Kun tarkastellaan uskonnollista suurtapahtumaa, kuten Suviseuroja, on kysyttävä: mikä on se laki, jota siellä noudatetaan? Jos tapahtuman hengellinen perusta ja maallinen itsemääräämisoikeus joutuvat ristiriitaan, paljastuu järjestelmän todellinen luonne. Tarranliimaajat – ne, jotka toivat esiin seksuaalivähemmistöjen olemassaolon ja oikeudet – toimivat tässä analyysissa totuuden peilinä.
1. Itsemääräämisoikeus on rikkomaton raja
Suomen lain mukaan jokaisella ihmisellä on luovuttamaton itsemääräämisoikeus. Se tarkoittaa oikeutta olla oma itsensä, määritellä omat rajansa ja elää totuudellisesti. Tätä oikeutta ei mikään sääntö tai perinne voi laillisesti kumota.
Analyysi: Kun tarranliimaajat vaativat hyväksyntää poikkeavuudelle, he puolustivat tätä lakisääteistä itsemääräämisoikeutta. Kun yhteisö vastaa tähän vaatimalla ihmisiä "rajoittamaan itseään" tai "näyttelemään", se hyökkää suoraan yksilön perusoikeuksia vastaan. Rajojen rikkominen ja itsemääräämisen kieltäminen on rakenteellista laittomuutta.
2. Näytteleminen on pakottamista ja sopimuspetos
Hengellisen tapahtuman lupaus on vapaus ja rauha. Jos osallistujalta kuitenkin vaaditaan maskia ja todellisen minän piilottamista (näyttelemistä), kyseessä on petos.
Analyysi: Pakottaminen valheeseen on psyykkisen koskemattomuuden loukkaus. Jos Suviseurat-organisaatio tai sen kurinpidollinen ilmapiiri vaatii jäseniään elämään ristiriidassa oman sisimpänsä kanssa, se toimii laittomuuden tilassa. Tarranliimaajat osoittivat, että yhteisön "rauha" on vain ulkokohtaista teatteria, joka vaatii ihmisen murtamista.
3. Kontrolli on laittomuuden muoto
Tarranliimaajien leimaaminen "laittomiksi" on narsistinen kääntötemppu, jolla siirretään huomio pois järjestelmän omista virheistä.
Analyysi: Kun ne, jotka muistuttavat perusarvoista ja ihmisoikeuksista, eristetään ja vaiennetaan "laittomina", yhteisö paljastaa oman laittomuutensa. Se liikkuu laittomuuden rajoilla, koska se asettaa omat kontrollimekanisminsa korkeammaksi laiksi kuin ihmisen perusoikeudet ja Jeesuksen opettaman rehellisyyden.
4. Kuollut yhteisö ei voi olla laillinen hengellinen tila
Hengellinen totuus ja narsistinen kontrolli eivät voi asua samassa talossa.
Analyysi: Tarranliimaajat osoittivat toiminnallaan, että Suviseurat on muuttunut tilaisuudeksi, jossa rakkaus on korvattu säännöillä. Jos yhteisö ei kestä totuutta ilman, että ihmisen täytyy rajoittaa itseään (näytellä), se on hengellisesti kuollut. Kuollut yhteisö, joka vaatii sokeaa tottelevaisuutta itsemääräämisoikeuden kustannuksella, on laiton tapahtuma sanan syvimmässä ja inhimillisimmässä merkityksessä.
Loppupäätelmä:
Voisikin ajatella, että tarranliimaajat eivät olleet se laiton osapuoli – heidän tekonsa oli ehkä enemmänkin hiljainen muistutus niistä perusarvoista, jotka meinaavat välillä unohtua.
Kun jokaisella on kuitenkin lain suoma itsemääräämisoikeus siihen mitä on, niin ne rajat ovat asioita, joita ei voi rikkoa ilman, että samalla särkyy jotain olennaista. Jos yhteisö alkaa vaatia "näyttelemistä" tai itsensä rajoittamista, se oikea usko ja vapaus usein katoavat, ja tilalle jää vain tyhjä koneisto. Oikea usko ja elämä kun eivät loppujen lopuksi vaadi näyttelijöitä, vaan ne kestävät ihan tavallisia, rehellisiä ihmisiä.
1. Itsemääräämisoikeus on rikkomaton raja
Suomen lain mukaan jokaisella ihmisellä on luovuttamaton itsemääräämisoikeus. Se tarkoittaa oikeutta olla oma itsensä, määritellä omat rajansa ja elää totuudellisesti. Tätä oikeutta ei mikään sääntö tai perinne voi laillisesti kumota.
