Minulle tämä lapsiasia on hyvin vaikea, niin varmaan monille muillekin. Tiedän kyllä miten kuuluu elää ja että pitää luottaa Jumalan antamiin voimiin päivä kerrallaan, mutta käytännössä se toimii minulla näin:
-mietin päivittäin, joko pian tulen raskaaksi vaikka edellinen vauva on pieni
-en haluaisi ryhtyä mieheni kanssa mihinkään, koska niin pelkään
-tarkkailen ovulaation aikaa ja menen silloin aikaisemmin nukkumaan ja valitan päänsärkyä
- mieheni tyydytän lähes joka ilta käsin ja suulla, koska en halua hänen siemeniään sisääni
Olen ajatellut etten varmaan voi olla sydämen uskossa, koskapa en jaksa luottaa Jumalaan. Tähän asti olen tullut joka kerta raskaaksi viimeistään 8 kk edellisen synnytyksen jälkeen, ja nyt viimeisimmän jälkeen en enää osaa muuta ajatellakaan. Soimaan itseäni epäuskosta ja välillä pakottaudun "hommiin" mieheni kanssa, mutta minua inhottaa ja kuvottaa koko ajan, kun mieheltä tulee. Haluan elää niin kuin Raamattu opettaa tästä asiasta ja haluaisin uskoa ja luottaa, mutta mielessäni syytän Jumalaa ja etenkin omaa miestäni, kun hän ei voi olla ilman. Ja eniten syytän itseäni koska tämmöisiä ajattelen enkä ole yhtä puhtaasti uskomassa kuin monet muut suurtenkin perheiden äidit. Onko nämä ajatukset tuttuja muille rakkaille siskoille? Ihottaako teitä koskaan miehenne läheisyys ja miten saatte itsenne taivuteltua siihen ja luovuttua liiasta ajattelemisesta ja pelkäämisestä? Saatanan töitähän tämäkin on. Enkä pelkää lasten mukanaan tuomaa vaivaa ja työtä, vaan pelkään raskautta ja synnytystä yli kaiken. Ja tämä pelko on vain lisääntynyt vuosi vuodelta.
-mietin päivittäin, joko pian tulen raskaaksi vaikka edellinen vauva on pieni
-en haluaisi ryhtyä mieheni kanssa mihinkään, koska niin pelkään
-tarkkailen ovulaation aikaa ja menen silloin aikaisemmin nukkumaan ja valitan päänsärkyä
- mieheni tyydytän lähes joka ilta käsin ja suulla, koska en halua hänen siemeniään sisääni
Olen ajatellut etten varmaan voi olla sydämen uskossa, koskapa en jaksa luottaa Jumalaan. Tähän asti olen tullut joka kerta raskaaksi viimeistään 8 kk edellisen synnytyksen jälkeen, ja nyt viimeisimmän jälkeen en enää osaa muuta ajatellakaan. Soimaan itseäni epäuskosta ja välillä pakottaudun "hommiin" mieheni kanssa, mutta minua inhottaa ja kuvottaa koko ajan, kun mieheltä tulee. Haluan elää niin kuin Raamattu opettaa tästä asiasta ja haluaisin uskoa ja luottaa, mutta mielessäni syytän Jumalaa ja etenkin omaa miestäni, kun hän ei voi olla ilman. Ja eniten syytän itseäni koska tämmöisiä ajattelen enkä ole yhtä puhtaasti uskomassa kuin monet muut suurtenkin perheiden äidit. Onko nämä ajatukset tuttuja muille rakkaille siskoille? Ihottaako teitä koskaan miehenne läheisyys ja miten saatte itsenne taivuteltua siihen ja luovuttua liiasta ajattelemisesta ja pelkäämisestä? Saatanan töitähän tämäkin on. Enkä pelkää lasten mukanaan tuomaa vaivaa ja työtä, vaan pelkään raskautta ja synnytystä yli kaiken. Ja tämä pelko on vain lisääntynyt vuosi vuodelta.
Vastaukset 171
Vanhimmat
.. mutta vastaan kuitenkin.
Ja voi... kun luen viestisi loppuun niin tämä tuntuu että en osaa muuta ajatella kuin että tekaisit jutun.
Anteksi jo etukäteen jos olen väärässä.
Jos jotkut muut uskovaiset sinua "kaikenvaralta" neuvoisivat ja rohkaisisivat.
Asia on kuitenkin varsin tärkeä.
Jostain syystä uskonnolliset klikit ovat aina olleet kiinnostuneita joko ihmisten syömisistä, juomisista tai naimisista - pahimmissa tapauksissa näistä kaikista.
Näin amatööripohjalta luulisi, että Raamatussa olisi pariinkin kertaan kielletty lampaan umpisuolen 'väärinkäyttö', jos se syntiä olisi.
..."uskomassa", mutta PERSEESTÄ sinä ainakin olet!
ihmisraukka, joka tuollaisen viestin kirjoittaa. Ei taida olla paljon korvien välissä... :(
tosi, niin ihan sillä varauksella hieman kommentoin.
Älä koskaan luovu uskostasi, vaan usko että Jumala hyväksyy sinut juuri sellaisena kuin olet. Kun usko asuu sydänmessäsi, niin pyri luottamaan omaantuntoosi mikä on oikein ja mikä väärin, sillä usko ohjaa sinne oikeaan suuntaan.
Jokainen lapsi on lahja Jumalalta, jokaisen syntyvän lapsen pitäisi olla rakkauden hedelmä.
Voidaanko enään siinä vaiheessa puhua rakkaudesta ja rakkauden hedelmistä, jos toinen osapuoli yhtyy vain omien homojensa vuoksi puolisoonsa?
Tiedän tilanteesi, itselläni on jokaisen synnytyksen jälkeen alkaneet kuukautiset jo 4 viikon päästä, ei siihen ole auttanut edes täysimetys, vaan ne tulevat, ja lääkäri sanoi että silloin ihminen on vain äärinmäisen hedelmällinen.
Jos emme mieheni kanssa välttäisi yhdyntää ovulaationaikana, niin meilläkin olisi toden näköiseti kymmeniä lapsia. Kaikki sujuu hienosti kun ei ole jatkuvaa pelkoa, ja jos raskaus tulisi tästä huolimatta, niin tervetullut olisi, ja lahjana Jumalalta vastaanotettaisiin.
Ja muistathan, että kennenkään ei pidä alistua avioliitossaaan, sen sanoo jo lakikin.
Sillä minä en ainakaan vl:nä ihan noin toimi.
en ole. Ja kertoohan sekin jo sen kun vältämme yhdyntää ovulaation aikana, mikä sekin vl-uskovaisilta ankarasti kielletty.
eikä olethan.
Meillä näyttäisi Jumala säätelevän syntymisiä. Ei ole laskettu ovulaatioaikoja eikä mitään.Jumala ei ole antanut kuitenkaan lapsia joka vuosi eikä aina joka toinenkaan vuosi.
On jotenkin turvallista luottaa Jumalan huolenpitoon, sillä hän on luvannut pitää lapsistaan hyvän huolen. Perheestä on nöyrä kiittäminen minkä Jumala on lahjana siunannut.
että Jumala huolehtii. Viimeinen raskaus oli niin vaikea, että kokoajan päällä hirveä kuoleman pelko, niin itseni kuin lapsenikin vuoksi. Joten pelkään hirveästi uutta raskautta.
Ja eikä sekään kivaa ole , että joka kuukausi tulee raskaaksi. Tulee raskaaksi, niin seuraavassa kuussa keskenmeno, ja taas seuraavassa raskaus. Jotenkin vain tullut mieleeni, ettei kaikkia munasoluja ole tarkoitettu hedelmöitettäviksi.
"mikä on vl-uskovaisilta ankarasti kielletty".
En ole nähnyt missään minkaanlaista kieltolistaa, ja joku olisi vieläpä ankarasti, ei.
Vaan toimimme Pyhän Hengen neuvojen mukaan joka sydämellämme toimii kotiopettajana.
1970 luvulta, niin siellä kielletään katsomasta kalenteriin, ja silloin ei myöskään saa tekeytyä sairaammaksi kuin on. Lue ihmeessä jos et tiedä että se on "virallisesti kielletty".
ensitilassa omantunnon ääntä mikä on oikei ja mikä väärin, samoin raamatun opetukset täytyy muistaa.
meilläkin on osa lapsista saannut alkunsa siten, että kalenterit on uhohdettu katsoa, eikä niitä olla edes muistettu. Tässä uskoisin juuri tapahtuvan sen Jumalan tahdon, emme pysty itse kaikkeen vaikuttamaan vaikka kuinka yrittäisimme.
Olen luottanut Jumalaan aikaisemmin enemmän kuin nyt mutta meille on lapsia annettu joka vuosi. Kadehdin niitä ystäviä joilla näin ei ole ja olen tyytymätön osaani.
Minullekin lääkäri on todennut että olen hyvin hedelmällinen ja tulen hedelmällisestä perheestä, sillä sukumme naisilla on kaikilla suuret perheet. Kadehdin niitä joilla imetys suojaa uudelta raskaudelta. Miksi minä en voi olla niin onnekas? Varmaan meillä joskus on 20 lasta tätä menoa ja juuri sitähän minä pelkäänkin.
Ymmärrän pelkosi, olen meinannut kuolla synnytykseen ja siitä on jäänyt pahat traumat.
Ehkä pitäisi puhua jonkun psykologin kanssa, jos se auttaisi.
Sinun osasi ei varmasti ole hyvä ja en ihmettele ollenkaan jos et halua enää tulla raskaaksi ja ole ollut raskaana jo monta kertaa.
Kyllä siinä varmasti tulee miestä kohtaan vastenmielisyys jos sillai pitää olla melkein joka ilta ja kun tietää mitä siitä seuraa eli raskaus.
Kyllä sinä uskossa olet vaikka et haluaisi olla miehen kanssa seksuaallisessa kanssakäymisessä raskaaksitulon pelon takia.Jumala myös tietää tilanteesi ja Hän rakastaa sinua ja Hän ei hylkää sinua sen vuoksi.
Sellaista vain, että jos teillä ei ole minkäänlaista "kieltolistaa", tai asioita joita sallitaan/kielletään, niin miksi ihmiset kokevat valtavaa ahdistusta esim. näiden lapsiasioiden kanssa?
Kauhealta tuntuu lukea naisten asemasta vl-perheissä, milloin kyttää naapurit ja milloin mitäkin, ja ajatus väärintekemisestä on iskostettu niin syvälle selkäytimeen, että raukat oikeasti potevat huonoa omatuntoa, jos hiukan ajattelevat omaa jaksamistaan.
Sen ymmärrän, että abortti ei ole sallittavaa, mutta kielletäänkö ehkäisyväleineiden käyttö oikeasti? Ajatelkaa miten kävisi, jos kaikki ihmiset lakkaisivat ehkäisemästä?
Ajatelkaa hyvä naiset itseänne, siinä ei ole todellakaan mitään väärää.
Kirjoitat
"Ajatelkaa miten kävisi, jos kaikki ihmiset lakkaisivat ehkäisemästä? "
Jos he alkaisivat uskoa kuten vl:t ja tekisivät näin, olisi uskolla myös muita vaikutuksia. Esim. kaikki sodat ja terroriteot loppuisivat saman tien.
On se hyvä, että VL:t ovat niin rauhaa rakastavia (sikäli kun naapurien kiusaamiseltaan ehtivät). Kyllähän se on vaan niin että lähes kaikki maailman käynnissä olevat (ja viime vuosituhansinakin käydyt) sodat ovat uskonsotia. Ammutaan vääräuskoisia ja epäuskovaisia siinä toivossa, että maailma pelastuu ja maanpäällinen taivas, paratiisi lankeaa kaikille oikeauskoisille. Jännää on myöskin se, että kaikki maailman uskovat ihmiset ovat omasta mielestään AITOJA uskovia. Maailmaan mahtuu kuitenkin niin paljon (kymmeniä tuhansia) erilaisia ja erityyppisiä uskontoja/lahkoja, että jokainen näistä, joka tukee Raamattuun, saa sieltä tukea omalle OIKEALLE uskolleen. Raamattu on tietenkin niin monen henkilön kertomusten perusteella koottu teos, että siitä saa soveltaen lukemalla ohjeet vaikka pontikankeittoon. En muuten ole ateisti, enkä pessimisti. Olenpahan jonkinlainen journalisti...
" Esim. kaikki sodat ja terroriteot loppuisivat saman tien."
Mistä lähtien armonevankeliumi on tehnyt uskovaisista täysin synnittömiä täällä maan päällä?
Tuo ei ollut kuule ihan oikein sanottu, että kaikki sodat ja vaikeudet loppuisivat jos kaikki maailman ihmiset olisivat vanhoillislestadiolaisia. Taivasko tulisi maan päälle? Emme me uskovaiset ihmisinä ole yhtään sen vähemmän syntisiä kuin toisetkaan ihmiset. "Synti aina tarttuu ja matkan hitaaksi tekee."
Meillä on synnit anteeksi, se meidät erottaa muista (jos sekään, sillä en itsepidä oikeana kuvitelmaa että vain meidän usko tekee autuaaksi). Meidän tulisi varoa myös omahyväisyyttä eli omavanhurskautta suhteessa toisiin ihmisiin...
että pienillä perheillä on omat vaikeitensa,ei rankkuutta voi määritellä sillä monta lasta on.Eräs pienen perheen vl-äiti ihmetteli että miksi ison perheen äidit kadehtii pienen perheen äitejä,se sanoi että joillakin pienen perheen äideillä voi olla rankempaa.voi olla esim.sairautta,lapset voivat olla vaikea hoitoisia,synnytykset vaikeita ym...
Välillä tuntuu että ison perheen äideillä esim.synnytykset on tosi helppoja. Ja kai se on parempi että tulee 14 lasta kun ei yhtään?
Olet uskomassa, jos hiemankin jaksat uskoa sovitustyön kohdallesi.
Juttele jollekin VL-papille asiasta. Ne osaa useinkin antaa neuvoja hädässä. Niillä on siihen koulutuskin.
Seksistä kieltäytyminen ei voi olla syntiä, varsinkaan kun ahdistaa. Sittenhän ei voisi koskaan kieltäytyä, kun koko ajan joutuisi pohtimaan kieltäytymisen syytä. Se ei ole vapautta vaan orjuutusta. Emme pelastu vaikka välttäisimme kaikki synnit, vaan silkasta armosta ja Kristuksen sovitustyön tähden.
Voi hyvän tähen sentään onko tämä ketju aivan totta, että tällaistako on VL-uskonelämä näiltä osin? Nykyään on olemassa kondomit ja ehkäisypillerit. Lääkäri voi helposti hoitaa sterilisaation naiselle silloin kun itse arvelee lapsiluvun jo riittävän tai riskit nousee liian suureksi. Myös miehen voi steriloida. Jumala on antanut meille järkikullan jota pitää käyttää.
Järkyttävintä on, että ketjun avaajalle tämä asia on niin iso kysymys, että se uhkaa jo uskonelämääkin. Millaista onkaan opetus josta tällainen asenne nousee?
