynyt Tinan luona koskaan, joten hän odotti innolla, millainen heidän talonsa oli.
Pian he olivat perillä, suuren kartanon edssä.-Vau! Phoebe kiljahti. Pihalla oli paljon kukkia ja ylipäätänsä kasvillisuutta. Keskellä kivistä kulkuväylää oli iso suihkulähde, jossa oli paljon lintuja. Phoebesta tuntui, kuin hän olisi syntynyt uudestaan. Siitä alkoi uusi elämä.
Tota joo, tää oli eka osa. Jatkoa tulee, jos haluatte. Otan vastaan mätiä tomaatteja, ja tuoksuvia kukkasia.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tosi hyvä tarina! Ajattelin, että lukasen vaan vähän tota mut sitte ku olin lukenu vähän niin en voinu lopettaa lukemista ku se oli niin kiinnostava! :) Täältä tulee siis tuoksuvia kukkasia! :)
ihana, kun mun tarinoista tykätään. Jatkan mielelläni. :)
Teinikielellä nimi.. ;P Tuoksuvia kukkia!!
Siis tää on hirveen hyvä:) Luulin eka tylsäks tätä mutta olen niin utelias että oli pakko lukea LOPPUU ASTIx)
Täältä tulee tuoksuvia kukkia