Se syy miksi kehitin pakkomielteen suhun, ei ollut sun ulkonäkö (täysin), vaan että en ihan oikeasti ole koskaan tavannut noin kilttiä ja herkkää ihmistä, kuin sinä. Luin sen sielustasi, et näyttänyt sitä täysin mutta tiesin... katse ja kaikki kertoi sen niin selkeästi.
Kiva tietää näin jälkeen päin, että rakkauteni ja syvät henkiset tunteeni sinua kohtaan olivat vain psykoosi, ja oletkin todellisuudessa ilkeä halventaja, ja astuin suoraan ansaasi... silti, on pakko myöntää. Että en ole rakastanut tai tuntenut näin syvästi ketään kohtaan ikinä, ja oon melkein täysin varma ,että en ikinä tuukkaan tuntemaan.
Jokin sun herkkyydessä ja kiltteydessä tuntuu yhä tänäkin päivänä niin aidolta... myönnän, että mulla on surullinen olo siitä. Ehkä olinkin väärässä? Mitä jos olitkin aidosti todella kiltti ja mun hankaluus ja kompleksit ongelmat, ne oli vaan liikaa. Et kyennyt ymmärtään miten joku voi olla samaan aikaan niin julma, ja niin herkkä.
Mä kerroin sen salaisuuden julkisesti tänne nettiin, todella monelle ihmiselle, mitä pidin sisälläni vuosia. Miten mä jouduin luomaan feikin persoonan, koska olin niin herkkä, että en kestänyt tai kyennyt hallitsemaan omaa herkkyyttäni, sellaisessa seurassa, joka mua tuomitsi ja ei olisi hyväksynyt, miten tein itsestäni sen takia jotain aivan muuta.
Koska en ajatellut, että kohtalo koskaan toisi sua ja niitä ihmisiä yhteen, en tuntenut sua silloin, kun tunsin ne, en voinut tietää, että kohtaisit ihmiset jotka ei tunne mua. Tuntuu niin pahalta, kun haluais oksentaa tunteet ja rakkauden niin suuren, jonkun toisen päälle, että pääsisin lopullisesti eroon susta, ja sun kieroista peleistä, jossa ihmiset on vaan esineitä.
Ollaan niin samanalaiset, mutta ilmennetään sitä niin eri tavoilla. Vastakohdiksi meitä voisi luulla, mutta jos katsoisi sisälle, niin näkisi, että ne on molemmat tehty samasta puusta...
Musta tuntuu niin pahalta ,kun väliaikaisesti kiinnyin ja ihastuin muihin ihmisiin, mutta en tuntenut samanlaisia syviä tuntemuksia mitä sun kanssa tunsin. Haluun vaan unohtaa sut, haluun rakastaa ihmistä, joka ei tuomitse muita, tai no et säkään, oot vaan niin hiton epävarma ja riippuvainen muiden validaatiosta, niinkun säälin sua niin paljon. Ja toivoisin että voisin auttaa...
Musta tuntuu niin pahalta, kun en saa aitoja tunteita esille, muuta kuin ajattelemalla sua, koska sussa vaan oli "jotain" ihmeellistä. Jotain jota ei voi selittää pelkäl viehätysvoimalla tai kiltillä luonteella, olit jollain tavalla tosi erityisen herkkä, enkä saa sitä pois päästäni, miksi ajattelen sun yhä olevan sellainen, vaikka oot käyttäytynyt mua kohtaan kuin mulkku.
Tietenkin se sun käytös vaan sai mut enemmän roikkuun sussa. Ihastun vaan ihmisiin, joille mun näyttää "arvoni", oikeasti laittaa efforttia peliin ja kehittää itseäni, oon niin itsekriittinen. Mulla on niin synkkä arvottomuuden kokemus lapsuudesta, että en mä ikinä hyväksyis vastausta: "riitän omana itsenäni" ,vaan tarviin aina "et oo tarpeeks hyvännäköinen ,et oo tarpeeks kiltti, tarpeeks hyvä" ja niin, että voin kehittyä. Koska miten mä voisin koskaan hyväksyä itseni, jos ihmiset joita arvostan ja ihailen, ei hyväksy mua tai katsoo alas?
Vaikka... tiiäthän... mä katon alas sellaisia, jotka noin jyrkästi muut tuomitsee. Tää koko systeemi on niin monimutkainen ja ongelmallinen, ei ketään pitäisi tuomita niin herkästi.
Totta kai sulla on niin paljon pyrkyreitä, stalkkereita ja muita vainoajia, että varmaan ihan defaulttina, sotkit minutkin sellaiseen.