Ja vielä me ihmetellään talebaaneja!?
Puhuminen vl-saarnamiehille ei ole helppoa, sillä hekin ovat miehiä ja voi olla heidän vaikea ymmärtää naisen pelkoa tässä asiassa. Ei mieheni minua pakota seksiin, mutta kun häntä rakastan ja haluan ottaa hänetkin huomioon. Peloilleni en voi mitään ja ehkä tämä on jo neuroottista minulla.
seksielämä on kuulunut jollekkin papille? Tästä piirteestä en pidä vl:suudessa ollenkaan, että koko makuuhuone-elämä kuuluu aina jollain tapaa kaikille kanssasisarille taikka veljille.
Jos ei tule lapsia, niin muut epäilevät, että käytetäänköhän ehkäisyä.
Jos lapsia tulee usein, niin hyvä, seksissä ei ole käytetty ehkäisyä.
Jos joku valittaa ongelmista, kuten tämän aloituksen tekijä, häntä kehoitetaan kertomaan tästä ongelmasta muille yhteisön jäsenille.
Onko vanhoillisuus jollain tapaa seksuaalisesti ylikorostunut vai miten on? Sellainen olo täällä tulee.
yhtä hyvin voi puhua kenen tahansa uskon veljen tai sisaren kanssa tuosta ongelmasta. Tuo on vaikea asia joka eletään todeksi monissa perheissä. Pyrimme luottamaan Jumalan johdatukseen mutta ihmisiä kun olemme emme voi aina jaksaa. Mutta synnistä kannattaa tehdä parannusta se helpottaa kun ei tarvitse kantaa niistä murhetta. Puhtaalla tunnolla voi taas palanmatkaa jaksaa iloita ja luottaakin Jumalan johdatukseen. Monesti kun itse saan pyytää ja uskoa anteeksi jaksan taas iloita ja opetella luottamista...
Pelosta kannattaa puhua oman puolison ja toisten uskovaisten kanssa. Pelkään itsekin samaa asiaa kun keskustelun aloittaja enkä aina haluaisi seksuaalisuutta toteuttaa välillä laisinkaan. Yritän kuitenkin kilvoitella etten tekisi sitä minkä tiedän synniksi. Puhua pitää muuten asiat tulevat myös uskon ja avioliiton koetukseksi. Sanoisin aloittajalle että etsi yskonystävä jonka kanssa voi asiasta rauhassa keskustella ja löytää tukea...
että miksi kenenkään pitäisi puhua omista seksuaalisista ongelmistaan jollekkin toisella uskovaiselle? Eikö mikään ole enää pyhää? Miksi kaikista henkilökohtaisimmat asiat pitäisi käydä läpi jonkun puolitutun kanssa? Jos näin todellakin toimitaan, että pitäisi ikäänkuin velvollisuudesta kertoa omista seksuaalisista asioistaan muille uskovaisille, niin en htään ihmettele sitä valtavaa ahdistuksen ja pahanolon määrää, joka teistä vl-ihmisistä huokuu.
Seksuaaliset asiat, ja ongelmat, kuuluvat kyllä, asianosaisen niin halutessa, jollekkin ammatti-ihmiselle, joka osaa antaa ammattiapua, mutta että lähteä niitä repostelemaan muiden uskovaisten kanssa...Se on aika rankkaa!!!
järkevämmälle puhua vaikka puolitutunkin kanssa kuin että niitä netissä kyselee! Jos kyseessä on tosiasia, avoin foorumi on mahdollisimman huono paikka saada apua. Vaikka "kasvottomuus" joskus on hyvä etenkin aroissa asioissa, on tiedostettava, että se samalla on tilaisuus ns, selkäänpuukotukselle.
Ystävä, varsinkin samalla tavalla uskova, on taatusti paras vaihtoehto.Ja tarvittaessa ammatti-ihminen.Ja siksi juuri, että ne ovat niitä pyhiä asioita.
"Pyrimme luottamaan Jumalan johdatukseen mutta ihmisiä kun olemme emme voi aina jaksaa. Mutta synnistä kannattaa tehdä parannusta se helpottaa kun ei tarvitse kantaa niistä murhetta."
Ettekö te näin ajattelevat ymmärrä miten oudolta tuollainen toiminta kuulostaa?
Samalla tavalla voisitte hankkia tv:n ja katsella sitä kun tarpeeksi sitä haluatte, pyytä anteeksi katsomistanne, kun olette vain ihmisiä ja taas lyhyen ajan päästä tehdä saman uudestaan.
Voitte esim. meikata arkipäivät, kun ihmisiähän tekin vain olette ja viikonloppuna katua asiaa ja taas maanantaina sortua samaan vl-syntiin. Eli olette niin kuin teillä sanotaan "synnin luvallisuudessa".
Miksi teidän pitää tehdä elämänne näin vaikeaksi? Tuollainen on henkisesti raskasta, kun taiteilee tuon asian kanssa. Ehkäisy ei ole hetken mielijohde, vaan siihen yleensä joutuu miettimään keinon ja useasti siinä on puoliso mukana.
Mieti ensi kerralla kun teet sitä minkä tiedät synniksi, että oletko edes oikeasti yrittänyt tehdä toisin, vai onko tämä tietoinen ja jatkuva toimintamalli.
Siinä on mielestäni iso ero.
Pelkäätkö vaimosi puolesta synnytystä, vai sitä lapsilukumäärän kasvua ja sen myötä jaksamista vai mitä?
Kyllä nuorten ja yleensä hedelmällisesssä iässä olevien parien elämää seurataan tarkasti. Ihaneiden mukaan on elettävä ja sen mallinhan me omaksumme jo varhain kotikastvatuksessa, seurakuntapäivillä, leireillä, rippikoulussa jne. Kipu ja paine on kova kun ei tahtoisi siihen malliin elää eikä koe että se elämänmalli on itselle sopiva - mutta haluaisi silti Jumalan lapsena taivaltaa. Miksi Jumala on niin kiinnostunut sukupuoloielämästämme?
Olin niin naiivi että todella toimin kuten sinä viestissäsi opastat avaajaa tekemään.
Keskustelin uskonystävän kanssa tiestä ja matkasta ja pyysin anteeksi heikkouksia ja syntejä, nimellisiä.
Ei ollutkaan "visu astia". Jonkin ajan kuluttua kuulin että asioistani oli kiertänyt tietoja ulkopuolisille ja juoruja levitettiin tuttujen kesken rauhanyhdistyksellä.
Siittemmmin kuulin yhden ystäväni toisissa asioissa kokeneen samanlaisen pettymyksen.
Se siitä luottamuksesta.
Tässä todiste:
- mieheni tyydytän lähes joka ilta käsin ja suulla, koska en halua hänen siemeniään sisääni.
Kukaan lestadiolais- nainen ei menettele tällä tavalla koskaan. Et siis ole ensinkään mikään lestadiolainen, vaan fake.
Olisi kiva tietää kun noin varmoja mielipiteitä esität.
Minä menettelen enkä muuten ole ainoa. Sen verran tiedän että nuo ovat ystävillänikin osa luonnollista parisuhde-elämää. En ymmärrä miksi luulet ettei vl-äidit tee noin kun minä taas olen ymmärtänyt että on harvinaisempaa se, jos ei harrasteta käsi ja suuleikkejä.
Sinulla on ilmeisesti valvontakamerayhteys kaikkien vl:ien makuuhuoneisiin? Miten muuten voit tietää, mitä siellä illalla puuhataan?
itse pelkään myös ja niin paljon että se häiritsee ihan normaalia elämääni, miten joku mies kehtaa väittää ettei joku nainen pelkäisi!! minäkin teen mitä vaan, kuhan en tule raskaaksi, lukuunottamatta ehkäisyä jollain välinellä tai pillereillä
Ensinnäkin haluan sinulle sanoa, kun luin tuota juttuasi, että kyllä sinä tietoisesti ehkäiset. Ja sehän ei ole oikein.
Mutta jos oikein ymmärsin ja mitä lopussa kerroit että et niinkään pelkää sitä jaksatko hoitaa lapset vaan sitä että pelkäät raskautta ja synnytystä niin siihen on mahdollista saada apua ammatti-ihmisiltä. Olen itse kärsinyt synnytys pelosta ja olen siitä puhunut ensin neuvolassa ja sitten sairaalassa. Se ei ole nykyään vaiettu asia vaan ihan todellisuutta nykyaikana. Ja ajatella olen saanut siihen apua ja mitenkä? Olemme "suunnitelleet" synnytykseni. Tietysti sillä varauksella ja tietäen että kaikki ei kuitenkaan mene niin suunnitellusti. Mutta taivaan Isä on ainakin tähän asti auttanut.
Mutta sitten kuitenkin tuli tuosta tekstistäsi semmoinen ajatus että onko teillä miehesi kanssa enää olemassa rakkautta ollenkaan. Jos ei ole aviopuolisoitten välillä rakkautta niin en minä ainakaan ymmärrä miten siinä enää sitten jaksaa mitään. Oletko puhunut miehesi kanssa? Onko teillä keskinäistä luottamusta? Siitähän kaikki lähtee, kun toista rakastaa ja haluaa. Eikä siinä enää mieti sitä onko ovulaatio aika vai ei. Luota edelleen rakkaaseen Taivaan Isään, hän tietää itse kullekin perheelle esim. sen "oikean lapsimäärän".
Onko sinulla ystävä-äitiä jolle voisit puhua? Älä jää ajatustesi kanssa yksin. sanoo kymmenen lapsen äiti
Itseänikin mietityttää ehkäisykysymys. En oikein tiedä onko se syntiä vai ei.
"Ja sehän ei ole oikein." Ymmärrän, että voit itse kokea asian noin varmana, mutta millä eväillä voit ojentaa toista äitiä ehkäisykysymyksessä?
" ...hän tietää itse kullekin perheelle esim. sen "oikean lapsimäärän".
Eikö niin, että koiranpentukin on Jumalan lahja?
Miksi meitä lestadiolaisia ei häiritse lainkaan se, että koirien lisääntymistä säännellään muitta mutkitta? Kyllä Jumala yhtä lailla tietää, mikä on sopiva määrä koiria maan päällä.
Edellinen voi olla yllättävä ajatus, mutta älä säikähdä vaan mieti syvällisesti.
Kyllä välillämme on rakkautta eikä mieheni pakota minua mihinkään, mutta ymmärrän itsekin sen että avioliittoon kuuluu myös fyysinen puoli enkä voi sitä kieltää mieheltäni raskaudenpelkoni vuoksi.
Olen ajatellut ammattiauttajiakin, mutta silti uskoisin pelkääväni vaikka heidän kanssaan puhuisinkin. Ja on ystäviä, mutta vaikea on avoimesti puhua. He vain kertovat, että pelkäävät hekin mutta ei auta.
Ehkä tiedätkin jo tämän... Kirjoitan kuitenkin.
On kätilöitä, jotka on erikseen koulutettu kohtaamaan synnytyspelosta kärsivä äiti. Jo tämä kertoo sen, että et ole ongelmasi kanssa yksin! Kyselepä tämmöistä kätilöä paikkakunnaltasi.
Toivottavasti saisit apua.
Minusta on hienoa, että et pelkää lasten tuomaa vaivaa.
Voimia sinulle!
koirilla ei ole sielua,he eivät pääse taivaaseen.
Jumalalle ei ole tärkeää suunnitellaanko koiralle raskautta vai ei.
älä hyvä ihminen järkeile,juttele sinäkin jollekin epäilyksiäsi ja pyydä nöyrästi anteeksi; ehkäisyhän ei kuulu Jumalanlapselle.
Jos hätäsi on todellinen ja kirjoituksesi on tosi, älä keskustele siitä tässä foorumissa, koska tämä on huono paikka sielunhoidollisissa asioissa (vastauksia tulee joka lähtöön niin uskovaisilta kuin epäuskoisiltakin --> olo vain pahenee). Sen sijaan, puhu jollekin luotetulle uskovaiselle asiasta. Yhdessä jaksamme silloinkin, kun se on yksin mahdotonta.
Kyllä tämä on tosi juttu ja tiedän että parempi olisi puhua muualla. Käsi sydämelle, eikö sinunkin ole vaikea puhua tällaisista asioista ja peloista kasvotusten? Joku epäili feikiksi koska puhun suu ja käsiseksistä. En ole edes ajatellut niiden olevan syntiä sillä omatunto ei ole varoittanut enkä ole koskaan kuullut kenenkään muunkaan varoittavan. Olen ymmärtänyt muiden puheista että ne ovat aivan tavallista kaikille pareille. Ei ole helppo puhua ääneen, että oman äärettömän pelon vuoksi ei enää muut hommat edes kiinnostakaan.
Ehkä tätä on vaikea ymmärtää sellaisen joka ei ole koko ajan raskaana. Minua vaan pelottaa ja inhottaa. Sen halusin kuulla että olenko edes uskomassa kun näin tunnen mielessäni. Eniten pelkään sitä että olen väärässä hengessä ja sydämeni usko ei ole raitis. Kyllä minulle tulikin täällä paha mieli, mutta se on ollut jo ennestään kun niin pelkään sekä raskaaksi tulemista että uskon menettämistä.
Lopetan keskustelun tähän. Olisin kaivannut enemmänkin muiden äitien kokemuksia että ovatko he tunteneet samoin ja miten ovat selvinneet. Ehkä näistä asioista ei ole oikeutta puhua julkisesti ja avoimesti, kun niin moni tuntuu pahentuvan. Vaikka näiden pitäisi olla luonnollisia kaikille naimisissa oleville.
Joissain vl-kodeissa opetetaan lapsille, että kaikenlainen irstailu avioliitossa on kielletty. Tällaisia asioita mm. suuseksi, käsijutut. Siksi varmasti joku voi luulla sinua feikiksi sen perusteella. Älä siitä pahoita mieltäsi, ne ovat mitä kerroit täysin luvallisia juttuja varmasti useammalle vl-uskovaiselle.
Toivottavasti löydät hyvän luotettavan ihmisen jonka kanssa voit asioista luottamuksellisesti keskustella. Monesti tämä palsta on juuri ulospääsy mieltäpainavista asioista, mutta ei kai sekään sitten hyvä ole jos muut vl-uskovaiset siitä pahentuvat:( Koita muuten rohkeasti puhua aviomiehesi kanssa näistä asioista, hän saattaa ymmärtää paremmin kuin uskotkaan.
Voimia elämään, rakkautta perheellesi ja jaksamista:)
Takerrun tähän yksityiskohtaan... Käsi- ja suuseksiä kyllä sopii harjoittaa ihan miten paljon hyvältä tuntuu - osana muuta seksuaalista kanssakäymistä. Lapsia siunaantuu tästä huolimatta vain Jumalan lahjana.
Missään ei ole määritelty (eikä varmaan tulla koskaan määrittelemäänkään) mitä asentoja ja tapoja naimisissa oleva pari saa toistensa tyydyttämiseksi käyttää.