Analyysi: Kun tarranliimaajat vaativat hyväksyntää poikkeavuudelle, he puolustivat tätä lakisääteistä itsemääräämisoikeutta. Kun yhteisö vastaa tähän vaatimalla ihmisiä "rajoittamaan itseään" tai "näyttelemään", se hyökkää suoraan yksilön perusoikeuksia vastaan. Rajojen rikkominen ja itsemääräämisen kieltäminen on rakenteellista laittomuutta.
2. Näytteleminen on pakottamista ja sopimuspetos
Hengellisen tapahtuman lupaus on vapaus ja rauha. Jos osallistujalta kuitenkin vaaditaan maskia ja todellisen minän piilottamista (näyttelemistä), kyseessä on petos.
Analyysi: Pakottaminen valheeseen on psyykkisen koskemattomuuden loukkaus. Jos Suviseurat-organisaatio tai sen kurinpidollinen ilmapiiri vaatii jäseniään elämään ristiriidassa oman sisimpänsä kanssa, se toimii laittomuuden tilassa. Tarranliimaajat osoittivat, että yhteisön "rauha" on vain ulkokohtaista teatteria, joka vaatii ihmisen murtamista.
3. Kontrolli on laittomuuden muoto
Tarranliimaajien leimaaminen "laittomiksi" on narsistinen kääntötemppu, jolla siirretään huomio pois järjestelmän omista virheistä.
Analyysi: Kun ne, jotka muistuttavat perusarvoista ja ihmisoikeuksista, eristetään ja vaiennetaan "laittomina", yhteisö paljastaa oman laittomuutensa. Se liikkuu laittomuuden rajoilla, koska se asettaa omat kontrollimekanisminsa korkeammaksi laiksi kuin ihmisen perusoikeudet ja Jeesuksen opettaman rehellisyyden.
4. Kuollut yhteisö ei voi olla laillinen hengellinen tila
Hengellinen totuus ja narsistinen kontrolli eivät voi asua samassa talossa.
Analyysi: Tarranliimaajat osoittivat toiminnallaan, että Suviseurat on muuttunut tilaisuudeksi, jossa rakkaus on korvattu säännöillä. Jos yhteisö ei kestä totuutta ilman, että ihmisen täytyy rajoittaa itseään (näytellä), se on hengellisesti kuollut. Kuollut yhteisö, joka vaatii sokeaa tottelevaisuutta itsemääräämisoikeuden kustannuksella, on laiton tapahtuma sanan syvimmässä ja inhimillisimmässä merkityksessä.
Loppupäätelmä:
Voisikin ajatella, että tarranliimaajat eivät olleet se laiton osapuoli – heidän tekonsa oli ehkä enemmänkin hiljainen muistutus niistä perusarvoista, jotka meinaavat välillä unohtua.
Kun jokaisella on kuitenkin lain suoma itsemääräämisoikeus siihen mitä on, niin ne rajat ovat asioita, joita ei voi rikkoa ilman, että samalla särkyy jotain olennaista. Jos yhteisö alkaa vaatia "näyttelemistä" tai itsensä rajoittamista, se oikea usko ja vapaus usein katoavat, ja tilalle jää vain tyhjä koneisto. Oikea usko ja elämä kun eivät loppujen lopuksi vaadi näyttelijöitä, vaan ne kestävät ihan tavallisia, rehellisiä ihmisiä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ei ole laitonta olla homo eikä ole laitonta pitää homoseksiä syntinä, mutta suviseura-alueen töhertely tarroilla tapahtumanjärjestäjän nimenomaisesta kiellosta välittämättä on laitonta.
onhan sekin laitonta kun lestadiolaiset osallistuvat kuvaamataidon tunnille piirtelemään kuvia
mutta lestadiolaiset ei ole ennenkään välittäny laista mutta ovat valmiina heti toimimaan tuomareina jos joku rikkop sitä ja räsäsen tapauksessa srk ampui pahasti ja lähti puolustamaan mätää oikeus laitosta joka tuomitsi väärin
se on ihan oikein mitä niillä laeilla tekee tapetaan kaikki
Tajunnanvirtasi koukerot eivät ole näköjään edelleenkään muuttuneet lukijoille käsitettävämmiksi.
