"Kun muistisairas äitini alkoi käyttää turvapuhelinta ”turhaan”, kotihoito poisti sen käytöstä Tuntuu siltä, että eläimistäkin pidetään parempaa huolta kuin ihmisistä.
Irene Nummela vertaili mielipidekirjoituksessaan (HS 13.4.) vanhusten hoitoa ja hevosten hoitamista. Hän kirjoitti: ”Ajatuskokeena voi kysyä, millainen kohu syntyisi, jos hevonen saisi päivässä vain viiden minuutin käynnin ja viettäisi muun ajan yksin neljän seinän sisällä. Sellaista kohtelua pidettäisiin perustellusti epäeettisenä. Miksi siis hyväksymme tämän ihmiselle?”
Yllättävän osuva kärjistys, kiitos rohkeudesta! Maalla kasvaneena opin, että lemmikkejä oli joka talossa ja niiden hyvinvoinnista pidettiin huolta. Tyttäreni hevosharrastuksen kautta olen nähnyt, kuinka tarkasti hevosten hyvinvointia seurataan.
En ole koskaan nähnyt yhtään eläintä kohdeltavan niin kylmän välinpitämättömästi kuin iäkästä, muistisairasta äitiäni. Kotihoito aikatauluttaa käyntinsä tarkasti, eikä sen tietenkään ole tarkoituskaan korvata vanhuksen sosiaalisia kontakteja. Läheisillä on oma vastuunsa.
Mutta kotihoidolla on kiistaton vastuu vanhuksen turvallisuudesta. Meillä kävi niin, että äitini kunto huononi niin paljon, että hän alkoi käyttää hätätilanteisiin tarkoitettua turvapuhelinjärjestelmää ”turhaan” saadakseen edes jonkin kontaktin toiseen ihmiseen. Tämän takia kotihoito poisti koko hälytysjärjestelmän käytöstä.
Seuraus oli se, että äitini oli kotihoidon ilta- ja aamukäyntien välissä yksin oman onnensa nojassa jopa kymmenen tuntia ilman mahdollisuutta pyytää apua. Puhelinta hän ei osaa enää käyttää. Tällaista menoa jatkui useamman kuukauden ajan ilman että sitä pidettiin ongelmallisena.
On vaikeaa hyväksyä, että turvallisuudesta on tullut vanhustenhoidossa veteen piirretty viiva. Ajatus tuntuu karulta, mutta joskus melkein toivoisin, että äitini olisi hevonen.
Näin Etelä-Karjalassa
Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä."
HS
Irene Nummela vertaili mielipidekirjoituksessaan (HS 13.4.) vanhusten hoitoa ja hevosten hoitamista. Hän kirjoitti: ”Ajatuskokeena voi kysyä, millainen kohu syntyisi, jos hevonen saisi päivässä vain viiden minuutin käynnin ja viettäisi muun ajan yksin neljän seinän sisällä. Sellaista kohtelua pidettäisiin perustellusti epäeettisenä. Miksi siis hyväksymme tämän ihmiselle?”
Yllättävän osuva kärjistys, kiitos rohkeudesta! Maalla kasvaneena opin, että lemmikkejä oli joka talossa ja niiden hyvinvoinnista pidettiin huolta. Tyttäreni hevosharrastuksen kautta olen nähnyt, kuinka tarkasti hevosten hyvinvointia seurataan.
En ole koskaan nähnyt yhtään eläintä kohdeltavan niin kylmän välinpitämättömästi kuin iäkästä, muistisairasta äitiäni. Kotihoito aikatauluttaa käyntinsä tarkasti, eikä sen tietenkään ole tarkoituskaan korvata vanhuksen sosiaalisia kontakteja. Läheisillä on oma vastuunsa.
Mutta kotihoidolla on kiistaton vastuu vanhuksen turvallisuudesta. Meillä kävi niin, että äitini kunto huononi niin paljon, että hän alkoi käyttää hätätilanteisiin tarkoitettua turvapuhelinjärjestelmää ”turhaan” saadakseen edes jonkin kontaktin toiseen ihmiseen. Tämän takia kotihoito poisti koko hälytysjärjestelmän käytöstä.
Seuraus oli se, että äitini oli kotihoidon ilta- ja aamukäyntien välissä yksin oman onnensa nojassa jopa kymmenen tuntia ilman mahdollisuutta pyytää apua. Puhelinta hän ei osaa enää käyttää. Tällaista menoa jatkui useamman kuukauden ajan ilman että sitä pidettiin ongelmallisena.
On vaikeaa hyväksyä, että turvallisuudesta on tullut vanhustenhoidossa veteen piirretty viiva. Ajatus tuntuu karulta, mutta joskus melkein toivoisin, että äitini olisi hevonen.
Näin Etelä-Karjalassa
Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä."
HS
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hyytävää kohtelua:
"Meillä kävi niin, että äitini kunto huononi niin paljon, että hän alkoi käyttää hätätilanteisiin tarkoitettua turvapuhelinjärjestelmää ”turhaan” saadakseen edes jonkin kontaktin toiseen ihmiseen. Tämän takia kotihoito poisti koko hälytysjärjestelmän käytöstä.
Seuraus oli se, että äitini oli kotihoidon ilta- ja aamukäyntien välissä yksin oman onnensa nojassa jopa kymmenen tuntia ilman mahdollisuutta pyytää apua."
Turvapuhelimessa saa puheyhteyden. Oliko se liikaa vastata muistisairaalle
vanhukselle, jonka tuskin kuuluisi olla edes kotona, vaan hoivalaitoksessa.
Vanhusten kaltoikohtelusta on näköjään tullut "maan tapa",
suurin osa tapauksista jää piiloon.
Mielipidekirjoituksen tekijä on varmaankin reklamoinut aiheesta asianmukaisille tahoille.
Yksittäiset mielipiteet voi olla mitä tahansa.
Älä ! Mikä "viisaus" !
Niinku mitä meinaat? Iäkkäitten ihmisten heitteillejätöt eivät ole enää yksittäisiä. Niitä on liikaa ja niitten täytyy ruveta tulemaan esille, jotta mistään mitään tietämättömät päättäjät(kin) heräisivät huomaamaan. Ehkä.
Vanhushoivakriisi on edelleen. Se alkoi siitä, kun kokoomus huutokauppasi
vanhukset attendoihin ja espereihin halvalla hoidettavaksi.
Halvalla ei saa hyvää hoitoa, mutta ei se kokoomusta kiinnosta.
Joka kolmannella 80 vuotta täyttäneellä on muistisairaus alullaan
tai jo diagnosoitu. Pelottaa oma kohtalonsakin. Pitäisi olla joku omainen
tai läheinen puolia pitämässä jatkuvasti, jos laitokseen joutuu.