Jos edellä mainitut ovat ainoita seksin ilmenemismuotoja niin jotain on varmaan silloin vinossa. Muutoin tässä asiassa saa uskovaisetkin parit olla aivan vapaalla mielellä!
Käyttää erilaisia keinoja tyydyttämiseen, mitä ongelmaa näet sitten itsetyydytyksessä? Mikä ero siinä on, että vaimo tyydyttää sinua kädellä kuin että itse tekisit sen? Ymmärtääkseni tämä käsin tyydyttäminen on kuitenkin katsottu synniksi yksinäisille? Miksi sen saisi tehdä avioliitossa? Osaavatko vl:t vastata tähän? Mitä itse olen vl-opetusta tulkinnut niin ymmärtäisin kaikki käsi- ja suujutut yhtä sallituiksi kuin masturboinnin, eli siis synniksi.
Ero onkin siinä että itsetyydytys on yksin harjoitettua. Kaikki ruumiinjäsenet ja -ulokkeet ovat vapaasti käytössä parisuhteessa toisen tyydyttämiseksi. Mainitsin kyllä aikaisemmassa kirjoituksessani että mainitut ovat ok vain osana, ei yksinomaan ja ehkäisytarkoituksessa.
Jos kovin yksityiskohtaisiksi aletaan niin samalla ollaan jo aika naurettavia. Raamatussa ei ole asetettu aviolliselle seksille rajoja.
"Ero onkin siinä että itsetyydytys on yksin harjoitettua."
Ero siinä toki on, mutta miten se tekee siitä synnillistä?
"Kaikki ruumiinjäsenet ja -ulokkeet ovat vapaasti käytössä parisuhteessa toisen tyydyttämiseksi."
Päästäsikö tämän keksit? Vaikuttaa joltain teesiltä, mutta epäilen ettei se perustu mihinkään.
Toisekseen, kun vaimosi tyydyttää sinut käsillään, antaako siittimesi ikään kuin tyydytystä vaimosi käsille? ;) Kolmannekseen "Raamatussa ei ole asetettu aviolliselle seksille rajoja."
"Jos kovin yksityiskohtaisiksi aletaan niin samalla ollaan jo aika naurettavia."
Ja mikäänhän ei ollut kovin yksityiskohtaista viestissäsi, eihän? ;)
En tarkoittanut olla ilkeä, mutta olen melko kyllästynyt liikkeeseemme pesiytyneeseen ajattelutapaan, jossa asioita perustellaan ilman häntää ja varsinkaan päätä.
Ja vielä rumaksi lopuksi: Ajatelkaa, älkääkä vaan hölöttäkö!
Jos vielä luet näitä viestejä, niin haluasin rohkaista sinua. Rukoile Jumalalta ystäviä, joille voit tuntosi takkaa purkaa. Ehkä jopa muutamia ihmisiä. Minullakin on ollut monesti vaikea puhua aroista asioista kasvotusten. Mutta olen rukoillut voimaa, ja aina saanut ystäviä rinnalle. Ole kärsivällinen. Älä hylkää Jumalan valtakuntaa, vaan rukoile voimaa.
Syntiä ei voi hyväksyä. Mutta aina on olemassa myös armo. Se kuuluu sinullekin.
ihan tiivistetysti tavallaan jatkan kommenttiasi sen verran,että mikäli esim. lääkäri on jostain syystä "kieltänyt" uuden raskauden,silloin on oltava kokonaan selibaatissa -ei vain ovulaation aikana. mutta jos harrastetaan kuitenkin seksiä muulloin kuin ovulaation aikana,se on tarkoituksellista ehkäisyä. eli vastoin omantunnon ääntä.
esim; eräs äiti sai opiskelupaikan sairaanhoitajakoulusta vuosia sitten.kouluuntulo tarkastuksessa annettiin koulutusta vastaavat piikit kuten mpr,polio yms. Muistaakseni juuri mpr on sellainen,että 3 kk:een ei saisi tulla raskaaksi,se on jotenkin sikiölle haitallista.
ja mitenköhän uskovainen ison perheen äiti toimi tällöin? hän ja miehensä olivat kokonaista kolme kuukautta selibaatissa! vaikeaa se oli,mutta eihän muuta keinoa ollut -ja he säilyttivät tässäkin asiassa hyvän omantunnon.
siis sinusta ja puolisostasi?
Kysymys on oleellinen siksi, että muutenhan et voisi tietää, miten 3 kk meni eikä muiden omatunnoista voi tietää kuin omastaan, eihän?
en todellakaan kertonut itsestäni ja piikeistäni.en ole käynyt sairaanhoitajaksi.
otin aidon esimerkin,ja heti epäilet.
että miksikö en tietäisi miten esimerkki pariskunnalla meni 3kk selibaatin aikana -voidaanhan me olla hyviä ystäviä ja kertoa toisillemme ajatuksia ja luottaa...
Jumalan terve ! Ymmärrän sinua. Olen itsekin pelännyt. Nyt ajattelen ettei rakas Taivaan Isä vaadi, että naiset näännyttävät itsensä yliväsyneiksi. Kyllä ymmärtäväiset saarnaajat myös ymmärtävät tämän, mutta ei kaikki uskalla sitä sanoa. Älä lopeta kirjoittamista siksi, että saat tylyjä tai feikiksi epäileviä vastauksia. Jumalan rauhaa Sinulle.
...kuin anonyyminä.
"Kyllä ymmärtäväiset saarnaajat myös ymmärtävät tämän, mutta ei kaikki uskalla sitä sanoa. "
Oletko joltakin saarnamieheltä puoltavan vastauksen saanut? Miksi edes sellaisen tarvitset, kun tiedät, että vl-opetuksen mukaan tämä on syntiä, sanoo siihen yksittäinen saarnaaja mitä tahansa?
Itse aikoinani ratkaisuni jälkeen kysyin kahden kesken vl-puhujalta, että voisiko hän muka pitää minua vanhoillislestadiolaisena, jos tietää minun vaikuttavan tietoisesti siihen, että tuleeko raskaaksi vai ei. Hänen vastaus oli, että ei hän voisi pitää ja tuskin kukaan muukaan.
Käytännössä vl:t sallivat tuollaisen vain, jos raskaus on uhka naisen hengelle.
Itse ajattelen asian niin, että mikäli uusi raskaus pahentaa entisestään jo nyt tiukalla olevaa jaksamista ja koko perheen hyvinvointia, niin Jumala kyllä ratkaisuni hyväksyy, mutta en voi olla vl, koska silloin valehtelisin itselle ja muille, joka olisi synti.
Miksi uskovaiset ahdistuvat uskonsa alle. Miksi niin paljon sääntöjä ja synniksi luettavia tekoja ja ajatuksia vaikka niillä ei loukkaa muita ihmisiä. Uskoa voi isoon Luojaan ilman että tuomioenkelin pasuunat on koko ajan taustalla kyttäämässä mitä tein väärin ja ajattelinko väärin. Ei voi muuta kuin sääliä että siinä taas menetetään elämisenilo.
Niin että 69-asentoko ei sitten sovi uskovaisille? Pitääkö kaikki vääntää aina rautalangasta ja olla luomassa mielessään listoja sallituista asioista ja ei-sallituista?
Oma estyneisyytesi vain tulee ilmi suhtautumisestasi. Aiempi kirjoittaja taisi aika selvästi mainita että suun ja käden käyttö osana seksuaalista kanssakäymistä on ok. Olisitko tyytyväinen jos samalla kerralla oltaisiin ensin "oikeasti" ja sitten vasta monimuotoisesti nauttien.
Vaikeita tuntuu asiat olevan. Kun lukee koko viestiketjun, niin voi jo havaita jo kolmen sukupolven takaa, ajalta ennen ehkäisyvälineitä, näitä lapsiasioita pohditun. Ovatko nämä "mummoni neuvoja" jakevien äidin äidit jo menneet vikaan?
Miksi tästä aiheesta edes keskustellaan? Sehän on päivänselvää että avioliitossa voi rauhassa harrastaa seksi miten haluaa,yksin tyydyttäen tai aviopuolison kanssa. Meillä on käytössä jopa seksivälineitäkin ja katsomme seksivideoita ja ainakaan mulle ei tuu niistä huono omatunto,eikä siitäkään jos tyydytän itse itseni. Tämä keskusteluhan on ihan naurettava!
koen hyvin läheltä omat tunteesi ja kipusi, sattuneesta syystä. voit oikein hyvin ja hyvällä omalla tunnolla laskea ja pitää yllä kirjanpitoa kierrostasi, kaikki minkä lunnollisesti voi tehdä, uskon että ei ole syntiä sellainen ehkäisy. Syntiä ei myöskään ole toisen tyydyttäminen kuvaamallasi tavalla.Ihmettelen vain miten mies on noin sydämetön että on vain itsekkäästi ottavalla kannalla ja joka ilta, ei kuulosta tasapainoisestä aviosuhteelta. Itse olen vl ja virassani tapaan myös vl-pareja, joiden tiedän ehkäisevän niin kuin luonto antaa varaa, yhdessä rakkaudessa.
Olet varmasti Jumalan lapsi ja uskovainen, syntisenä armahdettu!
Epäröisin sinuna kyllä kenenkään saaranmiehen kanssa juttelemista, sillä sellaisen luottamuksen arvoisia saarnamiehet eivät ikävä kyllä yleensä ole. Heillä ei ole kypsyyttä eikä laajaa näkemystä käsitellä tällaisia vaikeita asioita, sen olen itse kokenut terveydenhoitajana. Saarnamies on tässä asiassa mies.
Kyllä Jumala on meille antanut pariskunnan keskinäisen intiimin läheisyyden ja rakkauden juuri siksi että he yhdessä sitä vaalivat ja kunnioittavat toinen toisensa tuntemuksia. Se on koko perheen ja tulevaisuuden eli lasten kasvun ydin. Siihen väliin ei saa tulle kukaan muu, vähiten kukaan saarnamies. Kun itse aikoinani tämän asian kanssa kipuilin, nuorena puolisona, vanha uskovainen mummoni sanoi että ei niitä lapsia tarvitse uskovaisen vaimon enempää tehdä kuin on voimia hoitaa. Luonnollisella tavalla keskinäisestä sopimuksesta puolisoilla on täysi oikeus ja lupa vaikuttaa siihen miten usein hedelmöittyminen pääsee käytännössä tapahtumaan. Minulta putosi kivi sydämeltä sillä mummoni oli vanhankansan lestadiolaisia uskovaisia.
Myös uskovaisilla pareilla on täysi oikeus iloita vapaasti toisistaan ja rakkaudestaan ilman kauheaa raskaudenpalkoa joka tuhoaa rakkauden ja mahdollisuuden nauttia. Raskaudenpalko tuhoaa nimenomaan naisen mahdollisuudet iloita vapaasti puolisostaan mikä on avioelämän pyhä tarkoitus. Avioelämä ei ole tarkoitettu vain lasten saamista varten vaan se vahvistaa itsessään parisuhdetta ja perheen vakautta.
Näin on kokenut jo mummoksi päässyt vl-terveydenhoitaja.
mitä tarkoittaa vl?
koko vl-porukasta, jos et itse saa päättää lastesi lukumäärästä. Ei tuollaista tarvitse kenenkään sietää.
Turhaan sitä kilvoittelee, helpompi elää leveästi ja antaa synnille lupa. "Miksi toit meidät korpeen kuolemaan", kysyi myös Israelin napiseva kansa. On helppo ottaa Raamatusta vain rakkaus ja jättää liian tiukat opilliset asiat sikseen. Voihan sitä nauttia elämästä? Voi, mutta se ei ole rehellistä - synnin kanssa ei päästä taivaaseen.
Kun Jumalan lapsella on asiat kunnossa, on kiitollinen ja iloinen mieli. En tunne olevani kahleissa, vaan vapaa, vapaa synnistä. Epäuskoiset ovat synnin orjia. Ilo ei tule "pykälien" noudattamisesta, vaan siitä että synnit ovat anteeksi. Hyvän omantunnon seurauksena haluaa elää maailmassa Jumalan sanan mukaan karttaen syntiä.
jos eroaa niin antaa synnille luvan? Millaista syntiä tämä eroava sitten tulee tekemään jos hän eroaa, onko jo pelkkä vl-liikkeestä eroaminenkin syntiä?
Synti on sydämen luopumista Jumalasta. Suurin synti, syntien äiti on epäusko, joka tulee silloin kun ihminen hylkää uskonsa ja Jumalan seurakunnan.
Viittasin synnin luvallisuudella vastaamaani viestin kirjoittajan näkemykseen, että kyllähän sitä voi ehkäistä jne. Pyhä Henki neuvoo uskovan sydämessä elämään oikein. Jos uskon hylkää, katoaa myös Pyhä Henki. Ja kun neuvoja ei ole sydämessä varoittamassa synnistä, ihminen elää synnin luvallisuudessa.
asiasta on sii se, että kaikki he eivät ole vl-uskovaisia jotka ehkäisevät?
Vaikka he eivät toimi sinun tahtosi mukaan, niin onneksi se ei kuitenkaan ole sinun päätettävissä kuka uskoo sydänmessään ja kuka ei. Etkä sinä myöskään voi toimia Jumalan nimissä päättäen sitä, että otampa sinulta Pyhän Hengen pois, jos se on kerran annettu niin ei sitä Jumala pois ota.
Enkä usko että Pyhän Hengen omistama ihminen tulee uskoaan hylkäämään, sillä se on niin suuri lahja jota ei pidä antaa pois.
VL-usko tuomitsee sinun ja lukemattomien muiden ihmisten, kuten minun uskoni Jumalaan epäuskoksi.
Tämän vl-opin vuoksi monet entiset vl:t ovat hyljänneet uskonsa kokonaan, kun heille on opetettu, että kaikki muu tapa uskoa on väärin ja se johtaa muualle kuin taivaaseen.
Tekemällä parannuksen tietää olevansa uskossa...
Se joka on jo kerran pesty kokonaan tarvitsee vain jalkain pesua.
Eli lankeemuksia voi korjata evankeliumilla.
meilläkin ja varmaan monella muulla.
Vaikka itsellä on vasta yksi lapsi niin koko ajan pelkään uutta raskautta ihan sairalloisesti. Melkein kuin olisi itse kirjoittanut tuon aloituksen. En minäkään lapsia pelkää vaan toisaalta toivoisinkin että lapsi saisi pian sisaruksen mutta jäi kyllä kieltämättä tosi paha kammo synnytyksestä. Eikä se raskausaikakaan mitenkään niin mukavaa ollut.
