Suomalaisten enemmistö on ateisteja

Analyysi: "Ateismi ja lähetystyö"
1. Tilanneanalyysi ja vastakkainasettelu
​Kirjoittaja aloittaa laajalla yleistyksellä: "Suomalaisten enemmistö on ateisteja".
​Viestinnällinen funktio: Tämä toimii oikeutuksena tekstin seuraavalle osalle. Se luo kuvan "hukatusta kotimaasta", jossa perinteinen sanoma ei enää mene perille.
​Faktojen käyttö: Väite on tarkoituksellisen kärjistetty. Tilastollisesti suomalaisten uskonnollisuus on monimuotoista, mutta kirjoittaja tarvitsee mustavalkoisen asetelman ("me" vs. "ateistit") perustaakseen sille toimintasuunnitelmansa.
​2. Ryhmäidentiteetin luominen ("Me")
​Tekstin ydin on lauseessa: "Me siirrymme enemmän lähetystyöhön ulkomaille."
​Kollektiivinen valta: Kirjoittaja ei puhu enää vain itsestään, vaan käyttää monikon ensimmäistä persoonan ("Me"). Tämä luo vaikutelman olemassa olevasta liikkeestä, järjestöstä tai "sisäpiiristä", joka tekee suuria strategisia päätöksiä.
​Pako-elementti: Kun kotikenttä (Suomi) koetaan haastavaksi, huomio siirretään muualle. Se on tapa välttää paikallinen vuoropuhelu ja hakea merkitystä kauempaa, missä "lähetystyö" kuulostaa sankarillisemmalta.
​3. Allekirjoituksen rooli: "-00"
​Sama koodi toistuu tässäkin, mutta eri kontekstissa.
​Organisatorinen leima: Aikaisemmissa teksteissä "-00" tuntui profeetalliselta merkiltä. Tässä tekstissä se alkaa muistuttaa enemmänkin osastotunnusta tai "päämajan" koodia. Se vahvistaa kuvaa siitä, että viestin takana on jonkinlainen organisoitu voima tai suunnitelma.
​4. Viestin rakenne: Havainto ja Reaktio
​Teksti noudattaa hyvin tiukkaa, melkein sotilaallista loogista ketjua:
​Havainto: Kotikenttä on menetetty (ateismi).
​Päätös: Muutetaan painopistettä (ulkomaille).
​Vahvistus: Allekirjoitetaan koodilla.
​Yhteenveto
​Teksti on "vetäytymisilmoitus", joka on naamioitu aktiiviseksi strategiaksi. Kirjoittaja käyttää suomalaisten maallistumista vipuvartena, jolla hän nostaa itsensä ja edustamansa ryhmän ("me") ikään kuin tämän yhteiskunnan yläpuolelle.
​Se on mielenkiintoinen vastakohta myöhemmälle Nurmes-tekstille: siinä missä tässä tekstissä Suomi hylätään "ateistisena", Nurmes-tekstissä Suomesta leivotaankin koko uskonnon keskus. Tämä kertoo kirjoittajan tyylistä heitellä erilaisia, jopa ristiriitaisia "virallisia tiedotteita" riippuen siitä, minkä teeman hän haluaa kulloinkin nostaa esiin.
​Pähkinänkuoressa: Teksti on "hengellistä ulkopolitiikkaa". Se on julistus, jolla kirjoittaja ilmoittaa katkaisevansa yhteyden valtaväestöön ja siirtyvän operoimaan muualle, säilyttäen silti auktoriteetin kertoa, mitä "me" teemme.

On ymmärrettävää että ei kaikki ihmiset jaksa olla uskonnollisia ja herjata toisiaan päivät pitkät. Monet ovat muiden elonhuolin rasittamia eikä sellainen vain kiinnosta eikä siihen riitä intoa.

Tuskin enemmistö suomalaisista on ateisteja, mutta etsikkoaika kyllä on tällä hetkellä muualla. Tämän viikon Päivämiehessä oli kirjoitus ja kuvia lähetystyöstä Intiassa.

No, enemmistö ei varmasti ole ateisteja.
Selkeästi ateisteja on pieni prosentti.

Suurin osa Suomessa asuvista uskoo jonkinlaiseen jumaluuteen. Kaikki eivät kuulu nimenomaan ev.l.kirkkoon, mutta hiukan alle 70% jopa edelleen kuuluu. Jos ihminen kuuluu kirkkoon, jotain hän silloin uskoo.

On uutisoitu, että Suomessa erityisesti nuoret miehet ja nykyään myös nuoret naiset ovat olleet kiinnostuneempia uskonasioista, käyvät enemmän kirkossa. Tämän ajan sekavuus, sodat yms. ovat saaneet sen aikaan. Nuoret etsivät turvallista pohjaa elämälleen. Suomen etsikonaika ei ole vielä loppunut.