Tempperamentti?

Sama homma pinna menee helpolla.
Huudan, kun leijona. Kiroan. Pahimmassa tapauksessa heittelen tavaroita ja paiskon ovia.
Itken jne. Ihan kuin hulluksi olisi tullut.

taas lyödään nyrkkiä pöytään ja kirotaan niin maan per*******. Astioita ei vielä ole tullut rikottua, mutta eihän sitä koskaan tiiä =)

on ihan sama,että kun suutun niin en kauheesti ääntä ja sanoja säästele! Joskus(tilanteesta riippuessa) suutun niin paljon että päälle tekis mieli käydä.Olen itseni pystyny kyllä hillitsee.. paitsi yhen kerran kännissä.. heh.. mutta otinki sit ite turpaan.Sen koommin olen voimiani säästelly :) Sitähän sanotaan että alkoholi ei sovi oinaalle sen piilevän aggressiivisuuden kanssa.Mulla saattaa mennä herne nenään jos juon viinaa,mutta lievemmistä juomista ei niin helposti.Pikemminkin päinvastoin,must tulee ylisupermega energinen ja ilonen ja riehun ku hullu,ja saatan kaiken kaaokseen XD

Sit selvinpäin jos oon yksin ja vituttaa ni sit lentää tavarat.
Oottekste sit pitkävihasii? Mä en oo kyl yhtään,lepyn yhtä nopee ku menetän malttini.Ja siin vaihees ku mä en jaksa enää raivota oon saanu muut hermostumaan.. ja ne sitten jaksaakin vatvoa kun mun ajatukset juoksee jo jossain muualla :)

Kiroan,huudan,paiskon tavaroita(kaikki mitä käteen sattuu kelpaa,vaikka uus puhelin jos ei muuta),paiskon myös ovia, ja käyn päälle jos totean itseni voimakkaammaks kun riitelykaveri(joka useimmiten on pikkuveli) :/ ei kyllä mitää kehuttavaa..

Täällä räiskyy välillä komeasti kun on oikein oinas-pariskunta. temperamentti molemmilla yhtäläinen. Hetken leimahtelee ja äänet nousee ja vähän ajan päästä molempia naurattaa älytön kiistely, pitkävihaisuutta ei onneksi ole kummallakaan. Joskus jopa unohdamme kesken kiistan, että miksi kiistelemme =)

Täytyy vielä mainita että mulla on lisäksi kuumerkki oinas ja nouseva leijona, joten tulta ja tappuraa löytyy;D

en suutu juuri koskaan, sen ovat ystävänikin huomanneet kuinka suhtaudun pitkäpinnaisesti lähes joka asiaan.
toisaalta sitten välillä jokin pieni vastoinkäyminen päivänä jolloin on muutenkin väsynyt saa minut älyttömän kiukkuiseksi ja oikeastaan vaan sellaiseksi lapselliseksi kitisijäksi.
suuttuessani toiselle ihmiselle en ala itkuparku raivoamaan / haukkumaan tai lyömään vaan hillitsen itseni ja lähden tilanteesta, saatan sanoa sanottavani mutta en sanavalmiina tyyppinä koskaan osaa tehdä sitäkään oikein.
ala-asteella ollessani useat opettajat sanoivat minua tempperamenttiseksi vanhemmilleni.
olen huomannut että komentelevat ihmiset saa minut vihaaman heitä.
väkivaltainen en ole ollenkaan.

Toisinaan kuuntelen motkotusta pitkäänkin, ennen kuin kävelen täysin rauhallisen näköisesti ja paiskaan oveni kiinni...
Nämä ovat niitä pitkävihaisuusjuttuja.

Sitten on taas älyttömät kiukunpuuskat, kiroilen, huudan ja joskus jopa paiskaan tavaroita seinille.
Erittäin lapsellista, mutta unohdan tapaukset nopeasti.

Kyllä minun avopuolisoni joka on yllätys,yllätys oinas on hyvin lyhyt pinnainen...en tahdo millään suostua hänen tahtoonsa ja kun ilmoitan oman kantani niin piru pääsee irti välillä näyttää että hän oikee savuaa kun käy niin kuumana.Hän hermostuu todella pikku jutuista jos pikkusenkaan epäilen hänen taitoaan ihan missä asiassa tahansa.

Itse en ole kokenut mietään vihastumisia miehessäni, vaikka onkin oinas. Hän on erittäin harkitseva ja pitkäpinnainen ihminen. Sanoo tosin asiat suoraan, mutta ei ole korotellut äntään. Itsekseen kiroilee jos jokin ei onnistu, mutta jättää asian itselleen, eikä säti muita.