Jotenkin sitä tuntuu välillä että alkaa olemaan ihan harhaluuloinen raskaaksitulemisen takia. Vaikka tietää varmasti että ei ole raskaana niin silti sitä saa kuviteltua vaikka mitä raskausoireita itsellensä. On aika rankkaa aikaa n. viikko ennen kuukautisia. Ovat nykyisin melko toivottu "riesa". :)
Eli kyllä meitä kohtalotovereita löytyy. En ole koskaan kenenkään kanssa asioista puhunut mutta kyllä olen kavereiden puheista ymmärtänyt että "ihan joka päivä ei kannata rakastella". Oma mieheni ei ole niitä kaikkein innokkaimpia ko. asiassa joten meillä ei ole kauheasti siitä ongelmaa tullut. Meillä on hyvä avioliitto mutta sänkyhommat ei ole koskaan olleet meille niitä kaikkein tärkeimpiä kummallekkaan.
Ristiriitaistahan tämä on. Tuttavapiiriini kuuluu monia pareja jotka eivät ole saaneet lapsia sekä sellaisia joilla on isot perheet. Joskus tuntuu tosi pahalta että toisille annetaan tiheään ja toisille ei ollenkaan.
Mielestäni olisi tärkeä saada myös miehet huomaamaan miten rankkaa raskaus ja synnytys naiselle on. Kyllä siinä naiselta hyytyy halut kummasti kun muistaa minkälaista se on.
Minusta on luonnollista pelätä raskautta ja synnytystä. Ei sitä tarvitse ajatella että ei olisi sydämen uskossa jos ei sen takia halua olla "hommissa" joka ilta. Oletko puhunut miehesi kanssa tästä asiasta? Ehkäpä hänkin ymmärtäisi asioita sinunkin näkökulmastasi kun keskustelisitte avoimesti näistä sinun peloistasi. Tiedän myös miehiä joille on suorastaan ylpeyden aihe että vaimo on raskaana tiheään. Eipä ole mies itse sitä koskaan kokenut eikä ole hänestä juurikaan apua kotitöissä tälle äitille. Mutta eipä kaikki miehetkään halua että vaimo on raskaana koko ajan.
Ehkä me naiset olemme heikommassa asemassa omassa uskossamme. Yleensähän nämä ovat lähinnä meidän pohtimia asioita. Miesten on varmasti helpompi tuomia näitä ajatuksia koska he eivät tiedä. Uskon kyllä että monella äidillä on nämä samat ajatukset kuin sinulla etkä ole yksin. Jaksamisia sinulle ja muillekin äideille!
...jotka tarkoituksella teette tai jätätte tekemättä jotain sellaista puolisonne kanssa riippuen kalenterista ym. keskivaiheen ovulaatioista jne, jolla on raskaaksi tulemisen mahdollisuuteen heikentävä vaikutus...
Sellainen on vl-opetuksen mukaan syntiä, että raskaaksi tulemisen yrittää välttää tietoisesti, vaikka puolison kanssa harrastaisi sukupuolista kanssakäymistä.
Eikö omatuntonne kerro teille, että ehkäisyllä tarkoitetaan myös tätä, mitä kerrotte tekevänne tai jättävänne tekemättä?
Itse olen aikoinaan juuri tällaisia asioita pohtiessani todennut, että jos tekisimme näin, niin tekisimme vl-oppia vastaan, vaikkakin meidän jaksamiselle lasten kanssa se tekisi hyvää.
Tämän vuoksi voimme nykyään hyvällä omalla tunnolla ehkäistä varmempiakin keinoja käyttäen, kuin teidän kertomat tavat. Ero on vain siinä, että meillä ei ole nykyisin vl-oppien tuomaa lisäkuormaa rasittamassa uskoamme Jumalaan.
Olkaa rehellisiä itsellenne (ja muillekin, etenkin puolisollenne) älkääkä yrittäkö elää valheessa esim. perustellen omalletunnolle, että muutkin vl:t tekevät näin.
itseä ja muita kohtaan on kaiken a ja o.
Nämä ehkäisy kysymykset ovat varmasti vl-uskovaisille todella vaikeita, teki niin tai näin aina se on syntiä.
Ihmisen omantunnon pitäisi kertoa mikä on oikein ja väärin. Kaikki, ihan kaikki mikä perustuu valheeseen ei voi koskaan olla oikein, vaan se on aina väärin.
noita neuvoja saa ihan kysymättäkin esim. ei-uskovaisilta työkavereilta ja muilta jotka luulevat tietävänsä meiän asioita paremmin...
Kyllähän me halutaan olla uskomassa ihan oikeasti mutta näitä asioita vaan tulee mietittyä aikalailla paljon. Ja ajatteleppa silti miten harva toimii niinkuin miten mieli tekisi, huomaat sen suurista lapsimääristä. Ei siinä paljon varmat päivät ole auttaneet. Itse en voisi kuvitellakaan hankkivani mitään pillereitä ym. vaan haluaisin kyllä lapsia mutta en tahdo raskautta ja synnytystä! Ei se että olen uskovainen tee minusta parempaa odottajaa ja synnyttäjää vaan ihan yhtä suuret pelot minulla on kuin muillakin.
Arvasin että näitä kommmentteja tulee. Eipä näitäkään asioita vaan ulkopuolinen voi ymmärtää.
No minä en aio kirjotella aiheesta enempää. Aihe on ainakin sellainen että siitä ei pääse puusta pitkään, ainakaan tällä palstalla (vrt. homokeskustelu.) En usko että alkuperäinen kirjoittaja etsi synnin luvallisuutta vaan ihan halusi vain tuuletella pelkojansa muitten uskovaisten äitien kanssa. Palsta vaan ei ole asioiden pohtimeseen paras mahdollinen kun täällä on tätä kirjoittajaa laidasta laitaan.
"Minusta on luonnollista pelätä raskautta ja synnytystä. Eipä ole mies itse sitä koskaan kokenut eikä ole hänestä juurikaan apua kotitöissä tälle äitille. Mutta eipä kaikki miehetkään halua että vaimo on raskaana koko ajan. "
On luonnollista pelätä. On myös luonnollista pelätä sitä että olisi jatkuvasti raskaana. Puhun nyt vain tästä raskaana-olo ja synnytysasiasta. Miehet ovat tähän asiaan ulkopuolisia sikäli, että eivät ole raskaana, eivät synnytä, eivät valvo useinkaan öitä pienten vauvojen kanssa.
Ja ei pelkät vauvat valvota. Meilläkin esikoinen jo lähemmäs 3 vuotta ja öisin havahtuu parikin kertaa hereille. Haluaa pissalle tai näkee jotain unta tmv. Haluaa aikuisen rauhoittelemaan. Ikänsä ollut heikkouninen. Että sitä väsymiskierrettä voi kestää pitempäänkin kuin vauva-ajan.
Jatkuva raskaus, vaikka luonnollinen tila onkin, on silti rääkki elimistölle. Jos synnytys on ollut 'läheltä piti' tyyppinen, siitä jää herkästi koviakin pelkoja. Minulla ei auttanut edes synnytyspelkokeskustelutkaan. Sattui vain monta huonoa sattumaa ja henki oli hiuskarvan varassa.
Mitä halusin sanoa, sen että voimia teille kaikille äideille! Kyllä minä ainakin ymmärrän.
"Itse en voisi kuvitellakaan hankkivani mitään pillereitä ym. vaan haluaisin kyllä lapsia mutta en tahdo raskautta ja synnytystä! Ei se että olen uskovainen tee minusta parempaa odottajaa ja synnyttäjää vaan ihan yhtä suuret pelot minulla on kuin muillakin."
Minulla on tunne, että suurin osa vl-äideistä puhuu raskaus/synnytyspelosta, kun tarkoittavat pelkoa siitä, miten jaksavat monen pienen lapsen kanssa, kun eivät saa hengähdystaukoa lastenhoitoon.
Meidän tilanne oli sellainen ja ainoat "lomat" lastenhoidosta olivat joskus harvoin (1-4 kertaa vuodessa), kun saimme isojen järjestelyjen jälkeen jonkun yleensä vastahakoisen sukulaisen/tuttavan hoitamaan max. 3h lapsia, sillä välin kun kävimme kaupassa tai muita tärkeitä asioita hoitamassa.
10v vuotta naimisissa ja 2 vuorokautta lomaa ilman lapsia on jättänyt jälkensä.
Kuka tahansa vl-varmasti voi sanoa, että haluaisi paljon lapsia, mutta eri asia on sitten se, että kestääkö kaikki tuollaista elämää, vai palaako henkisesti/fyysisesti loppuun.
"En usko että alkuperäinen kirjoittaja etsi synnin luvallisuutta vaan ihan halusi vain tuuletella pelkojansa muitten uskovaisten äitien kanssa."
Aikoinaan vl-äitien kanssa, kun yritti asiasta keskustella, niin vastaus yleensä oli tähän tyyliin:"Sellaistahan se on...On sitä minullakin sitä ja tätä jne...Epäilyksiähän nämä kaikki on..."
eli ei oikeasti jaksettu kuunnella toisen ongelmia, kun omissakin oli tarpeeksi kestämistä.
vaikka yrittäisi toimia siten että, unohtaa siellä vuoteessa tämän ehkäisyasian, eikä nosta sitä päällinmäiseksi ajatukseksi?
Alkaisi ajattelemaan, että jos minä antaudun miehelleni vain velvollisuudentunteesta, niin se olisi väärällä tavalla yhtymistä, sillä se perustuu valheeseen ei totuuteen.
Ja mies puolestaan alkaisi ajattelemaan, että jos minä yhdyn vaimooni vain omien himojeni vuoksi niin se olis vääriin, sillä se yhtyminen perustuu valheeseen ei totuuteen.
Silloin kun yhtyminen perustuu totuuteen, niin molemmat sitä haluavat ja tästä yhteenkuuluvuuden tunteesta ei voi kukaan rakastunut pari erehtyä.
Näin jos omantunnon mukaan toimittaisiin siinä mikä on oiken ja väärin, niin tuskin jokaisesta kerrasta raskaaksi tuli. Jos se yhdyntä sattuu aina juuri sille ainoalle päivälle kuukaudessa jolloin raskaus on mahdollinen, niin silloin se taas on Jumalan tahto jolle emme mitään.
Tähän olisi hyvä saada vahvistusta omalletunnolle:
"Eikö omatuntonne kerro teille, että ehkäisyllä tarkoitetaan myös tätä, mitä kerrotte tekevänne tai jättävänne tekemättä?"
Siis: mihin Raamatun sanaan tämä perustuu?
Kysy ehkäisyneuvolasta eri menetelmiä ehkäistä, tai hae esim. googlella "luonnonmukainen ehkäisy", niin tiedät, että ehkäisyä on myös muukin kuin pillerit, kierukat, kondomit jne. eikä niitäkään mainita raamatussa.
En kertonut, että ehkäisystä puhutaan raamatussa.
Eihän siellä puhuta monista muistakaan asioista, jotka vl-opin mukaan ovat syntiä.
Kymmenessä käskyssä on mainittuna kaikki, mikä on syntiä. Katekismuksessa löytyy Lutherin selitys kymmenelle käskylle. Se riittää, mitään lisäämättä tai poistamatta.
...uskovaiselle, mutta vl-opin mukaan uskovalle on tehty ohjeet, jotka käytännössä ovat sääntöjä, eli jos elät erilailla esim. tv:n tai ehkäisyn suhteen, niin muut vl:t puhuvat keskenään, että olet teoillasi kieltänyt uskon, vaikka et omasta mielestä olisi niin tehnyt.
Tämä johtuu siitä, että vl:illä on muka samanlainen omatunto. Tämä tehdään selväksi kertomalla mm. aiemmin hoitokokouksilla, nyt seurapuheissa, päivämiehessä, keskusteluilloissa mikä on oikea tapa elää vl:nä.
Sanotaan esim. että olemme yhdessä päättäneet jonkun laitteen olevan uskovaiseen kotiin kuulumattoman huonekalun tai sanotaan, että jokin asia pahentaa toista uskovaista, niin siksi et voi sitä tehdä, vaikka kuinka sinun omatuntosi kertoisi sen olevan oikein.
Nussikaa perseeseen niin ei tule pentuja!
Ehkäisetkö tai et ei liity uskomiseen. Jos uskot itsesi kokosyntisenä keskelle taivasta Jeesuksen lunastustyön tähden, olet uskomassa. Koko tuo aloituksesi jälkeinen ketju toi kylmiä väreitä, miten uskomiseen voidaan liittää hirmuisia sosiaalisia paineita, joilla ei uskomisen kanssa ole mitään tekemistä. Kovin helposti sekoittuvat ajalliset ja hengelliset.
Koko tuo ajatusrakennelma tuosta ehkäisyn edes ajattelun luvattomuudesta on niin miehinen, niin miehinen rakennelma, että se on niinkuin sanoit kuvottavaa.
Olen lestadiolainen, käytän ehkäisyä ja uskon, että minunkin seksuaalisuudellani (ja mielenterveydelläni) on merkitystä avioliitossamme. Vaikea on kuvitella, että minun olisi pakko rakastella mieheni kanssa mistään syystä. Rakasteluun tarvitaan kaksi, ei pelkästään miehen halut. Vain siitä vapaudesta voi syntyä rakastelun ilo, näin uskon.
Ei tuo ole autuuden ehto, tuo ehkäisemättömyys ja suuri lapsimäärä.
Ei tästä sen enempää, joku ottaa herneen nenään kuitenkin.
t. vl
Ajatelkaas nyt vähän.
Jos kaikki mailman kansat eivät ehkäisisi, niin mitä siittä seuraisi. Vähiten kehittyneet maat ovat hyviä esimerkkejä; nälänhätää, tuskaa, sotia ym.
Eikö tämä huolestuta VL:iä? Minua huolestuttaa.
Mistä on peräisin ehkäisyteknologia. Se Jumalalta ja sitä pitää käyttää, emmehän ole kanilauma.
Aloittaja, käytä ehkäisyä, joska Jumala on sallinut sen teknologian kehittämisen!
Ajatelkaa mitä tunnontuskia ja paineita aloittajalla on, kun hän ei voi asiasta puhua, vaan pelkää sisimässään, että mitä jos joku toinen vl tietää tilanteen.
Hän joutuu esittämään ulospäin kaiken olevan ok, vaikka tietää, että jos vl-seurakunta saa asian tietää, niin häntä tullaan puhuttelemaan.
VL-piireissä ei nimittäin tahdo tällaiset asiat pysyä kahden ihmisen välillä, vaan kerrotaan eteenpäin, että hänelläkin on vaikeata jne. uskoudutaan toiselle kertomalla toisten henk.koht asioita.
Aloittaja. Älä elä valheessa, vaan mieti asiaa itsesi kannalta ja valitse se minkä koet oikeaksi!
(Oli se oikeaksi katsomasi asia mikä tahansa, niin älä elä välimaastossa)
"...Hän joutuu esittämään ulospäin kaiken olevan ok, vaikka tietää, että jos vl-seurakunta saa asian tietää, niin häntä tullaan puhuttelemaan",kirjoitat.
Minä en usko tuota.
Tänä päivänä,kun itse saan Jumalan armosta olla Jumalanlapsi ja uskoa omat syntini anteeksi, samalla toivon että jos matkallani on joku asia pahentamassa kanssa matkaajia tai peräti seurakuntaa,minua tullaan suoraan siitä puhuttelemaan!