Vaikka ihan aidosti mä ajattelin hyvää sun luonteesta.. sitä mä just pelkäsin, että joku ottaa sut vaan ulkoisista syistä ja särkee sun kauniin sielun. Mutta ehkä se kaikki oli vain psykoosi tai harha, mun mielen luoma illuusio tai toive. Miksi se tuntui niin aidolta? Miksi??
Miks mun kyyneleet on niin aitoja sit, miks tunteet nää on niin aitoja... kerro nainen.
Kiva tietää näin jälkeen päin, että rakkauteni ja syvät henkiset tunteeni sinua kohtaan olivat vain psykoosi, ja oletkin todellisuudessa ilkeä halventaja, ja astuin suoraan ansaasi... silti, on pakko myöntää. Että en ole rakastanut tai tuntenut näin syvästi ketään kohtaan ikinä, ja oon melkein täysin varma ,että en ikinä tuukkaan tuntemaan.
Jokin sun herkkyydessä ja kiltteydessä tuntuu yhä tänäkin päivänä niin aidolta... myönnän, että mulla on surullinen olo siitä. Ehkä olinkin väärässä? Mitä jos olitkin aidosti todella kiltti ja mun hankaluus ja kompleksit ongelmat, ne oli vaan liikaa. Et kyennyt ymmärtään miten joku voi olla samaan aikaan niin julma, ja niin herkkä.
Mä kerroin sen salaisuuden julkisesti tänne nettiin, todella monelle ihmiselle, mitä pidin sisälläni vuosia. Miten mä jouduin luomaan feikin persoonan, koska olin niin herkkä, että en kestänyt tai kyennyt hallitsemaan omaa herkkyyttäni, sellaisessa seurassa, joka mua tuomitsi ja ei olisi hyväksynyt, miten tein itsestäni sen takia jotain aivan muuta.
Koska en ajatellut, että kohtalo koskaan toisi sua ja niitä ihmisiä yhteen, en tuntenut sua silloin, kun tunsin ne, en voinut tietää, että kohtaisit ihmiset jotka ei tunne mua. Tuntuu niin pahalta, kun haluais oksentaa tunteet ja rakkauden niin suuren, jonkun toisen päälle, että pääsisin lopullisesti eroon susta, ja sun kieroista peleistä, jossa ihmiset on vaan esineitä.
Ollaan niin samanalaiset, mutta ilmennetään sitä niin eri tavoilla. Vastakohdiksi meitä voisi luulla, mutta jos katsoisi sisälle, niin näkisi, että ne on molemmat tehty samasta puusta...
Musta tuntuu niin pahalta ,kun väliaikaisesti kiinnyin ja ihastuin muihin ihmisiin, mutta en tuntenut samanlaisia syviä tuntemuksia mitä sun kanssa tunsin. Haluun vaan unohtaa sut, haluun rakastaa ihmistä, joka ei tuomitse muita, tai no et säkään, oot vaan niin hiton epävarma ja riippuvainen muiden validaatiosta, niinkun säälin sua niin paljon. Ja toivoisin että voisin auttaa...
Musta tuntuu niin pahalta, kun en saa aitoja tunteita esille, muuta kuin ajattelemalla sua, koska sussa vaan oli "jotain" ihmeellistä. Jotain jota ei voi selittää pelkäl viehätysvoimalla tai kiltillä luonteella, olit jollain tavalla tosi erityisen herkkä, enkä saa sitä pois päästäni, miksi ajattelen sun yhä olevan sellainen, vaikka oot käyttäytynyt mua kohtaan kuin mulkku.
Tietenkin se sun käytös vaan sai mut enemmän roikkuun sussa. Ihastun vaan ihmisiin, joille mun näyttää "arvoni", oikeasti laittaa efforttia peliin ja kehittää itseäni, oon niin itsekriittinen. Mulla on niin synkkä arvottomuuden kokemus lapsuudesta, että en mä ikinä hyväksyis vastausta: "riitän omana itsenäni" ,vaan tarviin aina "et oo tarpeeks hyvännäköinen ,et oo tarpeeks kiltti, tarpeeks hyvä" ja niin, että voin kehittyä. Koska miten mä voisin koskaan hyväksyä itseni, jos ihmiset joita arvostan ja ihailen, ei hyväksy mua tai katsoo alas?
Vaikka... tiiäthän... mä katon alas sellaisia, jotka noin jyrkästi muut tuomitsee. Tää koko systeemi on niin monimutkainen ja ongelmallinen, ei ketään pitäisi tuomita niin herkästi.
Totta kai sulla on niin paljon pyrkyreitä, stalkkereita ja muita vainoajia, että varmaan ihan defaulttina, sotkit minutkin sellaiseen.