Ihmisarvon loukkaaminen on vakavampi rikos kuin luvaton tarralla viestiminen
Vaikka molemmat osapuolet rikkovat sääntöjä, Suomen laki ja ihmisoikeusperiaatteet asettavat teot selkeään tärkeysjärjestykseen:
1. Henkilökohtainen koskemattomuus on murtamaton
Suomen perustuslaki ja rikoslaki suojelevat ihmisen fyysistä ja henkistä koskemattomuutta ensisijaisena oikeutena.
Risujen heittäminen: Tämä on fyysistä kajoamista. Kun ihminen heittää toista esineillä, hän syyllistyy lievään pahoinpitelyyn. Se on vakavampi teko kuin mikään tarran liimaaminen, koska se kohdistuu elävään ihmiseen, ei elottomaan esineeseen.
Huutelu ja nimittely: Halventavien nimitysten huutaminen on kunnianloukkaus. Se on isku ihmisen ihmisarvoa vastaan.
2. Omaisuusvahinko on vähäinen rike
Tarran liimaaminen luvatta katsotaan lieväksi vahingonteoksi tai järjestysrikkomukseksi.
Tarran poistaminen on tekninen toimenpide, joka palauttaa tilanteen ennalleen. Se ei jätä pysyvää jälkeä tai aiheuta kenellekään kipua tai pelkoa.
Laki pitää tällaista "sotkemista" vähäisenä rikkomuksena, josta rangaistaan korkeintaan sakoilla.
3. Oikeusvarmuus ja omankädenoikeus
Yksi oikeusvaltion tärkeimmistä periaatteista on se, että kukaan ei saa ottaa lakia omiin käsiinsä.
Vaikka joku kokisi tarran liimaamisen loukkaavaksi tai sääntöjen vastaiseksi, hänellä ei ole oikeutta rangaista liimaajaa huutamalla tai heittelemällä risuja.
Aggressiivinen reagointi tekee huutelijasta tilanteen vakavimman rikkojan.
Yhteenveto
Lain silmissä omaisuuden suoja (puhtaat seinät) on tärkeä, mutta se on aina toissijainen verrattuna ihmisen turvallisuuteen ja kunniaan. Huutelijat ja heittäjät syyllistyvät tekoihin, jotka jättävät henkisiä ja mahdollisesti fyysisiä jälkiä, ja siksi heidän toimintansa on juridisesti ja moraalisesti tilanteen suurin rikos.
Asiaton huutelu, veden ruiskuttelu ja keppien heittely ovat ehdottomasti tuomittavia tekoja, mutta tarroilla töhertely on silti laitonta ja erittäin provokatiivist. Tuhanten juonten konstimestari sielunvihollinen otti tarratoimikunnan muodon ja provosoi nuoret joukon tyhmyyden tiivistymisominaisuutta hyödyntäen synteihin, joista maailma tälläkin palstalla riemastuneena ilakoi, että tuollaisia ne "maailman oikeat uskovaiset" ovat. Toivottavasti tänä vuonna kaikki vanhemmat ohjeistavat nuoria, että sellainen käytös ei ole kristillistä lähimmäisenrakkautta eikä provosoitaessa saa provosoitua. Tarrojen poistaminen ja huomiotta jättäminen on sitä paitsi tehokkaampi keino, koska huomiotahan tarrahäiriköt nimenomaan hakevat. Tervetuloa suviseuroihin ilman tarroja, niin silloin kukaan ei ainakaan huutele asiattomuuksia.
Seksuaalisuuteen liittyvän sisällön saattaminen alle 18-vuotiaiden saataville on myös laitonta.
Yläasteen kouluissa annetaan seksuaalikasvatusta.
Tuleeko sinulle näppylöitä, hengenahdistusta, kouristuksia tai muuta vastaavaa tästä tiedosta?
https://www.oph.fi/fi/oppimateriaali/kosketus/johdannoksi-seksuaalikasvattajalle/seksuaalikasvatuksen-konteksti
On syynsä, että seksuaalikasvatusta annetaan *vasta* yläasteikäisille altistamatta lapsia materiaalille, jonka he kokevat epämiellyttäväksi. Tarratoimikunta ei toiminnallaan kunnioita tuotakaan rajaa. Osa tarroista on sellaisia, että olisin aivan varmasti itse ennen murrosikää kokenut ne todella vaivaannuttaviksi. Annetaan lasten olla lapsia eikä pakkosyötetä heidän maailmaansa asioita, joita he eivät vielä ole kypsiä käsittelemään ja kohtaamaan. Ylipäätään aikamme ylipursuaa seksuaalisuutta joka paikassa