En ikäpäivänä halua paaduttaa omaatuntoani niin,että synti pääsisi sinne asumaan etten enää saisi synnintuntoa asiasta.
Sitä vartenhan ovat sisaret ja veljet,että he nostavat ja opastavat jos ei jaksa tai menee vikaan suuntaan.
Meillä on onneksi mieheni kanssa avoimet ja luottavaiset keskinäiset välit. Puhumme kaikesta, ja tästä varsinkin olemme kyenneet kahden kesken puhumaan hyvin suoraan ja rehellisesti. Ehkäisystä kannamme vastuuta yhdessä, eikä suuri lapsimäärä todellakaan ole uskomisen eikä Jumalan lapsena elämisen ehto.
En voi kuvitella miten muutoin voisimme perhe-elämää elää kuin keskinäisessä kunnioituksessa ja asioista suoraan keskustellen. Seksuaalisuus on Jumalan lahja ja se on sekä miehen että naisen oikeus.
Turha jatkaa pidemmälle sillä niitä tuomitsijoita ja leimaajiahan täällä riittää...
Jumala ei vaadi meiltä mitään sellaista mihin emme ole valmiita. Hän vaikuttaa meidän sydämessämme tahtomiseen ja tekemiseen.
Hän ymmärtää sinua paljon enemmän kuin luuletkaan ja Hän armahtaa sen jolla on särjetty sydän ja murtunut mieli.
sinulle on annettu niitä " lahjoja " jo monta ja mies, jota sinun tulee kunnioittaa ja rakastaa. Voidaksesi elää levollista ja tasapainoista elämää ja normaalia avioelämää rakkaudessa pelkäämättä tulevaisuutta. Olisi mielestäni ehkäiseminen kaikkien lähelläsi olevien kannalta se oikein vaihtoehto. Ennen kaikkea sinun oman mielenterveyden ja jaksamisesi kannalta paras vaihtoehto.
Olen ollut samassa tilanteessa joskus kaksitoista vuotta sitten. peloistani ja syyllisyydstä huolimatta tein ratkaisun mieheni kanssa että meidän lapsemme ovat kaikki tässä. siitä asti olen voinut iloita Jumalastakin, miehestäni ja lapsistani. Tähän asiaan ei vaikuttanut taloudellinen seikka, vaan se että tulen kotona pienten lasten kanssa kiukkuiseksi ja kärsimättömäksi vanhaksi nalkuttavaksi akaksi ja siitä kärsivät sekä lapset, että mieheni.
Minä en valitettavasti ole luonteeltani niin pehmeä ja rakastava äiti, jonka rakkaus voisi riittää kymmenelle jaettavaksi. Hyvä kun pystyn aina edes itseäni rakastamaan.
Uskon että jos tulemme raskaaksi vastoin tahtoamme vuodesta toiseen, katoaa elämisen onnellisuus ja ilo siitä että on nainen ja äiti. Katkeruus myrkyttää mielen ja on esteenä Jumalan rakkauden vastaanottamiselle. se estää ottamaan rakkautta muiltakaan ja atamaan sitä itse.
tässäkin asiassa on kysymys siitä, luottaako ihan oikeasti, että Jumala pitää huolen kaikista elämäni päivistä ja kaikista vaiheistani. Kaikilla meistä on joku asia, josta mielellään itse päättäisi, jonka haluaisi tai josta luopuisi. Pienten lasten kanssa on monta kertaa sellaisessa hepakassa, että eivät ne aina siunaukselta tai lahjoilta ne lapset tunnu. Mutta ei siinä ole oikein vaihtoehtoja, jos haluaa säilyttää uskon ja hyvän omantunnon. Ehkäiseminen millä tavalla tahansa on syntiä. Aivan yksiselitteisesti.
Rytmimenetelmä on aivan yhtä lailla synti, vaikka siinä ei ehkäisyvälineitä käytetä. Se ajaa kuitenkin samaa asiaa, lasten syntymisen rajoittamista. Kuka on elämän ja kuoleman Herra?Synnytyksiä voi helpottaa monin tavoin, kipua voi hoitaa, tukea raskauden ja synnytyksen aikana sekä lapsivuodeajaksi on saatavilla. Tarvittaessa on mahdollisuus saada taloudellista tukea, vaikka eivät ne tosin suuria ole. Lasten kasvattaminen ja hoivaaminen, heidän kanssaan jaksaminen, siitä usein on kysymys. Sitä osuutta halutaan ehkäisyasialla keventää.
Tähän ketjuun on tullut monenlaista vastausta. En aluksi halunnut puuttua tähän, mutta jotenkin minua jäi nämä asiat vaivaamaan. Sille, joka kokee, että nämä asiat ovat uskomisen esteinä, haluan vielä toisen kerran sanoa: Puhu näistä jollekin samalla tavalla uskomassa olevalle ja/tai alan ammattilaiselle. Älä jää yksin vatvomaan. Kuormia voidaan jakamalla keventää. Jaksamista!
missä kohtaa siellä Raamatussa selvästi sanotaan ehkäisyn olevan syntiä?
Ovatko vl-uskovaiset löytäneet Raamatusta sellaisenkin kohdan missä kerrotaan, että naisen velvollisuus avioliitossa on tyydyttää miehensä seksitarpeet? Ja jos hän kieltäytyy tästä niin sekin luokitellaan ehkäisyksi. Mutta jos vaimo taas tyydyttää miehensä toisin, niin o.k, ja se ei ole ehkäisyä.
Ainakin ketjun avaajan kirjoituksesta näin voisi päätellä.
Siiloin kun avioliitossa yhdytään yhteisestä sopimuksesta ja rakkudesta, niin silloin voi hyvin sen ehkäisyn uhohtaa. Rakkaudessa alulle saatu lapsi on rakkauden hedelmä, ja näin toimimalla Jumala varmasti antaa jokaiselle juuri sen verran kuin kukakin jaksaa.
Mutta kaikille ei tämäkään riitä.
ja jos jostain syystä tuntuu että ne omat voimat eivät todellakaan riitä, tai synnytykset ovat vaaraksi, niin Jumala on luonnut tähänkin keinon jolla voi lastensaantia luonnolisesti rajoittaa.
Miksi muissa lääketieteen edistysaskeleissa ei luoteta Jumalaan? Syöpään sairastuneen on tarkoitus kuolla. Ei pidä mennä sorkkimaan Jumalan suunnitelmiin elinpäiviä lääketieteen avulla lisäämällä. Hei haloo! Ei taida olla Jumala kaikkivaltias, jos ihmisten ehkäisyt sotkevat Jumalan suunnitelmat. Lähimmäisen kärsimyksiä voidaan niin monilla tavoin aivan turhaan lisätä. =suoraan johdettavissa kuudennen käskyn rikkomisena. On aika hullua kuvitella, että joissain asioissa saa käyttää järkeään ja toisissa aivan samanlaisissa asioissa ei sitten ollenkaan.
Jos Jumala on antanut joillekkin ihmiselle kyvyn keksiä asioita mitkä ovat ihmisen hyväksi, niin niitä pitää myös silloin hyvällä omallatunnolla pystyä käyttämään.
Tämä ehkäisykielto on aivan käsittämätön.
Itsellänikin on tuttavia jotka ovat hyvin nuorena sairastaneet erittäin vakavia sairauksia. He ovat kyllä niistä täysin parantuneet, mutta lääkäri on määränyt ehdottomankiellon raskaudelle, se vaarantaisi äidin ja lapsen hengen, ja tauti saattaa olla periytyvää.
Miksi ihmeessä tällaisen ihmisen pitäisi kieltäytyä ehkäisystä, jos sellainen keino on kerran keksitty?
on aivan eri asia kuin ihmisen elinpäivistä päättäminen. Se että Jumala on elämän ja kuoleman Herra ei tarkoita, etteikö esim. syöpäsairaita voisi leikata, antaa sädehoitoa tai sytostaatteja tai lääkitä kipua. Sensijaan esim. aktiivinen tai passiivinen eutanasia mainitsemassasi tapauksessa on väärin.
Elämän suojeleminen alusta loppuun asti on tässä kysymyksessä se pointti. Se on varmaan kaikille selvää, milloin ihmisen elämä päättyy, mutta se, mistä se alkaa, on kiistanalainen.
Vanhoillislestadiolaiset uskovat Raamtaun mukaan: Sinä tiesit päiväni ennenkuin yksikään niistä oli tullut ja että: Sinä tunsit minut nimeltä jo ennenkuin olin äitini kohdussa muovautunut( lainaukset eivät ole sanatarkkoja). Ensimmäiselle ihmisparille Jumala sanoi: lisääntykää ja täyttäkää maa, ja myöhemmin kymmenessä käskyssä:älä tapa. Missään kohdassa Raamattua ei kehoteta rajoittamaan syntymistä, mutta ihmiselämän vahingoittaminen kyllä sanotaan synniksi.
En ymmärrä vl:ien puheita ihmiselämän kunnioittamisesta, kun tupakointiin kuitenkin suhtaudutte erittäin myönteisesti. Jokainen vl joka tupakoi, tuhoaa omaa Jumalalta saatua elämäänsä imemällä myrkkyä kehoonsa.
Tuntuu todella kornilta, valitettavasti.
erittäin tuhoisaa, mutta puheena oleviin asioihin se ei oikein kuulu. Katsos, sen tupakan sytyttää jokainen itse omaan suuhunsa ja silloin on itse vastuussa teoistaan ja miten itse arvostaa mitäkin asiaa. Ehkäisyssä ja eutanasiassa puhutaan kristityn vastuusta toisten elämän suhteen. Ok, vastaan jo valmiiksi:), raskaana oleva nainen on tupakoidessaan vastuussa myös tulevan lapsensa terveydestä. Hän myös harkitkoon, mitä tekee. Ei tupakka siinäkään tapauksessa ole tiettävästi henkeä vienyt, mutta pienempiä lapsista saattaa tulla. Onneksi raskaus on siihenkin itsessään lääke, harva sietää edes tupakan hajua raskaana ollessaan.
Miehelläsi ei varmaan ole paineita uskonasian kanssa seksuaalisen kanssakäynnin suhteen, kun on tällaiset oltavat.
"- mieheni tyydytän lähes joka ilta käsin ja suulla, koska en halua hänen siemeniään sisääni "
Jos joka ilta olisi meilläkin edes yhdyntä, niin olisin tyytyväinen. Mutta jos suihinotto olisi joka ilta, niin mitä muuta enää voisi toivoa. Varmaan sitä, että ei nyt joka ilta kuitenkaan tarvitse kuiviin vetää.
Entä jos olet miehesi kanssa, vain silloin kun sinua itseäsikin haluttaa puuhastella, niin mihinkä määriin päästään kuukaudessa? Kestäisikö miehesi sitä?
Kerta viikossa tai kuukaudessa tai joskus harvemmin tuntuu itselläni monesti niin vähältä, että se heijastuu väkisin perhe-elämään, vaikka en haluaisi ollakaan vaimoni kanssa, jos hän ei itsekin halua. Vaikeeta on, kun itsetyydytyskin on synti tällaisessa tapauksessakin.
Olisi vl:miehilläkin kissanpäivät, jos vaimo käyttäis ehkäisyä ja antaisi itsellensä luvan nauttiä miehestänsä ilman jatkuvaa raskaaksitulemisen pelkoa.
Tai voi olla että nainen ei pystyisi syyllisyydestä johtuen antautumaan iloiten miehensä syliin siltikään ja mies tulee taas torjutuksi. Ei auttanut ehkäisykään
Voi meitä mihiä.
Tehkää kaikki parannus tästä huoruuteen houkuttelevasta keskustelusta.
.. jäi omalle tunnolle. Uskiksena edelleinen viestini oli törkeää. antakaa anteeksi.
koulutatte naisianne esim. yliopistoissa, jos heidän kuitenkin tulee vaan tehdä lapsia?
Jumala on luonut miehen ja naisen eri tehtäviin.
Jumala ei ole kieltänyt naisten opiskelua.
eipä tietenkään. Vrt. "pakkoruotsi".
Katsos,kun isänmaamme tarvitsee veronmaksajia... ja tulevaisuudessa rakkaat pienokaiset,Herran lahjamme,ovat kantamassa aikanaan vuorollaan verokuorman osaltaan.
Puhuit suoraan. Onko se niin hirveää? Eikö tällaisista asioista voi puhua?
olihan se vähän ruma, mutta älä kuitenkaan ole suruissasi kuitenkin kerroit totuuden, ja varmasti moni mies ajattelee samoin kuin sinä.
Sinulla on kuitenkin asiat paremmin kuin monella muulla, sinä osaat arvostaa ja kunnioittaa vaimoasi niinkuin aviopuolison kuuluu, ole kiitollinen tästä lahjasta.
ilman että tunnen sinua mutta aidon katumuksesi huomaten tahdon antaa törkeän viestisi sinulle anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.Ole vapaa!
Monesti käy niin,että puhutaan ennen kuin ajatellaan. uskovaisillakin :( ja sitten on paha olo omassatunnossa.. ihmisiä mekin ollaan,mutta evankeliumi turvanamme tällaistakin ajattelemattomuuden syntiä vastaan.
Mutta, kommenttini voi olla VL:naista loukkaavaa. Minkäs he syyllisyydelleen voivat.
...kuin anonyyminä.
Jos kerrot kasvotusten, niin joudut laittamaan yksityisyytesi peliin, koska harvassa ovat ne vl:t, jotka pitäisivät luottamuksella kerrotut asiat täysin omana tietonaan, vaan heilläkin on aina joku, puoliso tai muu hyvä ystävä, jolle tilittävät tällaisia keskusteluja.
Vaikka ongelmien tuleminen kaikkien tietoon ei haittaisi, niin vakiovastaus tähän on se, että ihmisiä me kaikki ollaan ja tällaiset kiusaukset/epäilykset voi laittaa syntinä pois uskomalla ne anteeksi... se ei van käytännössä auta kovin pitkälle, koska sama asia on edessä, koska eihän se ongelma näin poistu.
En mielestäni ole nähnyt tässä keskustelussa sellaista vl-vastausta, joka oikeasti auttaisi aloittajaa.
Tämän asian toteaminen synniksi (niin kuin se vl-opin mukaan onkin, vai väittääkö joku vl muuta?)vain syyllistää tällaisten asioiden kanssa kamppailevia.
Sen jälkeen he eivät uskalla kohta edes anonyyminä asioista enää puhua, koska heille kerrotaan jopa senkin olevan syntiä. (vl-isä: "Tehkää kaikki parannus tästä huoruuteen houkuttelevasta keskustelusta.")
Itse en samoissa ongelmissa löytänyt vl:nä sellaista ratkaisua, että olisin voinut näyttäytyä muiden silmissä vl-uskovaisena. Jos sellainen on, niin kertokaa nyt ihmeessä hänelle se.