Vaikka ihan aidosti mä ajattelin hyvää sun luonteesta.. sitä mä just pelkäsin, että joku ottaa sut vaan ulkoisista syistä ja särkee sun kauniin sielun. Mutta ehkä se kaikki oli vain psykoosi tai harha, mun mielen luoma illuusio tai toive. Miksi se tuntui niin aidolta? Miksi??
Miks mun kyyneleet on niin aitoja sit, miks tunteet nää on niin aitoja... kerro nainen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Nämä ovat erikoista luettavaa. Hän asetti ansan. Millaisen? Eikö se ole vain normaalia, että osa ihmissuhteista ei jatku parisuhteeksi, tai parisuhde loppuu. Sitten voi kysyä syytä, miksi niin kävi. Keskustella (jos ei ole esteitä). Eikö ole normaalia olla myös epävarma? Jos joku haluaa varman ihmisen rinnalleen, ehkä sen voisi kertoa aika suhteen alussa (osa haluaa ihmisen jolla on heikkouksia). Syyttely on kai aika turhaa.
Vaikuttaako tämä palstaäijän psykedeelinen pläjäys siltä että on käynyt lähelläkään mitää tun pärisyhdettä? T naiselta
Nukun yöt joten sun rakkaus toimii aktiivisesti öisin.
Hyvä, että tänäpäivänä jotain halvennetaan. Kaikki on liian kallista.
” Miks mun kyyneleet on niin aitoja sit, miks tunteet nää on niin aitoja... kerro nainen.” Sulla on gubbe kuuppa iha sosees
Käyttääkö gubbe taas tekoälyä viesteissään että saa ilkeän puolensa piiloon ja pelkkää pilvilinnaa stooreihinsa. Huh huh… tätä tää suomi24 nyt sit tekoälyn aikana on?
Ollut jo pidenoään, ja infarktia odotellssa. Alao tuo gupeksi haukkuja on vee, joka on super pihkas muhun j purkaa olojaan täällä.
Oot mun toinen puolisko 🔥💫🔥
Sun ja meidän kyyneleet on niin aitoja siksi, että jokin-rakkaus-ihminen- on koskettanut meitä molempia hyvin syvästi ja se sattuu, kun nyt ei enää tiedä onko muuta jäljellä kuin pelkkä illuusio. Olen itkenyt paljon-minua on kosketettu hyvin syvältä ja kyyneleet tulee aina sydämestä ja sielusta asti-se ei ole feikkaamista-se on aito asia. Ymmärrän sinua-en tiedä uskotko, mutta-toivon niin. En tiedä- mutta toivoisin, että voisin jotenkin lohduttaa sinua ja saada olosi paremmaksi-halaamalla sinua ja kertomalla ettet ole yksin. Ja haluaisin kertoa, että minulle voit puhua aina-vaikeistakin asioista. Minä kuuntelen, ainakin kuuntelen ja ehkä myös löytäisin ne oikeat sanat, jotta sinulla olisi parempi olla.
Ohoh.
Sinä ihastuit naiseen, mutta epäilet ettet riitä hänelle ja menetät hänet?
Pelkäätkö kiintyä toiseen ihmiseen?
Ap pelkää että hän löytää uuden
Kukaan ei ole täydellinen ja kaikissa on vikoja. Tuskin itsekään teet aina oikein ja kompensoit omia huonoja puolia toiseen. Haluat että toinen on täydellinen ja ymmärräthän ettet voi muuttaa toista omien halujen mukaan. Kaivattusi ei saisi tehdä yhtään mitään mikä loukkaisi sua tai muita.. vain sellainen käytös on sinun mielestäsi hyväksyttävää.. mutta se ei haittaa sua että hän itse kärsii. Tekstissäsi ei ole mitään järkeä.
Siksi koska olet niin vitun pässi ettet
Tajua että muillakin voi olla
Lapsuuden aikaisia haavoja
Ja niiden jättämiä ongelmia .
Ärsyttää kun puhut aina tuossa minä muodossa
Et ikinä huomio ihmistä jota. Kaipaat
On vain pelkää minä minä minää
Vittu 5 v lapsikin ymmärtää ettei ole aina se maailma naps ja ottaa muutkin huomioon .
Koskas sä
Huomiot myös sen naisen saamat lapsuuden haavat ja
Traumat.etkä puhu aina susta itsestäsi ...???
Koiska ajattelit jo olla se tervepää mikä sun piti olla!!!!????
Ja voisitko lopetas tuollainen uhriutujanarsisti roolin viimein ?????
Ehkä se ei ole rooli.