Minulla on aikas pitkä pinna...mutta kun suutun..siis todella suutun, niin sillon ei sanoja säästellä. Jos minua on loukattu niin aivan varmasti käytän kaiken mahdollisen mikä toista loukkaa..mutta lepyn helposti..on vaikeaa olla vihainen pitkän aikaa..kun olen oikein väsynyt niin sitten olen vihainen ja saatan pahassa tapauksessa purkaa sen toiseen ihmiseen..olen tyypillinen oinas..nainen

Heh mulla on äärettömän pitkä pinna. En suutu totean vain jäätävällä normaalilla äänenpainolla kuin asiat ovat. Ehkä johtuu koulutuksestani ja kamppailulaji taustausta en tiedä. En hermostu olen vain kylmä ja asiallinen kun mua alkaa joku ihminen tympimään.

Temperamenttia tällä oinastytöllä kyllä löytyy vaikka muille jakaa, suutun nimittäin todella helposti jopa ihan pikkuruisista ja tyhmistäkin asioista. Tällöin tavarat lentelevät, huuto raikaa sekä usein myös perheenjäseneni saavat kuulla kunniansa, jonka seurauksena kiukustuvat minuun sekä vähän liiankin tuliseen luonteeseeni ja kovaan ääneeni. Tappeluilta ja sanaharkoilta ei perheessäni vältytä, sillä äitini sekä kaksois-siskoni ovat isäni pahaksi onneksi myös oinaita, kukin vieläpä kovinkin temperamenttisia sellaisia. Elämäni onkin aika-ajoittain kunnon pyörremyrskyä, mutta onneksi kuitenkin minä sekä muut perheemme oinaat lepymme yhtä nopeasti kuin olemme suuttuneetkin. (Huh :D) Minulla on myös monia oinas ystäviä, joihin sama väite sopii ihmeellisen hyvin. :)

Saanko tulla takaisin. Luonteelleenhan ei mitään voi, mutta yrittäisin mollata sinut uudelleen:)

Toinen hyvä oikkututtavani, syntynyt maaliskuun lopulla, on juuri tuollainen.

Toinen taas, syntynyt huhtikuun puolivälissä, on päinvastoin - vajoaa suruineen/murheineen täysin itseensä eikä halua näyttää surujaan kuin muutamalle todella läheiselle ettei vain vaivaisi ketään.

No tilanteista riippuen.. yleensä pikkujutuista saan lapsellisen kiukunpuuskan mutta nauran itselleni kymmenen minuutin päästä.. Tietysti isommissa asioissa saattaa nähdä muutaman lentävän lautasen tai maljakon ja kiinnikkin olen joskus käynyt, mutta samalla sekunnilla tajuan tekoni ja pyytelen anteeksi... mitä nyt ne muutamat kerrat joskus aikaa sitten kun ensin itseeni käynyt kiinni joku..

Aikoinaan naureskelin jälkeenpäin "kohtauksilleni"!
Nielin aikani mut sitten pamahti. Huusin kuin hullu ja jos jotain osui käteeni, niin nekin lensi. Joskus rikoin todella kalliin langattomankin (ne oli tulleet juuri silloin markkinoille). Sanoinkin että kun hermo menee niin äijä on hyvin hiljaa ja koirat tutisee pöydän alla.Mut ajan kanssa oinaskin rauhoittuu.....ainakin hieman.

Joo mä huudan, raivoon ja heitän tavaroita.
Sanon pahasti:(
Inhoon tätä piirrettä itsessäni.

edellisessä suhteessa ei toisen kanssa voinut riidellä kunnolla ja se ahdisti. joten ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin mököttää.. sen suhteen jälkeen olen jo hieman palautunut ja pystyn taas ilmaisemaan itseäni paremmin. itselle on huomattavasti helpompaa kun asiat saa selvitettyä heti ja suoraan. myönnän että maltti menee joskus typeristäkin asioista ja sitte räjähtää=) mutta hetken kuluttua en enää edes muista mistä pinna meni=D pystyn kyllä hillitsemään yleensä itseni kun on pakko, koska ei jokaiselle ihmiselle ole soveliasta räjähtää vaikka olisi aihetta(esim. töissä). mutta yleensä saavat läheiset tuta vihani/raivopuuskat, mikä ei tietenkään ole oikeudenmukaista heitä kohtaan. lapsellista totta tosiaan mutta jotenkin on purkauduttava, muuten ei mikään suju

Aikoinaan, nuorempana olin erittäin tulinen ja jouduin helposti tappeluihin, ups. Saatoin lyödä, tapella useammankin henkilön kanssa ja sain turpaan mutta myös löin turpaan. Näin vanhempana tulistun korkeintaan huutamiseen saakka mutta lauhdun heti. Tulisesta oinaasta on tullut lauhkea lammas joka korkeintaan hymyilee vinosti jos joku pottuilee..