(vaikka olenkin entinen vl, niin en ole ketään perääni vetämässä, koska jokainen itse tietää mikä hänelle on oikea tapa elää. Sitäpaitsi vl-liikkeestä lähtö ei sekään ole kaikille mikään helppo asia, etenkin jos kaikki ystävät ovat siellä.)
vaimosi kanssa se totuus, että yksi hyvä kokemus vastaa lukuisaa huonoa kokemusta:)
Kukapa meistä ei joskus syylisyyttä tuntisi jos vaikka haluja olisikin, niin väsy painaa.
Mutta kuinka arvokas onkaan aviomies, joka osaa arvostaa myös vaimoaan. Ei häviä rakkaus, vaan saa rakkautta lisää.
"Kukapa meistä ei joskus syylisyyttä tuntisi jos vaikka haluja olisikin, niin väsy painaa. "
Ei sellaisesta väsymisestä, päänsärystä ym. tarvitse kokea syyllisyyttä mikä on todellista. Mutta mikäli sellaiset syyt johtuvat siitä että ei jaksaisi lapsia lisää, niin pitää kertoa oikea syy ja yrittää etsiä siihen järkevä ratkaisu. Sitä en kylläkään osaa kertoa, mikä tähän auttaa vl-parilla.
"Mutta kuinka arvokas onkaan aviomies, joka osaa arvostaa myös vaimoaan. Ei häviä rakkaus, vaan saa rakkautta lisää."
Tämä voi olla toisinkin päin, siis mies ja vaimo voivat tuossa lauseessa vaihtaa paikkaa.
Olen käsittänyt, että vl-avioliitoissa haluttomuusongelmissa on mies yleensä se halukkaampi osapuoli, mutta muissa kuin vl-liitoissa on lähes yhtä paljon myös naisilla kokemuksia miesten haluttomuudesta.
Netistä löytyy tietoa hakusanoilla univaje ja unihäiriöt. Nykylääketieteen mukaan univaje vaurioittaa aivoja ja kehoa monin tavoin. Pitääkö uskomassa olevan saattaa itsensä sairaaksi ? Kun olisi oikeus ja mahdollisuus ottaa terveys Jumalan lahjana vastaan.
ainakin itseni ehkä käsittää tätä asiaa, kun ainahan se meillä ei-vl ihmisillä perustuu johonkin todelliseen syyhyn, se ettei jaksa väsyltään.
Varmasti heillä on tosi vaikeaa jotka joutuvat kampailemaan tämän ehkäisyasian kanssa, koko ajan syyllisyyden tunne, siitäkin että joutuu valehtelemaan päänsärkyä vaikka oikeasti ei ole kipeä. Voi kun joku voisi auttaa näitä ihmisiä.
Ihan oikeassa olet, että mies ja vaimo voi vaihtaa paikkaa. Monestihan saattaa olla jopa vaimo halukkaampi kuin mies, eli molemminpuolinen kunnioitus tietenkin tuo sitä rakkautta. En vain sitä älynnyt kirjoittaa, kun miehelle vastasin:)
Naisilla kuitenkin lienee enempi ihan fyysisistäkin syistä johtuvia haluttomuusongelmia...en ainakaan muista kuulleeni miestentautienosastosta ;), toki miehilläkin näitä ongelmia monesti tulee, kun ikää tulee tarpeeksi.
Nasaretin evankeliumi ei vaan ole vapauttavaa laatua, koska kirjoitettua evankeliumiahan ei voi uskoa.
miksei voi?
Näin uskomme ja ymmärrämme: usko tulee kuulosta. Kuulo on ymmärretty konkreettiseksi kuulemiseksi. Esimerkiksi ennen vanhaan Päivämiehessä luki aina jutun lopussa tyyliin "sinäkin lukija saat uskoa kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä", mutta tästä on luovuttu. Tälläisesta evankeliumista ei voi uskoa syntejään anteeksi. Joku teologi selittäköön paremmin.
tarve nostaa itsenne jalustalle henkilönä, vai tiedätkö mitä muita selityksiä sille että vl-liikkeessä luovuttiin tuosta kirjoitetun synninpäästön vaikuttavuudesta?
"Esimerkiksi ennen vanhaan Päivämiehessä luki aina jutun lopussa tyyliin "sinäkin lukija saat uskoa kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä", mutta tästä on luovuttu. Tälläisesta evankeliumista ei voi uskoa syntejään anteeksi."
ja kaikenlisäksi vielä useat naiset kärsivät kkukauti- ja ovulaatiokivuista, jotka väkinsinkin saattavat rajoittaa naisenhaluja.....Miehet eivät vain tätäkään ehkä ymmärrä, kun he vain porskuttelevat ilman näitä naistenjuttuja.
Ja jos miehet saisivat kokea edes yhden vaikka "helpon " raskauden tai "helpon" synnytyksen, niin mitäköhän he sen jälkeen ajattelisivat?
Ja mitenköhän heille mahtaisi käydä vaikeissa tapuksissa, luulisin että heille tulisi kiire oman äidin helmoihin takaisin, mutta mikäs ollessa kun totuutta ei tiedä:)
minäkin olen vl.
ymmärrän kyllä että lukemisen kautta ei saa syntejä anteeksi JOS EVANKELIUMI EI OLE TUORE,eli se on kirjoitettu vaikka viime viikolla,sata vuotta sitten...tai kuuntelisin suviseurasaarnaa keminmaasta joskus 80-luvulta(?) ja saarnassa luvataan uskoa kaikki anteeksi -ei silloin evankeliumi ole pätevä.
mutta kun nytkin, vl-isä pyysi röyhkeyttään syntinä anteeksi,annoin sen hänelle suoraan,sydämestäni henkilökohtaisesti -miksi se ei olisi pätevä?
Taakkani ainakin lähti, kun sain kuulla lähimmäisen todistuksen. Heti kun ymmärsin tehneeni vääin, kaduin tekoani ja pyysin mielessäni Jumalalta anteeksi. Uskoin saavani anteeksi, mutta silti ajattelin pyytää teiltäkin, koska kirjoitukseni oli Jumalanlapselle sopimatonta ja se oli täällä kaikkien nähtävänä.
Iloitin siitä että sisaret olivat armollisia.
" - - Iloit(s)in siitä että sisaret olivat armollisia."
Ei uskomisessa ole raamatun mukaan kyse ihmisen armollisuudesta vaan Jumalan. Jumalan armon kautta meillä on syytä armahtaa toisiamme täällä maan päällä elämässä ja arjessa, mutta syntien anteeksisaaminen tulee yksin Jumalöan armosta.
..Armo tulee Jumalalta. Senhän uskoin heti kun asia nousi mieleeni. raamatussa on myös tämän lisäksi sanat´ Jos veljelläsi on jotain sinua vastaan, niin mene ja sovi hänen kanssaan.
Raamatussa ei puhuta mitään ehkäisystä. Meille vanhoillislestadiolaisille on vain niin kauan hoettu, että Jumalan sanan mukaan on niin ja niin, että emme osaa kyseenalaistaa.
jos vl-uskovaiset voisivat näyttää ne Raamatun kohdat missä näistä asioista puhutaan. Kun tässäkin keskustelussa moni sanoo, että ehkäisy kielletään Raamautussa.
Kuitenkin täällä on ihmisiä todellisessa hädässä jotka tarvitsisivat apua. Kuitenkin sanotaan uskon perustuvan pelkästään Raamatussa kerrottuun.
Itse tunnen Raamattua hyvin huonosti, joten en varmasti näitä kieltoja helposti löytäisi.
olisi jos näkisivat vaivaa kertoa ne Raamatun paikat missä tämä ehkäisy kielletää:)
Kun väkisinkin huomaa, etteivät kaikki sieltä kyseistä kohtaa löydä.
perustana juuri nuo "lisääntykää ja täyttäkää maa" sekä "kaiken elämän kunnioittaminen" ja "siemenien hukkaamatta jättäminen"? (tuota viimeistä kohtaa en tiedä, löytyykö Raamatusta?)
Tottakai voi ajatella kriittisesti, että eikö maa ole jo täytetty ja että onko siittiöillä mitään elämää, jne. Ei ainakaan itselläni ole selkeätä vastausta näihin. Inhimillisesti tuntuu, että ehkäisy helpottaisi perheen tilannetta, mutta jos päätämme kaikista asioista oman inhimillisen järkemme mukaan, jääkö Jumalalle sijaa elämässämme?
paljon edes järkeä tarvitse käyttää. Kunhan vain ymmärtäsisi edes sen millaiseksi liitoksi Jumala on avioliiton on tarkoittanut.
Pyhä avioliitto kun solmitaan, niin ei ole enään kahta on vain yksi. Ja silloin rakastelunkin kuuluu tapahtua yhteisestä tahdosta, ei vain toisen.
Ja tuskinpa ne rakastelu kerrat osuisivat aina juuri sille yhdelle mahdolliselle päivälle kuukaudessa.
Elämä VT:n aikoihin oli kyllä toista: erittäin hedelmällinen nainen saattoi saada monta lasta (lue: 6-9?), mutta keskimäärin lapsia tuli/jäi eloon vähän. SVT:n suurperheet olivat miehen mitta, mutta niihin tarvittiin useita vaimoja.
Kyllä tämän päivän synnyttäminen tapahtuu todellakin naisten jaksamisen äärirajoilla. Ei ole Raamatun tarkoitus, että lapsia syntyy 15-20.
Olen huomannut, että monilla meillä VL:llä on ne säännöt ruvennut orjuuttamaan, vaikka koko ajan toistelemmekin, ettei meillä ole mitään sääntöjä. Onhan se aivan sairasta ja hullua syyllistää naiset epäuskoisiksi, jos he eivät halua rakastella sen takia, että pelkäävät raskaaksi tulemista. Moni tähän syyllistämiseen sortuu, koska itse on niin kirjaimen ja lain orja ja uskomisen ulkokuoreen liittyvät asiat ovat tulleet tärkeämmiksi.
Jos vl-pariskunnalla on halu ja tahto tyytyä Jumalan tahtoon ja ottaa lapsia lähtökohtaisesti vastaan useita, on asiat kunnossa. Menee saivartelun puolelle, jos täytyy miettiä omia perimmäisiä motiiveja seksistä kieltäytymiselle! Siihen aina vapaus ja oikeus. Aina! Äitin jaksaminen ja hyvinvointi on tärkeämpää, kuin lasten tulo vuoden välein.
Naisten täytyy itsellä vapauttaa itsensä syyllisyyden tunteista ja uskaltaa määrätä itse omaa vartaloaan. Ei kukaan puhuja anna lupaa sellaiseen. Naisilla on lupa haluta ja olla haluamatta silloin, kun siltä tuntuu. Oli sitten ovulaatioaika tai ei. Samoin, pariskunnalla on lupa nauttia toisistaan monilla eri tavoilla! Tästä on kerran 90-luvulla eräässä alustuksessakin kuvainnollisesti mainittu, että kun aviopari rakastaa toisiaan, Jumala laittaa silmät kiinni.
Olkaa ihmiset ja ennen kaikkea naiset vapaita.
juuri näin.
siinä oli totuutta kerrakseen.
Olisiko vl-naisilla mahdollisuutta ryhtyä "vastarintaan" vaikkapa joukolla? Varmasti heitä olisi kuitenkin aika paljon, jotka haluaisivat rakastaa jo olevia lapsia, eivätkä jaksaisi lisää lapsia voimien puutteen pelossa, ja aviomiehet mukaan jos he tuntevat samoin.
Ottaisivat asiat rohkeasti joukolla puheeksi, ja vaatisivat että asioitten oikeellisuus selvitetään.
Vai oliko vl-uskovaisilla olemassa joku sanonta, että naiset vaietkoot seurakunnassa? Tarkoittaisiko tämä vain sitä ettei pääse puhujaksi, vai onko edes tällaista.
sain ymmärryksen,että puollat ehkäisyä järjen valossa.
toivon että Jumala antaa sinulle siitä synnintunnon.
En sinänsä puolla ehkäisyä, vaan vapautta oman tahdon ja vartalon ylitse. Toisin sanoen sitä, että nainen saa ilman syyllisyyttä olla haluamatta tai haluta, silloin kun hänestä siltä tuntuu ja pariskunta saa rakastella toisiaan haluamillaan tavoilla. Eri asia on ehkäistä, siis hankkia pillerit tms., mutta senkin tuomitkoon kaikki tietävä ja näkevä Jumala, emmekä me vajavaiset, lihassa heikot ihmiset.
Jumala antakoon sinulle synnintuntoa omahyväisyydestä uskossasi. Jumala rakastaa nöyriä ja kiusattuja, ei uskossaan onnistuneita ja varmoja lapsia.
olenko uskossani onnistunut ja varma lapsi?
miten voit noin sanoa minulle ja minusta?
ehkäpä siksi,kun sanani sattui sinuun.
ehkäisyä on muukin kuin pillerit ja pallerot.Jumalansana opettaa että kaikenlainen ehkäisy on syntiä.yksinkertaista.
Olen seurannut vastauksiasi ja tämän perusteella kirjoitin sen minkä kirjoitin.
Sanasi eivät todellakaan kolahtaneet minuun, vaikka niin tietenkin kuvittelet lain miekkaa heiluttavana. Kolahtaako kenenkään sanat sinuun? Eivät taida juuri siksi, koska olet niin hyvä uskossasi.
Minä muuten en ole koskaan ehkäissyt, mutta olen kulkenut väsyneiden, uupuneiden ja masentuneiden, lähes mielenterveytenmsä rajamailla olevien ystävieni - nuorten vl-äitien - rinnalla ja ajattelen heitä. Ei taukojen pitämiset, selibaatit tai haluamiset/haluttomuudet ole ehkäisyä. Toivottavasti myös sinun vaimosi sen ymmärtää (olen varma siitä, että olet mies, mutta uskon sinun kylläkin olevan vielä nuori ja todennäköisesti naimaton).
Eli, jätetään tuomitseminen Jumalalle pillereiden ja palleroiden käytöstä silloin sillon, kun vaakakupissa on perheen äidin terveys tai mielenterveys, samalla kokonaisen perheen ja ennen kaikkea lasten hyvinvoinnista kysymys.
Kun tätä keskustelua seuraa, niin tulee tällä palstalla aiemmin esiin tullut kommentti. Että vl-suudessa suurempi vaara kuin hempeily ja ylenpalttinen armo on sittenkin se ehdottomuus millä nuorempi polvi asiota näkee. Ei elämänkokemusta, vain lakihenkisyyttä ja ankaraa "tapakristillisyyttä".
Ja tässä tapakristillisyydellä tarkoita näitä vl-perinteeseen kuuluvia käytäntöjä, jotka ovat nuorien mielissä suloisesti sekaisin vl-opin kanssa.
Anteeksi vain.
12 poikaa syntyivät 2 vaimosta ja 2 jalkavaimosta. Muistaakseni Lea synnytti 6 poikaa Israelille.
Nykypäivän vl-mittapuun mukaan lapsia olisi näistä vaimoista syntynyt Israelille yli viisikymmentä...
Eli eivät vaimot olleet äärimmäisiä synnytyskoneita vanhassa liitossa eikä uudessakaan; Jeesuksella oli 5 veljeä 2 sisarta.
ettei Jumala kiellä ehkäisyä, vaan SRK.
Jos olet erimieltä, niin todista se Jumalan Sanalla.
en ole mies enkä naimaton enkä teini;etpä ole paljoa tekstejäni seuraillut kun noin kirjoitat; olen ison perheen äiti jolla kaksi vanhimmaista rakasta lasta on maailma vienyt ...
luuletko oikeasti että olen onnistunut omalta puoleltani uskomisessa?
eikö minulla ole lupa kirjoittaa suoraan ja rehellisesti niinkuin itse uskon -eikä niinkuin minä ja minun mieleni haluaisi?
olen järkyttynyt kirjoituksistasi minua kohtaan.uskoani se ei horjuta,mutta se että olen mielestäsi parempi muita ja lakihenkinen,sattuu!
oletko itse naimisissa?
minäkin olen kulkenut ja kuljen par-aikaa monen äidin rinnalla,jolla on vaikeaa monessa suhteessa,ja eräs isä jolla on vaikeaa...työnikin on heikkojen auttamista...
"Eli, jätetään tuomitseminen Jumalalle pillereiden ja palleroiden käytöstä silloin sillon, kun vaakakupissa on perheen äidin terveys tai mielenterveys, samalla kokonaisen perheen ja ennen kaikkea lasten hyvinvoinnista kysymys" ,kirjoitat.
Näin minäkin kohdalleni haluan sinulta.
Luuletko etten ole koskaan kärsinyt mistään?
Luuletko,että kuljen rinta rottingilla ry:llä ja sen työssä,omassa työssäni...?vain siksi kun olen lakihenkinen ja omahyväinen mielestäsi?
en.olen heikoin uskovainen jota sinäkin painat vain alemmas...
mutta silti minulla on lupa ja oikeus tänne raadollisena kirjoittaa ja tällaisena itseni uskoa keskelle taivasta.
toivon sinulle kaikkea hyvää ja jaksamista kulkemaan heikkojen rinnalla auttajana.
Olen pahoillani lapsellisesta viestistäni. En halunnut loukata, vaikka rumasti kirjoitinkin. Aiemmat viesisi eivät ole olleet niin monisanaisia ja selittäviä, joten käsitys sinun tavastasi suhtautua uskon asioihin on muodostunut hieman ehdottomaksi. Mukava jos näin ei ole. Totuudessahan saa ja tulee rakastaa, mutta sanomisen tapoja on monenlaisia.
Tässä lapsiasiassa usein naisia kuormitetaan ja syyllistetään niin, että he sitten neuroottisesti saivartelevat omien halujensa kanssa. Kyllä uskovaisella on vapaus haluta tai olla haluamatta ajankohdasta ja kertatiheyksistä riippumatta, ja jos jaksaminen on niin lopussa, että mielessä pyörii itsetuhoiset ajatukset, ehkäisy on ensimmäisiä lääkkeitä.
Hyvää jatkoa sinullekin ja toivottavasti et jää muistelemaan pahalla :)
Niin, olen nainen, naimisissä ja äiti minäkin.
kyllä palanen on vielä kurkussani sanoistasi.
itselleni tuo lapsi-asia ei koskaan ole ollut kummajainen.lapsia on saanut tulla aina kun on tullakseen,oikein olen odottanut seuraavaa raskautta jokaikinen kerta edellisen syntymän jälkeen,ihan tosi!raskaus on niin hieno olotila!
olen synnytyksenkin ottanut haasteena ja luottanut Jumalaan joka hetki; jos jokin menee huonosti,yleensä siitä selviää tämän päivän lääkäreiden ja kätilöiden hoidolla.ja jos ei selviä,sekin on Taivaan Isän tahto. ajattelen noin yksinkertaisesti. mutta hyvin on aina mennyt,tähän asti.
Mitä parisuhteeseen tulee siellä peiton alla,ei sen nauttiminen meillä vaikuta lapsilukuun,raskauden pelkoon...jos on ovulaation aika,ei se sitä tarkoita että silloin "täytyy" olla yhteydessä,ei todellakaan. Meneehän aika monta kertaa niin että toinen on töissä eri paikkakunnalla,yötyössä,väsyttää...Me ei ainakaan lasketa olipa ovulaatio tai ei.Munasolu etsii kolme päivää siittiötä yhteyden jälkeenkin jos niin tarkkoja ollaan...
Isäni opetti meitä lapsukaisia uskon kautta,hyvin yksinkertaisesti ajattelemaan ja sen olen halunnut ottaa suurena viisautena omaan elämääni ja siirtänyt "perintönä" omille lapsilleni. "Mikään ei tapahdu ilman hyvän Jumalan johdatusta,Hän näkee ja kuulee syvimmätkin,hiljaisimmatkin mietteemme ja näkee sydämemme uskon valon".
Minusta tuo on niin ihanan raikasta ja yksinkertaista ettei siihen ole epäilystä uskoa.
Minulle henkilökohtaisesti on aivan sama pilkkaako joku lapsimäärästämme vai ei.Kenet olisin halunnut pois tästä ihanasta joukostamme?
Tällaisia ajatuksia tällä kertaa.
samaa asiaa. Mummoni sai kahdenkymmenen vuoden aikana 9 lasta, siskoni viisi vuotta lyhyemmässä ajassa yksitoista ja keskenmenojakin on ollut. On ennenkin ollut suuria perheitä mutta mielestäni ikäerot ovat olleet suurempia. Ehkä välissä sitten on ollut raskauksia jotka ovat päätyneet keskenmenoon tms. Ehkä entisaikojen elämä (työ)on ollut niin rankkaa että ei olla jaksettu enää vällyjen välissä iltaisin touhuta. Siis lapsia vaan nykyisin syntyy perheisiin enemmän (jos ei käytetä ehkäisyä) kuin viisikymmentä vuotta sitten. Eivät entisaikojen naiset ole olleet jatkuvasti raskaana (varmasti poikkeuksiakin löytyy) kuten nykyään kun kaikki olosuhteet ovat paremmat. En usko minäkään että nainen on tarkoitettu synnytyskoneeksi.
"- - lapsia on saanut tulla aina kun on tullakseen,oikein olen odottanut seuraavaa raskautta jokaikinen kerta edellisen syntymän jälkeen,ihan tosi!raskaus on niin hieno olotila!"
Olen iloinen että sinä olet saanut kokea asiat hyvin myönteisinä.
Ethän kuitenkaan jää tällaisessa keskustelussa vain tuijottamaan omaan napaasi. On sekä epäkristillistä että kertakaikkiaan moukkamaista vaatia toisia kokemaan ja ajattelemaan samoin ja syyllistää toisia ääitejä jos heillä ei ole asiat menneet samalla tavoin.
Raskauksia ja terveydentiloja on hyvin monenlaisia, kohtaloita on monenlaisia. Muista että maailmassa on muitakin kuin Sinä ja Sinun kokemuksesi.
ymmärsin,että jotenkin loukkaannut tai yliarvioit kirjoitukseni.
tottakai ymmärrän muitakin äitejä,heitä jotka itkevät pelkoa,heitä jotka kärsivät masennuksesta,jotka eivät aina jaksa uutta vauvaa kun edellinen on pieni...
miksi en ymmärtäisi?
minä kirjoitinkin vain oman psalmini,ilman että nostin itseäni mitenkään muitten yläpuolelle.
ihmettelen,jos niin ajattelit yhtään.
kirjoitin aikaisemmin tässä samassa viestiketjussa,että saan olla monen heikomman ystävä,olen sellaisessa työssä missä on vieläkin heikompia...kyllä luulen ymmärtäväni jotain -siis ilman että nostan itseäni muitten yläpuolelle. siitä huolimatta minullakin on oikeus ja lupa kertoa myös mitä minulle kuuluu :)
toivon jokaikiselle äitille, joka itkee ja tuskailee lapsiasian kanssa voimia että jaksaisitte!
ristikää kätenne ja huutakaa Taivaan Isältä voimaa ja uskallusta huomiseen.Minäkin teen niin monta kertaa.
Vaikka raskaukset ja synnytykset onkin tähän asti menneet minulla hyvin,on matkalla ollut sitten muuta minkä takia kyyneleet ovat virranneet.
Joka päivä on armo uus!
Ja tällaisia ajatuksia tällä erää.
luin näitä kirjoituksia,ja mietin että
mihinkähän se perustuu että ette saa käyttää ehkäisyä?itse olen (luterilainen)uskovainen,
ja jotenkin tuli tunne lakihenkisyydestä.mihin se armo unohtui?en tiiä paljookaa vl-uskovista mut olis kiva tietää.kyllä sä olet Jumalan oma,ei usko ole tunteista kiinni.itse olen käyny läpi yhtä pahoja ja rankkoja asioita mutta en ala niitä tässä kertoileen.se on niin helppo toisten täälä 'alata heitteleen kiviä'.
Mielestäni ei ole synti käyttää ehkäisyä, olet Jumalan armon alla, et lain alla.
Teikäläset kiinittävät huomion ihan vääriin asioihin.
Oma tunne on kuitenkin tärkein tuossa.Ulkoapäin voidaan yrittää ohjata tuntemaan,ja jos sitä on tehty lapsesta asti,vaatii suurta rohkeutta alkaa luottaa omaan sisäiseen tunteeseen.Kun Jumala on rakkaus.Jumala rakasti naista.Jos avioliitossa nainen kärsii,tavalla tai toisella voi kysyä onko kaiken takana ihminen?
Nuo tunteet ovat varmasti tuttuja monelle, jos nyt ei ihan kaikille niin lähes kaikille vl-äideille, jossakin vaiheessa. On vain eriasia kuinka moni niistä puhuu ääneen..
Jotkut kyllä jaksavat paremmin tyytyä osaansa ja ajatella, että tämä on nyt minun paikkani ja kohtaloni. Ja eihän se monesti huonompi paikka olekaan ison perheen äitinä, mutta kyllä se paljon vaatii ja lähes aina se on äidiltä itseltä pois.
Itse olen syntynyt isoon perheeseen, 13 lasta. Ja ainakin tässä vaiheessa voin sanoa kun on 2 omaa, että en ikinä halua niin paljon lapsia!! Vaikka onhan se toisaalta ihana kun on paljon sisaruksia, sukulaisia jne.. mutta se arki siellä kotona. Ei se todellakaan oo aina hääviä. Vaikka asiat joten kuten rullaa, niin kyllä sen tietää kun 12 ihmistä asuu samankaton alla, et mitä se on. Ei siinä omaa rauhaa paljn ole ja luonnollisestikaan ei vanhempien aika riitä huomioida kaikkia lapsia, antaa omaa aikaa, katsoa koulujuttuja, käyttää harrastuksissa jne.. Puhumattakaan taloudellisesta puolesta.
Hattua nostan heille jotka sanovat hymysuin,(ja ovat todellisuudessakin onnellisia) et mukava kun tulee lapsia vaikka joka vuosi!!
Meillä on sillä tavalla eritilanne et mies on myös sitä mieltä, että vähempikin lapsimäärä riittää joten meillä on luonnostaan tullut rytmi et n. kerran, kaks viikossa rakastellaan ja ovis aikaan vältetään. Ja hyvin on mennyt :) Laatu korvaa määrän!!! Ja nautitaan sitten täysillä muuten ja kyllä on elämä paljon ihanampaa kuin et koko ajan odottaisin/imettäisin.
Ja ei minua mieheni läheisyys ollenkaan inhota, vaan koska olemme keskustelleet asiasta ja tiedämme mitä kumpainenkin haluaa ja odottaa niin on elämä paljon helpompaa. Ja eihän se seksi todellakaan ole pelkästään sitä yhdyntää.
Minulle ainakaan tuo lapsiasia ei ole se tie autuuteen, vaan omakohtainen usko ja se että Jumala on tehnyt sovitustyön minunin puolestani!
Olis se vaan niin rankkaa olla koko ajan siinä hormonien myllerryksessä.
En edes ymmärrä miehiä jotka edellyttävät et naisen pitää antaa joka ilta, jos hän ei sitä halua.
Paljon tiedän äitejä ja on kavereita jotka ovat sanoneet, että kunpa sais olla edes vuoden ilman raskautta heti perään. Mikä on pielessä tänä päivänä jos naisen pitää vasten tahtoaan olla raskaana 20v elämästään lähes koko ajan.
Minun mielestä on meikäläisten keskuudessa paljon pahempia ongelmia kuin "luomuehkäisy".. Esim. alkoholi, tupakka, insesti, lasten pahoinpitely jne.. Ei läheskään joka perheessä, mutta liikaa kuitenkin.
Voimia sinulle vl-äiti ja juttele miehesi kanssa. On parempi jutella niistä, kertoa toiveitasi ja toimia sen mukaan, eikä uuvuttaa itseään taakaan alle isossa perheessä. Ja vaikeaan synnytyspelkoon voi lääkäri määrätä vaikka pillereitä, että helpottaa. Siitäkin pääsee yli ammattiauttajan kanssa.
Kaikenlaiset tilastot ym. toitottavat että suomalaiset parit rakastelevat keskimäärin niin ja niin monta kertaa viikossa. Onko meidän aikamme, aika 60-luvun seksuaalisen vapautumisen ajan jälkeen, niin seksuaalisesti ylikorostunut, että vl-miehetkin pyrkivät pääsemään vähintään samaan kuin tilasto?
Ei ole synti, jos pari yhteisestä tahdostaan ei rakastele kovin usein. Onko nämä monilapsisuuden ongelmat sitten vain kyltymättömien vl-puolisoiden aiheuttamia? Pitäisikö heidän itse nähdä ja ymmärtää säästää vaimoaan? Ja jos ei ymmärrä, niin tuloksena on vain ongelmia vaimon jaksamiselle, ja sitä kautta itselle?
Voi kuinka asiaa helpottaisi että tästä asiasta puhuttaisiin muidenkin kuin vl terveydenhoitoalan ihmisten kesken! Ja ihan ääneen, ei millään epämääräisillä palstoilla! Miksi asioita ei voida painaa lehteen? Joillakin perheleireillä niistä ehkä puhutaan jos vain kissa uskalletaan nostaa pöydälle.
Vai onko asia niin vaikeaksi koettu, että siinä mennään helposti vikaan. Parempi kun ei kukaan sano mitään. Todennäköisesti "ylisuoritamme" silloin ja noudatamme tarkasti lakia. Missä on uskovaisen vapaus tässä asiassa?
Äitini ohje oli meille kun alkoi lapsia syntyä, että "kannattaa imettää lapsia niin pitkää kun vain tulee maitoa". Samoin tässäkin keskustelussa on ainakin pari jo selvästi kokeneempaa naisihmistä antaneet ohjeensa eteenpäin jo ennen uskoneilta. Näistä asioista monet miehet ovat pihalla, mitä nyt jokunen seminologi asiaa ymmärtää ja senkin työn puolesta.
Yksinkertaisempaa elämä tässä asiassa toki on kun "antaa mennä vaan" eli ei ajattele koko asiaa, mutta kyllä varmasti alkaa ajatella kun kymmenen lasta lähestyy.
Ei voi odottaakaan että kukaan olisi vähempää kuin hämmentynyt.
Jumala sanoo sanassaan: Lisääntykää ja täyttäkää maa, mutta sinun ei tarvitse sitä yksin tehdä. Minusta tuntuu, että uskosi ei ole enää vapautta vaan pakko-orjuutta.Joudut uhraamaan energiaa sellaisiin asioihin,joissa voisi käyttää maalaisjärkeä. Ja tuolla lasten tehtailulla miehesi pääsee sinusta joko kokonaan fyysisesti eroon tai tulet hulluksi. Luin surulla viestisi: Vapauteen Kristus vapautti.Suosittelisin sinulle lääkäriin menoa ja ehkäisyä. Jos ihmiset sinut siitä tuomitsee, muista; Jumala ei!
Sanon vain tämän. Myös mies kärsii tilanteesta, kaikki vl-miehet eivät ole vaimonsa kyltymättömiä hyväksikäyttäjiä mikä kuva saattaa tästä keskustelusta muodostua. On sentään niitäkin joille on arvokasta että myös vaimo voi iloita seksuaalisuudesta vapaasti. Sille turvallisuudelle ja keskinäiselle luottamukselle rakentuu yhteisyys jossa myös lapsia on hyvä yhdessä kasvattaa. Näistä kysymyksistä ei ole mitään mahdollisuutta keskustella kenenkään kanssa Siionissa.
terveisin nimetön vl-mies
Ei voi kenenkään kanssa asiasta puhella, mutta miksi kaikki intiimit asiat pitäisikään jakaa seurakunnan kanssa. Tämä on vaimon ja minun välinen asia.
Kun Eeva tarjosi omenaa myös Aadamille, ja hän söi, niin eikö silloin molemmat olleet langenneet?
Niin, aadamihan tiesi että siitä puusta ei saanut ottaa. Eeva tuli petetyksi käärmeen tasolta. Aadamia ei Eeva pettänyt, vaan myös käärme, sillä hän tiesi mitä teki. Aadam oli siinnä ihan lähellä, vieressä kun Eeva otti kielletyn hedelmän. Hän oli vain hiljaa, eikä kieltänyt ottamasta hedelmää.
I moos 3:6. Ja vaimo näki että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella Ja suloinen puu antamaan YMMÄRRYSTÄ. Ja hän otti sen hedelmästä ja söi antoi myös miehellensä, JOKA OLI HÄNEN KANSSANSA ja hänkin söi."
Molemmat halusivat tulla suuremmaksi ja viisaammaksi mitä olivat, Jumalan veroiseksi. Sellainen ihminen on. Molemmat lankesivat. Olivathan he samasta aineesta tehty ja siten yhtä ja saman arvoisia Jumalan silmillä katsottuna.
" Ja Jumala sanoi: Tehkäämme ihminen kuvaksemme kaltaiseksemme... Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa. Jumalan kuvaksi Hän hänet loi MIEHEKSI JA NAISEKSI...ja Jumala siunasi heidät.".
Luther sanoo naisen ja miehen olleen tasa- arvoisia ennen syntiinlankeemusta.
Tasa. arvo hävisi kuitenkin syntiinlankeamuksen seurauksena, suorayhteys Jumalaan katkesi ja ihmisen ja jumalan välille tarvittiin uhri.
Jeesus tuli kuitenkin ennalleenasettamaan sen mitä ennen syntiinlankeamusta tapahtui naiselle ja miehelle. Vaimon siemen( Jeesus) tuli rikkipolkemaan käärmeenpään. Jumala itse Jeesuksessa kristuksessa tuli vanhanliiton aikana vaadituksi sovitusuhriksi ja poisti näin langettamansa kirouksen ihmisen ja itsensä väliltä. Olemalla Jeesuksessa , meillä on suora yhteys Isään hänen kauttansa. Väliverho repesi silloin Golgatalla, kun Jumala huusi poikansa Jeesuksen kautta " se on TÄYTETTY".
Tässä on varmasti kysymyksessä sielunvihollisen juoni. Monien juonien konstimestari on erityisen taitava, kun pitää saada ihminen tuntemaan huonoutta kanssasisariin ja veljiin verrattuna.
Miehesi on luvannut rakastaa sinua, ja sinä häntä, kaikenlaisina päivinä. Pystyisitkö avoimesti kertomaan tuntemisistasi hänelle? Voisiko olla, ettei hän näe väsymystäsi?
Kyllä olen kiitollinen tämän ketjun luettuani, etten ole vl enkä mikään muukaan huuhaa, vaan normaali kristitty. Anteeksi jos loukkaan tällä kommentillani mutta en voi ymmärtää miten vielä 2000-luvulla joku voi alistua tuollaiseen. Toivon että jokainen ihminen osaisi ajatella omilla aivoillaan itsensä parhaaksi...
osoittaa todellista kypsymättömyyttä kirjoittaa tuollaista
lukea pienellä varauksella näitä. Itse olen vl ja jotkut kuulostaa aivan uskomattomilta ja tuo avaaja ei ainakaan kuulostaa tavalliselta vl:lta käsi- ja suuhommineen. Ei ehkä kannata yleistää liikaa. En minäkään ajattele, että kaikki "normaali-kristityt" ovat kuin amerikkalainen aborttiklinikka-pommittaja, joka ilmoitti olevansa harras kristitty. Yhdysvaltalaisella keskustelupalstalla ei-uskovat innostuvat myös tuollaisista ja pitävät kristinuskoa ihan sairaana uskontona. Saavat siis vettä myllyyn kaikista ääritapauksista.
Tietenkin kaikki on totta, mikä lukee netissä;-).
"Itse olen vl ja jotkut kuulostaa aivan uskomattomilta ja tuo avaaja ei ainakaan kuulostaa tavalliselta vl:lta käsi- ja suuhommineen."
Tarkoitatko että käsi- ja suuseksi on epätavallista vl:ien parissa?
HÖPS
Kaikennäköistä tallaajaa sitä maapallolta löytyy. No ehkä minä mielestänne olen itsekäs kun haluan tehdä omaa elämääni koskevat päätökset itsenäisesti riippumatta siitä mitä uskontoni tai kukaan muukaan sanoo, niin kauan kun ketään muuta en päätöksilläni satuta. Jos seksin ja syntyvyyden säännösteleminen on syntiä josta jumala rankaisee, niin en tarvitse sellaista jumalaa. Minä luotan siihen, että jumala sallii minun tekevän omat päätökseni parhaan harkintakykyni mukaan, ja luotan että hän antaa anteeksi jos erehdyn. Sillä vaikka kuinka yrittäisin elää kaikenmaailman "sääntöjen" mukaan niin ei YKSIKÄÄN ihminen pysty elämään koko elämäänsä synnittä. Eikä mielestäni kaikki synnit ole samanarvoisia, vertaa esim. syntyvyyden säännöstely ja murha.
En vaan ymmärrä mistä tekin vl:t olette keksineet näitä sääntöjänne, ei ne kyllä kuulosta jumalan laatimilta. Kertokaas miksi esim. televisio olisi syntiä? Lukeeko raamatussa näin? Eihän raamatun kirjoittamisen aikaa edes ollut televisioita.
Anteeksi vaan yhä uudelleen, mutta järjen käyttö on sallittua, ja uskon että jumalakin kannustaisi meitä oman järjen käyttöön. Miksi annatte muitten sanella elämänne noin pitkälle? Kyllä ihminen voi olla hyvä ja uskova ihminen vaikka käyttäisi ehkäisyä ja katselisi televisiota ja tanssisi illat läpeensä. Minusta on vastuutonta, ettei ihminen itse kanna vastuuta elämästään vaan tyrkkää sen jumalan harteille kokonaisuudessaan.
Pilkallinenhan sinä olet!
Tuoä oli taas niitä heittoja, joiden tueksi tuskin on esittää mitään puolueettomia tutkimustuloksia.
Subjektiiviset kokemuksensa voisi meistä jokainen pitää omina tietoinaan.
Minulla on vuosien varrella ollut juuri samanlaisia pelkoja, ajatuksia ja ratkaisuja taustalla - ainoa erotus, että olen mies ja perheen isä.
Meilläkin on monilapsinen perhe. Elimme tosi vaikeita aikoja viimeisimmän lapsemme syntymän
aikoihin (ulospäin varmaan ei näkynyt, mutta minun ja vaimoni sisällä myllersi ja oli vaikeaa).
Tuntui, että minun perheen isänä tulisi tehdä jotain, jotta tilanne jotenkin paranisi - kai se sitä perheen pään vastuuta jollakin tavalla on.
Sen jälkeen alkoi tuntua, etten halua enää kokoea mitään yhtä vaikeaa ja rupesin pelkäämään yhdyntää vaimoni kanssa (vaikkei vaikeudet varmaankaan yksistään vauvoista johtuneet). En uskaltanut laueta hänen sisäänsä, kun pelkäsin taas uuden raskauden alkavan ja sitä kautta ehkä myös vaikeuksien. (Sen verran olen aikannan koulussa biologian ja terveystidon tunneilla ollut hereillä, että tiedän kyllä tarkalleen, miten ihmislapsi hedelmöityy ja saa alkunsa.)
Vähitellen seksielämämme muuttui hieman erilaiseksi (ei loppujen lopuksi ollenkaan huonoon suuntaan), nautimme yhdessäolosta ja seksistä monilla tavoilla, mutta edelleenkään minä en uskalla (ja tuntuu etten pystykään) laukeamaan vaimoni sisällä kuin ihan harvoin, kun on melko varma siitä, ettei raskaus ala (viisaammat sanovat, että aivoista sekin on viimekädessä kiinni ja varmaan niin onkin). Miehen vain on melko vaikea tietää naisen hedelmällisyyskierrosta.
Nyt nuorimmainenkinon jo useamman vuoden ikäinen ja perhe-elämä on kaikkinensa jotenkin seesteisempää - enimmäkseen normaalia arkea, välillä tosin pikku riitoja ja mökötystä, mutta välillä myös elämä hymyilee aurinkoisesti.
Monet neuvovat, että puhu jonkun kanssa näistä ongelmista - hyvä neuvo sinänsä, mutta ei kyllä kertakaikkiaan näistä asioista voi kenenkään kanssa puhua, ei ainakaan suomalainen mies siihen pysty. Tuntuu, ettei näistä useinkaan pysty puhumaan kunnolla edes läheisempänsä ihmisen, vaimonsa, kanssa. Kyllä nämä asiat ovat sen verran 'tabuja', ettei niistä pysty puhumaan korkeintaan kuin jollekin ihan vieraalle ammattiauttajalle, jos sellaiseen joutuu turvautumaan.
Tässä nettikeskustelussa lohduttavinta ovat olleet 'vl-mummon' neuvot - taitaakin olla niin, että parhaat ja elämänmyönteisemmit neuvot löytyvät usein sieltä vanhoilta "mökin mummoilta ja papoilta" joiden neuvoista kuultaa pitkä elämänkokemus yhdistettynä elävään uskoon.
Sama kysymys kuin keskustelun aloittaneella 'vl-äiti':llä, "Olenko enää uskomassa?" on monesti pyörinyt minunkin mielessäni näissä vaikeissa elämäntilanteissa ja niissä tehdyissä ratkaisuissa, mutta en ole uskoani tohtinut kieltääkään ja halunnut uskovaisten mukana edelleen kulkea. Uskomme perusta ei onneksi ole kuitenkaan tällaisissa asioissa ja elämän tapahtumissa, vaan siinä, että uskomme Kristuksen sovitustyön päälle.
Koimme voimakkaan samastumisen kokemuksen lukiessani kuvaustasi siitä mitä te olette avioliitossanne kokeneet. Meillä on ollut samantapaista. Lämmin kiitos kirjoituksestasi!
Olemme kuitenkin monen vuoden jälkeen onnistuneet puhumaan näistä hyvin herkistä asioista keskenämme. Olemme päätyneet siihen että SRK:n seksuaalielämään liittyneet opetukset saivat aikaan sen että emme ikään kuin kyenneet menemään pariskuntana kahden sille täysin intiimille keskustelu- ja yhteysalueelle jolle jokaisen parin tulee rohjeta mennä jotta aito keskinäinen yhteys syntyy ja vahvistuu. Meillä oli aina esteenä jotenkin se SRK:n opetusten kautta syntynyt avoin ristiriita, että emme todellakaan halunneet enempää lapsia ja halusimme samalla olla taivaan tien kulkijoita. Oli uskomaton vapautumisen tunne kun rohkenimme asiasta puhua ja sopia perheen koosta.
Halusimme rakastella ja olla aito aviopari, halusimme luottaa toisiimme ja iloita kaikesta siitä lahjasta jonka Jumala on ihmiselle inhimillisen rakkauden alueella lahjoittanut. Perheen perusta on se että kahden ihmisen suhde on vahva. Seksuaalisuus lujittaa sitä kun siitäkin puolesta pidetään huolta.
Kesti kauan ennen kuin rohkenimme kosketella jutellessa näitä asioita pohjia myöten. Kun sen osasimme lopulta tehdä, se helpotti välejämme ja lähensi meitä suuresti entisestään.
Jätimme SRK:n tämän alueen tiukat normit omaan arvoonsa, niin oli vain ihan pakko tehdä. Ilman tätä liittomme olisi rapautunut ulkonaiseksi kuoreksi.
Nyt yli viisikymppisinä olemme iloisia siitä että kykenimme siihen. Sen kautta syntynyttä yhteenkuuluvuutta on tarvittu elämän taistoissa ja tarvitaan yhä, ja se antaa vankan turvan väistämättä tulevissa vastoinkäymisissä. (SRK:n parisuhdeopit eivät voi liittoa vahvistaa.) Me pidämme yhtä, koska rakastamme ja kunnioitamme toisiamme ja uskomme armonevankeliumin omalle kohdallemme.
Kaikkea hyvää teille ja voimaa ja luottamusta keskinäiseen avoimuuteen kaikille uskovaisille pareille jotka tämän asian kanssa kipuilette!
Uskovainen onnellinen "vanha" pari
Onko tullut mieleen että tuollainen syyllistävä uskonto on uhka mielenterveydelle? En usko, että Jumala loi miehen ja naisen välille seksuaalisuutta siksi, että se olisi vain lapsenteon ja ahdistuksen väline. Seksuaalisuus on láhja Jumalalta. Se sitoo kaksi ihmistä parisuhteeseen ja voimistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta. Seksuaalisuus on myös kahden aikuisen välistä "leikkiä". Jumala haluaa ihmisten nauttivan seksistä ja kumppanistaan. Teillä on sairas ajatusmaailma.
kauheaa tollanen...
Olit feikki tai ei, mutta ei ainakaan epäuskoisilta ihmisiltä kannata kysyä neuvoja, miten toimisit kyseisessä tilanteessa.
Menetellessäsi niin, saat varmimmin vääriä neuvoja.